Teatterissa taas mutta en katsojana!

Published 22.4.2018 by ainosalminen
fullsizeoutput_fae

Auringon laskettua kuvattiin yleisön saapumista teatterille. Upea rakennus se onkin iltavalaistuksessaan!

Tästäkö se ura teatterin palkeilla tai valkokankaalla nyt vihdoin avautuisi? Kumpi tahansa käy – en ole ronkeli, sillä kun on elätellyt haaveita läpimurrosta esittävien taiteiden alalla yhtä kauan kuin minä eikä potentiaalisia työvuosia ole enää tuhlattavaksi, pitää jokaiseen tilaisuuteen tarttua. Ansiolistalla on innokas osallistuminen koulun äidinkielen tunneilla koostettuihin näytelmiin, useampikin teatterikurssi ja sokerina pohjalla cameo-rooli baarista poistuvana naisena luxemburgilaisessa lyhytelokuvassa. Ei tästä enää pitkä matka liene siihen, että nekrologissani sitten joskus käytetään sanaa ”diiva” kuten Ella Erosella konsanaan!

fullsizeoutput_fb0

Isolla näyttämöllä oli välipäivä ja Un Ballo in Mascheran lavasteet odottivat seuraavan illan näytöstä.

Jo kouluaikoina pääsin katsomaan teatteria isolle kirkolle. Pikkutytölle ne olivat lähinnä hauskoja retkiä, mutta jälkeenpäin olen tajunnut päässeeni näkemään useammankin Suomen teatterihistorian helmen, mm. Kalle Holmbergin Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa. Luxemburgissa erään loistavan ranskalaisteatterin esityksen jälkeen jäin pohtimaan, minkälaista olisi olla lavalla. Istuin tuona iltana ensimmäisessä rivissä ja näin kaiken lähietäisyydeltä yksityiskohtineen: näyttelijän suusta lentävän syljen, kasvojen ja kaulan lihasten jännittymisen, joskus kenties pienen epäröinnin vuorosanoissa. Tuosta illasta lähtien teatterin maailma on kiehtonut minua valtavasti.

IMG_4364

Valokeilassa!

Viime vuonna Luxemburgin kaupungin teatterit halusivat nostaa esille kaiken sen, mitä kulisseissa tapahtuu. Niinpä puvustamo, lavastajat ja teknikot saivat pääosan lyhytfilmissä, joka esitettiin uuden sesongin ohjelmiston lanseerauksen yhteydessä. Tänä vuonna vastaavassa filmissä tähtiroolin saa yleisö, jota ilman teatteria ei olisi. Filmimateriaali kuvattiin kaupunginteatterilla eilen lauantaina, ja minä olin tikkana paikalla, kun avustajaksi tai siis ”näyttelijäksi” pääsi. Kaunis ilma oli varmasti rokottanut osallistujamäärää – amatöörimäistä jättää keikka väliin vain koska ulkona paistoi aurinko!

Puoli neljältä päästiin aloittamaan. Kuvakulmia etsittiin hartaasti, valaistusta säädettiin. Vaihdoimme paikkaa katsomossa ohjaajan ja kameramiehen toiveiden mukaan ja odottelimme ”action” -komentoa. Käskystä nauroimme, otimme kasvoille surullisen ilmeen, taputimme ja osoitimme suosiotamme seisten. Kaikki tämä tyhjän näyttämön edessä. Muutama osallistuja pääsi lähikuviinkin. Minua ei onnistanut, mutta kun edessä istuvaa nuorta miestä filmattiin, niin kenties vaaleat hiukseni heilahtavat taustalla.

Iltapalatauko venähti yli tuntiin, sillä odottelimme auringon laskua. Sen jälkeen kuvattiin vielä kohtauksia lippujonossa, vaatenaulakolla sekä ulkona sisäänkäynnin luona, missä valaistu suihkulähde tarjosi lumoavan tunnelman. Kolmimiehinen kuvausryhmä ja teatterin tiimi olivat rentoja ja innostuneita. Itse teatterin johtajakin piipahti pienten tyttäriensä kanssa tervehtimässä meitä ja muistutti vielä, että saamme kaikki virallisen kutsun näytäntökauden lanseeraukseen. Lisäksi teatteri lahjoitti osallistujille kahden hengen vapaalipun haluamaansa esitykseen.

fullsizeoutput_faf

Kaupunginteatterin komea lämpiö kylpi auringonvalossa, kun saavuimme paikalle monituntista kuvausrupeamaa varten.

Saapa nähdä, mitä Skill Labin tiimi saa tänä vuonna aikaiseksi. Lopputulos esitetään maanantaina 7. toukokuuta lehdistö- ja yleisötilaisuuksissa, joissa paljastetaan näytäntökauden 2018/19 ohjelmisto. Filmin voi nähdä myös teatterin Facebook-sivulla ja se pyörii näyttöruuduilla teatterin aulassa. Tässä linkki viimevuotiseen traileriin, josta saatte vähän esimakua:

http://www.skilllab.net/trailer-les-theatres-de-la-ville-season-17-18

Itse en ole vielä pohtinut, kenen ohjaajan kanssa mieluiten työskentelisin. Mutta kuten sanottu, kranttuja ei olla – kun yhteydenotto tulee, niin meikäläinen lähtee mukaan!

Pientä luksusta elämään

Published 18.3.2018 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talvi on ollut tänä vuonna kylmä ja välillä on ratikkapysäkillä naurattanut eräiden kanssamatkustajien pakkaslook – tai pikemminkin sen puute. Pikkukengissä, ilman päähinettä tai käsineitä, tyylikkäästi pukeutuneet miehet ja naiset hytisevät nenänpää punoittaen. Yhtä lailla he vilkuilevat minua: yksi huvittuneena, toinen kateellisena. Näytän taatusti enemmän hiihtolomalaiselta kuin konttorityöläiseltä, mutta kylmä minulla ei ole ollut!

Olen kovasti tyytyväinen itseeni, sillä olen sadekelejä (ja pahimpia flunssapäiviä) lukuunottamatta pysynyt tavoitteessani kulkea työmatkat hyötyliikkuen tai julkisilla. Kun asenne ja varusteet ovat kunnossa, käy auton jättäminen talliin kuin itsestään.

Uusi autottomampi elämäntapa on tuonut muutoksen myös vaatekaappini sisältöön. Jo syksyllä päätin, että en enää sorru halpoihin heräteostoksiin. Kaappi on täynnä kaikenlaista, mutta päälle pantavaa ei yhtään – tuttu tunne varmasti monelle. Tästä halusin eroon. Ekologisuus, valmistus kaukomailla ja kenties lapsityövoimalla olivat myös mielessä. Haluaisin pystyä elämään ilman ”Made in China” -tarroja vaatteissani, mutta olen siitä vielä kaukana. Olen ollut yllättynyt, että jopa monet erittäin kalliitkin vaatteet on valmistettu halpatuotantomaissa. ”Kangas ja suunnittelu Italia – valmistus Bangladesh” : tämänkin tyyppisiä merkintöjä näkee usein. Ei kuulosta kovin hyvältä tuokaan.

IMG_4047

Tänä talvena olen halunnut kietoa itseni pehmeään villaan ja olen hankkinut kolme kaunista neuletta. Valmistusmaat Saksa, Italia ja Ranska. Ensimmäiset kaksi, kermanvalkoinen ja harmaa, onnistuin löytämään heti vuoden alussa puoleen hintaan. Olin onnekas, sillä en ole tottunut maksamaan yli 300 euroa villapaidasta. Nyt sainkin kaksi sillä hinnalla. Neuleiden tyyli miellytti ja laatuun olen ollut tyytyväinen, molemmat ovat villan ja kashmirin sekoitusta. Olen noudattanut pesuohjeita täsmällisesti, ja vaatteet ovat pysyneet kuosissaan. Kaulus on molemmissa saman tyylinen, mutta leikkaus erilainen. Harmaasta neuleesta tuli heti suosikkini. Olen pukenut sen alle pitkähihaisen t-paidan tai paitapuseron ja silkkihuivin ja vetänyt jalkaan kapeat mustat housut. Kermanväristä neuletta olen itse asiassa ehtinyt pitää vain pari kertaa. Se kaipaisi kaverikseen ohuen pitkähihaisen aluspaidan, jollaista minulla ei ole. Ensi talvena sitten!

Viimeisin hankintani on kashmiriin erikoistuneen ranskalaisen Eric Bompardin neule. Liikkeeseen astuessa katse kiinnittyy oitis myyntitiskin takana olevalle seinälle. Siellä on hyllymetreittäin neuleita, kaikissa väreissä ja sävyissä, o-aukkoisia, v-aukkoisia, puseroita, neuletakkeja, huiveja, shaaleja – kaikkea mitä kashmirista voi tehdä. Joka sesongille on tietenkin uutuusvärinsä ja uutuustuotteensa, mutta hienoa on, että liike tarjoaa ympäri vuoden klassikkomalleja perusväreissä. Valinta oli vaikea: harmaa, laivastonsininen vai burgundinpunainen? Päädyin punaiseen ja valitsin sen suoralla leikkauksella ja v-aukolla. Nappivalinta!

IMG_4049

Otin neuleen käyttöön työmatkalla Lontoossa, jossa vietimme kaksi päivää suuressa ja vetoisessa parlamenttitalossa. Kashmir piti pintansa, ei tullut kylmä, mutta ei liian kuumakaan. En myöskään tarvinnut paksua toppatakkia, kevyempi talvitakki riitti ja oli matkan luonteen huomioon ottaen elegantimpikin. Kuvassa olen yhdistänyt neuleen Max Maran valkoiseen paitapuseroon, johon kuuluvan rusettinauhan olen sitonut yksinkertaisesti ja piilottanut osittain neuleen sisään.

Bompardin liikkeessä ei taideta alennusmyyntejä juuri pitää, mutta laadusta joutuu maksamaan. En yhtään ihmettelisi, jos ensi syksynä kaapistani löytyy jo toinenkin lämmin ja pehmeä Bompardin neule.

 

Minun sunnuntaini

Published 4.3.2018 by ainosalminen
IMG_3840

Talviaamu Luxemburgissa

Luxemburg toipuu hiljalleen polaaripyörteen seurauksista. Kylmää on ollut ja pitkään, luntakin on satanut ja se on jopa pysynyt maassa monta päivää. Tällainen talvi on meillä harvinainen. Itseäni ei kylmyys haitannut, sillä sen kera saimme nauttia upeista auringonpaisteisista päivistä. Myönnän kylläkin, että koillisesta navakkana puhaltanut tuuli sai minut parina aamuna lähtemään autolla töihin. Työmatka on naurettavan lyhyt, ja sen pistelee puolessa tunnissa kävellen ja ratikalla sitäkin nopeammin, mutta kun kurkkukipu ja yskä vaivasivat niin hyppäsin nelivedon kyytiin.

Eilen illalla vielä satoi lunta ja päivän pimetessä hyytävä sumu laskeutui kaupungin ylle. Aamulla herätessäni oli maa lähes paljas ja räystäät tippuivat. Lämpöasteita on tänään odotettavissa jopa 7, mutta valitettavasti odotettavissa on sateita. Piipahdin parvekkeella haistelemassa lämmennyttä ilmaa ja hymyillen seurasin lähipuistossa juoksevia koiria, jotka nekin nuuskivat märässä maassa kevään merkkejä.

IMG_3898

Ylempi kuva perjantai-illalta, alempi tänä aamuna.

Oma sunnuntaini kuluu tänään sisätiloissa, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Liikkumattomuus, tietokoneella istuminen ja sohvassa makoilu kirja kädessä ei ole hyväksi kropalle. Tilanteen pelastavat venytysharjoitukset ja vaikkapa keppijumppa, jolla saa loistavasti liikettä yläkroppaan. Vaihtoehtoja löytyy Youtubesta ja Instagramista pilvin pimein. Itse olen Lifted-jumppien lisäksi löytänyt valtavan kivat Anna Saivosalmen pikatreenit Instagramista (@ansaivo). Suosittelen lämpimästi!! Siellä on jopa villasukkatreenit 🙂

Ihan pelkkää somettamista ei tietokoneella istuminen ole tänään ollut. Aamu alkoi sanomalehtikatsauksella kahvin ja smoothiebowlin kanssa. Sitten kävin toki läpi Instagramin päivitykset ja vilkaisin sähköpostin ja Facebookin. Tämä jälkimmäinen on kyllä minulta viime kuukausina jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei kiinnosta julkaista sinne juuri mitään. Seuraan sitä kautta lähinnä muutamaa ryhmää, joihin kuulun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanssia, teatteria, konsertteja!!

Alkaneen maaliskuun kalenteri näyttää kiireiseltä. On työmatkoja Brysseliin, Strasbourgiin ja Lontooseen. Sen lisäksi kahdet juhlat ihanan pomoni eläkkeelle siirtymisen johdosta. Toki ohjelmassani on myös kulttuuria, kuinkas muuten! Luxemburgin kaupungin City-magazinen menovinkit saivat minut hankkimaan lisää lippuja mielenkiintoisilta kuulostaviin tapahtumiin. Niinpä kulttuurin moniottelijan kalenterissa on nyt sekä klassisia konsertteja, teatteria että modernia tanssia. Vielä kun ehtisi käyttää museokorttia jossain välissä. Nyt juuri on se aika vuodesta, kun uusia näyttelyjä avataan ja meitä museoiden ystäviä kutsutaan avajaisiin ja tapaamaan taiteilijoita.

Eipä muuta kuin kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että tämä virus katoaa taivaan tuuliin, jotta selviän maaliskuun haasteista ja pääsen täysin voimin niin kulttuuri- kuin liikuntaharrastuksieni pariin.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Uusia tuulia lukemiseen

Published 11.2.2018 by ainosalminen

img_3644Alkuvuosi on sujahtanut tiiviisti kirjallisuuden parissa. Tästä voin kiittää ja syyttää suomalaista kirjastolaitosta. Hankin joululomalla kirjastokortin Helsingin alueen kirjastoihin, sillä päätin pitkän vastustelun jälkeen testata e-kirjoja. Lukulaitetta on kehunut yksi jos toinenkin ystävä ja kollega, mutta niille ei tuntunut löytyvän juurikaan ladattavaa suomen kielellä. Luxemburgin kirjakaupat tarjoavat lukemista muilla haluamillani kielillä aivan tarpeeksi, vain äidinkielellä lukeminen oli lähestulkoon niiden teosten varassa, joita lomilta aina kannan kotiin matkalaukun täydeltä.

No niinhän siinä sitten kävi kuten olettaa saattoi. Pirulle ei pikkusormi riittänyt. Useampikin kirja on varauksessa kirjastosta, ja odottavan aika on pitkä. Kaikkea ei ole kirjastostakaan sähköisessä muodossa saatavana, joten euro jos toinenkin on kilahtanut myös Elisa Kirjan nettikauppaan. Kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle on aivan uskomattoman ihanaa saada ”kirja käteen” parilla klikkauksella, kun lukuhimo iskee! Aina ei tarvitse edes luottokorttia vilauttaa: useita venäläisiä, ranskalaisia ja englantilaisia klassikoita suomeksi käännettynä on saatavana ilmaiseksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt jo ihmettelenkin, miten turhaa periaatteellinen e-kirjojen vastustukseni olikaan. Edelleenkin tykkään pitää nidottua teosta kädessäni, kierrellä kirjakaupoissa ja valita lukemista pienen selailun perusteella tai hurmaavan kansikuvan viettelemänä. E-kirjat ovat kätevä lisä kirjatoukan repertoaariin. Ei niiden tarvitse eikä ole tarkoituskaan täysin korvata painettuja teoksia. Molempi parempi: aion edelleenkin käydä hypistelemässä romaaneja pienissä kivijalkakaupoissa, enkä ihan hetkeen usko kotikirjastoni hyllyjen alkavan ammottaa tyhjinä.

Mukavaa huomata, että kaltaisiani on muitakin. Todiste siitä saatiin itse asiassa täällä Luxemburgissa muutama kuukausi sitten. Keskustan legendaarinen kirjakauppa Alinea ilmoitti sulkevansa, sillä toiminta ei enää ollut kannattavaa. Kaikille lukemisen ystäville tuttu omistaja, jolla taitaa muuten olla erilaiset silmälasit vuoden joka viikolle, valitteli paikallislehden haastattelussa asikkaiden siirtyneen Amazoniin ja muihin nettikauppoihin. Siitä lähti liikkeelle todellinen kansanliike, ja niin vain kävi, että omistaja veti takaisin lopettamispäätöksensä. Asiakkaat palasivat ja kassavirta kääntyi taas positiiviseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukulaittetta en ole hankkinut, mutta iPadilla lukeminen on sujunut hyvin. Latasin BlueFire Reader -sovelluksen, jolla saan käyttööni kirjaston e-kirjat täällä ulkomaillakin. Ruudun valoisuutta voi säätää, samoin kirjainkokoa, enkä ainakaan vielä ole tuntenut silmissä sen kummempaa väsymystä. Tabletti on kevyt, se vie vain vähän tilaa käsilaukussa ja siihen mahtuu rajattomasti lukemista. Huono puoli e-kirjoissa on se, ettei niitä voi kierrättää. Olen monesti laittanut hyvän kirjan kiertämään ja siten päässyt jakamaan lukukokemuksiani toisten kirjojen ystävien kanssa.

Välillä pitää kirjahyllyä myös tyhentää uuden tieltä, silloin tarjottelen kirjoja Facebookin puskaradion kautta muille Luxemburgin suomalaisille. Ottajia on aina löytynyt – omalla äidinkielellä lukeminen on meille ulkosuomalaisille erityisen rakasta ja tärkeää.

Liikuntakärpäsen purema

Published 2.1.2018 by ainosalminen
img_2851

Uusi urheilukello kirittää säännölliseen liikuntaan.

Uusi vuosi on aluillaan ja juhlakauden herkuttelut takana. Yksi jos toinenkin saattaa joutua löysäämään vyötä tai etsimään kaapista vähän väljempää päällepantavaa. Kuntosaleilla odotellaan perinteistä alkuvuoden ruuhkaa ja nettivalmennukset ovat ajoittaneet aloituspäivänsä tammikuulle. Ei ihme! Vaikka kinkkukiloja ei olisi kertynytkään, vuoden vaihtuminen saa monet meistä kääntämään katseensa kohti kevättä. Yksi starttaa kiihkeän ”bikinikunnon” metsästyksen, toiselle riittää aktiivisuuden lisääminen ja korjausliike ruokavalioon.

Tämän porukan mukana olen minäkin seikkaillut ja tullut kokeilleeksi monta valmennusta. Varastossa on laitteita ja vermeitä aika moneen lajiin. Viimeisimmästä kuntosalijäsenyydestä luovuin alkukesästä, sillä käyntikerrat harvenivat eikä innostusta salilla käyntiin edes ryhmäliikunnan muodossa yksinkertaisesti enää ollut. Muuton jälkeen aloittamani jooga ei yksin riittänyt, vaikka se olikin erityisen hyödyllistä kehonhuollon kannalta. Tässä iässä lämmittelyä ja venyttelyä ei enää voi unohtaa, siitä kroppa pitää huolen ja muistuttaa kyllä!

img_2722

Autoton päivä Luxemburgin keskustassa.

Siis, mitä hyötyliikunnan, työmatkapyöräilyn ja joogan lisäksi, jotta takavuosina hankittu lihasmassa säilyisi ja liikkuvuus paranisi? Juoksemaan on helppo lähteä ja se buustaa aineenvaihduntaa hienosti, mutta polvet eivät paria viikottaisina pikalenkkiä enempää kestä. Uuden kotikorttelin uimahalli ei kahdesta 50 metrin altaasta huolimatta ole ainakaan vielä houkutellut minua takaisin uinnin pariin. Mikä olisi sellaista monipuolista liikuntaa, jonka voi itse aikatauluttaa ja jota voi harrastaa paikasta riippumatta – omassa olohuoneessa, hotellin kuntosalilla tai sään salliessa vaikkapa ulkona? Vastaus saapui kuin tilauksesta suoraan sähköpostiini kesäloman viimeisellä viikolla: kahden kuukauden Lifted FIT -valmennus puoleen hintaan! Sisäinen Sulo Vilenini ei voinut vastustaa tarjousta. Valmennuskonsepti oli tuttu, mutta edellisellä kerralla puolikuntoisena olkapäävamman vuoksi jäi homma puolitiehen. Nyt lähdin hyvällä motivaatiolla ja innolla mukaan.

Lifted FIT -valmennus oli periaatteiltaan muuttumaton. Sähköpostiin kilahti ykkösviikolla perustietoa ravinnosta ja tapojen muodostamisesta sekä kevyitä treenejä kropan herättelyyn. Kakkosviikolla sitten siirryttiin itse asiaan. Treenien intensiteetti nousi ja sain tietoa hyvinvointia tukevasta ravitsemuksesta. Mentaalivalmennusta, podcasteja ja viikkotehtäviä sekä osallistujien Facebook-ryhmä, jossa valmentajat olivat aktiivisesti mukana – tässä vain osa siitä, mitä investoinnillani sain.

Tärkeimmäksi minulle osoittautui heti alussa annettu ohje ykköstavoitteen asettamisesta. On niin helppoa heti haluta kaikkea: kunnon kohoamista, laihtumista, uusien ravitsemusperiaatteiden omaksumista. Siinä on monesti liikaa, sillä muutokset ottavat aikansa. Ahneus saattaa kostautua myöhemmin, jos pyrkii kertaheitolla muuttamaan kaikki huonot tapansa.

img_2698

Treenille löytyy tilaa vaikka hotellihuoneesta.

Minä asetin tavoitteekseni säännöllisen liikunnan ja liikunnan ilon löytymisen. Ajattelin sen toimivan runkona paremmille ruokailutottumuksille ja pohjustavan myös kokonaisvaltaista hyvinvointia. En ollut väärässä. Aina kun mopo meinasi lähteä käsistä ja harmittelin, etteivät kilot karisseet tai unen laatu heti parantunutkaan, muistutin tavoitteen mieleeni. Vasta sen saavutettuani olisi aika seuraavalle pyrkimykselle.

Kahdeksan viikkoa sujui luonnikkaasti. Tunnustan, että sen jälkeen iski pieni väsymys ja motivaatiokuoppa. Valmennusjakso oli intensiivinen sekä treenien että eri osa-alueiden tietopakettien suhteen. Onnittelin itseäni kuitenkin onnistumisesta. Treenit uuden kodin olohuoneessa isojen ikkunoiden edessä auringon noustessa maistuivat. Ruokavaliosta lipsuin ensin vähän ja sitten oikein olan takaa. Halusin kuitenkin jatkaa samoissa merkeissä: helposti ja aina halutessani saatavana olevat treenivideot, motivaatioluentoja pahoille päiville ja kaikinpuolin iloinen Lifted-yhteisö klikkauksen päässä.

img_3142

Syksy  – lenkkeily metsässä on ihanaa.

Kohta on kulunut kolme kuukautta siitä, kun FIT-jakso päättyi ja liityin Liftedin UNLIMITED -valmennukseen. Itselleni ykkösjuttu on valmennusalustalla käytössäni oleva laaja valikoima eri tasoisia kehonpaino- ja kehonhuoltotreenejä. Lisäksi tarjolla on luentoja, tietoa ja videoita kuukauden välein vaihtuvaan teemaan liittyen. Loistava paketti satunnaisen lenkkeilyn, joogan (joogaa on muuten tarjolla treenipankissakin!) ja hyötyliikunnan lisäksi. Maksan kaikesta tästä kuukausittain vain murto-osan entisestä kuntosalijäsenyydestä ja pidän sitä hinta/laatu-suhteeltaan erinomaisena sijoituksena.

Käy ihmeessä kurkkaamassa Lifted.fi -sivut ja tutustu valmennukseen. Siellä näytti nyt muuten olevan viikon pituinen START-valmennus tarjouksessa 10 euroa. Uskon sen olevan pieni hinta siitä, että pääset kokeilemaan tätä monipuolista ja ammattimaisesti toteutettua valmennusmetodia. Sen jälkeen tiedät, sopiiko se sinulle, ja voit tehdä päätöksen mahdollisesta jatkosta. Minä siirryn tästä kirjoituspöydän äärestä lattialle kiusaamaan yläkroppaa – vain klikkaus ja valmentajat ovat videon kautta luonani 🙂

Museokortti käyttöön

Published 3.12.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_e30

Osa teosta Stone Collection – varta vasten tätä näyttelyä ja Mudamin isoa salia varten luotu kahdeksan kiven asetelma 

Hankin tänä syksynä museokortin. Hetki oli otollinen, sillä vuoden 2018 kortin ostajat saivat kaupan päälle kuluvan vuoden viimeiset kolme kuukautta. Kortin piiriin kuuluu 6 museota Luxemburgin kaupungissa ja sen perushinta on 70 euroa. Ensinäkemältä vaikuttaisi, että hinta on kova museoiden määrän nähden, mutta tässä pitääkin katsoa asiaa hieman pintaa syvemmälle.

Museokortin takana on jo vuodesta 1926 toiminut yhdistys nimeltä Luxemburgin museoiden ystävät. Sen pyrkimyksenä on tukea museoiden toimintaa, vaalia kulttuuriperintöä ja tehdä laajemmin tunnetuksi paikallisia kokoelmia ja näyttelyjä.   Perusjäsenyyden sekä perhe- ja nuorisokorttien (25 – 70 €) lisäksi löytyy hintakategoriat yrityksille, hyväntekijöille ja mesenaateille (300 – 5000 €). Hartaimmat taiteen ystävät maksavat  vuosijäsenyydestään vähintään 10 000 € ja saavat nimensä museokummien listaan. Lisäksi yhdistyksen perustamalle säätiölle voi tehdä lahjoituksia, jotka tietenkin saa vähentää verotuksessa. Kertyneiden varojen ansiosta Museoiden ystävät pystyy tekemään taidehankintoja, jotka se lahjoittaa museoille.

fullsizeoutput_e2e

Joukko museoiden ystäviä opastetulla kierroksella Nested-näyttelyssä. Teoksen nimi Gewisse Rahmenbedingungen. 

Kortilla pääsee siis ilmaiseksi ja rajattomasti vierailemaan museoissa ja näyttelyissä. Yhdistys järjestää lisäksi tapaamisia taiteilijoiden kanssa sekä opastettuja kierroksia myös yksityisiin kokoelmiin, joita monilla suuryrityksillä ja pankeilla täällä on. Jos ei arkena työ rasita, voi osallistua päivämatkoille lähialueiden, mm. Pariisi, Bryssel, Bonn, museoihin. Myös näyttelyjen avajaisiin saamme kutsuja ja muutenkin toiminta vaikuttaa hyvin aktiiviselta. Sähköpostia kilahtaa virtuaalilaatikkoon viikottain ja myös sosiaalisessa mediassa yhdistys on läsnä.

Ihan ensimmäisen kerran käytin korttiani taannoin Luxemburgin kaupunginmuseossa. Siellä on esillä maaliskuun loppuun asti valokuvanäyttely otsikolla Leit an der Stad – eli Kaupungin väkeä. Hurmaavia katuvalokuvia elämänmenosta 1950-luvulta nykypäiviin. Näyttely oli yllättävän laaja ja pidin siitä erittäin paljon. Oli hauska pystyä valokuvien kautta virkistämään muistiaan ja palata ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin vuoteen 1995, jolloin itse saavuin maahan. Jo tässä ajassa on moni asia muuttunut!

fullsizeoutput_e37

Su-Mei Tsen teos Many Spoken Words on hankittu Mudamin kokoelmiin jo vuonna 2009.

Perjantaina ohjelmassa oli itselleni ensimmäinen Midi de l’Art -tapahtuma, lounastunnin mittainen opastettu kierros. Kohteena oli vuoden 2003 Venetsian biennaalissa Luxemburgin paviljongille kultaisen leijonan ansainneen Su-Mei Tsen soolonäyttely Nested. Museoiden ystävien järjestämälle kierrokselle modernin taiteen museoon oli saapunut noin 40 henkeä. Vain yksi puuttui joukosta, nimittäin taitelija itse, joka oli joutunut peruuttanut osallistumisensa. Olipa harmi! Olisi ollut upeaa päästä kiertämään näyttelyä taiteilijan itsensä opastamana, mutta hänellä oli valitettavasti meneillään vaikea luomiskriisi uusimman teoksensa parissa eikä hetki ollut millään tapaa otollinen poistua ateljeelta.

Runsaan tunnin mittaisen erittäin mielenkiintoisen kierroksen veti meille museon oma opas, joka oli erityisen perehtynyt Su-Mei Tsen työhön ja tunsi taitelijan henkilökohtaisesti. Vaikka ryhmämme oli melko iso, se ei haitannut sillä museo oli muuten lähes tyhjä. Oppaalla oli kuuluva ääni, hän artikuloi selkeästi ja osallistujat kuuntelivat keskittyneesti. Jokaisen valokuvan, installaation ja videoteoksen äärelle emme ehtineet pysähtyä, mutta saimme hyvän käsityksen taitelijan inspiraation lähteistä ja hänelle tyypillisestä luomisprosessista.

fullsizeoutput_e2f

Das Ich in jeder Kartoffel – installaatio keraamisista perunoista

Tämän jutun kuvituksena on otteita perjantain näyttelystä. Vaikka mustesuihkulähteen nimelläkin tunnettu Many Spoken Words on minulle tuttu teos jo aiemmilta käynneiltä, sain siihen nyt aivan uuden näkökulman. Museon sivuilla kerrotaan, että taitelija on halunnut kuvata ajatuksen muuttumista ensin puheeksi ja sitten kirjalliseen muotoon. Teos on kunnianosoitus kirjallisuudelle ja sanojen voimalle.

Mutta mistä Su-Mei Tse sitten sai inspiraation mustesuhkulähteeseensä? Hän oli toisessa kotikaupungissaan Berliinissä kulkenut Unter den Linden -katua ja poikennut Valtionoopperan luona Bebelplatzille. Siellä sijaitsee vuoden 1933 natsien kirjarovioiden muistomerkki, israelilaisen taitelijan Micha Ullmanin suunnittelema maanalainen kirjasto. Lasilevyn läpi näkyvät valkoiset, puhtaat ja tyhjät kirjahyllyt. Many Spoken Words on Su-Mei Tsen vastaus Ullmanin teokselle.

Reissunaisen hotellit

Published 26.11.2017 by ainosalminen

Antwerpenin bloggaajatapaaminen: tilava ja yksinkertainen huone entisessä luostarisairaalassa (Hotel Elzenveld).

Laskin pari viikkoa sitten ihan huvikseni, montako hotelliyöpymistä minulle kertyy tänä vuonna. Räknäsin yhteen työmatkat, lomamatkat, viikonloppupyrähdykset ja todellakin yllätyin: tulen tänä vuonna viettäneeksi kolme kuukautta hotelleissa!! Aika huimaa. Juuri mietin patjan vaihtoa kotivuoteessa, sillä niin suositellaan tehtäväksi noin kymmenen vuoden välein. Minun patjani taitaa kyllä olla ikäisekseen hyvin säilynyt ja vähän käytetty – taidanpa odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin ostan uuden.

img_0700

Pääsiäismatkalla Ranskassa: Orleans ja tutun ketjuhotellin superior-huone, josta oli näköala Loire-joelle (paljon matkustavan platina-asiakkaan etu!) (Hotel Mercure Centre Orleans)

Suurin osa hotelliöistä kertyy työmatkoilta. Strasbourgissa olen jo pitkään käyttänyt Accor-ketjun Mercure-hotellia. Huone on persoonaton ja väritön, ilmastointijärjestelmä kaipaisi uudistamista ja ikkunoita olisi kiva pystyä avaamaan enemmän kuin raolleen. Hyvinä puolina on mainittava erittäin ystävällinen palvelu, tilava parkkipaikka ja kiva pikkuravintola. Hinta menee hieman matkakorvauskaton yli, mutta olen päättänyt maksaa pari kymppiä omasta taskustani siitä ilosta, että tiedän pääseväni toimistolle kävellen 12 minuutissa. Se on pistämätön etu. Istuntosalissa on oltava ajallaan, enkä halua stressata aamuruuhkissa tai huomata ratikkapysäkillä, että liikennöinti on teknisen vian tai lakon takia pysähdyksissä.

fullsizeoutput_e1a

Työmatkalla Pariisissa: Eiffel-tornin juurella siisti ja rauhallinen mutta vähän vanhahtava huone (Best Western Hotel Tour Eiffel Invalides)

Accor-ketjulla on laaja hotelliverkosto etenkin Ranskassa, ja istuntoreissuilta kertyviä pisteitä törsään matkustaessani omalla ajallani. Pariisissa valitsin syyskuussa itselleni viikonlopun ajaksi ketjuhotellien vastakohdan eli boutique-hotellin Oopperan kulmilta. Kirjailija Stendhalin teoksen ”Le rouge et le noir” inspiroima puna-mustasävyinen huone oli ylellinen kylpyhuoneen Clarins-tuotteita myöden. Hotellin tervehdyksenä perinteisten suklaiden lisäksi yöpöydällä odotti myös pienenpieni rannekoru! Aamupala oli tyypillisen ranskalainen, patonki rapeakuorista ja tuoremehu vastapuristettua. Pieni aamiaishuone oli kellarissa ja ikkunaton. Ensimmäisenä aamuna jouduin odottamaan pöydän vapautumista ja toisena aamuna kävinkin sitten nauttimassa petit-déjeuner’n viehättävän brasserien terassilla lähellä Comédie Françaisea.

IMG_3314

Pientä luksusta viikonloppuun (Hôtel Stendhal Place Vendôme, Pariisi)

Brysselin työmatkoilla on hotellivalikoima viime vuosina kehittynyt huimasti. Komission, neuvoston ja parlamentin valtaisien toimitilojen läheisyydestä on pikkuhiljaa kadonnut kaikenlainen asutus. Viimeisimmätkin, jo ränsistyneet talot ovat saaneet väistyä grynderien ja arkkitehtien tieltä, kun toinen toistaan modernimmat toimistorakennukset ja hotellit kohoavat kohti Brysselin sään tai liikenteen päästöjen harmaaksi värjäämää taivasta. Reissunaisen etu on tietenkin hotellihuoneen löytämisen helpottuminen. Suosikikseni on täällä noussut ultramoderni Radisson Red. Sänky on erinomaisen mukava ja kylpyhuone käytännöllinen. Pidän myös huoneiden ja julkisten tilojen raikaista väreistä ja nuorekkaasta tyylistä. Ala-aulan biljardipöytääkin olen kokeillut!

Ultramoderni ja toimiva hotelli, jonka vuoteissa uni maistuu. Bonuksena sijainti 100m työpaikalta (Radisson Red, Bryssel)

Silloin harvoin kun neiti-ihmisellä käy tsägä ja hän pääsee reissuun herraseurassa, on hotellin valinta todellakin ns. ”herran hallussa”. Toistaiseksi ei ole ollut valittamista! Olen ottanut sen linjan, että matkaseuran pitää olla niin mukavaa, että hotellihuoneesta ei niin väliä. Vaan kyllähän miellyttävä ympäristö tuo romanttiselle kohtaamiselle oman lisänsä. Upeat näkymät 18. kerroksesta yli kaupungin, lasi sampanjaa tunnelmallisessa pianobaarissa tai Belle Époquen charmia Unescon maailmanperintölistalle kuuluvassa arkkitehtuurin helmessä.

Ihania muistoja … mitähän seuraava matka minulle tarjoaa?

Upeat näköalat, kaunis sisustus ja hyvää seuraa (The Hotel, Bryssel)

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.