Juoksu

All posts tagged Juoksu

Itsensä ylittämisen ihanuus

Published 12.9.2018 by ainosalminen

img_5917.jpgPieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Ainolle. Omalle epämukavuusalueelle siirtyminen ja siellä onnistumisen aikaansaama euforia saivat pään pyörälle viime sunnuntaina Pariisissa.  Euroopan suurin naisten juoksutapahtuma La Parisienne on seitsemän kilometrin matka Trocaderolta Champs-Élyséen ja Invalides’in kautta Eiffel-tornille. Siellä minä juoksin 25000 muun naisen joukossa ja surkeasta valmistautumisesta huolimatta päädyin sijalle 15053. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun mieleen palautuu Aleksanteri III:n sillalle kaartaessani kuulemani huuto ”Hyvä Suomi!”. Jalkakäytävällä vilkutti iloisesti täysin tuntematon pariskunta ja minä vilkutin takaisin. Olivat varmaankin tunnistaneen maanmiehensä sinivalkoisesta huivistani ja Suomi/Finland-rannekkeistani. Terveiset heille, jos tätä lukevat!

img_5920

Vihreä lähtöryhmä etenee kohti starttia.

Juoksu ja kestävyysurheilu yleensäkin on aina ollut minulle vaikeaa. Olen yrittänyt niin yksin kuin valmentajankin avustuksella saada parannettua kestävyyttä, mutta en ole onnistunut. Vika ei varmaankaan ole sinänsä hyvissä ohjeissa, vaan niiden noudattamisessa. Sohvaperunasta viiden kilometrin juoksijaksi -ohjelma on kokeiltu eikä edistystä ole tapahtunut yhtään sen enempää kuin aikoinaan omavalmentajan suunnittelemalla intervallipyöräilylläkään. Huhtikuussa aloitin Runkeeper-sovelluksen avulla, ja motivaatio oli Pariisi mielessä korkealla. Syyskuun koittaessa alkoi paniikki iskeä, sillä sykkeet nousivat juostessa yhä liian korkealle. Pakko oli myöntää itselleni, että en ollut harjoitellut sopivalla sykealueella enkä tarpeeksi säännöllisesti. Kesän helteet eivät ollenkaan auttaneet asiaa.

img_5950

Rautainen jengi valmiina koitokseen Eiffel-tornin juurella.

Saavuin Luxemburgista Pariisiin junalla jo perjantaina. Illalla oli tilaisuus tavata muita La Parisienne-juoksuun ilmoittautuneita suomalaisnaisia. Meitä oli yhteensä 67 jakautuneena useampaan ryhmään, nopeimmat tähtäsivät puoleen tuntiin, toisille riitti hieman hitaampi juoksutahti tai kävely. Illallisen lisäksi perjantain ohjelmassa oli Pariisin Suomi-koulujen hyväksi järjestetyt arpajaiset. Uskomattoman tarmokkaat Päivi ja Hanna (ja moni muukin!) olivat vaivojaan säästämättä ottaneet yhteyttä suomalaisfirmoihin, joiden tuen ansiosta palkintopöytä oli kukkuroillaan. Lisäksi pääsponsorimme Lumene lahjoitti kaikille osallistujille Sisu-kasvovoiteen. Mainittakoon myös, että hiihdon moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja Aino-Kaisa Saarinen toimi Suomi Finland La Parisienne -tiimin kummina ja lahjoitti nopeimmalle suomalaiselle Suomen olympiajoukkueen paidan.

Ilta oli mahtavaa pohjustusta sunnuntain kisalle. Ensikertalaisen jännitys helpotti ja paikan päällä oli mutkatonta mennä kokeneempien mukana. Järjestelyt olivat toimivat ja fiilis katossa: rytmikäs musiikki soi ja juontajat huusivat kurkkunsa käheiksi meitä viihdyttäessään. Syytä olikin, sillä siitä kun siirryimme aikataulun mukaisesti klo 10.30 lähtöportille, kesti vielä 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme starttaamaan. Liekö jossain ollut hässäkkää, sillä viime vuonna näin pitkään ei tarvinnut kuulemma odottaa.

Mitä lähemmäs lähtöviivaa pääsin, sitä enemmän alkoi innostus nousta. Matkanteko oli paahtavasta auringosta huolimatta yllättävän kevyttä. Aloitin hitaasti, sitten kiihdytin hieman. Neljän kilometrin kohdalla kurkkasin kellosta, että aikatavoite pitää, joten jatkoin samaan tahtiin. Gospel-kuoro vaaleansinisine kaapuineen nostatti tunnelmaa Invalides’in kääntöpaikalla ja viimeisessä tunnelissa kuuden kilometrin kohdalla vilkkuivat värivalot ja discomusiikki pauhasi. Loppukiriin en pystynyt, mutta maaliin saapui valtavan onnellinen ja hyvävoimainen juoksija ajassa 56 minuuttia ja 4 sekuntia.

Ensi vuonna uudestaan!

img_5967

(Ryhmäkuva lainattu juoksuryhmämme FB-sivuilta)

Juoksuaika

Published 25.3.2017 by ainosalminen

IMG_0534

Uudet ihanat tossut maastojuoksuun.

Uusi yllättävä harrastus, taas!! Kyllä vain. Tämä vuosi tuntuu olevan täynnä muutoksia, isoja ja pieniä. Laskettakoon tämä nyt niihin pieniin, vaikka mieluusti sanoisin, että kyseessä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus Ainolle. Olen aloittanut juoksemisen. Olen liittynyt Luxemburgin kaduilla ja metsissä kirmailevien monenkirjavaan joukkoon.

Aivan kuin uinninkin aloittamisen kanssa, tässäkin tarvittiin kaverin kannustusta. Hölkkäävä herrasmiesystäväni on kanssani samaa ikäluokkaa, vyötäröllä hieman ylimääräistä, pitkät työpäivät ja kiireinen aikataulu. Meillä on siis paljon yhteistä 😊 Hän kertoi halunneensa kohottaa kuntoaan aikatauluongelmista huolimatta ja oli laittanut rohkeasti kellon soittamaan pari kertaa viikossa tuntia aikaisemmin. Siitä se oli lähtenyt. Mies, joka inhosi juoksemista ja hengästyi helposti, pakotti itsensä ensimmäisinä viikkoina veren maku suussa metsäpoluille. Säännöllisyys ja sitkeys on palkittu. Helpoiksi muuttuneiden kympin lenkkien päätteeksi palkintona on voittajaolo ja kurissa pysyvät kilot.

Näin hänen tapauksessaan paljon yhtymäkohtia omiin kokemuksiini juoksemisesta. Jos hän pystyi tekemään juoksemisesta itselleen harrastuksen, niin suomalaisella sisulla kykenisin siihen minäkin. Siis tuumasta toimeen! 

IMG_0474

Hmmm, mihinkäs sitä tänään juoksisi?

Jotkut raamit tälle touhulle oli kuitenkin saatava. Mitenkäs sellainen sohvaperunan juoksukoulu? Aloitetaan kävelemällä ja jo parissa kuukaudessa menee kevyesti vitosen lenkki. Ei, ei. Olenhan minä alkuvuoden kävellyt ja uinut säännölliseti, monivuotisesta treenitaustasta puhumattakaan. Ei tässä nyt mitään aloittelijoita olla! Älypuhelimen juoksusovellus ehdotti neljää treenikertaa viikossa ja lupasi, että 16 viikon kuluttua pystyn juoksemaan 10 km lenkin.

Innostuin tästä kovasti. Sen osaankin hyvin, innostumisen siis. Toinen, minkä osaan, on varustelu. Tunnustaudun tekstiiliurheilijaksi. State of the art -vermeet on tullut tähän ikään mennessä hankittua jo aika moniin lajeihin. Kahvakuulat pölyttyvät autotallin nurkassa ja lasketteluvaatteet ovat ikuisessa kesäsäilössä vaatekaapin perukoilla. Painonnostohanskoja ja rannesuojia löytyy laatikon pohjalta.

Arvaatte varmaan, miten tässä kävi. Niinpä niin, minkäs ihminen luonteelleen voi… Istuntoviikon päätteeksi suuntasin juoksuharrastajien ykkösliikkeeseen Strasbourgissa. Saaliina kahdet uudet tossut. Yhdet maastojuoksuun, toiset maantiejuoksuun. Palvelu oli loistavaa. Myyjä tunsi asiansa ja myös tällaisen keski-ikäisen ihmisen erityistarpeet. Olin jo kerran ehtinyt juoksemaan kadulla vanhoilla tossuilla ja tunsin sen heti polvissani. Testattuani uudet tossut samoissa olosuhteissa, en voinut kuin huokaista helpotuksesta. Jopa minun polvillani on mahdollista juosta kovalla alustalla, kiitos oikeiden varusteiden.

IMG_0463

Juoksun vihaajasta iloiseksi lenkkeilijäksi -transformaatio.

Pyrin käyttämään juoksuohjelmaa viitteellisenä. Neljä lenkkiä viikossa olisi todellakin liikaa. Aion tyytyä kahteen tai kolmeen. Uimaankin pitää ehtiä ja tekemään rauhallisia kävelylenkkejä. Kohtuu kaikessa niin polvet kiittävät. Varioin lenkkien pituuksia ja pisimmät teen metsässä pehmeällä alustalla. Vielä joudun kävelemään pahimmat ylämäet, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen aika ylpeä itsestäni ja voin jo todeta pientä edistystä tapahtuneen. Meno on kepeämpää.

Aivan kuten uintiharrastuksen aloittaessani totesin, tärkeintä on liikkua ja pitää siitä, mitä tekee. Minä pidän tästä uudesta aluevaltauksestani. Samalla iloisella motivaatiolla lähden niin lenkille kuin uimahallillekin. Lajit täydentävät toisiaan, ja uinti auttaa myös palautumaan. Kevätkunto on toivottavasti kohdillaan toukokuussa, sillä muiden kiireiden lisäksi silloin on edessä muutto. Kyllä! Uusi asunto on löytynyt ja on aika pakata ja jättää jäähyväiset tälle monivuotiselle kodilleni.

Aika haipakkaa, toivottavasti pysytte menossa mukana!

IMG_0502

Kenkäostoksilla.

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.