Euroopan parlamentti

All posts tagged Euroopan parlamentti

Hautajaisissa

Published 13.7.2017 by ainosalminen

 

Surunvalittelukirja tultiin tähän avaamaan myös mepeille ja henkilökunnalle seuraavan viikon täysistunnon ajaksi.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sain yllättävän puhelun. Parlamentin protokollaosasto etsi kiireisesti vahvistusta riveihinsä Saksan entisen liittokanslerin Helmut Kohlin eurooppalaisen muistotilaisuuden järjestelyihin. Vaikka en tiennyt, mitä tulisin siellä tekemään, suostuin oitis. Aavistin, että jotain mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa olisi tiedossa. Tien päälle siis ja kohti Strasbourgia.

Perjantaiaamuna istuntosalissa kävi valtava tohina. Sieltä oli irroitettu kokonaisia penkkirivejä, rakennettu koroke arkkua varten ja siirretty tietotekniikkaa sivuun orkesterin ja kuoron tieltä. Orkesteri harjoitteli, äänentoistoa säädettiin ja istumapaikkakortteja jaettiin tuoleille – koordinointiin osallistui väkeä monelta osastolta kolmesta toimielimestä. Koko viikon käynnissä olleet valmistelut olivat huipentumassa kenraaliharjoitukseen klo 12. Tästä alkoi 24 tunnin maraton, jonka tulen varmasti aina muistamaan yhtenä työurani huipuista.

IMG_1722

Tilaisuuden ohjelma

Kenraaliharjoituksessa käytiin läpi koko seremonia puheita lukuun ottamatta. Orkesteri aloitti surumarssilla ja saksalaissotilaat kantoivat sen tahdissa sisään ”arkun”, jonka paino ja mitat vastasivat lauantaina edessä olevaa varsinaista kantotehtävää. Protokollaosaston ykkösvirkamiehet toimivat tilaisuuden juontajina, heidän antamiensa ohjeiden avulla kukin avustajista sai paremman käsityksen lauantaina edessä olevasta tehtävästään ja tilaisuuden mittakaavasta.

Istuntosali valmiina seremoniaa varten.

Iltapäivällä kuuntelimme selontekoja siitä, mitä oli tehty ja mihin kaikkeen oltiin varauduttu: ilmatila olisi parlamentin yllä suljettu, veneily joella kielletty ja tarkka-ampujia sijoitettu katolle. Olisi valmius pystyttää ja varustaa kenttäsairaala rakennuksen välittömään läheisyyteen attentaatin varalta. Moottoritie olisi suljettu ennen ja jälkeen seremonian VIP-vieraiden autosaattueiden vuoksi. Kaikki tämä tietenkin Ranskan ja Saksan viranomaisten, armeijan ja poliisin sekä Strasbourgin kaupungin avulla ja myötävaikutuksella.

Tällaista se varmaan on aina, kun yhteen ja samaan paikkaa kokoontuu joukko maailman johtohenkilöitä. On ihmisiä, joille se on rutiinia ja jokapäiväistä työtä. Minulle tämä oli aivan uutta ja ihmeellistä, vähän pelottavaakin. Tapahtuman ja henkilökohtaisen kokemuksen ainutlaatuisuus saivat aikaan kihelmöintiä ja yritinkin parhaani mukaan valmistautua tehtäviini. Loppuillasta vihdoin selvisi täsmälleen, mitä oli odotettavissa.

Näkymä kuudennen kerroksen salongista. Ill-joen vasemmalla rannalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja oikealla Euroopan neuvosto.

Paikalle oli tulossa yli 40 virallista delegaatiota ja minut oli nimetty Ruotsin valtion edustajien yhteishenkilöksi, protokollakielellä ”liaison officer”. Tehtävänäni oli ottaa Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen, entinen pääministeri Gunnar Pärsson sekä EU-suurlähettiläs ”siipieni suojaan” heidän saavuttuaan parlamenttiin.

Ruotsin suurlähetystöstä saamani yhteystiedot puhelimessa, edellisen illan kuivaharjoittelu punaisella matolla muistissa ja kova luotto diplomaattisiin kykyihini – näillä eväillä odottelin merkkihenkilöitä kierreportaiden päässä.

Kännykkä piippasi viestin suurlähettilään avustajalta: ”Olemme juuri saapumassa parlamenttiin”. Siirryin asemiin eikä mennyt montaakaan hetkeä, kun jo toivotin VIP-henkilöt tervetulleiksi. Saatoin heidät protokollahuoneeseen, jossa he saivat tervehtiä paikalle helikopterikyydillä Saksasta tuotua Helmut Kohlin arkkua ja esittää surunvalittelunsa vainajan leskelle. Tämän jälkeen oli vuorossa muistosanojen kirjoittaminen surunvalittelukirjaan. Koska seremonian alkuun oli vielä tunti aikaa, ohjasin vieraat hissillä ylös kuudennen kerroksen salonkiin, jossa oli kahvitarjoilu ja mahdollisuus keskustella muiden kutsuvieraiden kanssa.

Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen odottamassa autokyytiä lentokentälle.

Tässä vaiheessa pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan muidenkin merkkihenkilöiden saapumista. Entisiä ja nykyisiä valtion- ja hallitusten päämiehiä vilisi silmissä. Monet tervehtivät toisiaan lämpimästi, edellisestä kerrasta oli selvästikin aikaa! Tunnelma oli hillitty mutta välitön.

Kellon lähestyessä 11:a hain katsekontaktin Ruotsin suurlähettilääseen, joka kävi kuiskaamassa pääministereille, että oli aika siirtyä istuntosaliin. Matkasimme hissillä alas, ja ohjasin vieraat heille salissa varatuille paikoille. Itse siirryin salin takaosaan meille virkamiehille varatuille paikoille. Seremonian alku viivästyi vartilla, sillä ennen sen alkua kaikki halusivat tervehtiä viime hetkellä saapuneita ”tärkeimpiä” vieraita, joita olivat Ranskan presidentti Macron, Saksan liittokansleri Merkel, Venäjän pääministeri Medvedev, Israelin pääministeri Netanjahu sekä Yhdysvaltojen entinen presidentti Clinton.

Seremonia oli kaunis ja arvokas. Orkesteri ja kuoro kuulostivat hienoilta, vaikka istuntosalin akustiikkaa ei olekaan musiikkia silmällä pitäen suunniteltu. Puheissa korostettiin Kohlin roolia Saksan ja Euroopan yhdistäjänä, miehenä jonka näkemyksiä kuunneltiin ja jonka toimintaa arvostettiin. Bill Clintonin sanoin:

”Helmut Kohl gave us the chance to be involved in something bigger than ourselves, bigger than our terms of office, bigger than our fleeting careers, because all of us, sooner or later, will be in a coffin like that. The only gift we can leave behind is a better future for our children and the freedom to make their own choices, including their own mistakes.”

Tilaisuuden päätyttyä saatoin ruotsalaisdelegaation ulko-ovelle ja huolehdin siitä, että he pääsivät autoonsa. Ovella oli ensin hieman ruuhkaa, kun ensimmäisenä lähtivät hautajaissaattue, Saksan valtion delegaatio sekä Ranskan presidentti. Me muut odottelimme ja väistyimme sivuun. Hetken olimme kuin sardiinit purkissa, Theresa May minun varpaillani ja minä Clintonin kanssa seläkkäin. Kaikki sulassa sovussa.

Kamerat räpsyivät ja moni kilpaili pääsystä tämän miehen kättä puristamaan.

Turvamiehet ovelta kuuluttivat vuoron perään eri maiden nimiä, sitä mukaan kun niiden delegaatioille varatut autot ajoivat uloskäynnin eteen. Kun Ruotsin nimi huudettiin, kuului hälyn yli Luxemburgin pääministerin huuto ”12 points”. Nauru raikasi, tunnelma oli jo selvästi rennompi. Rentoja ja mukavia olivat minunkin pääministerini ja suurlähettilääni. Sain kiitokset, kättelyt ja käden heilautukset vielä auton ikkunasta kun he lähtivät.

Oikeassa olin, kun arvasin päivästä tulevan monella tapaa mieleenpainuva. Yhteen hiileen puhaltamalla saimme järjestettyä upean tilaisuuden. Juuri tällainen rajat ylittävä yhteistyö oli Helmut Kohlinkin ajattelun taustalla hänen rakentaessaan Eurooppaa.

IMG_1640

Euroopan parlamentti Strasbourgissa

Jos haluat katsoa seremonian videotallenteen, löydät sen tästä osoitteesta:

http://web.ep.streamovations.be/index.php/event/stream/170701-1100-special-eu-memorial-ceremony-for-h-kolh

 

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin