Pikapyrähdys Antwerpenissä 

Published 18.6.2017 by ainosalminen

Hotelli Elzenveldin kukkiva puutarha

Lähteäkö vai ei? Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna muuttolaatikoita oli hujan hajan kaikissa huoneissa ja olin ehtinyt nukkua uudessa asunnossa vasta kaksi yötä. Into jatkaa laatikoiden purkamista ja saada koti laitettua asumiskuntoon oli kova. Toisaalta pakkaamista ja muuton koordinointia oli takana jo monen monta päivää, joten pieni irtiotto olisi kyllä enemmänkin kuin tervetullut. Niinpä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin jo alkuvuodesta sovittuun reissuun. Auton nokka kohti Belgiaa ja Antwerpeniä, missä minua odotti lähialueen bloggaajien tapaaminen – itselleni jo kolmas lajissaan.

Muuttorumba unohtuisi hetkessä iloisten daamien seurassa, sen tiesin kokemuksesta. Senkin arvasin, että tämänkertaisen kokoonpanon uusi tuttavuus Jenni (H niin kuin Hausfrau) olisi samaa sorttia, kuin jo ”vanhat tutut” Jonna (Lempipaikkojani), Heidi (Viherjuuria) ja Oili (Ajatuksia Saksasta). Meitä kaikkia yhdistää bloggaamisen lisäksi uteliaisuus ja ulkosuomalaisuus, ollaan kovia nauramaan ja puhumaan (osataan kyllä kuunnellakin) ja tykätään hyvästä ruoasta ja viinistä. Aurinkokin paistoi, joten kaikki oli kohdallaan erinomaista viikonloppua varten.

Keskustakortteleiden charmia

Matkaa Antwerpeniin kertyi Luxemburgista 260 km ja Brysselin ohikulkutien kautta aikaa kului vain 2,5 tuntia. Vuoden alusta lähtien koko Antwerpenin keskusta on säädetty ”alhaisten päästöjen alueeksi”. Pahimmin saastuttavat autot eivät sinne enää pääse tai niiden on maksettava saastemaksu. Ulkomailta autolla tulijoiden on rekisteröitävä menopelinsä kaupungin tietokantaan, muuten keskusta-ajelusta voipi rapsahtaa sakko. Niinpä minäkin skannasin autoni rekisteriotteen ja laitoin hakemuksen ”lage emissiezone” -sivuston kautta menemään. Kahden päivän kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että minulla on Antwerpenin keskustassa ajolupa vuoteen 2024.

Perillä jätin auton parkkihalliin ja kiirehdin juoksujalkaa sovittuun lounaspaikkaan, missä ihanat ystävät jo odottivat. Escobar oli nappivalinta: rento meininki, värikkäät annokset ja sijainti sopivasti aseman ja hotellin välimaastossa. Aikamoista toisten suuhun puhumistahan se alkuun oli, kunnes saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja lautaset eteemme. Ensimmäiset maljat nostettiin jälleennäkemisen kunniaksi. Muitakin hyviä syitä oli: Oili oli juuri väitellyt tohtoriksi ja Heidi saanut kustannussopimuksen lastenkirjasarjalleen. Pätevää porukkaa nämä bloggaajaystäväni, kukin omalla sarallaan.

img_1235

MAS eli Museum aan de Stroom – museo joen rannalla.

Jo etukäteen arvelimme, ettei aikaa turistikierrokseen jäisi kovinkaan paljon – olihan kyseessä vain 24 tunnin pikapyrähdys ja pitkät yöunet olivat monen nuoren äidin listalla korkealla sijalla 🙂 Haistelimme ja maistelimme hurmaavaa Antwerpeniä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että tänne on tultava uudestaan. Kaupungin historia, museot ja muut nähtävyydet, moni-ilmeinen katukuva ja kepeä elämänmeno sytyttivät meidät.

Lauantai-iltapäivä kului yhdessä hujauksessa ja kohta jo istuimmekin illallispöydässä. Tunnelmallinen ravintola Pasta-Hippo-Vino oli erikoistunut pastaruokiin, ja hyvin ne meille maistuivatkin. Omalta lautaseltani löytyi lammaslasagnea! Saapuessamme täynnä ollut ravintola alkoi tyhjetä aika nopeasti ja yllättäen tunsimme, että meitäkin savustettiin ulos. Alkuun ystävälliset tarjoilijat kolistelivat astioita ja kärräsivät roskia ulos hieman siihen tyyliin, että meidän olisi kai pitänyt ymmärtää olla tilaamatta vielä viimeistä viinilasillista. No, emme ymmärtäneet. Sen verran harmitti moinen käytös, että päätimme siirtää juomarahaksi tarkoitetut kolikot yhteiseen kahvikassaamme.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla reissussa pari muutakin, mutta ”elämä on”. Niinpä Antwerpenissä asunut ja oppaaksemme tarjoutunut Laura (Laura’s Itinerary) löysikin itsensä toukokuussa Kööpenhaminasta uudesta työpaikasta. Hän oli kuitenkin kivasti messengerin välityksellä mukana reissussa, samoin kuin Leena (London and beyond), joka ei perhesyistä päässyt sitten kuitenkaan mukaan.

Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme tuuliseen satamaan ja piipahdimme tutustumassa art deco-tyylisiin puisiin rullaportaisiin, jotka veivät joen alittavalle Sint-Annan tunnelille. Menneen ajan viehätystä! Ilma oli viilentynyt lauantaista, vähän palelimme, mutta sitkeinä sisseinä jatkoimme rantaa pitkin MAS-museolle. MAS on must jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansiosta ja näköalat kattoterassilta (ilmainen pääsy!) ovat huikeat kaikkiin ilmansuuntiin. Saksaan palaavat matkakumppanit joutuivat jo tässä vaiheessa kiirehtimään paluujunalleen, mutta minulla oli aikaa, joten ehdin kiertää tarjolla olleet näyttelyt.

Yksi museo ja yhdet historialliset rullaportaat –  siinä pikavisiitin kulttuurianti. Harmi sinänsä, sillä näkemistä ja kokemista Antwerpenissä riittää. Timantteja, taidetta, muotia ja tietenkin kaupungin ylpeys Rubens! Markkinoita, teatteria, arkkitehtuuria ja hyviä ravintoloita. Tällä kaupungilla on tarjota jokaiselle jotain. Kuten sanottu, tänne pitää tulla uudestaan.

img_1257

MAS-museon näyttely kaupunkien ruokahuollosta eilen ja tänään. Tässäkö tulevaisuudennäkymät?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: