Arkistot

All posts by ainosalminen

Ermoupoli – Kykladien helmi

Published 5.9.2017 by ainosalminen

Syksy on saapumassa hurjaa vauhtia. Vielä muutama päivä sitten ikkunaa sai pitää auki ympäri vuorokauden, nyt jo kivilattiat kylmenevät ja villasukat on vedettävä jalkaan. Pitkän kesäloman jälkeen on ottanut aikansa, ennen kuin pääkoppa on sopeutunut työntekoon ja järki ymmärtänyt, että aamulla on syytä jättää sandaalit kaappiin ja napata takki mukaan.

Syksy, syyskuu…. uuden alkua monelle meistä enemmän kuin tammikuu. Kesällä kypsyvät mansikoiden lisäksi uudet ajatukset. Uusin voimin ja levänneenä vanha tuttu arkikin jaksaa taas innostaa. Saattaapa löytää intoa sen uudistamiseenkin, karsia pois turhaa ja keskittyä olennaiseen. Ainakin hetkeksi.

Taannoin tuli luvattua, että kerron vielä Syroksen saaren kauniista pääkaupungista, Ermoupolista. Tässä kesän muistoksi muutamia kuvapainotteisia tunnelmapaloja ja juttuja.

img_2120

Pyhän Nikolaoksen kirkko on iltavalaistuksessa käsittämättömän upea. Ortodoksinen pyhättö kuuluu Kreikan kuuden suurimman kirkon joukkoon.  Alla olevassa kartassa se ei näy, mutta sijaitsee Apollo-teatterista hieman oikealle, Vaporian kaupunginosassa. Apollo-teatteri muuten on minikokoinen kopio Milanon La Scalasta. Siellä Aegean festivaaleilla esitetyssä Madama Butterfly -oopperassa nimiosaa lauloi Eilana Lappalainen. Itse en oopperassa käynyt, mutta kurssikaverit harmittelivat artistin luokattoman huonoa laulamista. Selvisi sittemmin, että tämä suomalais-kanadalainen laulajatar oli Apollo-teatterin johtajan vaimo. Nepotismia parhaimmillaan!

Satamassa törmäsin eräänä päivänä Greenpeacen Rainbow Warrior III -alukseen. Se oli kiinnittynyt laituriin kahdeksi päiväksi osana Kreikan saariston kesäkampanjaa. Tavoitteena oli saada niin asukkaat kuin turistitkin ymmärtämään, miten paljon muovisia juomapulloja ja take out -kahvimukeja kesäkaudella kuluu ja miten ne rasittavat luontoa. Pääsin tutustumaan laivaan paikallisten vapaaehtoisten johdolla ja sain tietoa yhdistyksen toiminnasta, muoviroskan aiheuttamista ongelmista ja hieman luvattomasta kalastuksestakin.img_2153

Kreikassa ostetaan siis vuosittain keskimäärin kaksi miljardia muovipulloa vettä ja virvoitusjuomia varten. Aika hurjaa! En osaa edes kuvitella, miten suureksi luku maailmanlaajuisesti kasvaa. Kannan korteni kekoon ja juon kotona Luxemburgissa kraanavettä, koska se on täällä mahdollista. Hankin Brita-suodatinkannun ja olen ollut oikein tyytyväinen veden makuun.
img_2170
Ermoupolin kaupungissa ei ole hiekkarantoja. Se ei kutenkaan estä paikallisia eikä turisteja (useimmat heistäkin kreikkalaisia) pulahtamasta meren aaltoihin niin halutessaan. Tällaisia kivilaitureita, joista joillakin on jopa kiinteitä auringonvarjoja, on kaupungin reunoilla muutamia. Vaatteet siistiin pinoon muurin päälle ja rappusia alas veteen vain! Varovainen saa tosin olla, sillä tuulen lisäksi ohi ajavien laivojen peräaallot voivat saattaa uimarin vaikeuksiin.

Upean uusklassista tyyliä edustavan kaupungintalon edustalla, Miaoulin keskusaukiolla soi musiikki monena iltana viikossa. Yleisö laulaa mukana ja taputtaa tutuille melodioille. Lasillinen ouzoa ja muutama hiukopala maistuu aikuisille kun pienimmät nukkuvat vaunuissaan ja vähän vanhemmat lapset kirmailevat aukiolla jalkapallon perässä. Kesähelteillä eletään illat ulkona, kun iltapäivällä on levätty sisätiloissa kuumuutta paossa.

img_2076Vaporia, menneiden vuosisatojen aristokraattien kortteli on täynnä toinen toistaan upeampia uusklassisia rakennuksia, suorastaan palatseja. Niiden charmista pääsee nauttimaan myös sisältä päin, sillä eräät näistä toimivat nykyisin hotelleina. Aivan budjettimatkailuun kohteet eivät sovi, mutta voisin kuvitella esimerkiksi yllä kuvassa näkyvän Melathronin tai vaikkapa Ploes-hotellin sopivan loistavasti häämatkalaisille.

img_1961

Kun Ermoupolin satamassa, Hermes-hotellin kulmilla, kääntää selkänsä merelle ja katsoo ylös, näkee kaksi kukkulaa kirkkoineen. Oikealla (tässä kuvassa alhaalla keskellä) seisoo ortodoksinen ylösnousemuskirkko ja vasemmalla katolinen Pyhän Yrjön katedraali (kuvanottopaikka). Pyhän Yrjön katedraali sijaitsee Ano Syroksen keskiaikana rakennetussa kylässä, joka on erittäin suosittu vierailukohde. Sieltä löytyy putiikkeja, ravintoloita ja siellä voi myös yöpyä – huoneita löytyy vuokrattavaksi ja seikkailunhaluisimmat voivat valita majapaikakseen tuulimyllyn! Näkymät alas kaupunkiin illan tummetessa ovat hurmaavat.

IMG_2112

Paikallistunnelmaa kävelykadulla. Ruoka on Syroksella erinomaista ja edullista. Ravintoloita ja tavernoja löytyy joka makuun. Välillä maistuu pikaruokana gyros oluen kera, mutta kun lähdetään porukalla syömään, on mukava viettää iltaa paikalliseen tapaan pitkän kaavan mukaan. Tilataan alkupaloja ja kilo viiniä (aivan! talon viini mitataan täällä kiloissa 🙂 ), jutellaan ja nauretaan, kuunnellaan laulua ja soittoa. Vaihdetaan sana tai parikin tuntemattomien kanssa – yhteinen kieli löytyy aina silloinkin, kun oma kreikan taito vielä ei aivan kaikkeen taivu.

Ensi vuonna Kreikka kutsuu jälleen! Mielessä on Ateena, Thessaloniki tai kenties Napflion. Kielikurssille tietenkin, mutta kenties myös ihan vain seikkailemaan ja nauttimaan kaikesta suut, silmät ja korvat täyteen.

Kiinnostaako kreikan kieli? Lisätietoja kesäkurssistani Kreikassa

Published 16.8.2017 by ainosalminen

Iloisia oppilaita viimeisenä kurssipäivänä.

Kuten edellisessä postauksessani totesin, kiinnostusta kreikan kieltä ja kulttuuria kohtaan tuntuu olevan. Kyselyjä kielikoulusta on taas tullut ja vaikka tänä kesänä käyttämäni Omilo-koulu tiedottaa toiminnastaan ja kursseistaan hyvinkin kattavasti niin Facebook-sivullaan kuin omilla nettisivuillaankin, ajattelin ettei olisi pahitteeksi tarjota teille vielä hieman lisätietoja omaan kokemukseeni perustuen.

Kursseja järjestetään ympäri vuoden ja kurssipaikkoina on tällä hetkellä saaristossa Lefkada ja Syros sekä mantereella Ateena ja Nafplio. Hinnat ja kurssien pituudet (viikko, kaksi viikkoa tai kuukausi – tai vaikkapa kaksi kaksiviikkoista peräjälkeen, kuten eräs osallistuja tänä kesänä teki!), majoitustiedot hintoineen sekä vinkit matkustusjärjestelyjä varten löytyvät myös netistä. Asumisensa voi toki järjestää vapaasti myös itse. Esimerkiksi Ateenassa koulu sijaitsee Maroussin kaupunginosassa ja hotellit ydinkeskustassa, puolen tunnin metromatkan päässä. Eräät siellä jo käyneet pitivät järjestelyä hyvänä, toiset olivat halunneet itse etsiä majoituksen lähempää koulua välttääkseen metromatkan. Muut kurssikohteet ovat pienempiä paikkoja, joten niissä hotellien sijainti antaa ainakin osviittaa siitä, mikä olisi paras sektori. Syroksen Azolimnos on pieni kylä, joten vaihtoehtoja ei edes ole montaa. Oma majoitukseni Oasiksessa tänä kesänä maksoi 45 euroa yöltä. Tässä kuva siitä, millaisesta huoneesta oli kyse:

IMG_2380

Viime kesänä olin ihan tyytyväinen Lexis-kielikoulun tarjoamaan opetukseen. Siellä olin yksin omana ryhmänäni, sillä oppilaita oli vain muutamia eikä samalle tasolle sattunut muita. Vaikka yksityisopetuksessa on etunsa, tajuan nyt, että ryhmässä opiskelu on hedelmällisempää, keskustelua syntyy, kysymyksiä esitetään ja omista ja toisten virheistä oppii. Oppii myös muiden mukana ja rohkeampien johdolla uskaltamaan, avaamaan suunsa ja yrittämään. Yhtä mieltä kanssani oli Myrthis, 6-kymppinen pariisitar, jonka kokemukset Lexis-koulusta olivat samat kuin minulla ja joka laillani oli erittäin tyytyväinen Omilon-kurssiin.

Koulun johtaja ja kurssikoordinaattori Dimitris kyseli heti toisena päivänä, miltä opetus ja ryhmän taso tuntui. Sama kysymys toistui toisen viikon alussa. Itse käännyin hänen puoleensa neljännen päivän jälkeen. Koin, että olisin pystynyt omaksumaan enemmän ja nopeampaan tahtiin. Toisaalta taas pidin hyvänä sitä, että kielioppi oli osittain vanhan kertausta ja sen rinnalla tuli minulle myös uutta. Keskustelimme asiasta Dimitriksen kanssa perinpohjaisesti. Totesimme, että päivittäinen yksityistunti ryhmäopetuksen lisänä olisi nyt sopivin ratkaisu. Ryhmän vaihtaminen ylemmälle tasolle olisi luultavasti ollut liian kunnianhimoista minulle. Tunnistin itsekin taas kerran kärsimättömyyteni. Tässä kohtaa oli hyvä päätös jäädä luomaan vankkaa perustaa ja edetä askel kerrallaan.

Syroksen luonto on karua mutta kaunista

Ryhmässä aloitimme aamut keskustelemalla edellisen illan menemisistä ja tekemisistä. Menneen aikamuodon verbit tulivat heti käyttöön, samoin vapaa-aikaa koskeva sanasto hyvin monipuolisesti. Tästä opettaja kehitti aasinsillan alkavan päivän tematiikkaan ja johdatti meidät samalla ottamaan heti aktiivisesti käyttöön edellisenä päivänä opittua uutta kielioppia. Ensimmäinen tunti ja kolme varttia kului aina todella nopeasti. Konstantinos osasi motivoida ja rohkaista, lausui selvästi ja jaksoi olla kärsivällinen.

Kahvitauon jälkeen vuorossa oli uutta kielioppia joukon nuorimman opettajan Terpsin johdolla. Tältä naisopettajalta olisin kenties toivonut hieman dynaamisempaa otetta tuntien vetämiseen. Pätevyydestä ei ole huomauttamista, mutta Terpsin pitämillä tunneilla edistyttiin mielestäni kovin hitaasti.

Muut opettajat tällä kesäkurssilla olivat Dimitris ja Marina. He huolehtivat kahden ylimmän tason ryhmistä, joten heistä minulla ei ole kokemusta. Se mitä kuulin muilta kurssilaisilta, oli kuitenkin positiivista.

Kotiranta kivenheiton päässä koulusta.

Minun toiveeni oli saada puhe sujumaan, aktivoida passiivinen tieto ja saada se ilmaistua suullisesti. Sain yksityistuntejani varten nivaskan tekstejä, valitsin niistä yhden päivässä ja luin sen. En lähtenyt etsimään sanakirja kädessä kaikkia termejä, eivät ne kuitenkaan jäisi päähän. Yritin ymmärtää minkä pystyin, ja seuraavana päivänä keskustelimme tekstistä Konstantinoksen kanssa. Tunti intensiivistä pinnistelyä puheen tuottamiseksi oli välillä hurjaa puuhaa, mutta se tuotti selvästikin tulosta. Samoilla linjoilla uskoisin syksyllä jatkavani Skypen välityksellä. Aion pyytää myös ohjausta sen suhteen, miten edetä kieliopin kanssa.

Kannustan lämpimästi kaikkia kielistä ja kulttuureista kiinnostuneita opiskelemaan kreikan kieltä, osuupa valinta sitten kurssiin kotimaassa tai paikan päällä Kreikassa. Paikan päällä kannattaa olla aktiivinen ja yrittää käyttää kieltä kykyjensä mukaan. Kreikkalaisten ystävällisyys on omiaan rohkaisemaan käyttämään kieltä. Myös koululla suosittelen ottamaan esille mahdolliset ongelmat opetuksessa tai tasoryhmässä. Vain siten saat kaiken irti kurssistasi.

Aloita yhdellä sanalla, kalimera – parakalo – efharisto. Usko pois, pian saat kasaan jo kokonaisen lauseen!

 

 

Kielikylpy

Published 11.8.2017 by ainosalminen

Verbien kertausta pergolan varjossa.

Kun autovuokraamon papereita täyttäessä oma puhelinnumero ja jopa syntymävuosi eivät heti muistu mieleen, voidaan kai todeta, että loma on jo tehnyt tehtävänsä. Arkihuolet ja tärkeätkin tiedot olivat kahdessa viikossa pyyhkiytyneet mielestä. Ennen kuin päästään Paroksen saarelle, joogaleirille ja auton vuokraukseen, palataan kuitenkin vielä Syrokselle, Ermoupolikseen ja kielikurssille.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että tämän kesän kielikurssi oli uskomattoman tehokas. Koulu oli loistava, opettajat innostavia ja puhumaan pääsi tunneilla paljon. Otin myös muutaman yksityistunnin, ja ihanan kärsivällinen Konstantinos jaksoi auttaa ja rohkaista, kun takeltelin lauseissani. Olen edelleenkin aloittelija, mutta yllätyksekseni olen pystynyt keskustelemaan yksinkertaisista asioista paikallisten kanssa. Tämä on minulle suuri askel. Suunnittelen palaavani tämän koulun kurssille pääsiäisenä ja sitä odottaessa yritän jatkaa opiskelua omin avuin, mutta myös Skypen välityksellä tuttujen opettajien kanssa. Tiedän, että lukijoideni joukossa on ainakin muutama, jotka laillani opiskelevat tai aikovat ryhtyä opiskelemaan kreikkaa. Teille kaikille voin todella lämpimästi suositella Omilo-koulua.

Näkymä merelle koulumatkan varrelta.

Syroksen saari oli mukavan kokoinen ja rauhallinen paikka opiskella ja lomailla. Saari tuntui olevan etenkin kreikkalaisten suosiossa, sillä kuulin vain harvoin puhuttavan vieraita kieliä. Ero on suuri Parokseen verrattuna, missä ranskalaiset tuntuivat valloittaneen koko saaren! Koulun toimipaikka Azolimnos on pieni kylä vartin bussimatkan päässä Syroksen pääkaupungista Ermoupoliksesta. Ranta on pieni ja rauhallinen, siltä löytyy aurinkotuoleja ja -varjoja 4€ päivähintaan. Rantakadun varrella on muutama baari ja taverna sekä minimarket. Pankkiautomaattia tai pankkia kylässä ei ole, joten kauppiailla oli aina puutetta vaihtorahasta. Kannattaa varata taskuihin kolikkoja ja pieniä seteleitä!

Varasin majoituksen koulun kautta. Rantakadulla sijainnut majatalo ECHO, jossa koulukin toimi, oli jo täynnä, joten valitsin kolmesta koulun takana rinteessä sijaitsevasta vaihtoehdosta Oasis-studiot. Kalustus oli niukka, keittiönurkkaus hieman pimeä ja suihkukaappi kovin pieni. Parvekkeelta oli kuitenkin merinäkymät, ilmastointi toimi ja hanasta tuli kuumaa vettä, joten kaksiviikkoinen sujui ihan mainiosti. Minimarketista ostin jääkaappiin aamuksi jugurttia ja hedelmiä, muut ateriat nautin ulkona. Omistaja Nikos ei puhunut montaa sanaa englantia, niinpä totuin vaihtamaan hänen kanssaan päivän kuulumiset kreikaksi. Ensin takellellen, sitten pikkuhiljaa sujuvammin.

Azolimnoksen ranta ja kylä.

Oppitunnit järjestettiin klo 10 – 14. Puolenpäivän tienoilla oli puolen tunnin kahvitauko ja opettajan vaihdos. Tasoryhmiä oli neljä ja jako niihin tapahtui ensimmäisen päivän tasokokeen perusteella. Kirjaa ei käytetty, vaan opettajat jakoivat materiaalin monisteina.

Koulun järjestämä iltaohjelma oli vaihteleva ja tuki samalla oppimista. Opettajat osallistuivat siihen itsekin ja mielestäni tämä osaltaan auttoi hyvän ryhmähengen luomisessa. Istuimme iltaa tavernassa, opettelimme kreikkalaisia tansseja ja teimme retkiä lähiympäristöön. Vietin harvoin aikaa aivan yksin näiden kahden viikon aikana ja ehdin tutustua erittäin mielenkiintoisiin kurssikavereihin. Heitä oli ympäri Eurooppaa ja  jopa Yhdysvalloista saakka. Vaihdoimme kokemuksia eri kielikouluista ja sain myös hyviä reissuvinkkejä tulevia Kreikan matkojani varten. Oli huikeaa kuunnella ihmisten elämäntarinoita ja sitä, miten Kreikka ja sen kieli niihin nivoutuu.

Saarella oli yllätyksekseni hyvin vilkas kulttuurielämä. Festivaaleja riitti joka viikolle: kokeellisen elokuvan festivaali, kitarafestivaali sekä monikulttuurinen Festival of the Aegean. Kaikkiin ehdin osallistua ja vaikka mitään suuria maailmantähtiä näillä festareilla ei nähty, niin leppoisia ja mielenkiintoisia iltoja tuli vietettyä. Kun kelit vielä mahdollistivat kulttuuririennoista nauttimisen lämpimässä kesäillassa, niin mikäpä sen hienompaa. Filmifestivaalien päätöselokuvan katsoin käytöstä poistetussa avolouhoksessa, jossa filmi heijastettiin suoraan kiviseinämään!

Lisää Syroksen saaresta ja sen kauniista pääkaupungista Ermoupoliksesta seuraavassa raportissa!

IMG_1869

Elokuvafestareiden viimeinen näytös alkamassa.

Matka Syrokselle, seikkailua kreikkalaisittain 

Published 29.7.2017 by ainosalminen

Kotikortteli Luxemburgissa varhain lähtöaamuna.


Kesäloma on täydessä käynnissä! Meri ja taivas ovat uskomattoman siniset, kuten Kreikassa kuuluukin. Hieman runsaan kolmen viikon matkastani on jäljellä 10 päivää. Kielikurssi on suoritettu ja muutaman päivän siirtymävaiheen jälkeen minua odottaa viikon pituinen joogaleiri. 

Matkavalmistelut jäivät tänä vuonna todella viime tinkaan. Ajatus kreikan kesäkurssista oli ollut mielessä siitä lähtien, kun jouduin huhtikuussa toteamaan, etten pystyisi panostamaan tarpeeksi työajalla opiskeluun. Toisaalta minua kutkutti ajatus joogaleiristä. Muutettuani toukokuussa keskustaan aloitin joogaamisen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen ja totesin sen erinomaiseksi rentoutuksen ja kehonhuollon välineeksi. 

Nike-jumalatar Pireuksen satamassa.

Tutkin netistä työkaverin suositteleman ranskalaisen joogakoulun kesäkursseja ja kas! Sieltä löytyi viikon leiri Kreikassa, Paroksen saarella. Tämä ratkaisi opinahjon valinnan: Thessalonikin yliopiston sijasta lähtisin Paroksen naapurisaarella Syroksella kesäisin toimivaan Omilo-kouluun. Oltiin jo kesäkuun toisella viikolla, joten laitoin heti sähköpostia molempiin paikkoihin. Sain järjestäjiltä vahvistukset nopeasti ja sitten piti vain löytää sopivat lennot, laivat ja majoitukset.
Olen noviisi Kreikan matkailun suhteen, ja saarelta toiselle siirtyminen sekä muu logistiikka on tuonut jännittävää lisää tämän kesän lomaani. Hyvin on kaikki kuitenkin sujunut ja seuraavalla kerralla osaan varmasti seikkailla aikataulujen ja reittien viidakossa lähes alkuasukkaiden varmuudella.

Mikrolimano by night

Menomatkasta kehkeytyi hieman pitkä, sillä järkevän hintaista lentoa ei Luxemburgista ollut enää saatavana. Niinpä seisoin lähtöpäivänä aamukuudelta bussipysäkillä ylhäisessä yksinäisyydessäni – heinäkuisena lauantaina auringon noustessa kotikorttelin tavanomaisesta liikenteestä ja väenpaljudesta ei ollut tietoakaan. Bussilla ensin kolme tuntia Frankfurtiin ja sieltä siedettävän odottelun jälkeen lentäen Ateenaan. Bussimatka lentokentältä Pireuksen satamaan, missä minua odotti siisti pieni huone Pireaus Dream -hotellissa, kesti runsaan tunnin. Sunnuntaiaamuksi olin varannut paikan Syrokselle lähtevään laivaan. Helppoa ja jouhevaa, vaikka matkustustunteja tulikin kokonaiset 12. 

Illalla tein kierroksen satamassa, lunastin lippuni ja katsoin valmiiksi aamun lähtölaiturin. Sepä ei ollutkaan hotellin kulmalla sijaitseva numero E7 vaan koko satama-alueen kauimmainen laituri E1. Sillä lailla! Sekä Google Maps että testikävely ilmoittivat ajaksi 35 minuuttia. Kello siis soittamaan hieman suunniteltua aikaisemmin aamulla! 

Luottavaisena siihen, että homma oli hanskassa, nappasin taksin ja hurautin Mikrolimanon huvivenesatamaan illalliselle. Satuin ravintolaan, jossa juhlittiin koko suvun voimin pienen poikalapsen ristiäisiä. Tanssia ja laulua riitti varmaan vielä pitkään sen jälkeen, kun minä olin jo poistunut paikalta.

Tämä on se laituri, josta aamulaiva ei sitten lähtenytkään!

Aaamulla tuntia ennen laivan lähtöä istahdin lähtölaiturin kupeessa olevan kahvikioskin terassille aamupalalle. Muita matkustajia ei vielä näkynyt, eikä laivakaan ollut vielä saapunut. Vartin kuluttua aloin ihmetellä asiaa ihan tosissani. Ei autojonoja, ei väenpaljoutta ja kahvilassakin lisäkseni vain pari rekkakuskia. Nyt oli jotain pahasti pielessä! Kysyin henkilökunnalta, oliko laiva myöhässä. Tiukoissa tilanteissa sitä kielitaitoa löytyy juuri sen verran, että tärkeimmät asiat selviävät. Ei, laiva ei ollut myöhässä vaan minä olin väärässä paikassa. Laituri E1 oli vielä runsaan vartin kävelymatkan päässä ja siellä odottava laiva korkeiden rakennusten takana piilossa. Itse olin E2-laiturilla. 

Paniikki iski! Katsoin Googlesta karttaa ja totesin, että on lähdettävä todella rivakasti liikkeelle tai näen laivasta vain suljetun takaportin. Kahvi jäi puoliksi juomatta, reppu selkään, käsilaukku olalle ja matkakassin vetokahvasta kiinni. Ehdin tuskin ottaa ensimmäiset kiihkeät askeleet kun näin lähestyvän taksin. Pelkäsin sen olevan varattu, mutta minulla kävi tuuri. Kamat takaluukkuun ja muutaman minuutin kuluttua jo kävelin sisään laivaan helpotuksesta huokaisten.

Miellyttävä merimatka meni hetkessä. Olin törsännyt kokonaiset 50€ business lounge -lippuun, enkä kadu. Näköalasalonki oli rauhallinen, kanssamatkustajia oli vähän ja kahvi tarjoiltiin pöytään. Aamun kommellusten jälkeen tämä oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Ermoupoliksen satamaan. Kapteeni teki tottuneesti vauhdikkaan käsijarrukäännöksen satama-altaassa ja parkkeerasi paatin perä edellä laituriin. Huimaa menoa!

Söin välipalan yhdessä sataman monista kuppiloista, minkä jälkeen otin taksikyydin kielikoulun järjestämään majapaikkaani Azolimnoksen kylässä, vartin ajomatkan päässä Ermoupoliksesta. Ensimmäinen ilta kului paikallisessa tavernassa kurssikavereiden ja opettajien kanssa. Meitä oli saapunut paikalle 23 innokasta kreikan kielen ystävää ympäri maailman. Seuraavien kahden viikon aikana ehdin tutustua heihin paremmin ja monet naurut naurettiin yhdessä niin oppitunneilla, hiekkarannalla kuin kreikkalaisen ruoankin äärellä.

Merimatkan viihdykkeet.

Kesäloma Kreikassa

Published 19.7.2017 by ainosalminen

Blogiemäntä lomailee, opiskelee ja joogaa Syroksen ja Paroksen saarilla Kreikassa. Seuraa kuvapäivityksiä Facebookissa ja Instagramissa ja lue matkakertomukset täällä blogissa sitten myöhemmin. Nyt hyvää lomaa kaikille😎😎 Καλές διακοπές!

Hautajaisissa

Published 13.7.2017 by ainosalminen

 

Surunvalittelukirja tultiin tähän avaamaan myös mepeille ja henkilökunnalle seuraavan viikon täysistunnon ajaksi.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sain yllättävän puhelun. Parlamentin protokollaosasto etsi kiireisesti vahvistusta riveihinsä Saksan entisen liittokanslerin Helmut Kohlin eurooppalaisen muistotilaisuuden järjestelyihin. Vaikka en tiennyt, mitä tulisin siellä tekemään, suostuin oitis. Aavistin, että jotain mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa olisi tiedossa. Tien päälle siis ja kohti Strasbourgia.

Perjantaiaamuna istuntosalissa kävi valtava tohina. Sieltä oli irroitettu kokonaisia penkkirivejä, rakennettu koroke arkkua varten ja siirretty tietotekniikkaa sivuun orkesterin ja kuoron tieltä. Orkesteri harjoitteli, äänentoistoa säädettiin ja istumapaikkakortteja jaettiin tuoleille – koordinointiin osallistui väkeä monelta osastolta kolmesta toimielimestä. Koko viikon käynnissä olleet valmistelut olivat huipentumassa kenraaliharjoitukseen klo 12. Tästä alkoi 24 tunnin maraton, jonka tulen varmasti aina muistamaan yhtenä työurani huipuista.

IMG_1722

Tilaisuuden ohjelma

Kenraaliharjoituksessa käytiin läpi koko seremonia puheita lukuun ottamatta. Orkesteri aloitti surumarssilla ja saksalaissotilaat kantoivat sen tahdissa sisään ”arkun”, jonka paino ja mitat vastasivat lauantaina edessä olevaa varsinaista kantotehtävää. Protokollaosaston ykkösvirkamiehet toimivat tilaisuuden juontajina, heidän antamiensa ohjeiden avulla kukin avustajista sai paremman käsityksen lauantaina edessä olevasta tehtävästään ja tilaisuuden mittakaavasta.

Istuntosali valmiina seremoniaa varten.

Iltapäivällä kuuntelimme selontekoja siitä, mitä oli tehty ja mihin kaikkeen oltiin varauduttu: ilmatila olisi parlamentin yllä suljettu, veneily joella kielletty ja tarkka-ampujia sijoitettu katolle. Olisi valmius pystyttää ja varustaa kenttäsairaala rakennuksen välittömään läheisyyteen attentaatin varalta. Moottoritie olisi suljettu ennen ja jälkeen seremonian VIP-vieraiden autosaattueiden vuoksi. Kaikki tämä tietenkin Ranskan ja Saksan viranomaisten, armeijan ja poliisin sekä Strasbourgin kaupungin avulla ja myötävaikutuksella.

Tällaista se varmaan on aina, kun yhteen ja samaan paikkaa kokoontuu joukko maailman johtohenkilöitä. On ihmisiä, joille se on rutiinia ja jokapäiväistä työtä. Minulle tämä oli aivan uutta ja ihmeellistä, vähän pelottavaakin. Tapahtuman ja henkilökohtaisen kokemuksen ainutlaatuisuus saivat aikaan kihelmöintiä ja yritinkin parhaani mukaan valmistautua tehtäviini. Loppuillasta vihdoin selvisi täsmälleen, mitä oli odotettavissa.

Näkymä kuudennen kerroksen salongista. Ill-joen vasemmalla rannalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja oikealla Euroopan neuvosto.

Paikalle oli tulossa yli 40 virallista delegaatiota ja minut oli nimetty Ruotsin valtion edustajien yhteishenkilöksi, protokollakielellä ”liaison officer”. Tehtävänäni oli ottaa Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen, entinen pääministeri Gunnar Pärsson sekä EU-suurlähettiläs ”siipieni suojaan” heidän saavuttuaan parlamenttiin.

Ruotsin suurlähetystöstä saamani yhteystiedot puhelimessa, edellisen illan kuivaharjoittelu punaisella matolla muistissa ja kova luotto diplomaattisiin kykyihini – näillä eväillä odottelin merkkihenkilöitä kierreportaiden päässä.

Kännykkä piippasi viestin suurlähettilään avustajalta: ”Olemme juuri saapumassa parlamenttiin”. Siirryin asemiin eikä mennyt montaakaan hetkeä, kun jo toivotin VIP-henkilöt tervetulleiksi. Saatoin heidät protokollahuoneeseen, jossa he saivat tervehtiä paikalle helikopterikyydillä Saksasta tuotua Helmut Kohlin arkkua ja esittää surunvalittelunsa vainajan leskelle. Tämän jälkeen oli vuorossa muistosanojen kirjoittaminen surunvalittelukirjaan. Koska seremonian alkuun oli vielä tunti aikaa, ohjasin vieraat hissillä ylös kuudennen kerroksen salonkiin, jossa oli kahvitarjoilu ja mahdollisuus keskustella muiden kutsuvieraiden kanssa.

Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen odottamassa autokyytiä lentokentälle.

Tässä vaiheessa pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan muidenkin merkkihenkilöiden saapumista. Entisiä ja nykyisiä valtion- ja hallitusten päämiehiä vilisi silmissä. Monet tervehtivät toisiaan lämpimästi, edellisestä kerrasta oli selvästikin aikaa! Tunnelma oli hillitty mutta välitön.

Kellon lähestyessä 11:a hain katsekontaktin Ruotsin suurlähettilääseen, joka kävi kuiskaamassa pääministereille, että oli aika siirtyä istuntosaliin. Matkasimme hissillä alas, ja ohjasin vieraat heille salissa varatuille paikoille. Itse siirryin salin takaosaan meille virkamiehille varatuille paikoille. Seremonian alku viivästyi vartilla, sillä ennen sen alkua kaikki halusivat tervehtiä viime hetkellä saapuneita ”tärkeimpiä” vieraita, joita olivat Ranskan presidentti Macron, Saksan liittokansleri Merkel, Venäjän pääministeri Medvedev, Israelin pääministeri Netanjahu sekä Yhdysvaltojen entinen presidentti Clinton.

Seremonia oli kaunis ja arvokas. Orkesteri ja kuoro kuulostivat hienoilta, vaikka istuntosalin akustiikkaa ei olekaan musiikkia silmällä pitäen suunniteltu. Puheissa korostettiin Kohlin roolia Saksan ja Euroopan yhdistäjänä, miehenä jonka näkemyksiä kuunneltiin ja jonka toimintaa arvostettiin. Bill Clintonin sanoin:

”Helmut Kohl gave us the chance to be involved in something bigger than ourselves, bigger than our terms of office, bigger than our fleeting careers, because all of us, sooner or later, will be in a coffin like that. The only gift we can leave behind is a better future for our children and the freedom to make their own choices, including their own mistakes.”

Tilaisuuden päätyttyä saatoin ruotsalaisdelegaation ulko-ovelle ja huolehdin siitä, että he pääsivät autoonsa. Ovella oli ensin hieman ruuhkaa, kun ensimmäisenä lähtivät hautajaissaattue, Saksan valtion delegaatio sekä Ranskan presidentti. Me muut odottelimme ja väistyimme sivuun. Hetken olimme kuin sardiinit purkissa, Theresa May minun varpaillani ja minä Clintonin kanssa seläkkäin. Kaikki sulassa sovussa.

Kamerat räpsyivät ja moni kilpaili pääsystä tämän miehen kättä puristamaan.

Turvamiehet ovelta kuuluttivat vuoron perään eri maiden nimiä, sitä mukaan kun niiden delegaatioille varatut autot ajoivat uloskäynnin eteen. Kun Ruotsin nimi huudettiin, kuului hälyn yli Luxemburgin pääministerin huuto ”12 points”. Nauru raikasi, tunnelma oli jo selvästi rennompi. Rentoja ja mukavia olivat minunkin pääministerini ja suurlähettilääni. Sain kiitokset, kättelyt ja käden heilautukset vielä auton ikkunasta kun he lähtivät.

Oikeassa olin, kun arvasin päivästä tulevan monella tapaa mieleenpainuva. Yhteen hiileen puhaltamalla saimme järjestettyä upean tilaisuuden. Juuri tällainen rajat ylittävä yhteistyö oli Helmut Kohlinkin ajattelun taustalla hänen rakentaessaan Eurooppaa.

IMG_1640

Euroopan parlamentti Strasbourgissa

Jos haluat katsoa seremonian videotallenteen, löydät sen tästä osoitteesta:

http://web.ep.streamovations.be/index.php/event/stream/170701-1100-special-eu-memorial-ceremony-for-h-kolh

 

 

Haaste! 10+1 kysymystä ulkosuomalaisuudesta

Published 28.6.2017 by ainosalminen

 

img_1612

Luxemburgin kesä kotiparvekkeelta nähtynä

Kas, sattuipa sopivasti. Blogini täytti juuri kolme vuotta ja kohdalle osui kirjoittajantaipaleeni kolmas blogihaaste. Kiitos London and beyond -blogin Leena! Samantyyppisiin kysymyksiin olen vastannut jo aikaisemminkin, mutta ehkäpä viime kerrasta on sen verran aikaa, että jokunen uusikin lukija niistä kiinnostuu – antaa siis mennä. Tässä vastaukseni:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
”Tupakka, alkoholi ja polttoaineet ovat edullisia ja rajoille on lyhyt matka” kuuluu vitsi, jota monet ulkomaalaiset täällä sarkastisesti viljelevät. Totta tuo kaikki onkin. Minäkin ostan mielelläni hyviä viinejä ja lähden kernaasti autolla reissuun, mutta tässä en halua nyt vinoilla Luxemburgin pienuudelle vaan nostetaan Luxemburgin valttina esiin sen upea luonto. Luonto on lähellä kaikkialla ja reippailemaan voi lähteä vaikka ”Pikku-Sveitsiin”, jonka vaellusreitit ovat vertaansa vailla.

Toinen mieleen tuleva seikka on turvallisuus. Nykyisessä maailmanmenossa on lohdullista ajatella, että Luxemburg on turvallinen maa asua. Toivottavasti tämä pätee jatkossakin.

2. Entä ikävintä?
Juuri nyt ikävintä on, että meren rannalle on pitkä matka. Toinen iso murhe on asumisen kalleus.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
En ole kovinkaan kummoinen maailmanmatkaaja. Pitkät lennotkin ovat alkaneet ahdistaa, mutta haaveilla toki voi aina. Ehkäpä lähtisin Kanadaan. Sinne minua houkuttaa villi luonto ja toisaalta eloisat suurkaupungit, kuten Vancouver. Kreikan isot kaupungit, Ateena ja Thessaloniki ovat myös listallani.

img_0813

Vähän liikaa väkeä rannalla minun makuuni, mutta meri on aina meri!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Vaakaihmisenä heilun tässäkin kahden vaihtoehdon välillä. Palaisin mielelläni Afrikkaan safarille mutta myös Espanjan Galiciasta minulla on mukavat muistot.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Tähän on pakko sanoa, etten kaipaa mitään erityistä. Johtuneeko siitä, että tarvittaessa täältä saa skandikaupasta lakritsia, silliä, ruisleipää ja montaa muuta herkkua. Yleensähän sitä himoitsee juuri sitä, mitä ei voi saada!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
En usko. Työni ja elämäni on nyt täällä, ja eläkkeelle siirtyessäni ulkomaanvuosia tulee olemaan plakkarissa lähes 30. Tulevaisuudensuunnitelmistani jo vähän vihjailinkin, kun kirjoitin lomaviikostani Ranskassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Juhlapyhiä katolisessa kalenterissa riittää, ja esimerkiksi toukokuussa arkipyhiä ja pitkiä viikonloppuja on useampia. Olipa juhlan syy mikä tahansa, ruoka ja juoma on aina tärkeässä asemassa. Makkaraa, olutta ja kuohuviiniä vähintään! Olen aina pitänyt kovasti karnevaaliviikon päättävästä ”Buergbrennen” -tapahtumasta. Kokko kasataan yleensä partiolaisten toimesta ja illan pimetessä se sytytetään. Kokkotulen toivotaan häätävän talven, ja sitä ihaillessa voi vatsansa täyttää perinteisellä linssimuhennoksella!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Minun lähtöni ei ollut vaikea laisinkaan. Työtarjous tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni. Pelkällä menolipulla lähdin vuonna 1995 enkä kertaakaan ole ajatellut palaavani.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki, ja se on tarkoituksenikin. Suomessa on ihana käydä, mutta en uskoisi sinne enää sopeutuvani. Luxemburgissa on ollut hyvä asua ja työskennellä, mutta en ole integroitunut paikalliseen yhteiskuntaan. Olisin voinut jossain vaiheessa uraani siirtyä Brysseliin, mutta sopivaa työtä ei sieltä löytynyt silloin kuin lähtöhaluja olisi ollut. Mikä maa seuraavaksi? Ranska on suunnitelmissa, mutta pidän mielen avoimena tulevan suhteen. Moni asia voi vielä muuttua.

img_0951

Osterit – jumalaista herkkua!

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Mitähän tähän nyt sanoisi? Vuosi 2016 oli kyllä tapahtumarikas, mutta mitään maailmoja mullistavia hetkiä en sieltä löydä (kaukosäätimen herruuden sain toki takaisin!). Yleensäkin elämäni on aika tasaista, eikä se ole huono juttu laisinkaan.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Tänä vuonna kävin jo automatkalla Ranskassa. Kesällä suuntaan Kreikan saaristoon, kohteina Syros ja Paros. Suomeen pitää tietenkin myös kesälomalla ehtiä. Syksymmällä suunnitelmissa on viikonloppu Pariisissa ja kenties marraskuulle riittää vielä muutama lomapäivä, jos mielin minilomalle.

Tässäpä tämä! En haasta ketään, sillä luulenpa useimpien ulkosuomalaisten bloggaajien jo saaneen haasteen tai osallistuneen siihen oma-aloitteisesti. Jokaisella on oma tarinansa ja kokemuksensa – valtavan mielenkiintoista lukemista kaiken kaikkiaan tällä hetkellä blogeissa. Toivottavasti pidit omasta tarinastani!

img_0943

Minne menenkin, tieni vie aina kirjakauppoihin.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.