Ekopaasto

All posts tagged Ekopaasto

Perjantain huumaa

Published 10.4.2015 by ainosalminen
Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Juuri vietetyt pitkät pääsiäispyhät olivat kyllä niiiiiiin tervetullut breikki, että päätin ottaa tämän perjantain vapaaksi ja nauttia vielä toisesta pidennetystä viikonlopusta. Hiihtolomastakin on jo sen verran aikaa, että nyt on sopiva väli vähän rauhoittaa työtahtia. Ensi viikolla olen töissä vain kolme päivää, sitten kutsuu viikon lomanen Suomessa. Pidempään ei ehdi olla poissa, istunnot seuraavat toisiaan tiiviiseen tahtiin ja paikalla on oltava. Toukokuussakin on luvassa pitkiä viikonloppuja. Ensin on vappu, joka osuu perjantaille. Sitten vapaata on helatorstai ja sitä seuraava perjantai, joka on meillä töissä ”pont” eli silta. Tuo ”pont” tarkoittaa torstaille tai tiistaille osuvan pyhän kylkeen myönnettävää vapaapäivää, jolla kyseinen pyhä ”liitetään” viikonloppuun. Loppukuusta on sitten vielä vapaa maanantai helluntain ansiosta. Toukokuu onkin ihan lempikuukausiani, kevät on täällä Luxemburgissa silloin parhaimmillaan, usein tuntuu jo aivan kesäiseltä. Ylimääräisten vapaapäivien ansiosta ilmoista ehtii myös nauttia. Tämä viikko on ollut hyvä liikuntaviikko. Kahdet tiukat treenit ja yksi iltalenkki metsässä. Lisää lenkkeilyä ja pyöräilyä on toivottavasti tulossa viikonloppuna. Lauantaiksi on luvattu sateista, mutta sunnuntaina pitäisi taas auringon paistaa. Salitreenien osalta tiedossa on loman ja istuntoreissun vuoksi tauko toukokuun viidenteen asti. No, lomalla ainkin tulee taas pisteltyä tossua toisen eteen. Loimaallahan kaikki asiat ja kauppareissut hoidetaan jalkaisin, muiden kulkuneuvojen puuttuessa. Toki siellä välimatkatkin ovat niin lyhyitä, että auton käyttö olisi suoranainen ympäristörikos (tästä saa varmaan jotain Ekopaasto-pisteitä!!).

Ekologinen kansalainen lähtee äänestämään junalla!

Tämä perjantai tulee ihan hyötykäyttöön, tarkoituksena ei ole vetää lonkkaa. Kirjoittelen blogia, kuvat eivät juttuun ole vielä ihan kasassa, joten teksti lähteköön eetteriin vasta illemmalla. Viikonlopun ruokaostokset olisi hyvä hoitaa kerralla pois, laittaa pyykkikone pyörimään ja muuta pientä kotihommelia. Sitten siivoojan saapuessa on hyvä poistua jaloista. Parvekkeen laittaminen kesäkuntoon on viikonlopun suunnitelmissa. Lähinnä ajattelin hioa ja öljytä terassin pöydän ja kenties hankkia sinne muutaman kasvin. Tarjoitus on siis piipahtaa alan liikkeessä hakemassa tarvikkeita. Perjantain vakiojuttu eli luomukorikin on taas odottamassa. Sisältönä mm. Batavia-salaattia, porkkanoita, kyssäkaalia ja munakoisoja. Mmmmm……

Viimeistä kertaa tässä osoitteessa.

Sitten päivän ykkösohjelmanumero eli äänestys. Suomen suurlähetystö on täällä vaalihuoneistona nyt viimeistä kertaa. Lähetystö suljetaan kesän kynnyksellä säästösyistä. Tämä on kyllä todella harmi. Toivotaan, että tulevaisuudessakin Luxemburgin suomalaisilla on paikan päällä äänestysmahdollisuus tavalla tai toisella, eikä tarvitse lähteä Brysseliin asti. Äänestyksen jälkeen tietenkin sitten perinteisesti vaalikaffelle. Ehdokas on tiedossa, nuori pätevä nainen, joka sanoo suoraan mielipiteensä asioista ja seisoo niiden takana. Hienoa, että tällainen ehdokas löytyi. Valitettavan monesti joutuu kuuntelemaan poliitikkojen suusta ympäripyöreitä lausumia, joilla yritetään miellyttää kaikkia eikä sitten tulla sanoneeksi juuta eikä jaata. Pokkuroidaan ja suhmuroidaan, pelätään Venäjää, käännetään takkia eikä oikein osata päättää, millä pallilla olisi mukavinta istua, Eduskunnassa vai Euroopan parlamentissa. Asetutaan varmuuden vuoksi ehdolle kaikkiin vaaleihin ja katsotaan, mitä oma puolue missäkin tarjoaa. Opportunismia. Vaalien aikaan tulee itselleni aina väistämättä mieleen se fakta, että meillä suomalaisilla naisilla on ollut äänioikeus jo vuodesta 1907 lähtien. Toisina maailmassa Uuden Seelannin jälkeen ja ensimmäisinä Euroopassa. Tätä oikeutta ei kaikilla naisilla maailmassa ole, muista oikeuksista puhumattakaan. Mielestäni jo tässä on tarpeeksi syytä mennä äänestämään, vaikka politiikka ei kovin kiinnoistaisikaan. Jos tuota oikeutta meillä ei olisi, sitä oltaisiin varmasti isoon ääneen vaatimassa!

Mutta nyt meikkiä naamaan ja menoksi! Tästä tulee hyvä päivä!

Vaalikahvit :-)

Vaalikahvit 🙂

Onnistuisiko ekopaastoilu?

Published 19.2.2015 by ainosalminen
Päivät pitenevät. Iltaisin on vielä hieman valoa työpävän jälkeen.

Päivät pitenevät. Iltaisin on vielä hieman valoa työpävän jälkeen.

Suomessa on nyt kovasti tapetilla keskiviikkona alkanut Ekopaasto-kampanja. Tavoitteena on miettiä kulutustottumuksiaan ekologisuuden lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mm. ihanat Martat ovat haasteessa mukana. Blogiemäntä onkin Marttojen testin mukaan sertifioitu ”Ekopaastointoilija” !! Mikäpä tämän hienompaa. Testin kysymyksissä ei tosin kajottu niihin meikäläisen pahimpiin kompastuskiviin tässä mittelössä, kuten yksityisautoiluun 🙂

Tiedän tekeväni hyviä valintoja (ainakin joskus ja varsinkin keittiössä), kierrätän minkä voin ja lajittelen jätteet. Kahden hengen taloudessamme on toisaalta kaksi autoa päivittäisessä käytössä, vaikka bussipysäkki ja juna-asema ovat 300 m päässä, eikä kotiin ole tapana ostaa käytettyä tavaraa.

Parantamisen varaa on siis rutkasti. Tunnustan olevani sen verran mukavuudenhaluinen, että ekologisuuteni on mallia ”silloin kun se minulle sopii”.

Näillä sanoilla minua kuvailee Marttojen Ekopaasto-testi:

”Mietit valintojasi niin, että ne olisivat ympäristön kannalta mahdollisimman kestäviä. Näet vaivaa kierrätyksen ja tuunaamisen kanssa ja vietät usein en-osta-mitään –päivää. Haluat tehdä parhaasi ilmastonmuutoksen hyväksi, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kärsimään meidän virheistämme. Sinulla on ideoita myös toisille ekopaastoon. Kerro hyvät käytäntösi toisillekin.”

Mietin valintojani. Kyllä. En tosin aina päädy siihen kaikkein kestävimpään. Kierrätän tytärpuolen pieneksi jääneet hyväkuntoiset vaatteet. En laita niitä kierrätyslaatikkoon marketin parkkipaikalla. Pidän enemmän ajatuksesta, että tiedän, kuka niistä hyötyy. Niinpä saajana on yleensä joko miehen siskontyttärentyttäret tai siivoojani tytär. Aikuisten vaatteet menevät anonyymiin kierrätykseen. Oman perheen vaatteet taas ostamme uutena (tästä tulee kai miinusta…).

IMG_0927

Perjantain luomukori: luomuvihanneksia suurimmaksi osaksi lähikulmilta.

Kaappien ja kellarin kevätsiivouksen yhteydessä löytyvä turha tavara menee soveltuvin osin kunnan kierrätyskeskukseen, joka on mukavasti aivan nurkan takana. Sinne lähtevät lamput ja paristot, sähköalan roina, metalli yms. sekä mahdolliset ongelmajätteet. Taloyhtiossämme meillä on kierrätystä varten astiat lasille, puutarhajätteelle ja paperille. Muovipullot, tetrapakit ja säilyketölkit asukkaat keräävät kukin sinisiin säkkeihin, jotka noudetaan jalkakäytävältä kahdesti kuussa. Säkkejä saa ilmaiseksi kaupungintalolta. Biojätteen keräystä ei ainakaan toistaiseksi ole minun kunnassani järjestetty.

Annan tavaraa myös Nei Aarbecht -yhdistykselle (tämä vastaa Ranskassa toimivaa Emmausta). Juuri eilen vinkkasin tästä työkaverille, joka parhaillaan siivoaa taloaan myyntikuntoon ! Yhdistys pitää kirpputoria, jolla myydään lahjoitettua ja kunnostettua tavaraa: vaatteita, kodinkoneita ja huonekaluja.

Entä sitten ne perheen autot? Riittäisikö yksi? Veikkaan, että se joka siitä jäisi paitsi on minä 🙂 Miehen työajat kun eivät yleensä sovi yhteen julkisten kulkuneuvojen aikataulujen kanssa. Kun auton päivittäisen käytön helppouteen on tottunut, on vaikeaa siitä luopua. Hypoteettisesti voisin toki tehdä työmatkani Strasbourgiin ja Brysseliin junalla, niin tekee moni kollegakin (mutta miten saisin kaikki tarvitsemani kenkäparit mahtumaan pieneen laukkkuun?). Voisin myös siirtyä käyttämään työpaikan lähellä olevaa kuntosalia, jonne pääsisin lounastunnilla jalkaisin (mutta sitten joutuisin luopumaan monivuotisesta personal traineristani!). Ruokaostokset on aina mahdollista suunnitella vieläkin paremmin, joten ihan joka ilta töiden jälkeen ei tarvitse olla autoa käytössä marketissa pistäytymistä varten.

Turbodiesel? Ei ehkä se kaikkein ekologisin valinta....

Turbodiesel? Ei ehkä se kaikkein ekologisin valinta….

Kaikki on mahdollista, mutta useimmiten niitä tapoja tulee muutettua parhaiten vasta pakon edessä. Tuttu tunne, eikä vain? Ekopaastossahan kehoitetaan tekemään pieniä tekoja, joista sitten syntyy puro ja lopulta kokonainen joki 🙂 Minun pieni tekoni tällä osa-alueella voisi olla käyttää julkista liikennettä työmatkoihin kerran viikossa. Juna + bussi -yhdistelmällä siihen menee tutkitusti noin 40 minuuttia eli tuplasti autoiluun verrattuna. Viitsimisestä kiinni tämäkin!

Keittiössä paistuu ja tuoksuu useimmiten luomu- ja lähiruoka. Hyvä minä!! 🙂 Tavoitteeksi tällä saralla voisin asettaa entistä tarkemmin mitoitetut hankinnat, parasta ennen -päivämäärien parempi seuranta ja viikon ruokailujen optimaalinen suunnittelu. Tavoitteena vähentää ruoan joutumista roskiin ja turhien kauppareissujen, varsinkin niiden autolla tehtyjen, eliminointi. Viinin ja jäätelön osalta olen jo saavuttanut tavoitteen sataprosenttisesti! Tästä on hyvä jatkaa 😀

Kaverikin osallistuu: liekö tyhjentänyt pullon vai viemässä sitä kierrätykseen?

Kaverikin osallistuu: liekö tyhjentänyt pullon vai viemässä sitä kierrätykseen?

 

 

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.