Teatterissa taas mutta en katsojana!

Published 22.4.2018 by ainosalminen
fullsizeoutput_fae

Auringon laskettua kuvattiin yleisön saapumista teatterille. Upea rakennus se onkin iltavalaistuksessaan!

Tästäkö se ura teatterin palkeilla tai valkokankaalla nyt vihdoin avautuisi? Kumpi tahansa käy – en ole ronkeli, sillä kun on elätellyt haaveita läpimurrosta esittävien taiteiden alalla yhtä kauan kuin minä eikä potentiaalisia työvuosia ole enää tuhlattavaksi, pitää jokaiseen tilaisuuteen tarttua. Ansiolistalla on innokas osallistuminen koulun äidinkielen tunneilla koostettuihin näytelmiin, useampikin teatterikurssi ja sokerina pohjalla cameo-rooli baarista poistuvana naisena luxemburgilaisessa lyhytelokuvassa. Ei tästä enää pitkä matka liene siihen, että nekrologissani sitten joskus käytetään sanaa ”diiva” kuten Ella Erosella konsanaan!

fullsizeoutput_fb0

Isolla näyttämöllä oli välipäivä ja Un Ballo in Mascheran lavasteet odottivat seuraavan illan näytöstä.

Jo kouluaikoina pääsin katsomaan teatteria isolle kirkolle. Pikkutytölle ne olivat lähinnä hauskoja retkiä, mutta jälkeenpäin olen tajunnut päässeeni näkemään useammankin Suomen teatterihistorian helmen, mm. Kalle Holmbergin Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa. Luxemburgissa erään loistavan ranskalaisteatterin esityksen jälkeen jäin pohtimaan, minkälaista olisi olla lavalla. Istuin tuona iltana ensimmäisessä rivissä ja näin kaiken lähietäisyydeltä yksityiskohtineen: näyttelijän suusta lentävän syljen, kasvojen ja kaulan lihasten jännittymisen, joskus kenties pienen epäröinnin vuorosanoissa. Tuosta illasta lähtien teatterin maailma on kiehtonut minua valtavasti.

IMG_4364

Valokeilassa!

Viime vuonna Luxemburgin kaupungin teatterit halusivat nostaa esille kaiken sen, mitä kulisseissa tapahtuu. Niinpä puvustamo, lavastajat ja teknikot saivat pääosan lyhytfilmissä, joka esitettiin uuden sesongin ohjelmiston lanseerauksen yhteydessä. Tänä vuonna vastaavassa filmissä tähtiroolin saa yleisö, jota ilman teatteria ei olisi. Filmimateriaali kuvattiin kaupunginteatterilla eilen lauantaina, ja minä olin tikkana paikalla, kun avustajaksi tai siis ”näyttelijäksi” pääsi. Kaunis ilma oli varmasti rokottanut osallistujamäärää – amatöörimäistä jättää keikka väliin vain koska ulkona paistoi aurinko!

Puoli neljältä päästiin aloittamaan. Kuvakulmia etsittiin hartaasti, valaistusta säädettiin. Vaihdoimme paikkaa katsomossa ohjaajan ja kameramiehen toiveiden mukaan ja odottelimme ”action” -komentoa. Käskystä nauroimme, otimme kasvoille surullisen ilmeen, taputimme ja osoitimme suosiotamme seisten. Kaikki tämä tyhjän näyttämön edessä. Muutama osallistuja pääsi lähikuviinkin. Minua ei onnistanut, mutta kun edessä istuvaa nuorta miestä filmattiin, niin kenties vaaleat hiukseni heilahtavat taustalla.

Iltapalatauko venähti yli tuntiin, sillä odottelimme auringon laskua. Sen jälkeen kuvattiin vielä kohtauksia lippujonossa, vaatenaulakolla sekä ulkona sisäänkäynnin luona, missä valaistu suihkulähde tarjosi lumoavan tunnelman. Kolmimiehinen kuvausryhmä ja teatterin tiimi olivat rentoja ja innostuneita. Itse teatterin johtajakin piipahti pienten tyttäriensä kanssa tervehtimässä meitä ja muistutti vielä, että saamme kaikki virallisen kutsun näytäntökauden lanseeraukseen. Lisäksi teatteri lahjoitti osallistujille kahden hengen vapaalipun haluamaansa esitykseen.

fullsizeoutput_faf

Kaupunginteatterin komea lämpiö kylpi auringonvalossa, kun saavuimme paikalle monituntista kuvausrupeamaa varten.

Saapa nähdä, mitä Skill Labin tiimi saa tänä vuonna aikaiseksi. Lopputulos esitetään maanantaina 7. toukokuuta lehdistö- ja yleisötilaisuuksissa, joissa paljastetaan näytäntökauden 2018/19 ohjelmisto. Filmin voi nähdä myös teatterin Facebook-sivulla ja se pyörii näyttöruuduilla teatterin aulassa. Tässä linkki viimevuotiseen traileriin, josta saatte vähän esimakua:

http://www.skilllab.net/trailer-les-theatres-de-la-ville-season-17-18

Itse en ole vielä pohtinut, kenen ohjaajan kanssa mieluiten työskentelisin. Mutta kuten sanottu, kranttuja ei olla – kun yhteydenotto tulee, niin meikäläinen lähtee mukaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

1001 Kabul

- ja joskus vähän muutakin

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämästä ja alkoholista Anin silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

%d bloggers like this: