Itsensä ylittämisen ihanuus

Published 12.9.2018 by ainosalminen

img_5917.jpgPieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Ainolle. Omalle epämukavuusalueelle siirtyminen ja siellä onnistumisen aikaansaama euforia saivat pään pyörälle viime sunnuntaina Pariisissa.  Euroopan suurin naisten juoksutapahtuma La Parisienne on seitsemän kilometrin matka Trocaderolta Champs-Élyséen ja Invalides’in kautta Eiffel-tornille. Siellä minä juoksin 25000 muun naisen joukossa ja surkeasta valmistautumisesta huolimatta päädyin sijalle 15053. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun mieleen palautuu Aleksanteri III:n sillalle kaartaessani kuulemani huuto ”Hyvä Suomi!”. Jalkakäytävällä vilkutti iloisesti täysin tuntematon pariskunta ja minä vilkutin takaisin. Olivat varmaankin tunnistaneen maanmiehensä sinivalkoisesta huivistani ja Suomi/Finland-rannekkeistani. Terveiset heille, jos tätä lukevat!

img_5920

Vihreä lähtöryhmä etenee kohti starttia.

Juoksu ja kestävyysurheilu yleensäkin on aina ollut minulle vaikeaa. Olen yrittänyt niin yksin kuin valmentajankin avustuksella saada parannettua kestävyyttä, mutta en ole onnistunut. Vika ei varmaankaan ole sinänsä hyvissä ohjeissa, vaan niiden noudattamisessa. Sohvaperunasta viiden kilometrin juoksijaksi -ohjelma on kokeiltu eikä edistystä ole tapahtunut yhtään sen enempää kuin aikoinaan omavalmentajan suunnittelemalla intervallipyöräilylläkään. Huhtikuussa aloitin Runkeeper-sovelluksen avulla, ja motivaatio oli Pariisi mielessä korkealla. Syyskuun koittaessa alkoi paniikki iskeä, sillä sykkeet nousivat juostessa yhä liian korkealle. Pakko oli myöntää itselleni, että en ollut harjoitellut sopivalla sykealueella enkä tarpeeksi säännöllisesti. Kesän helteet eivät ollenkaan auttaneet asiaa.

img_5950

Rautainen jengi valmiina koitokseen Eiffel-tornin juurella.

Saavuin Luxemburgista Pariisiin junalla jo perjantaina. Illalla oli tilaisuus tavata muita La Parisienne-juoksuun ilmoittautuneita suomalaisnaisia. Meitä oli yhteensä 67 jakautuneena useampaan ryhmään, nopeimmat tähtäsivät puoleen tuntiin, toisille riitti hieman hitaampi juoksutahti tai kävely. Illallisen lisäksi perjantain ohjelmassa oli Pariisin Suomi-koulujen hyväksi järjestetyt arpajaiset. Uskomattoman tarmokkaat Päivi ja Hanna (ja moni muukin!) olivat vaivojaan säästämättä ottaneet yhteyttä suomalaisfirmoihin, joiden tuen ansiosta palkintopöytä oli kukkuroillaan. Lisäksi pääsponsorimme Lumene lahjoitti kaikille osallistujille Sisu-kasvovoiteen. Mainittakoon myös, että hiihdon moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja Aino-Kaisa Saarinen toimi Suomi Finland La Parisienne -tiimin kummina ja lahjoitti nopeimmalle suomalaiselle Suomen olympiajoukkueen paidan.

Ilta oli mahtavaa pohjustusta sunnuntain kisalle. Ensikertalaisen jännitys helpotti ja paikan päällä oli mutkatonta mennä kokeneempien mukana. Järjestelyt olivat toimivat ja fiilis katossa: rytmikäs musiikki soi ja juontajat huusivat kurkkunsa käheiksi meitä viihdyttäessään. Syytä olikin, sillä siitä kun siirryimme aikataulun mukaisesti klo 10.30 lähtöportille, kesti vielä 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme starttaamaan. Liekö jossain ollut hässäkkää, sillä viime vuonna näin pitkään ei tarvinnut kuulemma odottaa.

Mitä lähemmäs lähtöviivaa pääsin, sitä enemmän alkoi innostus nousta. Matkanteko oli paahtavasta auringosta huolimatta yllättävän kevyttä. Aloitin hitaasti, sitten kiihdytin hieman. Neljän kilometrin kohdalla kurkkasin kellosta, että aikatavoite pitää, joten jatkoin samaan tahtiin. Gospel-kuoro vaaleansinisine kaapuineen nostatti tunnelmaa Invalides’in kääntöpaikalla ja viimeisessä tunnelissa kuuden kilometrin kohdalla vilkkuivat värivalot ja discomusiikki pauhasi. Loppukiriin en pystynyt, mutta maaliin saapui valtavan onnellinen ja hyvävoimainen juoksija ajassa 56 minuuttia ja 4 sekuntia.

Ensi vuonna uudestaan!

img_5967

(Ryhmäkuva lainattu juoksuryhmämme FB-sivuilta)

4 comments on “Itsensä ylittämisen ihanuus

  • Varmasti aivan mahtavaa juosta muiden kannustaessa! Olen tähän mennessä juossut vain yhdessä juoksutapahtumassa ulkomailla (Tukholman Midnattsloppet). Siellä oli myös kannustus reitin varrella kohdallaan. Haluaisin juosta jossain muussakin ulkomaisessa tapahtumassa, mutta sitä odotellessa mukava lukea muiden kokemuksia. 🙂

    Itsestäni tuntuu, että sitä vaikeampi juosta, mitä lyhyempi matka. Vauhdin ylläpitäminen on raskasta. Vinkkinä sanoisin, että vauhtikestävyysharjoittelua lisää eli vetotreenejä ohjelmaan. 😉

    • Hei Elina! Kyllä tämä Pariisin juoksu oli ensikokemukseksi aivan upea. Sinulla tuota kokemusta juoksemista näyttää olevan huimasti. Vauhtikestävyyttä varmasti on tarpeen saada lisää, mutta ihan ensin keskityn peruskestävyyteen. En tähtää pidempien matkojen juoksijaksi, mutta kohtuullinen peruskunto on avuksi kaikessa liikunnassa. Kiva blogi sinulla, raikas ulkoasu miellyttää silmää. Pidemmälle en vielä ehtinyt, mutta laitan lukulistalle!

  • Hyvä Aino!
    Olet sinä kyllä sellainen ”duracell”! Ihanaa lukea blogiasi ja nähdä miten sinä niin hyvin yhdistät vaativan työn, liikunnan ja kulttuurin.
    Liikkunnasta puheen ollen. Voi olla, että tämän jo tiedätkin, mutta tuolla Euroopa-koulusta, Auchanille päin olevalla puistoalueella on pururata. Ei varmaan ihan vastaa sitä mihin olemme Suomessa tottuneet (lastut isompia), mutta kuitenkin varmaan ihan ok (kuivalla säällä). Itse en ole voinut testata, koska välolevy ei ihan tykkää juoksusta. Minun tsemppini on sen sijaan, että kävelen aina kuin vain voin 🙂
    Oikein aurinkoista syksyä sinulle 🙂

    • Hei Kristina, kiitos taas kivasta kommentista. Hyvä, että pystyt kävelemään, vaikka juoksu ei sujukaan. Kaikki liike on hyväksi! Ajan usein pyörällä läpi mainitsemasi puistikon, jossa pururata on. En ole sitä vielä juoksuun testannut, joten onneksi muistutit siitä. Hyvää syksyä sinullekin !

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    Ei kai taas

    Suomi Kypros Sveitsi

    H niin kuin Hausfrau

    - ja joskus vähän muutakin

    Jaa määkö Pariisitar?

    Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

    Mielilandia

    - ja joskus vähän muutakin

    Martan matkassa

    - ja joskus vähän muutakin

    Viherjuuria

    - ja joskus vähän muutakin

    KOKOVARTALOFIILIS

    nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

    kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

    - ja joskus vähän muutakin

    Ajatuksia Saksasta

    - ja joskus vähän muutakin

    Soolona maailmalla

    Ainahan se on mielessä. Matka.

    %d bloggers like this: