Dash

All posts tagged Dash

Ruokavaliosta ja terveydestä

Published 23.11.2015 by ainosalminen


Aina ei ole helppoa noudattaa kirjaimellisesti tiettyä ruokavaliota, vaikka tietäisi sen olevan itselleen ja terveydelleen hyväksi. Kun verenpainemittaukset näyttivät samoja hieman korkeita lukemia kuin viime vuonnakin eikä kolesterolitasokaan ollut alentunut, on taas pohdinnan paikka. Vaikka kaikkia lukemia ei välttämättä saisikaan ihannetasolle pelkällä ruokavaliolla (DASH-ruokavaliosta olen kirjoittanut jo aiemmin), kun geeneissäkin lienee vikaa, joudun toteamaan, että parantamisen varaa olisi elämäntapojen viilaamisessa. Lääkkeitä ei vieläkään määrätty, mutta tästä ei ole arvojen enää varaa huonontua.

Suolan vähentämisessä olen onnistunut mielestäni hyvin. Satunnaisten ravintola-annosten lisäksi vain lounaat työpaikkaruokalassa ovat kotiruoasta poiketen ns. normaalisuolaisia. Lounaita kertyy viikossa neljä tai viisi ja ravintolassa syön keskimäärin kerran viikossa. Kaikki muut ateriat ovat kotona tehtyjä ja siis ilman lisättyä suolaa. Turhan usein tulee kuitenkin ahmittua pastaa (eikä aina edes niitä täysjyväisiä vaihtoehtoja) ja naposteltua sokeriherkkuja.

Nyt olisi aika myös kannustaa itseään useammin sydänystävällisille kävelylenkeille. Niihin voi halutessaan yhdistää meditointia eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla 🙂 Myös uimaan olisi hyvä ehtiä viikottain. Hyvää liikuntaa sekin ja erityisen tarpeellista nyt myös olkapään kuntoutukseen. On sanottava, ette ole hyvä uimari lainkaan. Sen lisäksi inhoan klooriveteen menemistä. Pukuhuoneissa myös käy välillä ilmi, ettei kaikilla altaaseen menijöillä ole samalainen käsitys hygieniasta, kuin itselläni.

No, olen luvannut olkapäälleni, että ainakin yritän. Ensi viikonloppuna siis ensin ostoksille uimapukua ja -lakkia hankkimaan ja sitten lähiuimalaan. Se onneksi on ihan kivenheiton päässä. Ehkä aluksi aloitan spa-osaston merivesialtaasta ja saunoista, jos ei uimalan puoli houkuttele. Hyvää sekin varmasti tekee 🙂

Tässä vielä muutamia esimerkkejä viimeaikojen ruokailuista. Yläkuvassa herkulliset sushit ! Käytän vähäsuolaista soijakastiketta. Tavanomaisten 16%:n sijasta siinä on VAIN 7% suolaa! Ok, myönnetään, että sushi-illallinen ei mahdu ”vähäsuolaisen kotiruoan” kategoriaan, vaikka olenkin ottanut tavaksi kastaa soijaan vain joka toisen suupalan! Yleensä noilta aterioilta myös puuttuvat vihannekset täysin 😦

Yllä sitruunalla ja inkiväärillä maustettua pastaa kotitekoisen ”gulassin” kera. Maut sopivat yhteen yllättävän hyvin! Vasemmalla parsakaalimunakas ja oikealla lihakeitto. Lihakeittoon laitoin isoon kattilaan yhden liemikuution kolmen sijasta. Omaan makuuni se riitti, mies mutristeli suutaan, mutta ei tohtinut valittaa 😀

Tässä kestosuosikkini tomaatti-mozzarellasalaatti. Basilikaa määrän tuplaaminen auttaa kummasti korvaamaan suolan. Eläinrasvoja tulee jonkin verran, ja se on ihan ok. Käytän ajoittain myös kookosrasvaa. Pääpaino rasvojen osalta on kuitenkin oliiviöljyssä, pähkinöissä ja siemenissä sekä avokadoissa. Romanesco-kaalin höyrytän kokonaisena, se komistaa ruokapöydän ja sen kaunis muoto tulee näin hyvin esille. Sama valmistustapa toimii myös klassiseen kukkakaaliin. Sitäkin on saatavana eri väreissä. Kannattaa vaihdella eri laatuja ja variantteja, niin ei pääse kyllästymään!!

Hyvä ruoka, parempi mieli 👍

Suolaa, suolaa… sota on julistettu!

Published 6.8.2015 by ainosalminen

Tämä soppa jäi syömättä!

Meni hermot! Tätähän mä vähän pelkäsin, kun toimiston muutosta uuteen rakennukseen alkoi tulla puhetta: työmaaruokala ja sen tarjoomusten suolaisuus. Neljättä päivää olen täällä töissä ja kun uskaltauduin salaattipöytää kauemmaksi, niin johan tuli stoppi. Vihanneskeitto oli niin suolaista, että jäi syömättä. Keittoja oli tarjolla hienosti kolmea eri sorttia: oli lihalientä ja krutonkeja, pekonilla höystettyä papusoppaa ja sitten maistamaani vihanneskeittoa. Liekö keittiömestarin makunystyrät olleet helteen vuoksi toimintakyvytömät vai sekoittiko joku mittayksiköt keittön kuumuudessa? Tätäkö se nyt sitten on tästä lähtien??

Kiukku alkaa jo hieman laskemaan, kun kailotin asiani ensin puhelimessa miehelle ja nyt saan purkaa harmistustani näppäimistön välityksellä teille.

Ongelma on siis olemassa ja se on todennettu. Lomien jälkeen on toiminnan vuoro. Ensin pitää kiukun ja pettymyksenkin uhalla maistella ruokalan tarjoamia vaihtoehtoja hieman laajemmin. Pitää kartoittaa tilanne ihan perinteisin mutu-menetelmin. Strasbourgin ruokalan suolankäyttöpolitiikasta sainkin jo informaatiota. Luxemburgissa lienee suurinpiirtein samat menetelmät, vaikka täkäläinen palveluntarjoaja ei kyselyyni vaivautunutkaan vastaamaan.

Jos maistelukierroksen tulokset eivät vakuuta, niin ensin yritän palautelaatikon kautta (onko sitä? jos on niin missä?). Hankin työhuoneeseen välittömästi lomien jälkeen jääkaapin – jos ei muuten niin välipalojen vuoksi. Keittiötä täällä ei henkilöstön käyttöön ole, kuten vanhoissa toimitiloissa. Pahimmassa tapauksessa tuon omat ruokani, lämmitän ne ruokalan mikrossa ja vien tiskit kotiin. Vaan olisihan se vaivatonta täyttää lautasensa muiden tavoin eli istua nk. valmiiseen pöytään. Tilanne ei siis ole millään tavoin toivoton, mutta joku kipinä tässä nyt kytee, ja tekee mieli selvittää, saako yksi ihminen muutoksen aikaiseksi.

Kotiruoka paras ruoka!

Ruokalanpitäjä tulee siis saamaan palautetta. Sen lisäksi työpaikkalääkäri ja työterveyden ravitsemusterapeutti tulevat saamaan minulta postia. Vähäsuolaisemmista aterioista hyötyviä kollegoja on tässäkin talossa pilvin pimein, korkea verenpaine ja sydänvaivat ehkä yleisimpinä patologioina. Olenkin ajatellut tehdä ehdotuksen sydänystävällisistä aterioista ja suolan vähentämisestä kautta linjan. Kenties asiaa koskeva teemaviikko ruokalassa voisi olla ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Jos terveyden ammattilaiset ja työhyvinvoinnista vastaava yksikkö kiinnostuvat asiasta ja lähtevät mukaan, niin pysyväkin muutos henkilöstöruokalan tarjonnassa voi toteutua.

Lomalla on aikaa pohtia tätäkin kaikkea ja valmistella sotasuunnitelmaa.

DASH – työpaikkaruokailu

Published 1.5.2015 by ainosalminen

Näkymä työhuoneen ikkunasta Strasbourgissa

No niin, tarkastellaanpa tällä kertaa DASH-dieetin noudattamista töissä ja työmatkoilla. On tullut mainittua, että itselläni on toistaiseksi työpaikalla Luxemburgissa mahdollisuus syödä omia eväitä. Toimistolla on pieni keittiö, joten kotiruoan ja välipalatarvikkeet voi säilyttää kylmässä ja tarvittaessa lämmittää mikrossa. Lähitulevaisuudessa häämöttää muutto toiseen rakennukseen, jossa tulen olemaan henkilöstöravintolassa armoilla, ellen hanki tietokoneen seuraksi jääkaappia ja syö kylmiä annoksia.

Kerran kuukaudessa vaihdan kaupunkia ja työskentelen neljä päivää Strasbourgissa. Henkilöstöravintola on silloin käytössä päivittäin, usein sekä lounaalla että illallisella. Kerran viikossa ehdin hotellin ravintolaan herkuttelemaan – vähäsuolaisesti tietenkin 😀 Tässä siis juttua täkäläisistä työmaaruokaloista, saattavat erota kovasti suomalaisista – viimeisin kokemukseni niistä on 20 vuoden takaa, joten varmasti ovat asiat sen jälkeen muuttuneet – mutta näin siis meillä.

Aivan ensimmäisessä DASH-dieettiä koskevassa kirjoituksessani tammikuussa kerroin ottaneeni yhteyttä työpaikkani henkilöstöruokaloiden toiminnasta vastaavaan yksikköön ja pyytäneeni tietoja suolan määrästä eri aterioissa. Halusin tietää, minkälaisia suolan käyttöä koskevia ohjeita ruokaloiden toiminnasta vastaavalla yrityksellä on ja mitä standardeja siellä mahdollisesti asian suhteen noudatetaan. Sainkin melko nopeasti vastauksen henkilöstöravintolan johtajalta. Sähköposti liitteineen osoitti selvästi, että kyselyni oli otettu todesta ja että siihen oli paneuduttu. Saamieni tietojen perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida tavanomaisen päivän annoksen (esim. perunamuusi, lihakastike, kasvislisuke) suolamäärää. Lienee kuitenkin selvää, että DASHiin tuollaiset annokset eivät mahdu, varsinkin kun niitä esim. istuntoreissuilla tulisi syötyä kahdesti päivässä.

Mitä vastauksessa sitten minulle kerrottiin?
Tavanomaisena sääntönä on 5 grammaa suolaa valmistettavaa ruokakiloa kohti. Keittiö ottaa kuitenkin huomioon ruoanvalmistuksessa mahdollisesti käytettävät jo suolaa sisältävät liemivalmisteet ja kastikepohjat ja mukauttaa lisättävän suolan määrän suhteessa mainittujen valmisteiden tuotelosteessa ilmoitettuun suolamäärään. Pastan ja riisin keittoveteen laitetaan litraa kohti 10 grammaa suolaa. Keittiömestari maistaa ruokia ennen kuin ne asetetaan tarjolle. Maun tarkistettuaan hän voi pyytää lisäämään suolaa.
Henkilöstöruokalassamme on päivittäin tarjolla kolme päivän annosta: liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Sen lisäksi grillattuna tarjoillaan naudanpihviä, jonka voi pyytää ilman lisättyä suolaa, ja uunissa valmistettuna saa lohta ja broilerinrintaa. Annoksiin kuuluvia lisukkeita voi vaihtaa tai ottaa pelkästään lisukkeita, esim. riisiä ja vihanneksia. Yksi näistä on aina höyrytetyt vihannekset, joihin ei lisätä suolaa. Salaattipöydässä on raasteita, kurkkua ja tomaattia ilman kastiketta. Päivän keittoon en ole sen jälkeen koskenut, kun olen noudattanut vähäsuolaista ruokavaliota. Samoin olen joutunut luopumaan kylmistä ja lämpimistä alkupaloista.
Tilauksesta paistettavien pihvien, uunilohen ja -kanan sekä vähäsuolaisten lisukkeiden kombinaatioilla pystyn koostamaan itselleni parhaiten sopivat ateriat. Yhteenvetona voi todeta, että parhaiten suolaa pystyy välttämään, kun jättää kastikkeessa tarjottavat ja paneroidut ruoat, muusit ja gratiinit yms. pois. Tämä pätee tietenkin lähestulkoon kaikkeen, ei-kotona valmistettuun ruokaan. Monotonisuutta ei aina pysty välttämään, mutta kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä. Onneksi minun rajani on siellä 3 gramman tienoilla. Kyllä siihen sentään yhtä ja toista saa mahtumaan! Vihannekset siis höyrytettyinä ja kylkeen hiemaan perunaa, riisiä tai pastaa. Harmi kyllä, salaattipöydässä ei ole juuri mitään sopivaa jäljellä siinä vaiheessa, kun itse ehdin lähempänä sulkemisaikaa syömään 😦

Tässä tyypillinen ateriani henkilöstöruokalassa

Jälkiruokahyllystä löytyy makeiden herkkujen lisäksi hedelmiä ja jugurtteja, joilla on mukava täydentää aterioita. Mukaan työmatkoille lähtee kassissa aina kuitenkin hieman lisäravintoa eli hedelmiä, riisikeksejä ja pähkinöitä. Satunnaisesti ostan myös suolattomia välipalapatukoita, kun sellaisiin kaupassa törmään.

Mainittakoon vielä, että ruokalan johtaja ystävällisesti muistutti, että keittiössä käytettävän suolan lisäksi on otettava huomioon elintarvikkeiden luontaisesti sisältämä suola. Hän kertoi firman (kyseessä on siis parlamentin ulkopuolinen yritys) ravitsemusasiantuntijan vastaavan tarvittaessa lisäkysymyksiini. Lisäksi sähköpostissa oli liitteenä yli 50-sivuinen tietopaketti erikoisruokavalioita noudattaville. Ei voi siis sanoa, etteikö tietoa saa tai ettei erikoisruokavalioita otettaisi huomioon. Aivan ilman omia pohjatietoja asiasta ei tästä kuitenkaan selviäisi. Onneksi minulla ei ole muuta vältettävää kuin suola ja liiallinen eläinrasva. En ole ollenkaan varma, että ruoan suhteen moniongelmaiset löytävät valikoimista tarpeeksi itselleen soveltuvaa syömistä. Itse asiassa liitetiedostossa suositeltiin parhaimpana vaihtoehtona itse tehtyä kotiruokaa! Eli omat eväät ovat parhaat eväät. Aina se kuitenkaan ole mahdollista. Onneksi oma tapaukseni on suhteellisen helppo, sillä voin olla joustava. Jos lounaalla suolaa tulee enemmän, nipistän siitä illalla. Kun tietää, mitä on odotettavissa, voi työviikkoon Strasbourgissa suhtautua rennosti: pahinta mitä voi tapahtua on tosiaankin syödä samaa ruokaa neljä päivää putkeen. Kuulostaa ihan fitness-dieetiltä, vain muovirasiat puuttuvat!

Myös täysin allergeenittomia vaihtoehtoja on tarjolla.

DASH – aloitetaan aamupalasta

Published 25.4.2015 by ainosalminen
Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto.

Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto.

Loma Suomessa on pidetty ja paluu kotiin sujui kommelluksitta. Lennot olivat aikataulussa ja Helsingin puuskaisesta tuulesta huolimatta kone nousi lentokorkeuteensa pahempia heilumatta. Onneksi, sillä viimekertainen ”landing from hell” syysmyrskyssä oli vielä tuoreessa muistissa. Aurinkoista oli niin Suomessa kuin Luxemburgissa, lämpötilaero jälkimmäisen hyväksi tosin yli 10 astetta 🙂

Viikonloppu on alkanut sateisena. Tämä oli tiedossa, joten eilen illalla vielä työpäivän jälkeen teimme miehen kanssa tunnin kevyen pyörälenkin, sillä kelit eivät ulkoliikuntaa lähipäivinä tule suosimaan. Illalla on tarkoitus syödä ravintolassa, joten siltä varalta, että päädyn tilaaman pizzan, on päivän muut ateriat syytä pitää mahdollisimman suolattomina. Hyvin suunniteltu on siis tässäkin lajissa puoliksi tehty.

Ennen kuin mennään lounasruokiin ja ravintola-aterioihin, keskitytään tässä jutussa nyt tutkimaan DASH-aamiaisia. Itselläni on ollut tapana aamuisin nauttia tuunattua kaurapuuroa, lusikoitavaa smoothieta tai kauralesepannaria. Leipää ei ole enää pitkään aikaan näkynyt aamiaispöydässäni. Tämä helpottaa asiaa: yksi tottumus vähemmän, joka pitäisi muuttaa. Nyt Loimaalla lomaillessani totuin siellä helpoimmin kaapista löytyneistä aineista kasattavaan tuunattuun kaurapuuroon. Resepti meni jokseenkin näin:

Valkuaispuuro mustikoilla ja hampunsiemenillä

Laita haluamasi määrä mustikoita sulamaan puurolautasen pohjalle
Hauduta puuro (kaurahiutaleita ja kauralesettä) valmiiksi
Vedä kattila liedeltä ja lisää siihen ruokalusikallinen hamppumurskaa ja noin desi valkuaismassaa (siis kaksi tai kolme valkuaista) Kaada puuro mustikoiden päälle ja nauti halutessasi (kasvis)maidon kera tai sitä ilman.

IMG_1769

Ei lisätä turhaan suolaa, makua riittää tässä ilmankin. Jos ei mielestäsi riitä, vähennä tavanomaista suolan määrää tai käytä mineraalisuolaa. Totuta itsesi vähempään suolaan. Kuudessa viikossa huomaat, ettet kaipaa sitä. Kaurapuuro on maultaan niin neutraali, että siihen on helppo lisätä omia suosikkimakujaan mukaan. Jotkut pitävät rahkasta, toiset lisäävät proteiinijauhetta, vaniljaa, kanelia, rouhittua pellavaa. Myös mysliä tai kuivattuja hedelmiä voi lisätä jo haudutusvaiheessa. Kovia rasvoja pelkäämättömät käyttävät kookosta eri muodoissa. Kauran sijasta voi tietenkin käyttää mitä tahansa viljaa ja niiden sekoituksia. Tässäkin jokainen tekee tyylillään, variaatioita on rajattomasti 🙂

Vaikka en suolaa tähän puuroon lisännyt, niin jos tarkkoja ollaan, aivan suolaton puuroni ei kuitenkaan ollut. Monissa, yllättävissäkin raaka-aineissa on suolaa ihan luonnollisesti. Näin mm. käyttämässäni luomusoijamaitojuomassakin. Koska muut ainesosat olivat suolattomia, jää päivän tavoiteltu max. 3g suolakiintiö lähes koskematta. Pienistä puroista kuitenkin syntyy iso joki: milligramma siellä, toinen täällä ja hupsista, kiintiö on täynnä! Vaikka ei noudattaisikaan yhtä vähäsuolaista ruokavaliota kuin minä, kannattaa kuitenkin valita hyllystä joko vähäsuolaisia tuotteita tai tehdä ruoka itse, jolloin voi paremmin säädellä saatavan suolan määrää.

Tätä puuroa keitellessäni huomasin ensi hetkistä lähtien, minkälaista velliä Elovenan perushiutaleista tulee. Olen tottunut Luxemburgissa ostamiini hiutaleisiin, jotka ovat rakenteeltaan kovempia ja jotka kypsinä antavat itseäni enemmän miellyttävän suutuntuman. Äidin kaapista löytyi kuitenkin vain Elovenaa, enkä viitsinyt lähteä markettiin metsästämään turhaan kaappiin tuotteita, joita vain minä siellä muutaman kerran vuodessa käydessäni tarvitsen. Ihan hyvin hoitui aamupala tällä ”peruskauralla”!

IMG_1815

Torstai oli matkapäivä, eikä se ruokailujen osalta ollut kokonaisuutena mitenkään kovin kehuttava. Vaikka ateriat oli koostettu hieman niin ja näin, uskon silti onnistuneeni suolan kontrolloinnin osalta. Hotellissa herättyäni lähdin Helsingin vanhaan kauppahalliin aamiaiselle. Olin bongannut Eeva Kolun blogista ”Kaikki mitä rakastin” kahvilan nimeltä Story. Valitsin listalta aamiaisen, johon kuului ohrapuuro päärynälisäkkeellä, täytetty sämpylä, tuorepuristettu mehu ja kahvi. Mehuksi valitsin veriappelsiinin, ja se olikin todella raikas! Leipävaihtoehtoina oli joko fetapatonki tai metwurstisämpylä (taisi kyllä olla jotain hienompaa italialaista makkaraa!). Sain kuitenkin ongelmitta vaihdettua leivän kotitekoiseen granolaan jugurtin kera, kun pyysin vähäsuolaista vaihtoehtoa. Granolan päälle oli juuri ennen tarjoilua vielä lorautettu hieman oliiviöljyä, mikä oli aika odottamatonta mutta todellakin kruunasi makunautinnon. Ohrapuurossa epäilemättä oli suolaa, en tiedustellut asiaa enkä noin pienissä asioissa aio ulkona syödessä jatkossakaan ”ylistressata”. Kokonaisuus ratkaisee, ja tuossa aamiaisessa suolaa oli varmasti erittäin vähän.

Seuraavassa kirjoituksessa lisää tarinaa DASHista ja päivän pääaterioiden koostamisesta.

Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa :-)

Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa 🙂

Eduskunta ja minä

Published 19.4.2015 by ainosalminen
IMG_1780

Lippu salossa vaalisunnuntaina Loimaan aluesairaalan katolla. Sinistä ja valkoista myös taivaalla 🙂

Tervehdys Varsinais-Suomesta ja Loimaalta 🙂 Luxemburgin aurinkoinen ja miellyttävä kevätsää vaihtui viime torstaina KLM:n siivillä viimaiseksi ja sateiseksi lopputalveksi täällä kaukana pohjoisessa. Ei kuitenkaan luovuteta, vaan ollaan kuten poliitikot tapaavat sanoa ”varovaisen toiveikkaita” kevään tulon suhteen. Vaalipäivän aamu tänään valkeni harmaana mutta poutaisena. Lämpötilat ovat kuitenkin hieman nousussa ja aurinkoakin on huomisesta alkaen luvattu. Kyllä se siitä! Kirjoitteluhommien jälkeen on tarkoitus tehdä kävelylenkki ja katsastaa samalla, miten väki täällä saviseudulla liikkuu vai ovatko kaikki jo äänestäneet ennakkoon, kuten äiti ja minä jo teimme.

Paikalislehdet ovat vaalimainoksia täynnä, mutta joukkoon mahtuu myös runsaasti urheilu-uutisia. Lapsuudestani muistankin, että Turun Sanomien vitsailtiin olevan ainoa urheilulehti, jossa on kuolinilmoituksia 🙂 🙂  Nykyään tosin mahtuu Turun Sanomienkin sivuille jääkiekon ja jalkapallon lisäksi juttua myös lentopallosta ja koripallosta. Näiden lajien huipulla pelaavat loimaalaiset joukkueet Hurrikaani ja Biisonit. Eilen marketin käytävillä kuulin kertaan jos toiseenkin kyläläisten vaihtavan mielipiteitään menneistä ja tulevista peleistä, play offeista ja mitalimahdollisuuksista. Hopeaa tuli yhdestä lajista eilen, mutta kun en itse ole kovin kiinnostunut urheilun seuraamisesta, niin en muista kummasta joukkueesta oli kyse 🙂

Kukkia oli maassa vain vähän, nämä odottivat kukkakaupan edustajalla ostajaansa.

Kukkia oli maassa vain vähän, nämä odottivat kukkakaupan edustajalla ostajaansa.

Tälläkin kertaa tieni vei heti loman aluksi kirjastoon. Lukuähkyn välttämseksi päätin jo sinne kävellessäni, että lainaisin vain yhden kirjan. Lisää lukemista sitten maanantaina, jos on tarpeen. Palautuskirjahyllystä ei löytynyt mitään sopivaa. Lukijoiden suosikit -hyllystä nappasin käteeni Outi Pakkasen jännärin Marius, mutta laitoin sen takaisin kun löysin ”parempaa” : Mia Kankimäen ”Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”. Olen lukenut noin kolmanneksen ja pidän kirjasta kovasti. En juuri tunne Japanin historiaa ja kulttuuria, joten siinä mielessä tämä on oikein mielenkiintoista. Lisäksi Kankimäen itseironia saa minut nauramaan. Kirjan rakenne, jossa vaihtelevat informatiivisemmat jaksot ja kirjoittajan matkakertomus, on myös omiaan tekemään siitä helppolukuisen. Juuri sopivaa lomalukemista.

Lukemisen tahti on ollut hieman hidas, mutta se ei ole Kankimäen teoksen syytä. Perjantai oli kiireitä täynnä, äidin puolesta viranomaisasioiden hoitamista, kaupassa käyntiä ja ruoan laittoa. Eilen kului useampi tunti hakemuksia täyttäessä ja papereita järjestäessä. Mutta hyvä, että sain ne hoidettua. Huomenna riittää, kun käy postittamassa kirjeet, ja sitten toivotaan parasta. Loimaan hieno kirjasto on tullut kehuttua jos moneen kertaan. Pyöräkojaamon upeasta palvelusta on myös tullut kerrottua. Tällä kertaa voisi mainita Kelan toimiston, perjantai-iltapäivänä klo 14 aikaan: ei ainuttakaan asiakasta koko toimistossa. Erittäin ystävällinen virkailija kärsivällisesti kuunteli vuodatukseni asioiden hoitamisen hankaluudesta tilanteessa, jossa asianomaisella ei ole internettiä eikä nettipankkitunnuksia. Hän etsi minulle tarvitsemani tiedot ja lomakkeet ja antoi vielä pari hyvää vinkkiä vastaisuuden varalle. Menkööt tässä terveiset myös Pääterveysaseman sosiaalipalvelujen yksikön nuorelle vahtimestarille. Yksityiskohtia kertomatta totean vain, että hän vetäisi luonnikkaasti pari mutkaa suoraksi ja sain asiani hoidettua, vaikka virasto olikin jo sulkeutunut pari tuntia ennen käyntiäni.

Näistä asioimisista huolimatta aikaa jää pohtia omia projekteja. Minullahan se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vaikeudessaan terveyttäni kohentavan ruokavalion omaksuminen ilman, että olisin koko ajan ”dieetillä”. Tästä ikuisuusprojektista olen kirjoittanut monesti: on ollut paleo-kautta, jolloin söin hyvin ja monipuolisesti mutta paino ei pudonnut, sitten tiukka Dukan-dieetti, kuuden kilon pudous ja totaalinen kyllästyminen noin rajoitettuun syömiseen. Siihen päälle hieman hälyttävät verenpaine- ja kolesterolitulokset. Vuoden alusta lähtien olen siis yrittänyt terveydellisistä syistä noudattaa Dash-dieettiä (jos aihe kiinnostaa, löydät blogistani lisää luettavaa Dash-avainsanalla). Olipa ruokavalion nimi mikä tahansa, kun se ei tuota toivottua tulosta, on vika harvemmin itse dieetissä. Omasta kyvyttömyydestäni hoitaa homma kotiin kirjoitin otsikolla Itsensäpaljastelua.

Miten vastustaa tätä, siinähän on mun nimi!

Miten vastustaa tätä, siinähän on mun nimi!

Olenkin nyt ajatellut yrittää hieman kirjata ylös syömisiäni, en laskea kaloreita enkä grammojakaan. Tarkoituksena olisi yrittää noudattaa Dash-dieetin perusperiaatteita – vähäsuolaisuutta ja vähärasvaisuutta. Lautaselle vihanneksia ja hedelmiä, kokojyväviljaa ja palkokasveja sekä kohtuudella vaaleaa lihaa ja kalaa. Vähärasvaiset maitotuotteet ovat myös listalla. Viikoittain muutama annos pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Pyrkimyksenä on välttää lisättyä sokeria. Seuraava blogiteksti saakin luultavasti ruokapäiväkirjan muodon.

Huomenna on taas maanantai, kaikkien alkujen äiti. Niin minulle kuin Eduskunnallekin. Nyt veikkaamaan: kumpi tulee ensin kuntoon, Aino vai Suomen talous?

Itsensäpaljastelua

Published 30.3.2015 by ainosalminen
Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Nyt kyllä sapettaa taas oma saamattomuus sen verran, että pitää tuulettaa keuhkojaan täällä blogissa huutamalla.

Syksyn Dukan-kuurilla lähteneistä kuudesta kilosta on tullut puolet takaisin siirryttyäni Dash–dieetille. Tämän jälkimmäisen sisältämät hedelmät ja viljatuotteet ovat laukaisseet sokerinhimot, ja tavoitteena olleen pienen lisäpudotuksen sijasta paino onkin tietysti lähtenyt nousuun. Kovasti pohdin, onko tämä hiilarien ottaminen takaisin lautaselle syynä sokerikoukkuun vai kenties ihan oma luonteen heikkous. Kovasti olen täällä blogissa jaksanut kirjoittaa höyryttämistäni vihanneksista, luomukorin sisällöstä, metsälenkeistä ja crossfit-treeneistäni sekä vähäsuolaisista vaihtoehdoista – niin, kaiken tuon ansiosta varmaan kunto on kova, verenpaineet ja kolesterolit hallinnassa ja paino alamäessä. Ei, ei, ei …. todellisuus on taas vähän toisenlainen.

Sapettamaan siis alkoi, kun luin Facebookista kaverin laihduttaneen viisi kiloa kuukaudessa. Hieno homma! Nostan hattua! Maaliskuun 1. päivänä hän ilmoitti, että nyt alkaa keventäminen, ja -5kg on siis kuukauden kiristelyn lopputulos. Tai en tiedä edes kiristelikö. Kertoi syöneensä kuusi kevyttä ateriaa päivässä. Luultavasti vältteli perinteisiä kaloripommeja, jälkiruokia, juustoja ja viinejä, mutta voipi olla ettei kituuttanut kuitenkaan. Mutta noin vain, päätti keventää ja keventyi! Vähänkö on eri meininki kuin blogiemännällä, joka vuodesta toiseen aloittaa kuurin jos toisenkin ja meinaa meinaamisesta päästyäänkin – tuloksena useimmiten pyöreä nolla. Kerrottakoon, että kyseinen painoansa pudottanut ystävä on ruokaa rakastava ja laittava ihminen, joten lähtökohdat ovat meillä sen suhteen samat.

Säälittävää tämä meikäläisen hötkyily, kalorien laskeminen, hiilareiden rajoittaminen, paleoon hurahtaminen – you name it, I’ve done it!!

Varmasti Dash / vähäsuolainen ja -rasvainen välimerellinen ruokavalioni toimisi loistavasti ilman kohdehenkilön hepulikohtauksia marketin jäätelöaltaalla! (Mutta hei, kolme Haegen Daszia kahden hinnalla on toki ihan ohittamaton tarjous!!! Säästö se on pienikin säästö, sanoo hän ja ostaa satsin sisäfilettä 42 euron kilohintaan katsomatta.) Syyttävä sormi kohdistuu myös työpaikan makeisautomaattiin. Sinnekin olen ihan omin jaloin juossut aivan liian usein (”illalla on treenit, nää kalorit tulee kyllä poltettua” -mentaliteetti on ollut kovasti vallalla).

 

Näitä rappusia alas....

Näitä rappusia alas….

IMG_1729

…ja 65 sentin välitön nautinto tipahtaa käsiin.

Näiden jäätelötarjousten ja varmasti monien muidenkin houkutusten kohdalla pitää muistaa, että kyse on pitkäjänteisestä touhusta. Voihan sitä viikonloppuna tai ravintolailtana poiketa arjen peruskuvioista. Omat poikkeamat ovat menneet sen verran yli ja överiksi, että on tunnustettava, että jätin lääkärin määräämään kolesterolikontrollin tekemättä. Laboratoriolähetteen voimassolo päättyi tänään. Kolme kuukautta oli aikaa mukauttaa ruokavaliota ja käydä antamassa näyte haluamanaan hetkenä. Ei tullut mentyä. Aina oli sen verran rankat jäätelö tms. orgiat pohjalla, etten uskaltanut. Huijarin taktiikkanahan on näissä asioissa se, että syödään tiukan linjan mukaan, käydään antamassa näyte, saadaan hyvä tulos, lääkäri kehuu, ja sitten palataan kotiin juhlistamaan hienoja kolesteroliarvoja jäätelön kera. Sitten voikin taas seuraavaan vuositarkastukseen asti elää porsastellen.

Blogissa kyllä vilisee luomuvihanneksia ja iloisia uutisia lieden ääreltä. Hienosti olen osannut olla kirjoittamatta ikävistä harhailuista sokerin ja rasvan ihmemaassa. Siitä, miten tytärpuolen retkievääksi tarkoitetut suklaakeksit ovat omituisesti kadonneet yksi kerrallaan keittiön laatikosta. Kun ne itse piilottaa tiskipyyhkeiden alle, ei niitä kukaan muu löydä. Voi kun osaisi itse unohtaa, mihin ne tuli laitettua. Ja voi kuin tulisi muistettua kaupassa, ettei kannata yrittää huijata itseään ostamalla kotiin ”vierasvaraa” tai ”retkieväitä”. Juurihan tuli kehuttua, etten syötä lapselle sokeria… itselleni sitten salaa kyllä.

Eipä tässä sitten muuta, onneksi on taas maanantai ja voi aloittaa ”alusta”. Kuten niin monesti aikaisemminkin.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

 

Lauantaina leffassa, sunnuntaina keittiössä

Published 15.2.2015 by ainosalminen

IMG_1582

Hyvää sunnuntaita välimerellisestä keittiöstä! Rauhallinen pyhäpäivä on aina mitä otollisinta aikaa aktivoitua hellan ääressä ja valmistautua terveelliseen alkuviikkoon. Aterioita valmistuu yleensä kahdelle hengelle, sekä töihin mukaan otettavaksi että kotona syötäväksi. Tänään kokkailen kuitenkin vain itselleni, mies lähti tyttärensä kanssa viikoksi hiihtämään ja minä ensijärkytyksestä toivuttuani nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta. Ensijärkytys yllätti itsenikin: tykkään olla itsekseni, ei siinä mitään. Olen tottunut reissaamaan työnkin puolesta ja olemaan erossa puolisosta, mutta yhtäkkiä olikin aika outoa, että reissuun lähti hän ja minä olin se, joka jäi yksin kotiin. Hassua! Eilen illalla lähdin leffaan, ja outoa oli sekin, että alla oli miehen hyvin matala coupé -mallinen auto, josta näkyvyys sateella ei ollut kaksinen. Tottumiskysymys tuokin, mutta sillä mennään nyt tämä viikko. Oma pieni nelivetoni lähti kuskaamaan muuta perhettä Alpeille. Eipähän matkanteko ainakaan lumen tuloon tyssää, vaikka taivaalta tupruaisi jalkarättejä, kuten pari viikkoa sitten, kun viimeksi siellä tuli ajeltua.

IMG_1590

Ennen kuin päästään päivän aiheeseen, eli sydänystävälliseen ruokailuun, on kehuttava eilinen elokuva. Paikallisen pikkuteatterin Utopian ohjelmistossa oli argentiinalainen elokuva Relatos Salvajes (Villejä tarinoita). Komediaa, kauhua, jännitystä ja draamaa sekoittava lyhyistä tarinoista koostuva teos, jossa tarinoiden yhteisenä nimittäjänä oli kosto. Surrealistiseksikin välillä yltynyt meno sai yleisön huokaamaan hämmästyksestä, kiljumaan naurusta ja nauttimaan joka tasolla loistavasta elokuvasta. Suosittelen ehdottomasti!

IMG_1585

Tällaisilla aineksilla, muiden muassa, lähdetään työviikkoon. Kävin aamulla ruokakaupassa täydentämässä perjantain luomukorin sisältöä porkkanoilla ja salaatilla. Lisäksi kaapista löytyi vielä avokadoja, kirsikkatomaatteja sekä herkkusieniä. Tuosta vihannesmäärästä olisi mahdollisuuksia valmistaa vaikka mitä! Useimmiten tehdyt suunnitelmat muuttavat muotoaan, ja lautaselta löytyykin salaatin sijasta keittoa tai muusin sijasta höyrytettyjä kasviksia. Proteiiniksi valikoitui marketissa luomubroilerin fileitä (kuuluu normaaliin valikoimaan kaikissa ruokakaupoissa!), keitettyjä kananmunia (pullauttelen surutta keltuiaiset roskiin) ja lohta. Tämän päivän lounaana lopettelin perjantain jämiä, peruna/juurisellerimuusin jauhelihakastikkeen kera. Illalla vuorossa on kanasalaattia, samoin luultavasti maanantai-iltanakin. Työpaikkalounaana huomenna on paistettua lohta höyrytettyjen fenkolien kera. Tiistaiksi broilerista riittänee paprikan kanssa tehtävää höystöä joko riisin tai bataatin kanssa. Välipalaksi päivittäin hedelmiä ja maustamatonta jugurttia, johon ripottelen päälle Valo -mustikka/pellavansiemensekoitusta.

IMG_1425

Dash-dieetissä tärkeässä osassa olevat kokojyväviljat ovat osoittautuneet hieman hankalasti aterioihin liitettäviksi. Pitäisi varmaan useammin keittää aamupuuro, jotta saisi viljojen osuutta nostettua. Täysjyväriisin ja -pastan makuun olisi alettava totutella. Aikaisemmassa kirjoituksessani Dash-dieetistä kerroin tilanneeni lähikaupasta erittäin vähäsuolaista leipää. Se osoittautui maultaan lähinnä pahviin verrattavaksi. Sen voi siis unohtaa. Kotona leivoin netistä löytämäni ohjeen mukaisesti vähäsuolaista  leipää (suolaa n. 0,6 g/100g eli noin puolet normaalisuolaisesta). Siitä tuli oikein hyvää, vaikka se ei joko vähäsuolaisuutensa tai liian lyhyen alustamisen vuoksi noussut tarpeeksi. Ongelmana tuoreen leivän kanssa on sitten se, että sitä tulee pisteltyä suuhun hurjia määriä. Tuosta leivästä meni puolet ihan hetkessä!! Ei välttämättä ihan nähdyn vaivan arvoista, mutta onhan leipominen toki silloin tällöin mukavaa.

IMG_1436

Voisi kuvitella, että eurooppalainen lainsäädäntö olisi onnistunut yhdenmukaistamaan elintarvikkeiden sisältämän suolan merkinnät. Varmasti siitä jotain säännöksiä on, mutta esimerkiksi Suomen sydänliiton sivuilta löytämän tiedot voimakas-, normaali- ja vähäsuolaisesta eivät sellaisenaan ole sovellettavissa Luxemburgissa myytäviin elintarvikkeisiin. Suomen vähäsuolainen (alle 0,3 g / 100g ) tuntuu täällä kulkevan nimityksellä ”erittäin vähäsuolainen” (esimerkkinä juuri tuo tilaamani suolaton leipä). Cactus-marketketjulta saamani vastaus tiedusteluuni vähäsuolaisesta leivästä kertoi, että kaikki yhtiön Tradition -merkinnän sisältävät leivät ovat vähäsuolaisia eli suolaa on enintään 1,2%. Tämähän vastaa Suomen normaalisuolaista! Ei ole helppoa. Onni onnettomuudessa on, että ajoittain runsaampi suolankäyttö ei minun tapauksessani ole mitenkään katastrofaalista. Jos aamulla syön normaalisuolaista leipää ja saan siltä jo kolmanneksen päivän suolasta, voin loppupäivän aterioilla ottaa tämän huomioon ja tehdä vähäsuolaisempia valintoja. Toisin on esim. Ménièren tautia sairastavilla. Heillä päivän suositus on 2g suolaa. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa huimauskohtauksia ja muita tautiin kuuluvia ikäviä oireita, tinnitusta ja pahoinvointia.

Olen sitä mieltä, että elintarviketeollisuus on aivan turhaan totuttanut meidät nykyisiin suolamääriin. Niitä voisi vähittäin alentaa. Siitä olisi huomattavia terveydellisiä etuja. Vähäsuolaisuuteen tottuu jo muutamassa viikossa. Parin prosentin alennusta kuluttaja tuskin edes huomaisi!

Aurinko paistaa Luxemburgissa! Nyt lenkille 🙂

IMG_1587

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin