jooga

All posts tagged jooga

Gurun matkassa

Published 8.10.2017 by ainosalminen

 

Moloksen pikkuranta Paroksen itärannikolla. Täällä sai kaapia kallioseinistä punaista ja harmaata savea, josta tehtiin veteen sekoittamalla kokovartalonaamioita. Luonnon oma ilmainen kauneushoitola!

Keskustelua aamupalapöydässä:

– Olin entisessä elämässäni kiertävä sirkustaiteilija, sain siitä ilmoituksen unessani.

– Oi, miten mielenkiintoista! Minä koen myös uneni ja niiden viestit todella voimakkaasti. Olen muutenkin erittäin herkkävaistoinen ihminen.

– Minä tunsin aivan mielettömän voimakkaan energiahyrrän pyörivän rintalastani alla, kun harjoitimme vuorohengitystä. Luuletteko, että neljäs chakrani on nyt avautumassa?

– Entä sinä Aino, mikä sinä olit entisessä elämässäsi?
——————————————

Olin kuunnellut vastaavia keskusteluja jo muutamana aamuna ja pyrkinyt vain joko nyökkäilemään hyväksyvästi tai keskittymään kreikkalaisen jugurtin, hunajan ja pähkinöiden jumalaiseen yhdistelmään. Tunsin itseni ajoittain ulkopuolikseksi tässä joukossa. Mietin, oliko valitsemani joogaleiri minulle täysin sopimaton. En ollut tullut tänne nuolemaan haavojani, etsimään yhteyttä sisäiseen lapseeni enkä hakemaan uutta suuntaa elämälleni. Halusin vain tehostartin joogaharrastukselleni, oppia koordinoimaan asanat hengitykseen ja voimistaa kroppaani astangan avulla Kreikan auringon alla.

Lefkesin valkoinen kaupunki keskellä Paroksen saarta.

Kollegani O:n suosituksesta olin varannut itselleni paikan ranskalaisen joogin järjestämälle kesäkurssille Paroksen saarella. O oli itse osallistunut kyseiselle kurssille jo kahdesti ja edistyneenä astangan harrastajana kehui opettajaa päteväksi. Viikko joogaa kahden viikon kieliopintojen jälkeen ja mahdollisuus tutustua uuteen saareen Kykladeilla vaikutti minusta rentouttavalta ajatukselta.

Hotelli mainosti itseään neljällä tähdellä. Hyviä puolia olivat rauhallinen sijainti keskustan ulkopuolella, uima-allas aurikotuoleineen ja loistava aamiaisbuffetti. Valitettavasti seinät olivat kuin paperia ja minua kierrätettiin kolmessa eri huoneessa viikon loman aikana, sillä en suostunut majoittumaan huoneessa, jonka ainoa pieni ikkuna aukeni suoraan parkkipaikalle. Olin maksanut parvekkeellisesta huoneesta, jossa olisi vähintään osittainen näkymä merelle.

Kaunis hautausmaa Lefkesin kirkon takana tarjosi tervetulluttua varjoa keskipäivällä.

Aamuisin teimme kahden tunnin astangajoogan. Välillä keskityimme hiomaan tiettyjen asanoiden tekniikkaa, opettelimme korjaamaan toistemme asentoja ja avustamaan niissä. Rohkaistuin kokeilemaan jopa päälläseisontaa ja yllätin itseni onnistumalla siinä! Opettaja neuvoi aloitusasennon ja tekniikan, jalat nousivat kevyesti ylöspäin ja alun tukemisen jälkeen pysyin hetken pystyssä omin avuin. Mikä fiilis! Siinä se taas nähdään, että monen suorituksen esteenä ovat vain omat väärät käsitykset omista kyvyistä. Kunhan olkapään liikkuvuus tästä vielä paranee, ajattelin siirtyä treenaamaan myös käsilläseisontaa. Omalla joogasalilla järjestetään säännöllisesti ”inversion workshops” eli ylösalaisinasentotyöpajoja. (Hah! Huomaatteko, mikä uudissana!).

Iltaisin ohjelmassa oli 1,5 tuntia kundaliinijoogaa. Kuuntelimme joogin omalta gurultaan oppimaa sanomaa energioista, universaalista rakkaudesta ja jumaluudesta. Hän kehotti etsimään niitä omalla tavallamme, olipa se sitten jooga, taidemaalaus tai muu tapa, jolla saamme mielen rauhoitettua ja koemme yhteyttä maailmankaikkeuteen. Jumaluuden hän erotti jumalasta, hänen opettamassaan joogaperinteessä ei palvottu ketään. Joogi kertoi itsekin poimineensa eri opettajilta ja eri perinteistä hänelle itselleen sopivimmat palat.

Meditoimme, mitä olin odottanutkin, mutta se tehtiin mantroja lausumalla tai erilaisilla hengitystekniikoilla – joskus molempia yhdistämällä. Vierastin kovasti etenkin sanskriitinkielisiä mantroja, joiden tarkoitusta en useimmiten ymmärtänyt laisinkaan. Mieli ei tyhjentynyt, päinvastoin. Ympärillä vastaeronneet keski-ikäiset naiset itkivät kuka minäkin iltana, meditaatio sai heillä tunteet pintaan. Harjoituksen jälkeen minä olin useimmiten ainoa, joka ei osannut kertoa auenneista chakroista tai mudrien ansiosta kuumenneista sormenpäistä. En nähnyt värejä enkä osannut keskittyä katsomaan kolmannen silmäni kautta sisäänpäin. Nautin vain lämpimästä iltatuulesta ja upeasta auringonlaskusta.


Niin, mikä minä siis olin entisessä elämässäni? En todellakaan tiedä. En tiedä edes sitä, onko sellaisia olemassa vai elämmekö vain kerran. En ole vastaanottanut mitään asiaa koskevia ilmoituksia tai sitten en ole osannut niitä tulkita.

Paroksen saari oli kaunis, sain uutta intoa joogaan ja ymmärsin, että haluan sen tarjoavan minulle sekä rentoutusta että fyysistä haastetta. Chakrat ja mantrat jätän niistä kiinnostuneille.

Matka Syrokselle, seikkailua kreikkalaisittain 

Published 29.7.2017 by ainosalminen

Kotikortteli Luxemburgissa varhain lähtöaamuna.


Kesäloma on täydessä käynnissä! Meri ja taivas ovat uskomattoman siniset, kuten Kreikassa kuuluukin. Hieman runsaan kolmen viikon matkastani on jäljellä 10 päivää. Kielikurssi on suoritettu ja muutaman päivän siirtymävaiheen jälkeen minua odottaa viikon pituinen joogaleiri. 

Matkavalmistelut jäivät tänä vuonna todella viime tinkaan. Ajatus kreikan kesäkurssista oli ollut mielessä siitä lähtien, kun jouduin huhtikuussa toteamaan, etten pystyisi panostamaan tarpeeksi työajalla opiskeluun. Toisaalta minua kutkutti ajatus joogaleiristä. Muutettuani toukokuussa keskustaan aloitin joogaamisen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen ja totesin sen erinomaiseksi rentoutuksen ja kehonhuollon välineeksi. 

Nike-jumalatar Pireuksen satamassa.

Tutkin netistä työkaverin suositteleman ranskalaisen joogakoulun kesäkursseja ja kas! Sieltä löytyi viikon leiri Kreikassa, Paroksen saarella. Tämä ratkaisi opinahjon valinnan: Thessalonikin yliopiston sijasta lähtisin Paroksen naapurisaarella Syroksella kesäisin toimivaan Omilo-kouluun. Oltiin jo kesäkuun toisella viikolla, joten laitoin heti sähköpostia molempiin paikkoihin. Sain järjestäjiltä vahvistukset nopeasti ja sitten piti vain löytää sopivat lennot, laivat ja majoitukset.
Olen noviisi Kreikan matkailun suhteen, ja saarelta toiselle siirtyminen sekä muu logistiikka on tuonut jännittävää lisää tämän kesän lomaani. Hyvin on kaikki kuitenkin sujunut ja seuraavalla kerralla osaan varmasti seikkailla aikataulujen ja reittien viidakossa lähes alkuasukkaiden varmuudella.

Mikrolimano by night

Menomatkasta kehkeytyi hieman pitkä, sillä järkevän hintaista lentoa ei Luxemburgista ollut enää saatavana. Niinpä seisoin lähtöpäivänä aamukuudelta bussipysäkillä ylhäisessä yksinäisyydessäni – heinäkuisena lauantaina auringon noustessa kotikorttelin tavanomaisesta liikenteestä ja väenpaljudesta ei ollut tietoakaan. Bussilla ensin kolme tuntia Frankfurtiin ja sieltä siedettävän odottelun jälkeen lentäen Ateenaan. Bussimatka lentokentältä Pireuksen satamaan, missä minua odotti siisti pieni huone Pireaus Dream -hotellissa, kesti runsaan tunnin. Sunnuntaiaamuksi olin varannut paikan Syrokselle lähtevään laivaan. Helppoa ja jouhevaa, vaikka matkustustunteja tulikin kokonaiset 12. 

Illalla tein kierroksen satamassa, lunastin lippuni ja katsoin valmiiksi aamun lähtölaiturin. Sepä ei ollutkaan hotellin kulmalla sijaitseva numero E7 vaan koko satama-alueen kauimmainen laituri E1. Sillä lailla! Sekä Google Maps että testikävely ilmoittivat ajaksi 35 minuuttia. Kello siis soittamaan hieman suunniteltua aikaisemmin aamulla! 

Luottavaisena siihen, että homma oli hanskassa, nappasin taksin ja hurautin Mikrolimanon huvivenesatamaan illalliselle. Satuin ravintolaan, jossa juhlittiin koko suvun voimin pienen poikalapsen ristiäisiä. Tanssia ja laulua riitti varmaan vielä pitkään sen jälkeen, kun minä olin jo poistunut paikalta.

Tämä on se laituri, josta aamulaiva ei sitten lähtenytkään!

Aaamulla tuntia ennen laivan lähtöä istahdin lähtölaiturin kupeessa olevan kahvikioskin terassille aamupalalle. Muita matkustajia ei vielä näkynyt, eikä laivakaan ollut vielä saapunut. Vartin kuluttua aloin ihmetellä asiaa ihan tosissani. Ei autojonoja, ei väenpaljoutta ja kahvilassakin lisäkseni vain pari rekkakuskia. Nyt oli jotain pahasti pielessä! Kysyin henkilökunnalta, oliko laiva myöhässä. Tiukoissa tilanteissa sitä kielitaitoa löytyy juuri sen verran, että tärkeimmät asiat selviävät. Ei, laiva ei ollut myöhässä vaan minä olin väärässä paikassa. Laituri E1 oli vielä runsaan vartin kävelymatkan päässä ja siellä odottava laiva korkeiden rakennusten takana piilossa. Itse olin E2-laiturilla. 

Paniikki iski! Katsoin Googlesta karttaa ja totesin, että on lähdettävä todella rivakasti liikkeelle tai näen laivasta vain suljetun takaportin. Kahvi jäi puoliksi juomatta, reppu selkään, käsilaukku olalle ja matkakassin vetokahvasta kiinni. Ehdin tuskin ottaa ensimmäiset kiihkeät askeleet kun näin lähestyvän taksin. Pelkäsin sen olevan varattu, mutta minulla kävi tuuri. Kamat takaluukkuun ja muutaman minuutin kuluttua jo kävelin sisään laivaan helpotuksesta huokaisten.

Miellyttävä merimatka meni hetkessä. Olin törsännyt kokonaiset 50€ business lounge -lippuun, enkä kadu. Näköalasalonki oli rauhallinen, kanssamatkustajia oli vähän ja kahvi tarjoiltiin pöytään. Aamun kommellusten jälkeen tämä oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Ermoupoliksen satamaan. Kapteeni teki tottuneesti vauhdikkaan käsijarrukäännöksen satama-altaassa ja parkkeerasi paatin perä edellä laituriin. Huimaa menoa!

Söin välipalan yhdessä sataman monista kuppiloista, minkä jälkeen otin taksikyydin kielikoulun järjestämään majapaikkaani Azolimnoksen kylässä, vartin ajomatkan päässä Ermoupoliksesta. Ensimmäinen ilta kului paikallisessa tavernassa kurssikavereiden ja opettajien kanssa. Meitä oli saapunut paikalle 23 innokasta kreikan kielen ystävää ympäri maailman. Seuraavien kahden viikon aikana ehdin tutustua heihin paremmin ja monet naurut naurettiin yhdessä niin oppitunneilla, hiekkarannalla kuin kreikkalaisen ruoankin äärellä.

Merimatkan viihdykkeet.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.