blogihaaste

All posts tagged blogihaaste

Haaste! 10+1 kysymystä ulkosuomalaisuudesta

Published 28.6.2017 by ainosalminen

 

img_1612

Luxemburgin kesä kotiparvekkeelta nähtynä

Kas, sattuipa sopivasti. Blogini täytti juuri kolme vuotta ja kohdalle osui kirjoittajantaipaleeni kolmas blogihaaste. Kiitos London and beyond -blogin Leena! Samantyyppisiin kysymyksiin olen vastannut jo aikaisemminkin, mutta ehkäpä viime kerrasta on sen verran aikaa, että jokunen uusikin lukija niistä kiinnostuu – antaa siis mennä. Tässä vastaukseni:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
”Tupakka, alkoholi ja polttoaineet ovat edullisia ja rajoille on lyhyt matka” kuuluu vitsi, jota monet ulkomaalaiset täällä sarkastisesti viljelevät. Totta tuo kaikki onkin. Minäkin ostan mielelläni hyviä viinejä ja lähden kernaasti autolla reissuun, mutta tässä en halua nyt vinoilla Luxemburgin pienuudelle vaan nostetaan Luxemburgin valttina esiin sen upea luonto. Luonto on lähellä kaikkialla ja reippailemaan voi lähteä vaikka ”Pikku-Sveitsiin”, jonka vaellusreitit ovat vertaansa vailla.

Toinen mieleen tuleva seikka on turvallisuus. Nykyisessä maailmanmenossa on lohdullista ajatella, että Luxemburg on turvallinen maa asua. Toivottavasti tämä pätee jatkossakin.

2. Entä ikävintä?
Juuri nyt ikävintä on, että meren rannalle on pitkä matka. Toinen iso murhe on asumisen kalleus.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
En ole kovinkaan kummoinen maailmanmatkaaja. Pitkät lennotkin ovat alkaneet ahdistaa, mutta haaveilla toki voi aina. Ehkäpä lähtisin Kanadaan. Sinne minua houkuttaa villi luonto ja toisaalta eloisat suurkaupungit, kuten Vancouver. Kreikan isot kaupungit, Ateena ja Thessaloniki ovat myös listallani.

img_0813

Vähän liikaa väkeä rannalla minun makuuni, mutta meri on aina meri!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Vaakaihmisenä heilun tässäkin kahden vaihtoehdon välillä. Palaisin mielelläni Afrikkaan safarille mutta myös Espanjan Galiciasta minulla on mukavat muistot.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Tähän on pakko sanoa, etten kaipaa mitään erityistä. Johtuneeko siitä, että tarvittaessa täältä saa skandikaupasta lakritsia, silliä, ruisleipää ja montaa muuta herkkua. Yleensähän sitä himoitsee juuri sitä, mitä ei voi saada!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
En usko. Työni ja elämäni on nyt täällä, ja eläkkeelle siirtyessäni ulkomaanvuosia tulee olemaan plakkarissa lähes 30. Tulevaisuudensuunnitelmistani jo vähän vihjailinkin, kun kirjoitin lomaviikostani Ranskassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Juhlapyhiä katolisessa kalenterissa riittää, ja esimerkiksi toukokuussa arkipyhiä ja pitkiä viikonloppuja on useampia. Olipa juhlan syy mikä tahansa, ruoka ja juoma on aina tärkeässä asemassa. Makkaraa, olutta ja kuohuviiniä vähintään! Olen aina pitänyt kovasti karnevaaliviikon päättävästä ”Buergbrennen” -tapahtumasta. Kokko kasataan yleensä partiolaisten toimesta ja illan pimetessä se sytytetään. Kokkotulen toivotaan häätävän talven, ja sitä ihaillessa voi vatsansa täyttää perinteisellä linssimuhennoksella!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Minun lähtöni ei ollut vaikea laisinkaan. Työtarjous tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni. Pelkällä menolipulla lähdin vuonna 1995 enkä kertaakaan ole ajatellut palaavani.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki, ja se on tarkoituksenikin. Suomessa on ihana käydä, mutta en uskoisi sinne enää sopeutuvani. Luxemburgissa on ollut hyvä asua ja työskennellä, mutta en ole integroitunut paikalliseen yhteiskuntaan. Olisin voinut jossain vaiheessa uraani siirtyä Brysseliin, mutta sopivaa työtä ei sieltä löytynyt silloin kuin lähtöhaluja olisi ollut. Mikä maa seuraavaksi? Ranska on suunnitelmissa, mutta pidän mielen avoimena tulevan suhteen. Moni asia voi vielä muuttua.

img_0951

Osterit – jumalaista herkkua!

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Mitähän tähän nyt sanoisi? Vuosi 2016 oli kyllä tapahtumarikas, mutta mitään maailmoja mullistavia hetkiä en sieltä löydä (kaukosäätimen herruuden sain toki takaisin!). Yleensäkin elämäni on aika tasaista, eikä se ole huono juttu laisinkaan.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Tänä vuonna kävin jo automatkalla Ranskassa. Kesällä suuntaan Kreikan saaristoon, kohteina Syros ja Paros. Suomeen pitää tietenkin myös kesälomalla ehtiä. Syksymmällä suunnitelmissa on viikonloppu Pariisissa ja kenties marraskuulle riittää vielä muutama lomapäivä, jos mielin minilomalle.

Tässäpä tämä! En haasta ketään, sillä luulenpa useimpien ulkosuomalaisten bloggaajien jo saaneen haasteen tai osallistuneen siihen oma-aloitteisesti. Jokaisella on oma tarinansa ja kokemuksensa – valtavan mielenkiintoista lukemista kaiken kaikkiaan tällä hetkellä blogeissa. Toivottavasti pidit omasta tarinastani!

img_0943

Minne menenkin, tieni vie aina kirjakauppoihin.

Tunnustus blogilleni

Published 11.2.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jutun kuvituksena tämän talven maisemia Luxemburgista.

Sain blogitunnustuksen Hollannissa asuvalta Anulta. Kiitos, Anu. Tiesitkö muuten, että olet yksi blogini vanhimmista seuraajista?

Anu on juuri vaihtanut bloginsa nimeä ja aihepiiriä. Matkakuume-blogista on muuttuneen elämäntilanteen myötä tullut Mielilandia ja matkakertomuksista siirrytty tarinoihin opiskelusta ja asumisesta Hollannissa. Toimittajana Anu hallitsee suvereenisti suomen kielen, mikä on minulle tärkeä juttu mielenkiintoisen ja viihdyttävän sisällön lisäksi.

Haasteen ideana on, että tunnustuksen saanut bloggaaja kertoo oman blogitaipaleensa alusta, antaa vinkkejä uusille bloggaajille ja nimeää kymmenen uutta blogitunnustuksen saajaa. Edellisen tunnustuksen sain syksyllä 2015, ja siihen liittyvän kirjoitukseni ja vastaukset kysymyksiin löydät täältä.

Näin Anu perusteli tunnustuksen antamista minulle:

”Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittaa blogin nimen mukaisesti viisikymppinen Aino, joka työskentelee ja asuu Luxemburgissa. Blogi kertoo siitä ”mitä milloinkin mieleen tulee”, ja just hyvä niin! Aino on asunut yli parikymmentä vuotta nykyisessä kotimaassaan, minkä vuoksi ihastelen aina sitä, miten iskevää ja hyvää suomea hän kirjoittaa.”

Tämä kävi kyllä suoraan sydämeen! Meillä on siis Anun kanssa yhteistä rakkaus äidinkieleemme, mikä ulkomailla asumisen myötä on ainakin minulle on noussut suomalaisuuteni kulmakiveksi. Tarvitsen suomea tietenkin työssäni mutta ylläpidän identiteettiäni ennen kaikkea kulttuurin – lukemisen ja kirjoittamisen – kautta. En myöskään halua täysin pudota kelkasta kielen muuttuessa, vaikka en kaikista uutuuksista varauksetta iloitsekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma blogini on nyt hieman runsaat 2,5 vuotta vanha – ei siis enää lapsenkengissä, mutta sanottaisiko vaikka teini-ikäinen. En tiedä, onko minusta siten ketään neuvomaan, kun omakin blogipolku on välillä ollut hieman mutkainen ja horisontti kadoksissa. Jos bloggaaminen yhtään kutkuttaa, niin rohkeasti vaan mukaan. Tämä on mukavaa ”matalan kynnyksen” kirjoittamista. Jokaisella meillä on oma äänemme ja kivoja juttuja jaettavana. Oman, pienenkin lukijakunnan muodostuminen ottaa aikansa, mutta odottaminen kannattaa sillä yhteisöllisyys on blogimaailman suola! Tämä olkoon se viisaus, jonka jaan kanssanne.

En siis lähde muita ohjeita antamaan, mutta vinkkaan kourallisesta blogeja, joista erityisesti pidän. En ole edes varmentanut, onko haaste jo näiden kirjoittajien kohdalle osunut! Vaikka ei olisi, niin haasteeseen osallistuminen on toki vapaaehtoista. Ilo lukea näitä kirjoituksia on iso ja sen ilon haluan jakaa. Uusien kiinnostavien blogien löytäminen on ihanaa, ja siinä mielestäni onkin yksi näiden blogihaasteiden eduista. Lumipalloefekti lähtee käyntiin ja hyvä kiertää 🙂

img_0104

Tässä ihania blogeja, olkaa hyvä!

Viherjuuria: Kölnissä blogia (ja lastenkirjoja!!) kirjoittavaan Heidiin sain ilokseni tutustua bloggaajatapaamisessa Mainzissa joulukuun alussa. Heidin persoonan valoisuus loistaa läpi hänen teksteistään. Tästä blogista löytyy ulkosuomalaisen arkea, kirjoitushommia, leipätyötä ja nuoren aviovaimon auvoisaa onnea. Oikea hyvän mielen blogi 🙂

Pariisin lumo: Tämänkin blogin kirjoittajan tunnen henkilökohtaisesti. Nepotismi kunniaan! Pariisille omistettua matkablogia pitää siskoni Tuula. Tuula reissaa paljon ja kertoo seikkailuistaan myös toisessa blogissaan Soolona maailmalla. Miten häneltä riittääkään aikaa sekä matkustaa että kirjoittaa!! Pariisi on minulle rakas kaupunki, ja on mielenkiintoista tutustua siihen myös toisen ihmisen silmin. Tuulan blogeissa on hyviä vinkkejä ja paljon kulttuuria.

Martan Matkassa: Nyt ollaan Sveitsissä ja Genevessä. Vuoristoa, kaupungin sykettä, kulttuuria – kaikkea mistä pidän. Martta nauttii elämästään ja kirjoittaa siitä innostavasti. Positiivisuus edellä mennään tässäkin blogissa. Kuvitus on myös upea, Sveitsistä nyt ei huonoja kuvia taida saadakaan! Martta on itseni kaltainen 40+ -bloggaaja, ja elämänkokemus kuuluu rivien välistä.

Jaa määkö Pariisitar: Tämä tamperetar ja hänen uudenkarhea bloginsa ovat juuri nyt tutustumisen alla. Taas ollaan siis Pariisissa – ei ihme, itsekin siellä asuneena aihepiiri vetää minua puoleensa aina vaan. Huumori kukkii, kun tämä kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ranskalaisten letkeästä elämäntavasta ja hiuksia pystyyn nostattavasta byrokratiasta. Tämä blogi tuntuu heti löytäneen oman äänensä!

 photo bloggeraward.jpg

Tässä vielä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet, jos haluatte haasteeseen osallistua:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Blogihaaste

Published 3.10.2015 by ainosalminen


Thaimaanrannanmaalarien Heidi heitti blogihaasteella, sorry, vastaus tulee todella myöhässä !!

Olen suhteellisen uusi kirjoittaja, blogini täytti vuoden toukokuun lopulla. Tämän haasteen tarkoituksena on esitellä pienen, alle 200-päisen lukijakunnan omaavia blogeja. Samantyyppisiä haasteita näkyy oleva käynnissä useampiakin, kuten Liebster ja Starlight. Siispä kiitos Heidi, yritän parhaani mukaan tässä vastata kysymyksiisi.

Tässä Heidin kysymykset: 

1.   Kuinka vaikeata oli keksiä blogillesi nimi?
Blogin perustaminen oli lopultakin aika nopea prosessi. Nimikin siinä kiireessä löytyi suhteellisen helposti. Olin itse etsinyt ikäisteni naisten kirjoituksia, eivätkä hakuni tuottaneet tulosta. Ajattelin sitten, että aloitan itse, ja blogin nimestä piti käydä esille bloggaajan ikähaarukka.
2.   Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Olin löytänyt blogimaailman kenties runsas vuosi ennen oman blogini perustamista (toukokuussa 2014). Olen monipuolisesti lukeva ihminen, ja netin lyhyet teksti sopivat hyvin sellaisiin hetkiin, jolloin kirjaan ei oikein ehdi syventyä. Oma kirjoittamisen paloni oli syttynyt jo aikaisemmin, joten kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle lyhyempien tekstien laatiminen tuntui hyvältä idealta.
3.   Minkä kirjan luit viimeksi?
Viimeisin luettu kirja on Kari Hotakaisen Jumalan Sana. Tykkäsin siitä kovasti, kuten Hotakaisen tuotannosta yleensäkin. Sen jälkeen olen aloittanut kolme kirjaa: Knausgård: Taisteluni ensimmäinen kirja; Emmanuel Carrère: D’autres vies que la mienne; Sabine Deitmer: Scharfe Stiche.

Knausgårdia luen työmatkoilla hotellissa, kun olen yksin omine suomenkielisine ajatuksineni. Carrèrea luen kotona, kun mies ja telkkari suoltavat korviini ranskan kieltä. Deitmerin kirjan kuvittelin lukevani neljän päivän lomareissulla Berliinissä, mutta haaveeksi jäi.
4.   Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Olen onnellinen kun ehdin pysähtyä ja muistaa, miten onnekas olen ja miten paljon olen elämältä saanut. Pienemmät ja isommat asiat, aineelliset ja aineettomat sellaiset, saavat päivittäin aikaan lämpimän tunteen tuonne jonnekin rintalastan alle. Onnittelen itseäni siitä, että tunnistan nuo asiat, osaan ottaa ne vastaan, jakaa niitä ja kiittää niistä toisia ihmisiä, sattumaa tai ihan itseäni. Oma onnellisuuteni on ennenkaikkea itsestäni kiinni.
5.   Mikä saa sinut vihaiseksi?
Ihan ykkösenä tällä listalla on ihmisten ilkeys, välinpitämättömyys ja kylmyys. Tekee mieli alkaa kiljumaan ja hakkaamaan näiden henkilöiden päätä seinään ja komentaa heidät kaikki psykiatrin sohvalle kohtaamaan omat ongelmansa. Ihan päivittäin tietenkin kiukuttaa ja harmittaa monikin pikkuasia, mutta ne ovat todellakin usein vain mitättömiä yksityiskohtia, joista pääsee nopeasti yli kun asioita vähän pistää tärkeysjärjestykseen tai tuulettaa ajatuksiaan työkaverin kanssa.
6.   Pelkäätkö jotain- jos, niin mitä?
En osaa niinkään pelätä erityisesti mitään omalta kohdaltani, mutta pelkään, että itselleni tärkeimmille ihmisille sattuu onnettomuuksia, sairauksia ja muita kohtalon kouran iskuja. Toivoisin heille vain kaikkea hyvää, harmit ja murheet ottaisin itselleni (Freudilla olisi tähän varmaan paljon sanottavaa!!).
7.   Tilanne jossa olet voittanut pelkosi?
Pelkoja on pieniä ja isoja, mitään fobioita minulla ei taida olla. Viime vuosina olen uskaltanut vaihtaa nousujohteisen urani väärällä alalla tasaiseen menoon sopivammalla polulla. Uskalsin heittäytyä lomalla kokeilemaan trapetsia. Uskalsin kymmenen sinkkuvuoden jälkeen heittäytyä uuteen suhteeseen. Ihan tällaisia tavallisia juttuja 🙂
8.   Lempipuuhasi vapaa-aikana?
Lukeminen ja ruoanlaitto. Luen romaaneja, blogeja, uutisia, terveys- ja hyvinvointisivustoja ja vaikka mitä. Tykkään liikkua ja käydä elokuvissa ja teatterissa. Viikonloppureissut ovat ihania, mutta valitettavan harvinaisia. Ystäviä tapaan mutkattomasti juuri liikunnan ja elokuvailtojen parissa. Kaikkea muutakin olisi kiva tehdä, mutta hyvä kun aika riittää edes näihin mainittuihin!
9.   Paras neuvo, jonka olet joskus saanut?
Ehkä kyse ei ole ihan neuvosta, mutta isäni sanat ”Meidän Aino pärjää aina” ovat usein mielessä apuna tiukoissa tilanteissa.
10. Missä maassa asuisit mieluiten?
Home is where the heart is. Tällä hetkellä elämä maistuu Luxemburgissa, on työ, kaverit ja perhe. Olen tottunut Luxemburgiin näiden 20 vuoden aikana. Luxemburgissa on turvallista ja miellyttävää elää, vaikka toisinaan kadehdin isommissa kaupungeissa asuville tarjolla olevia laajempia harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa. Ehkä vielä joskus asun Ranskassa, ehkä Suomessa. Elämä voi kuljettaa mihin vain. Ovet ja ikkunat ovat auki.
11. Rohkein teko elämässäsi?
Olen tehnyt elämässäni hyppyjä, muutenkin kuin trapetsilla 🙂 Elämä on sellaista, kaipa siihen jotain rohkeuttakin on tarvittu, mutta sitä me varmaan tarvitsemme kaikki – ihan päivittäin. Ehkä se rohkein veto on vielä edessä, ellei se sitten ollut oman itsensä kohtaaminen psykoanalyysissä.


Huh-huh, tulipa tekstiä, vaikka yritin hillitä tyypillistä monisanaisuuttani. Kysymyksiin on nyt vastattu ja olisi aika heittää haaste eteenpäin. Vaan mitäs, kun kaikkialla törmään kirjoittajiin, jotka on jo aiemmin haastettu? Jätän jatkohaasteen siis väliin, vaikka teitä ihania ”pienbloggareita” on siellä eetterissä varmasti pilvin pimein. Vinkatkaa te lukijat uusista löydöistä ja omista blogeistanne!!

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin