Kesäloma

All posts tagged Kesäloma

Minäkö Heikki Kinnusen bileissä?

Published 8.10.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sara Hildenin taidemuseon patsaspuisto.

Olin tänä kesänä pitkästä aikaa Tampereen teatterikesässä ja kävin samalla parissa näyttelyssä, mm. Sara Hildenin taidemuseossa. Söin hyvin paikallisissa ravintoloissa (erityismaininta Arto Rastaan ravintolalle Dining 26!!) ja join hyviä paikallispanimoiden oluita. Tampere on ihana kesäkaupunki, jossa olen aina viihtynyt hyvin. Teatterifestivaalin pääohjelma, encorebaana ja off tarjoavat esityksiä jokaiseen makuun. Välillä olen istunut teatterikoulun montussa, torilla teltassa tai teollisuusalueella sijaitsevassa hallissa ja välillä taas yhdessä Tampereen monista perinteisistä näyttämöistä. Festivaali on inhimillisen kokoinen, päivässä ehtii hyvinkin kolmeen eri paikkaan, jos vain jaksaa imeä itseensä niin paljon vaikutteita. Minulle on yleensä riittänyt kaksi.

Tänä vuonna kävin katsomassa neljä kotimaista esitystä. Eduskunta III, Tavallisuuden aave, Maa-tuska sekä Onnellisuuden tasavalta. Ykköseksi näistä nousi kirkkaasti Tavallisuuden aave ja pohjanoteeraus oli Maa-tuska, josta lähdin väliajalla pois. Lähdin pois koska sain tarpeekseni älyttömästä koheltamisesta, tolkuttomasta kiroilusta ja sekavasta tarinasta. Pahoitin mieleni, sillä suomen kieli on kaunis ja rikas, ja vaikka voimasanojen käyttö onkin välillä paikallaan niin taiteessa kuin elämässäkin, niin liika on liikaa. En tiedä myöskään, miksi tässä ei ollut luotettu näyttelijöiden kykyyn mennä rooleihin sisälle vaan jokaiselle oli annettu kuin tukikepiksi teennäiseltä tuntuva puhetapa, joka ärsytti ja oli luonnoton. Näytelmä oli saanut runsaasti suitsutusta, mutta myös jonkin verran kritiikkiä. Mistään en kuitenkaan nähnyt huomioita tuosta runsaasta kiroilusta. Eikö se v—-u -sanan ylenpalttinen kylväminen vihlo kenenkään muun kuin minun korviani? Tämä tuntuu olevan monen näytelmän helmasynti Suomessa. Vastaavaan en ole muualla törmännyt.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta”sen sijaan täytti kaikki odotukset. Minimalistinen, vähäsanainen, mutta taidokkaasti näytelty. Saara Turusen Q-teatterille kirjoittamissa ja ohjaamissa tarinoissa meistä tavallisista suomalaisista oli sama perusvire kuin hänen Rakkaushirviö-kirjassaankin. Oli aivan riemullista ensi hetkistä lähtien tajuta, että tässä tulee nyt teatteria isolla T:llä. Kun valot katsomossa sammuivat ja Elina Knihtilä liukui lavalle siivousessu lohenpunaisen teryleenimekkonsa suojana, ei sanoja tarvittu. Kun näyttelijä saa tyhjän tilan elämään ja yleisön mukaan näytelmään vain moppaamalla lattiaa, ei voi kuin huokaista ihastuksesta. Tässä oli kaikki kohdallaan: oivaltava teksti, erinomaiset näyttelijät, lavastus ja puvustus tukivat esitystä (eikä niillä yritetty peittää puutteita muilla osa-alueille) ja ohjaajalla oli ollut selkeä näkemys. Tällaista lisää!

Hauska juttu muuten sattui Tampereen Teatterin vessajonossa. Edessäni seisonut vanhempi rouva kääntyi minua kohti huudahtaen ”Ai hei, katsos sinäkin olet täällä!”. Olipa yllättävää. Minä kyllä tunsin rouvan  – kukapa ei Eila Roinetta tuntisi – mutta emme suinkaan ole tuttavia. Yritin siinä selittää, ettemme itse asiassa tunne toisiamme, kun paikalle saapui toinen naishenkilö – hieman nuorempi tällä kertaa – joka myös tervehti minua ja kyseli kuulumisia ”pitkästä aikaa”.  Tiedustelipa vielä, olinko ollut ”Kinnusen Heikin juhlissa”. Vessajono lyheni, enkä ehtinyt saada selville, ketä teatteripiireissä liikkuvaa tyyppiä minä niin kovasti muistutin, että minua muuksi luultiin ja vieläpä kahdesti! Harmi – sillä tiedolla voisin joskus vaihtaa roolia ja päästä kuokkimaan Heikin bileisiin 🙂 Ehkä ensi kesänä, Tampereella kaikki on mahdollista!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ron Mueckin teos ”Mask II” (näyttely Sara Hildenin taidemuseossa 16.10. saakka)

Luxemburgista Suomeen autolla – miten matka meni?

Published 1.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleinen uimaranta Ison-Beltin rannalla Nyborgin kaupungissa.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen päätin lähteä lomalle Suomeen autolla. Tuttuja ovat reitit niin Travemunden, Lübeckin ja Rostockin kautta kuin Tanskan ja Ruotsin läpikin siltoja pitkin tai lautoilla. Itämerellä olen seilannut ihastuttavalla Finnjetillä ja myöhemmin tutuiksi tulivat niin Superfast Ferries kuin Finnlinesin rahtialuksetkin. ”Ruotsinlaivat” olivat myös usein käytössä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui ajo Hampurin ja Elbetunnelin kautta kohti Tanskaa ja sieltä siltoja pitkin Ruotsiin, Tukholmaan ja TallinkSiljalla Turkuun.

Heti alkuun sain todeta, että ensimmäiset pari sataa kilometriä olivat yhtä takkuisia kuin ennenkin: moottoritie A1 Saksassa nimittäin on edelleen keskeneräinen, tiestä puuttuu n. 25 km pätkä ja vauhti vanhalla, tosin osittain levennetyllä pikatiellä, on välillä rekkojen perässä hidasta. Moottoritien valmistuminen on valtionkin tasolla noteerattu prioriteetiksi jo aika päiviä sitten, mutta rakentamaan ei päästä, koska kiistat luonnonsuojelujärjestöjen kanssa ovat erinäisissä oikeusasteissa vielä ratkaisematta.

Ajokulttuuri sekä hyvässä kunnossa olevat tiet ovat Saksassa ajamisen hyviä puolia. Jokakesäiset tietyöt sitten tietenkin vähemmän mukavia. Huoltoasemilla palvelut ovat kohdillaan ja vessat siistejä. Vessakäynnitkin ovat muuttuneet siten, että kun ennen jätettiin siivoojalle kolikko, niin nyt ovella on vessavahdin sijasta automaatti, joka antaa 70 sentin pääsymaksusta kuitin, josta 50 senttiä voi käyttää alennukseen esim. kahvista tai jäätelöstä. Ei yhtään hullumpi systeemi, sanon minä!

Kolmen pysähdyksen taktiikalla olin Tanskan rajalla viiden kieppeillä iltapäivällä. Siirtolaiskriisin takia Tanska on ottanut rajatarkastukset käyttöön. Tanskassa rekisteröidyt autot näyttivät pääsevän seulan läpi, mutta minut ohjattiin sivuun ja paperit katsottiin. Kohtelias tullivirkailija tiedusteli, oliko takakontissa mahdollisesti jotain poliisia kiinnostavaa. Näin ei ollut eikä sanaani epäilty, ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa.

Yö hotelli Nyborg Strandissa oli hieman tukala, sillä huone oli erittäin kuuma eikä ilmastointi ollut tarpeeksi tehokas. Koneesta kuului vaatimatonta pihinää vaikka termostaatti oli minimissään. Olut oli kuitenkin ravintolassa hyvää ja kesäinen buffetti maukas. Sijainti on komea, ja teinkin ennen illallista kävelyn varpaat hiekassa Ison-Beltin rannalla. Hotelli on kymmenessä vuodessa muuttunut. Paikkaa oli uudistettu ja ennen kaikkea laajennettu. Tilavan parkkipaikan kyljessä oli tarjolla rivi kauniita punaisia polkupyöriä hotellivieraille. Harmi, ettei pieneen lenkkiin ollut aikaa. Tänne tai jonnekin muualle Tanskaan voisi kyllä tulla joskus vaikkapa vain pitkäksi viikonlopuksi. Ulkoilumahdollisuudet, meren läheisyys ja rento elämänote on se mikä täällä viehättää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranta hotelli Nyborg Strandin edustalla. Taustalla häämöttää Ison-Beltin silta.

Runsaan aamupalan voimin lähdin ajamaan kohti Tukholmaa. Kahden ison sillan jälkeen oli taas tullissa, Ruotsin puolella tällä kertaa. Täällä ei enää ollutkaan kyse pistokokeista vaan kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin. Minulta tiedusteltiin lisäksi, minne olin matkalla. Selvisin kyselystä yllättävän hyvin ruotsin kielellä ja vakuutin virkavallan hyvistä aikeistani. Hyvää matkaa toivoteltiin. Hyvä se olikin aina Nyköpingiin asti. Siellä taivaat aukesivat ja lauttarantaan saakka sitä sadetta kesti. Maksiminopeudet moottoritiellä tippuivat 50 ja 70 km/h välille. Onneksi ruotsalaiset ajavat fiksusti ja kaikki sujui lopulta hienosti, vaikka näkyvyys välillä oli lähes olematon ja auto tuntui lähes uivan.

Valintani seilata Tukholmasta Turkuun ei ollut hyvä idea. Ilta oli lyhyt, hyttiin pääsi vasta juuri laivan lähtiessä klo 19.30 – aikaa satamassa on vain noin tunti koko aluksen siivoamiseen, joten sen kyllä ymmärtää. Suihkuteltuani päivän hiet pois (ja juostuani tukka märkänä lainaamaan info-pisteestä hiustenkuivaajan!) jouduin toteamaan, että buffetti olikin jo menossa kiinni. Omituista! Söin sitten erittäin huonon hampurilaisen laivan pihviravintolassa. Tai siis en syönyt, närpin sitä hetken ja totesin lihan sijasta saaneeni jotain einespihviä ja reilulla kädellä jo keittiössä suolattuja ranskanperunoita. Vihannesten roolissa oli yksi ohut siivu tomaattia. Hintaa oli yli 18 euroa. Ravintolan vastaava otti kritiikkini vastaan oikein hyvin. Hän sanoi olevansa kanssani samaa mieltä ja pyyhki pois annoksen hinnan laskusta. Hain sitten kahvilasta reissumiehen ja söin sen pubissa oluen kera.

Yö laivalla ei ollut sitä mitä eniten kaipasin – rauhallinen. En uskaltanut laittaa korvatulppia, pelkäsin nukkuvani pommiin. Mitä vielä! Vaikka olin 8. kannella, kuulin meteliä käytäviltä, ja Ahvenanmaalla käynti keskellä yötä katkaisi sekin unen pahemman kerran. Klo 5 aamulla keskusradio räväytti ilmoille laivayhtiön tunnusmusiikin ja samassa jo siivooja kiskaisi oven auki ja hoputti ylös sängystä. Uusi reissumies kahvilasta ja pullo vettä – aamiainen autokannella, reissuromantiikkaa pahimmillaan 🙂

Perille Turun satamaan saapui siis erittäin väsynyt matkaaja, joka lähestulkoon ensitöikseen vaihtoi paluumatkan Helsingin linjalle. Lähtö iltapäivällä jo klo 17 ja saapuminen Tukholmaan aamulla klo 9.30. Näin takaan itselleni kunnon unet ennen kahden päivän ajourakkaa. Siihen on kuitenkin aikaa ja edessä on vielä monta kivaa lomanautintoa.

IMG_3962

Laiva lipuu ohi Ruissalon saavuttaessa Turkuun.

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin