Koulutus

All posts tagged Koulutus

Turvallista joulua – hätäensiavun alkeet

Published 16.12.2018 by ainosalminen

IMG_6273

Helsingin Sanomat kertoo tänä viikonloppuna ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan sydänkohtauksen riski on suurimmillaan jouluaattona klo 20-22. Loppuvuoden pyhinä tilastoihin tulee selvä piikki, mutta juuri aattoiltana todennäköisyys saada infarkti nousee 37 prosenttia. Aika hurjaa! Aivan tavallisena maanantaiaamunakin riski on koholla. Viikonloppuina ja pyhinä saattaa tulla syötyä ja juotua ylen määrin ja stressikin vaikuttaa. Infarktipotilaan pitää saada apua nopeasti, ja silloin on hyvä tietää, mitä pitää tehdä.

Akuutti sydämen vajaatoiminta on toki vain yksi esimerkki henkeä uhkaavista tilanteista, joita kuka tahansa meistä voi joutua todistamaan. Palovammat, allergiset reaktiot, haavat ja monenlaiset sairaskohtaukset tahi onnettomuudet sattuvat aina yllättäen. Ajoissa ja oikein aloitettu ensiapu on äärimmäisen tärkeää ja voi pelastaa ihmishengen. Hätä voi kohdata työpaikalla, vapaa-ajalla tai missä tahansa, ja siksi on tärkeää, että tuolloin osataan toimia oikein.

IMG_6271

Työpaikoilla on ylläpidettävä ensiapuvalmiutta, johon kuuluvat asianmukaiset tarvikkeet ja välineet, ensiavun antamiseen perehtyneet henkilöt ja tiedot siitä, mihin toimiin tapaturman tai sairastumisen vuoksi on nopean avun saamiseksi ryhdyttävä. Näin on minunkin työpaikallani. Parlamentin rakennuksia vahtivat koulutetut vartijat ja ensihoitajan koulutuksen saaneet palomiehet päivystävät työaikoina, samoin työterveysasema. Apu on siis periaatteessa aina lähellä. Tästä huolimatta parlamentti päätti Brysselin vuoden 2016 terrori-iskujen jälkimainingeissa, että on kaikkien edun mukaista kouluttaa henkilökuntaa avustamaan rakennusten evakuoinnissa ja antamaan tarvittaessa hätäensiapua.

Koulutusta tarjotaan halukkaille, ja minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ensimmäisten joukossa. Olen ajatellut asian niin, etten halua nähdä itseäni seisomassa ns. tumput suorana hätätilanteen sattuessa, ja toisaalta toivon itsekin saavani nopeasti apua, jos sitä joskus tarvitsen. Viime viikon väkivaltaiset tapahtumat Strasbourgin joulumarkkinoilla juuri täysistuntoviikolla vain vahvistivat päätöstäni.

IMG_6274

Muutama viikko sitten osallistuin päivän kestävälle hätäensiapukurssille. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä on tehtävä, mitä voi tehdä ja mitä ei pidä tehdä. Kurssin vetäjänä oli monissa liemissä keitetty belgialainen palomies/ensihoitaja, jolla oli takanaan vahva rutiini kentällä niin Belgiassa kuin maailman monissa kriisipesäkkeissä. Hänen sanomansa meille oli yksinkertaisuudessaan seuraava:

  • hätätilanteessa ainoa velvollisuutesi on hälyttää apua – soita 112
  • elvyttämistä ei pidä pelätä, et voi tehdä mitään väärin – jos uhri menehtyy hän olisi suurella todennäköisyydellä menehtynyt joka tapauksessa

Jo tämän tietäminen helpotti itseäni: jos paniikki iskee, eikä ensiaputaidoista huolimatta tunnekaan itseään toimintakykyiseksi, puhelinsoitto riittää. Ei ole syytä tuntea syyllisyyttä tai jossitella. Hätätilanteeseen joutuminen ensimmäistä kertaa on auttajallekin traumaattinen kokemus.

IMG_6276

Kurssin sisältö oli hyvin samanlainen kuin mitä myös Punainen Risti tarjoaa:

  • Toiminta onnettomuuden tai sairaskohtauksen sattuessa: Tilannearvio, hätäensiavusta hätäilmoitukseen
  • Potilaan tutkiminen hätäensiapua varten
  • Elvytystapahtuma: hengityksen ja sydämentoiminnan turvaaminen, peruselvytys, tajuttomuus, vierasesine hengitysteissä
  • Sairauskohtaukset: Aivoverenkierron häiriön oireet, pyörtyminen, rintakipu, epilepsia, diabetes, kouristukset, hengitysvaikeudet
  • Erilaiset haavat, verenvuodot, sokki
  • Palovammat
  • Defibrillaattorin käyttökoulutus

Olin odottanut kurssia kovasti ja paljolti vetäjän ansiosta innostuin entisestään. Hän osasi tuoda teorian hienosti käytäntöön ja sai vakavasta aiheesta huolimatta meidät nauramaankin. Harjoittelimme elvytystä Staying alive -biisin tahtiin – siitä saa juuri oikean painallustahdin! Välillä vetäjä heittäytyi itse muovinuken viereen tajutonta potilasta näyttelemään. Saimme näin todennettua, että oikeilla otteilla satakiloinenkin ”tajuton” mies kääntyy helposti kylkiasentoon. Harjoittelimme myös pikasiteiden tekoa, tutustuimme defibrillaattoriin ja saimme muutaman vinkin siihen, miten pienten lasten kanssa toimitaan.

Tämä oli hyvä ja innostava alku. Toiveissani on lähiaikoina päästä varsinaiselle ensiapukurssille syventämään tietojani ja taitojani. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille näiden perustaitojen hankkimista ja toivotan lukijoille turvallista joulua!

Koulun penkillä Kreikassa

Published 11.9.2016 by ainosalminen

Splanzian aukio koulun edustalla. Tähän puuhun ovat ottomaanit aikoinaan hirttäneet kreetalaisia pappeja.

Kolmen viikon kielikurssi ja samalla koko loma on takana. Päässä suhisee, kovalevyllä on muistitila selvästikin kapasiteettinsa äärirajoilla. Vaikea sanoa, mitä olen tässä ajassa saavuttanut. Huonona päivänä on tehnyt mieli iskeä hanskat tiskiin, välillä taas onnistumisen ilo on saanut olon tuntumaan kevyeltä. Lukunopeus on kehittynyt, mutta lauserakenteiden anarkia aiheuttaa edelleenkin päänvaivaa. Verbit menevät sekaisin, eikä puheessa painotukset tahdo sattua oikeaan kohtaan laisinkaan.

Ihana opettajani María rohkaisi epätoivoista oppilastaan toteamalla, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Niin, kaipa minä hurjimmissa unelmissani kuvittelin palaavani täältä kotiin poristen kreikkaa kuin papupata. Paluumatkaa varten onnistuin kutenkin ostamaan bussilipun kreikaksi. Myyjä vielä kaiken lisäksi vastasi samalla kielellä, eikä vaihtanut englantiin. Kai tuota on jonkinlaisena virstanpylväänä pidettävä 🙂

Kouluni Lexis löytyi Luxemburgissa opettajanani toimineen Katerinan avulla, ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Tila on pienehkö kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunto, jossa on toimiston lisäksi ainoastaan kaksi luokkahuonetta. Mitään hulppeita kielistudioita täällä ei ole tarjolla, ja kirjaston virkaa toimittaa huoneen peräseinällä oleva hylly. Oppilaita oli ensimmäisellä viikolla vain viisi! En tiedä, kuinka paljon maksimissaan opiskelijoita otetaan, mutta koulun sivustolla kerrotaan rymäkokojen olevan enimmillään 7. Aika pienimuotoista toimintaa siis. Elo-syyskuu on kuulemma yleensä melko hiljainen, lokakuussa toiminta taas vilkastuu.

Yhteydenottooni keväällä vastattiin ripeästi ja ystävällisesti hyvällä englannilla. Näin myös jatkossa esittämieni kysymysten osalta. Kurssimaksusta pyydettiin maksamaan ennakkoon vähintään 20% joko tilisiirtona tai PayPalin kautta. Mielestäni kurssimaksu oli kohtuullinen, kolmen viikon intensiivikurssin hinta oli 840 euroa. Siihen sisältyi opetuksen ja opetusmateriaalin lisäksi kulttuuritarjontaa, kuten elokuvia, dokumentteja ja museovierailuja. Myös opiskelijoiden ja opettajien yhteisiä hetkiä aterioiden ja kokkauksen muodossa kuului ohjelmaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä Splanzian aukiolle koulun parvekkeelta.

Ennen lähtöäni Kreetalle tein sähköpostin välityksellä tasokokeen, ja sillä perusteella olinkin ainoa oppilas omalla tasollani. Näin ollen koulun sääntöjen mukaan neljän tunnin ryhmäopetus muuttui kahden tunnin päivittäiseen yksityisopetukseen. Tämä sopi toki ja olikin aivan mahtavaa. Tuntien jälkeen jäin yleensä koululle tekemään kotitehtävät, sillä huomasin aika nopeasti, että asunnollani en niitä saanut tehtyä: iltapäivällä terassilla oli liian kuuma ja illalla valo oli hieman riittämätön niin sisällä kuin ulkonakin.

Intensiivikurssit tässä koulussa ovat vähintään kahden viikon pituisia, joten minäkin tein kokeen jo toisen viikon lopulla. Oli hyvä havaita, mitkä jutut kaipasivat vielä kertausta (niitä riitti!) ja mitkä jo sujuivat. Asiaa tuli kolmannella viikolla vielä lisää. Sain opettajaltani hyviä neuvoja jatkoa varten. Ennen vuoden vaihdetta en yritäkään päästä kieliopissa pidemmälle vaan kertaan tähän asti opittua, jotta saan lujan pohjan jatkoa varten. Mm. imperfekti on syytä hallita, sillä siihen pohjautuvat monet muut aikamuodot.

Eiköhän ne turhaumat ja harmistuksetkin tästä vielä iloksi muutu. Eivätkä nämä minun opintoni tähän jää. Jatkan kreikan kanssa painimista muodossa tai toisessa, ja lokakuussa työpaikalle saapuu kreikkalainen harjoittelija, joka on jo luvannut jututtaa minua äidinkielellään. Siis juuri sitä, mitä suositellaan. Vähän kerralla mutta joka päivä 🙂

Diplomi taskussa. Kyllä tätä kehtaa näyttää!

Resilienssi – positiivista psykologiaa

Published 23.6.2015 by ainosalminen

Olin viime viikolla työn puolesta koulutuksessa oppimassa positiivista psykologiaa. Kurssi pidettiin englannin kielellä ja sen aiheena oli ”Developing your resilience”. Ranskaksi käännettynä sana on miltei sama, vain aksentti kyytiin ja vot! Résilience. Suomeksi puhutaan mm. joustavuudesta ja mukautumisesta, mutta myös termiä resilienssi käytetään. Kurssimateriaalissa resilienssi oli määritelty yleisellä tasolla seuraavasti:

”Being resilient means being able to adapt to life’s surprises, the sudden (and sometimes brutal) changes they might bring or to setbacks”

Resilienssin avulla tasapaino säilyy vaikka elämän vene keikkuukin. Pääsemme takaisin jaloillemme, ja mikä parasta, olemme oppineet uutta ja saatu kokemus auttaa meitä kohtamaan tulevat myrskyt paremmin. Olemme vahvistuneet. Kurssilla kuulin myös sitaatin itseltään Sir Winston Churchillilta, joka oivasti kuvaa tätä kehitystä:

”Success consists of going from failure to failure without loss of enthusiasm”

Itse käsitän tämä siten, että elämän vuoristoradasta selviää parhaiten, kun pystyy ottamaan vastaan iskut ja hetkellisestä lamaantumisesta huolimatta lähtee uuteen nousuun itsestään löytyvien voimavarojen ansiosta. Nämä voimavarat eli erilaiset selviytymiskeinot kehittyvät taistelu taistelulta ja resilienssimme kasvaa. Usko siihen, että jokaisen pimeän tunnelin päässä on valoa, voimistuu kerta kerran jälkeen. Työelämään liittyen resilienssi voi edistää hyvinvointia ja vähentää stressiä. Sen avulla on helpompi keskittyä olennaiseen ja pysyä joustavana. Tällöin myös luovuus kukkii ja tuottavuus lisääntyy.  Jotkut ovat luonnostaan mukautuvampia, mutta ei huolta –  tätäkin ominaisuutta voi itsessään kehittää. Tapahtumien ennakoinnin sanotaan olevan avainasemassa. On tärkeää myös tunnustaa, että emme elä kuplassa vaan vuorovaikutuksessa. Toiset ihmiset eivät ole kapuloita oman toimintamme rattaissa vaan matkakumppaneita, tukijoita, peilejä.

”When life gives you lemons, make lemonade”

Tämäkin tuttu lause on resilienssin ytimessä. Elämän karvaat yllätykset, takaiskut, niitähän riittää. Olipa kyse työpaikan menettämisestä, sairaudesta, ihmissuhdeongelmista tai epäonnistumisista, niin parhaiten niistä selviävät yleensä ihmiset, jotka ovat sisäistäneet, että muutosta tapahtuu jatkuvasti. Muutos usein pelottaa, se voi pudottaa meidät peffallemme, sen voi kyseenalaistaa mutta väistämättömien tapahtumien kieltäminen ei edistä selviytymistämme. Omat ajatukset ja teot vievät meitä eteenpäin.

Yhden päivän pituisella kurssilla näin laajaa ja mielenkiintoista aihetta ei päästä raaputtamaan pintaa syvemmältä (tästä lyhyestä referaatistani puhumattakaan !!). Kiinnostus aiheeseen syntyi kuitenkin, eikä vähiten erittäin inspiroivan ja asiansa tuntevan luennoitsijan ansiosta. Jos sinä kiinnostuit, tässä linkki YouTube -videoon, joka perustuu Spencer Johnsonin tarinaan nimeltä ”Who moved my cheese”. Tarina kertoo kahden pikkumiehen ja kahden hiiren suhtautumisesta muutokseen. Hauskaa ja hyvin opettavaista! Lukemiseksi suositeltiin Donald J. Robertsonin kirjaa Developing your resilience. Niille, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan aiheeseen ranskan kielellä, paikallinen guru on nimeltään Boris Cyrulnik. Hän on kirjoittanut resilienssistä paljonkin. Suomeksi löysin erittäin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten resilienssiä sovelletaan kouluissa. Se, että jo lapsena oppii luottamaan itseensä ja siihen, että elämän epäoikeudenmukaisuuksista ja kolhuista voi selvitä, on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäki pohtii elämää

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.