Kreeta

All posts tagged Kreeta

Kreetalaisia herkkuja ja Hanian ravintolavinkit

Published 2.10.2016 by ainosalminen

Grillattua mustekalaa yksinkertaisesti oliiviöljyllä, sitruunalla, lehtipersiljalla ja sipulilla höystettyä (Monastiri -vanha satama)

Kaltaiseni herkuttelijan ja maan tapoja mielellään juuri gastronomian kautta sisäistävän ihmisen olisi toki mahdotonta kirjoittaa lomajuttujen sarjaa ilman katsausta siihen, mitä tuli syötyä ja missä. Tuli syötyä ulkona, joka päivä, kaksi kertaa parhaimpana. Ruoka oli hyvää ja halpaa, vinkit parhaisiin paikkoihin oli helppo löytää. Kurkkasin Tripadviserista ja vertasin sitten listaa paikallisilta saamaani opastukseen. Samat nimet tulivat vastaan yleensä heidänkin suustaan.

Horta – kauden vihreitä kasviksia ja yrttejä höyrytettynä – tähänkin mausteeksi oliiviöljyä ja sitrunaa (Michalis – kauppahalli)

Kreetalla oli yksin syövän hankala toimia paikallisten tavoin ja tilata pöytään monia eri annoksia. Usein tyydyinkin ottamaan perinteisen kreikkalaisen (feta) tai horiatikí  (paikallinen tuorejuusto) -salaatin, jonka joissain paikoissa sai kylläkin puolikkaana annoksena, ja siihen lisäksi joko kalaa tai jonkin alkupalan. Tässä alla maalaismakkarat, johon ihastuin ja joita testailin useammankin kerran. Yhdet olivat yrttisiä, toiset miedon tulisia, kolmannet aika mitäänsanomattomia. Sama juttu muuten viininlehtikääryleiden suhteen: yhdet napakat ja pienet, toiset lötkähtäneet ja puuromaiset ja kolmannet ihan mukiinmenevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maalaismakkaroita sinappikastikkeella (Steki -vanha kaupunki)

Mustekalan lonkeroa grillattuna, edelleenkin samoin hyviksi havaituin höystein (Taverna Apostolis – venetsialainen satama, Akti Enoseos)

Vanha satama on täynnä kalaravintoloita, mutta suurin osa listalta löytyvistä annoksista on pakastetusta kalasta valmistettua. Päiväntuoretta kalaa löytyy myös, mutta se on kallista. Hinta-laatu -suhteeltaan parasta mielestäni oli tähän vuodenaikaan erilaiset mustekalat, joko lonkerot, friteeratut rinkulat tai grillattuna kokonaisena. Höysteenä useimmiten sitruunaa, sipulia ja lehtipersiljaa. Paikallisesta sipulista ei koskaan jäänyt voimakasta makua suuhun, persiljan sanotaankin neutralisoivan sipulia, mutta selvästi sipuli oli myös maultaan pehmeämpää kuin kotona. Luxemburgissa ehdinkin jo kokeilla vastaavaa yhdistelmää, mutta eipä se koskaan kotona samalta maistu kuin reissussa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kreikkalainen salaatti (Steki – vanha kaupunki)

Vihanneksia ja hedelmiä tuli syötyä helposti minkä tahansa pyramidin tai lautasmallin mukaan tarpeeksi. Vaikka useimmiten söinkin yksin, viihdyin pöydässä pitkään. Nautin ateriani hitaasti, salakuuntelin naapuripöydän juttuja, tarkkailin tarjoilijoiden työskentelyä ja katselin ohi kulkevia ihmisiä. Haniassa ei asiakasta hoputettu eikä laskua tuotu koskaan pyytämättä. Vaikka ruokalistalla oli aina muutamia jälkiruokia, niitä harvat tilasivat. Syynä oli yksinkertaisesti se, että laskun kanssa pöytään tuotiin aina vähintään vesimelonia tai muita hedelmiä, usein myös pala jotain makeaa tai pallo jäätelöä. Makean seuraksi tietenkin rakia, paikallista viinaa pienessä karahvissa. Niiden seurassa pöydässä vierähti helposti vielä yksi puolituntinen.

Ravintoloita on Hania täynnä. Rantakatu lähempänä merimuseota ja majakkaa on meluisa ja sisäänvetäjät siellä joskus aggressiivisia. Itse suosin rannan toista päätyä sekä vanhan kaupungin pikkukujien ravintoloita. Suosikkejani olivat Well of the Turk, Steki, Chrisostomos (kuuluisa uunissa haudutetuista ruoistaan), vegaani/vegetaari To Stachi, luomupainoitteinen ja innovatiivinen Glossitses, Soul Kitchen (hampurilaiset ja maukkaat ranskanperunat – vaihtelu virkistää!) sekä Tamam ja To Karnagio. Näistä kaikista löytyy helposti lisätietoja netistä.

img_4456

Tamamin nimikkosalaatti

Kurssikaverit – opiskelijoita ympäri maailmaa

Published 18.9.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opettajat ja opiskelijat saman pöydän ääressä. Vasemmalla Wolfgang, minä ja Maria. Pöydän päässä Nina, ja aivan oikealla Sofia ja Chris. Muut kaksi naista ovat koulun opettajia. Tumma komistus Chrisin vieressä on Antonis, taitelija ja arkeologian opiskelija, joka piti meille esityksen kreikkalaisesta maalaustaiteesta. Kuvan on ottanut Andrea.

Kuten edellisestä kirjoituksesta selvisi, oli kesähelteillä kreikkaa Lexis-kouluun lähtenyt opiskelemaan vain muutamia uskalikkoja. Vaikka oma opiskeluni tapahtui yksityistunneilla, koulun pienuus ja sen tarjoama ohjelma, mm. yhteiset ateriat, museokäynnit ja elokuvaillat, mahdollistivat tutustumisen muihin opiskelijoihin.

Minkälaisia tyyppejä Haniassa tapasin?

Münchenissä lukion latinanopettajana työskentelevä Wolfgang oli porukan älykkö. Hän on aikoinaan opiskellut muinaiskreikkaa, latinaa ja historiaa. Hän on jo ehtinut suorittaa nykykreikan C2 tason kokeen – parhaimmalla tuloksella koko Saksassa kuulemma! Hän pyrkii entisestäänkin parantamaan suullista kielitaitoaan ja oli tullut kahden viikon kurssille. Hän on perustanut kouluunsa vaihto-ohjelman kreikkalaisen lukion kanssa, ja on tarvinnut käytännön kielitaitoa senkin organisoimisessa. Kahvittelin Wolfgangin kanssa muutaman kerran aukion terasseilla ja ihan luonnikkaasti keskustelu sujui, vaikka siihen sekoittui niin englantia, saksaa kuin kreikkaakin.

Kreikkalaisen isän ja tsekkiäidin poika, Saksassa lapsuutensa asunut ja nykyään koneinsinööriksi Nürnburgissa opiskeleva Chris on porukan nuorin. Tämä vain parikymppinen hurmaava ja hyvätapainen nuori mies osaa myös jo puhua erittäin hyvin kreikkaa, mutta haluaa puhetaidon lisäksi osata myös kieliopin kiemurat. Iski silmänsä kauniiseen Sofiaan, joka heittäytyi täysillä romanssin pyörteisiin (ymmärrän häntä oikein hyvin 😉 )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva asuntoni parvekkeelta on sen verran lavastettu, että tietokonetta en pystynyt heikon wifin vuoksi käyttämään. 

Andrea on kolmikymppinen amerikkalainen nainen, jolla on kreikkalaiset isovanhemmat ja jonka äiti on kreikkalaisen kirjallisuuden asiantuntija yliopistossa. Hän on kiertänyt useamman vuoden Lähi-Idän maita ja Egyptiä ja rahoittanut matkansa vatsatanssijana ja esiintymispukujen ompelijana. Saatuaan matkoillaan juomavedestä loisen, joka lähes tappoi hänet, hän on pitkien sairaalajaksojen jälkeen nyt etsimässä elämälleen uutta suuntaa. Amerikkaan hän ei enää aio palata. Hän kertoi vieraantuneensa täysin sikäläisestä elämäntavasta ja ajatusmaailmasta. Hieman isot jutut oli neidillä, besserwisserin vikaa, dialogi oli hänelle jokseenkin tuntematon käsite.

Joukon herttaisin oli italialaisneito Sofia, joka oli kovin hiljainen ja vetätytyvä – lieneekö oikea italialainen ollenkaan!! Ja vieläpä puoliksi kreikkalainen hänkin. Hän oli Andrean kanssa samalla tasolla, aloittelija vaikka aakkoset onkin opetellut jo aikaisemmin. Lomaromanssi Chrisin kanssa kukoisti, ja pojan palattua opintoihinsa Saksaan Sofiakin taas ehti tunneilleen ajoissa ja hyvin nukkuneena 🙂 Blogiemäntä tietenkin uteliaana haluaisi tietää, jatkuuko nuorten romanssi Alppien yli.

Neljän viikon intensiivikurssille oli saapunut Nina, sveitsiläinen alakoulun opettaja. Häneltäkin on ”the greek connection” eli puoliksi kreikkalainen poikaystävä. Nina on jättänyt vakituisen viran taakseen, ja aikoo nyt kaksi vuotta ainakin tehdä mitä huvittaa. Kreikan opiskelun lisäksi hän aikoo poikaystävänsä kanssa reppureissailla Aasiassa. Opettajan töihin on Sveitsissä kuulemma helppo palata, ja molemmat haluaisivat tulevaisuudessa tehdä lyhyttä päivää ja keskittyä itselleen tärkeiksi kokemiinsa juttuihin. Heidän prioriteettinaan on elää hyvää mutta vaatimatonta elämää, tehdä vastuullisia ja ekologisia valintoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasten purjehduskoulu taas kereran valmiina lähtöön parvekkeeni alla. 

Eikä tätä juttua voi lopettaa kertomatta opettajastani Maríasta. Jos oikein ymmärsin, hän on myös koulun omistaja ja johtaja. Meidän kemiamme sopivat hyvin yhteen, Maria  on erittäin pätevä ja kommunikatiivinen. Kärsivällinen mutta vaativa, tosin sellaisella rauhallisella tavalla, ei mikään piiskuri. Hän on opiskellut kreikkalaista filologiaa ja valmistelee parhaillaan toista tutkintoa ja opiskelee mm. espanjaa. Kävin Marian kanssa hyviä keskusteluja opetus- ja opiskelumenetelmistä, kreikan opiskelusta eritoten ja vieläpä tässä iässä. Harmi, ettei aikaa jutella ollut enemmän.Mielenkiintoinen ihminen, tämä Maria, viisas ja sympaattinen.

Maria haaveili automatkasta Kreikasta Espanjaan, ilman aikatauluja, ilman ennakkosuunnitelmia, ja huokaisi sitten syvään, ettei taida koskaan voida ottaa niin pitkää lomaa ja mahtaisivatko rahatkaan riittää. Mutta unelmia on hyvä olla. Yksi omistani toteutui tänä kesänä, kun pääsin opiskelemaan kreikkaa paikan päälle ja sain hyvän pohjan jatkoa varten, tapasin ihania ihmisiä ja sain silmät ja suun täyteen kaikkea kaunista ja hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä Hanian kaupunkiin aallonmurtajalta käsin.

Kreikkalaisen kauppahallin tunnelmaa

Published 6.9.2016 by ainosalminen

Lounaalla Hanian kauppahallissa.

Haniassa niin kauppahalli kuin toritkin ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja. Kauppahallissa liikkuu niin kreetalaisesta elämänmenosta kiinnostuneita turisteja kuin paikallisiakin päivittäisillä ostoksilla. Tarjolla on lihaa, kalaa, hedelmiä ja vihanneksia sekä juustoja ja oliiveja. Turisteille kaupataan myös rantavarusteita, hellevaatteita sekä monenmoisia tuotteita kotiin vietäväksi. Ihan puhdasta krääsääkin mahtuu mukaan.

Διμοτική Αγορά Χανίων eli Hanian kaupungin kauppahalli on ristin muotoinen kivirakennus vanhan kaupungin reunalla vilkkaan pankkeja vilisevät kadun varrella. Opaskirjassa kehotettiin sulautumaan paikallisten joukkoon ja istahtamaan yhteen monista kahviloita tai lounaspaikoista. Siispä sanoista tekoihin! Syöminen ja ”people watching” ovat mukavaa ajanvietettä. Valitsin Michaliksen kuppilassa lautaselleni paikallista ruokaa, kauden vihreitä vihanneksia oliiviöljyn ja sitruunan kera sekä bourekia eli yleensä ilman taikinaa tehtyä piirasta, jossa pohjana on perunaviipaleita ja täytteenä kesäkurpitsaa ja fetaa.

Lihakauppiaan siipikarjavalikoimaa.

Oliivia oliivin perään, mustia ja vihreitä.


Hallin aukioloajoiksi ilmoitetaan ma -la klo 8 – 20, mutta ainakin toissa lauantaina moni kauppias oli sulkemassa jo iltapäivällä. Tuolloin kaupanteon päätyttyä kauppiaat kerääntyivät aterialle ja hyvin ansaitulle lasilliselle yhteen tavernoista. Väkeä oli paljon ja kun asiakkaita ei enää juuri ollut, tuolit ja pöydät valtasivat koko käytävän ja päivän tapahtumista keskusteltiin porukalla kovaäänisesti.

Itse tein lounaan jälkeen pienen kierroksen ja hankin iltapalaksi viinin ja rypäleiden seuraksi hieman juustoa. Maistelin paria eri laatua ja kuuntelin ystävällisen myyjän suosituksia. Valitsin lopulta kahdella eri pippurilla maustetun vuohenjuuston. Maku oli kaukana teollisista vakuumiin pakatuissa juustoista, yksi parhaimmista juustoista, mitä olen syönyt!

Vihannekset ja hedelmät ostetaan lauantaina torilta.


Iltaherkutteluun tarkoitetun viinin olin ostanut koulumatkan varrelta, kreetalaistuotteita myyvästä pienestä kaupasta. Valtavan miellyttävää palvelua sain sielläkin. Minulle kerrottiin eri tuottajista ja rypälelajikkeista, tarjolla oli niin tuttuja lajikkeita kuten sauvignon blanc tai chardonnay, mutta myös itselleni tuntematon malvasia. Valkoviinistä oli siis kyse, ja molemmat ostamani viinit olivat erinomaisia.

Syötävät rypäleet ja muut hedelmät ostin aivan kulman takana Minos-kadulla lauantaisin olevalta torilta. Pääosassa torilla ovat vihannekset ja hedelmät. Joukossa oli lisäksi muutama juusto – ja kalakauppias. Siellä täällä myytiin paikallista hunajaa, kotipolttoista rakia, etanoita sekä kuivattuja yrttejä. Yrteistä tunnetuimpia lienevät oregano ja timjami, joita ripotellaan fetan pinnalle. Kokonaisia kimppuja erinäisiä lääkeyrttejä mm. vatsavaivoihin ja verenkierto-ongelmiin oli myös tarjolla.

Ostin siis rypäleitä, omenia euron kilohintaan sekä mehuappelsiineja. Niiden kilohinta oli 0,40€/kg ja 10kg säkin sai tarjouksella 2€:lla!! Yrttejä kotiinviemisiksi ostin myös. Torilla oli aitoa ja vauhdikasta paikalliselämää. Kauppiaat houkuttelivat asiakkaita huudoillaan, tarjosivat maistiaisia ja tervehtivät iloisesti tuttuja kävijöitä. Päätin ostostuokioni kahvilan terassilla, torikaffet on täälläkin vissi tapa 😊.

Ihanan makeita ja runsaasti mehua antavia appelsiineja.

Helleenien kuuluisa vieraanvaraisuus

Published 2.9.2016 by ainosalminen

Yksi monista upeista auringonlaskuista Hanian venetsialaisessa satamassa.

Saan päivittäin nauttia kreikkalaisten ystävällisyydestä tällä kauniilla Kreetan saarella. Asuntoni sijaitsee venetsialaisen sataman päädyssä, kalaravintolan yläkerrassa ja se kuuluu samaan perheyritykseen ravintolan kanssa. Tavernan pojat Yannis, Sifis, Xristos ja Yorgos tervehtivät aamuin illoin, kyselevät kuulumiset ja viihtymiset, kattavat ovensuupöytään kahvit ja jäätelöt. Eilen kun pänttäsin kokeeseen, he katsoivat toisiaan, sitten minua ja totesivat, että tilanne vaatii rakia. Pullo pöytään kahvikupin viereen ja käsky kaataa snapsi kurkkuun Pohjanmaan kautta. Kun kyselin, miten toimia täyden roskapussini kanssa, Sifis luvan kysyttyään kiipesi rappuset asuntoon ja nappasi pussin matkaansa ja laittoi uuden tilalle. Kaikessa autetaan, kaikkeen löytyy ratkaisu. Hymyllä ja ystävällisellä katseella pääsee vajavaisesta kielitaidosta huolimatta pitkälle. 

Tottuneille kreikankävijöille olettaisin tämän olevan tuttua, mutta itse ensikertalaisena olen ollut todella positiivisesti yllättynyt vastaanotosta. 

En ehkä olisi tätä asiaa nostanutkaan kokonaisen blogikirjoituksen aiheeksi, ellen olisi saanut siihen tällä viikolla yhtä lisäsyytä. Tässä tarina kellon pariston vaihdosta.

Kellon patteri simahti, ja lähdin vaihdattamaan sitä pieneen paikalliseen kultasepänliikkeeseen. Liike sijaitsi hieman kävelykeskustan ja turistialueen ulkopuolella, ja niinpä en ollut yllättynyt, ettei siellä puhuttu montakaan sanaa englantia. Onneksi sana ”paristo” näytti olevan englanniksi ja kreikaksi hyvin samanlainen. 

Istun usein kirjoittamassa alakerran ravintolassa, sillä wifin signaali ei tahdo yltää asuntoon asti. Kuten huomaatte, kesällä ravintolan sisätiloja käytetään varastona 😊


Nuoren kellosepän tuskaillessa kelloni pienten ruuvien kanssa seurasin, miten paikalliset kävivät kauppaa. Liikkeessä oli valtavat valikoimat erityisesti kastelahjaksi tarkoitettuja hopeisia valokuvan kehyksiä sekä kultaisia ristejä ja niihin sopivia ketjuja. Tiskille oli levitetty samettisia kangaskaistaleita, jonka taskujen suojista paljastui toinen toistaan kauniimpia koruja. Ristiä valikoinut mies tuntui tietävän tarkalleen mitä etsi, ja kun hän sen oikean löysi, niin hänen ihastuksestaan ei ollut tulla loppua. Väkeä liikkeessä oli kuin pienessä kylässä, enkä ihan tajunnut, kuka kuului henkilökuntaan, kuka asiakkaisiin. Joku kiikutti ihailtavaksi hädintuskin luovutusikäistä vaaleaa labradorinnoutajaa, joka silkasta saamastaan huomiosta lirautti pissat vanhemman kultasepän kengille. No, mitäs pienistä! 

Olisin seurannut hyväntuulista kaupantekoa ja kiivaita keskusteluja kauemminkin, mutta nuori kelloseppä sai pariston vaihdettua, joten kiitin kauniisti ja toivotin ”καλό μήνα” eli hyvää kuukautta, kuten kuun ensimmäisenä päivänä täällä on tapana. Siirryin kassalle, missä hinnaksi ilmoitettiin 2 euroa. Käsittämättömän halpaa ja vielä käsittämättömämmäksi tilanne muuttui. 

Kaadoin kukkarostani kolikot kämmenelleni, mutta jouduin toteamaan, ettei niistä tullut kuin hieman runsas euro. Tarjosin 20 € seteliä, mutta ilmeisesti vaihtorahaa ei kassassa ollut. Sanoivat että antaa olla. Kun sitten avasin kolikkokukkaroni uudestaan, edes jotain antaakseni, niin rouva sulki käteni omiinsa ja sulki samalla kukkaron lausahtaen ”next time”.

Kun kerroin tapahtumasta opettajalleni Maríalle, hän huokaisi tyytyväisenä. Tällainen oli kuulemma nykyisin katoamassa oleva hyvän tahdon ele, jonka hän soisi kriisistä ja yhteiskunnan muutoksesta huolimatta säilyvän. Tuskinpa tuo kultakauppias niitä kylän köyhimpiä oli, eivätkä nuo pari euroa hänen kassaansa isoa lovea tee. Pohdinkin, miten outoa on, että ihan hämmennyin moisesta pyyteettömyydestä ja ystävällisyydestä. Jos minua olisi kohdeltu kylmästi ja välinpitämättömästi, olisi kai tuntenut oloni ”kotoisammaksi”. 

Missä maailmassa oikein elän, kun näin reagoin?

Tätäkin juttua kirjoittaessani ilmestyi pöytään lasi vettä ja kahvikuppi.

Vihdoinkin Kreetalla!

Published 28.8.2016 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaunista keramiikkaa Hanian vanhassa kaupungissa.

Miten aika rientääkään! Ensimmäinen viikko Haniassa Kreetalla on jo takana. Miten on sujunut tähän asti? Kiitos hyvin. Organisaatio on ollut loistava, vaikka itse sanonkin. Itse järjestin, suit sait sukkelaan keväällä, kun päätin kielikurssille lähteä. En kauan jaksanut vertailla kielikouluja, lentoja tai asuntojakaan. Halusin helppoutta ja mukavuutta. Niitä olen myös saanut.

Luxairin lento, lähtö kotoa ja paluu kotiin, oli tärkeä elementti vaikka se merkitsikin paikan päällä runsaan kahden tunnin automatkaa Heraklionin lentokentältä tänne Haniaan. Airbnb-asuntoni omistaja Charalampos hoiti taksivarauksen puolestani, ja sovitusti Nikos autoineen odotti minua kyltti kädessä kentän uloskäynnin edessä. Matka sujui jouhevasti, vaikka kreikkalainen kyyti ja liikennekäyttäytyminen saikin ilmastoinnista huolimatta hikikarpalot otsalleni. Olin reippaasti aikonut vuokrata itselleni auton tutustuakseni saareen, mutta täytyy myöntää, että kaltaiseni kokenut autoilijakin tuli nopeasti toisiin aatoksiin. Auto ei olisi edes bussikyytiä nopeampi, jonossa siellä ajetaan ja matkanteko voi olla hyvinkin hidasta.

Jo taksikyydin aikana sain esimakua kreetalaisten ystävällisyydestä. Nikos kun sai tietää matkani pääasiallisen syyn olevan kielen opiskelu, niin eihän häntä saanut enää hillittyä mikään. Hän kyseli, mitä jo osaan, pakotti puhumaan, korjasi lauseitani, kertoi sanojen etymologiasta ja sivulauseessa kuittasi nykyhallituksen ja Tsipraksen rosvoiksi. Yön pimeydessä hän kertoi nähtävyyksistä, kauniista poukamista ja Hanian parhaista ravintoloista.

 

Terrasseja varjostavat kukkivat puut.

Saapuessamme Hanian venetsialaiseen satamaan, jossa asuntoni minua odotti, oli edessä pienimuotoinen liikennekaaos. Kapeilla kaduilla joku oli pysäköinyt autonsa huonosti ja tukosta purettiin kuka kääntämällä autoaan sijoillaan, kuka peruuttamalla, kuka huutamalla suoraa kurkkua keskellä katua. Tervetuloa Kreikkaan, sanoin minä, kun seurasin touhua taksin takapenkiltä. Nikos peruutti kiellettyyn ajosuuntaan niin pitkälle kuin mahdollista, jätti minut autoon ja juoksi asunnolle, jossa hän tiesi omistajan odottavan. Olimme onneksi vain sadan metrin päässä.

Matkoilla olevan omistajan sijasta minua tervehtikin paikan päällä tämän (tyttö?)ystävä Christina, englantia ja ranskaa taitava ja pientä boutique-hotellia samassa korttelissa hoitava viehättävä kreikatar. Asunto sijaitsee sataman pohjukassa, sen rauhallisemmassa päässä, Antigonin kalatavernan yläkerrassa. Tavernan omistaa ja sen keittiössä valtakuntaansa pitää itse Antigoni, Charalampoksen äiti. Tarjoilijapoika Xristos kantoi laukkuni yläkertaan, Cristina näytti paikat, antoi ohjeita ja vinkkejä sekä puhelinnumeronsa. Kaikki vaikutti oikein viehättävältä ja juuri siltä, mitä Airbnb-sivulla oli luvattukin.

Tervetuliaisillallisen nautin terassilla talon piikkiin. Tarjoilijat Yannis ja Xristos ja muutama muu, joiden nimet menivät ohi, huolehtivat viihtyvyydestäni ja ovat tehneet niin päivittäin tuon illan jälkeen. Kyselevät onko kaikki hyvin, pidänkö kaupungista ja asunnosta, kutsuvat ovensuun kantapöytään kahville tai rakille. Mikä kunnia! Monessa paikassa kyseisessä pöydässä istuu suvun matriarkka, joka mustassa lesken mekossaan ja valkoisissa hiuksissaan valvoo perheyrityksen toimintaa.

Kahvia juodaan muutenkin joka tilanteessa, ja sen kanssa maistuu jäätelö tai joku muu pieni makea, usein pala kuivakakkua. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö kahvit ehtisi juoda.  Πάμε για καφέ; eli Mennäänkö kahville? on jo tutuksi tullut kysymys 😊

 

Hanian venetsialainen satama.

Aktiiviloma – kreikkaa Kreikassa

Published 3.7.2016 by ainosalminen


Pitkäaikainen haaveeni toteutui viime syksynä, kun pääsin aloittamaan kreikan kielen opinnot. Ykköstason kurssin suorittaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu, olihan ihan aluksi opeteltava aakkoset – suuret ja pienet – ja tavattava sanoja kuin alakoululainen konsanaan. Työmatkoista johtuneet poissaolot eivät helpottaneet asiaa, ja kotona pänttäämisestä huolimatta hiki nousi monesti otsalle ja epätoivo pääsi valtaamaan mielen. Sain kurssin kuitenkin suoritettua. Kakkostasolle siirtyminen ei sitten enää onnistunutkaan, sillä työmatkoja oli tiedossa keväälle entistä enemmän. Opettajan kanssa keskusteltuani totesimme, ettei näissä olosuhteissa ollut mahdollista osallistua kurssille täysipainoisesti. Syksyllä sitten taas uusi yritys.

Työtahti ja laiskamato tekivät tehtävänsä, enkä saanut aikaiseksi ylläpitää opittua saati edetä opinnoissani. Olen kyllä ilmoittautunut syyskuun lopulla alkavalle kakkostason kurssille, mutta siltä varalta ettei sekään taas kerran onnistuisi, otin nyt itseäni niskasta kiinni ja komensin itseni kesäkurssille.

Kesäloman toinen puolisko tulee siis kulumaan opintojen parissa. Sain opettajaltani listan hänen suosittelemistaan kielikouluista Kreikassa. Eliminaatioperiaatteella päädyin Kreetalla Haniassa toimivaan Lexis-kielikouluun. Saapa nähdä miten aurinko, meri ja helle vaikuttavat oppimiseen: jaksaako kesäkeleillä päntätä vai toimiiko ympäristö tehokkaana motivaattorina?

Tiedossa on kolmen viikon intensiivikurssi, neljä tuntia opetusta ma-pe. Viikonloppuisin jää hienosti aikaa vuokrata vaikka auto ja tutustua saaren eri osiin. Vuokrasin Airbnb:n kautta pienen asunnon Venetsialaisen sataman perukoilta. Hurmaannuin parvekkeeseen ja sieltä avautuvaan esteettömään näkymään merelle. Asunnon omistajat pitävät katutasossa perinteistä kalaravintolaa, joten läksyt pitänee tehdä siestan aikaan, jollei sitten pysty haarukoiden kilinästä huolimatta keskittymään verbimuotoihin.

Antigonin kalaravintolan tunnelmallinen terassi, jonka yläpuolella oma pikku parvekkeeni sijaitsee (kuva ravintolan nettisivuilta).

Tämä tulee olemaan ensimmäinen Airbnb-kokemukseni. Sain tukea haussa siskoltani, joka on hommassa jo vanha tekijä, ja niinpä lähden Charalampoksen ja Antigonin hellään huomaan luottamuksella, vaikka he ovat käsittääkseni itsekin uusia vuokramarkkinoilla eikä heillä ole esim. supermajoittajan statusta. Kyllä siitä kelpaa aamulla lähteä rantakatua pitkin kouluun ja vilkuttaa majakalle!

Entäpä sitten lennot? Luxemburgista lennetään Kreetalle vain saaren pääkaupunkiin Iraklioniin, josta matkaa Haniaan on noin 140 km. Suoraan Haniaan päästäkseen olisi pitänyt ensin matkata vähintään vastaavat kilometrit esim. Belgian Charleroihin, josta Haniaan liikennöi Ryanair. Aikataulut olivat Luxairilla kuitenkin erinomaiset eikä heidän kanssaan ole koskaan tullut ongelmia matkatavaroiden kanssa, joten pienen vertailun jälkeen valinta oli lopultakin helppo.

Matkapäiväni on sunnuntai ja paikan päällä varmastikin etukäteen varattu taksi on helpoin tapa päästä Haniaan. Bussiyhteydet Iraklionin ja Hanian välillä ovat hyvät, mutta saattaa olla etten iltasella ehdi viimeiseen bussiin. Paluumatka osuu perjantaille, jolloin viimeisen kurssiaamun jälkeen (diplomit kassissa toivottavasti!) luovutan asunnon ja matkustan bussilla lentokentälle.

Tuskin maltan odottaa. Siitä onkin jo muutama vuosi aikaa, kun viimeksi olen lähtenyt tällä tavalla seikkailemaan. Eihän tässä toki mihinkään viidakkoon olla lähdössä, mutta kukin tavallaan 🙂  Nämä purnukat kun laittaa sunnuntain aamupalatarjottimelle matkaoppaan viereen, niin ulkona vallitseva harmauskaan ei niin kovin haittaa.

Kreetalaista hunajaa ja viikunahilloa

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin