Kirjat

All posts tagged Kirjat

Kirja hyppysissä

Published 25.9.2014 by ainosalminen
IMG_0964

Ruskakuvien puutteessa, kimppu kauniita kukkia

No nyt on kuulkaas odotukset korkealla! Kirjahyllystä sattui käteen Tuomas Kyrön romaani Liitto. Tämä on osastoa ”ai kappas, mikäs tää on, onks mulla tällainenkin kirja hyllyssäni, no ehkä mä yritän lukea tämän”. Jo heti ensimmäisenä iltana meinasi kirja venyttää nukkumaanmenoa aivan liikaa, heti alkoi teksti viemään naista!

IMG_0986

Tämä on sikälikin yllättävää, että olin jo jotenkin laskenut Kyrön kirjailijaksi, jonka teokset eivät ole minua varten. Tämä ihan sen perusteella, että Mielensäpahoittaja, josta IHAN KAIKKI tykkäävät, ei minulle maistunut. Sitä lukiessani tajusin kyllä järjellä, mikä siinä ihmisiä viihdyttää ja naurattaa – minua vaan ei naurattanut. Kirja jäi kesken. Ajattelin jo, että vika on nyt taas ratin ja penkin välissä, mutta kuulin sitten eilen hyvältä ystävältäni, että hänelle oli käynyt Mielensäpahoittajan kanssa samoin kuin minulle. Huh, helpotus, en olekaan ainoa! Tuli vaan asia puheeksi, kun mainitsin juuri aloittamastani Liitosta hänelle sushilautasen yli. Kauniita kaloja olivatkin, minulle tällä kertaa sashimina. Liitto on siis minun käsistäni lähdössä lähiaikoina muutaman korttelin päähän toiselle kirjoista pitävälle suomalaiselle!

IMG_0987

Kirjahyllyllä toissailtana sopivaa uhria saalistaessani törmäsin myös pariin Tommy Tabermannin teokseen, jotka nekin odottavat kärsivällisesti lukijaansa. Tämä taas muistutti mieleen, että hei! mullahan on siellä jo luetuissa joku ihana omistuskirjoitus Tommylta. Löytyihän se! Tämän kirjan olen saanut lahjaksi äidiltäni, joka oli varta vasten käynyt paikallisessa sisustusliikkeessä (luitte ihan oikein, kirjailijatapaaminen sisustusliikkeessä!). Kirjailijan visiitin taustalla taisi olla itse asiassa olla Muurlan runoviinilasien esittelytilaisuus, ja äiti tunki paikan päälle kirja kädessään. Eipä niitä julkkiksia ihan joka päivä, ei edes joka vuosi, Loimaalla käy 🙂

IMG_0976

Ainolle, että ikuisesti kurkottaisit mahdotonta

Kaunista, filosofista, miettimisen arvoista … Tommyn voi helposti kuvitella eläneen kurkottaen aina kohti jotain uutta, mahdottomalta tuntuvaa, ilman pelkoa ja avoimin mielin.

Tällainen kuvapainotteinen pikatiedote tänään. Nyt siirryn jatkamaan iltaa Tuomaksen seurassa 🙂

Loma Loimaalla

Published 10.8.2014 by ainosalminen

Edellisestä postauksesta jo kävikin ilmi, etten ole Loimaalla ihan vaan huvikseni lomailemassa. Toukokuun lopulla kävin varsinaisella kesämatkalla tervehtimässä äitiä ja yhtä hyvää ystävää, joka täällä 30 vuoden jälkeen vielä on. Tämänkertainen ylimääräinen reissu ei nyt ihan lomailulta joka hetki tunnu, mutta kyllähän tässä ehtii ottaa aikaa itselleenkin – kaikki fyysinen on hyvästä, se tekee hyvää pääkopallekin. Lukeminen ei aina tahdo luistaa, ajatukset karkailevat ikäviin asioihin.

Loimaa ei välttämättä ole helppo sijoittaa kartalle, mikään iso ja huomattava keskus tämä ei ole. Turku-Tampere -rautatien varrelta Varsinais-Suomesta tämä maaseutukaupunki löytyy. Vuosien varrella on pysäkkejä tältä rataosuudelta poistunut tasaiseen tahtiin, mutta Loimaalla juna vielä pysähtyy. Onneksi! Junalla tänne pääsee kahdessa tunnissa Helsingissä, junanvaihto Toijalassa. Loimaa tuli kaupungiksi v. 1969 ja oli aikoinaan Suomen kolmanneksi pienin kaupunki. Nykyään ollaan kuntaliitosten ansiosta hieman korkeammalla tilastoissa. Loimaa on myös vuosien saatossa muuttunut pesäpallokaupungista koripallopitäjäksi, lentopalloa unohtamatta. Biisonit ja Hurrikaanit ovat syrjäyttäneet LP:n pesisjoukkueen urheilusankareina.

IMG_0662

Kesäloma Loimalla on parhaimmillaan leppoisaa oleskelua. Tahti on rauhallinen, ei hötkyillä. Omaan lomaani kuuluu ensin kierros aivan ihanassa kirjastossa. Loimaan kirjasto on aina toiminut hienosti, opiskelija-aikoina sai helposti tilattua kääntäjäopiskelijan tarvitsemia opuksia (ei niitä yleensä kukaan muu sitten tarvinnutkaan), jotka Turun kirjastoissa olivat viikkojen odottelun takana. Vielä nykyäänkin sieltä löytyy hyllystä uusinta uutta ja suosituimmat teokset. Viime viikolla sieltä tarttui käteen tänä vuonna julkaistu teos nimeltä Linnasta humisevalle harjulle. Kirjassa esitellään Kaikkien aikojen paras kirja -äänestyksen 50 eniten ääniä saanutta teosta. Hieno tapa tutustua itselle vielä tuntemattomiin teoksiin ja saada lukuvinkkejä. Itse olen jo merkannut ylös parikin nimeä, vaikka olen lukaissut vasta ensimmäiset 20 kirjaesittelyä! Suosittelen!! Tekijät ovat Aino-Maria Savolainen ja Katja Jalkanen, kustantaja Avain.

IMG_0657

Loimaan kaunis kirjasto

Kirjaston hyllyssä oli yllättäen myös tarjolla keittokirjojen myyntiykkönen Katukeittiö. Tämän kirjan on kirjoittanut Liemessä-ruokablogin emäntä Jenni Häyrinen, ja kirja on suorastaan viety käsistä! Ja siellä se sitten odottaa iloista lukijaa Loimaan kaupunginkirjaston hyllyssä 🙂 Myös kirjaston aikakauslehtivalikoima on kattava, ja siellä vierähtää helposti tovi jos toinenkin niitä selaillessa. Ihanassa hiljaisuudessa.

Ihan kaikkialle, kuten vierailulle strutsitilalle, en Loimaalla varmasti ehdi lainapyörälläni, mutta tiedoksi vaan, että sellaistakin eksotiikkaa täällä on tarjolla!

Tänään aamulla hienosti juuri ennen kuin taivaat aukenivat poljin entisen Loimaan kunnan hautausmaalle. Kävin omaisten haudoilla ja kiertelin muuten vaan. Hautausmailla on aina niin rauhallista. Tähän aikaan vuodesta oli myös erinomaisen vihreää ja haudoilla kukkivat värikkäät kukat. Kanta-Loimaan kirkko on komea rakennus, ei ihme että se on Museoviraston listoilla yhtenä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

IMG_0652

Kauniita maisemia Loimaalta löytyy muualtakin. Kenties jotain niistä tarttuu kameran linssiin tässä tulevina päivinä ja pääsen niitä jakamaan täällä.

Loppukaneettina paikallista huumoria 🙂

IMG_0670

 

 

Sinä päivänä – kirja luettu

Published 6.7.2014 by ainosalminen

Muutama viikko sitten kirjoitin lukemisesta. Olin juuri aloitellut David Nichollsin kirjan ”Sinä päivänä” lukemista. Tänään aamulla sain vihdoin kirjan päätöksen. Pidin kirjasta, sen rytmistä, sen ajankuvasta ja sujuvasta kielestä ja käännöksestä.

IMG_0464

 

Tarina alkaa 15. heinäkuuta 1988, päivänä, jolloin Emma ja Dexter juhlivat opintojensa päättymistä. Yhteisen yön jälkeen vaihdetaan osoitteita ja puhelinnumeroita ja luvataan olla ystäviä. Tiet vievät eri suuntiin: Dexter haluaa elää nopeasti ja täysillä, matkustella, kokea, viettää villiä elämää. Emma haaveilee kirjoittamisesta, mutta päätyy omituisiin teatteriprojekteihin ja pätkätyöläiseksi ravintoloihin. Vuosi vuodelta heidän elämänsä muuttuvat, ei aina hyvään suuntaan. Kumpikin käy omalla tavallaan «pohjamudissa » kunnes löytävät jonkinsortin tasapainon elämäänsä. Emma elää aikansa epätyydyttävässä ihmissuhteessa, mutta nauttii toisaalta vihdoin työstään opettajana. Dexter saavuttaa huikean nousun julkisuuteen televisiojuontajana, mutta hukkaa itsensä huumeisiin ja pintaliitoon. Emmalla on analyyttinen ote elämään, hän näkee omat ongelmansa vaikka ei aina kykenekään niitä välttämään. Dexter seuraa viettejään, mutta perustaa kuitenkin perheen ja menettää sen, sillä hän ei osaa asettua aloilleen ja myöntää, että nuoruus ja hullut vuodet ovat ohi.

Vuosien saatossa roolit ja asetelmat muuttuvat. Dexin menestys vaihtuu rappioon ja itsetuhoon. Emma repäisee itsensä irti pienestä elämästään, saa kustannussopimuksen ja alkaa elää uutta, parempaa elämää.

Emman ja Dexin suhde muuttaa muotoaan monesti, ystävyys on välillä tiivistä, tavataan tai ollaan kirjeenvaihdossa. Välit menevät hetkeksi myös poikki, mutta yhteys löytyy uudelleen. Sitten, vuonna 2001, Pariisi saa kunnian todistaa todellista käännettä päähenkilöiden suhteessa. Lopussa he vihdoinkin saavat toisensa….hetkeksi.

Kirja on helppolukuinen mutta ei mikään mitäänsanomaton kioskiromaani. Nicholls kirjoittaa erittäin realistisesti ja luonnikkaasti. Kaikessa on oikeasti eletyn makua. Kirja on uskottava, humoristinen, vakava. Ei lässytystä, ei seksikohtauksia. Hauskoja lauseenparsia ja tilannekomiikkaa. Lukemisen jälkeen tulee olo, kuin olisi ollut läsnä Dexin ja Emman elämässä, molempien uskottu, jolle kerrottiin niin hienot kuin huonotkin fiilikset. Monesti huomasin nyökkäileväni, että noinhan se menee, noin olen minäkin ajatellut vastaavassa tilanteessa.

Kirjassa seikkailee päähenkilöiden lisäksi muutamia herkullisesti kuvailtua persoonia. Yksi näistä on elegantisti pienessä hiprakassa toilaileva Dexterin äiti, Alison. Toinen hyvin realistinen hahmo on Emman pitkäaikainen kumppani Ian, koomikon urasta haaveileva tyyppi, joka saa keskustelukumppaninsa epätoivon partaalle sen sijaan, että onnistuisi näitä naurattamaan.

IMG_0465

Suosittelen ehdottomasti! Itselleni kirjan jaksottuminen lukuihin, joiden välillä hypätään aina vuosi eteenpäin – joskus oli takautuviakin jaksoja – sopi vallan mainiosti, sillä luin kirjaa aika pitkään. Miki-formaatin vuoksi tämä oli minulla « käsilaukkukirjana », eli sitä tuli luettua kampaajalla, kahvitauolla ja aina silloin, kuin oli hetki ylimääräistä aikaa. Ehkä lukurytmikin teki sen, että tunsin eläväni päähenkilöiden rinnalla, jossen nyt sentään kahtakymmentä vuotta, mutta kuitenkin tavallista hitaammin, pidempään. Liian nopea lukeminen ei olisi tätä kenties mahdollistanut.

Mitä sinä luet tänään?

Published 6.6.2014 by ainosalminen

Hei! Mitä SINÄ olet lukemassa?

Näin kysyy tänään Minna Lukeminen on pääasia -kampanjan (blogi löytyy täältä) Facebook-sivuilla. Minä luen päivittäin, välillä useampiakin kirjoja yhtäaikaa. Lukemiseen kuuluvat myös sanomalehdet, aikakauslehdet ja nettitarjonta. Kaikkea tätä suomeksi, ranskaksi ja silloin tällöin parilla muullakin kielellä. Tässä tämänhetkiset kirjat:

Kuva

Käsilaukun pohjalta löytyy David Nichollsin teos Sinä päivänä. Käsilaukusta siksi, että kirja on Otavan julkaisemaa Miki-formaattia. Kyseessä on minikirja, jonka teksti on kutenkin aivan normaalin kokoista. Teos mahtuu pieneen formaattiin, sillä paperi on virsikirjoista ja raamatuista tuttua ohuenohutta paperia. Kirja on ladottu horisontaalisesti ja sitä on mielestäni oikein mukava pitää kädessä ja helppo lukea. Mukava uusi tuttavuus minulle!

Sinä päivänä -teos kuvaa päähenkilöiden Dexterin ja Emman elämää kahdenkymmenen vuoden ajan, aina vuoden välein, aina samana päivänä: 15. heinäkuuta. Odotan innolla, mitä tarinat tuovat tullessaan, sillä olen päässyt lukemisessa vasta alkuun, kaksi ensimmäistä lukua 23:sta on takana.

Kustantaja kertoo kirjan lopussa, että kirjailia David Nicholls on myös käsikirjoittaja, joka on osallistunut sarjan « Rimakauhua ja rakkautta » kirjoittamiseen. Tämä vinkkinä niille, jotka ovat sarjasta pitäneet. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, jossa pääosia esittivät Anne Hathaway ja Jim Sturgess.

Lisää tästä kirjasta siis myöhemmin, kun luku-urakka on takana.

Sohvapöydältä sitten löytyy hyvinkin erityyppinen teos, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Teos sai Tieto-Finlandian vuonna 2012. Tämä on nyt todellakin « story of my life » eli tämäkin kirja on vielä hieman kesken. Yksi kirja sopii reissuun, toinen vaatii enemmän keskittymistä. Suomen-lomalla tulee luettua enemmän suomeksi ja täällä Luxemburgissa taas ranskaksi. Eri tilanteissa tulee aloitettua erityyppisiä kirjoja, ja sitten niitä on pitkin ja poikin puoliksi luettuina – syvä huokaus !!!

Mutta, ennenkuin sivujuonet taas ottavat vallan, takaisin Elina Lappalaiseen. Kirja dokumentoi tuotanoeläinten tuotantoa Suomessa, sitä miten lautasellamme oleva ruoka on elämänsä elänyt. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, teksti on sujuvaa ja selkeää. Taustatyö ja tiedonhankinta on ollut laajaa ja faktat esitetään realistisesti mutta kiihkoilematta. Sikojen, kanojen, broilerien ja lehmien kohtelu Suomessa ei kansainvälisellä tasolla ole huonoa – Suomessa voimassa olevat normit ovat usein EU-säädöksiä tiukempia! Parannettavaa löytyy toki aina. Tässä Lappalainen vetoaa sekä asenteisiin että rakenteisiin – välillä myös kuluttajien toimintaan.  Sekä tiloilla että teollisuuden puolella näytettäisiin olevan valmiita muutoksiin, mikäli siitä ei aiheudu tarvetta lisäinvestointeihin tai voittomarginaalien kutistumista. Kuluttajatkin pitävät eläinten hyvinvointia tärkeänä, mutta ruoan halpa hinta ajaa näiden näkemysten ohi ostopäätöstä tehdessä. Jos näihin seikkoihin ei tule muutosta, on Suomessa turha toivoakaan löytävänsä kaupan hyllyltä esim. kotimaista luomubroileria.

Tuotantoeläinten hyvinvointia käsitellään monelta kantilta, myös filosofiselta – miten eläinten hyvinvointi määritellään, onko eläimillä tunteita? Kirja antaa ajattelemisen aihetta varmasti itse kullekin. Puheenvuoro annetaan niin tuottajille kuin kaupan ja elintarviketeollisuudenkin edustajille. Täydet pisteet hyvälle kirjalle ja etenkin sille, että tekijä on pysynyt puolueettomana. Hän huomioi hyvät ja huonot puolet, ei saarnaa eikä yritä käännyttää pois lihansyönnistä. Varmaan herkimmille lukijoille tämän kirjan paljastukset voivat olla liikaa, mutta itseäni ei heikottanut lukea esim. teurastusta koskevia kohtia. Oma käyttäytymiseni lihatiskillä sai tästä vain vahvistusta: ostan luomua, niittylihaa, vapaan kanan munia. Nämäkään suhteellisen luonnonmukaiset tuotantomenetelmät – mahdollisimman lajityypillinen elämä, stressittömyys ja sairauksien minimointi – eivät eläinten kannalta ole täydellisiä, mutta ainakin voin valinnoillani toivoa lähettäväni viestin teollisuudelle. Nykytrendejä kun seuraa, voisi uskoa tulevaisuuden muutoksien lähtevän kuluttajien vaatimuksista ja toiveista.

Mitäpä sitten seuraavaksi? Hyllynreunalta kurkkivat Suomesta mukaan tarttuneet Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 2 « Sairaus », Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Asko Sahlbergin Yö nielee päivät. Jakamattomasta tai jaetusta huomiostani näiden kanssa kilpailevat Catherine Pancolin Muchachas, Eric-Emmanuel Schmittin L’elixir d’amour ja Anna Gavaldan La vie en mieux. Näitä kirjailijoita on paljon suomennettukin, voin suositella heidän teoksiaan!

IMG_0365 IMG_0368

Gardellin trilogian ensimmäisestä osasta pidin paljon. Kinnusen teos on esikoinen, ja Sahlbergista jos pidän, niin hänen tuotantoaan on tarjolla sitten luettavaksi enemmänkin. Choices choices!!

Hyviä viikonlopun lukuhetkiä teillekin!

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.