joulu

All posts tagged joulu

Luukku 9: Adventtiaika Luxemburgissa

Published 9.12.2018 by ainosalminen

IMG_3515

Anniinan kulma / ItaliaTämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!
Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Joulukuu on Luxemburgissa vuoden harmainta aikaa. Sitä piristää onneksi pienen maan mittakaavassa runsas tapahtumakalenteri, jonka ansiosta kaupungit ja kylät täyttyvät valosta ja ihmiset lähtevät rospuuttokeleistä huolimatta liikkeelle. Tässä pieni katsaus adventtiajan tapahtumiin, joista osa on monivuotisia perinteitä, toiset hieman uudempia. Omat suosikkini ovat kansainvälinen basaari ja joulumarkkinat.

Marraskuun viimeisellä viikolla joulumarkkinat valtaavat kaupungin suurimmat aukiot. Place d’Armes ja Place de la Constitution täyttyvät ruokaa, juomaa ja lahjoja myyvistä kojuista. Lapset viihtyvät trampoliinilla tai karusellissa kun vanhemmat pohtivat, maistaisivatko loimulohta vai perinteisiä luxemburgilaisia perunalettusia omenahillolla. Palanpainikkeeksi jokin monista paikallisten panimoiden jouluoluista tai lämpimiä sesongin juomia. Osa kojuista myy makeisia, kynttilöitä tai käsitöitä – osa silkkaa rihkamaa. Place Guillaumelle, aivan kaupungitalon ovien eteen jäädytetään 800 m2:n laajuinen luistinrata upeine koristeluineen. Knuedler on Ice on vakiinnuttanut paikkansa osana adventin ohjelmaa. Luistimia vuokrataan ja luistelunopettajakin on viikonloppuisin paikalla. Arvasitte varmaan, että täälläkin tarjoilu toimii, tyhjin vatsoin ei tarvitse olla ja lämmikettä on tarjolla monenlaista.

Luxemburgissa lapsia hemmotellaan joululahjoilla kahdesti. Ensin lahjoja tuo Kleeschen eli Pyhä Nikolaus 6. joulukuuta. Kleeschen ja Houseker (Musta Pietari) vitsoineen saapuvat kaupunkiin traktorin tai hevosen vetämillä vaunuilla. Pyhän Nikolauksen kulkueeseen kuuluu enkeleitä, lumiukkoja, musikantteja ja tanssijoita. Tapahtumaa seuraa yleensä monilukuinen yleisö, jolle vaunuista heitellään pähkinöitä ja karamelleja. Kleeschen jaksaa koko iltapäivän jutella lasten kanssa ja poseerata heidän kanssaan vanhempien kameroiden räpsiessä tauotta. Jouluna lahjarumba alkaa alusta ja silloin asialla on Korvatunturin pukin sijasta Chrëschtkëndchen eli Jeesuslapsi. Kauppiaat hykertelevät, kassakoneet kilisevät. 

Joulun aikaan teatterit ja konserttisalit tarjoavat sesongin teemaan sopivaa ohjelmaa, joka on myös perheen pienempien mieleen. Tuttuun tapaan joulusirkus on saapunut kaupunkiin ja valtavat sinikeltaiset teltat ovat nousseet Glacis’n parkkipaikalle. Olen itse käynyt katsomassa esityksen kahtena vuotena nuoren neidin seuralaisena, ja viihdyimme molemmat todella hyvin pienimuotoisen ja perinteisen show:n parissa. Esitys on joka vuosi erilainen, ja tänä vuonna esiintyjien joukossa on myös suomalainen rullaluistelija-akrobaatti Heidi Latva.

Tänä viikonloppuna järjestetään taas Bazar International. Sinne oli pakko päästä heti ensimmäisenä päivänä! Messuhalli repeilee liitoksistaan, kun yli 60 eri kansallisuutta pystyttävät myyntipöytänsä tuhansien kävijöiden iloksi. Saavuin eilen paikalle puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen, ja väkeä oli jo runsaasti. Viihdyin paikan päällä hyvän tovin ja lähtiessäni oli tunnelma todellakin katossa. Lounasaika oli parhaimmillaan ja jonot suosituimpien tiskien ääressä pitkät. Japanin osastolla jonotettiin ruoan lisäksi kimonotyylisiä aamutakkeja ja silkkipuseroita. Ranskan osastolla, jonne minäkin pysähdyin, ostajia kiinnosti erityisesti Fragonardin saippuat ja tuoksut. Kroatian tiskin iloiset myyjät olivat kaikki pukeutuneet jalkapallon MM-kisoista tutuiksi tulleisiin puna-valkoruutuisiin puseroihin. Heitä ei voinut olla huomaamatta. Libanonin osastoa ympäröi kuuma höyry ja pitkä jono: shawarma tuntui olevan monen valinta lounaaksi. 

Itseni olisi tehnyt mieli pysähtyä joka ständille herkkuja maistelemaan. Kaikkialle ei ehtinyt eikä vatsakaan olisi jaksanut. Valintoja oli siis tehtävä. Ensimmäisenä herkuttelin Venäjän osastolla sillileivällä ja mätiblinillä. Sitten Irlannin osastolle savulohileivän kimppuun. Väliin makea pistaasikermalla täytetty crèpe egyptiläisittäin. Huipennus ranskalaisittain: skumppaa ja hanhenmaksaa. Kotiinviemisiksi Skandinavian osastolta tarttui suomalaisia joululeivonnaisia ja Belgian myyntitiskiltä pipareita. Kassiin mahtui vielä luomuhilloa ja -suolakurkkuja, jotka on valmistettu Ditgesbaachin maatilalla, joka toimii mielenterveyskuntoutujien työkeskuksena.

Onneksi basaari on auki vielä tänään sunnuntaina, joten halutessani pääsen uudelle herkuttelukierrokselle. Täytyy myöntää, että Finlaysonin tuotteet ja hauskat tonttuhahmotkin kiinnostavat. Basaarin työntekijät ovat kaikki paikalla vapaaehtoisesti ja palkatta, tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Siinä hyvä lisäsyy käydä tekemässä lahjahankintoja basaarissa. Tapahtuma on suuri ja varmasti kaikkein kansainvälisin eikä siten ole ihme, että siellä piipahtivat eilen tuttuun tapaan niin pääministeri Xavier Bettel puolisoineen kuin itse suurherttuatar Maria Teresa.

#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Jouluisia juttuja

Published 18.12.2016 by ainosalminen


Joulu on tänä vuonna saapunut kuin varkain, työkiireitä on ollut kovasti ja leuto sääkin on pitänyt ajatukset enemmän syksyssä kuin talvessa. Tuntuu aivan vieraalta ajatukselta, että aatto on jo ensi lauantaina. Juhlavalmisteluni eivät toki ole myöhässä, sillä niitä en juurikaan tee – kotiin riittää tuoksukynttilä ja muutama koriste, kun pyhien viettoon matka vie taas kerran pohjoiseen.

Konvehtiöverit olen ehtinyt jo vetää kerran jos toisenkin, joten kolmen naisen joulupöytä kaloineen ja laatikoineen (rosollia unohtamatta!!) tulee toivottavasti olemaan mukavan vaatimaton ja terveellinen. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pipareita ja glögiä tulee kuitenkin hankittua ja maisteltua, mutta siinä (toivottavasti) kaikki.

Töissä ei firma juhlallisuuksia tarjoa. Oman tiimin kesken on perinteenä ollut järjestää kylmä buffetti vuoden viimeiselle istuntoviikolle. Tänä vuonna kollegat olivatkin panneet parastaan, ja viime maanantaina pöydässä oli ennätysmäärä kotitekoisia makupaloja. Porukassamme on lahjakkaita keittiöihmisiä!

Perinneherkut Euroopan eri kulmilta tekivät kauppansa ja suurinta ihastusta ja kummastustakin herätti syksyiseltä puolukkametsältä näyttänyt puolalaisen Annan leipoma kakku. Tarkkaa reseptiä minulla ei ole, mutta käsittääkseni pohjana oli tavallinen sokerikakkutaikina, johon oli lisätty pakastepinaattia. Kerrosten välissä oli vatkattua hapankermaa ja koristeluna pinaattia ja granaattiomenan siemeniä.

Omassa keittiössäni näitä juhlia varten valmistui tänä vuonna venäläistyyppinen lohipiirakka, kulibjaka. Ostin voitaikinan valmiina, vaikka eipä sen tekeminen kotonakaan monimutkaista olisi ollut. Kaulimiseen sen sijaan olin liian laiska, joten kaupan valmistaikina, jonka sai vain rullata auki pellille, tuntui oivalta valinnalta.

Kulibjaka leivotaan yleensä suorakaiteen muotoiseksi ja taitavimmat muotoilevat voitaikinalevyn kalan muotoon, leikkaavat koristeeksi suomut ja taitelevat jopa taikinanrippeistä evät ja silmän. Minun piirakkani oli pyöreä, kiitos Herta-taikinan.

Tähän piirakkaan tuli kahden pyöreän voitaikinalevyn väliin:

2dl puuroriisiä keitettynä 5dl:aan vettä
n. 500g tuoretta lohta
140g savulohta
4 keitettyä kananmunaa
tilliä ja ripaus suolaa

Täytteet asetellaan pohjan päälle resptin järjestyksessä ja jätetään reunoihin pari senttiä tilaa ”liimata” kansi päälle. Liimaus tehdään vatkatulla munalla, jolla piirakka myös voidellaan ennen paistamista. Paistolämpötila 200° ja aikaa kuluu paistamiseen n. puoli tuntia. 

Tiedä vaikka pyöräyttäisin tällaisen vaikkapa aatonaattona äidin ja siskon maisteltavaksi. Kyytipojaksi höyryävää teetä, niin pääsemme talviseen tunnelmaan vaikka maa Etelä-Suomessa jääneekin tänä jouluna mustaksi.

Piirakka ei ollut kauneudella pilattu, mutta teki hyvin kauppansa.

Matkalla pohjoiseen

Published 23.12.2015 by ainosalminen

 

Aina upea Helsingin tuomiokirkko!

Maanantaina tein tämän vuoden viimeisen työpäiväni. Pitkäksi meni. Miten sitä aina kuvittelee lomanalusviikkoina, että koska “kaikki” muut ovat jo lähteneet, sähköposti pysyttelee hiljaisena eikä puhelin soi. Kattia kanssa! Pientä sälää siellä täällä, edellisviikon istunnon loppusäätöä ja yhdestä kirjeestä unohtunut Unkarin presidentin nimi. Ei siinä muuta tarvittu. Lounastunti jäi pitämättä, sillä fysioterapiaan oli ehdittävä kiireestä huolimatta. Olkapään kuntoutus meni mahan murinan edelle 😀 Positiivista oli toki se, ettei iltaseitsemän jälkeen kotiin ajellessani tarvinnut kärvistellä ruuhkissa.

Kotiin päästyäni viskasin viikonlopun ateriantähteet mikroon ja hain kellarista matkalaukkuni. Taksi lentokentälle oli tilattu aamuyhdeksäksi, enkä ollut edes aloittanut matkavalmisteluja. Eipä siinä sitten lopulta kauaa nokka tuhissut. Rutiini ja puolikas pullo punaviiniä, jota ei sopinut jättää väljähtymään, auttoivat kummasti 😂. Laukku täyttyi kreikkalaisen herkkukaupan antimista ja kreikan oppikirjoista. Lomalla on aikaa ja vähän pakkokin kerrata syksyn kurssia. Tammikuussa on edessä ykköstason loppukoe! Koska joulun pyhät muuten sujuvat ennalta arvattavaan erittäin rauhalliseen tahtiin, pienessä piirissä, syödä napostellen ja kirjoja lukien, ei ulkoiluvaatteita ja lötköverkkareita kummempaa tarvinnut Loimaan reissua varten mukaan pakata.

Lennon olin valinnut inhimillisten lähtöaikojen mukaan, ja yhtiöksi valikoitui tällä kertaa Swiss ja linjaksi Luxemburg-Zürich-Helsinki. Pehmeän kuljetuksen sain, kiitos myös suotuisan sään. Ei onneksi talvimyrsky osunut kohdalle! Lisäpisteitä Swiss saa suussasulavasta sveitsiläisestä suklaasta, jota tarjoiltiin molemmilla pätkillä. Vähältä tosin piti, etten ehtinyt lennolle. Turvatarkastuksesta kohdalleni osui pistotarkastus, jossa mm. kello, vyö, elektroniikkalaitteet ja lompakko ”pyyhittiin” jonkinlaisella sienellä.  Laite tietenkin pärähti soimaan ja vilkuttamaan punaista. Tämän johdosta kaikki tavarani joutuivat uudelleen läpivalaistukseen. Paperini syynättiin kahden miehen voimin ja varmistettiin, ettei minulla henkilöllisyystodistuksen lisäksi ollut mukanani passia, enkä ollut siis aikeissa matkustaa Euroopan ulkopuolelle. Lopulta sain kerätä kamppeeni tullin vainukoiran katseen alla. Syynä laitteen hälytyksen saattoi kuulemma olla mikroskoopinen määrä esim. tulehduskipulääkettä puhelimen ruudulla. No eipä olisi ihme! Voltaren-geelillä olen nimittäin koko syksyn hoitanut erinäisiä vammojani. Tarkkaa touhua nykyään tuo turvatarkastus 😀

Loman lopuksi jään runsaaksi vuorokaudeksi Helsinkiin. Ohjelmassa on käynti Ateneumissa ja kenties jossain muussakin näyttelyssä. Kunhan ehdin tutustua tarjontaan, tiedän tarkemmin. Sama juttu elokuvien suhteen. Yritän pysyä kärryillä kotimaisista uutuuksista, joten jos jotain mielenkiintoista on tarjolla, niin siinä on lomapäivälle oivaa ajanvietettä.

Lisäksi ihan must Helsingissä on minulle Vanha Kauppahalli – olkoonkin, että jotkut pitävät sitä pelkkänä turistirysänä. Tunnelmaa, tuoksuja, suomalaisuutta: se riittää minulle. Helsinki on mielestäni kehittynyt viime vuosina hyvään suuntaan. Espan jouluvalot ovat komeat, ihmiset ovat hyväntuulisia ja kaupoissa saa hyvää ja ystävällistä palvelua.  Toisaalta, kun itse täällä liikun vain muutaman päivän vuodessa, kauniiseen kesäaikaan tai jouluvalojen loisteessa, saan luultavasti aika ihanteellisen kuvan pääkaupungista. Toivottavasti Suomessa ja Helsingissä vierailevat turistit minun laillani kokevat samoin!

HYVÄÄ JOULUA 🎄🎄

 

Senaatintorin jouluvalaistu historiallinen miljöö.

 

Luxemburgin joulutunnelmaa

Published 18.12.2015 by ainosalminen

 

Dolce et Gabbanan herkullinen jouluikkuna.

Oi voi, kyllä ihmisen kelpaa! Vain lumi puuttuu (mutta niin se puuttuu suuresta osasta Suomeakin), muuten on Luxemburgissa joulun tunnelma kohdillaan. Meillä kaikilla ei tietenkään ole samanlainen käsitys ”joulun tunnelmasta”, mutta minä lähden mielelläni keskustan kävelykaduille katselemaan toinen toistaan upeammiksi koristeltuja näyteikkunoita. Kaupungilla on myös hyvin ruoka- ja juomapainotteiset joulumarkkinat, jotka vuosi toisensa jälkeen houkuttavat runsaasti kävijöitä. Siellä minäkin tapaan piipahtaa.

Keskusaukio Place d’Armes on jo vuosia täyttynyt iloisesta puheensorinasta ja makkaroiden sekä perunalettusten (gromperekichelcher) kärystä. Muutama vuosi sitten markkinat laajentuivat Place de la Constitutionille ja Gëlle Fra -muistomerkin ympärille. Sieltä löytyy kansainvälisiä herkkuja ja myyntikojuja sekä maailmanpyörä. Myytävänä on kynttilöitä, maustekakkuja, pipoja ja huiveja ja koruja. Myös suklaan, alppijuustojen ja makkaroiden ystäville löytyy tarjontaa.Viikonloppuisin saa puskea väkijoukon läpi ihan tosissaan, jos mielii tiskille glögiä tilaamaan.

Tungosta ja tunnelmaa!

Läpi keskustan joululaulut kaikuvat fasaadeihin piilotetuista kaiuttimista ja Hermeksen putiikin sisäänkäynnin ympärillä leijuu yläkerrosten ikkunoille asennetuista koneista saippuakuplien pilvi. Stockmannin jouluikkunoita korvaamassa meillä on mattoliike Hertzin herttaiset musisoivat karhut ja päätään heiluttelevat pingviinit.

Kaupungintalon edustalle Place Guillaumelle on pystytetty luistinrata, kuten niin monessa muussakin kaupungissa. Se tuntuu näkemästäni päätellen oleva erittäin suosittu. Kaiken ikäisiä kaupunkilaisia näkyy luistimilla, mutta ymmärrettävästi varsinkin lapset ovat jäälle pääsystä innoissaan. Jälkikasvunsa iloista kiljahtelua on vanhempien miellyttävä seurata radan reunalle strategisesti sijoitetusta olutteltasta. Täälläkin iloinen musiikki soi ja tunnelma on ”bon enfant” eli leppoisa. Raskassoutuisia joulusäveliä ei kuulu eikä humalaista koheltamista näy.

Kaupat sulkeutuvat keskustassa viimeistään klo 19. Joulukuussa myös sunnuntait ovat poikkeuksellisesti kauppapäiviä. Mitään yleistä kaupan vapauttamista Luxemburgissa tuskin on näköpiirissä. Kovaa vääntöä asiasta on käyty jo vuosia kauppiasyhdistyksen, ammattiliittojen ja kaupungin kesken. Sunnuntai on täällä katolisessa valtiossa todellakin pyhitetty. Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kaupat saavat olla auki iltapäivän, sillä samana päivänä järjestetään kirpputori, vide-grenier, car-boot sale – millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua.

Vuoden 2015 jälkipuolisko on ollut Luxemburgin kausi Euroopan unionin puheenjohtajamaana. Kausi on nyt tulossa päätökseensä ja sen kunniaksi tänä viikonloppuna Cité Judiciairessa järjestetään musiikilla höystetty valoshow. Aukiota reunustavien eri tuomioistuinrakennusten julkisivut muodostavat ”valkokankaan” värikkäälle esitykselle. Itse kävin sitä ihailemassa eilen illalla. Leudossa ja sateettomassa talvi-illassa se oli mitä mukavin iltakävelyn kohde. Pidin sitä ehkä hieman persoonattomana ja vaatimattomana, mutta hienoa kun tällaisia uusia juttuja järjestetään. Väkeä oli sielläkin aukion täydeltä.

Perjantai sai näin oikein mukavan päätöksen. Mukava oli kuitenkin palata pitkän päivän jälkeen oman kodin lämpöön, sytyttää valot kuuseen ja avata pullollinen tuhtia punaviiniä iltapalan seuraksi.

Valoshown ehkä värikkäin hetki.

 

 

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.