bloggaajatapaaminen

All posts tagged bloggaajatapaaminen

Pikapyrähdys Antwerpenissä 

Published 18.6.2017 by ainosalminen

Hotelli Elzenveldin kukkiva puutarha

Lähteäkö vai ei? Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna muuttolaatikoita oli hujan hajan kaikissa huoneissa ja olin ehtinyt nukkua uudessa asunnossa vasta kaksi yötä. Into jatkaa laatikoiden purkamista ja saada koti laitettua asumiskuntoon oli kova. Toisaalta pakkaamista ja muuton koordinointia oli takana jo monen monta päivää, joten pieni irtiotto olisi kyllä enemmänkin kuin tervetullut. Niinpä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin jo alkuvuodesta sovittuun reissuun. Auton nokka kohti Belgiaa ja Antwerpeniä, missä minua odotti lähialueen bloggaajien tapaaminen – itselleni jo kolmas lajissaan.

Muuttorumba unohtuisi hetkessä iloisten daamien seurassa, sen tiesin kokemuksesta. Senkin arvasin, että tämänkertaisen kokoonpanon uusi tuttavuus Jenni (H niin kuin Hausfrau) olisi samaa sorttia, kuin jo ”vanhat tutut” Jonna (Lempipaikkojani), Heidi (Viherjuuria) ja Oili (Ajatuksia Saksasta). Meitä kaikkia yhdistää bloggaamisen lisäksi uteliaisuus ja ulkosuomalaisuus, ollaan kovia nauramaan ja puhumaan (osataan kyllä kuunnellakin) ja tykätään hyvästä ruoasta ja viinistä. Aurinkokin paistoi, joten kaikki oli kohdallaan erinomaista viikonloppua varten.

Keskustakortteleiden charmia

Matkaa Antwerpeniin kertyi Luxemburgista 260 km ja Brysselin ohikulkutien kautta aikaa kului vain 2,5 tuntia. Vuoden alusta lähtien koko Antwerpenin keskusta on säädetty ”alhaisten päästöjen alueeksi”. Pahimmin saastuttavat autot eivät sinne enää pääse tai niiden on maksettava saastemaksu. Ulkomailta autolla tulijoiden on rekisteröitävä menopelinsä kaupungin tietokantaan, muuten keskusta-ajelusta voipi rapsahtaa sakko. Niinpä minäkin skannasin autoni rekisteriotteen ja laitoin hakemuksen ”lage emissiezone” -sivuston kautta menemään. Kahden päivän kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että minulla on Antwerpenin keskustassa ajolupa vuoteen 2024.

Perillä jätin auton parkkihalliin ja kiirehdin juoksujalkaa sovittuun lounaspaikkaan, missä ihanat ystävät jo odottivat. Escobar oli nappivalinta: rento meininki, värikkäät annokset ja sijainti sopivasti aseman ja hotellin välimaastossa. Aikamoista toisten suuhun puhumistahan se alkuun oli, kunnes saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja lautaset eteemme. Ensimmäiset maljat nostettiin jälleennäkemisen kunniaksi. Muitakin hyviä syitä oli: Oili oli juuri väitellyt tohtoriksi ja Heidi saanut kustannussopimuksen lastenkirjasarjalleen. Pätevää porukkaa nämä bloggaajaystäväni, kukin omalla sarallaan.

img_1235

MAS eli Museum aan de Stroom – museo joen rannalla.

Jo etukäteen arvelimme, ettei aikaa turistikierrokseen jäisi kovinkaan paljon – olihan kyseessä vain 24 tunnin pikapyrähdys ja pitkät yöunet olivat monen nuoren äidin listalla korkealla sijalla 🙂 Haistelimme ja maistelimme hurmaavaa Antwerpeniä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että tänne on tultava uudestaan. Kaupungin historia, museot ja muut nähtävyydet, moni-ilmeinen katukuva ja kepeä elämänmeno sytyttivät meidät.

Lauantai-iltapäivä kului yhdessä hujauksessa ja kohta jo istuimmekin illallispöydässä. Tunnelmallinen ravintola Pasta-Hippo-Vino oli erikoistunut pastaruokiin, ja hyvin ne meille maistuivatkin. Omalta lautaseltani löytyi lammaslasagnea! Saapuessamme täynnä ollut ravintola alkoi tyhjetä aika nopeasti ja yllättäen tunsimme, että meitäkin savustettiin ulos. Alkuun ystävälliset tarjoilijat kolistelivat astioita ja kärräsivät roskia ulos hieman siihen tyyliin, että meidän olisi kai pitänyt ymmärtää olla tilaamatta vielä viimeistä viinilasillista. No, emme ymmärtäneet. Sen verran harmitti moinen käytös, että päätimme siirtää juomarahaksi tarkoitetut kolikot yhteiseen kahvikassaamme.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla reissussa pari muutakin, mutta ”elämä on”. Niinpä Antwerpenissä asunut ja oppaaksemme tarjoutunut Laura (Laura’s Itinerary) löysikin itsensä toukokuussa Kööpenhaminasta uudesta työpaikasta. Hän oli kuitenkin kivasti messengerin välityksellä mukana reissussa, samoin kuin Leena (London and beyond), joka ei perhesyistä päässyt sitten kuitenkaan mukaan.

Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme tuuliseen satamaan ja piipahdimme tutustumassa art deco-tyylisiin puisiin rullaportaisiin, jotka veivät joen alittavalle Sint-Annan tunnelille. Menneen ajan viehätystä! Ilma oli viilentynyt lauantaista, vähän palelimme, mutta sitkeinä sisseinä jatkoimme rantaa pitkin MAS-museolle. MAS on must jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansiosta ja näköalat kattoterassilta (ilmainen pääsy!) ovat huikeat kaikkiin ilmansuuntiin. Saksaan palaavat matkakumppanit joutuivat jo tässä vaiheessa kiirehtimään paluujunalleen, mutta minulla oli aikaa, joten ehdin kiertää tarjolla olleet näyttelyt.

Yksi museo ja yhdet historialliset rullaportaat –  siinä pikavisiitin kulttuurianti. Harmi sinänsä, sillä näkemistä ja kokemista Antwerpenissä riittää. Timantteja, taidetta, muotia ja tietenkin kaupungin ylpeys Rubens! Markkinoita, teatteria, arkkitehtuuria ja hyviä ravintoloita. Tällä kaupungilla on tarjota jokaiselle jotain. Kuten sanottu, tänne pitää tulla uudestaan.

img_1257

MAS-museon näyttely kaupunkien ruokahuollosta eilen ja tänään. Tässäkö tulevaisuudennäkymät?

Bloggaajien huippukokous Mainzissa

Published 4.12.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tehtiin, mitä parhaiten osattiin!

Miniviikonloppu Mainzissa lähiseudun bloggaavien ulkosuomalaisnaisten kanssa on takana ja poskilihaksia pakottaa vieläkin. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Aachenissa. Silloin kirjoitukseni otsikkoon valikoituivat sanat ”hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa”. Näin se oli tälläkin kertaa, vaikka paikka ja porukan kokoonpano olivatkin muuttuneet. Hyvän ruoan ja viinin ja hyvien juttujen ympärille rakentunut reissu oli taas varsinainen rospuuttokauden valopilkku. Sesongin huomioon ottaen sitä voisi kai kutsua pikkujouluksi tai kenties meidän naisten omaksi slushiksi – innovointia ja ideointia harrastettiin urakalla! Kiitos nauruista ja mahtavuudesta Leena – London and beyond, Päivi – Viinikupla / Puolivälissä, Oili – Ajatuksia Saksasta, Eeva – Oh wie nordisch, Jonna – Lempipaikkojani ja Heidi – Viherjuuria. Rohkeita ja vallattomia oman elämänsä sankareita jokainen näistä naisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaniravintola Möhren Milieu ja ihana kurkuma-chai-latte lounaan päätteeksi.

Aloitimme vuorokauden mittaiset kinkerit lounaalla vegaaniravintolassa Neustadtin puolella, lähellä asemaa. Nappivalinta tämä pieni kahvilaravintola Möhren Milieu. Kannattaa ehdottomasti varata, istumapaikkoja ei montaa ole. Sisustus oli kierrätystavaraa ja pöydät rakennettu lavoista ja lasilevyistä. Ruoka oli hyvää ja paikan rento tunnelma sopi meidän fiiliksiimme täydellisesti.

Lounasta sulattelimme tarpomalla ylämäkeen hotellille. Mainzin Best Westernin sijainti ei ehkä ollut ideaali, mutta hiljan uudistetut huoneet olivat siistit ja ja tilavat. Päätimme jo tässä vaiheessa, että illallisen jälkeen palaamme hotellille taksilla.

Sitten olikin jo aperitiivin aika. Kohteena oli netistä bongaamamme viinitupa vanhassa kaupungissa, mutta se olikin täyteen buukattu. Muistettakoon tämä ensi kerralla! Eipä hätää, viinipaikkoja on Mainzissa joka nurkalla, ja niinpä kohta jo istuimme Weinhaus Michelin autotalliin tuunatussa lougessa. Paikka oli oikein kotoisa, ja pääsimme aloittamaan illan hyvällä viinien ja juustojen yhdistelmällä. Palvelu oli ystävällistä ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti. Kääriydyimme talon tarjoamiin Ikean huopiin, sillä autotallin ovi (ja koko rakennus) oli aitoa maalaisantiikkia ja lautojen väliset raot sen mukaiset. Viini ja nauru lämmittivät peittojen lisäksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä punaviini nautittiin illallisen kera.

Illallispöytä oli varattu Al Cortile -nimisestä italialaisravintolasta. Pöytämme oli holvikaarien alla kellarissa ja ruoka oli aika perustasoa. Vähät siitä, hyvä seura pelasti taas kaiken ja ilta sujui oikein rattoisasti. Lasku maksettiin ja taksit tilattiin. Olin jo auvoisasti peiton alla huoneessani, kun puhelin alkoi piipata viestejä. Kakkostaksin porukka ei ollut tullut vielä hotellille. Mitä oli tapahtunut? Huonekaverit siellä huolestuneina yrittivät saada yhteyttä eksyneisiin lampaisiin. Pientä sydämentykytystä tämä meille aiheutti, mutta sitten saapui huojentava viesti viitoskerroksesta ”Nyt kuuluu suomea käytävältä!”. Toinen taksi oli tehnyt oharit eikä uutta löytynyt. Niinpä kolme urheaa bloggaajaa oli pakkasyössä vatsat pinkeinä taivaltanut läpi kaupungin ja ylös loppumatonta mäkeä hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaibrunssilla Café des Arts -kahvilassa.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jätimme tarkoituksella hotelliaamiaisen väliin. Varattuna oli brunssi Café des Arts -kahvilasta. Tämä oli Aachenin brunssiin verrattuna modernimpi ja kevyempi, vähän sellainen ”meriaamiainen”. Lämmintä ruokaa ei ollut eikä kymmeniä erilaisia leivoksia. Vaan tämäkin riitti oikein hyvin. Kinkut, juustot ja lohet maistuivat, mysliä tietenkin ja munakokkelia. Suklaakakkua jälkiruoaksi. Kahvit olivat erinomaiset. Erityismaininta komeista miestarjoilijoista! Hyväntuulinen naisseurueemme sai huomiota myös viereisen pöydän herroilta, jotka olisivat kai toivoneet omien seuralaistensa olevan yhtä hyväntuulisia.

Kultuuria se on ruoka- ja viinikultuurikin, mutta ehdimmepä sentään myös St. Stephanin kirkkoon ihailemaan Marc Chagallin lasimaalauksia. Kirkossa oli hyvin hämärää ja hyvää kuvaa ei meikäläisen taidoilla hevillä saanut. Onneksi sain siskoltani ja Lightroomilta apua. Näin saatte tekin jonkilaisen käsityksen ihanista sinisistä maalauksista, vaikka ne paikan päällä ovatkin niin paljon upeampia. Kannatti käydä piipahtamassa tuolla kirkossa vielä viime hetkillä ennen kiiruhtamista asemalle.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

img_4716

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.