alkoholi

All posts tagged alkoholi

Journalismista ja alkoholikulttuurista – valtakunnanlaihduttaja motkottaa

Published 8.5.2015 by ainosalminen

Aurinkoinen Seinen ranta viime viikonloppuna.

Tällä viikolla olen odottavilla mielin ja myös hieman pelonsekaisin tuntein kurkkinut postilaatikon sisältöä. Yleensähän siellä ei mainoksia ja laskuja kummempaa ole eikä kirjeitä kirjoita enää kukaan mitä nyt postikortteja maailmalta tupsahtaa silloin tällöin. Nyt olen kuitenkin odotellut viime viikonlopun Ilta-Sanomien Sunnuntailiitettä, joka veljeni on laittanut alkuviikosta postiin. Lehdessä oli laihdusaiheinen artikkeli, jossa professori Mikael Fogelholm kertoi kantansa eri ruokavalioihin, ja oma haastatteluni oli siinä ”kainaloartikkelina”, kuten alan termi ilmeisesti kuuluu.

Toimittaja otti minuun yhteyttä blogini kautta, jossa on ollut vuoden alusta lähtien juttua DASH-dieetistä. Olin sattumalta sopivasti Suomessa ihan muista syistä, joten haastattelu saatiin kätevästi tehtyä puhelimitse ja kuvat otettiin Helsingissä, jossa pysähdyin yhdeksi yöksi ennen paluulentoa. Kuvaaja oli mukava nuori mies ja vannotin häntä valikoimaan ”ihan oikeesti hyviä kuvia”. Sain lehtijutun puhelinkeskustelun jälkeen luettavakseni sähköpostitse, ja toimittaja hyväksyi mutkattomasti ehdottamani muutokset ja tarkennukset. Itselleni oli tärkeää, että jutun pääasia eli DASH pysyy siinä hyvin esillä eikä minusta tehdä mitään aivotonta valtakunnanlaihduttajaa. Lillukanvarsia, sanoisi moni, mutta kun omalla nimellään ja kuvallaan antaa ison levikin omaavaan julkaisuun haastattelun, sen toivoo toki olevan kaikin puolin asiallinen.

Kun lehti tuli kioskeihin ja sitä mukaa omankin tuttavapiirini luettavaksi, aloin saada kommentteja jutusta. Sitä kautta sain tietooni, että otsikko oli muutettu, eikä todellakaan parempaan päin: ”Aina dieetti päällä” Tämä ei todellakaan ollut se teema, mistä suostuin haastattelun antamaan. Mutta minkäs teet 😕 Tuo muutos sai minut pelkäämään, että hyväksymääni tekstiä olisi muutenkin muokkailtu ”myyvempään” suuntaan välittämättä siitä, mistä sanamuodoista minä olin toimittajan kanssa sopinut. Toimittajalta sain tietää, että juttu oli hänen käsistään lähtenyt juuri sovitun sisältöisenä. Hän kertoi kuitenkin, että toimituksella on tapana muuttaa varsinkin otsikoita aika rankallakin kädellä. Tämän tiedon olisin mielelläni kuullut jo haastatteluvaiheessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sain lehden tänään lopultakin käsiini ja olin juttuun ihan tyytyväinen. Kun äiti ja siskokin sitä kehuivat niin ei voi valittaa.

Valtakunnanlaihduttaja, päivää!!

Asiasta toiseen. Lehtiin ja journalismiin liittyen on ollut jo monesti mielessä sanoa suorat sanat perinteisen suomalaisen alkoholikultuurin hyysäämisestä, sen pitämisestä lähes normaalina ainakin rivien välissä. Miksi kukaan ei edes yritä saada aikaan muutosta asenneilmapiiriin?? Alkoholikulttuuri ja sitä koskevat asenteet ovat minulle joka kerta Suomessa käydessäni hämmästelyn aihe – niin katunäkymässä, ravintoloissa kuin mediassakin. En tässä yritä mitään pulmusta esittää, en sylkäise lasiin, mutta en edes muista koska olisin ollut humalassa. Opiskeluvuosina tuli kuitenkin ihan kiitettävästi biletettyä, joten tiedän kyllä mitä se on. En kuitenkaan millään pysty ymmärtämään, mitä iloa on juoda itsensä ns. huonoon kuntoon, häpäistä itsensä ja selitellä seuraavana päivänä että ”tuli vähän otettua”. Ei tullut otettua ”vähän”, eihän? Tuli otettua paljon. Ehkä tuon toiminnan järjettömyyttä ei huomaa, kun liikkuu baareissa ja porukoissa, missä muutkin tekevät samoin. On jotenkin ”lupa” dokata ja krapulapäivän selittelyt ja krapularyypyt saavat osakseen ymmärrystä kavereilta.

Hiljattain luin Anna-lehdestä nuoren kirjailijan Miki Liukkosen haastattelun, jossa nuori taitelija kertoo avoimesti, miten hänestä tulee itsevarma ja ulospäin suuntautunut alkoholia runsaasti käyttäessään. Pitäisikö taputtaa, kun hän kertoo juovansa itsensä humalaan ”enää” vain kahden viikon välein? Jutun tarkoituksena ei toki ollut juopottelun ihannointi, vaan siinä kirjailija kertoo avoimesti elämästään, johon alkoholin runsas käyttö kuuluu. Mielestäni kyseinen henkilö ei ollut paras valinta haastateltavaksi, kyllä nuo ”taitelijaelämää” viettävät artistit ovat niin has been -ilmiö.

Entäpä 100 päivää ilman viinaa -haaste julkkiksille? Äärimmäisyydestä toiseen, nyt jännitetään pysyykö raittiuslupaus. Matti Nykäsen juomisesta jaksetaan kirjoittaa. Takuuvarma tyyppi, jutunaihetta ja kohellusta piisaa. Ei voi muuta päätellä, kuin että nuo jutut myyvät. Kansa pitää tyypeistä, joihin se voi samaistua. Näin kai voi ajatella myös uudelle kaudelle valitun kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen suosiosta lehtien uutisaiheena. Hänen kostean vaali-iltansa yksityiskohtainen kuvaus ja seuraavan päivän kootut selitykset olivat näkyvästi esillä iltapäivälehdissä ja varmaankin myös somessa. Toiset paheksuvat, toiset hymistelevät. Hyvä jätkä, eikö vaan?

Mitä uutisarvoa näillä jutuilla on? Ei mitään. Saadaan kohotella kulmia julkkisten ryyppäämiselle ja kohdistetaan mahdollinen paheksunta heihin, ettei tarvitse itse katsoa peiliin. Tai sitten todetaan, että mikäpä tässä on tissutellessa, niin tekevät kaikki muutkin ja sillä pääsee vieläpä lehtien sivuille.

Kevään kukoistusta ranskalaisittain: Jardin d’Acclimatation

Mikään tässä hommassa ei mene oikein. Yhtäällä voivotellaan juovaa kansaa, nostetaan veroja ja lukitaan viinakset Alkon oven taakse. Käytännössä kaikki viinanhuuruinen meininki tuntuu olevan okei. Tämä tie on kuljettu loppuun vai voiko joku kertoa minulle mitä nykypolitiikalla on saavutettu?

Medialla ja somella on iso rooli mielipiteen muokkaajana, niin hyvässä kuin pahassakin. Some toimii usein laukaisualustana ideoille ja kampanjoille, josta ne sitten vauhtia ja tuhansia jakoja saatuaan päätyvät lehtien sivuille. Itse en usko alkoholimonopolin, baarien sulkemisaikojen tai muunkaan holhoamisen olevan avuksi sen muuttamisessa, mitä kansalaisten pääkopassa tapahtuu. Alkoholikulttuurin muutos edellyttää muutosta asenteissa ja ajattelussa. Saatan olla väärässä, mutta harva taitaa tohtia huomauttaa suoraan kaverille tai työtoverille, kun bileissä on lähdössä mopo käsistä, että olisi aika vaihtaa vesilasiin tai lähteä kotiin nukkumaan. Samoin tilanteessa, jossa joudumme kuuntemaan tuon henkilön dagenefter-kärvistelyä ja mea culpaa. Myötäillään, hymistellään tai korkeitaan ollaan vaivaantuneita, mutta ei sanota suoraan mitä ajatellaan. Vai ajatellaanko edes mitään? Tämän asian suhteen pitäisi saada lumipalloefekti käyntiin ja muutoksia asenteisiin!

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäki pohtii elämää

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin