bloggarit

All posts tagged bloggarit

Bloggaajien huippukokous Mainzissa

Published 4.12.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tehtiin, mitä parhaiten osattiin!

Miniviikonloppu Mainzissa lähiseudun bloggaavien ulkosuomalaisnaisten kanssa on takana ja poskilihaksia pakottaa vieläkin. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Aachenissa. Silloin kirjoitukseni otsikkoon valikoituivat sanat ”hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa”. Näin se oli tälläkin kertaa, vaikka paikka ja porukan kokoonpano olivatkin muuttuneet. Hyvän ruoan ja viinin ja hyvien juttujen ympärille rakentunut reissu oli taas varsinainen rospuuttokauden valopilkku. Sesongin huomioon ottaen sitä voisi kai kutsua pikkujouluksi tai kenties meidän naisten omaksi slushiksi – innovointia ja ideointia harrastettiin urakalla! Kiitos nauruista ja mahtavuudesta Leena – London and beyond, Päivi – Viinikupla / Puolivälissä, Oili – Ajatuksia Saksasta, Eeva – Oh wie nordisch, Jonna – Lempipaikkojani ja Heidi – Viherjuuria. Rohkeita ja vallattomia oman elämänsä sankareita jokainen näistä naisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaniravintola Möhren Milieu ja ihana kurkuma-chai-latte lounaan päätteeksi.

Aloitimme vuorokauden mittaiset kinkerit lounaalla vegaaniravintolassa Neustadtin puolella, lähellä asemaa. Nappivalinta tämä pieni kahvilaravintola Möhren Milieu. Kannattaa ehdottomasti varata, istumapaikkoja ei montaa ole. Sisustus oli kierrätystavaraa ja pöydät rakennettu lavoista ja lasilevyistä. Ruoka oli hyvää ja paikan rento tunnelma sopi meidän fiiliksiimme täydellisesti.

Lounasta sulattelimme tarpomalla ylämäkeen hotellille. Mainzin Best Westernin sijainti ei ehkä ollut ideaali, mutta hiljan uudistetut huoneet olivat siistit ja ja tilavat. Päätimme jo tässä vaiheessa, että illallisen jälkeen palaamme hotellille taksilla.

Sitten olikin jo aperitiivin aika. Kohteena oli netistä bongaamamme viinitupa vanhassa kaupungissa, mutta se olikin täyteen buukattu. Muistettakoon tämä ensi kerralla! Eipä hätää, viinipaikkoja on Mainzissa joka nurkalla, ja niinpä kohta jo istuimme Weinhaus Michelin autotalliin tuunatussa lougessa. Paikka oli oikein kotoisa, ja pääsimme aloittamaan illan hyvällä viinien ja juustojen yhdistelmällä. Palvelu oli ystävällistä ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti. Kääriydyimme talon tarjoamiin Ikean huopiin, sillä autotallin ovi (ja koko rakennus) oli aitoa maalaisantiikkia ja lautojen väliset raot sen mukaiset. Viini ja nauru lämmittivät peittojen lisäksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä punaviini nautittiin illallisen kera.

Illallispöytä oli varattu Al Cortile -nimisestä italialaisravintolasta. Pöytämme oli holvikaarien alla kellarissa ja ruoka oli aika perustasoa. Vähät siitä, hyvä seura pelasti taas kaiken ja ilta sujui oikein rattoisasti. Lasku maksettiin ja taksit tilattiin. Olin jo auvoisasti peiton alla huoneessani, kun puhelin alkoi piipata viestejä. Kakkostaksin porukka ei ollut tullut vielä hotellille. Mitä oli tapahtunut? Huonekaverit siellä huolestuneina yrittivät saada yhteyttä eksyneisiin lampaisiin. Pientä sydämentykytystä tämä meille aiheutti, mutta sitten saapui huojentava viesti viitoskerroksesta ”Nyt kuuluu suomea käytävältä!”. Toinen taksi oli tehnyt oharit eikä uutta löytynyt. Niinpä kolme urheaa bloggaajaa oli pakkasyössä vatsat pinkeinä taivaltanut läpi kaupungin ja ylös loppumatonta mäkeä hotellille. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaibrunssilla Café des Arts -kahvilassa.

Lauantaina nukuimme pitkään ja jätimme tarkoituksella hotelliaamiaisen väliin. Varattuna oli brunssi Café des Arts -kahvilasta. Tämä oli Aachenin brunssiin verrattuna modernimpi ja kevyempi, vähän sellainen ”meriaamiainen”. Lämmintä ruokaa ei ollut eikä kymmeniä erilaisia leivoksia. Vaan tämäkin riitti oikein hyvin. Kinkut, juustot ja lohet maistuivat, mysliä tietenkin ja munakokkelia. Suklaakakkua jälkiruoaksi. Kahvit olivat erinomaiset. Erityismaininta komeista miestarjoilijoista! Hyväntuulinen naisseurueemme sai huomiota myös viereisen pöydän herroilta, jotka olisivat kai toivoneet omien seuralaistensa olevan yhtä hyväntuulisia.

Kultuuria se on ruoka- ja viinikultuurikin, mutta ehdimmepä sentään myös St. Stephanin kirkkoon ihailemaan Marc Chagallin lasimaalauksia. Kirkossa oli hyvin hämärää ja hyvää kuvaa ei meikäläisen taidoilla hevillä saanut. Onneksi sain siskoltani ja Lightroomilta apua. Näin saatte tekin jonkilaisen käsityksen ihanista sinisistä maalauksista, vaikka ne paikan päällä ovatkin niin paljon upeampia. Kannatti käydä piipahtamassa tuolla kirkossa vielä viime hetkillä ennen kiiruhtamista asemalle.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

img_4716

 

Bloggaajatapaaminen Aachenissa: hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa

Published 3.3.2016 by ainosalminen

Kaarle Suuri vartioi hotellimme aulassa.

Lauantaiaamuna käänsin auton nokan moottoritielle, aurinko paistoi ja mieli oli iloisen odottavainen. Edessä matkaa 235 km Belgian kautta Aacheniin. Aachen sijaitsee Saksassa, Nordrhein-Westphalenin osavaltiossa juuri Luxemburgin pohjoispuolella. Jos Luxemburg olisi pipo, Aachen olisi sen tupsu 😂 Kaupunki sijaitsee kolmen valtion, Saksan, Belgian ja Hollannin risteyksessä.

Aachen on monellakin tapaa eurooppalaisuuden sydämessä, ja tällä kertaa vanhan kaupungin muurit saivat todistaa viiden ulkosuomalaisen bloggaajan tapaamista. Suoraan asian ytimessä eli ravintola Living Roomin lounaspöydässä minua odottivat Leena (London and beyond), Jonna (Lempipaikkojani), Johanna (Eau de Cologne) ja Laura (Laura’s Itinerary). Kaikki lähikulmilta, Düsseldorfista, Kölnistä ja Antwerpenistä. Matkanteko oli ollut kaikille vaivatonta niin autolla kuin junallakin. Juttu lähti heti kulkemaan, hiljaisia hetkiä ei tullut, taisipa välillä yhdellä sun toisella olla vaikeuksia saada puheenvuoroa 🙂

Museot ja nähtävyydet jäivät kiertämättä, katedraalia ja raatihuonetta ihailtiin vain ulkoisesti. Terassit olivat kylmästä tuulesta huolimatta kävelykeskustassa täynnä, aurinko paistoi ja Aachen näytti parhaat puolensa ja keskiaikaisen charminsa. Me emme terassille tohtineet, pienen Kneipen takanurkka oli suojaisa ja tunnelma lämmin. Olutta, viiniä, teetä – juomia löytyi jokaisen makuun. Ja taas juttu luisti! Kiirehän siinä sitten tuli meikkiä korjailemaan hotellille ja juoksujalkaa kipin kapin illallispöytään.

Lohta, kuhaa, kaurista ja naudan kieltä. Ravintola Ratskeller oli viihtyisä ja tasokas illallispaikka.

Aachenin kaupunki muuten jakaa vuosittain Karlspreis-palkinnon eurooppalaisuuden ja rauhan edistämiseksi. Sen taustalla on Aachenissa vaikuttanut ja sinne tuomiokirkkoon haudattu Kaarle Suuri. Palkinnon ovat saaneet lähes kaikki eurooppalaiset merkkimiehet (naisia joukossa on tietenkin vain muutama harva!!), mutta myös Bill Clinton ja – yllätys yllätys – sekä Luxemburgin kansa että Euro-valuutta!!

Joukossa on mukana luonnollisesti myös kaupungin oma poika, Euroopan parlamentin nykyinen puhemies ja pitkän linjan europoliitikko Martin Schulz. Viime vuonna palkinnon saanut Schulz on kotoisin Würselenin kaupungista Aachenin naapurissa, jossa hän uransa alkuvuosina piti kirjakauppaa. Sitä varten hän jopa varta vasten kouluttautui kirjakaupanpitäjäksi!

Viinilistan tutkiminen on tarkkaa puuhaa.

Jos olette lukeeneet kanssabloggaajieni kertomukset reissustamme, huomaatte että samat keskeiset teemat toistuvat minunkin kirjoituksessani: hyvä seura, maittava ruoka ja kaunis kaupunki on toimiva resepti 🙂 Sunnuntaiaamun tajunnanräjäyttävän runsas brunssi lämpimine ruokineen (uskomatonta, miten valtava ruokahalu naapuripöydän eläkeläisillä oli!) päätti onnistuneen reissun. Me tietenkin armottomina herkkusuina keskityimme kahvila-konditoria Middelbergin kakkutarjontaan ja ostimme viemisiä kotiinkin!

Maiseman vaihdos ja uudet raikkaat tuulet upeiden naisten puhaltamina kantavat taas pitkälle eteenpäin. Tämä oli kylpyläviikonloppuni jälkeen jo toinen esasaarismainen ”hellän dynaamista räjähdysvoimaa ja kohottavaa ajattelun ilotulitusta” tarjoava kokemus tälle alkuvuodelle.

Aachenista ostetut kakunpalat vähän kärsivät tiukoissa mutkissa kotimatkalla, mutta maku oli mahtava!

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin