bloggaajatapaaminen

All posts tagged bloggaajatapaaminen

Leidit Luxemburgissa

Published 13.5.2018 by ainosalminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko on nyt kulunut siitä, kun emännöin Saksassa ja Hollannissa asuvien bloggaajakollegoitteni vierailua Luxemburgiin. Aika kului kuin siivillä, mitenkäs muuten. Nauru raikasi, kamerat räpsivät ahkerasti kuvia ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Emäntäkin rentoutui alkujännityksen jälkeen. Mutta kyllä minua etukäteen vähän huolestutti. Mitäpä jos kaverit pitkästyvät ja luokittelevat oitis Luxemburgin tylsäksi tuppukyläksi … entäpä jos tulee kaatamalla vettä tai varaamani ravintolat osoittautuvat huonoiksi valinnoiksi?

Eikä mitään! Kaikki sujui todellakin aivan mahtavasti. Ensimmäinen bloggaritrio pääsi perille yksillä polviruhjeilla ja tunnin myöhässä. Kiitos tästä Saksan rautateille! Laastaria polveen, laukut hotellille ja sitten olimmekin jo keskustan ihmisvilinässä ja saimme nostaa lasin jälleennäkemisen kunniaksi. Kapusiiniteatterin sisäpihan kahvila oli oiva paikka tehdä huomioita paikallisväestöstä ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset.

IMG_4450Näkymiä Grundin laaksoon vanhan kaupungin reunalta.

Olin suunnitellut hyppääväni turistioppaan rooliin ja vetäväni vieraille intensiivisen kierroksen vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa ja iltapäivän taittuessa iltaan ranskalaisen linnoitusarkkitehti Vaubanin taidonnäytteet ja Luxemburgin pitkä historia alkoivat yhtäkkiä tuntua hieman turhan kunnianhimoiselta kokonaisuudelta. Niinpä tyydyimme nauttimaan kävelystä keskiaikaisten linnoitusten upeiksi kunnostetuilla muureilla. Vierailun emäntänä panin tyytyväisenä merkille, miten vieraat ihastelivat maisemia huokausten kera.

Totesin itsekin taas, että Luxemburgin vanhan kaupungin ja linnoitusten paikka Unescon maailmanperintökohteiden listalla on täysin ansaittu. Aika tyypillistä varmaan, että monen vuoden jälkeen tulee sokeaksi oman kotipaikkansa kauneudelle. Kiitos siis ystäville, jotka avasivat silmäni uudelleen! Yhtäkkiä alkoi jopa harmittaa, ettemme ehtisi tutustumaan mm. Pohjois-Luxemburgin vanhoihin linnoihin, Müllerthalin eli pikku-Sveitsin patikkareitteihin, Moselin laakson viinitiloihin tai Esch-sur-Alzetten vanhoihin masuuneihin. Näkemistä olisi riittänyt useammallekin päivälle!

Päivä oli meille kaikille ollut pitkä, joten nautittuamme illallisen Basta Cosi -ravintolassa rue de Louvignylla alkoi sänky kutsua. Lauantaiaamun ohjelmassa olisi vierailu Mudam-museoon, jonne sisäänpääsy oli ilmainen meille lahjoitettujen Luxembourg Cardien ansiosta. Sinne teimme myös treffit toisen bloggaajakolmikon kanssa, joita odottelimme saapuvaksi ennen puolta päivää.

Mudamissa oli aivan uudet näyttelyt, joten itsekin olin innoissani päästä tutustumaan niihin. Ennen museoon siirtymistä teimme kierroksen sitä ympäröivässä puistossa. Myös siellä on tarjolla taidetta sekä hulppeat näköalat vanhaan kaupunkiin. Museo sijaitsee  Kirchbergin kaupunginosassa, missä Euroopan unionin toimielimet, pankit ja muut isot toimitalot luovat vaikuttavan kontrastin historialliselle keskustalle.

Modernilla taiteella on ystävänsä, ja toiset eivät oikein tahdo saada siitä mitään irti. Meidänkin seurueessamme oli hieman vaihtelevia mielipiteitä esillä olleista teoksista, mutta sehän on vain hyvä, että tulee ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Taiteesta ja muustakin keskusteltiin sitten lounaspöydässä, jonka onnistuimme saamaan eräältä keskusaukion terassilta. Ruokapöydässä viihdyttiin pitkään, joten tutustuminen City Museumin valokuvanäyttelyyn sai jäädä väliin. Lähdimme sen sijasta sulattelemaan ruokaa kaupungin kapeille kaduille, jotka johdattivat meidät lopulta Rocher du Bockille eli paikalle, jonne kreivi Sigfrid Luxemburgin vuonna 963 perusti.

IMG_4461

 

Illan tullen kokoonnuimme luokseni aperitiiville. Kupliva samppanja oli luonnollinen valinta viidennen bloggaajatapaamisen juhlistamiseen. Ilta-aurinko helli ja vihreä puistonäkymä (unohdetaan nyt tarinan vetävyyden vuoksi sieltä myös näkyvät moottoritie ja suurvoimalinja) rauhoitti kiireisen päivän jälkeen. Luxemburgin vihreys kiinnitti vieraiden huomion muutenkin, missä sitten kuljimmekin. Eikä siinä kaikki! Illallispöytä oli varattu kasvisravintola Mesa Verdestä. En tiedä, milloin ravintola on perustettu, mutta ainakin ennen vuotta 1995, jolloin minä kaupunkiin saavuin. Ravintolassa on salit kahdessa kerroksessa ja sisustus on hippimäisen rento ja värikäs. Lautasen sisältö sai meiltä kaikilta suun loksahtamaan auki. Tällaista kasvisruoan tulee olla: tuoretta, moniväristä ja kauniisti esille pantua! Mesa Verde sai meiltä kaikilta lähes täyden kympin.

IMG_4428

Mudam, modernin taiteen museo

Aika loppuu aina kesken näillä tapaamisilla. Vielä olisi riittänyt juttua, mutta sunnuntaina hotellilla nautitun aamupalan jälkeen oli aika taas jättää hyvästit – seuraavaan kertaan! Au revoir, auf Wiedersehen… tavataan pian. Ehkä ensi kerralla törmäämme lauantaitorilla suurherttuapariskuntaan tai ehdimme sunnuntaiaamun jazzbrunssille Neumünsterin kulttuurikeskuksen brasseriehin. On toki hyvä, että jäi tunne siitä, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. Päivastainen fiilis puolentoista vuorokauden reissusta olisi aika ikävää mainosta Luxemburgin kaupungille matkailukohteena.

Lisätietoja Visit Luxemburgin sivustolta.

Tervetuloa Luxemburgiin teille kaikille, joiden uteliaisuus on kenties herännyt meidän matkakertomuksiemme ansiosta!

Täältä pääset niitä lukemaan:

Ajatuksia Saksasta
Viherjuuria
Hollanninhippiäinen
London and beyond
Kolmikieli
H niin kuin Hausfrau

Apua, mulle tulee vieraita!

Published 1.5.2018 by ainosalminen

Kotikorttelini Kirchberg on täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria ja taidetta. Tässä Frank Stellan teos ”Sarreguemines”.

Vieraita, pitkästä aikaa – ihanaa vai kamalaa? No ihanaa tietenkin! Tänne on tulevana viikonloppuna pyrähtämässä iloinen joukko ulkosuomalaisia bloggaajia lähiseuduilta. Perjantaina käynnistyy visiitti numero viisi minun bloggaajatapaamisteni historiassa, ja saan kunnian toivottaa kollegat tervetulleiksi kotikaupunkiini Luxemburgiin. Ystävät Saksasta ja Hollannista hyppäävät kuka junaan kuka auton rattiin ja tulevat nauttimaan Luxemburgin kukkivasta keväästä. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ettei sääennuste petä: tulossa näyttäisi olevan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu.

Leena, Jenni, Heidi, Oili ja Liisa ovat jo ”vanhoja” tuttuja ja Terhin tapaan ensimmäistä kertaa. Aiemmista reissuista voit lukea blogistani avainsanalla ”bloggaajatapaaminen”. Aina hieman vaihtuvilla kokoonpanoilla olemme runsaassa kahdessa vuodessa ehtineet piipahtaa Aachenissa, Mainzissa, Antwerpenissä ja Frankfurtissa. Nyt ensimmäistä kertaa osa vieraista on saanut järjestymään kahden yön matkan – tarkoituksena on ehtiä gastronomian ja viininmaistelun lisäksi myös kulttuurinautintojen pariin.

Ohjelmaa on tarjolla enemmän kuin mitä aika antaa myöden. Pohjoisen keskiaikaiset linnat ja ”Pikku-Sveitsin” upea luonto jäävät vieraille näyttämättä, samoin kuin moni muu kiva kohde Luxemburgissa.

Turistikierrokselle meitä kannustaa kivasti myös Visit Luxembourg -organisaation sponsoroima Luxembourg Card. Saimme koko porukalle kaksi päivää voimassa olevat kortit. Etuina ovat ilmainen julkinen liikenne sekä sisäänpääsy 76 eri matkailukohteeseen koko maassa. Lisäksi mm. hop on/ hop off -bussi myöntää sillä 30 %:n alennuksen. Aivan huikean paljon näkemistä ja kokemista täällä jo kauan asuneillekin! Alustavissa suunnitelmissamme on startata kulttuurikierrokselle heti lauantaiaamuna, ensin modernin taiteen museoon ja lounaan jälkeen kaupunginmuseoon.

Otin yhteyttä tähän liikenneministeriön alaiseen Luxemburgin matkailua edistävään järjestöön ja ehdotin yhteistyötä. Miksipä ei! Globaalissa vertailussa blogiemme yhteenlasketut lukijamäärät eivät kenties päätä huimaa ja lisäksi kirjoitamme suomeksi, mutta se ei estänyt yhteistyökuviota. Mitään ei saa, jos ei mitään pyydä – tämä nähtiin jo Frankfurtissa, jossa meille tarjottiin jopa jokiristeily!

Tätä vierailua järjestäessäni mieleeni palautui kerran opiskeluaikoina Turun Itäisellä Pitkäkadulla järjestämäni ”illalliskutsut”. Yksiöni pikkukeittiössä valmistui ystävien muistoissa sittemmin jo legendaariset mittasuhteet saanut punaviinissä haudutettu HK:n sininen lenkki. Resepti ei enää valitettavasti ole tallessa, mutta se oli muistaakseni peräisin Otavan isosta keittokirjasta tai kenties jostain lehtileikkeestä. Vaikka en siis tällä kertaa kokkaa vierailleni itse, toivon viikonlopusta jäävän heille kivat muistot.

Dräi Eechelen – museo: luxemburgilaista linnoitushistoriaa.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan Luxemburgiin tulijoiden aikaisempia juttuja sekä bloggaajatapaamisista että elämästä ulkosuomalaisena yleensäkin. Hyviä kirjoittajia, mielenkiintoisia ihmisiä, ihania ystäviä ❤️

http://www.rantapallo.fi/lena

http://www.rantapallo.fi/hausfrau

http://www.viherjuuria.com/

http://kolmikieli.blogspot.com/

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/hollanninhippiainen

http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/

Kymmenen bloggarin voimalla

Published 30.10.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_cc2

Frankfurtin kaupungin matkailutoimiston tervetuliaispaketti suomalaisbloggareille.

Kymmenen bloggarin voimalla…Frankfurtissa! Minulle tämä oli jo neljäs kerta, kun pääsin nauttimaan parin päivän mittaisesta retkestä ulkosuomalaisten naisbloggarien kanssa. Joka kerta on ollut kyseessä minulle uusi kaupunki: Aachen, Mainz, Antwerpen ja nyt siis Frankfurt. Yksin tuskin olisin ainakaan saksalaiskaupunkeihin lähtenyt tutustumaan, sillä reissuillani suuntaan mieluummin Ranskaan tai muihin maihin, joiden kielen ja kulttuurin kanssa olen enemmän sinut. Saksan kieli on minulle edelleenkin varsinainen kompastuskivi, vaikka kovasti olen sitä yrittänyt oppia. Vietinhän kymmenen vuotta sitten kokonaiset 3 viikkoa Berliinissä intensiivikurssilla ja nautin kovasti kaupungin ilmapiiristä. Sujuva kielitaito jäi silloinkin vain haaveeksi.

fullsizeoutput_cbd

Tämä reissu oli jälleen kerran upeasti suunniteltu ja valmisteltu muiden toimesta. Kati oli asunut kaupungissa ja osasi suunnistaa siellä hienosti. Hän vinkkasi myös paikallisista erikoisuuksista, omenaviinistä ja vihreästä soosista, joita päädyimme maistelemaan heti lauantain lounaalla Wagneriin. Tämä legendaarinen paikka on tunnettu myös aavistuksen töykeistä tarjoilijoistaan, vaikka ei meillä ollut varsinaisesti tästä seikasta valittamista. Olimmehan saaneet ohjeet olla tilaamatta olutta: sitä ei Wagnerista saa. Moiseen majesteettirikokseen sortuvaa ei silkkihansikkain kohdeltaisi!! Meille riitti omenaviinin maistelu, rapsakka riesling ja erittäin maukas kotitekoinen ruoka. Nälkä olikin jo ehtinyt aikamoiseksi, sillä matkantekoon oli yhdellä jos toisellakin kulunut useampi tunti.

fullsizeoutput_cea

Kävelimme ihanassa syysiltapäivässä Sachsenhausenin viehättävästä kaupunginosasta takaisin hotellille, mikä oli ruoasulatuksenkin kannalta oiva idea. Kävimme huuhtelemassa matkan pölyt pois ja asettelemassa pyjamat valmiiksi tyynylle. Illalla olisi tiedossa lisää herkullista ohjelmaa aavistuksen fiinimmissä puitteissa – sitäkin varten ajattelimme hieman kaunistautua. Käytännössä tämä tarkoitti tavaroiden nopeaa purkamista selkärepuista, pientä vilkaisua peiliin ja kerääntymistä huoneeseen 204 kuohuviinin ja Spotifyn tarjoilemien Finnhitsien äärelle. Ensimmäisestä reissusta lähtien meillä on ollut selvät prioriteetit: koska kaikkea ei 24 tunnissa ehdi, niin pudotetaan museot ja näyttelyt ohjelmasta pois ja keskitytään ulkosuomaisten tarinoiden kuuntelemiseen, toistemme sparraamiseen bloggareina sekä tietenkin ihan vain iloiseen yhdessäoloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illallisravintolamme Trares

Illallisvastaavana toimi Oili, ja hänen johdollaan vaihdoimme taas korttelia, tällä kertaa Merianplatzin U-bahnin kulmalle ravintolaan nimeltä Trares. Keittiö oli innovatiivinen ja paikka moderniudestaan huolimatta lämminhenkinen. Ilmeisen suosittu myös, sillä yhtään vapaata pöytää salissa ei näkynyt. Kommentit annoksista vaihtelivat, yksi oli tyytyväisempi kuin toinen. Oma mozzarella-alkupalani oli ihmeen suuri, enkä sitten enää jaksanut pääruokasalaatistani napsia kuin parhaat palat. Iltapäivällä napostelluilla Dumle-karkeilla saattoi tosin olla osuutta vatsan vetoisuuteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Frankfurt Hotel

Asemaa vastapäätä sijainnut The Frankfurt Hotel oli oikein siisti ja miellyttävä. Pientä liikenteen melua huoneeseen kuului, mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin. Aseman tienoo ei koskaan suurkaupungeissa ole mieltä ylentävä, mutta kun isolla porukalla liikuttiin, ei turvattomuuden tunnetta tullut. Matkustin Luxemburgista Frankfurtiin junalla, joten sen puolesta sijainti oli minulle aivan kymppi. Hyvä valinta varauksen hoitaneelta Eevalta!

Sunnuntain ohjelmasta vastasi Jenni. Hän oli reippaasti ottanut yhteyttä matkailutoimistoon ja tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta. Kymmenen suomalaisblogin lukijamäärät ilmeisesti vakuuttivat, sillä meitä odotti turisti-infossa tuhti tietopaketti ja sokerina pohjalla Frankfurt-kortti (mm. ilmainen julkinen liikenne!) ja sponsoroitu jokiristeily Primus Linen komealla laivalla. Lämpimästä salongista käsin olikin ihanteellista saada läpileikkaus kaupungista, sillä edellisen päivän lempeä keli oli muuttunut yön aikana hyytävän tuuliseksi ja vettäkin tihutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokiristeilyn lähtöä ja kakkukahveja odotellessa Oili jakoi taas hyviä kuvausvinkkejä.

Seuraavaakin tapaamista jo pohdittiin. Tietenkin. Ensi kerralla tosin saatan joutua luopumaan vapaamatkustajan roolista ja huolehtimaan vuorostani siitä, että muut ladyt pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Mielelläni sen toki teen ja toivotan jo etukäteen lähialueen bloggarit tervetulleiksi Luxemburgiin. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että silloin paistaisi aurinko. Sitä ihmettä ei meidän reissuillamme ole juuri nähtykään!

Matkalla olivat mukana:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Hollanninhippiäinen
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria

Pikapyrähdys Antwerpenissä 

Published 18.6.2017 by ainosalminen

Hotelli Elzenveldin kukkiva puutarha

Lähteäkö vai ei? Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna muuttolaatikoita oli hujan hajan kaikissa huoneissa ja olin ehtinyt nukkua uudessa asunnossa vasta kaksi yötä. Into jatkaa laatikoiden purkamista ja saada koti laitettua asumiskuntoon oli kova. Toisaalta pakkaamista ja muuton koordinointia oli takana jo monen monta päivää, joten pieni irtiotto olisi kyllä enemmänkin kuin tervetullut. Niinpä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin jo alkuvuodesta sovittuun reissuun. Auton nokka kohti Belgiaa ja Antwerpeniä, missä minua odotti lähialueen bloggaajien tapaaminen – itselleni jo kolmas lajissaan.

Muuttorumba unohtuisi hetkessä iloisten daamien seurassa, sen tiesin kokemuksesta. Senkin arvasin, että tämänkertaisen kokoonpanon uusi tuttavuus Jenni (H niin kuin Hausfrau) olisi samaa sorttia, kuin jo ”vanhat tutut” Jonna (Lempipaikkojani), Heidi (Viherjuuria) ja Oili (Ajatuksia Saksasta). Meitä kaikkia yhdistää bloggaamisen lisäksi uteliaisuus ja ulkosuomalaisuus, ollaan kovia nauramaan ja puhumaan (osataan kyllä kuunnellakin) ja tykätään hyvästä ruoasta ja viinistä. Aurinkokin paistoi, joten kaikki oli kohdallaan erinomaista viikonloppua varten.

Keskustakortteleiden charmia

Matkaa Antwerpeniin kertyi Luxemburgista 260 km ja Brysselin ohikulkutien kautta aikaa kului vain 2,5 tuntia. Vuoden alusta lähtien koko Antwerpenin keskusta on säädetty ”alhaisten päästöjen alueeksi”. Pahimmin saastuttavat autot eivät sinne enää pääse tai niiden on maksettava saastemaksu. Ulkomailta autolla tulijoiden on rekisteröitävä menopelinsä kaupungin tietokantaan, muuten keskusta-ajelusta voipi rapsahtaa sakko. Niinpä minäkin skannasin autoni rekisteriotteen ja laitoin hakemuksen ”lage emissiezone” -sivuston kautta menemään. Kahden päivän kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että minulla on Antwerpenin keskustassa ajolupa vuoteen 2024.

Perillä jätin auton parkkihalliin ja kiirehdin juoksujalkaa sovittuun lounaspaikkaan, missä ihanat ystävät jo odottivat. Escobar oli nappivalinta: rento meininki, värikkäät annokset ja sijainti sopivasti aseman ja hotellin välimaastossa. Aikamoista toisten suuhun puhumistahan se alkuun oli, kunnes saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja lautaset eteemme. Ensimmäiset maljat nostettiin jälleennäkemisen kunniaksi. Muitakin hyviä syitä oli: Oili oli juuri väitellyt tohtoriksi ja Heidi saanut kustannussopimuksen lastenkirjasarjalleen. Pätevää porukkaa nämä bloggaajaystäväni, kukin omalla sarallaan.

img_1235

MAS eli Museum aan de Stroom – museo joen rannalla.

Jo etukäteen arvelimme, ettei aikaa turistikierrokseen jäisi kovinkaan paljon – olihan kyseessä vain 24 tunnin pikapyrähdys ja pitkät yöunet olivat monen nuoren äidin listalla korkealla sijalla 🙂 Haistelimme ja maistelimme hurmaavaa Antwerpeniä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että tänne on tultava uudestaan. Kaupungin historia, museot ja muut nähtävyydet, moni-ilmeinen katukuva ja kepeä elämänmeno sytyttivät meidät.

Lauantai-iltapäivä kului yhdessä hujauksessa ja kohta jo istuimmekin illallispöydässä. Tunnelmallinen ravintola Pasta-Hippo-Vino oli erikoistunut pastaruokiin, ja hyvin ne meille maistuivatkin. Omalta lautaseltani löytyi lammaslasagnea! Saapuessamme täynnä ollut ravintola alkoi tyhjetä aika nopeasti ja yllättäen tunsimme, että meitäkin savustettiin ulos. Alkuun ystävälliset tarjoilijat kolistelivat astioita ja kärräsivät roskia ulos hieman siihen tyyliin, että meidän olisi kai pitänyt ymmärtää olla tilaamatta vielä viimeistä viinilasillista. No, emme ymmärtäneet. Sen verran harmitti moinen käytös, että päätimme siirtää juomarahaksi tarkoitetut kolikot yhteiseen kahvikassaamme.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla reissussa pari muutakin, mutta ”elämä on”. Niinpä Antwerpenissä asunut ja oppaaksemme tarjoutunut Laura (Laura’s Itinerary) löysikin itsensä toukokuussa Kööpenhaminasta uudesta työpaikasta. Hän oli kuitenkin kivasti messengerin välityksellä mukana reissussa, samoin kuin Leena (London and beyond), joka ei perhesyistä päässyt sitten kuitenkaan mukaan.

Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme tuuliseen satamaan ja piipahdimme tutustumassa art deco-tyylisiin puisiin rullaportaisiin, jotka veivät joen alittavalle Sint-Annan tunnelille. Menneen ajan viehätystä! Ilma oli viilentynyt lauantaista, vähän palelimme, mutta sitkeinä sisseinä jatkoimme rantaa pitkin MAS-museolle. MAS on must jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansiosta ja näköalat kattoterassilta (ilmainen pääsy!) ovat huikeat kaikkiin ilmansuuntiin. Saksaan palaavat matkakumppanit joutuivat jo tässä vaiheessa kiirehtimään paluujunalleen, mutta minulla oli aikaa, joten ehdin kiertää tarjolla olleet näyttelyt.

Yksi museo ja yhdet historialliset rullaportaat –  siinä pikavisiitin kulttuurianti. Harmi sinänsä, sillä näkemistä ja kokemista Antwerpenissä riittää. Timantteja, taidetta, muotia ja tietenkin kaupungin ylpeys Rubens! Markkinoita, teatteria, arkkitehtuuria ja hyviä ravintoloita. Tällä kaupungilla on tarjota jokaiselle jotain. Kuten sanottu, tänne pitää tulla uudestaan.

img_1257

MAS-museon näyttely kaupunkien ruokahuollosta eilen ja tänään. Tässäkö tulevaisuudennäkymät?

Bloggaajien huippukokous Mainzissa

Published 4.12.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tehtiin, mitä parhaiten osattiin!

Miniviikonloppu Mainzissa lähiseudun bloggaavien ulkosuomalaisnaisten kanssa on takana ja poskilihaksia pakottaa vieläkin. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Aachenissa. Silloin kirjoitukseni otsikkoon valikoituivat sanat ”hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa”. Näin se oli tälläkin kertaa, vaikka paikka ja porukan kokoonpano olivatkin muuttuneet. Hyvän ruoan ja viinin ja hyvien juttujen ympärille rakentunut reissu oli taas varsinainen rospuuttokauden valopilkku. Sesongin huomioon ottaen sitä voisi kai kutsua pikkujouluksi tai kenties meidän naisten omaksi slushiksi – innovointia ja ideointia harrastettiin urakalla! Kiitos nauruista ja mahtavuudesta Leena – London and beyond, Päivi – Viinikupla / Puolivälissä, Oili – Ajatuksia Saksasta, Eeva – Oh wie nordisch, Jonna – Lempipaikkojani ja Heidi – Viherjuuria. Rohkeita ja vallattomia oman elämänsä sankareita jokainen näistä naisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaniravintola Möhren Milieu ja ihana kurkuma-chai-latte lounaan päätteeksi.

Aloitimme vuorokauden mittaiset kinkerit lounaalla vegaaniravintolassa Neustadtin puolella, lähellä asemaa. Nappivalinta tämä pieni kahvilaravintola Möhren Milieu. Kannattaa ehdottomasti varata, istumapaikkoja ei montaa ole. Sisustus oli kierrätystavaraa ja pöydät rakennettu lavoista ja lasilevyistä. Ruoka oli hyvää ja paikan rento tunnelma sopi meidän fiiliksiimme täydellisesti.

Lounasta sulattelimme tarpomalla ylämäkeen hotellille. Mainzin Best Westernin sijainti ei ehkä ollut ideaali, mutta hiljan uudistetut huoneet olivat siistit ja ja tilavat. Päätimme jo tässä vaiheessa, että illallisen jälkeen palaamme hotellille taksilla.

Sitten olikin jo aperitiivin aika. Kohteena oli netistä bongaamamme viinitupa vanhassa kaupungissa, mutta se olikin täyteen buukattu. Muistettakoon tämä ensi kerralla! Eipä hätää, viinipaikkoja on Mainzissa joka nurkalla, ja niinpä kohta jo istuimme Weinhaus Michelin autotalliin tuunatussa lougessa. Paikka oli oikein kotoisa, ja pääsimme aloittamaan illan hyvällä viinien ja juustojen yhdistelmällä. Palvelu oli ystävällistä ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti. Kääriydyimme talon tarjoamiin Ikean huopiin, sillä autotallin ovi (ja koko rakennus) oli aitoa maalaisantiikkia ja lautojen väliset raot sen mukaiset. Viini ja nauru lämmittivät peittojen lisäksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä punaviini nautittiin illallisen kera.

Illallispöytä oli varattu Al Cortile -nimisestä italialaisravintolasta. Pöytämme oli holvikaarien alla kellarissa ja ruoka oli aika perustasoa. Vähät siitä, hyvä seura pelasti taas kaiken ja ilta sujui oikein rattoisasti. Lasku maksettiin ja taksit tilattiin. Olin jo auvoisasti peiton alla huoneessani, kun puhelin alkoi piipata viestejä. Kakkostaksin porukka ei ollut tullut vielä hotellille. Mitä oli tapahtunut? Huonekaverit siellä huolestuneina yrittivät saada yhteyttä eksyneisiin lampaisiin. Pientä sydämentykytystä tämä meille aiheutti, mutta sitten saapui huojentava viesti viitoskerroksesta ”Nyt kuuluu suomea käytävältä!”. Toinen taksi oli tehnyt oharit eikä uutta löytynyt. Niinpä kolme urheaa bloggaajaa oli pakkasyössä vatsat pinkeinä taivaltanut läpi kaupungin ja ylös loppumatonta mäkeä hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaibrunssilla Café des Arts -kahvilassa.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jätimme tarkoituksella hotelliaamiaisen väliin. Varattuna oli brunssi Café des Arts -kahvilasta. Tämä oli Aachenin brunssiin verrattuna modernimpi ja kevyempi, vähän sellainen ”meriaamiainen”. Lämmintä ruokaa ei ollut eikä kymmeniä erilaisia leivoksia. Vaan tämäkin riitti oikein hyvin. Kinkut, juustot ja lohet maistuivat, mysliä tietenkin ja munakokkelia. Suklaakakkua jälkiruoaksi. Kahvit olivat erinomaiset. Erityismaininta komeista miestarjoilijoista! Hyväntuulinen naisseurueemme sai huomiota myös viereisen pöydän herroilta, jotka olisivat kai toivoneet omien seuralaistensa olevan yhtä hyväntuulisia.

Kultuuria se on ruoka- ja viinikultuurikin, mutta ehdimmepä sentään myös St. Stephanin kirkkoon ihailemaan Marc Chagallin lasimaalauksia. Kirkossa oli hyvin hämärää ja hyvää kuvaa ei meikäläisen taidoilla hevillä saanut. Onneksi sain siskoltani ja Lightroomilta apua. Näin saatte tekin jonkilaisen käsityksen ihanista sinisistä maalauksista, vaikka ne paikan päällä ovatkin niin paljon upeampia. Kannatti käydä piipahtamassa tuolla kirkossa vielä viime hetkillä ennen kiiruhtamista asemalle.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

img_4716

 

Bloggaajatapaaminen Aachenissa: hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa

Published 3.3.2016 by ainosalminen

Kaarle Suuri vartioi hotellimme aulassa.

Lauantaiaamuna käänsin auton nokan moottoritielle, aurinko paistoi ja mieli oli iloisen odottavainen. Edessä matkaa 235 km Belgian kautta Aacheniin. Aachen sijaitsee Saksassa, Nordrhein-Westphalenin osavaltiossa juuri Luxemburgin pohjoispuolella. Jos Luxemburg olisi pipo, Aachen olisi sen tupsu 😂 Kaupunki sijaitsee kolmen valtion, Saksan, Belgian ja Hollannin risteyksessä.

Aachen on monellakin tapaa eurooppalaisuuden sydämessä, ja tällä kertaa vanhan kaupungin muurit saivat todistaa viiden ulkosuomalaisen bloggaajan tapaamista. Suoraan asian ytimessä eli ravintola Living Roomin lounaspöydässä minua odottivat Leena (London and beyond), Jonna (Lempipaikkojani), Johanna (Eau de Cologne) ja Laura (Laura’s Itinerary). Kaikki lähikulmilta, Düsseldorfista, Kölnistä ja Antwerpenistä. Matkanteko oli ollut kaikille vaivatonta niin autolla kuin junallakin. Juttu lähti heti kulkemaan, hiljaisia hetkiä ei tullut, taisipa välillä yhdellä sun toisella olla vaikeuksia saada puheenvuoroa 🙂

Museot ja nähtävyydet jäivät kiertämättä, katedraalia ja raatihuonetta ihailtiin vain ulkoisesti. Terassit olivat kylmästä tuulesta huolimatta kävelykeskustassa täynnä, aurinko paistoi ja Aachen näytti parhaat puolensa ja keskiaikaisen charminsa. Me emme terassille tohtineet, pienen Kneipen takanurkka oli suojaisa ja tunnelma lämmin. Olutta, viiniä, teetä – juomia löytyi jokaisen makuun. Ja taas juttu luisti! Kiirehän siinä sitten tuli meikkiä korjailemaan hotellille ja juoksujalkaa kipin kapin illallispöytään.

Lohta, kuhaa, kaurista ja naudan kieltä. Ravintola Ratskeller oli viihtyisä ja tasokas illallispaikka.

Aachenin kaupunki muuten jakaa vuosittain Karlspreis-palkinnon eurooppalaisuuden ja rauhan edistämiseksi. Sen taustalla on Aachenissa vaikuttanut ja sinne tuomiokirkkoon haudattu Kaarle Suuri. Palkinnon ovat saaneet lähes kaikki eurooppalaiset merkkimiehet (naisia joukossa on tietenkin vain muutama harva!!), mutta myös Bill Clinton ja – yllätys yllätys – sekä Luxemburgin kansa että Euro-valuutta!!

Joukossa on mukana luonnollisesti myös kaupungin oma poika, Euroopan parlamentin nykyinen puhemies ja pitkän linjan europoliitikko Martin Schulz. Viime vuonna palkinnon saanut Schulz on kotoisin Würselenin kaupungista Aachenin naapurissa, jossa hän uransa alkuvuosina piti kirjakauppaa. Sitä varten hän jopa varta vasten kouluttautui kirjakaupanpitäjäksi!

Viinilistan tutkiminen on tarkkaa puuhaa.

Jos olette lukeeneet kanssabloggaajieni kertomukset reissustamme, huomaatte että samat keskeiset teemat toistuvat minunkin kirjoituksessani: hyvä seura, maittava ruoka ja kaunis kaupunki on toimiva resepti 🙂 Sunnuntaiaamun tajunnanräjäyttävän runsas brunssi lämpimine ruokineen (uskomatonta, miten valtava ruokahalu naapuripöydän eläkeläisillä oli!) päätti onnistuneen reissun. Me tietenkin armottomina herkkusuina keskityimme kahvila-konditoria Middelbergin kakkutarjontaan ja ostimme viemisiä kotiinkin!

Maiseman vaihdos ja uudet raikkaat tuulet upeiden naisten puhaltamina kantavat taas pitkälle eteenpäin. Tämä oli kylpyläviikonloppuni jälkeen jo toinen esasaarismainen ”hellän dynaamista räjähdysvoimaa ja kohottavaa ajattelun ilotulitusta” tarjoava kokemus tälle alkuvuodelle.

Aachenista ostetut kakunpalat vähän kärsivät tiukoissa mutkissa kotimatkalla, mutta maku oli mahtava!

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.