Ruoka

All posts in the Ruoka category

Kreetalaisia herkkuja ja Hanian ravintolavinkit

Published 2.10.2016 by ainosalminen

Grillattua mustekalaa yksinkertaisesti oliiviöljyllä, sitruunalla, lehtipersiljalla ja sipulilla höystettyä (Monastiri -vanha satama)

Kaltaiseni herkuttelijan ja maan tapoja mielellään juuri gastronomian kautta sisäistävän ihmisen olisi toki mahdotonta kirjoittaa lomajuttujen sarjaa ilman katsausta siihen, mitä tuli syötyä ja missä. Tuli syötyä ulkona, joka päivä, kaksi kertaa parhaimpana. Ruoka oli hyvää ja halpaa, vinkit parhaisiin paikkoihin oli helppo löytää. Kurkkasin Tripadviserista ja vertasin sitten listaa paikallisilta saamaani opastukseen. Samat nimet tulivat vastaan yleensä heidänkin suustaan.

Horta – kauden vihreitä kasviksia ja yrttejä höyrytettynä – tähänkin mausteeksi oliiviöljyä ja sitrunaa (Michalis – kauppahalli)

Kreetalla oli yksin syövän hankala toimia paikallisten tavoin ja tilata pöytään monia eri annoksia. Usein tyydyinkin ottamaan perinteisen kreikkalaisen (feta) tai horiatikí  (paikallinen tuorejuusto) -salaatin, jonka joissain paikoissa sai kylläkin puolikkaana annoksena, ja siihen lisäksi joko kalaa tai jonkin alkupalan. Tässä alla maalaismakkarat, johon ihastuin ja joita testailin useammankin kerran. Yhdet olivat yrttisiä, toiset miedon tulisia, kolmannet aika mitäänsanomattomia. Sama juttu muuten viininlehtikääryleiden suhteen: yhdet napakat ja pienet, toiset lötkähtäneet ja puuromaiset ja kolmannet ihan mukiinmenevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maalaismakkaroita sinappikastikkeella (Steki -vanha kaupunki)

Mustekalan lonkeroa grillattuna, edelleenkin samoin hyviksi havaituin höystein (Taverna Apostolis – venetsialainen satama, Akti Enoseos)

Vanha satama on täynnä kalaravintoloita, mutta suurin osa listalta löytyvistä annoksista on pakastetusta kalasta valmistettua. Päiväntuoretta kalaa löytyy myös, mutta se on kallista. Hinta-laatu -suhteeltaan parasta mielestäni oli tähän vuodenaikaan erilaiset mustekalat, joko lonkerot, friteeratut rinkulat tai grillattuna kokonaisena. Höysteenä useimmiten sitruunaa, sipulia ja lehtipersiljaa. Paikallisesta sipulista ei koskaan jäänyt voimakasta makua suuhun, persiljan sanotaankin neutralisoivan sipulia, mutta selvästi sipuli oli myös maultaan pehmeämpää kuin kotona. Luxemburgissa ehdinkin jo kokeilla vastaavaa yhdistelmää, mutta eipä se koskaan kotona samalta maistu kuin reissussa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kreikkalainen salaatti (Steki – vanha kaupunki)

Vihanneksia ja hedelmiä tuli syötyä helposti minkä tahansa pyramidin tai lautasmallin mukaan tarpeeksi. Vaikka useimmiten söinkin yksin, viihdyin pöydässä pitkään. Nautin ateriani hitaasti, salakuuntelin naapuripöydän juttuja, tarkkailin tarjoilijoiden työskentelyä ja katselin ohi kulkevia ihmisiä. Haniassa ei asiakasta hoputettu eikä laskua tuotu koskaan pyytämättä. Vaikka ruokalistalla oli aina muutamia jälkiruokia, niitä harvat tilasivat. Syynä oli yksinkertaisesti se, että laskun kanssa pöytään tuotiin aina vähintään vesimelonia tai muita hedelmiä, usein myös pala jotain makeaa tai pallo jäätelöä. Makean seuraksi tietenkin rakia, paikallista viinaa pienessä karahvissa. Niiden seurassa pöydässä vierähti helposti vielä yksi puolituntinen.

Ravintoloita on Hania täynnä. Rantakatu lähempänä merimuseota ja majakkaa on meluisa ja sisäänvetäjät siellä joskus aggressiivisia. Itse suosin rannan toista päätyä sekä vanhan kaupungin pikkukujien ravintoloita. Suosikkejani olivat Well of the Turk, Steki, Chrisostomos (kuuluisa uunissa haudutetuista ruoistaan), vegaani/vegetaari To Stachi, luomupainoitteinen ja innovatiivinen Glossitses, Soul Kitchen (hampurilaiset ja maukkaat ranskanperunat – vaihtelu virkistää!) sekä Tamam ja To Karnagio. Näistä kaikista löytyy helposti lisätietoja netistä.

img_4456

Tamamin nimikkosalaatti

Ruokaideoita arkeen

Published 22.10.2015 by ainosalminen
Turskaa pinaattipedillä

Turskaa pinaattipedillä

Mitä syötäisiin huomenna? Vatsat täynnä ja tiskit koneeseen ladottuina on taas aika pohtia seuraavaa ateriaa. Meillä ei oikein pystytä suunitelmallisuuteen ja niinpä kaupassakäynteihin kuluu liikaa aikaa ja energiaa. Lautasella tuntuu pyörivän samat pihvit ja kalat viikosta toiseen, vaikka kuinka yrittäisi varioida. Tuttu tunne monessa perheessä, eikö vain?

Välillä ideat ovat todella vähissä ja tulee fiilis, että keittiössä valmistuu aina niitä samoja vaikkakin hyviksi havaittuja ja nopeita reseptejä. Yritämme valita laadukkaita elintarvikkeita ja käytämme paljon vihanneksia. Mies syö kaikkea ja laittaa vuorollaan kalat ja lihat käden käänteessä. Minä olen meidän huushollin vihervastaava. Helpot kesäsalaatit ja grilliruoka ovat syyssateissa muisto vain, eikä viikolla ole aikaa haudutella aromikkaita patoja.

Viikonloppuna voi toki valmistautua viikkoon ja laitella niitä enemmän aikaa vaativia patoja ja gratiineja. Viikolla ehdin kotiin vasta kuuden jälkeen, treenipäivinä vasta lähempänä kahdeksaa. Miehen aikataulut ovat milloin mitäkin, mutta yhtä kaikki aika on arkisin kortilla.

Keittokirjoja löytyy hyllystä montakin, mutta niiden samoin kuin internetin selaaminen kiireessä kivan reseptin löytämiseksi harvoin tuottaa toivotun tuloksen. Mikä siis avuksi?

Koska hyvää on kiva jakaa, niin tässä teille vinkkini!

Olen muutaman kuukauden ajan käyttänyt Wellmeals-ateriapalvelua, jonka taustapiruna häärää Wellberries-blogiakin kirjoittava Tuulia Järvinen. Palvelun voi tilata perusversiona (kuusi reseptiä/viikko) tai Tiny-versiona (kolme reseptiä/viikko). Reseptit ovat 3-4 hengelle, ne ovat gluteenittomia ja ne voi helposti toteuttaa myös maidottomina (resepteissä on vinkit korvaaville ainesosille).  Arvostan myös sitä, että vihanneksia on joka reseptissä runsaasti ja että hiilihydraattien laatuun on kiinnitetty huomiota.

Halutessaan voi hyödyntää reseptien mukana toimitettavan kauppalistan. Lista kourassa ostoksille ja viikon ruoat on hankittu! Kaikki on ajateltu puolestasi valmiiksi. Reseptit tipahtavat sähköpostiin perjantaiaamuna, joten viikonloppuna ehtii tutustua resepteihin, käydä kaupassa ja varmistaa, että kaapista löytyy tarvittavat perusjutut, kuten öljyt ja mausteet.

Tok voi tehdä kuten minä ja käyttää reseptejä vain ajoittain. En ole vielä kertaakaan toteuttanut kokonaista viikkoa Wellmealsin resepteillä. Olen noukkinut niistä vinkkejä ja uusia tapoja käyttää tuttuja elintarvikkeita. On kiva tietää, että inspiraation puutteessa kansiosta löytyy helppoja ja nopeita reseptejä, jotka täyttävät kriteerini keittiössä. Perheessäni ei ole ongelmia gluteenin suhteen, mutta ei meillä pastaa useinkaan kaivata. Jos sitä halutaan niin kattila porisemaan vain 😊

Munakoisoa ja jauhelihaa

Munakoisoa ja jauhelihaa

Muutama resepti on päässyt jatkuvaan käyttöön jo nyt. Laitan säännöllisesti jättimäisen annoksen munakoisojauhelihavuokaa. Siitä riittää syötävää pariksi päiväksi ja vielä annos pakastimeenkiin. Toinen kestosuosikki on kukkakaaliriisi hapankaalilla höystettynä. Tämä maistuu erityisesti kalan lisukkeena. Aikaisemmin en juuri levittänyt kalafileitä, mutta nyt teen sen mantelijauhon ja kurkuman seoksella tai vaikka seesaminsiemenillä. Maku on ihan muuta maata kuin perinteinen korppu- tai vehnäjauholeivite! Kuinka ollakaan, valkoisen kalan kulutus on meillä noussut kummasti 🙂

Olen tykännyt palvelusta, enkä pidä sen hintaa kovana: 6 kk paketti maksoi 99€ ja siinä on 144 reseptiä. Tilauksen voi toki tehdä alkuun vain kuukaudeksi tai kolmeksi. Jatkotilauksiin on yleensä tarjolla alennuskoodi, uskollisuus siis palkitaan. Jos reseptien suhteen tulee kysyttävää, Tuulia vastaa tiedusteluihin nopeasti.

Nykyisen tilausjaksoni jälkeen reseptikansioni on ääriään myöden täynnä ja maukkaista ideoista riittää iloa pitkäksi aikaa 😊😊

Lauantaina leffassa, sunnuntaina keittiössä

Published 15.2.2015 by ainosalminen

IMG_1582

Hyvää sunnuntaita välimerellisestä keittiöstä! Rauhallinen pyhäpäivä on aina mitä otollisinta aikaa aktivoitua hellan ääressä ja valmistautua terveelliseen alkuviikkoon. Aterioita valmistuu yleensä kahdelle hengelle, sekä töihin mukaan otettavaksi että kotona syötäväksi. Tänään kokkailen kuitenkin vain itselleni, mies lähti tyttärensä kanssa viikoksi hiihtämään ja minä ensijärkytyksestä toivuttuani nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta. Ensijärkytys yllätti itsenikin: tykkään olla itsekseni, ei siinä mitään. Olen tottunut reissaamaan työnkin puolesta ja olemaan erossa puolisosta, mutta yhtäkkiä olikin aika outoa, että reissuun lähti hän ja minä olin se, joka jäi yksin kotiin. Hassua! Eilen illalla lähdin leffaan, ja outoa oli sekin, että alla oli miehen hyvin matala coupé -mallinen auto, josta näkyvyys sateella ei ollut kaksinen. Tottumiskysymys tuokin, mutta sillä mennään nyt tämä viikko. Oma pieni nelivetoni lähti kuskaamaan muuta perhettä Alpeille. Eipähän matkanteko ainakaan lumen tuloon tyssää, vaikka taivaalta tupruaisi jalkarättejä, kuten pari viikkoa sitten, kun viimeksi siellä tuli ajeltua.

IMG_1590

Ennen kuin päästään päivän aiheeseen, eli sydänystävälliseen ruokailuun, on kehuttava eilinen elokuva. Paikallisen pikkuteatterin Utopian ohjelmistossa oli argentiinalainen elokuva Relatos Salvajes (Villejä tarinoita). Komediaa, kauhua, jännitystä ja draamaa sekoittava lyhyistä tarinoista koostuva teos, jossa tarinoiden yhteisenä nimittäjänä oli kosto. Surrealistiseksikin välillä yltynyt meno sai yleisön huokaamaan hämmästyksestä, kiljumaan naurusta ja nauttimaan joka tasolla loistavasta elokuvasta. Suosittelen ehdottomasti!

