Kasvikset

All posts tagged Kasvikset

Kesäherkkuja grillistä!

Published 3.8.2015 by ainosalminen

Kesän paras kaveri haettiin talvisäilöstä kellarista terassille jo toukokuussa heti kun ilmat sallivat. Meillä on nyt kolmatta kesää käytössä Weberin kaasugrilli. Se on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi meidän tarpeisiimme nähden. Kyseessä on Q-sarjan pöytämalli, joka on hyvin riittänyt meidän pienperheen tarpeisiin, ja muutama vieraskin on sen avulla saatu kestittyä. Joskus suuruudenhulluksissani kylläkin haaveilen isommasta laitteesta, jossa olisi kiinteä plancha ja lämminlevy sekö toinen polttimo lisää, mutta katsotaa sitä sitten, kun nykyinen laite siirtyy ajasta ikuisuuteen 😀

Asumme kerrostalossa, mutta ylimmän kerroksen parvekkeella on tilaa 12 neliön verran ja se on kattamaton. Savut eivät sen ansiosta jää pyörimään grillimestarin ympärille, vaan haihtuvat aika mukavasti tuuleen. Saattavathan ne silloin tällöin tunkea asuntoon sisällekin, mutta mitäpä sitä ei tiedossa olevan herkkuaterian vuoksi kestäisi! Tihkusadetta huonommilla keleillä ruoka valmistuu perinteisesti keittiössä ja lautaselta löytyy etenkin ruokaisia salaatteja.

Syvän lautasen ja salaattikulhon välimuotoa edustavat lautaset juuri tällaisia salaatteja varten löysin Habitatista muutamalla eurolla!

Yläkuvassa on grillissä paistumassa marinoidut broilerinsuikaleet vartaaseen keihästettyinä. Jättikatkaravut valmistuvat samalla tavalla ja samalla reseptillä: mardinadiin sitruunankuorta, sitruunamehua, valkosipulia, inkivääriä ja korianteria. Jos kiire tai laiskuus yllättää, on sweet chili sauce helppo ja nopea vaihtoehto. Usein nämä vartaat syödään meillä osana kesäistä sekasalaattia tai sitten pöytään katetaan nopea tomaatti-sipulisalaatti ja kenties hieman riisiä.

Tässä broilerivartaat ennen grillausta. Kuvassa mukana myös ihanat paprikat!

Isännän suurinta herkkua ovat muhkeat naudankyljykset. Paikallisista kaupoista löytyy nautaa monenlaista, lihakarjarotuja on tarjolla perinteisten charolais’n ja limousinin lisäksi aubracia ja salersia. Luxemburgissa kasvatetaan myös angus-rotua ja belgiasta tulee myyntiin bleu blanc -rotuisen lihakarjan lihaa. Meillä on maisteltu kovahintaisia aubracia ja salersia lukuunottamatta kaikkia mainittuja ja olemme ne hyväksi havainneet. Saattaapi kuitenkin olla, että huomenna pöydästä löytyy salersia, sillä ajattelin tuhlata lihatiskillä miehen synttärien kunniaksi. Hyvää ruokaa kummempaa juhlintaa ei ole tiedossa, koska seuraavanakin aamuna miehen työpäivä alkaa klo 6.00. Viinipulloakaan tuskin avataan, ei ole tullut moinen sitten Turkin reissun kummankaan mieleen.

Omaa herkkuani kesägrillistä ovat kenties eniten lampaankaré ja -kyljykset tai mikä ettei filéekin, samaa lihaa kaikki tyyni! Näitä lihoja en marinoi, kuten en nautaakaan. Lampaanliha on mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan, hyvän paistopinnan lisäksi vain hieman sormisuolaa ja herkku on siinä 🙂 Lähikaupasta saa myös erinomaista merguez-tyyppistä lampaanmakkaraa grillattavaksi. Siinä on kyllä sitten jo koko päivän suolat ja rasvat samassa pakkauksessa, mutta kun fiksusti suunnittelee päivän muut syömiset niin sekin sopii ruokavalioon ihan hyvin.

IMG_2175

Tomaattia löytyy ruokapöydästä kesällä päivittäin. Sesonki on parhaimmillaan ja maut kohdillaan. Mikäpä olisi tomaattisalaattia helpompaa ja maukkaampaa! Kun kuumuus vetää emännän veteläksi eikä veitsi pysy kädessä, napsitaan punaiset hedelmät sellaisenaan suihin. Hieman enemmän valmistelua vaativat sen sijaan grillatut paprikat. Annan paprikoiden pinnan mustua kunnolla grillissä, ladon ne kulhoon ja peitän sen kelmulla. Paprikoiden jäähdyttyä kiskon kuoret irti ja laitan hedelmälihan tarjolle. Aina en edes mausta sitä, sillä paprikoiden maku on ihan naturellinakin tajunnan räjäyttävä. Jos maustan, niin oliiviöljy, suola ja pippuri löytävät luonnollisesti paikkaansa tässä kasvisherkussa.

Viereisen kuvan caprese-salaatti vei todella kielen mennessään. Kunnia siitä kuuluu Strasbourgin hotellini keittiömestarille. Helppo tehdä kotonakin! Kaunis esillepano ei välttämättä vie juurikaan aikaa ja ero lautaselle lätkäistyyn tomaattikasaan on iso.

Hyviä ruokahetkiä kaikille lukijoille 🙂

Rantalomalta kotiin ja villasukat jalkaan!

Published 27.7.2015 by ainosalminen

Hotellin vehreä puutarha

Lomalta paluu on aina vähän apeaa ja pieniä sopeutumisvaikeuksia arkeen lienee meistä useimmilla. Niin minullakin. Toki olimme netistä kurkanneet, minkälaisia kelejä kotona Luxemburgissa olisi loman jälkeen tiedossa, mutta kun koneen kapteeni nousukiitoa odotellessa kuulutti ”Säätila Luxemburgissa 15 astetta ja sateista” kuului koko matkustamosta kollektiivinen syvä huokaus.

Vajaat pari viikkoa Antalyan helteessä oli jo totuttanut meidät siihen, ettei aamulla tarvinnut kurkkia verhojen välistä, onko maa märkä vai paistaako aurinko. Se paistoi joka päivä ja lämpötilat olivat välillä lähempänä 40 astetta. Ensimmäisinä päivinä tuo kuumuus oli niin huikeaa, että pohdin, pystynkö laisinkaan ottamaan aurinkoa vai pitäisikö pysytellä varjon alla tai vedessä. Kaikkeen kuitenkin tottuu 🙂 Korkeat suojakertoimet pintaan aamuisin ja iltapäivisin, kuumimmat tunnit varjossa. Hyvin onnistui meikäläiseltäkin, jonka iho palaa herkästi.


Tänä vuonna olimme valinneet nimenomaisesti hotellin, joka on suoraan rannalla. Pelkän uima-altaan varaan emme enää halunneet virkistäytymismahdollisuuksia laskea. Viime kesänä Teneriffan hotellin uima-altaasta saadut korvatulehdukset olivat tuoreessa muistissa, eikä niitä halunnut enää kokea kukaan. Vaikka Victoria-neiti miniklubissa kävikin muiden mukana lähes päivittäin uima-altaassa ja vesiliukumäessä, korvatulehduksilta vältyttiin. Merivedessä hän viihtyi lähes tauotta ja sukelteli sydämensä kyllyydestä. Kai siinä viime kesän onnettomissa tapahtumissa oli hieman sattumallakin osansa, mutta olemme vakuuttuneita, että luonnonvesissä uiminen on kaikkein parasta. Olihan siellä merenpohjassa kaikkea mielenkiintoista havainnoitavaakin, pikkukaloja, jännänmuotoisia kiviä ja ties mitä!

Hotelliamme Paloma Renaissance Beach Resort & Spa voin kehua varauksetta. Hotelli oli talven aikana remontoitu, huoneet erittäin siistit ja mukavat ja puutarha-alueet upeasti hoidettuja. Remontointi oli tehty nopeasti ja kun rapataan niin myös roiskuu, maali nimittäin. Tästäkin joku voisi valittaa, mutta meitä ei kyllä haitannut laisinkaan. WC-pöntöt olivat erikoisen alhaalle asennetut, liekö vahinko vai turkkilainen tapa? Henkilökunta oli ystävällistä, paljon nuoria ja turkkilaisten lisäksi aasialaisia, venäläisiä ja mm. kazakstanilaisia. Välillä oli kommunikaatiovaikeuksia, mutta niistäkin selvittiin. Molemmin puolin oltiin joustavia, eikä pikkuasioista todellakaan kannata jäädä nipottamaan. Oman lomansa siinä vain silloin pilaa.


Se pitää myös mainita, että tämän hotellin buffet oli kertakaikkisen upea. Vihannekset ja hedelmät ovat Turkissa aina hyvin esillä, mutta nyt ylitettiin blogiemännän kaikki toiveet! Juicing-piste aamuisin tarjoili hedelmämehuja ja myös porkkanamehua. Kaikki valmistettiin tuoreista tuotteista tiskin takana asiakkaiden silmien edessä. Tarjolla oli koko päivän myös mintulla ja sitrushedelmillä maustettua vettä. Todella virkistävää! Vihannesbuffetista löytyi hotelliketjun oman luomutilan tuotteita perinteisin menetelmin tuotettujen vihannesten lisäksi. Salaatteja ja naatteja ja vaikka mitä vihreää oli tarjolla, suuri osa itselleni entuudestaan tuntemattomia mutta erittäin maukkaita lajikkeita. Salaatin seuraksi lautaselle valikoin yleensä jugurttia ja paikallisia juustoja sekä turkkilaisen barbeque-pisteen lihoja. Suolaa tuli joka päivä saatua aivan liikaa, mutta siitä en jaksanut kantaa huolta. Kaloreitakin tuli nautittua yli tarpeen, sillä jälkiruoat ja drinksuttelu tekivät tehtävänsä 🙂

Paluu arkeen tarkoittaa siis myös pientä kurinpalautusta. Pyörälenkit ja iltakävelyt olen jo ehtinyt aloittaa. Roséviini jääköön vielä toistaiseksi kellariin ja sokeriset herkut kaupan hyllylle. Puhdasta perusruokaa lautaselle. Töissä odottaa ruokailun suhteen uudet haasteet, sillä lomani aikana toimisto muutti uuteen rakennukseen eikä siellä ole enää mahdollista lämmittää kotiruokaa tai säilyttää välipaloja jääkaapissa.


Tässä soffalla istun, kirjoittelen blogia ja kuuntelen sateen ropinaa. Keskiviikkona töihin ja elokuussa sitten vielä hieman lisää lomailua. Silloin suuntana Suomi. Moni ulkosuomalainen bloggaaja on viime viikkoina kertonut kokemuksiaan siitä, miten ristiriitaisia tunteita nuo kotimaassa käynnit herättävät. Aihe on kiinnostava ja koskee tietenkin myös itseäni. Varmasti yhden blogikirjoituksen arvoinen asia!

Reboot – mehujen ihmeitätekevät vaikutukset

Published 9.6.2015 by ainosalminen

Boschin mehulinko MES3500

Anin innoittamana tulin hankkineeksi itselleni mehulingon. Edellinen, kieltämättä hieman vaatimattomampi variantti, lähti kierrätyskeskukseen etsimään uutta aktiviisempaa omistajaa jo muutama vuosi sitten. Ensimmäistä kertaa en siis ole pappia kyydissä. Hetki oli oivallinen, jo vuodenaikakin suosii erityisesti mehustelua, kasvisten ja hedelmien sesonki tästä vain paranee ja kuumilla kesäkeleillä on taatusti helpompi keventää ruokavaliotaan kuin talven pakkasilla.

Katsoin Netflixiltä (joka saapui kotiin aivan sattumalta samaan aikaan mehulingon kanssa, tosin täysin toisistaan tietämättä ja miehen aloitteesta) australialaisen Joe Crossin kokemuksistaan tekemän dokumentin Fat, sick and nearly dead molemmat osat. Kundi lähti tien päälle Amerikkaan, pakkasi mehulingon auton peräkonttiin ja vetäisi 60 päivän mehupaaston. Tuloksena oli hoikempi ja terveempi Joe. Matkan varrella hän jutusteli ylipainoisten amerikkalaisten kanssa lihavuudesta ja ruokavalioista, fast food -kultuurin ihmemaassa jos missä tarvetta vihannesten ja hedelmien lisäämiselle on. Yhden ylipainoisen rekkakuskin Joe otti siipiensä suojaan, kun tämä päätti viimeisenä oljenkortena terveytensä kohentamiseksi ryhtyä seuraamaan Joen esimerkkiä.  Ihan mielenkiintoinen dokumentti, kannattaa katsoa vaikka ei noin radikaalia ja pitkää paastoa lähtisikään toteuttamaan.

Näistä valmistuu litra maukasta ja vihreää supermehua!

Monet muotidieetit ja terveellisetkin ruokavaliot kokeilleena mieleeni jäi Reboot-menetelmästä voimakkaimmin ajatus ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden lisäämisestä ruokavalioon ja sitä kautta saavutettavista terveyshyödyistä. Tiedetään, että nykyihminen syö enemmän kuin koskaan ennen, mutta saa ruoastaan huomattavasti entistä niukemmin ravinteita. Tilanteen parantamiseksi ei vegetarismi tai luomun suosiminenkaan auta. Määriä on lisättävä huomattavasti. Koska vihannesten kypsentäminen armeijan soppatykillä ei ole kaikkien ulottuvilla ja niiden puputtaminen raakana tarkoittaisi päivätyöstä luopumista, on parasta ottaa käyttöön mehulinko tai -puristin.

Olen lukenut ahkerasti Joe Crossin Reboot-nettisivuja ja, utelias kun olen, tutustunut myös FSND-dokumentissa esiintyneen tohtori Fuhrmanin Nutritarian Diet -sivuihin. Vanhaan tuttuun tyyliini olisin voinut täysin hurahtaa näihin oppeihin ja sitten moittia itseäni itsekurin tms. puutteesta, kun homma ei sujunutkaan ”täydellisesti”. No, näin radikaalin systeemin toteuttaminen kertaheitolla yhdistettynä työmatkoihin ja pariin kovaan viikkotreeniin oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Lähdin siis kerrankin liikkeelle rauhallisesti ja ajatuksella.

Teen aamulla litran mehua periaatteella 80% vihanneksia (paljon tummaa vihreää!!) ja 20% hedelmiä. Tuloksena saan aamupalalle ja aamupäivälle todella hyvän makuisia mehuja, joita ei tarvitse hampaat irvessä ”väkisin” juoda. Päivastoin –  olen aivan ihastunut limen ja fenkolin vienoon makuun yhdistettynä porkkanaan, selleriin ja pinaattiin. Hedelmistä on käytössä omenat, punaiset ja vihreät, päärynät ja greipit. Yksi ehdoton ainesosa on inkivääri, rrrrakastan sitä 🙂

Muilla aterioillakin olen pyrkinyt lisäämään kasvisten määrää ja nauttimaan lihaa ja kalaa vain kerran päivässä, silloinkin kohtuudella. Kunhan työviikko täällä Strasbourgissa on ohi, pääsen kotikeittiössä treenaamaan ruokaisien salaattien tekoa ilman eläinproteiinilisää. Aseina ovat pähkinät, siemenet ja palkokasvit.

Noin viikon kokemuksella voin sanoa, että vireystasot ovat selvästi nousseet. Aamun torkku onkin nyt aamun virkku, blogiemäntä sujahtaa kesätäkkinsä alta tohveleihinsa jo ennen herätyskellon soittoa! Tämäkin päivä piti nähdä 🙂 Makeanhimo on kuin ihmeen kautta luontaisesti vähentynyt. Vaikea tätä on selittää, mutta ruokahimot suuntautuvat vihanneslaatikolle.

Kroppa huutaa yhä lisää vihreää ja sitä se tulee saamaan!

Auton mukitelinekin on nykyään käytössä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin