Kirchberg

All posts tagged Kirchberg

Muutto

Published 24.9.2017 by ainosalminen

Emännän nojatuoli. Sohvakin saapuu ensi viikolla täydentämään kalustusta.

Siitä on nyt lähes tarkalleen vuosi, kun eräänä syyskuisena päivänä koin pyörän satulassa valaistuksen ja päätin muuttaa ”maalta” kaupunkiin. Muutosta on nyt jo yli neljä kuukautta, ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Sujahdin nopeasti uuteen elämääni Kirchbergin korttelissa enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Bussien jyrinä ja suihkumoottorien pauhu herättää minut edelleenkin hieman aikaisemmin kuin mitä haluaisin, mutta siihenkin olen sopeutumassa. Enää en istu aamuruuhkassa, vaan hurautan työpaikalle polkupyörällä ja joulukuusta lähtien pääsen sinne kätevästi myös liikennöinnin aloittavalla ratikalla. Valoisa asunto inspiroi joogaamaan ja naapureina on hurmaavia ihmisiä maailman kaikilta kulmilta. Viikolla kortteli kuhisee sijoituspankkiireja, viikonloppuna leikkipuistoissa viihtyvät lapsiperheet.

Luottoystäväni Niina, joka muuttaa muutaman vuoden välein ja on siinä hommassa sekä sisustusasioissakin aikamoinen guru, oli projektissani korvaamaton apu. Hän kuunteli huoleni ja antoi vinkkejä laajan kokemuksensa pohjalta. Niinpä päädyin hänen suosituksestaan pyytämään tarjouksen vain yhdeltä muuttofirmalta, enkä pettynyt. Kaikki sujui kuin rasvattuna: muuttolaatikot, teipit, pakkauspaperit ja kuplamuovi toimitettiin asunnolle hyvissä ajoin. Sitten vain tuumasta toimeen. Olin ottanut useamman päivän vapaata, muutaman ennen muuttoa ja muutaman sen jälkeen. Pitkiä päiviä siitä seurasi. Välillä meinasi jäädä lounaat ja illalliset väliin, syödä huomasin vasta, kun nälkä oli kasvanut jo aivan hurjaksi.

Tavaraa riitti kierrätettäväksi, myytäväksi ja pois heitettäväksi. Suurena apuna oli Luxemburgin suomalaisten ryhmä Facebookissa sekä oman kotikuntani mahtava kierrätyskeskus. Pari kertaa pakkasin citymaasturini kattoa myöden täyteen ja tuskin ehdin autosta ulos kierrätyskeskuksen pihalla, kun oranssihaalariset miehet ottivat homman haltuun ja huolehtivat lopusta. Loistavaa palvelua!

 

Näin mallikkaasti Daleiden pakkasi mööpelini.

Itse muuttopäivä jännitti hieman etukäteen, mutta huoli oli turha: paikalle saapuneet neljä miestä olivat ammattilaisia ja sen huomasi. Harva firma kuulemma tekee niin perusteellista työtä kuin tämä Daleiden. Kaikki huonekalut suojeltiin huovilla tai ne kelmutettiin. Isot koristelasiesineet, taulut, kattolamput ja muu, mikä ei laatikoihin mahtunut, pakattiin huolella erikseen.

 

Neljässä tunnissa oli rekka lastattu ja asunto tyhjä. Pieni nostalgia-aalto pyyhki ylitseni, mutta ei siinä asunnossa tavaroitten lähdettyä enää ollut sitä entistä henkeä. Olin pelännyt kaipaavani tuota asuntoa, joka oli ollut kotiini yli 12 vuoden ajan. Siinä hetkessä tajusin, että olin jo kääntänyt sille selkäni. Uusi elämä odotti kaupungissa.

Yhtä sukkelasti sujui muuttoauton tyhjennys uudella asunnolla. Työkiireistään huolimatta Niina saapui sovitusti paikalle lounasaikaan ja toi mukanaan valmiin aterian. Minä olin ennakoinut tilanteen ja tuonut jääkaappiin viiniä kylmenemään jo edellisenä päivänä. Ainut mikä puuttui, oli korkkiruuvi. Voihan nenä! Mutta ei hätää, muuttomiehet auttoivat tässäkin. Porakoneella iskettiin ruuvi korkkiin ja kiskaistiin se rivakasti pihdeillä irti ja näin oli pullo auki. Yksinkertaista ja helppoa kun sen osaa! Kuten huomaatte, tämä todellakin oli täyden palvelun muuttofirma 🙂

Näiltä miehiltä ei mennyt sormi suuhun yllättävissäkään tilanteissa!

 

 

 

Muutto on nyt ohi, tavarat ovat löytäneet paikkansa kaapeissa, mutta sisustus kaipaa vielä hienosäätöä. Tämä ei ole vahvimipia osaamisalueitani, joten saapa nähdä, kuinka monta vuotta tv-tason virkaa edelleenkin toimittava jakkara saa pysyä paikoillaan. Pitänee pyytää Niina kylään tekemään sisustussuunnitelma!

Tunnen oloni tässä uudessa asunnossa oikein kotoisaksi. Saatan istua nojatuolissani pitkään ja vain tuijottaa ulos valtavista ikkunoista. Ulkona kesäisen vihreään maisemaan sulautuvat moottoritien liikenne, suurjännitelinja sekä lentokentältä nousevat ja sinne laskeutuvat lentokoneet. Olipa alhaalla puistossa taannoin muutaman viikon ajan laiduntamassa jopa valtava lammaslauma. Maaseutua ja kaupunkia molempia – kohta jo syksyn upeissa väreissä.

 

 

 

Lähtökuopissa

Published 8.4.2017 by ainosalminen


Laitoin asuntoni myyntiin marraskuun alkupuolella. Oma käsitykseni oli tietenkin, että kaupat toteutuvat nopeasti, sillä asunto on (omasta mielestäni) kaunis, valoisa ja käytännöllinen. Ihastuin asuntoon aikoinaan ensi näkemältä ja olen viihtynyt siinä jo 13 vuotta. Huoneet ovat hyvän kokoiset, keittiö ja saniteettitilat on remontoitu (hyvällä maulla, vaikka itse sanonkin), kortteli on erittäin rauhallinen ja auringonlaskut parvekkeelta upeat.

Kuinka kävi? Neljä kuukautta kului, näyttöjä järjestettiin, mutta mitään konkreettista niistä ei jäänyt käteen. Katsojien kommentit asunnosta olivat voittopuolisesti positiivisia, mutta hinta taisi sittenkin olla liian kova. Sovin siis välittäjän kanssa uudesta hinnasta. Kiinnostus asuntoon lisääntyi, mutta osan katsojista oli välittäjä selvästikin lähes pakottanut liikkeelle. Jos vanhempi rouvashenkilö etsii kotia ensimmäisestä kerroksesta, ei kolmas kerros käy, vaikka asunto muuten olisi passeli. Kohde ei soveltunut myöskään kotikorttelistaan isompaa lukaalia etsineelle herrasmiehelle. Hänen kirja- ja levykokoelmiensa vaatimat isot hyllyköt eivät olisi mahtuneet vinojen kattojeni alle.

Kärsivällisyyteni oli koetuksella, mutta odotus palkittiin. Pari viikkoa sitten sisään asuntoon käveli itselleen uutta kotia etsinyt naishenkilö, joka ihastui kohteeseen välittömästi. Hän oli myynyt pienen ensiasuntonsa ja etsi epätoivoisesti uutta, sillä väliaikaismajoitus vanhempien luona kävi kaikkien osapuolien hermoille. Ja nythän se unelma-asunto löytyi! Ensi-ihastuksesta toivuttuaan hän tuli uudelle visiitille vanhempiensa kanssa. Rakennusalalla toimiva isä kävi kotini tarkasti läpi, teki listan ongelmakohdista, mutta näytti tyttärelleen vihreää valoa.

Sain siis vihdoinkin tarjouksen, mutta hylkäsin sen saman tien. Niin tulenpalavaa kiirettä asunnon myynnillä ei ollut, että siitä pilkkahintaan luopuisin. Välittäjä kehotti minua tekemään vastaehdotuksen. Näin teinkin. Siitä alkoi 48 tunnin tiivis neuvottelurupeama, joka lopulta päättyi Brexit-keskiviikon iltana myyntisitoumuksen allekirjoittamiseen.

Nyt odotan vahvistusta sille, että pankki antaa ostajan lainahakemukselle lopullisen siunauksensa. Myyntisitoumus on virallinen paperi, eli periaatteessa kaupat on jo nyt tehty. Ostaja voi perua kaupat vain siinä tapauksessa, että hänellä on esittää kieltävä lainapäätös kolmelta eri pankilta. Koska välittäjä oli selvittänyt ostajan maksukykyä jo etukäteen, olen luottavaisilla mielillä. Aivan lähipäivinä odotan saavani tiedon, että myyntipaperit on toimitettu notaarille, joka laatii kauppakirjan. Allekirjoitustilaisuus järjestetään toukokuun kuluessa.

Toukokuu ja kevät. Loistava aika muuttaa. Muistanette, että myyntipäätökseeni vaikutti kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniina syksyisenä sunnuntaina tehty pyörälenkki. Helmikuun lopulla löysin itselleni uuden asunnon, joka vapautuu toukokuun alussa. Siirryn omistajasta vuokralaiseksi ainakin toistaiseksi. En tule kaipaamaan omistajan velvollisuuksia ja harmeja, joita ainakin tällaisessa keski-ikäisessä taloyhtiössä tuntuu riittävän.

Uuden kotini sijainti on ihanteellinen. Juuri siellä, missä toivoinkin. Työmatka tulee taittumaan polkupyörällä alle kymmenessä minuutissa! Nyt peukut pystyyn, että kelit jatkuvat aurinkoisina ja pääsen hyötyliikunnan makuun.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.