bloggaajat

All posts tagged bloggaajat

Pikapyrähdys Antwerpenissä 

Published 18.6.2017 by ainosalminen

Hotelli Elzenveldin kukkiva puutarha

Lähteäkö vai ei? Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna muuttolaatikoita oli hujan hajan kaikissa huoneissa ja olin ehtinyt nukkua uudessa asunnossa vasta kaksi yötä. Into jatkaa laatikoiden purkamista ja saada koti laitettua asumiskuntoon oli kova. Toisaalta pakkaamista ja muuton koordinointia oli takana jo monen monta päivää, joten pieni irtiotto olisi kyllä enemmänkin kuin tervetullut. Niinpä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin jo alkuvuodesta sovittuun reissuun. Auton nokka kohti Belgiaa ja Antwerpeniä, missä minua odotti lähialueen bloggaajien tapaaminen – itselleni jo kolmas lajissaan.

Muuttorumba unohtuisi hetkessä iloisten daamien seurassa, sen tiesin kokemuksesta. Senkin arvasin, että tämänkertaisen kokoonpanon uusi tuttavuus Jenni (H niin kuin Hausfrau) olisi samaa sorttia, kuin jo ”vanhat tutut” Jonna (Lempipaikkojani), Heidi (Viherjuuria) ja Oili (Ajatuksia Saksasta). Meitä kaikkia yhdistää bloggaamisen lisäksi uteliaisuus ja ulkosuomalaisuus, ollaan kovia nauramaan ja puhumaan (osataan kyllä kuunnellakin) ja tykätään hyvästä ruoasta ja viinistä. Aurinkokin paistoi, joten kaikki oli kohdallaan erinomaista viikonloppua varten.

Keskustakortteleiden charmia

Matkaa Antwerpeniin kertyi Luxemburgista 260 km ja Brysselin ohikulkutien kautta aikaa kului vain 2,5 tuntia. Vuoden alusta lähtien koko Antwerpenin keskusta on säädetty ”alhaisten päästöjen alueeksi”. Pahimmin saastuttavat autot eivät sinne enää pääse tai niiden on maksettava saastemaksu. Ulkomailta autolla tulijoiden on rekisteröitävä menopelinsä kaupungin tietokantaan, muuten keskusta-ajelusta voipi rapsahtaa sakko. Niinpä minäkin skannasin autoni rekisteriotteen ja laitoin hakemuksen ”lage emissiezone” -sivuston kautta menemään. Kahden päivän kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että minulla on Antwerpenin keskustassa ajolupa vuoteen 2024.

Perillä jätin auton parkkihalliin ja kiirehdin juoksujalkaa sovittuun lounaspaikkaan, missä ihanat ystävät jo odottivat. Escobar oli nappivalinta: rento meininki, värikkäät annokset ja sijainti sopivasti aseman ja hotellin välimaastossa. Aikamoista toisten suuhun puhumistahan se alkuun oli, kunnes saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja lautaset eteemme. Ensimmäiset maljat nostettiin jälleennäkemisen kunniaksi. Muitakin hyviä syitä oli: Oili oli juuri väitellyt tohtoriksi ja Heidi saanut kustannussopimuksen lastenkirjasarjalleen. Pätevää porukkaa nämä bloggaajaystäväni, kukin omalla sarallaan.

img_1235

MAS eli Museum aan de Stroom – museo joen rannalla.

Jo etukäteen arvelimme, ettei aikaa turistikierrokseen jäisi kovinkaan paljon – olihan kyseessä vain 24 tunnin pikapyrähdys ja pitkät yöunet olivat monen nuoren äidin listalla korkealla sijalla 🙂 Haistelimme ja maistelimme hurmaavaa Antwerpeniä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että tänne on tultava uudestaan. Kaupungin historia, museot ja muut nähtävyydet, moni-ilmeinen katukuva ja kepeä elämänmeno sytyttivät meidät.

Lauantai-iltapäivä kului yhdessä hujauksessa ja kohta jo istuimmekin illallispöydässä. Tunnelmallinen ravintola Pasta-Hippo-Vino oli erikoistunut pastaruokiin, ja hyvin ne meille maistuivatkin. Omalta lautaseltani löytyi lammaslasagnea! Saapuessamme täynnä ollut ravintola alkoi tyhjetä aika nopeasti ja yllättäen tunsimme, että meitäkin savustettiin ulos. Alkuun ystävälliset tarjoilijat kolistelivat astioita ja kärräsivät roskia ulos hieman siihen tyyliin, että meidän olisi kai pitänyt ymmärtää olla tilaamatta vielä viimeistä viinilasillista. No, emme ymmärtäneet. Sen verran harmitti moinen käytös, että päätimme siirtää juomarahaksi tarkoitetut kolikot yhteiseen kahvikassaamme.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla reissussa pari muutakin, mutta ”elämä on”. Niinpä Antwerpenissä asunut ja oppaaksemme tarjoutunut Laura (Laura’s Itinerary) löysikin itsensä toukokuussa Kööpenhaminasta uudesta työpaikasta. Hän oli kuitenkin kivasti messengerin välityksellä mukana reissussa, samoin kuin Leena (London and beyond), joka ei perhesyistä päässyt sitten kuitenkaan mukaan.

Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme tuuliseen satamaan ja piipahdimme tutustumassa art deco-tyylisiin puisiin rullaportaisiin, jotka veivät joen alittavalle Sint-Annan tunnelille. Menneen ajan viehätystä! Ilma oli viilentynyt lauantaista, vähän palelimme, mutta sitkeinä sisseinä jatkoimme rantaa pitkin MAS-museolle. MAS on must jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansiosta ja näköalat kattoterassilta (ilmainen pääsy!) ovat huikeat kaikkiin ilmansuuntiin. Saksaan palaavat matkakumppanit joutuivat jo tässä vaiheessa kiirehtimään paluujunalleen, mutta minulla oli aikaa, joten ehdin kiertää tarjolla olleet näyttelyt.

Yksi museo ja yhdet historialliset rullaportaat –  siinä pikavisiitin kulttuurianti. Harmi sinänsä, sillä näkemistä ja kokemista Antwerpenissä riittää. Timantteja, taidetta, muotia ja tietenkin kaupungin ylpeys Rubens! Markkinoita, teatteria, arkkitehtuuria ja hyviä ravintoloita. Tällä kaupungilla on tarjota jokaiselle jotain. Kuten sanottu, tänne pitää tulla uudestaan.

img_1257

MAS-museon näyttely kaupunkien ruokahuollosta eilen ja tänään. Tässäkö tulevaisuudennäkymät?

Tunnustus blogilleni

Published 11.2.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jutun kuvituksena tämän talven maisemia Luxemburgista.

Sain blogitunnustuksen Hollannissa asuvalta Anulta. Kiitos, Anu. Tiesitkö muuten, että olet yksi blogini vanhimmista seuraajista?

Anu on juuri vaihtanut bloginsa nimeä ja aihepiiriä. Matkakuume-blogista on muuttuneen elämäntilanteen myötä tullut Mielilandia ja matkakertomuksista siirrytty tarinoihin opiskelusta ja asumisesta Hollannissa. Toimittajana Anu hallitsee suvereenisti suomen kielen, mikä on minulle tärkeä juttu mielenkiintoisen ja viihdyttävän sisällön lisäksi.

Haasteen ideana on, että tunnustuksen saanut bloggaaja kertoo oman blogitaipaleensa alusta, antaa vinkkejä uusille bloggaajille ja nimeää kymmenen uutta blogitunnustuksen saajaa. Edellisen tunnustuksen sain syksyllä 2015, ja siihen liittyvän kirjoitukseni ja vastaukset kysymyksiin löydät täältä.

Näin Anu perusteli tunnustuksen antamista minulle:

”Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittaa blogin nimen mukaisesti viisikymppinen Aino, joka työskentelee ja asuu Luxemburgissa. Blogi kertoo siitä ”mitä milloinkin mieleen tulee”, ja just hyvä niin! Aino on asunut yli parikymmentä vuotta nykyisessä kotimaassaan, minkä vuoksi ihastelen aina sitä, miten iskevää ja hyvää suomea hän kirjoittaa.”

Tämä kävi kyllä suoraan sydämeen! Meillä on siis Anun kanssa yhteistä rakkaus äidinkieleemme, mikä ulkomailla asumisen myötä on ainakin minulle on noussut suomalaisuuteni kulmakiveksi. Tarvitsen suomea tietenkin työssäni mutta ylläpidän identiteettiäni ennen kaikkea kulttuurin – lukemisen ja kirjoittamisen – kautta. En myöskään halua täysin pudota kelkasta kielen muuttuessa, vaikka en kaikista uutuuksista varauksetta iloitsekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma blogini on nyt hieman runsaat 2,5 vuotta vanha – ei siis enää lapsenkengissä, mutta sanottaisiko vaikka teini-ikäinen. En tiedä, onko minusta siten ketään neuvomaan, kun omakin blogipolku on välillä ollut hieman mutkainen ja horisontti kadoksissa. Jos bloggaaminen yhtään kutkuttaa, niin rohkeasti vaan mukaan. Tämä on mukavaa ”matalan kynnyksen” kirjoittamista. Jokaisella meillä on oma äänemme ja kivoja juttuja jaettavana. Oman, pienenkin lukijakunnan muodostuminen ottaa aikansa, mutta odottaminen kannattaa sillä yhteisöllisyys on blogimaailman suola! Tämä olkoon se viisaus, jonka jaan kanssanne.

En siis lähde muita ohjeita antamaan, mutta vinkkaan kourallisesta blogeja, joista erityisesti pidän. En ole edes varmentanut, onko haaste jo näiden kirjoittajien kohdalle osunut! Vaikka ei olisi, niin haasteeseen osallistuminen on toki vapaaehtoista. Ilo lukea näitä kirjoituksia on iso ja sen ilon haluan jakaa. Uusien kiinnostavien blogien löytäminen on ihanaa, ja siinä mielestäni onkin yksi näiden blogihaasteiden eduista. Lumipalloefekti lähtee käyntiin ja hyvä kiertää 🙂

img_0104

Tässä ihania blogeja, olkaa hyvä!

Viherjuuria: Kölnissä blogia (ja lastenkirjoja!!) kirjoittavaan Heidiin sain ilokseni tutustua bloggaajatapaamisessa Mainzissa joulukuun alussa. Heidin persoonan valoisuus loistaa läpi hänen teksteistään. Tästä blogista löytyy ulkosuomalaisen arkea, kirjoitushommia, leipätyötä ja nuoren aviovaimon auvoisaa onnea. Oikea hyvän mielen blogi 🙂

Pariisin lumo: Tämänkin blogin kirjoittajan tunnen henkilökohtaisesti. Nepotismi kunniaan! Pariisille omistettua matkablogia pitää siskoni Tuula. Tuula reissaa paljon ja kertoo seikkailuistaan myös toisessa blogissaan Soolona maailmalla. Miten häneltä riittääkään aikaa sekä matkustaa että kirjoittaa!! Pariisi on minulle rakas kaupunki, ja on mielenkiintoista tutustua siihen myös toisen ihmisen silmin. Tuulan blogeissa on hyviä vinkkejä ja paljon kulttuuria.

Martan Matkassa: Nyt ollaan Sveitsissä ja Genevessä. Vuoristoa, kaupungin sykettä, kulttuuria – kaikkea mistä pidän. Martta nauttii elämästään ja kirjoittaa siitä innostavasti. Positiivisuus edellä mennään tässäkin blogissa. Kuvitus on myös upea, Sveitsistä nyt ei huonoja kuvia taida saadakaan! Martta on itseni kaltainen 40+ -bloggaaja, ja elämänkokemus kuuluu rivien välistä.

Jaa määkö Pariisitar: Tämä tamperetar ja hänen uudenkarhea bloginsa ovat juuri nyt tutustumisen alla. Taas ollaan siis Pariisissa – ei ihme, itsekin siellä asuneena aihepiiri vetää minua puoleensa aina vaan. Huumori kukkii, kun tämä kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ranskalaisten letkeästä elämäntavasta ja hiuksia pystyyn nostattavasta byrokratiasta. Tämä blogi tuntuu heti löytäneen oman äänensä!

 photo bloggeraward.jpg

Tässä vielä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet, jos haluatte haasteeseen osallistua:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.