hotelli

All posts tagged hotelli

Hurmaava Bryssel

Published 5.2.2017 by ainosalminen

Notre Dame du Sablon – goottilaistyylinen kirkko

Siitä oli toden totta aivan liian kauan, kun olin viimeksi Brysselissä ihan vain huvin vuoksi, turistina. Torstaina kuitenkin nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tapasin ystävän ja vietin omaa laatuaikaa suurkaupungin sykkeessä. Reissu oli vain yhden ylimääräisen yön pituinen, mutta todella ihana piristysruiske monesti turhan tutuille urille jumittuvaan elämääni.

Työmatkat Brysseliin kuuluvat toimenkuvaani useamman kerran vuodessa. Täysistunnot ja muut tärkeimmät kokoukset, kuten Euroopan keskuspankin pääjohtajan vierailut talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, edellyttävät paikalla oloa. Suuri osa muista kokouksista on onneksi mahdollista hoitaa etänä nykyteknologian avulla.

Petit Sablonin puisto ja sen suihkulähde

Useimmiten hektisen työrupeaman jälkeen ainoa ajatus on päästä nopeasti kotiin lepäämään. Se on välillä kuitenkin vain haave. Brysselin iltaruuhka kuitenkin venyy helposti jopa yli 50 km pituiseksi, aina Namuriin saakka. Huonokuntoinen E411 moottoritie on surullisen kuuluisa rekkajonoistaan ja routavaurioistaan. Kun sieltä sitten pääsee kotisohvalle, väsymys on taatusti tuplaantunut.

Tämän viikon istunnon jälkeen tein siis toisin ja hyvin teinkin! Väsymys katosi hetkessä, kun parlamentin rakennukset vaihtuivat monikulttuurisen Brysselin ränsistyneeseen charmiin ja mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin. Vaihdoin tarkoituksella hotelliakin toiseen kortteliin, jotta pääsisin irti työmoodista. Näkymät The Hotelin 18. kerroksesta yli läntisen kaupungin olivat huimat. Tarjolla olisi ollut spa-osasto hammameineen ja saunoineen, mutta citylife veti enemmän puoleensa.

Lähdin kiertelemään Louisen ja Ixellesin katuja, poikkesin muutamassa hulppeassa putiikissakin, mutta mitään en ostanut. Kuuntelin raitiovaunujen kolinaa, ihastelin värikästä katuelämää ja poikkesin sadekuuroa pakoon lasilliselle paikallisten seuraan. Ainoa hankintani oli hieman myöhemmin Grand Sablonin aukion reunalla sijaitsevasta Pierre Marcolinin suklaapuodista ostamani herkut. Aukiolla on kaikkien suurten suklaatalojen myymälät, mutta oma suosikkini on jo monet vuodet ollut Marcolini. Konvehdit ovat pieniä ja somia ja tietenkin taivaallisen hyviä!

Illan tullen tapasin ystäväni ja suuntasimme perinteiseen italialaisravintolaan lähellä hotellia. Al Piccolo Mondo rue Jourdanilla on jo eräänlainen instituutio, monet kuuluisuudet ovat viettäneet siellä iltaa, mistä todistavat lukuisat valokuvat seinillä. Perheomistuksessa oleva paikka on suosittu ja pöydissä näytti olevan paljon vakioasiakkaita. Hyvässä seurassa ja hyvän ruoan äärellä aika kului kuin siivillä ja kun talo tarjosi meille vielä aterian päätteeksi lasilliset kuohuvaa, maistui elämä aika makealta.

Perjantain sää oli lähes keväinen vaikka tuuli puhalsikin välillä navakasti. Erosin ystävästäni laiskan aamun jälkeen ja suuntasin kohti kulttuuririentoja. Museoita, näyttelyjä ja tapahtumia ei Brysselistä puutu. Valinnan vaikeutta! Kollegan suosituksesta kävin tutustumassa ING Art Centerissä viimeistä viikkoa esillä olleeseen Guggenheim-säätiön näyttelyyn nimeltään Full Abstraction. Esillä oli 1940 – 1960 -lukujen abstraktia taidetta Atlantin molemmilta puolilta. Erittäin mielenkiintoinen näyttely. Taitelijoista mainittakoon Max Ernst, Marcel Duchamp, Jackson Pollock ja Adolph Gottlieb. Kellarikerroksessa oli lisäksi esillä aikajana, joka esitteli Solomon ja Peggy Guggenheimin elämäntarinaa, sekä arkistokuvista ja filminpätkistä koostettu videoesitys.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin kotimatkalle ja onnistuin välttämään pahimmat ruuhkat. Seuraava tilaisuus jäädä töiden jälkeen Brysseliin olisi jo kuukauden kuluttua. Saapa nähdä, teenkö niin vai menenkö jonnekin muualle. Lähistöllä on useampiakin viehättäviä paikkoja, jotka ovat tutustumisen arvoisia ja jotka (häpeä tunnustaa) yli 20 vuodenkin jälkeen ovat minulle täysin tuntemattomia. Vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Minäkö Heikki Kinnusen bileissä?

Published 8.10.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sara Hildenin taidemuseon patsaspuisto.

Olin tänä kesänä pitkästä aikaa Tampereen teatterikesässä ja kävin samalla parissa näyttelyssä, mm. Sara Hildenin taidemuseossa. Söin hyvin paikallisissa ravintoloissa (erityismaininta Arto Rastaan ravintolalle Dining 26!!) ja join hyviä paikallispanimoiden oluita. Tampere on ihana kesäkaupunki, jossa olen aina viihtynyt hyvin. Teatterifestivaalin pääohjelma, encorebaana ja off tarjoavat esityksiä jokaiseen makuun. Välillä olen istunut teatterikoulun montussa, torilla teltassa tai teollisuusalueella sijaitsevassa hallissa ja välillä taas yhdessä Tampereen monista perinteisistä näyttämöistä. Festivaali on inhimillisen kokoinen, päivässä ehtii hyvinkin kolmeen eri paikkaan, jos vain jaksaa imeä itseensä niin paljon vaikutteita. Minulle on yleensä riittänyt kaksi.

Tänä vuonna kävin katsomassa neljä kotimaista esitystä. Eduskunta III, Tavallisuuden aave, Maa-tuska sekä Onnellisuuden tasavalta. Ykköseksi näistä nousi kirkkaasti Tavallisuuden aave ja pohjanoteeraus oli Maa-tuska, josta lähdin väliajalla pois. Lähdin pois koska sain tarpeekseni älyttömästä koheltamisesta, tolkuttomasta kiroilusta ja sekavasta tarinasta. Pahoitin mieleni, sillä suomen kieli on kaunis ja rikas, ja vaikka voimasanojen käyttö onkin välillä paikallaan niin taiteessa kuin elämässäkin, niin liika on liikaa. En tiedä myöskään, miksi tässä ei ollut luotettu näyttelijöiden kykyyn mennä rooleihin sisälle vaan jokaiselle oli annettu kuin tukikepiksi teennäiseltä tuntuva puhetapa, joka ärsytti ja oli luonnoton. Näytelmä oli saanut runsaasti suitsutusta, mutta myös jonkin verran kritiikkiä. Mistään en kuitenkaan nähnyt huomioita tuosta runsaasta kiroilusta. Eikö se v—-u -sanan ylenpalttinen kylväminen vihlo kenenkään muun kuin minun korviani? Tämä tuntuu olevan monen näytelmän helmasynti Suomessa. Vastaavaan en ole muualla törmännyt.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta”sen sijaan täytti kaikki odotukset. Minimalistinen, vähäsanainen, mutta taidokkaasti näytelty. Saara Turusen Q-teatterille kirjoittamissa ja ohjaamissa tarinoissa meistä tavallisista suomalaisista oli sama perusvire kuin hänen Rakkaushirviö-kirjassaankin. Oli aivan riemullista ensi hetkistä lähtien tajuta, että tässä tulee nyt teatteria isolla T:llä. Kun valot katsomossa sammuivat ja Elina Knihtilä liukui lavalle siivousessu lohenpunaisen teryleenimekkonsa suojana, ei sanoja tarvittu. Kun näyttelijä saa tyhjän tilan elämään ja yleisön mukaan näytelmään vain moppaamalla lattiaa, ei voi kuin huokaista ihastuksesta. Tässä oli kaikki kohdallaan: oivaltava teksti, erinomaiset näyttelijät, lavastus ja puvustus tukivat esitystä (eikä niillä yritetty peittää puutteita muilla osa-alueille) ja ohjaajalla oli ollut selkeä näkemys. Tällaista lisää!

Hauska juttu muuten sattui Tampereen Teatterin vessajonossa. Edessäni seisonut vanhempi rouva kääntyi minua kohti huudahtaen ”Ai hei, katsos sinäkin olet täällä!”. Olipa yllättävää. Minä kyllä tunsin rouvan  – kukapa ei Eila Roinetta tuntisi – mutta emme suinkaan ole tuttavia. Yritin siinä selittää, ettemme itse asiassa tunne toisiamme, kun paikalle saapui toinen naishenkilö – hieman nuorempi tällä kertaa – joka myös tervehti minua ja kyseli kuulumisia ”pitkästä aikaa”.  Tiedustelipa vielä, olinko ollut ”Kinnusen Heikin juhlissa”. Vessajono lyheni, enkä ehtinyt saada selville, ketä teatteripiireissä liikkuvaa tyyppiä minä niin kovasti muistutin, että minua muuksi luultiin ja vieläpä kahdesti! Harmi – sillä tiedolla voisin joskus vaihtaa roolia ja päästä kuokkimaan Heikin bileisiin 🙂 Ehkä ensi kesänä, Tampereella kaikki on mahdollista!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ron Mueckin teos ”Mask II” (näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 16.10. saakka)

Menneen maailman charmia Tanskassa

Published 19.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kustaanmiekan salmen kautta ulos merelle ja takaisin kotiin.

Loma Suomessa on ohi ja tämä viikko on oltu jo sorvin ääressä. Samalla olen laatinut listaa siitä, mitä seuraavien kolmen viikon varalle pitää saada matkatavaroihin mahtumaan. Lomailua ja opiskelua on tiedossa välimerellisissä maisemissa, Kreikan kuuman auringon alla!

Kotimatka Luxemburgiin sujui hyvin eikä pahempia ruuhkia sattunut kohdalle tälläkään kertaa. Laivamatka Helsingistä Tukholmaan oli toden totta mukavampi kuin menomatkalla käyttämäni Tukholma-Turku -linja. Hieman avomerellä keikutti, sillä kohdalle sattui aika tuulinen päivä. Onneksi ehdin sitä ennen syömään ja pääsin pitkäkseni ennen kuin mahdollinen pahoinvointi olisi yllättänyt. Siitä on entuudestaan kokemusta, joten en halunnut ottaa riskiä.

Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa oli myös aika tuulista ja rattia sai puristaa oikein kunnolla varsinkin Tanskan salmia ylittäessä. Aika väsynyt olin 950 km ajettuani, kun poikkesin moottoritieltä kohti yöpymispaikkaani Aabenraan kaupunkia. Paikka vaikutti hiljaiselta, kun ajelin kylänraittia eteenpäin navigaattoriin sokeasti luottaen. Kaupungin rajapyykki jäi taakse ja ranskankielinen naisääni, jonka kanssa en todellakaan aina ole samaa mieltä siitä, mistä ajetaan, mutta jota tällä kertaa päätin kuunnella, ilmoitti kohteen olevan enää 300 m päässä. Vähän ihmetytti, sillä edessä näkyi vain oljysäiliöiden ja tankkereiden siluetteja. Mutta niin vain tuo ranskatar tiesi reitin ja minun puolimatkan krouvini, Sølyst Kro, tupsahti auton nokan eteen kaupungin laidalla, teollisuusalueen kyljessä.

Päällisin puolin viehättävä paikka, sijainti vain hieman ihmetytti.

Vähän siinä mietin, että mistähän merimieskapakan yläkerrasta minä sen huoneeni olin tullut varanneeksi, mutta ei muuta kuin auto parkkiin ja rohkeasti sisään.

Oven takana eivät kuitenkaan juomalaulut raikuneet. Pienessä herttaisessa ravintolasalissa illasti pari pöytäseuruetta, ja vastaanotossa minua tervehti kuusikymppinen rouva, joka hoiti niin hotellin kuin ravintolankin, illalla ja aamulla. Perheyritys siis mitä ilmeisimmin. Hän puhui tanskaa ja minä ruotsia. Kaikki toimi vaivattomasti. Varauskin oli kuten sovittu, huone 4, merinäköala, parkkipaikan kautta sisään uuteen lisärakennukseen. Illallista saisi vielä 45 minuutin ajan.

Hetin kassin huoneeseeni, joka oli minimalistinen, matkustajakotityyliin sisustettu mutta erittäin siisti. Jopa niin siisti, että moni tasokkaampikin paikka jää siitä jälkeen. Ei pölyä eikä homeisia nurkkia suihkussa. Varusteluna oli pyyhkeet (valkoiset, pehmeät ja paksut), hammasmuki ja suihkusaippua. Minibaari oli tyhjä,  vuoteessa oli rapsakan puhtaat valkoiset lakanat. Ja olihan siellä se luvattu merinäköala!

Ravintolassa päädyin tilaamaan suosituksen eli kanaa pinaattikastikkeessa tomaattisalaatin kera. Juomaksi tietenkin tanskalaista olutta! Ruoka oli omaan makuuni hieman suolaista mutta sitähän se monesti on vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneelle. Muuta moitittavaa ei ollut. Kotitekoista reilua ruokaa, edulliset hinnat ja ystävällinen palvelu. Eräässä pöydässä illasti kolmen sukupolven voimin paikallinen perhe, joka oli tullut vartavasten syömään. Muut ruokailijat taisivat olla hotellin asiakkaita.

Tunnelma musiikkeineen  ja vanhahtavine sisustuksineen – oli muovikukat, verhokapat ja kaikki! – sai minut epäilemään joutuneeni keskelle Kaurismäen elokuvaa. Oli kuin Annikki Tähti olisi hetkenä minä hyvänsä saattanut kävellä saliin mikrofoni kädessä ja viereisen pöydän yksin illastanut mies olisi ollut Sakari Kuosmanen, jolle Kati Outinen olisi sanaakaan sanomatta kantanut Carlsbergin oluen vihreillä herneillä höystetyn ja remoulade-kastikkeen kera lautaselle asetellun kalafileen seuraksi.

IMG_4193

Ravintolasali

Vaikka merinäköala olikin parkkipaikan ja päätien takana aukeava panoraama öljysatamaan, ei tästä pienestä hotelli-ravintolasta voi sanoa pahaa sanaa. Pit stopiksi se oli oiva vaihtoehto persoonattomille ketjuhotelleille. Aamiainenkin tarjoiltiin suoraan pöytään ja 50 kruunun hinta oli kyllä suorastaan alakanttiin. Hiustenkuivaajaa huoneessa ei ollut, mutta onneksi en sitä tarvinnut. Eipä kai sitä meikäläisen kampausta olisi Saksan moottoriteillä kukaan ehtinyt ihaillakaan 😊

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin