Koulutus

All posts tagged Koulutus

Koulun penkillä Kreikassa

Published 11.9.2016 by ainosalminen

Splanzian aukio koulun edustalla. Tähän puuhun ovat ottomaanit aikoinaan hirttäneet kreetalaisia pappeja.

Kolmen viikon kielikurssi ja samalla koko loma on takana. Päässä suhisee, kovalevyllä on muistitila selvästikin kapasiteettinsa äärirajoilla. Vaikea sanoa, mitä olen tässä ajassa saavuttanut. Huonona päivänä on tehnyt mieli iskeä hanskat tiskiin, välillä taas onnistumisen ilo on saanut olon tuntumaan kevyeltä. Lukunopeus on kehittynyt, mutta lauserakenteiden anarkia aiheuttaa edelleenkin päänvaivaa. Verbit menevät sekaisin, eikä puheessa painotukset tahdo sattua oikeaan kohtaan laisinkaan.

Ihana opettajani María rohkaisi epätoivoista oppilastaan toteamalla, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Niin, kaipa minä hurjimmissa unelmissani kuvittelin palaavani täältä kotiin poristen kreikkaa kuin papupata. Paluumatkaa varten onnistuin kutenkin ostamaan bussilipun kreikaksi. Myyjä vielä kaiken lisäksi vastasi samalla kielellä, eikä vaihtanut englantiin. Kai tuota on jonkinlaisena virstanpylväänä pidettävä 🙂

Kouluni Lexis löytyi Luxemburgissa opettajanani toimineen Katerinan avulla, ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Tila on pienehkö kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunto, jossa on toimiston lisäksi ainoastaan kaksi luokkahuonetta. Mitään hulppeita kielistudioita täällä ei ole tarjolla, ja kirjaston virkaa toimittaa huoneen peräseinällä oleva hylly. Oppilaita oli ensimmäisellä viikolla vain viisi! En tiedä, kuinka paljon maksimissaan opiskelijoita otetaan, mutta koulun sivustolla kerrotaan rymäkokojen olevan enimmillään 7. Aika pienimuotoista toimintaa siis. Elo-syyskuu on kuulemma yleensä melko hiljainen, lokakuussa toiminta taas vilkastuu.

Yhteydenottooni keväällä vastattiin ripeästi ja ystävällisesti hyvällä englannilla. Näin myös jatkossa esittämieni kysymysten osalta. Kurssimaksusta pyydettiin maksamaan ennakkoon vähintään 20% joko tilisiirtona tai PayPalin kautta. Mielestäni kurssimaksu oli kohtuullinen, kolmen viikon intensiivikurssin hinta oli 840 euroa. Siihen sisältyi opetuksen ja opetusmateriaalin lisäksi kulttuuritarjontaa, kuten elokuvia, dokumentteja ja museovierailuja. Myös opiskelijoiden ja opettajien yhteisiä hetkiä aterioiden ja kokkauksen muodossa kuului ohjelmaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä Splanzian aukiolle koulun parvekkeelta.

Ennen lähtöäni Kreetalle tein sähköpostin välityksellä tasokokeen, ja sillä perusteella olinkin ainoa oppilas omalla tasollani. Näin ollen koulun sääntöjen mukaan neljän tunnin ryhmäopetus muuttui kahden tunnin päivittäiseen yksityisopetukseen. Tämä sopi toki ja olikin aivan mahtavaa. Tuntien jälkeen jäin yleensä koululle tekemään kotitehtävät, sillä huomasin aika nopeasti, että asunnollani en niitä saanut tehtyä: iltapäivällä terassilla oli liian kuuma ja illalla valo oli hieman riittämätön niin sisällä kuin ulkonakin.

Intensiivikurssit tässä koulussa ovat vähintään kahden viikon pituisia, joten minäkin tein kokeen jo toisen viikon lopulla. Oli hyvä havaita, mitkä jutut kaipasivat vielä kertausta (niitä riitti!) ja mitkä jo sujuivat. Asiaa tuli kolmannella viikolla vielä lisää. Sain opettajaltani hyviä neuvoja jatkoa varten. Ennen vuoden vaihdetta en yritäkään päästä kieliopissa pidemmälle vaan kertaan tähän asti opittua, jotta saan lujan pohjan jatkoa varten. Mm. imperfekti on syytä hallita, sillä siihen pohjautuvat monet muut aikamuodot.

Eiköhän ne turhaumat ja harmistuksetkin tästä vielä iloksi muutu. Eivätkä nämä minun opintoni tähän jää. Jatkan kreikan kanssa painimista muodossa tai toisessa, ja lokakuussa työpaikalle saapuu kreikkalainen harjoittelija, joka on jo luvannut jututtaa minua äidinkielellään. Siis juuri sitä, mitä suositellaan. Vähän kerralla mutta joka päivä 🙂

Diplomi taskussa. Kyllä tätä kehtaa näyttää!

Resilienssi – positiivista psykologiaa

Published 23.6.2015 by ainosalminen

Olin viime viikolla työn puolesta koulutuksessa oppimassa positiivista psykologiaa. Kurssi pidettiin englannin kielellä ja sen aiheena oli ”Developing your resilience”. Ranskaksi käännettynä sana on miltei sama, vain aksentti kyytiin ja vot! Résilience. Suomeksi puhutaan mm. joustavuudesta ja mukautumisesta, mutta myös termiä resilienssi käytetään. Kurssimateriaalissa resilienssi oli määritelty yleisellä tasolla seuraavasti:

”Being resilient means being able to adapt to life’s surprises, the sudden (and sometimes brutal) changes they might bring or to setbacks”

Resilienssin avulla tasapaino säilyy vaikka elämän vene keikkuukin. Pääsemme takaisin jaloillemme, ja mikä parasta, olemme oppineet uutta ja saatu kokemus auttaa meitä kohtamaan tulevat myrskyt paremmin. Olemme vahvistuneet. Kurssilla kuulin myös sitaatin itseltään Sir Winston Churchillilta, joka oivasti kuvaa tätä kehitystä:

”Success consists of going from failure to failure without loss of enthusiasm”

Itse käsitän tämä siten, että elämän vuoristoradasta selviää parhaiten, kun pystyy ottamaan vastaan iskut ja hetkellisestä lamaantumisesta huolimatta lähtee uuteen nousuun itsestään löytyvien voimavarojen ansiosta. Nämä voimavarat eli erilaiset selviytymiskeinot kehittyvät taistelu taistelulta ja resilienssimme kasvaa. Usko siihen, että jokaisen pimeän tunnelin päässä on valoa, voimistuu kerta kerran jälkeen. Työelämään liittyen resilienssi voi edistää hyvinvointia ja vähentää stressiä. Sen avulla on helpompi keskittyä olennaiseen ja pysyä joustavana. Tällöin myös luovuus kukkii ja tuottavuus lisääntyy.  Jotkut ovat luonnostaan mukautuvampia, mutta ei huolta –  tätäkin ominaisuutta voi itsessään kehittää. Tapahtumien ennakoinnin sanotaan olevan avainasemassa. On tärkeää myös tunnustaa, että emme elä kuplassa vaan vuorovaikutuksessa. Toiset ihmiset eivät ole kapuloita oman toimintamme rattaissa vaan matkakumppaneita, tukijoita, peilejä.

”When life gives you lemons, make lemonade”

Tämäkin tuttu lause on resilienssin ytimessä. Elämän karvaat yllätykset, takaiskut, niitähän riittää. Olipa kyse työpaikan menettämisestä, sairaudesta, ihmissuhdeongelmista tai epäonnistumisista, niin parhaiten niistä selviävät yleensä ihmiset, jotka ovat sisäistäneet, että muutosta tapahtuu jatkuvasti. Muutos usein pelottaa, se voi pudottaa meidät peffallemme, sen voi kyseenalaistaa mutta väistämättömien tapahtumien kieltäminen ei edistä selviytymistämme. Omat ajatukset ja teot vievät meitä eteenpäin.

Yhden päivän pituisella kurssilla näin laajaa ja mielenkiintoista aihetta ei päästä raaputtamaan pintaa syvemmältä (tästä lyhyestä referaatistani puhumattakaan !!). Kiinnostus aiheeseen syntyi kuitenkin, eikä vähiten erittäin inspiroivan ja asiansa tuntevan luennoitsijan ansiosta. Jos sinä kiinnostuit, tässä linkki YouTube -videoon, joka perustuu Spencer Johnsonin tarinaan nimeltä ”Who moved my cheese”. Tarina kertoo kahden pikkumiehen ja kahden hiiren suhtautumisesta muutokseen. Hauskaa ja hyvin opettavaista! Lukemiseksi suositeltiin Donald J. Robertsonin kirjaa Developing your resilience. Niille, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan aiheeseen ranskan kielellä, paikallinen guru on nimeltään Boris Cyrulnik. Hän on kirjoittanut resilienssistä paljonkin. Suomeksi löysin erittäin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten resilienssiä sovelletaan kouluissa. Se, että jo lapsena oppii luottamaan itseensä ja siihen, että elämän epäoikeudenmukaisuuksista ja kolhuista voi selvitä, on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin