hotelli

All posts tagged hotelli

Kypros, uusi tuttavuus

Published 22.9.2018 by ainosalminen

Näkymä hotellini terassilta rantakadulle

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun olen viimeksi ollut seuramatkalla. Perinteisesti olen käyttänyt Luxairtours’in palveluja kotikenttäedun vuoksi, mutta tällä hetkellä Kypros ei kuulu sen valikoimiin. Ehkä kohde ei enää kiinnostanut asiakaskuntaa tai sitten maan geopoliittinen asema itäisen Turkin ja Syyrian lähellä on saanut matkanjärjestäjän varuilleen. Oli miten oli, Esa Saarisen Pafos-seminaari oli varattu, reissuun oli päästävä, mutta lennot ja hotelli puuttuivat. Pidin vaivattomimpana tapana ostaa koko paketin valmiina. Niinpä selvitin vaihtoehtoja ensin internetin avulla, minkä jälkeen marssin matkatoimistoon. Kriteereiksi asetin sopivat matkustuspäivät sekä majoituksen itse seminaarihotellissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Valinnan vaikeutta ei lopulta ollut: TUI Belgia oli ainoa sopiva vaihtoehto.

Viikoksi suunnittelemani matka venyi oikeastaan ihan sopivasti 10 päivän mittaiseksi. Viisipäiväisen seminaarin lisäksi minulla on nyt toinen mokoma omaa aikaa. Ehdin saada hieman väriä pintaan ja piipahtaa ihailemassa mm. kuuluisia roomalaisia mosaiikkeja ja muita nähtävyyksiä. Hotellini Almyra on seminaarihotelli Annabellen naapurissa ja sen kanssa samaa ketjua. Voin halutessani käyttää myös sen palveluja, niin ravintoloita kuin allasaluettakin.

Moderni hotelli Almyra aivan seminaarihotellin naapurissa

Aikainen aamulento Brysselistä ahdisti jo etukäteen, vaikka olinkin päättänyt lähteä reissuun jo edellisenä iltana töiden jälkeen. Matkatoimistoni oli varannut minulle yöpymispaketin lentokenttähotellista. Pakettiin kuuluu yöpyminen, early bird -aamiainen paperipussissa ja sokerina pohjalla ilmainen pysäköinti loman ajaksi. Etu on huomattava, sillä auton jättäminen parkkiin lentokentälle maksaa helposti yöpymisen verran. Vastaavia hotelleja on lentokentän kupeessa vieri vieressä, ja alueella kiertää aamuisin ja iltaisin bussi, joka vie kentälle. Omaan paluuaikaani bussikyytiä ei ole tarjolla, joten lyhyt taksireissu on tiedossa.

Aina yhtä ikävä moottoritie E411 oli tavallistakin hankalampi tietöiden vuoksi. Työmatkaliikenne oli kahden kaistan sulkemisen takia jumittanut Luxemburgin ja Arlonin välisen pätkän tyystin. Lähdinkin matkaan vasta iltauutisten jälkeen. Yön pimeydessä monella kuskilla tuntui olevan bensaa suonissa tavallistakin runsaammin ja ratin takana sai olla tarkkaavainen. Hotellilla vastaanotto oli ystävällinen, huone pieni mutta juuri passeli yhdelle. Kaikkein järkevintä olisi ollut sujahtaa lakanoiden väliin heti, mutta ajomatka ja tuleva aamuherätys tuntuivat jännityksenä kropassa. Siihen auttoi tietenkin hyvä belgialainen olut!

Jugurttia, hedelmiä ja pähkinöitä!

Olin tsekannut itseni lennolle jo kotona, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Jonoa laukun luovutukseen ei ollut, päinvastoin kuin perinteiseen lähtöselvitykseen. Ehkä reittiliikenteen matkustajille aika itsestäänselvä mobiilipalvelujen käyttö ei ole vielä niin yleistä lomailijoiden keskuudessa.

Olin maksanut hieman ylimääräistä varauloskäynnin viereisestä istumapaikasta. Vaikka en mikään pitkäkoipi olekaan, charter-koneen ahtaus ja erittäin lyhyeksi jääneet yöunet ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Koneessa sitten totesin, että paikkani 12A olikin aivan tavallisella rivillä. Enkä ollut ainoa, joka oli samassa tilanteessa. Selvisi, että kone oli jouduttu vaihtamaan ja varauloskäynnit olivatkin tässä Boeing 737:ssa riveillä 15 ja 16. Kun boarding oli hoidettu, alkoivat lentoemännät sumplia tilannetta, ja kolme matkustajaa kerrallaan vaihdoimme paikkoja. Eräitä henkilöitä jouduttiin hetken taivuttelemaan, ennen kuin he ymmärsivät, että yllätyksenä kohdalle osuneesta ylimääräisestä jalkatilasta oli luovuttava.

Lento oli miellyttävä, ei ilmakuoppia eikä keihäsmatkalaisia. Yhteen sellaiseen nimittäin törmäsin aamuneljältä lentokenttäbussia odottaessani. Hollantia solkannut mies oli tainnut säästää hotellikulut ja viettää yön bailaten. Sen verran rapsakassa kunnossa tyyppi oli, että lieneekö edes päässyt lennolleen 😳.

Nyt olen jo ehtinyt nauttia pari päivää Kyproksen auringosta, hyvästä ruoasta ja ihmisten ystävällisyydestä. Ystävällisen lisäksi he ovat kärsivällisiä, kun jaksavat tällaisen kielipuolen turistin haparoivaa kreikkaa kuunnella. Huomenna aamulla alkaa Esa Saarisen legendaarinen Pafos-seminaari. Olen haaveillut osallistumisesta jo jonkin aikaa ja nyt tein haaveesta totta! Siitä sitten enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Yksi hotellin kolmesta altaasta iltavalaistuksessa

Reissunaisen hotellit

Published 26.11.2017 by ainosalminen

Antwerpenin bloggaajatapaaminen: tilava ja yksinkertainen huone entisessä luostarisairaalassa (Hotel Elzenveld).

Laskin pari viikkoa sitten ihan huvikseni, montako hotelliyöpymistä minulle kertyy tänä vuonna. Räknäsin yhteen työmatkat, lomamatkat, viikonloppupyrähdykset ja todellakin yllätyin: tulen tänä vuonna viettäneeksi kolme kuukautta hotelleissa!! Aika huimaa. Juuri mietin patjan vaihtoa kotivuoteessa, sillä niin suositellaan tehtäväksi noin kymmenen vuoden välein. Minun patjani taitaa kyllä olla ikäisekseen hyvin säilynyt ja vähän käytetty – taidanpa odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin ostan uuden.

img_0700

Pääsiäismatkalla Ranskassa: Orleans ja tutun ketjuhotellin superior-huone, josta oli näköala Loire-joelle (paljon matkustavan platina-asiakkaan etu!) (Hotel Mercure Centre Orleans)

Suurin osa hotelliöistä kertyy työmatkoilta. Strasbourgissa olen jo pitkään käyttänyt Accor-ketjun Mercure-hotellia. Huone on persoonaton ja väritön, ilmastointijärjestelmä kaipaisi uudistamista ja ikkunoita olisi kiva pystyä avaamaan enemmän kuin raolleen. Hyvinä puolina on mainittava erittäin ystävällinen palvelu, tilava parkkipaikka ja kiva pikkuravintola. Hinta menee hieman matkakorvauskaton yli, mutta olen päättänyt maksaa pari kymppiä omasta taskustani siitä ilosta, että tiedän pääseväni toimistolle kävellen 12 minuutissa. Se on pistämätön etu. Istuntosalissa on oltava ajallaan, enkä halua stressata aamuruuhkissa tai huomata ratikkapysäkillä, että liikennöinti on teknisen vian tai lakon takia pysähdyksissä.

fullsizeoutput_e1a

Työmatkalla Pariisissa: Eiffel-tornin juurella siisti ja rauhallinen mutta vähän vanhahtava huone (Best Western Hotel Tour Eiffel Invalides)

Accor-ketjulla on laaja hotelliverkosto etenkin Ranskassa, ja istuntoreissuilta kertyviä pisteitä törsään matkustaessani omalla ajallani. Pariisissa valitsin syyskuussa itselleni viikonlopun ajaksi ketjuhotellien vastakohdan eli boutique-hotellin Oopperan kulmilta. Kirjailija Stendhalin teoksen ”Le rouge et le noir” inspiroima puna-mustasävyinen huone oli ylellinen kylpyhuoneen Clarins-tuotteita myöden. Hotellin tervehdyksenä perinteisten suklaiden lisäksi yöpöydällä odotti myös pienenpieni rannekoru! Aamupala oli tyypillisen ranskalainen, patonki rapeakuorista ja tuoremehu vastapuristettua. Pieni aamiaishuone oli kellarissa ja ikkunaton. Ensimmäisenä aamuna jouduin odottamaan pöydän vapautumista ja toisena aamuna kävinkin sitten nauttimassa petit-déjeuner’n viehättävän brasserien terassilla lähellä Comédie Françaisea.

IMG_3314

Pientä luksusta viikonloppuun (Hôtel Stendhal Place Vendôme, Pariisi)

Brysselin työmatkoilla on hotellivalikoima viime vuosina kehittynyt huimasti. Komission, neuvoston ja parlamentin valtaisien toimitilojen läheisyydestä on pikkuhiljaa kadonnut kaikenlainen asutus. Viimeisimmätkin, jo ränsistyneet talot ovat saaneet väistyä grynderien ja arkkitehtien tieltä, kun toinen toistaan modernimmat toimistorakennukset ja hotellit kohoavat kohti Brysselin sään tai liikenteen päästöjen harmaaksi värjäämää taivasta. Reissunaisen etu on tietenkin hotellihuoneen löytämisen helpottuminen. Suosikikseni on täällä noussut ultramoderni Radisson Red. Sänky on erinomaisen mukava ja kylpyhuone käytännöllinen. Pidän myös huoneiden ja julkisten tilojen raikaista väreistä ja nuorekkaasta tyylistä. Ala-aulan biljardipöytääkin olen kokeillut!

Ultramoderni ja toimiva hotelli, jonka vuoteissa uni maistuu. Bonuksena sijainti 100m työpaikalta (Radisson Red, Bryssel)

Silloin harvoin kun neiti-ihmisellä käy tsägä ja hän pääsee reissuun herraseurassa, on hotellin valinta todellakin ns. ”herran hallussa”. Toistaiseksi ei ole ollut valittamista! Olen ottanut sen linjan, että matkaseuran pitää olla niin mukavaa, että hotellihuoneesta ei niin väliä. Vaan kyllähän miellyttävä ympäristö tuo romanttiselle kohtaamiselle oman lisänsä. Upeat näkymät 18. kerroksesta yli kaupungin, lasi sampanjaa tunnelmallisessa pianobaarissa tai Belle Époquen charmia Unescon maailmanperintölistalle kuuluvassa arkkitehtuurin helmessä.

Ihania muistoja … mitähän seuraava matka minulle tarjoaa?

Upeat näköalat, kaunis sisustus ja hyvää seuraa (The Hotel, Bryssel)

Hurmaava Bryssel

Published 5.2.2017 by ainosalminen

Notre Dame du Sablon – goottilaistyylinen kirkko

Siitä oli toden totta aivan liian kauan, kun olin viimeksi Brysselissä ihan vain huvin vuoksi, turistina. Torstaina kuitenkin nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tapasin ystävän ja vietin omaa laatuaikaa suurkaupungin sykkeessä. Reissu oli vain yhden ylimääräisen yön pituinen, mutta todella ihana piristysruiske monesti turhan tutuille urille jumittuvaan elämääni.

Työmatkat Brysseliin kuuluvat toimenkuvaani useamman kerran vuodessa. Täysistunnot ja muut tärkeimmät kokoukset, kuten Euroopan keskuspankin pääjohtajan vierailut talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, edellyttävät paikalla oloa. Suuri osa muista kokouksista on onneksi mahdollista hoitaa etänä nykyteknologian avulla.

Petit Sablonin puisto ja sen suihkulähde

Useimmiten hektisen työrupeaman jälkeen ainoa ajatus on päästä nopeasti kotiin lepäämään. Se on välillä kuitenkin vain haave. Brysselin iltaruuhka kuitenkin venyy helposti jopa yli 50 km pituiseksi, aina Namuriin saakka. Huonokuntoinen E411 moottoritie on surullisen kuuluisa rekkajonoistaan ja routavaurioistaan. Kun sieltä sitten pääsee kotisohvalle, väsymys on taatusti tuplaantunut.

Tämän viikon istunnon jälkeen tein siis toisin ja hyvin teinkin! Väsymys katosi hetkessä, kun parlamentin rakennukset vaihtuivat monikulttuurisen Brysselin ränsistyneeseen charmiin ja mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin. Vaihdoin tarkoituksella hotelliakin toiseen kortteliin, jotta pääsisin irti työmoodista. Näkymät The Hotelin 18. kerroksesta yli läntisen kaupungin olivat huimat. Tarjolla olisi ollut spa-osasto hammameineen ja saunoineen, mutta citylife veti enemmän puoleensa.

Lähdin kiertelemään Louisen ja Ixellesin katuja, poikkesin muutamassa hulppeassa putiikissakin, mutta mitään en ostanut. Kuuntelin raitiovaunujen kolinaa, ihastelin värikästä katuelämää ja poikkesin sadekuuroa pakoon lasilliselle paikallisten seuraan. Ainoa hankintani oli hieman myöhemmin Grand Sablonin aukion reunalla sijaitsevasta Pierre Marcolinin suklaapuodista ostamani herkut. Aukiolla on kaikkien suurten suklaatalojen myymälät, mutta oma suosikkini on jo monet vuodet ollut Marcolini. Konvehdit ovat pieniä ja somia ja tietenkin taivaallisen hyviä!

Illan tullen tapasin ystäväni ja suuntasimme perinteiseen italialaisravintolaan lähellä hotellia. Al Piccolo Mondo rue Jourdanilla on jo eräänlainen instituutio, monet kuuluisuudet ovat viettäneet siellä iltaa, mistä todistavat lukuisat valokuvat seinillä. Perheomistuksessa oleva paikka on suosittu ja pöydissä näytti olevan paljon vakioasiakkaita. Hyvässä seurassa ja hyvän ruoan äärellä aika kului kuin siivillä ja kun talo tarjosi meille vielä aterian päätteeksi lasilliset kuohuvaa, maistui elämä aika makealta.

Perjantain sää oli lähes keväinen vaikka tuuli puhalsikin välillä navakasti. Erosin ystävästäni laiskan aamun jälkeen ja suuntasin kohti kulttuuririentoja. Museoita, näyttelyjä ja tapahtumia ei Brysselistä puutu. Valinnan vaikeutta! Kollegan suosituksesta kävin tutustumassa ING Art Centerissä viimeistä viikkoa esillä olleeseen Guggenheim-säätiön näyttelyyn nimeltään Full Abstraction. Esillä oli 1940 – 1960 -lukujen abstraktia taidetta Atlantin molemmilta puolilta. Erittäin mielenkiintoinen näyttely. Taitelijoista mainittakoon Max Ernst, Marcel Duchamp, Jackson Pollock ja Adolph Gottlieb. Kellarikerroksessa oli lisäksi esillä aikajana, joka esitteli Solomon ja Peggy Guggenheimin elämäntarinaa, sekä arkistokuvista ja filminpätkistä koostettu videoesitys.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin kotimatkalle ja onnistuin välttämään pahimmat ruuhkat. Seuraava tilaisuus jäädä töiden jälkeen Brysseliin olisi jo kuukauden kuluttua. Saapa nähdä, teenkö niin vai menenkö jonnekin muualle. Lähistöllä on useampiakin viehättäviä paikkoja, jotka ovat tutustumisen arvoisia ja jotka (häpeä tunnustaa) yli 20 vuodenkin jälkeen ovat minulle täysin tuntemattomia. Vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Minäkö Heikki Kinnusen bileissä?

Published 8.10.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sara Hildenin taidemuseon patsaspuisto.

Olin tänä kesänä pitkästä aikaa Tampereen teatterikesässä ja kävin samalla parissa näyttelyssä, mm. Sara Hildenin taidemuseossa. Söin hyvin paikallisissa ravintoloissa (erityismaininta Arto Rastaan ravintolalle Dining 26!!) ja join hyviä paikallispanimoiden oluita. Tampere on ihana kesäkaupunki, jossa olen aina viihtynyt hyvin. Teatterifestivaalin pääohjelma, encorebaana ja off tarjoavat esityksiä jokaiseen makuun. Välillä olen istunut teatterikoulun montussa, torilla teltassa tai teollisuusalueella sijaitsevassa hallissa ja välillä taas yhdessä Tampereen monista perinteisistä näyttämöistä. Festivaali on inhimillisen kokoinen, päivässä ehtii hyvinkin kolmeen eri paikkaan, jos vain jaksaa imeä itseensä niin paljon vaikutteita. Minulle on yleensä riittänyt kaksi.

Tänä vuonna kävin katsomassa neljä kotimaista esitystä. Eduskunta III, Tavallisuuden aave, Maa-tuska sekä Onnellisuuden tasavalta. Ykköseksi näistä nousi kirkkaasti Tavallisuuden aave ja pohjanoteeraus oli Maa-tuska, josta lähdin väliajalla pois. Lähdin pois koska sain tarpeekseni älyttömästä koheltamisesta, tolkuttomasta kiroilusta ja sekavasta tarinasta. Pahoitin mieleni, sillä suomen kieli on kaunis ja rikas, ja vaikka voimasanojen käyttö onkin välillä paikallaan niin taiteessa kuin elämässäkin, niin liika on liikaa. En tiedä myöskään, miksi tässä ei ollut luotettu näyttelijöiden kykyyn mennä rooleihin sisälle vaan jokaiselle oli annettu kuin tukikepiksi teennäiseltä tuntuva puhetapa, joka ärsytti ja oli luonnoton. Näytelmä oli saanut runsaasti suitsutusta, mutta myös jonkin verran kritiikkiä. Mistään en kuitenkaan nähnyt huomioita tuosta runsaasta kiroilusta. Eikö se v—-u -sanan ylenpalttinen kylväminen vihlo kenenkään muun kuin minun korviani? Tämä tuntuu olevan monen näytelmän helmasynti Suomessa. Vastaavaan en ole muualla törmännyt.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta”sen sijaan täytti kaikki odotukset. Minimalistinen, vähäsanainen, mutta taidokkaasti näytelty. Saara Turusen Q-teatterille kirjoittamissa ja ohjaamissa tarinoissa meistä tavallisista suomalaisista oli sama perusvire kuin hänen Rakkaushirviö-kirjassaankin. Oli aivan riemullista ensi hetkistä lähtien tajuta, että tässä tulee nyt teatteria isolla T:llä. Kun valot katsomossa sammuivat ja Elina Knihtilä liukui lavalle siivousessu lohenpunaisen teryleenimekkonsa suojana, ei sanoja tarvittu. Kun näyttelijä saa tyhjän tilan elämään ja yleisön mukaan näytelmään vain moppaamalla lattiaa, ei voi kuin huokaista ihastuksesta. Tässä oli kaikki kohdallaan: oivaltava teksti, erinomaiset näyttelijät, lavastus ja puvustus tukivat esitystä (eikä niillä yritetty peittää puutteita muilla osa-alueille) ja ohjaajalla oli ollut selkeä näkemys. Tällaista lisää!

Hauska juttu muuten sattui Tampereen Teatterin vessajonossa. Edessäni seisonut vanhempi rouva kääntyi minua kohti huudahtaen ”Ai hei, katsos sinäkin olet täällä!”. Olipa yllättävää. Minä kyllä tunsin rouvan  – kukapa ei Eila Roinetta tuntisi – mutta emme suinkaan ole tuttavia. Yritin siinä selittää, ettemme itse asiassa tunne toisiamme, kun paikalle saapui toinen naishenkilö – hieman nuorempi tällä kertaa – joka myös tervehti minua ja kyseli kuulumisia ”pitkästä aikaa”.  Tiedustelipa vielä, olinko ollut ”Kinnusen Heikin juhlissa”. Vessajono lyheni, enkä ehtinyt saada selville, ketä teatteripiireissä liikkuvaa tyyppiä minä niin kovasti muistutin, että minua muuksi luultiin ja vieläpä kahdesti! Harmi – sillä tiedolla voisin joskus vaihtaa roolia ja päästä kuokkimaan Heikin bileisiin 🙂 Ehkä ensi kesänä, Tampereella kaikki on mahdollista!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ron Mueckin teos ”Mask II” (näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 16.10. saakka)

Menneen maailman charmia Tanskassa

Published 19.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kustaanmiekan salmen kautta ulos merelle ja takaisin kotiin.

Loma Suomessa on ohi ja tämä viikko on oltu jo sorvin ääressä. Samalla olen laatinut listaa siitä, mitä seuraavien kolmen viikon varalle pitää saada matkatavaroihin mahtumaan. Lomailua ja opiskelua on tiedossa välimerellisissä maisemissa, Kreikan kuuman auringon alla!

Kotimatka Luxemburgiin sujui hyvin eikä pahempia ruuhkia sattunut kohdalle tälläkään kertaa. Laivamatka Helsingistä Tukholmaan oli toden totta mukavampi kuin menomatkalla käyttämäni Tukholma-Turku -linja. Hieman avomerellä keikutti, sillä kohdalle sattui aika tuulinen päivä. Onneksi ehdin sitä ennen syömään ja pääsin pitkäkseni ennen kuin mahdollinen pahoinvointi olisi yllättänyt. Siitä on entuudestaan kokemusta, joten en halunnut ottaa riskiä.

Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa oli myös aika tuulista ja rattia sai puristaa oikein kunnolla varsinkin Tanskan salmia ylittäessä. Aika väsynyt olin 950 km ajettuani, kun poikkesin moottoritieltä kohti yöpymispaikkaani Aabenraan kaupunkia. Paikka vaikutti hiljaiselta, kun ajelin kylänraittia eteenpäin navigaattoriin sokeasti luottaen. Kaupungin rajapyykki jäi taakse ja ranskankielinen naisääni, jonka kanssa en todellakaan aina ole samaa mieltä siitä, mistä ajetaan, mutta jota tällä kertaa päätin kuunnella, ilmoitti kohteen olevan enää 300 m päässä. Vähän ihmetytti, sillä edessä näkyi vain oljysäiliöiden ja tankkereiden siluetteja. Mutta niin vain tuo ranskatar tiesi reitin ja minun puolimatkan krouvini, Sølyst Kro, tupsahti auton nokan eteen kaupungin laidalla, teollisuusalueen kyljessä.

Päällisin puolin viehättävä paikka, sijainti vain hieman ihmetytti.

Vähän siinä mietin, että mistähän merimieskapakan yläkerrasta minä sen huoneeni olin tullut varanneeksi, mutta ei muuta kuin auto parkkiin ja rohkeasti sisään.

Oven takana eivät kuitenkaan juomalaulut raikuneet. Pienessä herttaisessa ravintolasalissa illasti pari pöytäseuruetta, ja vastaanotossa minua tervehti kuusikymppinen rouva, joka hoiti niin hotellin kuin ravintolankin, illalla ja aamulla. Perheyritys siis mitä ilmeisimmin. Hän puhui tanskaa ja minä ruotsia. Kaikki toimi vaivattomasti. Varauskin oli kuten sovittu, huone 4, merinäköala, parkkipaikan kautta sisään uuteen lisärakennukseen. Illallista saisi vielä 45 minuutin ajan.

Hetin kassin huoneeseeni, joka oli minimalistinen, matkustajakotityyliin sisustettu mutta erittäin siisti. Jopa niin siisti, että moni tasokkaampikin paikka jää siitä jälkeen. Ei pölyä eikä homeisia nurkkia suihkussa. Varusteluna oli pyyhkeet (valkoiset, pehmeät ja paksut), hammasmuki ja suihkusaippua. Minibaari oli tyhjä,  vuoteessa oli rapsakan puhtaat valkoiset lakanat. Ja olihan siellä se luvattu merinäköala!

Ravintolassa päädyin tilaamaan suosituksen eli kanaa pinaattikastikkeessa tomaattisalaatin kera. Juomaksi tietenkin tanskalaista olutta! Ruoka oli omaan makuuni hieman suolaista mutta sitähän se monesti on vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneelle. Muuta moitittavaa ei ollut. Kotitekoista reilua ruokaa, edulliset hinnat ja ystävällinen palvelu. Eräässä pöydässä illasti kolmen sukupolven voimin paikallinen perhe, joka oli tullut vartavasten syömään. Muut ruokailijat taisivat olla hotellin asiakkaita.

Tunnelma musiikkeineen  ja vanhahtavine sisustuksineen – oli muovikukat, verhokapat ja kaikki! – sai minut epäilemään joutuneeni keskelle Kaurismäen elokuvaa. Oli kuin Annikki Tähti olisi hetkenä minä hyvänsä saattanut kävellä saliin mikrofoni kädessä ja viereisen pöydän yksin illastanut mies olisi ollut Sakari Kuosmanen, jolle Kati Outinen olisi sanaakaan sanomatta kantanut Carlsbergin oluen vihreillä herneillä höystetyn ja remoulade-kastikkeen kera lautaselle asetellun kalafileen seuraksi.

IMG_4193

Ravintolasali

Vaikka merinäköala olikin parkkipaikan ja päätien takana aukeava panoraama öljysatamaan, ei tästä pienestä hotelli-ravintolasta voi sanoa pahaa sanaa. Pit stopiksi se oli oiva vaihtoehto persoonattomille ketjuhotelleille. Aamiainenkin tarjoiltiin suoraan pöytään ja 50 kruunun hinta oli kyllä suorastaan alakanttiin. Hiustenkuivaajaa huoneessa ei ollut, mutta onneksi en sitä tarvinnut. Eipä kai sitä meikäläisen kampausta olisi Saksan moottoriteillä kukaan ehtinyt ihaillakaan 😊

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.