bloggaajatapaaminen

All posts tagged bloggaajatapaaminen

Kymmenen bloggarin voimalla

Published 30.10.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_cc2

Frankfurtin kaupungin matkailutoimiston tervetuliaispaketti suomalaisbloggareille.

Kymmenen bloggarin voimalla…Frankfurtissa! Minulle tämä oli jo neljäs kerta, kun pääsin nauttimaan parin päivän mittaisesta retkestä ulkosuomalaisten naisbloggarien kanssa. Joka kerta on ollut kyseessä minulle uusi kaupunki: Aachen, Mainz, Antwerpen ja nyt siis Frankfurt. Yksin tuskin olisin ainakaan saksalaiskaupunkeihin lähtenyt tutustumaan, sillä reissuillani suuntaan mieluummin Ranskaan tai muihin maihin, joiden kielen ja kulttuurin kanssa olen enemmän sinut. Saksan kieli on minulle edelleenkin varsinainen kompastuskivi, vaikka kovasti olen sitä yrittänyt oppia. Vietinhän kymmenen vuotta sitten kokonaiset 3 viikkoa Berliinissä intensiivikurssilla ja nautin kovasti kaupungin ilmapiiristä. Sujuva kielitaito jäi silloinkin vain haaveeksi.

fullsizeoutput_cbd

Tämä reissu oli jälleen kerran upeasti suunniteltu ja valmisteltu muiden toimesta. Kati oli asunut kaupungissa ja osasi suunnistaa siellä hienosti. Hän vinkkasi myös paikallisista erikoisuuksista, omenaviinistä ja vihreästä soosista, joita päädyimme maistelemaan heti lauantain lounaalla Wagneriin. Tämä legendaarinen paikka on tunnettu myös aavistuksen töykeistä tarjoilijoistaan, vaikka ei meillä ollut varsinaisesti tästä seikasta valittamista. Olimmehan saaneet ohjeet olla tilaamatta olutta: sitä ei Wagnerista saa. Moiseen majesteettirikokseen sortuvaa ei silkkihansikkain kohdeltaisi!! Meille riitti omenaviinin maistelu, rapsakka riesling ja erittäin maukas kotitekoinen ruoka. Nälkä olikin jo ehtinyt aikamoiseksi, sillä matkantekoon oli yhdellä jos toisellakin kulunut useampi tunti.

fullsizeoutput_cea

Kävelimme ihanassa syysiltapäivässä Sachsenhausenin viehättävästä kaupunginosasta takaisin hotellille, mikä oli ruoasulatuksenkin kannalta oiva idea. Kävimme huuhtelemassa matkan pölyt pois ja asettelemassa pyjamat valmiiksi tyynylle. Illalla olisi tiedossa lisää herkullista ohjelmaa aavistuksen fiinimmissä puitteissa – sitäkin varten ajattelimme hieman kaunistautua. Käytännössä tämä tarkoitti tavaroiden nopeaa purkamista selkärepuista, pientä vilkaisua peiliin ja kerääntymistä huoneeseen 204 kuohuviinin ja Spotifyn tarjoilemien Finnhitsien äärelle. Ensimmäisestä reissusta lähtien meillä on ollut selvät prioriteetit: koska kaikkea ei 24 tunnissa ehdi, niin pudotetaan museot ja näyttelyt ohjelmasta pois ja keskitytään ulkosuomaisten tarinoiden kuuntelemiseen, toistemme sparraamiseen bloggareina sekä tietenkin ihan vain iloiseen yhdessäoloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illallisravintolamme Trares

Illallisvastaavana toimi Oili, ja hänen johdollaan vaihdoimme taas korttelia, tällä kertaa Merianplatzin U-bahnin kulmalle ravintolaan nimeltä Trares. Keittiö oli innovatiivinen ja paikka moderniudestaan huolimatta lämminhenkinen. Ilmeisen suosittu myös, sillä yhtään vapaata pöytää salissa ei näkynyt. Kommentit annoksista vaihtelivat, yksi oli tyytyväisempi kuin toinen. Oma mozzarella-alkupalani oli ihmeen suuri, enkä sitten enää jaksanut pääruokasalaatistani napsia kuin parhaat palat. Iltapäivällä napostelluilla Dumle-karkeilla saattoi tosin olla osuutta vatsan vetoisuuteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Frankfurt Hotel

Asemaa vastapäätä sijainnut The Frankfurt Hotel oli oikein siisti ja miellyttävä. Pientä liikenteen melua huoneeseen kuului, mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin. Aseman tienoo ei koskaan suurkaupungeissa ole mieltä ylentävä, mutta kun isolla porukalla liikuttiin, ei turvattomuuden tunnetta tullut. Matkustin Luxemburgista Frankfurtiin junalla, joten sen puolesta sijainti oli minulle aivan kymppi. Hyvä valinta varauksen hoitaneelta Eevalta!

Sunnuntain ohjelmasta vastasi Jenni. Hän oli reippaasti ottanut yhteyttä matkailutoimistoon ja tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta. Kymmenen suomalaisblogin lukijamäärät ilmeisesti vakuuttivat, sillä meitä odotti turisti-infossa tuhti tietopaketti ja sokerina pohjalla Frankfurt-kortti (mm. ilmainen julkinen liikenne!) ja sponsoroitu jokiristeily Primus Linen komealla laivalla. Lämpimästä salongista käsin olikin ihanteellista saada läpileikkaus kaupungista, sillä edellisen päivän lempeä keli oli muuttunut yön aikana hyytävän tuuliseksi ja vettäkin tihutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokiristeilyn lähtöä ja kakkukahveja odotellessa Oili jakoi taas hyviä kuvausvinkkejä.

Seuraavaakin tapaamista jo pohdittiin. Tietenkin. Ensi kerralla tosin saatan joutua luopumaan vapaamatkustajan roolista ja huolehtimaan vuorostani siitä, että muut ladyt pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Mielelläni sen toki teen ja toivotan jo etukäteen lähialueen bloggarit tervetulleiksi Luxemburgiin. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että silloin paistaisi aurinko. Sitä ihmettä ei meidän reissuillamme ole juuri nähtykään!

Matkalla olivat mukana:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Hollanninhippiäinen
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria

Pikapyrähdys Antwerpenissä 

Published 18.6.2017 by ainosalminen

Hotelli Elzenveldin kukkiva puutarha

Lähteäkö vai ei? Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna muuttolaatikoita oli hujan hajan kaikissa huoneissa ja olin ehtinyt nukkua uudessa asunnossa vasta kaksi yötä. Into jatkaa laatikoiden purkamista ja saada koti laitettua asumiskuntoon oli kova. Toisaalta pakkaamista ja muuton koordinointia oli takana jo monen monta päivää, joten pieni irtiotto olisi kyllä enemmänkin kuin tervetullut. Niinpä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin jo alkuvuodesta sovittuun reissuun. Auton nokka kohti Belgiaa ja Antwerpeniä, missä minua odotti lähialueen bloggaajien tapaaminen – itselleni jo kolmas lajissaan.

Muuttorumba unohtuisi hetkessä iloisten daamien seurassa, sen tiesin kokemuksesta. Senkin arvasin, että tämänkertaisen kokoonpanon uusi tuttavuus Jenni (H niin kuin Hausfrau) olisi samaa sorttia, kuin jo ”vanhat tutut” Jonna (Lempipaikkojani), Heidi (Viherjuuria) ja Oili (Ajatuksia Saksasta). Meitä kaikkia yhdistää bloggaamisen lisäksi uteliaisuus ja ulkosuomalaisuus, ollaan kovia nauramaan ja puhumaan (osataan kyllä kuunnellakin) ja tykätään hyvästä ruoasta ja viinistä. Aurinkokin paistoi, joten kaikki oli kohdallaan erinomaista viikonloppua varten.

Keskustakortteleiden charmia

Matkaa Antwerpeniin kertyi Luxemburgista 260 km ja Brysselin ohikulkutien kautta aikaa kului vain 2,5 tuntia. Vuoden alusta lähtien koko Antwerpenin keskusta on säädetty ”alhaisten päästöjen alueeksi”. Pahimmin saastuttavat autot eivät sinne enää pääse tai niiden on maksettava saastemaksu. Ulkomailta autolla tulijoiden on rekisteröitävä menopelinsä kaupungin tietokantaan, muuten keskusta-ajelusta voipi rapsahtaa sakko. Niinpä minäkin skannasin autoni rekisteriotteen ja laitoin hakemuksen ”lage emissiezone” -sivuston kautta menemään. Kahden päivän kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että minulla on Antwerpenin keskustassa ajolupa vuoteen 2024.

Perillä jätin auton parkkihalliin ja kiirehdin juoksujalkaa sovittuun lounaspaikkaan, missä ihanat ystävät jo odottivat. Escobar oli nappivalinta: rento meininki, värikkäät annokset ja sijainti sopivasti aseman ja hotellin välimaastossa. Aikamoista toisten suuhun puhumistahan se alkuun oli, kunnes saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja lautaset eteemme. Ensimmäiset maljat nostettiin jälleennäkemisen kunniaksi. Muitakin hyviä syitä oli: Oili oli juuri väitellyt tohtoriksi ja Heidi saanut kustannussopimuksen lastenkirjasarjalleen. Pätevää porukkaa nämä bloggaajaystäväni, kukin omalla sarallaan.

img_1235

MAS eli Museum aan de Stroom – museo joen rannalla.

Jo etukäteen arvelimme, ettei aikaa turistikierrokseen jäisi kovinkaan paljon – olihan kyseessä vain 24 tunnin pikapyrähdys ja pitkät yöunet olivat monen nuoren äidin listalla korkealla sijalla 🙂 Haistelimme ja maistelimme hurmaavaa Antwerpeniä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että tänne on tultava uudestaan. Kaupungin historia, museot ja muut nähtävyydet, moni-ilmeinen katukuva ja kepeä elämänmeno sytyttivät meidät.

Lauantai-iltapäivä kului yhdessä hujauksessa ja kohta jo istuimmekin illallispöydässä. Tunnelmallinen ravintola Pasta-Hippo-Vino oli erikoistunut pastaruokiin, ja hyvin ne meille maistuivatkin. Omalta lautaseltani löytyi lammaslasagnea! Saapuessamme täynnä ollut ravintola alkoi tyhjetä aika nopeasti ja yllättäen tunsimme, että meitäkin savustettiin ulos. Alkuun ystävälliset tarjoilijat kolistelivat astioita ja kärräsivät roskia ulos hieman siihen tyyliin, että meidän olisi kai pitänyt ymmärtää olla tilaamatta vielä viimeistä viinilasillista. No, emme ymmärtäneet. Sen verran harmitti moinen käytös, että päätimme siirtää juomarahaksi tarkoitetut kolikot yhteiseen kahvikassaamme.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä piti olla reissussa pari muutakin, mutta ”elämä on”. Niinpä Antwerpenissä asunut ja oppaaksemme tarjoutunut Laura (Laura’s Itinerary) löysikin itsensä toukokuussa Kööpenhaminasta uudesta työpaikasta. Hän oli kuitenkin kivasti messengerin välityksellä mukana reissussa, samoin kuin Leena (London and beyond), joka ei perhesyistä päässyt sitten kuitenkaan mukaan.

Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme tuuliseen satamaan ja piipahdimme tutustumassa art deco-tyylisiin puisiin rullaportaisiin, jotka veivät joen alittavalle Sint-Annan tunnelille. Menneen ajan viehätystä! Ilma oli viilentynyt lauantaista, vähän palelimme, mutta sitkeinä sisseinä jatkoimme rantaa pitkin MAS-museolle. MAS on must jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansiosta ja näköalat kattoterassilta (ilmainen pääsy!) ovat huikeat kaikkiin ilmansuuntiin. Saksaan palaavat matkakumppanit joutuivat jo tässä vaiheessa kiirehtimään paluujunalleen, mutta minulla oli aikaa, joten ehdin kiertää tarjolla olleet näyttelyt.

Yksi museo ja yhdet historialliset rullaportaat –  siinä pikavisiitin kulttuurianti. Harmi sinänsä, sillä näkemistä ja kokemista Antwerpenissä riittää. Timantteja, taidetta, muotia ja tietenkin kaupungin ylpeys Rubens! Markkinoita, teatteria, arkkitehtuuria ja hyviä ravintoloita. Tällä kaupungilla on tarjota jokaiselle jotain. Kuten sanottu, tänne pitää tulla uudestaan.

img_1257

MAS-museon näyttely kaupunkien ruokahuollosta eilen ja tänään. Tässäkö tulevaisuudennäkymät?

Bloggaajien huippukokous Mainzissa

Published 4.12.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tehtiin, mitä parhaiten osattiin!

Miniviikonloppu Mainzissa lähiseudun bloggaavien ulkosuomalaisnaisten kanssa on takana ja poskilihaksia pakottaa vieläkin. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Aachenissa. Silloin kirjoitukseni otsikkoon valikoituivat sanat ”hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa”. Näin se oli tälläkin kertaa, vaikka paikka ja porukan kokoonpano olivatkin muuttuneet. Hyvän ruoan ja viinin ja hyvien juttujen ympärille rakentunut reissu oli taas varsinainen rospuuttokauden valopilkku. Sesongin huomioon ottaen sitä voisi kai kutsua pikkujouluksi tai kenties meidän naisten omaksi slushiksi – innovointia ja ideointia harrastettiin urakalla! Kiitos nauruista ja mahtavuudesta Leena – London and beyond, Päivi – Viinikupla / Puolivälissä, Oili – Ajatuksia Saksasta, Eeva – Oh wie nordisch, Jonna – Lempipaikkojani ja Heidi – Viherjuuria. Rohkeita ja vallattomia oman elämänsä sankareita jokainen näistä naisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaniravintola Möhren Milieu ja ihana kurkuma-chai-latte lounaan päätteeksi.

Aloitimme vuorokauden mittaiset kinkerit lounaalla vegaaniravintolassa Neustadtin puolella, lähellä asemaa. Nappivalinta tämä pieni kahvilaravintola Möhren Milieu. Kannattaa ehdottomasti varata, istumapaikkoja ei montaa ole. Sisustus oli kierrätystavaraa ja pöydät rakennettu lavoista ja lasilevyistä. Ruoka oli hyvää ja paikan rento tunnelma sopi meidän fiiliksiimme täydellisesti.

Lounasta sulattelimme tarpomalla ylämäkeen hotellille. Mainzin Best Westernin sijainti ei ehkä ollut ideaali, mutta hiljan uudistetut huoneet olivat siistit ja ja tilavat. Päätimme jo tässä vaiheessa, että illallisen jälkeen palaamme hotellille taksilla.

Sitten olikin jo aperitiivin aika. Kohteena oli netistä bongaamamme viinitupa vanhassa kaupungissa, mutta se olikin täyteen buukattu. Muistettakoon tämä ensi kerralla! Eipä hätää, viinipaikkoja on Mainzissa joka nurkalla, ja niinpä kohta jo istuimme Weinhaus Michelin autotalliin tuunatussa lougessa. Paikka oli oikein kotoisa, ja pääsimme aloittamaan illan hyvällä viinien ja juustojen yhdistelmällä. Palvelu oli ystävällistä ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti. Kääriydyimme talon tarjoamiin Ikean huopiin, sillä autotallin ovi (ja koko rakennus) oli aitoa maalaisantiikkia ja lautojen väliset raot sen mukaiset. Viini ja nauru lämmittivät peittojen lisäksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä punaviini nautittiin illallisen kera.

Illallispöytä oli varattu Al Cortile -nimisestä italialaisravintolasta. Pöytämme oli holvikaarien alla kellarissa ja ruoka oli aika perustasoa. Vähät siitä, hyvä seura pelasti taas kaiken ja ilta sujui oikein rattoisasti. Lasku maksettiin ja taksit tilattiin. Olin jo auvoisasti peiton alla huoneessani, kun puhelin alkoi piipata viestejä. Kakkostaksin porukka ei ollut tullut vielä hotellille. Mitä oli tapahtunut? Huonekaverit siellä huolestuneina yrittivät saada yhteyttä eksyneisiin lampaisiin. Pientä sydämentykytystä tämä meille aiheutti, mutta sitten saapui huojentava viesti viitoskerroksesta ”Nyt kuuluu suomea käytävältä!”. Toinen taksi oli tehnyt oharit eikä uutta löytynyt. Niinpä kolme urheaa bloggaajaa oli pakkasyössä vatsat pinkeinä taivaltanut läpi kaupungin ja ylös loppumatonta mäkeä hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaibrunssilla Café des Arts -kahvilassa.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jätimme tarkoituksella hotelliaamiaisen väliin. Varattuna oli brunssi Café des Arts -kahvilasta. Tämä oli Aachenin brunssiin verrattuna modernimpi ja kevyempi, vähän sellainen ”meriaamiainen”. Lämmintä ruokaa ei ollut eikä kymmeniä erilaisia leivoksia. Vaan tämäkin riitti oikein hyvin. Kinkut, juustot ja lohet maistuivat, mysliä tietenkin ja munakokkelia. Suklaakakkua jälkiruoaksi. Kahvit olivat erinomaiset. Erityismaininta komeista miestarjoilijoista! Hyväntuulinen naisseurueemme sai huomiota myös viereisen pöydän herroilta, jotka olisivat kai toivoneet omien seuralaistensa olevan yhtä hyväntuulisia.

Kultuuria se on ruoka- ja viinikultuurikin, mutta ehdimmepä sentään myös St. Stephanin kirkkoon ihailemaan Marc Chagallin lasimaalauksia. Kirkossa oli hyvin hämärää ja hyvää kuvaa ei meikäläisen taidoilla hevillä saanut. Onneksi sain siskoltani ja Lightroomilta apua. Näin saatte tekin jonkilaisen käsityksen ihanista sinisistä maalauksista, vaikka ne paikan päällä ovatkin niin paljon upeampia. Kannatti käydä piipahtamassa tuolla kirkossa vielä viime hetkillä ennen kiiruhtamista asemalle.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

img_4716

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.