IMG_1585

Tällaisilla aineksilla, muiden muassa, lähdetään työviikkoon. Kävin aamulla ruokakaupassa täydentämässä perjantain luomukorin sisältöä porkkanoilla ja salaatilla. Lisäksi kaapista löytyi vielä avokadoja, kirsikkatomaatteja sekä herkkusieniä. Tuosta vihannesmäärästä olisi mahdollisuuksia valmistaa vaikka mitä! Useimmiten tehdyt suunnitelmat muuttavat muotoaan, ja lautaselta löytyykin salaatin sijasta keittoa tai muusin sijasta höyrytettyjä kasviksia. Proteiiniksi valikoitui marketissa luomubroilerin fileitä (kuuluu normaaliin valikoimaan kaikissa ruokakaupoissa!), keitettyjä kananmunia (pullauttelen surutta keltuiaiset roskiin) ja lohta. Tämän päivän lounaana lopettelin perjantain jämiä, peruna/juurisellerimuusin jauhelihakastikkeen kera. Illalla vuorossa on kanasalaattia, samoin luultavasti maanantai-iltanakin. Työpaikkalounaana huomenna on paistettua lohta höyrytettyjen fenkolien kera. Tiistaiksi broilerista riittänee paprikan kanssa tehtävää höystöä joko riisin tai bataatin kanssa. Välipalaksi päivittäin hedelmiä ja maustamatonta jugurttia, johon ripottelen päälle Valo -mustikka/pellavansiemensekoitusta.

IMG_1425

Dash-dieetissä tärkeässä osassa olevat kokojyväviljat ovat osoittautuneet hieman hankalasti aterioihin liitettäviksi. Pitäisi varmaan useammin keittää aamupuuro, jotta saisi viljojen osuutta nostettua. Täysjyväriisin ja -pastan makuun olisi alettava totutella. Aikaisemmassa kirjoituksessani Dash-dieetistä kerroin tilanneeni lähikaupasta erittäin vähäsuolaista leipää. Se osoittautui maultaan lähinnä pahviin verrattavaksi. Sen voi siis unohtaa. Kotona leivoin netistä löytämäni ohjeen mukaisesti vähäsuolaista  leipää (suolaa n. 0,6 g/100g eli noin puolet normaalisuolaisesta). Siitä tuli oikein hyvää, vaikka se ei joko vähäsuolaisuutensa tai liian lyhyen alustamisen vuoksi noussut tarpeeksi. Ongelmana tuoreen leivän kanssa on sitten se, että sitä tulee pisteltyä suuhun hurjia määriä. Tuosta leivästä meni puolet ihan hetkessä!! Ei välttämättä ihan nähdyn vaivan arvoista, mutta onhan leipominen toki silloin tällöin mukavaa.

IMG_1436

Voisi kuvitella, että eurooppalainen lainsäädäntö olisi onnistunut yhdenmukaistamaan elintarvikkeiden sisältämän suolan merkinnät. Varmasti siitä jotain säännöksiä on, mutta esimerkiksi Suomen sydänliiton sivuilta löytämän tiedot voimakas-, normaali- ja vähäsuolaisesta eivät sellaisenaan ole sovellettavissa Luxemburgissa myytäviin elintarvikkeisiin. Suomen vähäsuolainen (alle 0,3 g / 100g ) tuntuu täällä kulkevan nimityksellä ”erittäin vähäsuolainen” (esimerkkinä juuri tuo tilaamani suolaton leipä). Cactus-marketketjulta saamani vastaus tiedusteluuni vähäsuolaisesta leivästä kertoi, että kaikki yhtiön Tradition -merkinnän sisältävät leivät ovat vähäsuolaisia eli suolaa on enintään 1,2%. Tämähän vastaa Suomen normaalisuolaista! Ei ole helppoa. Onni onnettomuudessa on, että ajoittain runsaampi suolankäyttö ei minun tapauksessani ole mitenkään katastrofaalista. Jos aamulla syön normaalisuolaista leipää ja saan siltä jo kolmanneksen päivän suolasta, voin loppupäivän aterioilla ottaa tämän huomioon ja tehdä vähäsuolaisempia valintoja. Toisin on esim. Ménièren tautia sairastavilla. Heillä päivän suositus on 2g suolaa. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa huimauskohtauksia ja muita tautiin kuuluvia ikäviä oireita, tinnitusta ja pahoinvointia.

Olen sitä mieltä, että elintarviketeollisuus on aivan turhaan totuttanut meidät nykyisiin suolamääriin. Niitä voisi vähittäin alentaa. Siitä olisi huomattavia terveydellisiä etuja. Vähäsuolaisuuteen tottuu jo muutamassa viikossa. Parin prosentin alennusta kuluttaja tuskin edes huomaisi!

Aurinko paistaa Luxemburgissa! Nyt lenkille 🙂

IMG_1587

Arjen ongelmia: liikenneruuhkat

Published 11.12.2014 by ainosalminen

IMG_1284

Kello lähenee puolta kuutta ja työpäivä olisi vartin päästä virallisesti pulkassa. Näkymä ulos työhuoneen ikkunasta ei kuitenkaan houkuttele kiirehtimään kotiinlähtöä. Syksyisen pimeässä ja märässä illassa loistavat täällä teollisuusalueen perukoilla jouluvalojen sijasta autojen perävalot. Ruuhka on taas sitä luokkaa, ettei firman autotallista edes pääse ulos. Toimistorakennuksemme sijaitsee umpikujan pohjukassa, ja kun kadunvarren kaikkien rakennusten työntekijät klo 17 alkaen poistuvat koteihinsa on automäärä melkoinen. Parhaimpina päivinä kaikki sujuu jouhevasti ja liikenne soljuu toki hitaasti mutta varmasti. Sitten on näitä päiviä, jolloin jossain on onnettomuus tai tien poskeen hyytynyt rekka. Kerrannaisvaikutukset tuntuvat tänne asti. Kaikilla on kiire kotiin, vihreän valon jo vaihtuessa oranssiin yritetään vielä väen vängällä risteysalueen yli. Vaan niinhän siinä kerta toisensa jälkeen käy, että risteys tukkeutuu. Näin ei meidän pussinpohjalta pääse pois ei hevillä eikä muullakaan. Matkaa on ensimmäisiin liikennevaloihin vain vaivaiset 300 metriä, mutta matkaan saattaa tuhrautua hyvinkin 45 minuuttia. Kyllä, 45 minuuttia, ei tässä ole lyöntivirhettä!

IMG_1263

Kodin tunnelmaan on mukava palata työpäivän jälkeen.

No, kaikkihan on suhteellista, eikä Luxemburgin ruuhkia juuri voi Brysselin tai Pariisin vastaaviin verrata. Mutta kyllä se nyppii, kun välillä menee koko illan ohjelma uusiksi vain ja ainoastaan liikenteen takia. Julkisilla kulkuneuvoilla on puolensa juuri näinä ruuhkailtoina. Pari loikkaa talojen välistä pääkadulle, bussilla asemalle ja junalla kotiin. Parhaimmillaan tuo kestää vain 40 minuuttia, kiitos bussikaistojen (niiden samojen, joita itse ratissa istuessa kiroaa 🙂 ) Kaupungin laidalta toiselle on kuitenkin useimmiten helpointa matkata arkisin omalla autolla. Näin etenkin, jos on lounastunnilla tai heti töiden jälkeen treenit tai muu sovittu meno.

Tähän pitäisi nyt tulla lähikuukausina muutos. Juhuu!! Meidän evakkoporukka palaa täältä laitakaupungilta Kirchbergin kaupunginosaan, missä kaikki muutkin eurokraatit majailevat. Kymmenen vuotta sitten pidimme majaa Schuman-rakennuksessa, jonka edustalle rakennettiin Philharmonie-konserttitalo ja kaksi uutta tornitaloa, sillä tilasta oli huutava pula. Kääntäjiä ja muita uusia virkamiehiä rekrytoitiin vuoden 2004 laajentumisen vuoksi. Koska kääntäjiä ei haluttu hajasijoittaa ympäri kaupunkia, meitä täysistuntohommissa olevia yksiköitä siirrettiin muualle. Meille luvattiin evakon kestävän 18 kuukautta – 10 vuotta siinä kuitenkin kului, mutta nyt palataan entiseen kortteliin. Tässäkin asiassa on sekä hyviä että vähemmän hyviä puolia.

Kotikunnan virallinen joulukuusi.

Kotikunnan virallinen joulukuusi.

Omalta osaltani nykyisessä rakennuksessa miellyttää käytävällä sijaitseva kohtuuvarusteltu keittiö. Tuon omat eväät aamuisin, laitan ne jääkaappiin ja lämmitän mikrossa tai hellalla. Sitten tiskaan ja keitän kupin teetä jälkiruoaksi. Jos käyn lounastunnilla lisäksi pikaisesti ruokakaupassa, voin jättää ostokset kylmään kunnes on aika lähteä kotiin. Tätä mahdollisuutta ei uudessa toimistossa ole. Ihan kauhistuttaa, miten sitä sopeutuu syömään henkilöstöravintolassa! Onko siellä edes luomua? Mistä pihviliha on peräisin? Tässä on tullut hemmotelleeksi itse itsensä ihan piloille lounasruokailun suhteen, joten kovat ajat ovat edessä!

Työmatkani tulee lyhenemään puoleen, ainakin kilometreissä. Tuleeko säästöä ajallisesti, jää nähtäväksi. Oletan, että tuolla Kirchbergin mäessä on aamuin illoin omat solmukohtansa, joissa liikenne jumittaa.

Ilmastointia tulevan rakennuksen toimistoissa ei ole, joten kesäisin siellä nousevat lämmöt kattoon, kollegat kertovat. Ei ilmastointia voi kuitenkin olla parempi kuin huono ilmastointi. Täällä nykyisessä toimistossa ilmastointiputkissa kiertää ulkoa imutettavan ”raittiin” ilman seurana jo kertaalleen hengitettyä lämmintä ilmaa. Säästösyistä, tietenkin. Välillä on saatu kierrätetyn ilman mukana myös keittiössä kärähtäneiden lämpimien leipien ja tupakkatilan käryjä. Minulla on varmaan tuolla työhyvinvointiyksikössä ja ilmastointifirman listoilla huutomerkki nimen perässä. Herkkänenäisenä olen näistä asioista valittanut, mutta muutoksiakin on sen ansiosta tehty. Mitähän kaikkea nenäni uusissa toimitiloissa joutuu haistelemaan 🙂

Sosiaaliset suhteet varmasti virkistyvät nykyisestään. Tulee kahviteltua ja lounastettua vanhojen tuttujen työkaverien kanssa ja kenties löytyy uusiakin kivoja tuttavuuksia. Myös parlamentin vapaa-ajankirjasto tulee nyt helpommin saataville. Sieltä voi lainata kaikilla unionin virallisilla kielillä kaunokirjallisuutta, matkaoppaita ja tietokirjallisuutta.

Näin, taas on tunti kirjoittaessa vierähtänyt eikä jono kadulla juurikaan etene. Siivoojatkin alkavat kopistella oven takana. Näinköhän tässä jää ruokaostokset tekemättä tämän illan osalta….. kaupat sulkeutuvat klo 20, mikä on jo valtava edistys muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen. Mistään Siwan tai Valintatalon tapaisesta 7-23 aukioloajoista ei täällä voi haaveillakaan.

Onneksi tuli sulatettu pakastin pari viikkoa sitten ja siellä on hätävara odottamassa: pakastekalaa ja juuresmuusia. Siitä on kiireisen pariskunnan työmaaeväät tehty 🙂

IMG_1286

Ruokavaliomuutos, osa II

Published 22.11.2014 by ainosalminen
IMG_0514

Väriä syksyyn kesän lomakuvilla!

 

On tullut todistettua, ettei ainakaan allekirjoittanut pysy luonnollisesti ihannepainossaan vain pelkästään terveellisesti syömällä. Lautaselta löytyy luomut, hyvät rasvat, proteiinit ja hiilarit. Lisäravinnepurkkeja on tiskipöydällä (dosetissa 🙂 ) vino pino, liikunta on säännöllistä ja terveys kohdillaan. Painon noususta ei voi syyttää sairautta, ruoan kalleutta tai tiedon puutetta. Päivän ateriat valmistuvat omassa keittiössä, lounaan lämmitän työpaikalla. Vain työmatkat ovat hieman ongelmallisempia.

Liikaa kaloreita. Sen katson olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan painonnousun syy. Olen laskenut kaloreita ja makroja. Olen mennyt 40/30/30 ja 20/30/40 jaottelulla (hiilarit/proteiinit/rasvat). Proteiinia 2g/painokilo, rasvoja grammoissa ihannepainon verran ja loput kalorit hiilareista, done! Olen treenannut salilla ja tarponut metsässä, liikkunut 3-5 päivänä viikossa. Jaksamisen varmistamiseksi vahtinut, että kaloreita tulee lähemmäs 2000. Ei tulosta. Laskenut kalorit 1700:aan, sitten 1500 :aan ja todennut, ettei tulosta tule. Olen kokeillut, kestänkö isoja hiilarimääriä tai voinko opettaa kroppani rasvapolttoiseksi. Mitään ongelmia en ole kokenut millään systeemillä.  En ole allerginen, tuskin edes yliherkkä millekään ruoalle. Ainut mikä saa vatsan sekaisin, on keinotekoisest makeutusaineet: aspartaami, asesulfaami-K ja sun muut maltitolit.

IMG_0845

Ei näin!

 

Nyt en laske kaloreita enkä punnitse ruokia. Kaivoin naftaliinista sen menetelmän, jolla viimeksikin kilot lähtivät.

Viime sunnuntaina syötiin ravintolassa miehen kanssa ”juhla-ateria”. Dieetillä olemme molemmat, kilot katoavat ja vyötärö kapenee kummallakin. Sunnuntain ruokailu viineineen, kastikkeineen, ranskanperunoineen ja jälkiruokineen kuului ohjelmaan. No regrets! Kyllä maistui, mutta jälkiruoasta tuli aika etova olo, sen olisi voinut jättää väliin. En ole dieetin ulkopuolellakaan erityisen makeanperso. Maanantaina dieetti jatkui ohjelman mukaisesti, kovasti sunnuntaista poikkeavasti kylläkin. Nyt on 9 viikossa tullut lähes 5 kiloa painoa alas. Ostin Tri Dukanin uusimman laihdutusoppaan ja pistin homman pyörimään syyskuun toisella viikolla. Avomies liittyi seuraan kuukautta myöhemmin, yhtä hyvin tuloksin.

Samaisen tohtorin perusdieetillä olemme molemmat laihduttaneet aiemminkin. Minä pääsin eroon kymmenestä kilosta noin neljä vuotta sitten mutta kauaa en uudesta habituksestani ehtinyt nauttia. Liikaa herkuttelua, maailmanparantamista punaviinipullon kera ystävien seurassa, sinkkuneidin deitti-iltoja gastronomisten herrojen armoitetussa seurassa. Mozzarellaa ja purkkitolkulla Haagen Dazsin herkkujäätelöjä koti-iltojen piristykseksi …. eihän siitä hyvää seurannut 😦

IMG_1226

Tri Dukanin perusdieetti rakentuu seuraavasti: ensin 3 – 10 päivän pikastartti jolloin syödään pelkkää proteiinia (+päivittäin pieni annos kauralesettä) ja juodaan runsaasti vettä. Tätä seuraa vuoropäivin pelkkää proteiinia (PP) ja proteiinia+vihanneksia (PL). Näitä PP ja PL-päiviä vuorotellaan, kunnes ollaan päästy tavoitepainoon. Lopuksi totutellaan hiljalleen saavutettuun painoon (10 päivää per laihdutettu kilo). Tänä aikana ruokavalioon lisätään hiljalleen hiilihydraatteja ja rasvaa sekä viikottainen vapaa-ateria. Neljäs ja viimeinen vaihe on sitä uudelleen opittua kohtuusyömistä. Myös tässä viimeisessä vaiheessa pidetään kerran viikossa (loppuelämän ajan siis) yksi PP-päivä. Tässä vaiheessa meikäläiseltä pääsi viimeksi unohtumaan, että entiseen herkutteluun ei ole paluuta. Yritänpä tällä kertaa olla unohtamatta!

Tri Dukan on nyt kehittänyt uuden metodin, jonka kohderyhmäksi hän kuvailee henkilöt, joilla on vain muutama kilo pudotettavanaan, sekä ylipainoiset, jotka eivät halua hötkyillä projektinsa kanssa.

Uusi menetelmä on uskollinen Dukanin periaatteille: proteiini laihduttajan tiellä pitää ja nopeat hiilarit ovat helvetistä. Menetelmän nimi on ”L’Escalier Nutritionnel” eli ravinnon rappuset. Dieetin aloitus ajoitetaan maanantaille, joka on vanha tuttu PP-päivä. Tiistaina lisätään lautaselle vihanneksia. Näiden peruselementtien määrää ei ole rajoitettu. Keskiviikkona ohjelmaan otetaan yksi hedelmä, ei banaania, viinirypäleitä tai kirsikoita. Torstain uutuus on 45 g leipää. Perjantaina leivän päälle saa viipaloida 40 g juustoa. Lauantain jippo on pasta/peruna/riisi. Vaaleaa vähemmän, täysjyvää hieman enemmän. Keskimäärin annos on kypsennettynä 150g. Sunnuntai on lauantain kopio sillä erolla, että yksi päivän ateriosta on ”juhla-ateria”. Voit syödä vapaavalintaisen alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan sekä juoda lasin viiniä. Ruokaa ei kuitenkaan santsata. Jos päivän ykkösaterialla on jo tullut nautittua sallittu pasta-annos, ei kakkosaterialla päivän nopeita hiilareita enää tuplata. Ja maanantaina aloitetaan taas homma alusta 🙂

IMG_1227

Ravinnon rappuset ranskankielentaitoisille.

 

 

Viikkorytmissä maanantaista torstaihin laihdutaan, perjantai on ”neutraali” päivä ja viikonloppuna paino saattaa hieman nousta. Juuri lauantain ja sunnuntain herkkuja olen pyrkinyt nauttimaan erittäin kohtuudella, varsinkin työmatkaviikon edellä ja sen jälkeen. Jos juhla-aterian syönkin, syön sen vain osittain. En muutenkaan ole kotona tottunut jälkiruokiin, joten ne heivaan ohjelmasta pois. Alkoholin olen myös unohtanut toistaiseksi. Viime sunnuntain fiestaa lukuun ottamatta on tainnut jäädä kahteen tai kolmeen lasilliseen sitten dieetin alkamisen. Viikkorytmi on ollut helppoa omaksua, onhan tämä perussysteemiä joustavampi ja helpompi, vain yksi PP-päivä viikossa. Motivaatiota nostaa se, että olen jo kerran tällä dieetillä onnistunut. Sanon « onnistunut » ihan tarkoituksella, vaikka sitten lihoinkin nuo kilot korkojen kanssa takaisin. Tässä ainakin tiedän, että kalorimäärät ovat tarpeeksi alhaalla, jotta laihtumista tapahtuu, ja toisaalta sopivan korkealla, jotta jaksan työssä ja treeneissä. Jälkimmäinen on tietenkin osittain omien mukautustoimien ansiota.

Käyn treenaamassa ti ja pe. Tiistaina pidän huolen siitä, että energiaa on kropassa tarpeeksi, sanoipa Dukanin ohjelma mitä tahansa. Jos taas torstaina ei leivänsyönti tunnu tarpeelliselta, jätän sen väliin. Samoin lauantain nopeat hiilarit. Sunnuntain herkutteluksi riittää joskus jo nokare ranskankermaa pinaatin höysteenä ja tupla-annos hedelmää. En ole tuntenut tarvetta latoa lautaselle hanhenmaksaa ja rasvaista possua taikka keitellä kermakastikkeita. Eivät nuo juuri muutoinkaan kuulu ruokavaliooni.

Dukanin dieetti on varmasti niitä, jotka ovat terveystieteilijöiden hampaissa: liian vähän hiilaria, liian vähärasvainen ja liikaa maksan tukkivaa proteiinia. Olkoon vain, tällä mennään vielä muutama viikko, puolivälin krouvissa olen ja uudenvuoden tullen alkaa tasapainottelu ja saavuttettujen tulosten ylläpito.

IMG_0511

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.