blogi

All posts tagged blogi

Tunnustus blogilleni

Published 11.2.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jutun kuvituksena tämän talven maisemia Luxemburgista.

Sain blogitunnustuksen Hollannissa asuvalta Anulta. Kiitos, Anu. Tiesitkö muuten, että olet yksi blogini vanhimmista seuraajista?

Anu on juuri vaihtanut bloginsa nimeä ja aihepiiriä. Matkakuume-blogista on muuttuneen elämäntilanteen myötä tullut Mielilandia ja matkakertomuksista siirrytty tarinoihin opiskelusta ja asumisesta Hollannissa. Toimittajana Anu hallitsee suvereenisti suomen kielen, mikä on minulle tärkeä juttu mielenkiintoisen ja viihdyttävän sisällön lisäksi.

Haasteen ideana on, että tunnustuksen saanut bloggaaja kertoo oman blogitaipaleensa alusta, antaa vinkkejä uusille bloggaajille ja nimeää kymmenen uutta blogitunnustuksen saajaa. Edellisen tunnustuksen sain syksyllä 2015, ja siihen liittyvän kirjoitukseni ja vastaukset kysymyksiin löydät täältä.

Näin Anu perusteli tunnustuksen antamista minulle:

”Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittaa blogin nimen mukaisesti viisikymppinen Aino, joka työskentelee ja asuu Luxemburgissa. Blogi kertoo siitä ”mitä milloinkin mieleen tulee”, ja just hyvä niin! Aino on asunut yli parikymmentä vuotta nykyisessä kotimaassaan, minkä vuoksi ihastelen aina sitä, miten iskevää ja hyvää suomea hän kirjoittaa.”

Tämä kävi kyllä suoraan sydämeen! Meillä on siis Anun kanssa yhteistä rakkaus äidinkieleemme, mikä ulkomailla asumisen myötä on ainakin minulle on noussut suomalaisuuteni kulmakiveksi. Tarvitsen suomea tietenkin työssäni mutta ylläpidän identiteettiäni ennen kaikkea kulttuurin – lukemisen ja kirjoittamisen – kautta. En myöskään halua täysin pudota kelkasta kielen muuttuessa, vaikka en kaikista uutuuksista varauksetta iloitsekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma blogini on nyt hieman runsaat 2,5 vuotta vanha – ei siis enää lapsenkengissä, mutta sanottaisiko vaikka teini-ikäinen. En tiedä, onko minusta siten ketään neuvomaan, kun omakin blogipolku on välillä ollut hieman mutkainen ja horisontti kadoksissa. Jos bloggaaminen yhtään kutkuttaa, niin rohkeasti vaan mukaan. Tämä on mukavaa ”matalan kynnyksen” kirjoittamista. Jokaisella meillä on oma äänemme ja kivoja juttuja jaettavana. Oman, pienenkin lukijakunnan muodostuminen ottaa aikansa, mutta odottaminen kannattaa sillä yhteisöllisyys on blogimaailman suola! Tämä olkoon se viisaus, jonka jaan kanssanne.

En siis lähde muita ohjeita antamaan, mutta vinkkaan kourallisesta blogeja, joista erityisesti pidän. En ole edes varmentanut, onko haaste jo näiden kirjoittajien kohdalle osunut! Vaikka ei olisi, niin haasteeseen osallistuminen on toki vapaaehtoista. Ilo lukea näitä kirjoituksia on iso ja sen ilon haluan jakaa. Uusien kiinnostavien blogien löytäminen on ihanaa, ja siinä mielestäni onkin yksi näiden blogihaasteiden eduista. Lumipalloefekti lähtee käyntiin ja hyvä kiertää 🙂

img_0104

Tässä ihania blogeja, olkaa hyvä!

Viherjuuria: Kölnissä blogia (ja lastenkirjoja!!) kirjoittavaan Heidiin sain ilokseni tutustua bloggaajatapaamisessa Mainzissa joulukuun alussa. Heidin persoonan valoisuus loistaa läpi hänen teksteistään. Tästä blogista löytyy ulkosuomalaisen arkea, kirjoitushommia, leipätyötä ja nuoren aviovaimon auvoisaa onnea. Oikea hyvän mielen blogi 🙂

Pariisin lumo: Tämänkin blogin kirjoittajan tunnen henkilökohtaisesti. Nepotismi kunniaan! Pariisille omistettua matkablogia pitää siskoni Tuula. Tuula reissaa paljon ja kertoo seikkailuistaan myös toisessa blogissaan Soolona maailmalla. Miten häneltä riittääkään aikaa sekä matkustaa että kirjoittaa!! Pariisi on minulle rakas kaupunki, ja on mielenkiintoista tutustua siihen myös toisen ihmisen silmin. Tuulan blogeissa on hyviä vinkkejä ja paljon kulttuuria.

Martan Matkassa: Nyt ollaan Sveitsissä ja Genevessä. Vuoristoa, kaupungin sykettä, kulttuuria – kaikkea mistä pidän. Martta nauttii elämästään ja kirjoittaa siitä innostavasti. Positiivisuus edellä mennään tässäkin blogissa. Kuvitus on myös upea, Sveitsistä nyt ei huonoja kuvia taida saadakaan! Martta on itseni kaltainen 40+ -bloggaaja, ja elämänkokemus kuuluu rivien välistä.

Jaa määkö Pariisitar: Tämä tamperetar ja hänen uudenkarhea bloginsa ovat juuri nyt tutustumisen alla. Taas ollaan siis Pariisissa – ei ihme, itsekin siellä asuneena aihepiiri vetää minua puoleensa aina vaan. Huumori kukkii, kun tämä kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ranskalaisten letkeästä elämäntavasta ja hiuksia pystyyn nostattavasta byrokratiasta. Tämä blogi tuntuu heti löytäneen oman äänensä!

 photo bloggeraward.jpg

Tässä vielä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet, jos haluatte haasteeseen osallistua:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Mä lähden stadiin

Published 1.11.2016 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervehdys täältä blogihiljaisuuden syvyyksistä. Syksy tuli, lehdet lähtivät puista ja kohta lähtee emäntä talosta.

Joskus on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa asioita uudesta perspektiivistä, vähän kauempaa siis. Minä katsoin maailmaa polkupyörän satulasta käsin ja valaistuin. Yksi asia johti toiseen, ja olenkin laittanut elämääni uuteen järjestykseen sellaisella ”halki-poikki-pinoon” – meiningillä. Muutoksia kehotetaan yleensä tekemään yksi kerrallaan tai muuten vain harkiten. Ei siitä hyvää seuraa jos yrittää liikaa ahnehtia. Keikauttaa kaiken päälaelleen, ottaa suorituspaineita ja lyyhistyy lopulta taakan alle. Paha mieli siitä tulee, niinhän?

Ei tullut paha mieli, muutospohdinnat vain veivät mennessään eikä aikaa ole nyt riittänyt ihan kaikkeen. Blogi-ressu on saanut kärsiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän kyllä kirpaisee ajatus, että tässä keittiössä porisee kohta jonkun muun padat.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin eräänä kauniina syyskuisena päivänä mennä polkupyörällä töihin. Kerta se on ensimmäinenkin. Olin ekaluokkalaisen mentaliteetilla käynyt edellisenä sunnuntaina testaamassa reitin, että varmasti osaan perille pyöräteitä pitkin, uuden näköalahissin kautta ja sitten punaisen sillan yli. Kellotinkin matkani –  35 minuuttia. Syntymäpäiväni aattona sitten saavuin toimistolle selkä märkänä ja tukka kypärän alla liiskaantuneena mutta hymy huulilla. Mikä suoritus! Olin onnistunut jättämään auton talliin ja hyppäämään mukavuusalueeni ulkopuolelle. Työpäivän jälkeen piipahdin asioimassa läheisessä kauppakeskuksessa ja sen jälkeen hurautin vielä teatteriin. Illan jo pimettyä kytkin valot pyörääni ja tanssiesityksen kuviot mielessäni polkaisin alamäkeen kohti kotia.

Tästä alkoi intensiivinen mentaalinen prosessi ja se päättyi siihen, että asuntoni on nyt myynnissä.

Haluan kaupunkiin. Haluan olla lähempänä kulttuuririentoja, polkaista lauantaiaamuna torille ja hengailla keskustan ihmisvilinässä. Ihan pelkässä pyöräilyinnossani en tätä päätöstä toki tehnyt, mutta näin pienestä seikasta lumipalloefekti lähti käyntiin. Aikani täällä esikaupunkialueella on nyt tullut päätökseen. Luxemburgilaisia naapureitani en jää kaipaamaan, vaikka kadonneen marokkolaisvaimon arvoitus jäänee ikuisesti ratkaisematta.

Pientä sydämentykytystä olen tuntenut jo usemmankin kerran, kun olen kuitenkin tässä asunnossani jo 12 vuotta viihtynyt. Onko tässä nyt mitään järkeä? Joudunko ojasta allikkoon? Tulenko katumaan? Who knows. Voihan nuo kysymykset esittää toisinkin. Kadunko, jos en nyt lähde?

Päätösten teko ei ole vaakaihmisten vahvuus, ja olisin aivan mainiosti voinut vatvoa muuttoa kuukausitolkulla ja sitten varoivaisuuksissani päättää haudata koko idean. Joskus vain on hyvä uskaltaa tehdä asiat ihan toisin kuin yleensä.

Mä päätin uskaltaa. Mä lähden stadiin.

 

Blogisynttärit 

Published 25.5.2016 by ainosalminen


Blogi täyttää näinä päivinä kaksi vuotta. Liekö tuo virstanpylväs ollut syynä muutaman viikon luovalle tauolle täällä kirjoituspöydän takana. Kovasti olen pohtinut, vieläkö minulla on sanottavaa ja riittääkö motivaatio kirjoittamiseen. Mistä löytyisi se kultainen keskitie kirjoittajana, kun ihan kaikkia luurankoja kaapistaan ei halua julkisuuteen tuoda?

Kevät on usein luovuuden kulta-aikaa. Kenties luontoäidillä on itseni tavoin hieman käynnistysvaikeuksia. Vai mitä sanotte, kun viikonloppuna Luxemburgissa oli sateista ja 13 astetta? Samaan aikaa Kööpenhaminassa maratonin juossut tuttava valitteli liiankin helteisiä olosuhteita. Loimaalla Varsinais-Suomessa äiti paistatteli parvekkeella päivää 23 asteen kesäkeleissä. 

Motivaatio siis on ollut hieman hukassa, mutta laitetaan toivo kesään ja uskotaan sen tulevan tänäkin vuonna.
Kaikkea pientä ja isompaa kivaa on kuitenkin sattunut ja lisää tulossa, joten ehkä niistä irtoaa jutun aihetta tänne blogiinkin ja lumipalloefekti lähtee käyntiin. Perslihaksilla ne ammattilaisetkin kuulemma kirjoittavat.

Ennen sitä on kuitenkin hoidettava istuntopöytäkirjat painokuntoon täällä Brysselin täysistunnossa, joka juuri alkoi Alankomaiden kuninkaan Willem Alexanderin virallisella vierailulla. Edessä on vielä pitkä ilta, istunto päättyy puolilta öin. Matkalla tänne lensi auton tuulilasiin kivi ja keikka korjaamolle on siten edessä perjantaina. Vakuutus korvaa, mutta olisin kyllä mielelläni käyttänyt vapaan iltapäivän muulla tavalla. Onneksi niitä kivojakin juttuja on viikonloppuna tiedossa, mutta niistä kenties lisää myöhemmin 😊😊.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.