Bryssel

All posts tagged Bryssel

Hurmaava Bryssel

Published 5.2.2017 by ainosalminen

Notre Dame du Sablon – goottilaistyylinen kirkko

Siitä oli toden totta aivan liian kauan, kun olin viimeksi Brysselissä ihan vain huvin vuoksi, turistina. Torstaina kuitenkin nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tapasin ystävän ja vietin omaa laatuaikaa suurkaupungin sykkeessä. Reissu oli vain yhden ylimääräisen yön pituinen, mutta todella ihana piristysruiske monesti turhan tutuille urille jumittuvaan elämääni.

Työmatkat Brysseliin kuuluvat toimenkuvaani useamman kerran vuodessa. Täysistunnot ja muut tärkeimmät kokoukset, kuten Euroopan keskuspankin pääjohtajan vierailut talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, edellyttävät paikalla oloa. Suuri osa muista kokouksista on onneksi mahdollista hoitaa etänä nykyteknologian avulla.

Petit Sablonin puisto ja sen suihkulähde

Useimmiten hektisen työrupeaman jälkeen ainoa ajatus on päästä nopeasti kotiin lepäämään. Se on välillä kuitenkin vain haave. Brysselin iltaruuhka kuitenkin venyy helposti jopa yli 50 km pituiseksi, aina Namuriin saakka. Huonokuntoinen E411 moottoritie on surullisen kuuluisa rekkajonoistaan ja routavaurioistaan. Kun sieltä sitten pääsee kotisohvalle, väsymys on taatusti tuplaantunut.

Tämän viikon istunnon jälkeen tein siis toisin ja hyvin teinkin! Väsymys katosi hetkessä, kun parlamentin rakennukset vaihtuivat monikulttuurisen Brysselin ränsistyneeseen charmiin ja mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin. Vaihdoin tarkoituksella hotelliakin toiseen kortteliin, jotta pääsisin irti työmoodista. Näkymät The Hotelin 18. kerroksesta yli läntisen kaupungin olivat huimat. Tarjolla olisi ollut spa-osasto hammameineen ja saunoineen, mutta citylife veti enemmän puoleensa.

Lähdin kiertelemään Louisen ja Ixellesin katuja, poikkesin muutamassa hulppeassa putiikissakin, mutta mitään en ostanut. Kuuntelin raitiovaunujen kolinaa, ihastelin värikästä katuelämää ja poikkesin sadekuuroa pakoon lasilliselle paikallisten seuraan. Ainoa hankintani oli hieman myöhemmin Grand Sablonin aukion reunalla sijaitsevasta Pierre Marcolinin suklaapuodista ostamani herkut. Aukiolla on kaikkien suurten suklaatalojen myymälät, mutta oma suosikkini on jo monet vuodet ollut Marcolini. Konvehdit ovat pieniä ja somia ja tietenkin taivaallisen hyviä!

Illan tullen tapasin ystäväni ja suuntasimme perinteiseen italialaisravintolaan lähellä hotellia. Al Piccolo Mondo rue Jourdanilla on jo eräänlainen instituutio, monet kuuluisuudet ovat viettäneet siellä iltaa, mistä todistavat lukuisat valokuvat seinillä. Perheomistuksessa oleva paikka on suosittu ja pöydissä näytti olevan paljon vakioasiakkaita. Hyvässä seurassa ja hyvän ruoan äärellä aika kului kuin siivillä ja kun talo tarjosi meille vielä aterian päätteeksi lasilliset kuohuvaa, maistui elämä aika makealta.

Perjantain sää oli lähes keväinen vaikka tuuli puhalsikin välillä navakasti. Erosin ystävästäni laiskan aamun jälkeen ja suuntasin kohti kulttuuririentoja. Museoita, näyttelyjä ja tapahtumia ei Brysselistä puutu. Valinnan vaikeutta! Kollegan suosituksesta kävin tutustumassa ING Art Centerissä viimeistä viikkoa esillä olleeseen Guggenheim-säätiön näyttelyyn nimeltään Full Abstraction. Esillä oli 1940 – 1960 -lukujen abstraktia taidetta Atlantin molemmilta puolilta. Erittäin mielenkiintoinen näyttely. Taitelijoista mainittakoon Max Ernst, Marcel Duchamp, Jackson Pollock ja Adolph Gottlieb. Kellarikerroksessa oli lisäksi esillä aikajana, joka esitteli Solomon ja Peggy Guggenheimin elämäntarinaa, sekä arkistokuvista ja filminpätkistä koostettu videoesitys.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin kotimatkalle ja onnistuin välttämään pahimmat ruuhkat. Seuraava tilaisuus jäädä töiden jälkeen Brysseliin olisi jo kuukauden kuluttua. Saapa nähdä, teenkö niin vai menenkö jonnekin muualle. Lähistöllä on useampiakin viehättäviä paikkoja, jotka ovat tutustumisen arvoisia ja jotka (häpeä tunnustaa) yli 20 vuodenkin jälkeen ovat minulle täysin tuntemattomia. Vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Brexit – hetkiä politiikan ytimessä

Published 26.6.2016 by ainosalminen

Näihin maisemiin taas tiistaina, parlamentti kokoontuu pohtimaan Brexitiä.

Neljä kuukautta kestänyt Stay / Leave -kampanja päättyi Brexitiin. Olin torstai-iltana mennyt nukkumaan tavanomaista myöhemmin. Roikuin netissä tulosten ja arvioiden toivossa, vaikka olikin selvää, että varmuus asiasta saataisiin vasta aamukahvin aikaan. Ennen nukkumatin tuloa ehdin kuitenkin nähdä ruudulla prosentit 48 – 50, Stay-äänet olivat voitolla! Brexitiä voimallisesti ajaneen UKIP-puolueen johtomies Nigel Farage antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän myönsi tappionsa.

Aamukahvi sai kuitenkin karvaan maun, kun uutiset kertoivat tilanteen kääntyneen päälaelleen ääntenlaskennan valmistuttua. Märkä rätti tuli kasvoille aika voimallisesti. Ihan ensimmäisenä ajatuksissani olivat brittiystävät ja -kollegat, jotka olivat tätä tulosta pelänneet. Heitä meillä parlamentissa ja toimielimissä on satoja. Osa oli tehnyt varasuunnitelmia, jotkut olivat jopa jo ennakoiden vaihtaneet kansallisuutta tai menneet naimisiin muunmaalaisen kumppaninsa kanssa ennen aikojaan tai vastoin alkuperäisiä suunnitelmiaan.

Mitäpä nyt? Tuleeko englanti jatkossa säilymään virallisena kielenä Irlannin tai Maltan (tai kenties jopa ehkä itsenäistyvän Skotlannin) ansiosta? Säilyvätkö työpaikat brittikansallisuuden omaavilla kollegoilla? Minkälaisia poikkeusjärjestelyjä on tulossa? Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei vielä ole – on vain epävarmuutta, jonka kestoa voi vain arvailla.

Parlamentin puhemies lähetti heti perjantaina koko talon väelle viestin, jossa hän kertoi ymmärtävänsä kollegojen huolet ja pelot. Hän lupasi neuvottelujen kaikissa vaiheessa puolustaa parlamentin brittivirkamiehiä. En tiedä, paljonko yhden miehen lupaukset tässä pelissä painavat ja kuinka paljon kollegat uskaltavat toivoaan panna puhemiehen sanoihin. Kun iso pyörä alkaa pyöriä ja Euroopan johtajat kokoustavat suljettujen ovien takan, niin kuinkahan korkealla tärkeysjärjestyksessä virkamiesten asema lienee?

Viime viikolla olin Brysselissä keskiviikkona ja torstaina. Käynnissä oli parlamentin kaksipäiväinen täysistunto. Tunnelma oli käsinkosketeltava, vaikka monen brittijäsenen tuoli olikin istuntosalissa tyhjä. Lähestulkoon ainoa puheenaihe kaikkialla oli torstain kansanäänestys. No, jalkapallostakin puhuttiin, onhan EURO2016 käynnissä ja oltiin Belgiassa, joka pelasi juuri keskiviikkona.

Tämä setti on ollut käytössä voime aikoina vähän turhankin usein.

Lisää tiivistä tunnelmaa EU-politiikan ytimessä on ohjelmassa tiistaina, kun parlamentti kokoontuu puhemiehen kutsumana ylimääräiseen täysistuntoon keskustelmaan Brexitistä. Tiedossa on kiivasta sanailua puolin ja toisin: kansanäänestystä jo vuosia vaatineet brittimepit pääsevät julistamaan sitä, miten ”oikeassa” he ovat olleet ja tietäneet, mitä kansa haluaa. Muut eurokriitikot ja -skeptikot tulevat vaatimaan kansanäänestystä omassa maassaan. Parlamentin isojen EU-myönteisten puolueiden johtajat puolestaan ovat jo esittäneet vaatimuksen, että pääministeri Cameronin olisi tehtävä perussopimuksen 50 artiklan mukainen eroilmoitus välittömästi. Mitään ”vatulointia” ei aiota sietää. Puhemiehen nuija tulee heilumaan tuossa istunnossa, sano minun sanoneen!

Samalla kun poliitikot käyttävät sanan säilää, kukin vakaumuksensa syvällä rintaäänellä, hamottelevat tulevaisuutta, kukin vakuuttuneena olevansa oikeassa, niin minä istun takarivissä puhemiehen takana, pääni kääntyy äärioikealta äärivasemmalle kun seuraan keskusteluja, kirjaan paperille tapahtumia, puhujien nimiä ja käytettyjä kieliä. Istuntopöytäkirja laaditaan 23 virallisella kielellä ja puheenvuorot äänitetään ja kirjataan  istuntoselostuksiin, kukin alkuperäisellä kielellä. Tiedossa on taas kerran niitä hetkiä, joiden takia reissuväsymys unohtuu ja tajuaa olevansa etuoikeuttu, kun pääsee näin lähelle tapahtumien ydintä.

 

Kiirettä on pitänyt

Published 19.6.2014 by ainosalminen

Aika haipakkaa on ollut tässä viime päivinä. Kotona olen ehtinyt käymään vain vaihtaakseni matkakassiin viikonloppurytkyjen tilalle työvaatteet. Kilometrejä on tullut mittariin noin tuhat ja unet ovat välillä jääneet vajaiksi vieraissa vuoteissa.

Viime viikonloppu meni loppujen lopuksi kokolailla hilpeissä merkeissä. Appiukko oli selvinnyt leikkauksestaan ja toipui hienosti. Hurjan näköinen, 37 niitillä suljettu leikkaushaava kaulassaan hän näytti kuin suoraan kauhuleffasta neurologian osastolle tempaistulta zombielta. Väsymys paistoi miehen olemuksesta, mutta samalla ylpeys rivakasta toipumisesta ja monilukuisena tervehdyskäynnille tulleesta perheestä.  Nyt appiukko jo odottaa pääsyä lepokotiin, josta hänen pitäisi parin viikon sopeutumisjakson jälkeen päästä omaan palvelutaloasuntoonsa jatkamaan normaalia elämää. Uudesta leikkauksesta on kuitenkin ollut puhetta, mutta siihen ei ole akuuttia tarvetta.

Varmaan helpotus päästä pois sairaalasta, vaikka haikeuttakin lienee ilmassa. Yhteiset hetket huonekaverin kanssa ovat piristäneet mieltä ja varmasti osaltaan avittaneet toipumista. Nämä kaksi vanhaaherraa saivat hoitajilta nimityksen ”les incorrigibles de la chambre 1046”  eli suurinpiirtein suomennettuna ”huoneen 1046 mahdottomat tapaukset”. Petinaapuri sattui olemaan ammatiltaan muusikko, ja kun herrojen musiikkimaku osui yhteen niin hehän antoivat kurkkujensa laulaa ja saivat hoitajatkin tanssahtelemaan. Pyyntö saada haitari sairaalahuoneeseen kuitenkin tyrmättiin….. Mielenkiintoista oli, että tämän musikantin vaimo on kotoisin Slovakiasta, joten keskustelu kääntyi jossain vaiheessa taas kerran Euroopan asioihin.

Sunnuntaina vietettiin siten iloisin mielin ja aurinkoisessa säässä avomiehen siskontyttären lasten Emman ja Elsan synttäreitä. Tytöt, samoin kuin vanhempansakin, ovat kesäkuussa syntyneitä. Kakkuja piisasi ja kasoittain lahjoja. Meno oli meikäläiseen makuun kovin vauhdikasta, sillä porukan jatkeena oli vielä kälyn pojan kaksi pikkupoikaa! Unohtaa ei sovi myöskään suvun taistelevia Virtasia, eli Christiane-tätiä ja Aymeric-setää, ja avomiehen jo edesmenneen äidin siskoa Claudinea. Näiden kolmen keski-ikä on siellä kahdeksankympin hujakoilla. Näin tuli sitten taas lisää uusia tuttavuuksia suvusta. Kovasti ystävällisiä ja tällaiseen ”eksoottiseen” miniään lempeästi suhtautuvia setiä ja tätejä.

IMG_0015 IMG_0021

Viikonlopun jälkeen käänsin auton nokan kohti Brysseliä työasioissa. Olen miehittänyt täällä jo toiseen otteeseen uusien meppien vastaanottokomitean Suomen palvelupistettä. Kovasti on ollut hiljaista, sillä useimmat suomalaismepit kävivät jo rekisteröitymässä heti kesäkuun alussa. Tässä on sen ansiosta ehtinyt päivittää tietokantoja ja hieman ”etätyöskennellä”. Tärkeää ja mukavaa on ollut myös verkostoituminen: olen tavannut monia vanhoja tuttuja vuosien varrelta ja tutustunut uusiin kollegoihin. Syksyllä itse asiassa juhlistan pyöreitä vuosiani Opi verkostoitumaan -kurssilla 🙂 Onneksi tässä on nyt tullut harjoiteltua!

Ehdin hieman käydä kaupungillakin ja illalla maistamassa paikallisia herkkuja. Bryssel on oiva ruokakaupunki ja myös Luxemburgia edullisempi. Aivan sataprosenttisen tyytyväinen en tällä kertaa ollut ravintoloihin, joissa kävin. Netin suosituksista huolimatta jouduin pettymään sekä Brasserie Jaloaan että Le Paon Royal bistroon.

Ensinmainitussa palvelu oli kovin arroganttia, viinejä ei ollut tarjolla puolikaina pulloina, ainoat laseittain tarjoiltavat viinit olivat rutikuiva perus-Sauvingnon Blanc ja puolikuiva Chardonnay. Vaihdoin näin ollen mereneläväillalliseni paremmin oluen seuraksi sopivaan Iberico-possusta rakenneltuun jättiravioliin. Idea oli hyvä, mutta paistetun possun rasva, kermaksi sulanut ricotta-juusto ja päälle kaadettu oliiviöljy tekivät annoksesta aivan liian rasvaisen. Puolet jäi syömättä, ja minut tuntevat tietävät, että näin ei yleensä koskaan käy!

Paon Royalin oluet olivat rapsakkaat ja valikoimaa riitti peräti 52 erilaista. Taustalla soi letkeä 50/60 -lukujen musiikki ja tarjoilija oli aivan totaalinen Bill Murray -look a like 🙂 Yöllisten vatsanväänteideni aiheuttajaksi epäilen kuvassakin poseeraavia frittejä. Olisiko aika vaihtaa rasvakeittimeen öljyt??

Place St. Catherine

Rue du vieux marché aux grains

Brysselin herkkuja

Brysselin herkkuja

 

Last but ei todellakaan least, thaimaalainen ravintola Fanny Thai oli autenttinen (sanoo kolme kertaa Thaimaassa käynyt globetrotteri) ja sekä ruoka että palvelu olivat moitteettomia. Söin valikoiman höyrytettyjä alkupaloja ja pääruoaksi jättirapuja kookoscurryssa. Kyllä maistui! Tätä ravintolaa netissä suositeltiin paljon enemmän kuin naapurissa olevaa Davia, jonka sanotaan kompastuneen omaan suosioonsa: ruoasta on tullut ala-arvoista ja koko paikka muuttunut ruokatehtaaksi, jossa asiakas ei enää saa rahoilleen vastinetta.

Tänään työpäivän päätteeksi kotiin ja omien herkkupatojen ääreen 🙂

 

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin