Luxemburg

All posts in the Luxemburg category

Improvisaatiota kerrassaan!

Published 17.3.2019 by ainosalminen

Kulttuuri kaikissa muodoissaan on iso osa vapaa-ajan harrastuksiani, se lienee tullut selväksi tämän bloginkin lukijoille. Teatterista pidän erityisesti. Juuri taannoin vietin viikonlopun Pariisissa ja kävin katsomassa kaksi loistavaa esitystä. Lisää on tiedossa täällä Luxemburgissa aivan lähiaikoina. Kaikki käy: Molièren klassikot, bulevardikomediat, kabuki, pantomiimi, musiikkiteatteri. Yksi teatterin laji, johon en vielä ollut ehtinyt tutustua, löi minut ihan ällikällä eilen illalla. Improvisaatioteatteri.

Törmäsin paikallisen Reckless-duon järjestämään monikulttuuriseen ja -kieliseen esitykseen jossain internetin syvyyksissä seikkaillessani ja innostuin asiasta, sillä improon tutustuminen oli ollut jo jonkin aikaa toiveissa. Löysin siis itseni lauantai-iltana Altrimenti-kulttuurikeskuksesta enkä todellakaan tiennyt, mitä odottaa. Kahvilamaisesti sisustettu sali ei ollut täynnä, mutta yleisö oli tullut varta vasten paikalle ja nautti esityksestä suuresti. Niin minäkin! Olin tunkenut itseni eturiviin ja kauhukseni ja ihastuksekseni pääsin jopa osallistumaan yhteen sketsiin. Luonnerooli, taas kerran: otin vastaan (näkymättömän) sampanjalasin, olin juovinani siitä ja ojensin sen sitten takaisin sampanjakuningatarta esittäneelle näyttelijälle.


Olin aivan ällistynyt siitä näennäisestä helppoudesta, jolla esiintyjät heittäytyivät tilanteisiin. Katsojat olivat ennen esitystä saaneet kirjoittaa lapulle yhden sanan ja tipauttaa sen näyttämöllä olleeseen kulhoon. Sieltä näyttelijät poimivat niitä yhden kerrallaan, lukivat sanan ja ACTION! Idea aluilleen, muut liittyivät siihen ja tiimi sai kuin ”tyhjästä” aikaan mininäytelmän. Lavalla puhuttiin neljän esiintyjän voimin ranskaa, espanjaa, englantia ja luxemburgia. Välillä näyttelijät dialogoivat ymmärtämättä toistensa sanoja, mutta uskomatonta kyllä se ei tahtia haitannut.

Olen kovasti kiinnostunut tutustumaan syvemmin tähän teatterimuotoon. Miten näyttelijöiden välinen yhteistyö pelaa tilanteessa, jossa toimitaan ilman käsikirjoitusta ja ohjausta? Miten luottaa siihen, että toinen tulee apuun, kun itseltä keinot viedä ideaa eteenpäin loppuvat? Myös oma asennoitumiseni katsojana oli aivan erilainen kuin perinteisen teatterin katsomossa. Juonen keskeisiä käänteitä ei voinut lukea etukäteen esitteestä, eikä avainsanan selvittyäkään osannut arvuutella, mitä tuleman piti. Olin innostunut, tunsin itseni jollain muotoa osalliseksi esityksestä – kenties sen kautta, että pelkäsin näyttelijöiden puolesta. Hoitavatko he homman varmasti kotiin vai lyökö päässä tyhjää ja hyvin nousuun lähtenyt tarina lässähtää pannukakkuna näyttämön lattiaan?


Ehkä tuo pelko on ensikertalaiselle (siis katsojalle – esiintyjien tunnetiloja en uskalla lähteä edes arvailemaan) tyypillinen tunne. Mene ja tiedä. Iltaa voisi joka tapauksessa kuvailla jopa adrenaliinintäytteiseksi. Huoli esityksen onnistumisesta ja tahallisen / tahattoman komiikan laukaisema huutonauru vuorottelivat reaktioissani ”Ai kamala! Hui! Ho-hoo”. Taisin jäädä improon koukkuun. Onkohan se aina tällaista? En tiedä, mutta pitää selvittää. Parin viikon kuluttua menen jännittämään impro-ottelua Luxembourgin ja Quebeckin parhaimmistojen välillä. Tuskin maltan odottaa!

Olen aivan hämmästynyt, miten vilkasta toimintaa tällä alalla Luxemburgissa on. Ja miten outoa, etten ole ollut asiasta tietoinen, vaikka kulttuuriuutisia seuraankin. Nyt on tämäkin puute korjattu, kun olen laittanut muistiin uusia seurattavia sometilejä ja nettisivustoja. Jos tykkäät teatterista ja esittävistä taiteista, suosittelen lämpimästi tutustumaan improonkin. Siitä miten esiintyjät heittäytyvät, riskeeraavat ja luottavat, voi katsojakin inspiroitua ihan jokapäiväisessä elämässä.

(Keväiset valokuvat ovat Pariisin kansainvälisten maatalousmessujen puutarhaosastolta)


Luukku 9: Adventtiaika Luxemburgissa

Published 9.12.2018 by ainosalminen

IMG_3515Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!
Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Joulukuu on Luxemburgissa vuoden harmainta aikaa. Sitä piristää onneksi pienen maan mittakaavassa runsas tapahtumakalenteri, jonka ansiosta kaupungit ja kylät täyttyvät valosta ja ihmiset lähtevät rospuuttokeleistä huolimatta liikkeelle. Tässä pieni katsaus adventtiajan tapahtumiin, joista osa on monivuotisia perinteitä, toiset hieman uudempia. Omat suosikkini ovat kansainvälinen basaari ja joulumarkkinat.

Marraskuun viimeisellä viikolla joulumarkkinat valtaavat kaupungin suurimmat aukiot. Place d’Armes ja Place de la Constitution täyttyvät ruokaa, juomaa ja lahjoja myyvistä kojuista. Lapset viihtyvät trampoliinilla tai karusellissa kun vanhemmat pohtivat, maistaisivatko loimulohta vai perinteisiä luxemburgilaisia perunalettusia omenahillolla. Palanpainikkeeksi jokin monista paikallisten panimoiden jouluoluista tai lämpimiä sesongin juomia. Osa kojuista myy makeisia, kynttilöitä tai käsitöitä – osa silkkaa rihkamaa. Place Guillaumelle, aivan kaupungitalon ovien eteen jäädytetään 800 m2:n laajuinen luistinrata upeine koristeluineen. Knuedler on Ice on vakiinnuttanut paikkansa osana adventin ohjelmaa. Luistimia vuokrataan ja luistelunopettajakin on viikonloppuisin paikalla. Arvasitte varmaan, että täälläkin tarjoilu toimii, tyhjin vatsoin ei tarvitse olla ja lämmikettä on tarjolla monenlaista.

Luxemburgissa lapsia hemmotellaan joululahjoilla kahdesti. Ensin lahjoja tuo Kleeschen eli Pyhä Nikolaus 6. joulukuuta. Kleeschen ja Houseker (Musta Pietari) vitsoineen saapuvat kaupunkiin traktorin tai hevosen vetämillä vaunuilla. Pyhän Nikolauksen kulkueeseen kuuluu enkeleitä, lumiukkoja, musikantteja ja tanssijoita. Tapahtumaa seuraa yleensä monilukuinen yleisö, jolle vaunuista heitellään pähkinöitä ja karamelleja. Kleeschen jaksaa koko iltapäivän jutella lasten kanssa ja poseerata heidän kanssaan vanhempien kameroiden räpsiessä tauotta. Jouluna lahjarumba alkaa alusta ja silloin asialla on Korvatunturin pukin sijasta Chrëschtkëndchen eli Jeesuslapsi. Kauppiaat hykertelevät, kassakoneet kilisevät. 

Joulun aikaan teatterit ja konserttisalit tarjoavat sesongin teemaan sopivaa ohjelmaa, joka on myös perheen pienempien mieleen. Tuttuun tapaan joulusirkus on saapunut kaupunkiin ja valtavat sinikeltaiset teltat ovat nousseet Glacis’n parkkipaikalle. Olen itse käynyt katsomassa esityksen kahtena vuotena nuoren neidin seuralaisena, ja viihdyimme molemmat todella hyvin pienimuotoisen ja perinteisen show:n parissa. Esitys on joka vuosi erilainen, ja tänä vuonna esiintyjien joukossa on myös suomalainen rullaluistelija-akrobaatti Heidi Latva.

Tänä viikonloppuna järjestetään taas Bazar International. Sinne oli pakko päästä heti ensimmäisenä päivänä! Messuhalli repeilee liitoksistaan, kun yli 60 eri kansallisuutta pystyttävät myyntipöytänsä tuhansien kävijöiden iloksi. Saavuin eilen paikalle puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen, ja väkeä oli jo runsaasti. Viihdyin paikan päällä hyvän tovin ja lähtiessäni oli tunnelma todellakin katossa. Lounasaika oli parhaimmillaan ja jonot suosituimpien tiskien ääressä pitkät. Japanin osastolla jonotettiin ruoan lisäksi kimonotyylisiä aamutakkeja ja silkkipuseroita. Ranskan osastolla, jonne minäkin pysähdyin, ostajia kiinnosti erityisesti Fragonardin saippuat ja tuoksut. Kroatian tiskin iloiset myyjät olivat kaikki pukeutuneet jalkapallon MM-kisoista tutuiksi tulleisiin puna-valkoruutuisiin puseroihin. Heitä ei voinut olla huomaamatta. Libanonin osastoa ympäröi kuuma höyry ja pitkä jono: shawarma tuntui olevan monen valinta lounaaksi. 

Itseni olisi tehnyt mieli pysähtyä joka ständille herkkuja maistelemaan. Kaikkialle ei ehtinyt eikä vatsakaan olisi jaksanut. Valintoja oli siis tehtävä. Ensimmäisenä herkuttelin Venäjän osastolla sillileivällä ja mätiblinillä. Sitten Irlannin osastolle savulohileivän kimppuun. Väliin makea pistaasikermalla täytetty crèpe egyptiläisittäin. Huipennus ranskalaisittain: skumppaa ja hanhenmaksaa. Kotiinviemisiksi Skandinavian osastolta tarttui suomalaisia joululeivonnaisia ja Belgian myyntitiskiltä pipareita. Kassiin mahtui vielä luomuhilloa ja -suolakurkkuja, jotka on valmistettu Ditgesbaachin maatilalla, joka toimii mielenterveyskuntoutujien työkeskuksena.

Onneksi basaari on auki vielä tänään sunnuntaina, joten halutessani pääsen uudelle herkuttelukierrokselle. Täytyy myöntää, että Finlaysonin tuotteet ja hauskat tonttuhahmotkin kiinnostavat. Basaarin työntekijät ovat kaikki paikalla vapaaehtoisesti ja palkatta, tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Siinä hyvä lisäsyy käydä tekemässä lahjahankintoja basaarissa. Tapahtuma on suuri ja varmasti kaikkein kansainvälisin eikä siten ole ihme, että siellä piipahtivat eilen tuttuun tapaan niin pääministeri Xavier Bettel puolisoineen kuin itse suurherttuatar Maria Teresa.

#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Ruokaostoksilla Luxemburgissa

Published 18.11.2018 by ainosalminen

Tässä perjantain ostoksia.

Mitä maksaa maitolitra Luxemburgissa? Entäpä tiu munia Australiassa? Missä kahvi on halvinta – USAssa, Irlannissa vai Espanjassa? Sitä olemme lähteneet selvittämään ulkosuomalaisten bloggarien voimin. Kirjoitamme kukin omasta ostoskoristamme, ostoskäyttäytymisestämme sekä peruselintarvikkeiden hinnoista. Ostoskorin hintaan ja sisältöön vaikuttaa tulotaso, elintaso yleensäkin, henkilökohtaiset mieltymykset ja paikallinen tarjonta. Siinä missä joku ostaa kerralla viikon ruoat isosta marketista, poikkeaa toinen kenties päivittäin lähikauppaan. Lapsiperheiden, pariskuntien ja sinkkutalouksien tavat saattavat poiketa toisistaan aika tavalla!

Kiinnostaako? Siinä tapauksessa jatka lukemista – kerron sinulle, miten ja missä minä ostan ruokani Luxemburgissa. Kirjoituksen lopussa linkkejä bloggarikavereiden juttuihin, joten nyt on mahdollisuus perehtyä ruokaostosten tekoon ulkomailla monelta kantilta.

Muiden herkkujen joukossa maukkaita persiljanjuuria, joita pilkon muiden uunijuuresten joukkoon.

Minä ostan ruokaa työssäkäyvän sinkkunaisen talouteen. Arkena syön kotona aamupalan ja illallisen, viikonloppuna usein myös lounaan. Aamupala saattaa olla puuroa voisilmällä ja kasvismaidolla, jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kera tai mikä ettei tuhti smoothiebowl tai banaanipannarit. Kesäiltaisin maistuu grillattu lammas tai ruokaisa salaatti, nyt kelien viilennyttyä syön usein pastaa. Kastike on useimmiten tomaattipohjainen, ja keitän sitä yleensä reilun annoksen. Punaista lihaa kulutan melko vähän, yleensä proteiinit koostuvat tofusta, kalasta ja kanasta sekä munista. Linssit ja kikherneet ovat oiva pohja mitä erilaisimmille muhennoksille, jotka talven tullen lämmittävät ihanasti. Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään vihannesten syömistä entisestäänkin.

Kauppoja Luxemburgissa riittää joka makuun. Täällä on edustettuna paikallinen Cactus-ketju, ranskalaiset Auchan, Match ja Cora, belgialainen Delhaize ja Colruyt sekä saksalaiset Lidl ja Aldi. Erikoisliikkeitä löytyy tandoorimarketista kreikkalaiseen herkkupuotiin. Muutamalla espanjalaisella ja italialaisella maahantuojalla on myös pienet vähittäismyymälät, joiden valikoimat täydentävät markettien tarjoamia tuotteita. Vaikka Luxemburg onkin pieni maa, sen 600 000 asukkaasta puolet on ulkomaalaisia. Niinpä etuna on kauppojen tarjoamien elintarvikkeiden laaja valikoima.

Luxemburgissa on OECD:n 35 jäsenmaasta korkein keskitulo eli se menee tilastoissa jopa USA:n ja Sveitsin edelle. Hintataso on täällä usein sen mukainen eli palvelut ja kulutustavarat ovat kalliita. Tämä tietenkin heijastuu ostoskorin hintaan, vaikka alkoholi onkin suhteellisen edullista. Paradoksi tässä on se, että Luxemburgissa elintarvikkeisiin sovelletaan 3 %:n arvonlisäveroa alkoholia lukuun ottamatta. Alkoholin alv on 17 %. Naapurimaita halvemmalla Luxemburgista saa alkoholin lisäksi tupakkaa, polttoaineita, elektroniikkaa ja autoja. Hygieniatuotteita ja pesuaineita taas saa Saksan puolelta jopa 30 % halvemmalla. Tilastokeskus Statecin sivuilta löysin seuraavien peruselitarvikkeiden keskihinnat vuodelta 2016:

maitolitra 1,3 €
500g vehnäleipää 2,1 €
tiu munia 3,4 €
omenakilo 2,6 €
250 g kahvia 3,3 €
lähdevesi 1,5 l 0,7 €

Vaikuttaako kalliilta sinun kotimaahasi verrattuna?

Salaatti tuoreesta tonnikalasta.

Olen aikamoinen herkuttelija ja pyrin ostamaan laadukasta ruokaa – eineksiä vältän viimeiseen saakka. Broilerin ostan luomuna, vihannekset yleensä sesongin mukaan ja lähituotantona mahdollisuuksien mukaan. Tomaatit ovat tästä kyllä poikkeus. Syön iloisen värisiä tomaatteja ympäri vuoden mozzarellan kera, sillä Caprese-salaatti on yksi nopeista suosikeistani. Pohjoismaisia ja suomalaisia herkkuja löydän sekä parlamentin valintamyymälästä että Scanshopista. Paras hevi-osasto on mielestäni paikallisella Cactuksella. Ranskalainen jättimarket Auchan on tuossa aivan kivenheiton päässä, ja sen valikoimat ovat suuret. Omat etunsa silläkin siis! Silloin tällöin piipahdan myös Naturata-luomumyymälässä tai lauantaiaamulla torilla. Luxemburgista löytyy myös leipomoja ja pieniä lihakauppoja sekä muita erikoisliikkeitä.

Aseman korttelit eivät oikein ole reitilläni, mutta sieltä löytyy useampiakin herkkusuun keitaita. Kuulen jatkuvasti kehuja rue de Strasbourgin kalakaupasta ja pienestä putiikista, jonka tomaatit ovat ”out of this world”. Samalla voisi piipahtaa uudessa, Luxemburgin ensimmäisessä pakkauksettomassa kaupassa nimeltään Ouni (”ilman”). Etnisiä kauppoja ja hipsterikahviloitakin korttelista löytyy. Kumma kyllä omista ostotottumuksista tulee poikettua turhan harvoin – onhan se aikaa ja hermoja säästävää, kun voi viikonlopusta toiseen monistaa ostoslistansa ja ostaa aina suunnilleen samaa ruokaa. Ehkä jo ensi viikolla seikkailumieli voittaa, ja lähden tutkimusretkelle uusia aromeja nuuhkimaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieni erikoisliike keskustan kävelykadun varrella on pannut kauniisti esille kauden hedelmiä.  Appelsiinikilo näyttää maksavan 5,95 €.

Tässä linkkejä muiden ulkosuomalaisten ”ostoskori”-postauksiin (lisää linkkejä näissä postauksissa):

Ruokakori Turkissa – inflaatio syö ostovoimaa

Raha ja Australia – ruokakori, hintataso, mediaanitulot

Ruokakori Espanjassa

Viikko-ostokset Zürichissä

Irlantilainen ruokakori

Ruokaa koriin – mutta millä perusteella

 

Pelastavat enkelit

Published 4.11.2018 by ainosalminen

Runsaan vuoden olen nyt parvekkeeltani seurannut Luxemburgin lentokentälle saapuvia ja sieltä lähteviä koneita. Tästä ei linnuntietä ole matkaa kiitoradan päätyyn edes kahta kilometriä. Sijoitin muutaman killingin FlightRadar24 -sovellukseen, joka kertoo minulle mistä koneet tulevat, minne ne menevät ja myös koko joukon teknistä tietoa konetyypistä ja käyttöönottovuodesta lähtien. Luxemburgin kentän henkilöliikenne ei ulotu kaukomatkoihin saakka, mutta onneksi rahtiliikenne tarjoaa isompiakin koneita ihailtavaksi. Mikäpä sen komeampaa kuin nousukiidossa puunlatvojen takaa taivaalle singahtava CargoLuxin Boeing 747 tai Qatar Airwaysin Boeing 777, jonka metalliset kyljet kiiltävät ilta-auringossa.

Vaan eipä lentopelien valikoima tuohon rajoitu. Lentokentällä pitää majaansa myös Luxembourg Air Rescue. Lentopelastusyhdistyksen helikopteri saapuu aina aamuisin klo 8 ja laskeutuu naapurisairaalan katolle, jossa se on lähtövalmiudessa seuraavat 12 tuntia. Päivystyksen illalla päätyttyä helikopteri sattaa ilmaan noustuaan jäädä ihan parvekkeeni kulmalle odottelemaan lupaa lähestyä lentokenttää. Siltä se desibeleistä ja kropassa tuntuvista värähtelyistä päätellen tuntuu, vaikka tosiasiassa roottorien lavat pyörivätkin hieman korkeammalla, kattojen yläpuolella.

Olen ollut Luxembourg Air Rescuen jäsen jo usemman vuoden, joten kun FinLux-seura taannoin järjesti sinne tutustumiskäynnin, ilmoittauduin heti mukaan. Kyseinen voittoa tuottamaton yhdistys aloitti toimintansa 30 vuotta sitten luxemburgilaisen René Closterin aloitteesta. Silloin ensihoitajana ja palomiehenä toiminut Closter oli mukana pelastustilanteessa, jossa ambulanssi ei ruuhkan vuoksi ehtinyt ajoissa sairaalaan ja onnettomudessa pahoin loukkaantunut pikkupoika menetti jalkansa. Lentopelastuskaluston puuttumiseen turhautunut René kiinnitti talonsa ja osti käytetyn helikopterin. Toimitiloina oli alussa työmaaparakki ja teltta lentokentän laidalla. Siinä tämän luxemburgilaisen menestystarinan alku.

Suomalaisryhmälle esityksen piti yhdistyksen talousosastolla työskentelevä nuori nainen, joka myös vastaili kysymyksiin auliisti ja asiantuntevasti. Hän kertoi, ettei koskaan tunne olevansa ”töissä” vaan osa isoa perhettä – tämä oli helppo uskoa, sillä niin innostuneesti hän kertoi Air Rescuesta. Esityksen jälkeen pääsimme kierrokselle eri tiloihin ja tutustumaan mm. hälytyskeskukseen, huoltohalliin sekä itse kalustoon. Meillä oli onnea, sillä paikalla oli sekä Learjet-ambulanssikone että juuri Saksasta työtehtävistä palannut helikopteri, jota pilotti ylpeänä esitteli.

Yhdistyksen ja sen sisaryrityksen toimialaan kuuluu perinteisen pelastustoiminnan ja ambulanssilentojen lisäksi elinsiirteiden kuljetukset sekä humanitaarinen toiminta. Yksi koptereista on tälläkin hetkellä mukana FRONTEXin toiminassa Etelä-Italiassa. Air Rescuen erikoisalaa on myös keskosten ja vastasyntyneiden kuljetukset. Kuten mainitsin,  yksi koptereista päivystää täällä keskustassa Kirchbergin sairaalalla ja toinen Ettelbrückin kaupunginsairaalalla. Tarvittaessa kopteri ehtii apua tarvitsevan luo kymmenessä minuutissa missä tahansa Luxemburgissa!

Yhden miehen aloitteesta ja yhdestä helikopterista Air Rescue on 30 vuodessa kasvanut aikuisen mittoihin: 6 MD Explorer helikopteria, 5 Learjet 45XR ambulanssikonetta, 175-päinen henkilökunta ja 185 000 jäsentä. Toiminta rahoitetaan suurimmaksi osaksi jäsenmaksuilla, sillä vaikka itse Luxemburgin suurherttua Henri toimii yhdistyksen suojelijana, ei valtionapu ole kovin merkittävä. Lahjoitukset ja sisaryhtiön toiminnasta saatavat tulot tasapainottavat n. 35 miljoonan euron budjettia.

Sisaryhtiön toimintaan kuuluu mm. kopterin vuokraus Saksaan, jossa rajan takana Trierissä olevan hälytyskeskuksen toimipiirissä ei ole omaa lentopelastuskalustoa. Myös Luxemburgin poliisin helikopteri on Air Rescuen omistama, ja sitä ohjaa yhdistyksen pilotti. Yhdistys voitti muutama vuosi sitten myös tarjouskilpailun elinsiirteiden kuljetuksista koko Ranskassa (Pariisia lukuunottamatta). Niinpä nuo kuljeltukset koordinoidaan Luxemburgista käsin, ja osa kuljetuksista tapahtuu Air Rescuen omilla Learjet-koneilla. Turisteja kotiutetaan ulkomailta ahkerasti, eikä ainoastaan omia jäseniä, sillä eurooppalaiset vakuutusyhtiöt kääntyvät usein Air Rescuen puoleen, mikä takaa säännöllisiä lisätuloja.

img_4360

Pari viikkoa sitten juttelin kollegan kanssa, jonka Air Rescue oli tänä kesänä huolehtinut upeasti kotiin Etelä-Amerikasta hänen murrettua ranteensa. Kuljetuksen lisäksi yhdistys oli pitänyt jatkuvaa yhteyttä sekä paikalliseen sairaalaan että potilaaseen ja tämän perheeseen. Jopa paikallisen lääkärin pätevyys oli arvioitu ennen kuin tämän annettiin preparoida ranne lentokuntoon ennen kotimaassa odottanutta leikkausta. Ensimmäisestä puhelinsoitosta lähtien Air Rescue oli ottanut tilanteen haltuun 100 %:sti – potilaslähtöisesti ja kaikki yksityiskohdat huomioiden.

Jos asut Benelux-maissa tai Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä, Monacossa tahi Lichtensteinissa etkä vielä ole jäsen, niin suosittelen liittymistä lämpimästi jo kannatuksenkin vuoksi! Vuosijäsenyys yhdeltä hengeltä maksaa vain 65 euroa ja perhejäsenyyden saa hintaan 115 euroa. Jäsenyyden voit myös antaa lahjaksi, mikä näin joulun lähestyessä vinkkinä kerrottakoon 🙂

Klikkaa tästä ja liity:

https://www.lar.lu/en/member-services/become-a-member/registration-form/member-offers/single-membership

 

 

Leidit Luxemburgissa

Published 13.5.2018 by ainosalminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko on nyt kulunut siitä, kun emännöin Saksassa ja Hollannissa asuvien bloggaajakollegoitteni vierailua Luxemburgiin. Aika kului kuin siivillä, mitenkäs muuten. Nauru raikasi, kamerat räpsivät ahkerasti kuvia ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Emäntäkin rentoutui alkujännityksen jälkeen. Mutta kyllä minua etukäteen vähän huolestutti. Mitäpä jos kaverit pitkästyvät ja luokittelevat oitis Luxemburgin tylsäksi tuppukyläksi … entäpä jos tulee kaatamalla vettä tai varaamani ravintolat osoittautuvat huonoiksi valinnoiksi?

Eikä mitään! Kaikki sujui todellakin aivan mahtavasti. Ensimmäinen bloggaritrio pääsi perille yksillä polviruhjeilla ja tunnin myöhässä. Kiitos tästä Saksan rautateille! Laastaria polveen, laukut hotellille ja sitten olimmekin jo keskustan ihmisvilinässä ja saimme nostaa lasin jälleennäkemisen kunniaksi. Kapusiiniteatterin sisäpihan kahvila oli oiva paikka tehdä huomioita paikallisväestöstä ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset.

IMG_4450Näkymiä Grundin laaksoon vanhan kaupungin reunalta.

Olin suunnitellut hyppääväni turistioppaan rooliin ja vetäväni vieraille intensiivisen kierroksen vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa ja iltapäivän taittuessa iltaan ranskalaisen linnoitusarkkitehti Vaubanin taidonnäytteet ja Luxemburgin pitkä historia alkoivat yhtäkkiä tuntua hieman turhan kunnianhimoiselta kokonaisuudelta. Niinpä tyydyimme nauttimaan kävelystä keskiaikaisten linnoitusten upeiksi kunnostetuilla muureilla. Vierailun emäntänä panin tyytyväisenä merkille, miten vieraat ihastelivat maisemia huokausten kera.

Totesin itsekin taas, että Luxemburgin vanhan kaupungin ja linnoitusten paikka Unescon maailmanperintökohteiden listalla on täysin ansaittu. Aika tyypillistä varmaan, että monen vuoden jälkeen tulee sokeaksi oman kotipaikkansa kauneudelle. Kiitos siis ystäville, jotka avasivat silmäni uudelleen! Yhtäkkiä alkoi jopa harmittaa, ettemme ehtisi tutustumaan mm. Pohjois-Luxemburgin vanhoihin linnoihin, Müllerthalin eli pikku-Sveitsin patikkareitteihin, Moselin laakson viinitiloihin tai Esch-sur-Alzetten vanhoihin masuuneihin. Näkemistä olisi riittänyt useammallekin päivälle!

Päivä oli meille kaikille ollut pitkä, joten nautittuamme illallisen Basta Cosi -ravintolassa rue de Louvignylla alkoi sänky kutsua. Lauantaiaamun ohjelmassa olisi vierailu Mudam-museoon, jonne sisäänpääsy oli ilmainen meille lahjoitettujen Luxembourg Cardien ansiosta. Sinne teimme myös treffit toisen bloggaajakolmikon kanssa, joita odottelimme saapuvaksi ennen puolta päivää.

Mudamissa oli aivan uudet näyttelyt, joten itsekin olin innoissani päästä tutustumaan niihin. Ennen museoon siirtymistä teimme kierroksen sitä ympäröivässä puistossa. Myös siellä on tarjolla taidetta sekä hulppeat näköalat vanhaan kaupunkiin. Museo sijaitsee  Kirchbergin kaupunginosassa, missä Euroopan unionin toimielimet, pankit ja muut isot toimitalot luovat vaikuttavan kontrastin historialliselle keskustalle.

Modernilla taiteella on ystävänsä, ja toiset eivät oikein tahdo saada siitä mitään irti. Meidänkin seurueessamme oli hieman vaihtelevia mielipiteitä esillä olleista teoksista, mutta sehän on vain hyvä, että tulee ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Taiteesta ja muustakin keskusteltiin sitten lounaspöydässä, jonka onnistuimme saamaan eräältä keskusaukion terassilta. Ruokapöydässä viihdyttiin pitkään, joten tutustuminen City Museumin valokuvanäyttelyyn sai jäädä väliin. Lähdimme sen sijasta sulattelemaan ruokaa kaupungin kapeille kaduille, jotka johdattivat meidät lopulta Rocher du Bockille eli paikalle, jonne kreivi Sigfrid Luxemburgin vuonna 963 perusti.

IMG_4461

 

Illan tullen kokoonnuimme luokseni aperitiiville. Kupliva samppanja oli luonnollinen valinta viidennen bloggaajatapaamisen juhlistamiseen. Ilta-aurinko helli ja vihreä puistonäkymä (unohdetaan nyt tarinan vetävyyden vuoksi sieltä myös näkyvät moottoritie ja suurvoimalinja) rauhoitti kiireisen päivän jälkeen. Luxemburgin vihreys kiinnitti vieraiden huomion muutenkin, missä sitten kuljimmekin. Eikä siinä kaikki! Illallispöytä oli varattu kasvisravintola Mesa Verdestä. En tiedä, milloin ravintola on perustettu, mutta ainakin ennen vuotta 1995, jolloin minä kaupunkiin saavuin. Ravintolassa on salit kahdessa kerroksessa ja sisustus on hippimäisen rento ja värikäs. Lautasen sisältö sai meiltä kaikilta suun loksahtamaan auki. Tällaista kasvisruoan tulee olla: tuoretta, moniväristä ja kauniisti esille pantua! Mesa Verde sai meiltä kaikilta lähes täyden kympin.

IMG_4428

Mudam, modernin taiteen museo

Aika loppuu aina kesken näillä tapaamisilla. Vielä olisi riittänyt juttua, mutta sunnuntaina hotellilla nautitun aamupalan jälkeen oli aika taas jättää hyvästit – seuraavaan kertaan! Au revoir, auf Wiedersehen… tavataan pian. Ehkä ensi kerralla törmäämme lauantaitorilla suurherttuapariskuntaan tai ehdimme sunnuntaiaamun jazzbrunssille Neumünsterin kulttuurikeskuksen brasseriehin. On toki hyvä, että jäi tunne siitä, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. Päivastainen fiilis puolentoista vuorokauden reissusta olisi aika ikävää mainosta Luxemburgin kaupungille matkailukohteena.

Lisätietoja Visit Luxemburgin sivustolta.

Tervetuloa Luxemburgiin teille kaikille, joiden uteliaisuus on kenties herännyt meidän matkakertomuksiemme ansiosta!

Täältä pääset niitä lukemaan:

Ajatuksia Saksasta
Viherjuuria
Hollanninhippiäinen
London and beyond
Kolmikieli
H niin kuin Hausfrau

Minun sunnuntaini

Published 4.3.2018 by ainosalminen

IMG_3840

Talviaamu Luxemburgissa

Luxemburg toipuu hiljalleen polaaripyörteen seurauksista. Kylmää on ollut ja pitkään, luntakin on satanut ja se on jopa pysynyt maassa monta päivää. Tällainen talvi on meillä harvinainen. Itseäni ei kylmyys haitannut, sillä sen kera saimme nauttia upeista auringonpaisteisista päivistä. Myönnän kylläkin, että koillisesta navakkana puhaltanut tuuli sai minut parina aamuna lähtemään autolla töihin. Työmatka on naurettavan lyhyt, ja sen pistelee puolessa tunnissa kävellen ja ratikalla sitäkin nopeammin, mutta kun kurkkukipu ja yskä vaivasivat niin hyppäsin nelivedon kyytiin.

Eilen illalla vielä satoi lunta ja päivän pimetessä hyytävä sumu laskeutui kaupungin ylle. Aamulla herätessäni oli maa lähes paljas ja räystäät tippuivat. Lämpöasteita on tänään odotettavissa jopa 7, mutta valitettavasti odotettavissa on sateita. Piipahdin parvekkeella haistelemassa lämmennyttä ilmaa ja hymyillen seurasin lähipuistossa juoksevia koiria, jotka nekin nuuskivat märässä maassa kevään merkkejä.

IMG_3898

Ylempi kuva perjantai-illalta, alempi tänä aamuna.

Oma sunnuntaini kuluu tänään sisätiloissa, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Liikkumattomuus, tietokoneella istuminen ja sohvassa makoilu kirja kädessä ei ole hyväksi kropalle. Tilanteen pelastavat venytysharjoitukset ja vaikkapa keppijumppa, jolla saa loistavasti liikettä yläkroppaan. Vaihtoehtoja löytyy Youtubesta ja Instagramista pilvin pimein. Itse olen Lifted-jumppien lisäksi löytänyt valtavan kivat Anna Saivosalmen pikatreenit Instagramista (@ansaivo). Suosittelen lämpimästi!! Siellä on jopa villasukkatreenit 🙂

Ihan pelkkää somettamista ei tietokoneella istuminen ole tänään ollut. Aamu alkoi sanomalehtikatsauksella kahvin ja smoothiebowlin kanssa. Sitten kävin toki läpi Instagramin päivitykset ja vilkaisin sähköpostin ja Facebookin. Tämä jälkimmäinen on kyllä minulta viime kuukausina jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei kiinnosta julkaista sinne juuri mitään. Seuraan sitä kautta lähinnä muutamaa ryhmää, joihin kuulun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanssia, teatteria, konsertteja!!

Alkaneen maaliskuun kalenteri näyttää kiireiseltä. On työmatkoja Brysseliin, Strasbourgiin ja Lontooseen. Sen lisäksi kahdet juhlat ihanan pomoni eläkkeelle siirtymisen johdosta. Toki ohjelmassani on myös kulttuuria, kuinkas muuten! Luxemburgin kaupungin City-magazinen menovinkit saivat minut hankkimaan lisää lippuja mielenkiintoisilta kuulostaviin tapahtumiin. Niinpä kulttuurin moniottelijan kalenterissa on nyt sekä klassisia konsertteja, teatteria että modernia tanssia. Vielä kun ehtisi käyttää museokorttia jossain välissä. Nyt juuri on se aika vuodesta, kun uusia näyttelyjä avataan ja meitä museoiden ystäviä kutsutaan avajaisiin ja tapaamaan taiteilijoita.

Eipä muuta kuin kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että tämä virus katoaa taivaan tuuliin, jotta selviän maaliskuun haasteista ja pääsen täysin voimin niin kulttuuri- kuin liikuntaharrastuksieni pariin.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Museokortti käyttöön

Published 3.12.2017 by ainosalminen

fullsizeoutput_e30

Osa teosta Stone Collection – varta vasten tätä näyttelyä ja Mudamin isoa salia varten luotu kahdeksan kiven asetelma 

Hankin tänä syksynä museokortin. Hetki oli otollinen, sillä vuoden 2018 kortin ostajat saivat kaupan päälle kuluvan vuoden viimeiset kolme kuukautta. Kortin piiriin kuuluu 6 museota Luxemburgin kaupungissa ja sen perushinta on 70 euroa. Ensinäkemältä vaikuttaisi, että hinta on kova museoiden määrän nähden, mutta tässä pitääkin katsoa asiaa hieman pintaa syvemmälle.

Museokortin takana on jo vuodesta 1926 toiminut yhdistys nimeltä Luxemburgin museoiden ystävät. Sen pyrkimyksenä on tukea museoiden toimintaa, vaalia kulttuuriperintöä ja tehdä laajemmin tunnetuksi paikallisia kokoelmia ja näyttelyjä.   Perusjäsenyyden sekä perhe- ja nuorisokorttien (25 – 70 €) lisäksi löytyy hintakategoriat yrityksille, hyväntekijöille ja mesenaateille (300 – 5000 €). Hartaimmat taiteen ystävät maksavat  vuosijäsenyydestään vähintään 10 000 € ja saavat nimensä museokummien listaan. Lisäksi yhdistyksen perustamalle säätiölle voi tehdä lahjoituksia, jotka tietenkin saa vähentää verotuksessa. Kertyneiden varojen ansiosta Museoiden ystävät pystyy tekemään taidehankintoja, jotka se lahjoittaa museoille.

fullsizeoutput_e2e

Joukko museoiden ystäviä opastetulla kierroksella Nested-näyttelyssä. Teoksen nimi Gewisse Rahmenbedingungen. 

Kortilla pääsee siis ilmaiseksi ja rajattomasti vierailemaan museoissa ja näyttelyissä. Yhdistys järjestää lisäksi tapaamisia taiteilijoiden kanssa sekä opastettuja kierroksia myös yksityisiin kokoelmiin, joita monilla suuryrityksillä ja pankeilla täällä on. Jos ei arkena työ rasita, voi osallistua päivämatkoille lähialueiden, mm. Pariisi, Bryssel, Bonn, museoihin. Myös näyttelyjen avajaisiin saamme kutsuja ja muutenkin toiminta vaikuttaa hyvin aktiiviselta. Sähköpostia kilahtaa virtuaalilaatikkoon viikottain ja myös sosiaalisessa mediassa yhdistys on läsnä.

Ihan ensimmäisen kerran käytin korttiani taannoin Luxemburgin kaupunginmuseossa. Siellä on esillä maaliskuun loppuun asti valokuvanäyttely otsikolla Leit an der Stad – eli Kaupungin väkeä. Hurmaavia katuvalokuvia elämänmenosta 1950-luvulta nykypäiviin. Näyttely oli yllättävän laaja ja pidin siitä erittäin paljon. Oli hauska pystyä valokuvien kautta virkistämään muistiaan ja palata ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin vuoteen 1995, jolloin itse saavuin maahan. Jo tässä ajassa on moni asia muuttunut!

fullsizeoutput_e37

Su-Mei Tsen teos Many Spoken Words on hankittu Mudamin kokoelmiin jo vuonna 2009.

Perjantaina ohjelmassa oli itselleni ensimmäinen Midi de l’Art -tapahtuma, lounastunnin mittainen opastettu kierros. Kohteena oli vuoden 2003 Venetsian biennaalissa Luxemburgin paviljongille kultaisen leijonan ansainneen Su-Mei Tsen soolonäyttely Nested. Museoiden ystävien järjestämälle kierrokselle modernin taiteen museoon oli saapunut noin 40 henkeä. Vain yksi puuttui joukosta, nimittäin taitelija itse, joka oli joutunut peruuttanut osallistumisensa. Olipa harmi! Olisi ollut upeaa päästä kiertämään näyttelyä taiteilijan itsensä opastamana, mutta hänellä oli valitettavasti meneillään vaikea luomiskriisi uusimman teoksensa parissa eikä hetki ollut millään tapaa otollinen poistua ateljeelta.

Runsaan tunnin mittaisen erittäin mielenkiintoisen kierroksen veti meille museon oma opas, joka oli erityisen perehtynyt Su-Mei Tsen työhön ja tunsi taitelijan henkilökohtaisesti. Vaikka ryhmämme oli melko iso, se ei haitannut sillä museo oli muuten lähes tyhjä. Oppaalla oli kuuluva ääni, hän artikuloi selkeästi ja osallistujat kuuntelivat keskittyneesti. Jokaisen valokuvan, installaation ja videoteoksen äärelle emme ehtineet pysähtyä, mutta saimme hyvän käsityksen taitelijan inspiraation lähteistä ja hänelle tyypillisestä luomisprosessista.

fullsizeoutput_e2f

Das Ich in jeder Kartoffel – installaatio keraamisista perunoista

Tämän jutun kuvituksena on otteita perjantain näyttelystä. Vaikka mustesuihkulähteen nimelläkin tunnettu Many Spoken Words on minulle tuttu teos jo aiemmilta käynneiltä, sain siihen nyt aivan uuden näkökulman. Museon sivuilla kerrotaan, että taitelija on halunnut kuvata ajatuksen muuttumista ensin puheeksi ja sitten kirjalliseen muotoon. Teos on kunnianosoitus kirjallisuudelle ja sanojen voimalle.

Mutta mistä Su-Mei Tse sitten sai inspiraation mustesuhkulähteeseensä? Hän oli toisessa kotikaupungissaan Berliinissä kulkenut Unter den Linden -katua ja poikennut Valtionoopperan luona Bebelplatzille. Siellä sijaitsee vuoden 1933 natsien kirjarovioiden muistomerkki, israelilaisen taitelijan Micha Ullmanin suunnittelema maanalainen kirjasto. Lasilevyn läpi näkyvät valkoiset, puhtaat ja tyhjät kirjahyllyt. Many Spoken Words on Su-Mei Tsen vastaus Ullmanin teokselle.

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.