bloggarit

All posts tagged bloggarit

Kymmenen bloggarin voimalla

Published 30.10.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_cc2

Frankfurtin kaupungin matkailutoimiston tervetuliaispaketti suomalaisbloggareille.

Kymmenen bloggarin voimalla…Frankfurtissa! Minulle tämä oli jo neljäs kerta, kun pääsin nauttimaan parin päivän mittaisesta retkestä ulkosuomalaisten naisbloggarien kanssa. Joka kerta on ollut kyseessä minulle uusi kaupunki: Aachen, Mainz, Antwerpen ja nyt siis Frankfurt. Yksin tuskin olisin ainakaan saksalaiskaupunkeihin lähtenyt tutustumaan, sillä reissuillani suuntaan mieluummin Ranskaan tai muihin maihin, joiden kielen ja kulttuurin kanssa olen enemmän sinut. Saksan kieli on minulle edelleenkin varsinainen kompastuskivi, vaikka kovasti olen sitä yrittänyt oppia. Vietinhän kymmenen vuotta sitten kokonaiset 3 viikkoa Berliinissä intensiivikurssilla ja nautin kovasti kaupungin ilmapiiristä. Sujuva kielitaito jäi silloinkin vain haaveeksi.

fullsizeoutput_cbd

Tämä reissu oli jälleen kerran upeasti suunniteltu ja valmisteltu muiden toimesta. Kati oli asunut kaupungissa ja osasi suunnistaa siellä hienosti. Hän vinkkasi myös paikallisista erikoisuuksista, omenaviinistä ja vihreästä soosista, joita päädyimme maistelemaan heti lauantain lounaalla Wagneriin. Tämä legendaarinen paikka on tunnettu myös aavistuksen töykeistä tarjoilijoistaan, vaikka ei meillä ollut varsinaisesti tästä seikasta valittamista. Olimmehan saaneet ohjeet olla tilaamatta olutta: sitä ei Wagnerista saa. Moiseen majesteettirikokseen sortuvaa ei silkkihansikkain kohdeltaisi!! Meille riitti omenaviinin maistelu, rapsakka riesling ja erittäin maukas kotitekoinen ruoka. Nälkä olikin jo ehtinyt aikamoiseksi, sillä matkantekoon oli yhdellä jos toisellakin kulunut useampi tunti.

fullsizeoutput_cea

Kävelimme ihanassa syysiltapäivässä Sachsenhausenin viehättävästä kaupunginosasta takaisin hotellille, mikä oli ruoasulatuksenkin kannalta oiva idea. Kävimme huuhtelemassa matkan pölyt pois ja asettelemassa pyjamat valmiiksi tyynylle. Illalla olisi tiedossa lisää herkullista ohjelmaa aavistuksen fiinimmissä puitteissa – sitäkin varten ajattelimme hieman kaunistautua. Käytännössä tämä tarkoitti tavaroiden nopeaa purkamista selkärepuista, pientä vilkaisua peiliin ja kerääntymistä huoneeseen 204 kuohuviinin ja Spotifyn tarjoilemien Finnhitsien äärelle. Ensimmäisestä reissusta lähtien meillä on ollut selvät prioriteetit: koska kaikkea ei 24 tunnissa ehdi, niin pudotetaan museot ja näyttelyt ohjelmasta pois ja keskitytään ulkosuomaisten tarinoiden kuuntelemiseen, toistemme sparraamiseen bloggareina sekä tietenkin ihan vain iloiseen yhdessäoloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illallisravintolamme Trares

Illallisvastaavana toimi Oili, ja hänen johdollaan vaihdoimme taas korttelia, tällä kertaa Merianplatzin U-bahnin kulmalle ravintolaan nimeltä Trares. Keittiö oli innovatiivinen ja paikka moderniudestaan huolimatta lämminhenkinen. Ilmeisen suosittu myös, sillä yhtään vapaata pöytää salissa ei näkynyt. Kommentit annoksista vaihtelivat, yksi oli tyytyväisempi kuin toinen. Oma mozzarella-alkupalani oli ihmeen suuri, enkä sitten enää jaksanut pääruokasalaatistani napsia kuin parhaat palat. Iltapäivällä napostelluilla Dumle-karkeilla saattoi tosin olla osuutta vatsan vetoisuuteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Frankfurt Hotel

Asemaa vastapäätä sijainnut The Frankfurt Hotel oli oikein siisti ja miellyttävä. Pientä liikenteen melua huoneeseen kuului, mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin. Aseman tienoo ei koskaan suurkaupungeissa ole mieltä ylentävä, mutta kun isolla porukalla liikuttiin, ei turvattomuuden tunnetta tullut. Matkustin Luxemburgista Frankfurtiin junalla, joten sen puolesta sijainti oli minulle aivan kymppi. Hyvä valinta varauksen hoitaneelta Eevalta!

Sunnuntain ohjelmasta vastasi Jenni. Hän oli reippaasti ottanut yhteyttä matkailutoimistoon ja tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta. Kymmenen suomalaisblogin lukijamäärät ilmeisesti vakuuttivat, sillä meitä odotti turisti-infossa tuhti tietopaketti ja sokerina pohjalla Frankfurt-kortti (mm. ilmainen julkinen liikenne!) ja sponsoroitu jokiristeily Primus Linen komealla laivalla. Lämpimästä salongista käsin olikin ihanteellista saada läpileikkaus kaupungista, sillä edellisen päivän lempeä keli oli muuttunut yön aikana hyytävän tuuliseksi ja vettäkin tihutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokiristeilyn lähtöä ja kakkukahveja odotellessa Oili jakoi taas hyviä kuvausvinkkejä.

Seuraavaakin tapaamista jo pohdittiin. Tietenkin. Ensi kerralla tosin saatan joutua luopumaan vapaamatkustajan roolista ja huolehtimaan vuorostani siitä, että muut ladyt pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Mielelläni sen toki teen ja toivotan jo etukäteen lähialueen bloggarit tervetulleiksi Luxemburgiin. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että silloin paistaisi aurinko. Sitä ihmettä ei meidän reissuillamme ole juuri nähtykään!

Matkalla olivat mukana:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Hollanninhippiäinen
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria

Bloggaajien huippukokous Mainzissa

Published 4.12.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tehtiin, mitä parhaiten osattiin!

Miniviikonloppu Mainzissa lähiseudun bloggaavien ulkosuomalaisnaisten kanssa on takana ja poskilihaksia pakottaa vieläkin. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Aachenissa. Silloin kirjoitukseni otsikkoon valikoituivat sanat ”hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa”. Näin se oli tälläkin kertaa, vaikka paikka ja porukan kokoonpano olivatkin muuttuneet. Hyvän ruoan ja viinin ja hyvien juttujen ympärille rakentunut reissu oli taas varsinainen rospuuttokauden valopilkku. Sesongin huomioon ottaen sitä voisi kai kutsua pikkujouluksi tai kenties meidän naisten omaksi slushiksi – innovointia ja ideointia harrastettiin urakalla! Kiitos nauruista ja mahtavuudesta Leena – London and beyond, Päivi – Viinikupla / Puolivälissä, Oili – Ajatuksia Saksasta, Eeva – Oh wie nordisch, Jonna – Lempipaikkojani ja Heidi – Viherjuuria. Rohkeita ja vallattomia oman elämänsä sankareita jokainen näistä naisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaniravintola Möhren Milieu ja ihana kurkuma-chai-latte lounaan päätteeksi.

Aloitimme vuorokauden mittaiset kinkerit lounaalla vegaaniravintolassa Neustadtin puolella, lähellä asemaa. Nappivalinta tämä pieni kahvilaravintola Möhren Milieu. Kannattaa ehdottomasti varata, istumapaikkoja ei montaa ole. Sisustus oli kierrätystavaraa ja pöydät rakennettu lavoista ja lasilevyistä. Ruoka oli hyvää ja paikan rento tunnelma sopi meidän fiiliksiimme täydellisesti.

Lounasta sulattelimme tarpomalla ylämäkeen hotellille. Mainzin Best Westernin sijainti ei ehkä ollut ideaali, mutta hiljan uudistetut huoneet olivat siistit ja ja tilavat. Päätimme jo tässä vaiheessa, että illallisen jälkeen palaamme hotellille taksilla.

Sitten olikin jo aperitiivin aika. Kohteena oli netistä bongaamamme viinitupa vanhassa kaupungissa, mutta se olikin täyteen buukattu. Muistettakoon tämä ensi kerralla! Eipä hätää, viinipaikkoja on Mainzissa joka nurkalla, ja niinpä kohta jo istuimme Weinhaus Michelin autotalliin tuunatussa lougessa. Paikka oli oikein kotoisa, ja pääsimme aloittamaan illan hyvällä viinien ja juustojen yhdistelmällä. Palvelu oli ystävällistä ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti. Kääriydyimme talon tarjoamiin Ikean huopiin, sillä autotallin ovi (ja koko rakennus) oli aitoa maalaisantiikkia ja lautojen väliset raot sen mukaiset. Viini ja nauru lämmittivät peittojen lisäksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä punaviini nautittiin illallisen kera.

Illallispöytä oli varattu Al Cortile -nimisestä italialaisravintolasta. Pöytämme oli holvikaarien alla kellarissa ja ruoka oli aika perustasoa. Vähät siitä, hyvä seura pelasti taas kaiken ja ilta sujui oikein rattoisasti. Lasku maksettiin ja taksit tilattiin. Olin jo auvoisasti peiton alla huoneessani, kun puhelin alkoi piipata viestejä. Kakkostaksin porukka ei ollut tullut vielä hotellille. Mitä oli tapahtunut? Huonekaverit siellä huolestuneina yrittivät saada yhteyttä eksyneisiin lampaisiin. Pientä sydämentykytystä tämä meille aiheutti, mutta sitten saapui huojentava viesti viitoskerroksesta ”Nyt kuuluu suomea käytävältä!”. Toinen taksi oli tehnyt oharit eikä uutta löytynyt. Niinpä kolme urheaa bloggaajaa oli pakkasyössä vatsat pinkeinä taivaltanut läpi kaupungin ja ylös loppumatonta mäkeä hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaibrunssilla Café des Arts -kahvilassa.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jätimme tarkoituksella hotelliaamiaisen väliin. Varattuna oli brunssi Café des Arts -kahvilasta. Tämä oli Aachenin brunssiin verrattuna modernimpi ja kevyempi, vähän sellainen ”meriaamiainen”. Lämmintä ruokaa ei ollut eikä kymmeniä erilaisia leivoksia. Vaan tämäkin riitti oikein hyvin. Kinkut, juustot ja lohet maistuivat, mysliä tietenkin ja munakokkelia. Suklaakakkua jälkiruoaksi. Kahvit olivat erinomaiset. Erityismaininta komeista miestarjoilijoista! Hyväntuulinen naisseurueemme sai huomiota myös viereisen pöydän herroilta, jotka olisivat kai toivoneet omien seuralaistensa olevan yhtä hyväntuulisia.

Kultuuria se on ruoka- ja viinikultuurikin, mutta ehdimmepä sentään myös St. Stephanin kirkkoon ihailemaan Marc Chagallin lasimaalauksia. Kirkossa oli hyvin hämärää ja hyvää kuvaa ei meikäläisen taidoilla hevillä saanut. Onneksi sain siskoltani ja Lightroomilta apua. Näin saatte tekin jonkilaisen käsityksen ihanista sinisistä maalauksista, vaikka ne paikan päällä ovatkin niin paljon upeampia. Kannatti käydä piipahtamassa tuolla kirkossa vielä viime hetkillä ennen kiiruhtamista asemalle.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

img_4716

 

Bloggaajatapaaminen Aachenissa: hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa

Published 3.3.2016 by ainosalminen

Kaarle Suuri vartioi hotellimme aulassa.

Lauantaiaamuna käänsin auton nokan moottoritielle, aurinko paistoi ja mieli oli iloisen odottavainen. Edessä matkaa 235 km Belgian kautta Aacheniin. Aachen sijaitsee Saksassa, Nordrhein-Westphalenin osavaltiossa juuri Luxemburgin pohjoispuolella. Jos Luxemburg olisi pipo, Aachen olisi sen tupsu 😂 Kaupunki sijaitsee kolmen valtion, Saksan, Belgian ja Hollannin risteyksessä.

Aachen on monellakin tapaa eurooppalaisuuden sydämessä, ja tällä kertaa vanhan kaupungin muurit saivat todistaa viiden ulkosuomalaisen bloggaajan tapaamista. Suoraan asian ytimessä eli ravintola Living Roomin lounaspöydässä minua odottivat Leena (London and beyond), Jonna (Lempipaikkojani), Johanna (Eau de Cologne) ja Laura (Laura’s Itinerary). Kaikki lähikulmilta, Düsseldorfista, Kölnistä ja Antwerpenistä. Matkanteko oli ollut kaikille vaivatonta niin autolla kuin junallakin. Juttu lähti heti kulkemaan, hiljaisia hetkiä ei tullut, taisipa välillä yhdellä sun toisella olla vaikeuksia saada puheenvuoroa 🙂

Museot ja nähtävyydet jäivät kiertämättä, katedraalia ja raatihuonetta ihailtiin vain ulkoisesti. Terassit olivat kylmästä tuulesta huolimatta kävelykeskustassa täynnä, aurinko paistoi ja Aachen näytti parhaat puolensa ja keskiaikaisen charminsa. Me emme terassille tohtineet, pienen Kneipen takanurkka oli suojaisa ja tunnelma lämmin. Olutta, viiniä, teetä – juomia löytyi jokaisen makuun. Ja taas juttu luisti! Kiirehän siinä sitten tuli meikkiä korjailemaan hotellille ja juoksujalkaa kipin kapin illallispöytään.

Lohta, kuhaa, kaurista ja naudan kieltä. Ravintola Ratskeller oli viihtyisä ja tasokas illallispaikka.

Aachenin kaupunki muuten jakaa vuosittain Karlspreis-palkinnon eurooppalaisuuden ja rauhan edistämiseksi. Sen taustalla on Aachenissa vaikuttanut ja sinne tuomiokirkkoon haudattu Kaarle Suuri. Palkinnon ovat saaneet lähes kaikki eurooppalaiset merkkimiehet (naisia joukossa on tietenkin vain muutama harva!!), mutta myös Bill Clinton ja – yllätys yllätys – sekä Luxemburgin kansa että Euro-valuutta!!

Joukossa on mukana luonnollisesti myös kaupungin oma poika, Euroopan parlamentin nykyinen puhemies ja pitkän linjan europoliitikko Martin Schulz. Viime vuonna palkinnon saanut Schulz on kotoisin Würselenin kaupungista Aachenin naapurissa, jossa hän uransa alkuvuosina piti kirjakauppaa. Sitä varten hän jopa varta vasten kouluttautui kirjakaupanpitäjäksi!

Viinilistan tutkiminen on tarkkaa puuhaa.

Jos olette lukeeneet kanssabloggaajieni kertomukset reissustamme, huomaatte että samat keskeiset teemat toistuvat minunkin kirjoituksessani: hyvä seura, maittava ruoka ja kaunis kaupunki on toimiva resepti 🙂 Sunnuntaiaamun tajunnanräjäyttävän runsas brunssi lämpimine ruokineen (uskomatonta, miten valtava ruokahalu naapuripöydän eläkeläisillä oli!) päätti onnistuneen reissun. Me tietenkin armottomina herkkusuina keskityimme kahvila-konditoria Middelbergin kakkutarjontaan ja ostimme viemisiä kotiinkin!

Maiseman vaihdos ja uudet raikkaat tuulet upeiden naisten puhaltamina kantavat taas pitkälle eteenpäin. Tämä oli kylpyläviikonloppuni jälkeen jo toinen esasaarismainen ”hellän dynaamista räjähdysvoimaa ja kohottavaa ajattelun ilotulitusta” tarjoava kokemus tälle alkuvuodelle.

Aachenista ostetut kakunpalat vähän kärsivät tiukoissa mutkissa kotimatkalla, mutta maku oli mahtava!

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.