Automatka

All posts tagged Automatka

Lomaviikko Ranskassa – hemmottelua merikylpylässä

Published 21.5.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näihin maisemiin sain herätä kolmena aamuna.

Muutto on takana ja asuntokaupat viimeistellään huomenna notaarin luona. Olen totutellut uuteen asuntooni ja asuinkortteliini ja ne hyviksi havainnut. Lisää muutosta ja muista toukokuisista jutuista myöhemmin. Nyt palataan vielä taannoiseen lomamatkaani Ranskassa. Orléansin kaupungin ja Loiren laakson jälkeen saavuin vihdoinkin Atlantin rannikolle.

Les Sables-d’Olonnen rantakaupunki ja merikylpylä Le Côte Ouest hemmottelivat minua kolmen päivän ajan upealla säällä ja rentouttavilla hoidoilla. Atlantin rannikko on aina vetänyt minua puoleensa. Vuorovesi-ilmiö, levien tuoksu, jatkuvasti muuntuvat maisemat ja tietenkin meren antimet – siinä se juttu!

Olin varannut itselleni huoneen merinäköalalla ja kolmen päivän kylpyläpaketin puolihoidolla. Joka päivälle oli kaksi hoitoa ja kolmen vartin treeni valmentajan kanssa. Käytössäni oli tietenkin myös allasosasto, kuntosali sekä lepohuone aurinkoterasseineen. Vaikka merituuli oli vielä viileä, aurinko lämmitti ihanasti. Thalassoterapie on se ranskankielinen termi, jolla merivesihoitoja kutsutaan. Puhdistetun meriveden lisäksi hoidoissa käytetään mm. leviä ja merisuolaa.

Kylpylässä oli mukavan rauhallista pääsiäisen alusviikolla, vaikka allasosasto oli kyllä kokolailla täynnä iltapäivisin. Hotelli oli meriaiheisesti sisustettu viime vuosisadan alun valtamerilaivojen tyyliin. Ravintolassa ja sen terassilla hyvästä ruoasta sai nauttia upean näköalan ja tietenkin mahtavien auringonlaskujen kera. Tämä tasokas kylpylähotelli oli hyvä valinta, en löydä siitä moitteen sijaa!

Tätä reittiä pitkin lähtevät ulapalle myös Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksen hurjapäät. 

Les Sables d’Olonne on tunnettu joka neljäs vuosi järjestettävän Vendée Globe -purjehduskilpailun lähtö- ja maalipaikkana. Kaupunki mainostaakin itseään voimakkaasti tämän tapahtuman kautta, ja useampikin purjehduskoulu ja veneenrakentaja on valinnut Les Sables d’Olonnen kotipaikakseen. Pikkukaupungin historia on aina pyörinyt meren, sataman ja kalastuksen ympärillä, mutta nykyisin elanto tulee enimmäkseen turismista, kasinojakin on peräti kaksi! Rannat ovat pitkät ja kauniit ja kalasatamassa saa vatsansa täyteen takuutuoreita meren antimia. Sinne minäkin suuntasin heti ensimmäisenä iltapäivänä.

Olin napannut hotellilta polkupyörän, sillä ilma oli lämmin ja vartissa olin keskustassa. Merellisen lounaan jälkeen pyöräretkeni jatkui rantakatuja pitkin sataman toiselle puolelle, missä La Chaumen vanha kalastajakortteli antoi autenttisemman kuvan paikkakunnasta kuin rantabulevardin takavuosien rakennusbuumin synnyttämä epäesteettinen tyyli. Täydet pisteet kuitenkin panostuksesta kevyen liikenteen väyliin. Puolet rantakadun leveydestä oli varattu polkupyörille ja iltaisin osa kadusta suljettiin moottoriliikenteeltä kokonaan.

IMG_0848

Pilvetön päivä meren rannalla, lepoa ja rentoutumista.

Takaisin kylpylään. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kryoterapiaa. Ihana omavalmentajani Stéphane kertoi treenien lomassa tästä urheilijoiden palautumisessa hyödynnettävästä hoidosta, josta on saatu apua myös nivelvaivoihin, kipuihin ja jopa mielialaan. En todellakaan ole kylmän ystävä, mutta niin vain löysin itseni uimapuvussa ja karvatöppöset jalassa valmiina astumaan kryokaappiin, jossa nestetypen avulla ilman lämpötila laskettiin -145 asteeseen. Valmentajani oli läsnä koko ajan ja tsemppasi minua. Välillä nostin kädet ylös, kun sormia alkoi kylmä kihelmöidä liikaa. Hyvin meni! Kolme minuuttia oli juuri sopiva aika, kylmä alkoi tuntua paikoitellen aika pahalta mutta ei äitynyt sietämättömäksi. Hoidon jälkeen siirryin lepohuoneeseen nauttimaan hyvänolontunteesta ja voittajaolosta 🙂

Kolme päivää oli lopulta aivan sopiva pituus kylpylälomalle. Toki moista hemmottelua olisi voinut itselleen suoda vaikka koko viikonkin, mutta hyvin tuossakin ajassa ehti rentoutua ja rauhoittua. Jo pelkästään maisemanvaihdos ja meren läheisyys saivat ajatukset irti työkiireistä ja tulevasta muuttohässäkästä. Juuri sitä kaipasin.

Kieltämättä mielessä kävi myös ajatus tulevista eläkepäivistä: olisihan niitä mukava viettää tällaisissa maisemissa. Eikä sille olisi mitään estettäkään. Runsaan viiden vuoden kuluttua, jos niin haluan, voin suunnitella uutta muuttoa ja uuden seikkailun aloittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Purjehduskouluun eläkeläisenä näissä maisemissa? Miksipä ei …

Lomaviikko Ranskassa – Loiren laakso

Published 26.4.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Chaumont-sur-Loiren linna

Historiallisesta Orléansin kaupungista matkani jatkui maanantaiaamuna runsaan hotelliaamiaisen jälkeen kohti Atlantin rannikkoa. Aikaa oli runsaasti, vaikka koko päivä, jos niin haluaisin. Seuraavalla hotellilla minua odotettiin vasta klo 16 alkaen ja kilometrejä oli edessä vain hieman yli 400.

En ollut ajatellut vierailla Loiren laakson kuuluisissa linnoissa, mutta päätin lähteä katselemaan maaseutua ja valitsin reitin pikkuteitä pitkin – ensin Blois’hin ja sitten Toursiin. Olisihan se hienoa nähdä linnoja vaikkapa vain ohimennen, kun täällä seudulla nyt liikuin.

Matkalla ohitin muutamia pyöräilijöiden ryhmiä ja kiinnitin huomiota ”Loire en vélo” -kyltteihin. Näitä olin nähnyt jo Orléansin kaupungissa niin joen rannalla kuin retkelläni Parc Floraliin. Netistä löytyikin helposti asiaa koskeva sivusto. Sieltä kävi selville, että linnat voi helposti kiertää myös pyöräillen. Reitit kulkevat pyöräteitä tai vähän liikennöityjä pikkuteitä. Informaatiota löytyi myös majoituksesta, gastronomiasta ja muista nähtävyyksistä. Eri tasoisia ja pituisia reittejä on tarjolla niin lapsiperheille kuin sporttisille vaeltajillekin. Pyöräreitin kokonaispituus on noin 800 km, mikä kattaakin sitten jo matkan meren rannalta St. Nazairen telakkakaupungista sisämaahan Nevers’in kaupungin lähistölle. Tässähän voisi olla hyvä idea eläkepäiville! Sähköpyörä alle ja upeista maisemista nauttimaan 🙂

IMG_0778

Näkymä linnan pihalta Loiren maisemiin

Oman reittini varrelle osui juuri ennen Chaumont-sur-Loiren kylää info-piste, jonka eteen pysähdyin. Keräsin materiaalia ja vaihdoin pari sanaa turistineuvojan kanssa. Vartin ajomatkan päässä olisi Amboisen linna, jonne on haudattu itse Leonardo da Vinci! Enpä ollut tietänyt tätäkään! Da Vinci eli viimeiset vuotensa Amboisen linnan mailla kuningas Frans I:n kutsumana. Siellä olisi itse linnan lisäksi ollut nähtävänä da Vinci -museokin. Tähän olisi todellakin saanut kulumaan koko päivän. Päivä oli kuitenkin jo  puolessa, joten Amboise sai jäädä toiseen kertaan.

Suuntasin kuitenkin kylän omaan linnaan, sillä kiinnostukseni oli herännyt. Chaumont-sur-Loiren linna oli inhimillisen kokoinen, sen kaunis puutarha kukki keväisenä ja siellä sai myös ihailla moderneja tilateoksia, jotka sulautuivat luontoon kauniisti. Nälkäinen matkailija nautti linnan kahvilassa kenttälounaan periranskalaiseen tyyliin: kinkkupatonki, omenapiirakka ja kahvi. Uusin voimin siirryin sisätiloihin tutustumaan siihen, minkälaisissa oloissa Ranskan kuningatar Catherine de Médicis oli asustanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kuplan sisällä pyöri Miguel Chevalier’n videoteos ”In-Out -/ Paradis artificiels”

Myös linnan sisällä moderni taide oli läsnä entisöityjen huonekalujen rinnalla. Kuljin kappelista biljardisaliin ja kuninkaan makuuhuoneesta kellarikerroksen keittiöön kuulokkeet korvillani ääniopastusta kuunnellen. Pidän kovasti opastetuista kierroksista, mutta nämä äänioppaat ovat niille oiva vaihtoehto. Isossa ryhmässä oppaan ääni ei aina kuulu hyvin tai on kiire pois seuraavan ryhmän alta. Omaan tahtiin kiertämisessä on vissit edut.

Linnan jälkeen piipahdin vielä 1800-luvun tyyliin entistetyillä hevostalleilla, mutta kasvihuoneet ja niiden jättiläislumpeet jätin väliin. Oli aika lähteä takaisin tien päälle.

Ajomatkan varrella näin viinipullon kyljestä tuttuja nimiä ja tilamyyntikylttejä, joissa ilmoitettiin myytävän kirsikoita, mansikoita ja parsoja. Kovin aikaista kirsikoille, mietin, mutta siltikin huokaisin kaiken tämän ihanuuden keskellä. Oman marketin hyllyillä ei näitä päiväntuoreita tuotteita näy, vaan suurin osa tuotteista kiertää ketjumyymälöiden keskusvarastojen kautta.

Koko päivähän siihen matkaan lopulta kului. Saavuin lomani pääkohteeseen Les Sables d’Olonneen juuri sopivasti illallisaikaan. Asettauduin taloksi kylpylähotelliin, huuhdoin suihkussa pois matkan pölyt ja istuin valmiiseen pöytään. Tämä oli ihana päivä ja lisää oli tiedossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näihin näkymiin sain päättää maanantain.

Lomaviikko Ranskassa – Orléans

Published 17.4.2017 by ainosalminen

Jeanne d’Arcin ratsastajapatsas Orléansin Place de Martroilla

Viime vuonna puskin töitä tauotta uudesta vuodesta heinäkuun loppuun asti. En muista koskaan olleeni niin väsynyt kuin silloin. Viimeinen kuukausi ennen kesälomaa oli kuin suossa tarpomista. Päätinkin, että toista kertaa en tee samaa virhettä. Niinpä jo alkuvuodesta laitoin loma-anomuksen sisään pääsiäisen alusviikolle ja aloin pohtimaan eri vaihtoehtoja ja sitä, mitä matkaltani eniten haluaisin.

Päätös oli lopulta nopeasti tehty. Halusin nähdä meren, levätä ja nauttia hyvästä ruoasta. Näistä elementeistä koostin automatkan Atlantin rannikolle. Kilometrejä kertyi kahdeksassa päivässä lähes 2000. Kelit suosivat ja reissu täytti toiveeni. Tässä matkakertomukseni ensimmäinen osa.

Lämmin ja aurinkoinen sunnuntai Orléansin Parc Floralissa. Puutarhanäyttelyssä riitti ihasteltavaa.

Ensimmäisen päivän tinki oli runsaat 500 km ja kohteena sotaisasta neitsyestään ja komeasta katedraalistaan kuuluisa Orléansin kaupunki. Liikennettä oli paikoittain ruuhkaksi asti, lomalle lähtijöitä oli runsaasti. Pysähdyin pari kertaa ääriään myötään täynnä olevilla moottoritien taukopaikoilla, mutta tyydyin omiin niukkohin eväisiini. Parkkipaikan etsiminen autolle ja vessajonossa seisominen riittivät – en aikonut kaiken lisäksi vielä jonottaa hailakkaa automaattikahvia ja nuivaa teollisuusmuonaa.

Orléansiin saavuttuani buukkasin samoin tein netin kautta itselleni pöydän kunnon ravintolasta. Illallisaikaa odottaessani ehdin tehdä kierroksen kaupungilla ja paseerata paikallisten tapaan Loiren rannalla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpöasteita oli lähes 20 – mikäpä sen mukavampaa kuin istahtaa terassille ja nauttia kylmä olut.

IMG_0755

Orléansin komea katedraali iltavalaistuksessa

En ollut tehnyt eri etappeja varten erityisiä suunnitelmia, vaikka perustiedot kohteista olin hankkinut. Netin avustuksella ja hotellin vastaanotosta nappaamiani esitteitä selaamalla tein päätöksen sunnuntaipäivän ohjelmasta. Säätiedote lupasi hellelukemia, joten ensimmäinen kohde oli Parc Floral. Tämä 35 hehtaarin laajuinen puisto on yksi suosituimmista vierailukohteista alueella ja juuri tänä viikonloppuna siellä järjestettiin vuotuinen puutarhanäyttely. Puiston rauha ja kukkien tuoksut saattelivat minut lomatunnelmaan. Vaikka en ole viherpeukalo eikä minulla ole puutarhaa, usempikin näytteilleasettaja sai mielenkiintoni heräämään. Kiertelin pitkän tovin näyttelyssä ja lounaankin söin paikan päällä piknik-hengessä: voileipä, vesipullo ja rasia mansikoita.

Matkasin raitiovaunulla takaisin keskustaan, joka palmusunnuntaina oli hyvin rauhallinen. Kaupat olivat kiinni, eikä turistikausi ainakaan täällä ollut vielä alkanut. Jäätelönmyyjän sentään löysin katedraalin edustalta ja istuin nauttimaan makupalasta ja näkymästä. Katedraali oli vaikuttava, mutta vähänpä tiesin, että vielä upeampaa oli tiedossa matkani viimeisellä etapilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Orléansin historiallista keskustaa

Orléansin kaupungin historia ulottuu antiikin ajalle. Kaupunki on nähnyt valloittajia: siinä missä Cesar aikoinaan onnistui, hunni Attila koki karvaan tappion. Monumentaalisen katedraalin sijaintipaikalla oli kirkko jo 300-luvulla. Aikojen kuluessa kirkko ehti tuhoutua usemmankin kerran niin tulipaloissa kuin sodissakin. Kirkko rakennettiin uudelleen ja kerta kerralta komeampana. Nykymuodossaan katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1829. Vaikka toisen maailmansodan pommitukset aiheuttivat suurta tuhoa kaupungissa, katedraali pysyi pystyssä.

Yhtä onnekkaasti ei käynyt talolle, jossa Jeanne d’Arc majoittui vuonna 1429. Talo tuhoutui täysin vuonna 1940, mutta se rakennettiin ennalleen. Nykyisin talo on omistettu Orléansin neitsyen tarinalle. Videoanimaatio kertoo vierailijalle nuoren soturin vaiheet ja niiden surullisen päätöksen. Samalla pääsylipulla pääsee myös kaupungin historialliseen museoon. Siellä minulle selvisi mm. että Loire-joen ja Pariisin läheisyyden ansiosta Orléans on ollut merkittävä kauppa-asema. Viinintuotannon lisäksi Orléansia rikastuttivat aikoinaan viinietikka ja sinappi ja 1700-luvun lopulta lähtien myös suklaa ja makeiset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loiren rantaa Orléansin keskustassa

Näin mielenkiintoisesti ja aurinkoisissa merkeissä alkanut lomani jatkui maanantaina Loiren laakson kautta rannikolle. Seuraathan matkaani täällä blogissa – kakkosjakso aivan lähipäivinä 🙂

Luxemburgista Suomeen autolla – miten matka meni?

Published 1.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleinen uimaranta Ison-Beltin rannalla Nyborgin kaupungissa.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen päätin lähteä lomalle Suomeen autolla. Tuttuja ovat reitit niin Travemunden, Lübeckin ja Rostockin kautta kuin Tanskan ja Ruotsin läpikin siltoja pitkin tai lautoilla. Itämerellä olen seilannut ihastuttavalla Finnjetillä ja myöhemmin tutuiksi tulivat niin Superfast Ferries kuin Finnlinesin rahtialuksetkin. ”Ruotsinlaivat” olivat myös usein käytössä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui ajo Hampurin ja Elbetunnelin kautta kohti Tanskaa ja sieltä siltoja pitkin Ruotsiin, Tukholmaan ja TallinkSiljalla Turkuun.

Heti alkuun sain todeta, että ensimmäiset pari sataa kilometriä olivat yhtä takkuisia kuin ennenkin: moottoritie A1 Saksassa nimittäin on edelleen keskeneräinen, tiestä puuttuu n. 25 km pätkä ja vauhti vanhalla, tosin osittain levennetyllä pikatiellä, on välillä rekkojen perässä hidasta. Moottoritien valmistuminen on valtionkin tasolla noteerattu prioriteetiksi jo aika päiviä sitten, mutta rakentamaan ei päästä, koska kiistat luonnonsuojelujärjestöjen kanssa ovat erinäisissä oikeusasteissa vielä ratkaisematta.

Ajokulttuuri sekä hyvässä kunnossa olevat tiet ovat Saksassa ajamisen hyviä puolia. Jokakesäiset tietyöt sitten tietenkin vähemmän mukavia. Huoltoasemilla palvelut ovat kohdillaan ja vessat siistejä. Vessakäynnitkin ovat muuttuneet siten, että kun ennen jätettiin siivoojalle kolikko, niin nyt ovella on vessavahdin sijasta automaatti, joka antaa 70 sentin pääsymaksusta kuitin, josta 50 senttiä voi käyttää alennukseen esim. kahvista tai jäätelöstä. Ei yhtään hullumpi systeemi, sanon minä!

Kolmen pysähdyksen taktiikalla olin Tanskan rajalla viiden kieppeillä iltapäivällä. Siirtolaiskriisin takia Tanska on ottanut rajatarkastukset käyttöön. Tanskassa rekisteröidyt autot näyttivät pääsevän seulan läpi, mutta minut ohjattiin sivuun ja paperit katsottiin. Kohtelias tullivirkailija tiedusteli, oliko takakontissa mahdollisesti jotain poliisia kiinnostavaa. Näin ei ollut eikä sanaani epäilty, ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa.

Yö hotelli Nyborg Strandissa oli hieman tukala, sillä huone oli erittäin kuuma eikä ilmastointi ollut tarpeeksi tehokas. Koneesta kuului vaatimatonta pihinää vaikka termostaatti oli minimissään. Olut oli kuitenkin ravintolassa hyvää ja kesäinen buffetti maukas. Sijainti on komea, ja teinkin ennen illallista kävelyn varpaat hiekassa Ison-Beltin rannalla. Hotelli on kymmenessä vuodessa muuttunut. Paikkaa oli uudistettu ja ennen kaikkea laajennettu. Tilavan parkkipaikan kyljessä oli tarjolla rivi kauniita punaisia polkupyöriä hotellivieraille. Harmi, ettei pieneen lenkkiin ollut aikaa. Tänne tai jonnekin muualle Tanskaan voisi kyllä tulla joskus vaikkapa vain pitkäksi viikonlopuksi. Ulkoilumahdollisuudet, meren läheisyys ja rento elämänote on se mikä täällä viehättää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranta hotelli Nyborg Strandin edustalla. Taustalla häämöttää Ison-Beltin silta.

Runsaan aamupalan voimin lähdin ajamaan kohti Tukholmaa. Kahden ison sillan jälkeen oli taas tullissa, Ruotsin puolella tällä kertaa. Täällä ei enää ollutkaan kyse pistokokeista vaan kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin. Minulta tiedusteltiin lisäksi, minne olin matkalla. Selvisin kyselystä yllättävän hyvin ruotsin kielellä ja vakuutin virkavallan hyvistä aikeistani. Hyvää matkaa toivoteltiin. Hyvä se olikin aina Nyköpingiin asti. Siellä taivaat aukesivat ja lauttarantaan saakka sitä sadetta kesti. Maksiminopeudet moottoritiellä tippuivat 50 ja 70 km/h välille. Onneksi ruotsalaiset ajavat fiksusti ja kaikki sujui lopulta hienosti, vaikka näkyvyys välillä oli lähes olematon ja auto tuntui lähes uivan.

Valintani seilata Tukholmasta Turkuun ei ollut hyvä idea. Ilta oli lyhyt, hyttiin pääsi vasta juuri laivan lähtiessä klo 19.30 – aikaa satamassa on vain noin tunti koko aluksen siivoamiseen, joten sen kyllä ymmärtää. Suihkuteltuani päivän hiet pois (ja juostuani tukka märkänä lainaamaan info-pisteestä hiustenkuivaajan!) jouduin toteamaan, että buffetti olikin jo menossa kiinni. Omituista! Söin sitten erittäin huonon hampurilaisen laivan pihviravintolassa. Tai siis en syönyt, närpin sitä hetken ja totesin lihan sijasta saaneeni jotain einespihviä ja reilulla kädellä jo keittiössä suolattuja ranskanperunoita. Vihannesten roolissa oli yksi ohut siivu tomaattia. Hintaa oli yli 18 euroa. Ravintolan vastaava otti kritiikkini vastaan oikein hyvin. Hän sanoi olevansa kanssani samaa mieltä ja pyyhki pois annoksen hinnan laskusta. Hain sitten kahvilasta reissumiehen ja söin sen pubissa oluen kera.

Yö laivalla ei ollut sitä mitä eniten kaipasin – rauhallinen. En uskaltanut laittaa korvatulppia, pelkäsin nukkuvani pommiin. Mitä vielä! Vaikka olin 8. kannella, kuulin meteliä käytäviltä, ja Ahvenanmaalla käynti keskellä yötä katkaisi sekin unen pahemman kerran. Klo 5 aamulla keskusradio räväytti ilmoille laivayhtiön tunnusmusiikin ja samassa jo siivooja kiskaisi oven auki ja hoputti ylös sängystä. Uusi reissumies kahvilasta ja pullo vettä – aamiainen autokannella, reissuromantiikkaa pahimmillaan 🙂

Perille Turun satamaan saapui siis erittäin väsynyt matkaaja, joka lähestulkoon ensitöikseen vaihtoi paluumatkan Helsingin linjalle. Lähtö iltapäivällä jo klo 17 ja saapuminen Tukholmaan aamulla klo 9.30. Näin takaan itselleni kunnon unet ennen kahden päivän ajourakkaa. Siihen on kuitenkin aikaa ja edessä on vielä monta kivaa lomanautintoa.

IMG_3962

Laiva lipuu ohi Ruissalon saavuttaessa Turkuun.

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin