Espanja

All posts tagged Espanja

Oppimisen vaikeus

Published 24.5.2015 by ainosalminen

Huh huh! Tulipa taas pinnisteltyä ja aivan turhaan. Päätin muutama viikko sitten, että nostan kissan pöydälle ja otan haltuun espanjan kielen subjunktiivin ja kaiken muun, mikä on aikoinaan jäänyt opettelematta tai vuosien kuluessa päässyt unohtumaan.  Olen viimeksi opiskellut espanjaa vuonna 1998, mutta silloin tasolle 5 siirtyessäni osallistujia ei ollut tarpeeksi, jotta ryhmä olisi saatu kasaan. Syyksi koulutusosastolta kerrottiin, että luultavimmin monille riitti sellaisen espanjan hallinta, jolla pärjää lomalla: saa kahvit tilattua ja kysyttyä tietä. Omituista, mielestäni, kun kurssi on kuitenkin työnantajan järjestämä ja maksama ja sen saa suorittaa työajalla.

Niinpä minä jäin espanjani kanssa hieman puolitiehen. Kotona en saanut aikaiseksi jatkaa opintojani yksin. Sama juttu kieliopinnoissa ja urheilussa: parhaiten tulosta tulee, kun on joku motivoimassa ja tuuppaamassa eteenpäin. Ihan hyvällä mallilla ollut kielitaitoni alkoi sitten hiljalleen rupsahtaa, koska aktiivinen kielen käyttö ei ollut tarpeen työssäni. Riitti, kunhan ymmärsin lukemani ja kuulemani ja tiesin, mistä teksteissä ja puheenvuoroissa oli kyse. Suullisen kielitaidon takaisin saamisen esteenä on ollut ennenkaikkea verbimuotojen haihtuminen muististani. Joskus harvoin espanjaa puhuessani suljen silmäni kesken lauseen ja etsin näkömuistista kuvia verbitaulukoista… yleensä turhaan tai sitten näkemäni kuva on väärä 🙂

Tein siis tasokokeen ja tulos yllätti minut – mutta oliko se hyvä vai huono yllätys? Hyvän puolesta puhuu se, että tasoksi määriteltiin 9. Huonoa on se, että minulla ei ole oikeutta päästä tuolle tasolle. Tasot 1-8 ovat tarjolla kaikille, sitä korkeammat tasot on varattu kääntäjille. Mitenkä tässä näin kävi? Tein netissä kielikokeen, jossa oli kielioppia, idiomaattisia ilmaisuja, epäsuoraa esitystä sekä kuullun ja luetun ymmärtäminen. Tämän jälkeen juttelin noin vartin puhelimessa kielikoulun opettajan kanssa suullisen kielitaidon mittaamiseksi. Kerroin tässä yhteydessä myös sen, mihin olin aiemmin opinnoissani jäänyt ja mitä puutteita kielitaidossani eniten haluaisin korjata. Päädyimme yhdessä siihen, että voisin jatkaa tasolta 5. Ilmeisesti tämä opettajan arvio ei sitten painanut tarpeeksi, kun lopullista tasoani määritetiin. Nettitesti oli mennyt niin nappiin, että ”yhteisarvosana” osoitti minut tasolle 9, jolle en saa osallistua. Turhaa pinnistelyä se varmaan oli ollutkin, sillä en olisi todellakaan ollut samalla viivalla muiden kanssa.

IMG_1996

No mitäs nyt sitten? Päätin ettei valmistautumiseni tasokokeeseen sittenkään ollut turhaa. Otin itseäni niskasta kiinni, hain kirjakaupasta hieman opintomateriaalia ja aion nyt hoitaa homman kotiin. Menneet aikamuodot ensin ja sitten subjunktiivin kimppuun. Esimieheni totesi, että tästä lähtien jutellaan sitten espanjaksi joka päivä. Hän lupasi myös etsiä minulle sopivaa lukemista kirjahyllystään sillä valitettavasti täällä Luxemburgissa ei enää ole espanjalaista kirjakauppaa. Omassa hyllyssäni odottaa itselleni eläkepäivien iloksi Havannasta ostamani Che Guevaran kirjeenvaihto. Tavoitteita siis riittää 🙂

Doctor Wladimir ja kanarialainen korvatulehdus

Published 15.8.2014 by ainosalminen

IMG_0495

Kun kesäloma alkaa hiljalleen päättyä ja töihinpaluu on edessä tiistaina, on kenties aiheellista paljastaa, tuliko hyvä loma vai huono loma, ja se, kumpi vei voiton – Lasten paratiisi vai aikuisten helvetti?

Kesälomani kaksi ensimmäistä viikkoa oli varattu perhelomailuun – ensimmäistä kertaa elämässäni siinä muodossa, että olin itse ”vanhemman” roolissa.  Koska avomiehen kanssa yhteistä lomaa oli vain kaksi viikkoa ja lomaseurana oli miehen 8-vuotias tytär, päädyimme helppoon ratkaisuun ja varasimme luxemburgilaisen lentoyhtiön valmismatkan Teneriffalle. Hotelli oli hyvätasoinen All inclusive ja mikä tärkeintä, siellä toimi Luxiclub-kerho lapsille, ja toiminta oli ranskankielistä. Tarkoituksena oli mennä lapsen ehdoilla, mutta kuitenkin niin, että me aikuisetkin saamme omaa aikaa ja rauhaa.

Tässä suhteessa loma onnistui täydellisesti.

10536568_263426603864344_2619347763183241980_o

Blogiemäntä ja piraattityttö Atlantin aalloissa

Neljäntenä lomapäivänä käärme luikerteli paratiisiin. Ilmeisesti lento, nautiskelu hotellin kylpylässä sekä perinnöllinen alttius kaikki yhdessä loivat hedelmällisen maaperän, jolle tunkeutui kutsumaton vieras – KORVATULEHDUSBAKTEERI!!!! Ensin sairastui avomies, sitten tyttärensä Victoria, silkasta liiallisesta sukeltelusta altaan voimakkasti klooratussa vedessä. Jos tästä kurjuudesta jotain positiivista yrittää etsiä, niin meikäläisen kauan kadoksissa ollut espanjankielen taito ponnahti pinnalle jostain muistin syövereistä. All is not lost 🙂

Hotellin vastaanotto suositteli lääkärin kutsumista suoraan hotellille ja teki sen puolestamme. Vajaan tunnin kuluttua huoneen ovella kolkutti espanjaa venäjäksi murtaen puhuva Doctor Wladimir – venäläisen isän ja moldovalaisen äidin jälkeläinen, joka siskonsa jalanjäljissä oli löytänyt tiensä Teneriffalle. Hän puhui englantia, espanjaa ja vähän ranskaakin kaikkea sekaisin. Reseptiä kirjoittaessa vasta riemu repesi, kun tohtori huomasi, että hänellä ja potilaalla on sama syntymäpäivä – vain kahden vuoden erolla! Saimme kahdenkympin alennuksen 🙂

Siitä minä sitten hyppäsin taksin kytiin ja hurautin apteekkiin – la farmacia – hakemaan korvatulehduslääkkeitä. ¿Me esperas un momentito? Ja kuskihan odotti ja vei minut takaisin hotellille ostokset suoritettuani. Kyydin hinta ida y vuelta 4 euroa.

Seuraavana päivänä Victoria alkoi valittaa korvaansa.  Ajateltiin, että otetaan tällä kertaa taksi suoraan sille lääkäriasemalle, josta Doctor Wladimir oli tullut. No, tämä moka meni sitten meikäläisen piikkin, sillä katsoin kartasta paikan väärin ja löysimme itsemme lähinnä paikallisille tarkoitetulta terveysasemalta. Jo ovella tervetulotoivotuksena oli plakaatti: If you do not speak spanish bring an interpreter with you! 

Vastaanottotiskin takana tuhti espanjalaisrouva puhkui ja puhisi: voi näitä turisteja, ei ollut eurooppalaista sairaanhoitokorttia, lapsi on äitinsä vakuutuksessa, äiti ei ollut mukana ja herra ties missä synnissä nuo kaksikin varmaan elävät. Tässä vaiheessa sain varmaan sairasta lasta katsomalla ärhäkkään luonteeni kuriin ja otin käyttöön kauneimmat espanjankieliset korulauseet. Laskin katseeni ja esitin hätääntynyttä – la niña no està bien. Tämä daami oli selvästikin paikan päällikkö, jota lääkäritkin kumarsivat. Oli luikerreltava hänen suosioonsa. Ja kas, pikkuhiljaa paperit saatiin täytettyä ja käteismaksu suoritettua (rahat muuten menivät suoraan daamin taskuun, liekö siellä mitään kassalaatikkoa ollutkaan).

Victoria pääsi nopeasti tohtori Fernandon vastaanotolle, ja muutaman hetken kuluttua olimme taas reseptit kourassa matkalla apteekkiin – la farmacia (kielen oppiminen perustuu siis toistoon, ja sitä todentotta oli vielä tulossa!)

Nyt oli sitten uiminen ja altaassa riehuminen kielletty niin isältä ja kuin tyttäreltäkin. Saimme matkaoppaamme, ihanan jämptin sveitsiläisen Ursulan kanssa vaivattomasti sovittua suunnitellun vesipuistoretken vaihtamisen retkeen Loro Parqueen.

IMG_0564 IMG_0573

Kaksi päivää tämän jälkeen illallispöydässä Victoria kirkkain silmin esittää kysymyksen: Isä, miksi sun korvasta tulee verta?

Eli ei muuta kuin seuraavana aamuna lähdimme sairaalan päivystykseen. Siellä ei minun kielitaitoani tarvittu, vaan turisteille oli oma vastaanottonsa, jossa meistä huolehti ranskaa sujuvasti puhuva belgialaismies. Paperit täytettiin ja avomies ohjattiin sairaalan uumeniin lääkäriä odottamaan. Helteen uuvuttamina odottelimme ulkona varjossa (odotushuonekin oli, mutta siellä ei ilma liikkunut lainkaan), Victoria nukahti viereeni ja minä keskityin heiluttelemaan viuhkaani. Puolentoista tunnin kuluttua avomies ilmestyi paikalle paperinivaska kourassaan. Diagnoosina märkivä korvatulehdus ja uudet lääkkeet. Suunnaksi siis taas la farmacia.

Molempien potilaiden korvasärky heikkeni ja tulehdus parani. Yöllisiä heräämisiä kipujen takia, lääkkeiden annostelua, korvatippojen tiputtelua. Aikamoista sairaanhoitajan hommaa, mutta potilaat olivat kyllä ihania ja kiitollisia. Victoriakin nuoresta iästään huolimatta sisäisti hienosti uintikiellon ja keskittyi muihin aktiviteetteihin.

Mutta, jotta saadaan varmasti alan sanasto espanjaksi haltuun, kerrotaan vielä viimeinen episodi (no, toiseksi viimeinen itse asiassa, sillä viimeinen näytös näyteltiin vielä Luxemburgissa).

Kaksi päivää ennen lähtöä avomies sanoi, että haluaa vielä piipahtaa lääkärillä varmistamassa, ettei lentomatkalle ole estettä. Syynä tähän oli korvakivun ja märkimisen loputtua edelleen vaivannut korvien lukkiutuminen ja tinnitus.

10524307_264876823719322_5248697615736937003_n

Tällä kertaa jätimme Victorian klubille ja taivalsimme alas rantabulevardille. Osuimme oikeaan paikkaan ja löysimme Doctor Wladimirin klinikan. Paikalla oli espanjalaislääkäri, joka tehokkaasti tarkasti avomiehen korvat ja antoi lentoluvan. Tinnitus ja muut oireet paranisivat parissa viikossa. Paranemisen vauhdittamiseksi hän suositteli korvatippojen vaihtamista myös kortisonia sisältävään valmisteeseen. Erikoishinta kontrollikäynnistä oli vain 25 euroa. Huojentuneena lähdimme siis marssimaan kohti apteekkia – la farmacia.

Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu. Sen varmisti heti ensimmäisenä arkipäivänä luxemburgilainen tohtori Beck, korvalääkäri. Avomiehen korvat imuroitiin tyhjäksi ja hänelle määrättiin höyryhengitystä ja nenäsuihketta. Ja taas me mentiin – arvaa minne??? Ei, ei ollut la farmacia vaan Apdikt. Ja hallelujaa! Kolmen päivän kuluttua kuulo oli palautunut normaaliksi eikä pään sisältä enää kuulunut ääniä.

10562508_264263460447325_8457281238706754195_o

¡Olé!

Tule hyvä loma, älä tule huono loma

Published 11.7.2014 by ainosalminen

avion luxair

Näin on päässyt käymään. Tunnustan. Olen kääntynyt kaikkitietävän Googlen puoleen ja tiedustellut, miten valmistautua kesälomamatkaan. Käyttämäni hakusanat olivat ”lapsiperheen muistilista lomamatkalle”.

Kyseessä on aivan tavallinen, kahden aikuisen ja yhden 8-vuotiaan all inclusive -loma Teneriffalla. Ei siis edes mikään eksoottinen erämaaseikkailu trooppisten tautien vaivaamaan tai luonnonmullistusten uhkaamaan maahan.

Mutta kun ensimmäistä kertaa elämässä, viittä vaille viisikymppisenä, lähtee lapsen kanssa lomalle, niin jotenkin vaan oli oman terveen maalaisjärjen lisäksi haettava tukea – Googlelta! Lapsi ei ole oma, ja vaikka lapsen isä on mukana reissussa, niin joku sisäänrakennettu leijonaemovaisto saa aikaan tällaista hätävarjelun liioittelua.

bagages

Aurinkovoiteet on hankittu hyvissä ajoin (ostin voidetta, ”meillä on aina ollut spray” – dixit daddy), matka-apteekkiin pitää varata omien ibuprofeenien lisäksi jotain lapselle sopivaa särkylääkettä, vatsavaivoihinkin pitänee varautua. Laastaria, haavadesiä, lista on sitä pidempi, mitä enemmän tätä asiaa miettii. Yritän tässä nyt kirjoittaessa samalla puhua itselleni järkeä ja lopettaa ylenmääräisen pohtimisen: Espanjassa on hyvin varustellut apteekit ja niissä varmasti jopa Luxemburgia edullisemmat hinnat. Eiköhän sieltä paikan päältä sitten tarvittaessa saa IHAN kaikkea!!

Olen varautunut siihenkin, että tytön äiti antaa lapsensa pakata kassinsa omin nokkinensa, joten matkagarderoobin sisältöäkin saattaa joutua viimetingassa hieman tuunaamaan. Toisaalta ehkä pieni shoppailukierros paikallisissa putiikeissa tekee ihan hyvää myös meikäläisen fiiliksille, ja sieltä varmasti tarttuu mukaan helposti ne mahdollisesti puuttuvat shortsit ja hellemekko nuorelle neidille.

Matkakohdetta kuvaillaan sanoilla ”lasten paratiisi”. Käänteiseseti ajatellen tämähän on siis ”aikuisen helvetti” – in my books 🙂 Lapsiklubi toimii, good. Kesähitit pauhaavat altaalla, no good. Ravintolassa pienimmät rääkyvät ja vähän isommat koheltavat pöytien välissä. Yöllä seinän takana koliikkivauva pitää koko kerrosta hereillä. Tässä kauhuskenaario.

maskotit piscine enfant pallomeri

Sitten kun tätä asiaa ajattelee oikein aikuismaisen järkevästi, tilanne näyttääkin jo hieman erilaiselta. Lapsi viihtyy muiden kanssa klubilla ison osan päivästä. Altaalta voi siirtyä hieman syrjempään ”rauhalliselle alueelle”. Tarjolla on pilatesta, vesijumppaa, kuntosali, wellness center hierontoineen yms. Ravintolassa tuskin viihdytään illalla pitkää tovia, kun tyttö päivän riehuttuaan simahtaa unten maille taatusti jo aikuisten siirtyessä buffetin kakkoskierrokselle. Lapsi petiin, kirja esiin. Pitkät yöunet tekevät hyvää itse kullekin. Toinen aikuisista pääsee vaikka aamulenkille tai voi jäädä istumaan iltaa, jos siltä tuntuu (veikkaan, että tuntuu!!!!). Tyttö on todella low maintenance -tyyppiä, joten ei huolta senkään suhteen.

jamon vino spa

Hei! Tämähän alkaa kuulostaa ihan oikealta lomalta! Erilaiselta kuin ennen, mutta lomalta kuitenkin.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin