blogit

All posts tagged blogit

Haaste! 10+1 kysymystä ulkosuomalaisuudesta

Published 28.6.2017 by ainosalminen

 

img_1612

Luxemburgin kesä kotiparvekkeelta nähtynä

Kas, sattuipa sopivasti. Blogini täytti juuri kolme vuotta ja kohdalle osui kirjoittajantaipaleeni kolmas blogihaaste. Kiitos London and beyond -blogin Leena! Samantyyppisiin kysymyksiin olen vastannut jo aikaisemminkin, mutta ehkäpä viime kerrasta on sen verran aikaa, että jokunen uusikin lukija niistä kiinnostuu – antaa siis mennä. Tässä vastaukseni:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
”Tupakka, alkoholi ja polttoaineet ovat edullisia ja rajoille on lyhyt matka” kuuluu vitsi, jota monet ulkomaalaiset täällä sarkastisesti viljelevät. Totta tuo kaikki onkin. Minäkin ostan mielelläni hyviä viinejä ja lähden kernaasti autolla reissuun, mutta tässä en halua nyt vinoilla Luxemburgin pienuudelle vaan nostetaan Luxemburgin valttina esiin sen upea luonto. Luonto on lähellä kaikkialla ja reippailemaan voi lähteä vaikka ”Pikku-Sveitsiin”, jonka vaellusreitit ovat vertaansa vailla.

Toinen mieleen tuleva seikka on turvallisuus. Nykyisessä maailmanmenossa on lohdullista ajatella, että Luxemburg on turvallinen maa asua. Toivottavasti tämä pätee jatkossakin.

2. Entä ikävintä?
Juuri nyt ikävintä on, että meren rannalle on pitkä matka. Toinen iso murhe on asumisen kalleus.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
En ole kovinkaan kummoinen maailmanmatkaaja. Pitkät lennotkin ovat alkaneet ahdistaa, mutta haaveilla toki voi aina. Ehkäpä lähtisin Kanadaan. Sinne minua houkuttaa villi luonto ja toisaalta eloisat suurkaupungit, kuten Vancouver. Kreikan isot kaupungit, Ateena ja Thessaloniki ovat myös listallani.

img_0813

Vähän liikaa väkeä rannalla minun makuuni, mutta meri on aina meri!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Vaakaihmisenä heilun tässäkin kahden vaihtoehdon välillä. Palaisin mielelläni Afrikkaan safarille mutta myös Espanjan Galiciasta minulla on mukavat muistot.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Tähän on pakko sanoa, etten kaipaa mitään erityistä. Johtuneeko siitä, että tarvittaessa täältä saa skandikaupasta lakritsia, silliä, ruisleipää ja montaa muuta herkkua. Yleensähän sitä himoitsee juuri sitä, mitä ei voi saada!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
En usko. Työni ja elämäni on nyt täällä, ja eläkkeelle siirtyessäni ulkomaanvuosia tulee olemaan plakkarissa lähes 30. Tulevaisuudensuunnitelmistani jo vähän vihjailinkin, kun kirjoitin lomaviikostani Ranskassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Juhlapyhiä katolisessa kalenterissa riittää, ja esimerkiksi toukokuussa arkipyhiä ja pitkiä viikonloppuja on useampia. Olipa juhlan syy mikä tahansa, ruoka ja juoma on aina tärkeässä asemassa. Makkaraa, olutta ja kuohuviiniä vähintään! Olen aina pitänyt kovasti karnevaaliviikon päättävästä ”Buergbrennen” -tapahtumasta. Kokko kasataan yleensä partiolaisten toimesta ja illan pimetessä se sytytetään. Kokkotulen toivotaan häätävän talven, ja sitä ihaillessa voi vatsansa täyttää perinteisellä linssimuhennoksella!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Minun lähtöni ei ollut vaikea laisinkaan. Työtarjous tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni. Pelkällä menolipulla lähdin vuonna 1995 enkä kertaakaan ole ajatellut palaavani.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki, ja se on tarkoituksenikin. Suomessa on ihana käydä, mutta en uskoisi sinne enää sopeutuvani. Luxemburgissa on ollut hyvä asua ja työskennellä, mutta en ole integroitunut paikalliseen yhteiskuntaan. Olisin voinut jossain vaiheessa uraani siirtyä Brysseliin, mutta sopivaa työtä ei sieltä löytynyt silloin kuin lähtöhaluja olisi ollut. Mikä maa seuraavaksi? Ranska on suunnitelmissa, mutta pidän mielen avoimena tulevan suhteen. Moni asia voi vielä muuttua.

img_0951

Osterit – jumalaista herkkua!

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Mitähän tähän nyt sanoisi? Vuosi 2016 oli kyllä tapahtumarikas, mutta mitään maailmoja mullistavia hetkiä en sieltä löydä (kaukosäätimen herruuden sain toki takaisin!). Yleensäkin elämäni on aika tasaista, eikä se ole huono juttu laisinkaan.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Tänä vuonna kävin jo automatkalla Ranskassa. Kesällä suuntaan Kreikan saaristoon, kohteina Syros ja Paros. Suomeen pitää tietenkin myös kesälomalla ehtiä. Syksymmällä suunnitelmissa on viikonloppu Pariisissa ja kenties marraskuulle riittää vielä muutama lomapäivä, jos mielin minilomalle.

Tässäpä tämä! En haasta ketään, sillä luulenpa useimpien ulkosuomalaisten bloggaajien jo saaneen haasteen tai osallistuneen siihen oma-aloitteisesti. Jokaisella on oma tarinansa ja kokemuksensa – valtavan mielenkiintoista lukemista kaiken kaikkiaan tällä hetkellä blogeissa. Toivottavasti pidit omasta tarinastani!

img_0943

Minne menenkin, tieni vie aina kirjakauppoihin.

Blogihaaste

Published 3.10.2015 by ainosalminen


Thaimaanrannanmaalarien Heidi heitti blogihaasteella, sorry, vastaus tulee todella myöhässä !!

Olen suhteellisen uusi kirjoittaja, blogini täytti vuoden toukokuun lopulla. Tämän haasteen tarkoituksena on esitellä pienen, alle 200-päisen lukijakunnan omaavia blogeja. Samantyyppisiä haasteita näkyy oleva käynnissä useampiakin, kuten Liebster ja Starlight. Siispä kiitos Heidi, yritän parhaani mukaan tässä vastata kysymyksiisi.

Tässä Heidin kysymykset: 

1.   Kuinka vaikeata oli keksiä blogillesi nimi?
Blogin perustaminen oli lopultakin aika nopea prosessi. Nimikin siinä kiireessä löytyi suhteellisen helposti. Olin itse etsinyt ikäisteni naisten kirjoituksia, eivätkä hakuni tuottaneet tulosta. Ajattelin sitten, että aloitan itse, ja blogin nimestä piti käydä esille bloggaajan ikähaarukka.
2.   Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Olin löytänyt blogimaailman kenties runsas vuosi ennen oman blogini perustamista (toukokuussa 2014). Olen monipuolisesti lukeva ihminen, ja netin lyhyet teksti sopivat hyvin sellaisiin hetkiin, jolloin kirjaan ei oikein ehdi syventyä. Oma kirjoittamisen paloni oli syttynyt jo aikaisemmin, joten kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle lyhyempien tekstien laatiminen tuntui hyvältä idealta.
3.   Minkä kirjan luit viimeksi?
Viimeisin luettu kirja on Kari Hotakaisen Jumalan Sana. Tykkäsin siitä kovasti, kuten Hotakaisen tuotannosta yleensäkin. Sen jälkeen olen aloittanut kolme kirjaa: Knausgård: Taisteluni ensimmäinen kirja; Emmanuel Carrère: D’autres vies que la mienne; Sabine Deitmer: Scharfe Stiche.

Knausgårdia luen työmatkoilla hotellissa, kun olen yksin omine suomenkielisine ajatuksineni. Carrèrea luen kotona, kun mies ja telkkari suoltavat korviini ranskan kieltä. Deitmerin kirjan kuvittelin lukevani neljän päivän lomareissulla Berliinissä, mutta haaveeksi jäi.
4.   Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Olen onnellinen kun ehdin pysähtyä ja muistaa, miten onnekas olen ja miten paljon olen elämältä saanut. Pienemmät ja isommat asiat, aineelliset ja aineettomat sellaiset, saavat päivittäin aikaan lämpimän tunteen tuonne jonnekin rintalastan alle. Onnittelen itseäni siitä, että tunnistan nuo asiat, osaan ottaa ne vastaan, jakaa niitä ja kiittää niistä toisia ihmisiä, sattumaa tai ihan itseäni. Oma onnellisuuteni on ennenkaikkea itsestäni kiinni.
5.   Mikä saa sinut vihaiseksi?
Ihan ykkösenä tällä listalla on ihmisten ilkeys, välinpitämättömyys ja kylmyys. Tekee mieli alkaa kiljumaan ja hakkaamaan näiden henkilöiden päätä seinään ja komentaa heidät kaikki psykiatrin sohvalle kohtaamaan omat ongelmansa. Ihan päivittäin tietenkin kiukuttaa ja harmittaa monikin pikkuasia, mutta ne ovat todellakin usein vain mitättömiä yksityiskohtia, joista pääsee nopeasti yli kun asioita vähän pistää tärkeysjärjestykseen tai tuulettaa ajatuksiaan työkaverin kanssa.
6.   Pelkäätkö jotain- jos, niin mitä?
En osaa niinkään pelätä erityisesti mitään omalta kohdaltani, mutta pelkään, että itselleni tärkeimmille ihmisille sattuu onnettomuuksia, sairauksia ja muita kohtalon kouran iskuja. Toivoisin heille vain kaikkea hyvää, harmit ja murheet ottaisin itselleni (Freudilla olisi tähän varmaan paljon sanottavaa!!).
7.   Tilanne jossa olet voittanut pelkosi?
Pelkoja on pieniä ja isoja, mitään fobioita minulla ei taida olla. Viime vuosina olen uskaltanut vaihtaa nousujohteisen urani väärällä alalla tasaiseen menoon sopivammalla polulla. Uskalsin heittäytyä lomalla kokeilemaan trapetsia. Uskalsin kymmenen sinkkuvuoden jälkeen heittäytyä uuteen suhteeseen. Ihan tällaisia tavallisia juttuja 🙂
8.   Lempipuuhasi vapaa-aikana?
Lukeminen ja ruoanlaitto. Luen romaaneja, blogeja, uutisia, terveys- ja hyvinvointisivustoja ja vaikka mitä. Tykkään liikkua ja käydä elokuvissa ja teatterissa. Viikonloppureissut ovat ihania, mutta valitettavan harvinaisia. Ystäviä tapaan mutkattomasti juuri liikunnan ja elokuvailtojen parissa. Kaikkea muutakin olisi kiva tehdä, mutta hyvä kun aika riittää edes näihin mainittuihin!
9.   Paras neuvo, jonka olet joskus saanut?
Ehkä kyse ei ole ihan neuvosta, mutta isäni sanat ”Meidän Aino pärjää aina” ovat usein mielessä apuna tiukoissa tilanteissa.
10. Missä maassa asuisit mieluiten?
Home is where the heart is. Tällä hetkellä elämä maistuu Luxemburgissa, on työ, kaverit ja perhe. Olen tottunut Luxemburgiin näiden 20 vuoden aikana. Luxemburgissa on turvallista ja miellyttävää elää, vaikka toisinaan kadehdin isommissa kaupungeissa asuville tarjolla olevia laajempia harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa. Ehkä vielä joskus asun Ranskassa, ehkä Suomessa. Elämä voi kuljettaa mihin vain. Ovet ja ikkunat ovat auki.
11. Rohkein teko elämässäsi?
Olen tehnyt elämässäni hyppyjä, muutenkin kuin trapetsilla 🙂 Elämä on sellaista, kaipa siihen jotain rohkeuttakin on tarvittu, mutta sitä me varmaan tarvitsemme kaikki – ihan päivittäin. Ehkä se rohkein veto on vielä edessä, ellei se sitten ollut oman itsensä kohtaaminen psykoanalyysissä.


Huh-huh, tulipa tekstiä, vaikka yritin hillitä tyypillistä monisanaisuuttani. Kysymyksiin on nyt vastattu ja olisi aika heittää haaste eteenpäin. Vaan mitäs, kun kaikkialla törmään kirjoittajiin, jotka on jo aiemmin haastettu? Jätän jatkohaasteen siis väliin, vaikka teitä ihania ”pienbloggareita” on siellä eetterissä varmasti pilvin pimein. Vinkatkaa te lukijat uusista löydöistä ja omista blogeistanne!!

Blogiremontti

Published 26.8.2015 by ainosalminen

Näkymä Lemmensillalta Loimijoelle

Viisi kymppiä lasissa -blogi on ollut mukana Ulkosuomalaisten blogit -sivulla Facebookissa nyt kohta vuoden ja omat FB-sivut sillä on ollut muutaman kuukauden. Tuon ulkosuomalaissivuston ansiosta olen löytänyt rutkasti uutta kivaa lukemista, sillä sinne on tasaiseen tahtiin liittynyt yhä uusia jäseniä, meitä on siellä jo yli 600! Ei siis ihme, että parhaimmillaan päivityksiä ilmestyy sivuille useampiakin tunnissa. Vaikka kaikki jäsenet eivät itse bloggaa, jää tuossa ruuhkassa helposti moni kiva kirjoitus huomaamatta ja kiinnostavat uudet kirjoittajat toinen toistensa jalkoihin. Totesin, että jotain on tehtävä sekä ulkosuomalaisten että muidenkin mielenkiintoisten blogien suhteen. Vähän järjestystä hommaan, niin tulee tolkkua blogien seuraamiseen.

Päätin siiis uhrata osan lomapäivääni siihen, että kävin läpi nuo FB-sivut ja noukin sieltä itseäni eniten kiinnostavat blogit seurattavaksi muita kanavia kautta. Osalla blogeista on omat FB-sivunsa, toisia voi klikata seuraamaan Bloglovin’in tai WordPressin lukijan kautta. Oman blogini tavoin moni on tavoitettavissa kaikilla näillä tavoilla. Itse olen kirjautunut myös Blogilistan manttelinperijän Blogipolun sivuille. En kylläkään ole onnistunut siirtämään sivulleni Blogipolun painiketta, en tainnut oikein ymmärtää miten se tehdään 😦

Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki eli jokainen varmasti löytää itselle parhaiten sopivan tavan seurata suosikkiblogejaan. Minä päädyin pohdinnan ja pienen eessun-taassun vekslaamisen jälkeen keskittää blogien seuraamisen Blogloviniin. Blogeja, joita en sieltä löytänyt, seuraan Facebookissa tai WordPressin kautta, jolloin saan sähköpostitse ilmoitukset uusista kirjoituksista. Täytyy katsoa, miten tämä järjestely toimii. Päällekäisyyksiä ei voi kokonaan välttää ja joskus se on eduksikin. Onhan esimerkiksi bloggareita, jotka varsinaisten postauksien lisäksi pikapäivittävät FB-sivujaan muulla materiaalilla. Myös kommentointi saattaa joissain tapauksissa olla naamakirjan puolella vilkkaampaa. Varmaankin tulen osittain käyttämään Bloglovinia ja FB:a rinnakkain, tilanteen mukaan 🙂

Facebookissakin tuli tekniikka vastaan, sillä yritin siirtää blogisivujen tykkäämisen henkilökohtaisesta profiilistani blogisivustolleni, mutta se ei onnistunut laisinkaan. Onkohan tässäkin kysymys siitä 30 tykkäämisen kynnyksestä vai ihan jostain muusta? Täytyy yrittää selvittää asiaa.

Loimaalaista lenkkeilymaastoa

Olen näin yrittänyt löytää kullekin kivalle kirjoittajalle sen kanavan, jonka kautta minun on häntä helpointa seurata. Päätin lopulta myös jättää omalle blogisivulleni listan blogeista, joita luen säännöllisesti. Lista ei tosin ole kattava, vaan sinne valikoitui linkkejä hieman fiiliksen perusteella. Toivon, että näistä linkeistä on sinulle hyötyä. Itse olen usein löytänyt kivaa lukemista ja kivoja tyyppejä juuri toisten bloggarien listauksista.

Koska kaikkeen ei taivu ja aikaa on rajallisesti, olen myös priorisoinut ja miettinyt entistäkin tarkemmin, mitä haluan lukemiltani blogeilta. Vuosi takaperin vielä etsin ensisijaisesti kuntoilu-, ruoka- ja elämäntaparemonttiblogeja. Nyt ehkä kiinnostaa enemmänkin voimakkaasti elämänmakuiset ja oman äänen ja tyylin löytäneet blogit. Jo taannoisessa analyysissäni blogeista, joita tykkään seurata, nostin esille mielenkiintoisen sisällön ja hyvän suomen kielen yhdistelmän. Näitähän onneksi löytyy upeasti sekä ulkosuomalaisista että suomensuomalaisista kirjoittajista!

Siis mieluummin laatua kuin määrää. Kai se on uskottava, että meistä eräillä on niin mielenkiintoinen elämä ja mielipiteitä joka lähtöön, että kirjoituksen aiheita riittää joka päivälle. Mitenkä minusta kuitenkin tuntuu, että usein nuo kirjoitukset jäävät pintaraapaisuiksi, palstantäytteiksi ja kilpavarusteluksi. Ei kiinnosta päivän asut eivätkä ne kymmenen kuvaa viimeisimmän muodin mukaan asetellusta aamupalakulhosta. Banaani edestä, banaani takaa, päivä toisensa jälkeen – huokaus…..

Onko kukaan muu törmännyt tähän kivojen blogien paljouteen? Miten te olette ratkaisseet asian ja mitä kautta seuraatte blogeja mieluiten?

Torikahvi, paras kahvi 🙂

Blogi täyttää vuoden :-)

Published 29.5.2015 by ainosalminen

”Viisi kymppiä lasissa” -blogini täyttää tänään vuoden!

IMG_1898

Tasan vuosi sitten avasin blogini loppujen lopuksi aika lyhyen mutta intensiivisen pohdinnan päätteeksi. Olin lukenut toisten blogeja jo jonkin aikaa ja haaveillut kirjoittamisesta. Syystä tai toisesta en ensin lainkaan ajatellut näiden kahden asian yhdistämistä omalla kohdallani. Sitten kävin itseni kanssa sisäisen keskustelun, pallottelin argumentteja puolesta ja vastaan, peilasin päätöstä tunteisiin ja järkeen ja lopulta heittäydyin blogimaailman vietäväksi!

Blogeja olin lukenut etenkin kuntoremontteihin ja painonpudotukseen liittyen, eli niitä nk.fitness-blogeja. Myös ruokablogit kiinnostivat kovasti. Pikkuhiljaa laajensin kirjallisuusblogeihin ja lifestyle-osastolle. Havahduin ihan kunnolla itselleni Facebookin peruskäytön tasolle jääneeseen uuteen ”mediaan”, eli someen ja sen kaikkiin eri kanaviin. Googlettelin, mitä nuo Pinterestit ja Instagramit ovat – olen yrittänyt pysyä kärryillä, vaikka en some-sukupolveen olekaan syntynyt. Kävin kurkkimassa myös ranskan- ja englanninkielisiä sivuja, mutta aika ei riitä kaikkeen, joten olen niistä luopunut lähes täysin. Luen kolmella kielellä niin päivän lehdet kuin viihdekirjallisuudenkin, mutta lähes kaikki lukemani blogit ovat Made in Finland. Selvä lisätilaus suomenkieliselle lukemiselle oli olemassa! Näin ollen oli luonnollista valita omankin blogin kirjoittamiseen se kaikkein sujuvin eli oma äidinkieli.

Mietin, minkälaisen yhteenvedon kuluneesta vuodesta voisi tehdä. Mikä on onnistunut, mikä kaipaisi parantamista tai tekemistä toisin? Blogi elää ja muuttuu aikaa myöden, kuten muutkin asiat elämässä. Minkään erikoisalan blogia tästä ei tule, eikä päivän asuja tulla jatkossakaan varmaan esittelemään. Ehkä tätä voisi tituleerata päiväkirjanomaiseksi blogiksi, jos sitä on johonkin boxiin pakko yrittää sovittaa. Henkilökohtaisia juttuja, omia kokemuksia, ihastuksen ja vihastuksen aiheita, ruokaa, kulttuuria, liikuntaa ja kertomuksia Luxemburgista. Suurinpiirtein samoilla linjoilla aion jatkaa: tarjoilen sillisalaattia mutta toivottavasti hyvillä mausteilla 🙂

JP näyttää saanen inspiraation. Sitä blogin kirjoittajakin usein etsii.

JP näyttää saaneen inspiraation. Sitä blogin kirjoittajakin usein etsii.

Olenko päässyt tavoitteisiini? Vaikea sanoa, sillä blogin perustaminen tapahtui niin rivakasti, etten nimen ja esittelytekstien lisäksi oikein tullut ajatelleeksi asioita yhtään pidemmälle. Tietenkin mieleni sopukoissa haaveilin runsaasta lukijakunnasta ja toisaalta pelkäsin negatiiviista kommentointia, jota olin monissa blogeissa valitettavasti havainnut. No, siltä osin tavoitteet ovat menneet 50/50. Lukijoita saisi olla enemmänkin, mutta ikäviä kommentteja en ole saanut – tämä tietenkin johtuu suoraan ensin mainitusta seikasta, eli pienestä levikistä. Julkaistuja tekstejä on vuodessa syntynyt 56. Ihan hyvä tahti mielestäni, noin kerran viikossa keskimäärin olen saanut jutun kirjoitettua. Aina voi tietenkin parantaa tahtia, mutta mieluummin laatua kuin määrää 😊

Siispä esitän syntymäpäivänä lahjatoiveen teille lukijoille: osallistukaa, kommentoikaa, kertokaa blogista eteenpäin, tykätkää Facebookissa, jakakaa juttuja eteenpäin.

Tämä toive mielessäni puhallan sammuksiin virtuaalisen kynttilän kuvitellun kakun päältä.

Blogit, joita seuraan

Published 4.12.2014 by ainosalminen
IMG_1214

Pala Berliinin muuria Euroopan parlamentin edustalla Brysselissä.

 

Viime päivinä olen taas saanut nauttia suuresti lukemieni blogien hyvästä sisällöstä. Blogeja on moneen makuun. On treeniblogeja, ruokablogeja, lifestyleä, matkailua, ulkosuomalaisten kirjoituksia ja kirjablogeja – vain muutamia mainitakseni. Yksi blogi antaa vinkin toiseen ja lehdistökin välillä tuo esiin bloggaajia. Uusi mielenkiintoinen blogi on usein vain klikkauksen päässä.

Miten olen päätynyt lukemaan esim. omalla sivullani listaamiani blogeja? Niin, hyvä kysymys. Mistähän tämä minun blogi-innostukseni alkoi? Vielä pari vuotta sitten sana ”blogi” oli minulle uusi ja tuntematon. Varmaankaan en ole hakemalla hakenut netistä juuri blogeja luettavaksi, vaan olen sattumalta törmännyt blogiin, joka on vienyt mukanaan. Sieltä sitten pikkuhiljaa toiseen ja kolmanteen. Uskon tuolla virtuaalimaailmassa olevan vielä monia tutustumisen arvoisia sivuja. On hienoa aina silloin tällöin yllättyä ja löytää uutta kivaa lukemista. Onhan hyvä blogi muutakin kuin vain lukemista. Kyse on myös kommunikaatiosta, esim. kommentoinnin kautta, kiinnostavien ihmisten elämään kurkistamisesta ja välillä silkasta uteliaisuudesta.

Mikä niissä ”hyvissä” blogeissa vetää?

  • Ihan tärkeimmäksi nousee kiinnostava sisältö. Se voi olla juttua jostain minulle aivan uudesta asiasta tai hyvinkin tuttua tarinaa, joka liippaa läheltä omia kokemuksia. Bloggaaja osaa tuoda esille uusia, mielenkiintoisia näkökulmia jo ehkä kuluneisiinkiin teemoihin tai innostaa tutustumaan uusiin juttuihin.
  • Huoliteltu kielenkäyttö. Moni bloggaaja on siviiliammatiltaan kirjoittaja, toimittaja tai muuten harjaantunut kielenkäyttäjä. Blogit ovat päivittäistä lukemista, en toki odota niiltä kaunokirjallisia piirteitä. Hyvä suomen kielen taito on kuitenkin tärkeää pitkässä juoksussa blogia seuratessani, kielen ammattilainen kun olen itsekin. Murrekirjoitusta on myös kiva lukea. Persoonallisen ja jopa hieman omalaatuisenkin ilmaisutavan omaavat kirjoittajat ovat yhtä lailla miellyttävää lukemista.
  • Itsensä peliin laittaminen. Aito ja rohkea kirjoittaminen. Hyvä bloggaaja antaa itsestään, mutta osaa myös vetää yksityisyytensä rajat. Monista asioista voi kirjoittaa hyvinkin henkilökohtaisesti mutta samalla etäisyyttä ottaen. Joidenkin juttujen taas olisi hyvä antaa hautua mielessä ja antaa tunteiden vuoristoradan hiljentyä ennen kynään tarttumista.
  • Asiasisällön riittävyys. Mieluummin luen kerran viikossa jotain hieman mietitympää tekstiä kuin pakkopullan omaisesti joka päiväksi tekstiä suoltavaa konetta. Monet hyvinkin suositut bloggarit tuntuvat pitävän hirveän tärkeänä kirjoittaa joka päivä – kenties pelosta, että lukijat muuten ehtivät tässä kiireisessä maailmassa siirtyä fanittamaan muita blogeja.
IMG_0424

Maailman aids-päivää vietetään 1. joulukuuta.

 

Näiden seikkojen vastakohdat tietenkin ovat sitten niitä tekijöitä, joiden vuoksi en lähde blogia seuraamaan. Joskus ihan harmittaakin, kun kirjoittaja vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä ja hänellä tuntuu olevan asioista sanottavaa, mutta luvattoman huono suomen kieli, rektio hunningolla ja pilkut miten sattuu…. ei, minä en pysty sellaista lukemaan. Miksi lukisinkaan, kun ei ole pakko ja parempaakin on tarjolla. Toisilla kielenkäyttö voi olla oikein mallikasta, mutta päivittäin tai useasti viikossa kirjoittavalla ei aina ole paljon uutta tarjottavaa lukijoille. Kevyttä, helppoa, toistuvaa kerrontaa – samat jutut uusissa kuorissa päivä toisensa jälkeen. Vähän kuin saippuasarja alkuillasta.

Kirjoittajista sen verran, että seuraamieni blogien kirjoittajat ovat aika kirjavaa porukkaa. Ikähaarukka on laaja, nuorimmat vähän päälle kaksikymppisiä, vanhimmat jopa minua vanhempia 🙂 Erilaisia elämäntilanteita ja -kohtaloita. Joukosta löytyy nuoria äitejä, keski-ikäisiä rouvia, itseni lailla ulkomaille lähteneitä, perheellisiä ja perheettömiä. On laihduttajia ja muskelimimmejä, asiantuntijoita ja amatöörejä. Yllättävää, miten löydän tarttumapintaa hyvinkin erilaisiin ihmisiin heidän kirjoitustensa kautta. Hyvää bloggaajaa seuraa mielellään, vaikka blogin aihepiiri välillä eläisi voimakkaastikin kirjoittajan elämäntilanteen mukaan.

IMG_0812

Blogiemäntä kesäisessä Helsingissä.

 

Suomessakin firmat ja tuotemerkit ovat heränneet käyttämään bloggareita tuotteidensa mainostajina ja lehdet palkkaavat heitä listoilleen. Se mikä minua tässä häiritsee lukijana on se, että piirien ollessa aika pienet huomaa joutuvansa monesti lukemaan lähes identtisiä postauksia. Varsinkin fitness- ja treenibloggarit työntävät eetteriin lähes kellon tarkkuudella saman tuotteen esittelyä tai kertomuksiaan osallistumisestaan tietyn firman kutsutilaisuuteen. On samat jutut, samat kuvat ja samat reseptit, mainospuheet ja arvonnat. On käynyt niinkin, että seuraamani ”harrastelijabloggari”, josta on maineensa myötä tullut puoliammattilainen, on jotenkin vallan unohtanut oman linjansa ja sen, minkä takia hän suosionsa saavutti. Hän on muttunut yhteistyöpostauksia tehtailevaksi puhuvaksi pääksi.

Oli miten oli, bloggaaminen on varmasti tämän vuosikymmenen juttuja. Hienoa, että meille kaikille, jotka haluamme kirjoittaa, on tällainen mahdollisuus. Hienoa myös, että meitä on niin paljon ja erilaisia, että kaikille blogosfäärissä seikkaileville löytyy varmasti jotain kiinnostavaa ja inspiroivaa lukemista. Tarinoita, tosijuttuja, huumoria, kokemuksia – elämää ja ihmisiä.

Sivupalkista löydät blogeja, joita seuraan säännöllisesti. Muitakin löytyy, enemmän tai vähemmän satunnaisesti tai sattumalta. Klikkaa menemään! Itse klikkasin tänään uutuutena Kotus-blogiin 🙂

(Juttua värittämässä satunnaisia kuvia)

IMG_1139

Auringonlasku kotiparvekkeella muutama viikko sitten.

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.