impro

All posts tagged impro

Improvisaatiota kerrassaan!

Published 17.3.2019 by ainosalminen

Kulttuuri kaikissa muodoissaan on iso osa vapaa-ajan harrastuksiani, se lienee tullut selväksi tämän bloginkin lukijoille. Teatterista pidän erityisesti. Juuri taannoin vietin viikonlopun Pariisissa ja kävin katsomassa kaksi loistavaa esitystä. Lisää on tiedossa täällä Luxemburgissa aivan lähiaikoina. Kaikki käy: Molièren klassikot, bulevardikomediat, kabuki, pantomiimi, musiikkiteatteri. Yksi teatterin laji, johon en vielä ollut ehtinyt tutustua, löi minut ihan ällikällä eilen illalla. Improvisaatioteatteri.

Törmäsin paikallisen Reckless-duon järjestämään monikulttuuriseen ja -kieliseen esitykseen jossain internetin syvyyksissä seikkaillessani ja innostuin asiasta, sillä improon tutustuminen oli ollut jo jonkin aikaa toiveissa. Löysin siis itseni lauantai-iltana Altrimenti-kulttuurikeskuksesta enkä todellakaan tiennyt, mitä odottaa. Kahvilamaisesti sisustettu sali ei ollut täynnä, mutta yleisö oli tullut varta vasten paikalle ja nautti esityksestä suuresti. Niin minäkin! Olin tunkenut itseni eturiviin ja kauhukseni ja ihastuksekseni pääsin jopa osallistumaan yhteen sketsiin. Luonnerooli, taas kerran: otin vastaan (näkymättömän) sampanjalasin, olin juovinani siitä ja ojensin sen sitten takaisin sampanjakuningatarta esittäneelle näyttelijälle.


Olin aivan ällistynyt siitä näennäisestä helppoudesta, jolla esiintyjät heittäytyivät tilanteisiin. Katsojat olivat ennen esitystä saaneet kirjoittaa lapulle yhden sanan ja tipauttaa sen näyttämöllä olleeseen kulhoon. Sieltä näyttelijät poimivat niitä yhden kerrallaan, lukivat sanan ja ACTION! Idea aluilleen, muut liittyivät siihen ja tiimi sai kuin ”tyhjästä” aikaan mininäytelmän. Lavalla puhuttiin neljän esiintyjän voimin ranskaa, espanjaa, englantia ja luxemburgia. Välillä näyttelijät dialogoivat ymmärtämättä toistensa sanoja, mutta uskomatonta kyllä se ei tahtia haitannut.

Olen kovasti kiinnostunut tutustumaan syvemmin tähän teatterimuotoon. Miten näyttelijöiden välinen yhteistyö pelaa tilanteessa, jossa toimitaan ilman käsikirjoitusta ja ohjausta? Miten luottaa siihen, että toinen tulee apuun, kun itseltä keinot viedä ideaa eteenpäin loppuvat? Myös oma asennoitumiseni katsojana oli aivan erilainen kuin perinteisen teatterin katsomossa. Juonen keskeisiä käänteitä ei voinut lukea etukäteen esitteestä, eikä avainsanan selvittyäkään osannut arvuutella, mitä tuleman piti. Olin innostunut, tunsin itseni jollain muotoa osalliseksi esityksestä – kenties sen kautta, että pelkäsin näyttelijöiden puolesta. Hoitavatko he homman varmasti kotiin vai lyökö päässä tyhjää ja hyvin nousuun lähtenyt tarina lässähtää pannukakkuna näyttämön lattiaan?


Ehkä tuo pelko on ensikertalaiselle (siis katsojalle – esiintyjien tunnetiloja en uskalla lähteä edes arvailemaan) tyypillinen tunne. Mene ja tiedä. Iltaa voisi joka tapauksessa kuvailla jopa adrenaliinintäytteiseksi. Huoli esityksen onnistumisesta ja tahallisen / tahattoman komiikan laukaisema huutonauru vuorottelivat reaktioissani ”Ai kamala! Hui! Ho-hoo”. Taisin jäädä improon koukkuun. Onkohan se aina tällaista? En tiedä, mutta pitää selvittää. Parin viikon kuluttua menen jännittämään impro-ottelua Luxembourgin ja Quebeckin parhaimmistojen välillä. Tuskin maltan odottaa!

Olen aivan hämmästynyt, miten vilkasta toimintaa tällä alalla Luxemburgissa on. Ja miten outoa, etten ole ollut asiasta tietoinen, vaikka kulttuuriuutisia seuraankin. Nyt on tämäkin puute korjattu, kun olen laittanut muistiin uusia seurattavia sometilejä ja nettisivustoja. Jos tykkäät teatterista ja esittävistä taiteista, suosittelen lämpimästi tutustumaan improonkin. Siitä miten esiintyjät heittäytyvät, riskeeraavat ja luottavat, voi katsojakin inspiroitua ihan jokapäiväisessä elämässä.

(Keväiset valokuvat ovat Pariisin kansainvälisten maatalousmessujen puutarhaosastolta)


Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.