Kulttuuri

All posts tagged Kulttuuri

Schueberfouer – helppoheikkejä, olutta ja kansanhuveja

Published 25.9.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Schueberfouer on koko perheen tapahtuma.

Luxemburgin kesätapahtumista olikin taannoin juttua. Festareita ja tapahtumia niin kultuurin kuin urheilunkin saralla riittää kaiken ikäisille. Yksi tapahtuma on, jos ei ylitse muiden, niin ainakin kovin lähellä sydäntäni. Kyseessä on tietenkin ”de Fouer”.

Schueberfouer on Luxemburgin kesän yksi suurimmista tapahtumista, joka vetää vuosittain n. 2 miljoonaa kävijää. Tivoli on järjestetty jo vuodesta 1340 lähtien!! Uskomatonta mutta totta, kyseessä ei ole blogiemännän näppäilyvirhe vaan tämän vuoden kinkerit olivat järjestyksessään jo 676:nnet. Böömin kuninkaan ja Luxemburgin kreivin Jean l’Aveuglen (suomeksi Juhana Luxemburgilainen) perustamasta keskiaikaisesta markkinatapahtumasta on vuosien saatossa kehittynyt nykyaikainen huvipuisto, joka elokuun toisella puoliskolla pystytetään kolmeksi viikoksi Limpertsbergin kaupunginosaan, kivenheiton päässä keskustasta, Glacis’n parkkipaikalle.

Asuin ensimmäiset kymmenen vuottani täällä aivan keskellä meininkiä. Hissillä alas ja risteyksen yli – sen kauemmas ei tarvinnut huvituksia lähteä hakemaan. Toisinaan taas istuin parvekkeellani ja seurasin väenpaljoutta ja haistelin makkarankäryä sieltä käsin. Ehkä siksi Fouerista on tullut minullekin ihan must.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauniina elokuun iltana suosituimpiin laitteisiin joutuu jonottamaan.

Kuten kävijämääristä voi päätellä, en ole ainoa, joka tivolista tykkää. Kävijöitä tulee naapurimaistakin runsain määrin. Paikallinen nuoriso kaljoittelee täällä ihan suomalaiseen tyyliin ja treffit sovitaan itse kunkin kantapaikkaan. Luxemburgilaiset panimot ovat paikalla hyvin edustettuina – Bofferding, Simon, Battin ja Diekirch – jokaisella on oma bistronsa tivolin alueella. Lämmin ja kaunis kesäyö antaa täälläkin kummasti lisävauhtia bailaamiseen.

Vanhempi väki istuu mielellään baijerilaiseen stubeen syömään sikaa: makkaroita, hapankaalia, siansylttyä ja läskiä. Oluttuoppi snapseineen kuuluu asiaan ja iltaisin asiakkaita viihdyttää ”iloisesti hammondilla -tyyliin” saksalainen trubaduuri. Monet tulevatkin vain syömään ja juomaan, nauttimaan ilmapiiristä ja tapaamaan tuttuja.

Taskuvarkaita on viime vuosina valitettavasti ilmestynyt tännekin, ja paikallinen poliisi näyttäisi vuosien saatossa lisänneen läsnäoloaan. Sisääntuloportin kupeessa on työmaaparakeista kasattu ”poliisilaitos” ja vieressä päivystää kokonainen kolonna ambulansseja. Toinen päivystävä instanssi on pysäköinnin valvojat. Heillä on tukenaan liuta hinausautoja, jotka nappaavat kyytiinsä väärin pysäköidyt autot hujauksessa. Luxemburgin kaupunki on helpottanut tivoliin saapumista monella tavalla: on ilmaiset bussit ja ilmaiset liityntäpysäköinnit. Myös monet lähikunnat, omani mukaan lukien, järjestävät ilmaiskuljetuksia viikonloppuisin. Omalla autolla ei siis todellakaan kannata tulla jo valmiiksi ahtaaseen kortteliin, kun siellä asuvillakin on vaikeuksia välillä löytää autolleen tilaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tivoli ja sen maailmanpyörä näkyvät kauas.

Fouerin ruokaherkuista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta kokonaisena friteerattua kalaa (”gebakene Fësch”). Kalaa tarjoilee useampikin ravintola, joilla on vuodesta toiseen vakiopaikkansa Allée Schefferin varrella. Täällä moni opiskelija tienaa itselleen hyvät taskurahat, mutta saavat kyllä juostakin palkkansa eteen ja kantaa kalalautasia ja simpukkakattiloita otsa hiessä. Hymy on heillä kaikesta huolimatta herkässä.

Toinen Allee Schefferin kiinnostavista kohteista ovat helppoheikit. Heidän puhetaitojaan ja sanankäänteitään on hauska kuunnella. Miten he osaavatkin ohikulkijoiden joukosta napata ”uhrikseen” juuri sen henkilön, jonka onnistuvat saamaan vakuuttuneeksi myyntituotteen erinomaisuudesta. Ja kun yksi kiinnostuu, seuraan liittyy muitakin ja yksi ostotapahtuma johtaa toiseen. Itsekin sorruin kerran ja ostin ikkunanpesulaitteet. Niillä  piti tulla rajatonta ja nukatonta jälkeä, mutta ensi kokeilun jälkeen ne unohtuivat nopeasti siivouskomeron perukoille. Olenkin vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, ettei ikkunanpesu ole minun lajini – olivat laitteet mitkä tahansa. Tässäkin luotan ammattilaiseen,  minun ikkunani pesee siivooja.

img_0844

Gebakene Fësch

Lomakamman piikit vähissä

Published 20.7.2016 by ainosalminen

Näin upeissa maisemissa sain nauttia Iggy Popin konsertista.

Lomakammassa on nyt enää kaksi piikkiä. Perjantaina iltapäivästä alkaa loma. Aikaa pakata ja valmistautua Suomen-matkaan on kaksi päivää. Maanantaina kutsuu moottoritie. Ensimmäinen etappi on Tanskassa ja tiistai-iltana Tukholmassa odottaa laiva kohti Turkua. Tiedossa on sukulointia ja kulttuuria. Varmasti myös jäätelöä, liikuntaa ja kaverien tapaamista. Kultuurin osalta ykkösenä Tampereen teatterikesä ja Helsingin seudulla erilaiset näyttelyt ja museot.

Myös Luxemburgissa kesään kuuluu tapahtumia ja festivaaleja. On Rock-A-Field-rokkifestarit (järjestetään Roeserin kunnassa keskellä peltoa!), jotka sattuivat heinäkuun alussa jalkapallon EM-finaalin kanssa samalle viikonlopulle. Meno oli siis taatusti katossa, onhan Luxemburgissa valtavasti sekä ranskalaisia että portugalilaisia!

Klassisempi Wiltzin festivaali järjestetään Pohjois-Luxembugissa jo 64. kertaa. Tapahtuma kestää lähes koko heinäkuun, ja tarjolla on laadukasta oopperaa, balettia, musikaaleja ja muuta vastaavaa. Paikkana on upea Wiltzin linna, ensimmäisen kerran jo 1300-luvulla rakennettu, historian aikana monesti tuhottu ja tuhoutunut rakennus, joka sai lopullisen muotonsa 1700-luvulla. Linnassa toimii muuten myös sekä panimo- että nahkateollisuusmuseo.

Viime viikonloppuna pääkaupungissa menosta vastasi hyvässä säässä ensin lauantaina MeYouZik- etnomusiikkitapahtuma ja sitten sunnuntaina lähinnä paikallisia bändejä esitellyt Rock um Knuedler. Pientä viime hetken säätöä oli jouduttu tekemään, sillä Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn vierailuun liittyneistä turvatoimista johtuen osa bändeistä joutui siirtymään keskustasta alas Grundin laaksoon.

Näkymä Abbaye de Neumünsterin sisäpihalle ympäröiviltä kaupungin muureilta.

Grundissakin siis tapahtuu, eikä vain silloin kuin bändit lähetetään sinne evakkoon. Runsas viikko sitten siellä avasi OMNI-festivaalit itse Iggy Pop. Meininki oli rento, yleisöä oli vauvasta vaariin ja tarjoilu pelasi, kuten kaikissa paikallisissa riennoissa. Tapahtumapaikka Abbaye de Neumünster on entinen munkkiluostari, josta myöhemmin tuli mm. natsien käyttämä vankila. Nykyisin se on suosittu kulttuurikeskus – ei ihme, niin upeasti se on kunnostettu! Ensi viikonloppuna Grundin valtaa suosittu ja odotettu Blues and Jazz Rallye: bändejä laakson täydeltä, ulkoilmassa ja baareissa ja klubeilla. Kaikki ilmaiseksi!

Näistä tapahtumista riittäisi juttua enemmänkin. Mainitsematta jäi vielä ainakin Rotondes-kultuurikeskus aseman korttelissa, ulkoilmaelokuvat suurherttuan palatsin portin edustalla ja Capucine-teatterin sisäpihalla, Echternachin kansainvälinen klassisen musiikin festivaali …  voi, voi, kyllä kulttuuri-ihminen täälläkin saisi kesänsä kulumaan!

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä kaikkien luxemburgilaistapahtumien äiti: Schueberfouer – jo 676. kerran elo-syyskuussa suuren parkkipaikan valtaava tivoli on monelle täällä ihan must-tapahtuma, toiset taas eivät moisesta markkinahumusta ja väenpaljoudesta piittaa. Siitä riittää tarinaa, joten saakoon se oman blogikirjoituksensa sitten myöhemmin.

IMG_0848

Väenpaljoutta tivolissa.

 

Moottoritie on kuuma

Published 5.6.2016 by ainosalminen

Kesää odotellessa on otettava kaverin kissakin ”hyötykäyttöön” 😂

Kevät on tänä vuonna jättänyt tulematta Luxemburgiin. Ensin satoi ja oli kylmä, nyt sataa ja ukkostaa eikä helteistä ole tietoakaan. Pariisin ja muun Euroopan lailla rankkasateet ovat täälläkin saaneet joet tulvimaan ja kaikkialla leijuu vain noin 20 asteen lämpötiloista huolimatta lähes trooppinen kosteus. Ei ole siis vaikeaa lähteä tekemään kesälomahaaveista totta, sillä sekä etelässä että pohjoisessa tuntuvat kelit olevan kohdallaan. Toivottavasti niin on vielä elokuussakin, jolloin loma on edessä.

Tietokone ja luottokortti ovat tänään olleet kovilla, kun pistin tuulemaan. Alustavia tiedusteluja olin tehnyt ja yhdet lennot varannut jo pari viikkoa sitten mutta nyt on vihdoin koko paketti hienosäätöjä vaille kasassa.

Blogia seuranneet tietävätkin, että tänä kesänä ei mennä miehen eikä lapsen ehdoilla, vaan pääsen taas riehumaan oman mieleni mukaan omassa parhaassa seurassani. Jumalaista!!!

Suomi-visiitille lähden kymmenen vuoden tauon jälkeen autolla. Tavaraa saa mukaan kumisaappaita myöden ja kaikkien kelien varalle. Takasin tullessa takakonttiin mahtuu kirjoja ja kaikkea muuta kivaa, mitä ehtii ostamaan. Autolla on myös helpompaa ja vapaampaa sukkuloida kyläpaikoissa ja kesätapahtumissa.

Tampereen teatterikesä on minun suosikkejani, siellä näkee helposti kerralla monta vuoden parasta ja puhutuista esitystä. Isojen laitostettereiden lisäksi joukossa on tuntemattomampia esiintyjiä ja myös ulkomaalaisia nimiä. Kansallisteatterin  Onnellisuuden tasavalta, Q-teatterin Tavallisuuden aave, Ryhmäteatterin Eduskunta III ja Aurinkoteatterin Maa-Tuska ovat wish listilläni. Toivottavasti saan toivomani liput. Kulttuurin lisäksi Tampereella voi nauttia erinomaisesta ravintolatarjonnasta  ja kivoista pubeista. Järvien rannat ja Pyynikinharju tarjoavat komeita maisemia ja ulkoilumahdollisuuksia. Ei siten jää kaikki ravintolasta hankitut kalorit lanteille!!

Sateenvarjot tulivat tarpeeseen tänäkin viikonloppuna juhlituissa ystävän häissä.

Edellisestä automatkasta on siis aikaa, silloin nimittäin ei kaikki mennyt putkeen ja jätin pitkät ajomatkat sikseen. Puolivälin krouvissa, Tanskan Nyborgissa auton kytkin jäi aamulla hotellin parkkipaikalla pohjaan eikä sieltä enää noussut. Hydrauliikkanesteet hulahtivat ulos ja auto joutui korjattavaksi Odensen Volvo-huoltamolle. Tämän takia jäivät kummipojan rippijuhlat väliin, hyvä kun vuokra-autolla ehdin ajoissa Suomeen, että pääsin siskoni kanssa varatulle safarille Tansaniaan. Sieltä palattuani ajoin vuokra-autolla takaisin Tanskaan, hain korjatun autoni ja ajoin vielä Suomeen lomaa jatkamaan. Kalliiksi tuli, mutta minkäs teet! Tulipahan tutustuttua siinä samalla myös viehättävään Odensen kaupunkiin ja todettua myös, että Luxemburgin autoliiton Europpa-kortilla saa hyvää ja nopeaa palvelua. Ei tullut yksinäinen olo vieraassa maassa, kun yhdellä puhelinsoitolla hoituivat sekä Volvon hinaus että vuokra-auto (sekä taksimatka vuokra-autofirmaan!!).

Tänä vuonna toivottavasti eivät perhejuhlat jää teknisten ongelmien takia väliin. Veljentyttären häitä juhlitaan Turussa. Auton huolto on varattu viikon päähän ja mahdolliset viat ehditään kyllä korjata ennen heinäkuun loppua. Toivottavasti siellä jäähdytysnestepuolella ei ole isompaa häikkää. Sitten on vain ajeltava rauhallisesti ja toivottava, ettei 1600 km:n matkalla Tukholman satamaan satu mitään ikävää.

Eikä siinä vielä kaikki! Tämähän on vasta kuuden viikon kesälomani ensimmäinen puolisko. Toisesta, siitä helteisemmästä, juttua seuraavalla kerralla 🙂

 

Italialainen Antonio ja kukkopillit

Published 3.4.2016 by ainosalminen
942272_1044451098961013_56331550495112331_n

©Luxemburger Wort

Luxemburgin pääsiäiseen kuuluu erottamasti Éimaischen. Kyseessä on suosittu ja historiallinen kansanjuhla, jonka näkyvin osa on keramiikkamarkkinat. Eikä mikä tahansa keramiikka, vaan nimenomaan kukkopillit. Luxemburgin vanhassa kaupungissa sekä Nospeltin kaupungissa artesaanien myyntipöydät notkuvat ja väenpaljous on taattu.

Tänä vuonna ei sää suosinut tapahtumaa eikä itse asiassa koko pääsiäisviikonloppua. Lauantain aurinkoisen sään jälkeen sunnuntai ”valkeni” harmaana ja sateisena. Maanantai oli valitettavasti sunnuntain kopio. Näin ollen oli selvää, ettei tämän vuoden tapahtuma vetäisi väkeä eikä kenties myyjiäkään aivan parhaiden vuosien tapaan.

Muutaman vuoden takaa muistan hyvin kauniin pääsiäismaanantain, jolloin flaneerasin komean italialaisen Antonion kainalossa kukkopillimarkkinoilla. Antonion muistan hyvin monestakin syystä, mutta sattumalta hän asui tuolloin juuri Nospeltin kaupungissa, joka on siis toinen markkinoiden ja juhlallisuuksien päänäyttämöistä. Keramiikan teko oli aikoinaan tuon kylän lähestulkoon ainut elinkeino. Tämä ei ollut sattumaa, sillä maa kylässä oli savista ja siten raaka-ainetta oli helposti saatavilla. Markkinoiden aikaan pääsee seuraamaan käsityöläisten toimintaa ja voi itsekin kokeilla, miltä tuntuu dreijan käyttö ja saven muovaaminen.

11148635_10154886572199625_3269910520657368461_n

©Ville de Luxembourg

Nimi Éimaischen tai Emaischen (Emmaus) juontaa juurensa raamatun kertomukseen Jeesuksen ylösnousemuksen päivästä, jolloin Jeesus ilmestyi Jerusalemista Emmauksen kylään johtavalla tiellä kahdelle opetuslapselleen.

Pääsiäismaanantai oli jo 1800-luvulla keramiikan tekijöiden vuotuinen juhlapäivä. Ensimmäisen kerran taphtuma on dokumentoitu vuonna 1827, joten vähintään siitä lähtien on Luxemburgissa ylläpidetty perinteisiä markkinoita juuri tuona päivänä. Nykyisin kun keramiikka on enimmäkseen teollisuuden valmistamaa, on hittituotteeksi muodostunut artesaanien ja harrastelijoidenkin tekemät kukkopillit, luxemburgin kielellä Péckvillchen.

Perinteisesti kukkopillit ovat olleet rakastavaisten lahjoja toisilleen, mutta nykyään kai aivan tavallisia koriste-esineitä ja lahjoja. Toki näitäkin jotkut keräilevät suorastaan intohimoisesti, ja sateesta huolimatta moni tänäkin vuonna lähti etsimään taitelijoiden signeeraamia luomuksia tai muuten vain uusia malleja kokoelmiensa täydennykseksi. Lapset luonnollisesti ovat ihastuksissaan värikkäistä ja äänekkäistä kukkopilleistä ja silmät suurina ihmettelevät niitä.

Koska sää ei suosinut, enkä siis itse lähtenyt kukkopillimarkkinoille (kun ei ollut sitä Antoniotakaan), jouduin tavoistani poiketen lainaamaan jutun kuvat Luxemburgin kaupungin ja Luxemburger Wort -lehden Facebook-sivuilta. Ehkä ensi vuonna aurinko paistaa, kuvat ovat omia ja kainalossakin joku komea mies. No, Meatloafin sanoin: Two out of three ain’t bad 😀 😀

12143223_10154886572329625_1529693788887874143_n

©Ville de Luxembourg

 

Amorphis – virkamies hevikonsertissa

Published 28.3.2016 by ainosalminen

 

Laulaja Tomi Joutsen elementissään.

No niin, tulipa repäistyä ja käytyä metallikeikalla! Yleensä tällaista sattuu vain asiaan vihkiytyneen ja alaa tuntevan siskoni vanavedessä. Hänen kanssaan tai suosiollisella avustuksellaan olen nähnyt Nightwishiä ja Sisters of Mercyä ja vähän kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin otin ja lähdin pääsiäissunnuntain iltana Esch-sur-Alzetten kaupunkiin Etelä-Luxemburgiin ja siellä olevaan monitoimikultuurikeskukseen Kulturfabrikiin eli tuttujen kesken KuFaan.

KuFa on entinen teurastamo, joka suljettiin 1979. Sen jälkeen tyhjilleen jääneeseen tiilirakennukseen soluttautuivat ensin salaa harjoittelemaan nuoret teatterintekijät ja myöhemmin muu kultuuriväki. Paikka ylpeilee sillä, että kulttuuriväki otti paikan omakseen ja teki siitä sen, mitä se on tänään – monikulttuurinen keskus, joka tarjoaa kaikkea runoudesta heviin, onpa siellä elokuvateatterikin.

Kulturfabrikin tarjonta on monipuolista (kuvat ©Kulturfabrik)

Auto lähimarketin parkkipaikalle, suoraan sisään KuFaan – aika rento meininki, lippuakaan ei tarkastettu. Ehkä olettivat, että olin vain yksi monista tupakoitsijoista, jotka ramppasivat ulos ja sisään koko ajan. Salin takanurkassa minua odotti siskoni tuttavapiiriin kuuluva Amorphiksen merchandisingia hoitava ja bändin kanssa kiertävä Mikael. Iso parrakas harrikkamies kaappasi minut heti syleilyynsä, eikä jutusta ollut tulla loppua. Ehdittiin vielä ennen keikkaa juoda kaljatkin ja lähtiessäni sain muistoksi keikasta – halauksen kera taas – Amorphiksen avainnauhan, johon on fiksusti integroitu pullonavaaja, what else 🙂 Kiitos Mikaelin, minulla on nyt Euroopan parlamentin pähein kulkukortti!!


Entäpä sitten illan artisti…. Amorphis! Tämä oli bändin ensimmäinen keikka minulle, mutta menen mieluusti toistekin. Musiikki on heviksi melodista, laulaja Tomi karismaattinen, soundit ovat kohdillaan eikä äänentoistokaan rikkonut tärykalvoja. Pidin kuitenkin varoiksi tulppia korvissa, vaikka alkuun ne tuli tungettua liiankin syvälle ja muusiiki puurotui vallan. Entuudestaan tunsin bändiltä vain albumin Eclipse ja sieltä ehdottoman suosikkibiisini House of Sleep. Se soi keikalla viimeisenä biisinä ennen encoreja (Zugabe! täällä huudetaan, kun halutaan lisää). Keikalla tykästyin myös moneen uuteen biisiin. Kyllä livemusiikki vaan on ihan parasta! Pitäisi käydä useammin, tarjonnan puutetta ei Luxemburgissa maan pienuudesta huolimatta ole.

Täydellinen logistiikka: lyhyt matka, helppo pysäköinti, ei tungosta ja sopivan pieni sali, jonka keskivaiheillakin seisoessa tuntui kuin olisi voinut ottaa laulajaa kädestä kiinni. Yleisö oli ehkä hieman passiivista tai sitten joukosta puuttuivat kovimmat fanit. Kenties myös se, että bändi oli vasta joulukuussa käynyt Luxemburgissa, silloin Nightwishin lämppärinä, verotti pääsiäislomien lisäksi osallistujia. Verrattuna edellisen illan hurmoshenkiseen keikkaan Pariisissa meininki oli kuulemma vaisua. Harmi bändillekin, joka siitä huolimatta veti keikan ammattimaisesti läpi. Tomilta ei paita lähtenyt päältä Luxemburgissa. Olisi pitänyt olla Pariisissa  🙂

Kuva Pariisin keikalta (© LykhArts)

 

Pariisin kevät

Published 12.5.2015 by ainosalminen

Vietin vappuviikonlopun Pariisin sateisen taivaan alla. Aurinko pilkahti taivaalta sunnuntai-iltapäivänä, joten muutaman aurinkoisemmankin kuvan sain napattua. Edellisestä Pariisin reissusta olikin kulunut varmaan yli vuosi, jos ei suorastaan kahta! Hui kauhistus, niin pitkään! Näin ei saa enää tapahtua. Kyllä ihanaan Pariisiin pitäisi matkustaa vähintään vuosittain. Matka sinne Luxemburgista suurnopeusjuna TGV:llä kestää vain 2 tuntia ja 10 minuuttia. Ensimmäiset 40 minuuttia Metzin kaupunkiin madellaan paikallisjunan tahtiin ja sieltä sitten kiihdytetään täyteen nopeuteen ja Pariisin Gare de l’Estille saavutaan puolentoista tunnin kuluttua. Juniin kannattaa varata paikat niin aikaisin kuin mahdollista. Superedullisia hintoja on saatavana vain rajoitetusti ja vain tietyille päiville ja ajankohdille. Näen usein mainoksia 25 euron menopaluusta, mutta omalle kohdalle niitä ei koskaan ole sattunut. Ranskan valtionrautatiet SNCF on surullisen kuuluisa myöhästymisistään, mutta omat matkani tällä kertaa sujuivat lähes täydellisesti – eihän akateemisen vartin pituista myöhästystä menomatkalla edes lasketa 🙂

Olin tällä kertaa valinnut hotellin 12. kaupunginosasta Gare de Lyonin kulmilta. Seutu on aseman läheisyydestä huolimatta rauhallinen (kaikki on suhteellista, mutta tämä siis Pariisin mittakaavassa). Olen monesti majoittunut aivan Bastille’n aukion kulmilla, ja siellä on ilta- ja yöelämä varsinkin kesäaikaan niin vilkasta, ettei jalkakäytävillä mahdu kulkemaan.  Hotellini Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin oli erittäin siisti, se oli selvästi remontoitu hiljakkoin. Se ei myöskään ollut jättimäisen suuri, vain 119 huonetta. Esim. Bastille’n ja Grenellen Ibis-hotelleissa huoneita on yli 500, joten ei ole ihme, että julkiset tilat (vastaanotto, aamiaishuone, aulan wc:t) näissä hotelleissa ovat jatkuvassa kaaoksessa. Olen käyttänyt Ibis-hotelleja jo parikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti, ja niissä on aina ollut suomalaismatkailijaa ilahduttava täkki vuoteessa. Ei edellenkään ole harvinaista, että ranskalaisesta hotellista löytyy villapeite ja lakana -yhdistelmä. Sänky oli erinomainen, kylpyhuone pieni mutta erittäin käytännöllinen (jopa seinässä ollut hiustenkuivaaja oli tehokas) ja aamiaisbuffet riittävä.

Lähellä oli kolme metroasemaa ja siis useampikin linja pikametro RER mukaan lukien valittavana. Hotellille oli myös suora yhteys linjaa 5 käyttäen sekä Gare de l’Estille että Gare du Nordille. Todella kätevää eikä seitsemän aseman pituinen matka kestänyt varttituntiakaan.

Jean-Paul Gaultier’n näyttely

Ohjelmassa oli päämäärätöntä kävelyä, kuten Pariisissa aina.  Näkemisen arvoista on arkkitehtuurin, pikkukauppojen, puistojen ja aukioiden lisäksi tietenkin itse ihmiset. Kaduilla voi bongata julkkiksia (näyttelijä André Dussollier, joka on juuri saanut parhaan teatterinäyttelijän Molière-palkinnon roolistaan näytelmässä Novecento), havainnoida viimeisimpiä muodin tuulahduksia tai vain ihmetellä ihmisten tyylikkyyttä ja uskallusta. Miten täysmusta asukin voi näyttää niin ”värikkäältä” pariisittaren päällä?

Muotia kävin sitten katsomassa ihan haute couture -tasollakin. Grand Palais’ssa on käynnissä Jean-Paul Gaultier’n retrospektiivinen näyttely. Näytteille on asetettu niin merimieskuosia, punk-kauden vaatteita kuin niitä tötterötissimallejakin. Korsetit ja joukko SM-vaikutteisia asuja oli sijoitettu erityiseen punasävyiseen huoneeseen, jossa oli mahdollista jopa tirkistellä rei’istä mallinukkien toimia 🙂 Komea ja epätyypillinen näyttely, jossa oli hyödynnetty myös uusia teknologioita ja saatu mallinuket puhumaan ja ilmehtimään! Suosittelen muodista ja Gaultier’sta pitäville, näyttely on avoinna 3. elokuuta saakka. Liput kannattaa niin Grand Palais’hen kuin kaikkialle muuallekin Pariisissa hankkia etukäteen. Turistikaudella ja varsinkin viikonloppuisin jonot ovat törkeän pitkät.

Toinen etukäteen suunniteltu vierailu suuntautui uudenkarheaan Fondation Vuittoniin kaupungin länsilaidalla, Bois de Boulognessa, upean vehreän Jardin d’Acclimatationin kyljessä. Nykytaiteen museon on suunnitellut Frank Gehry ja se avattiin Ranskan presidentin toimesta viime lokakuussa.

Kuva- ja veistostaide ei ole itselleni taidemuodoista ykkösijalla, enkä ole sen tuntija. Nykytaiteessa viehättää kuitenkin se, että vaikka salien läpi tulee välillä kuljettua ihmetellen, kuka on päättänyt näiden toinen toistaan kummallisempien tai banaalimpien teosten olevan ’taidetta”, niin sitten törmää siihen yhteen teokseen, josta ei saa silmiään irti.

Vuittonin säätiön jo vuosikymmeniä keräämistä teoksista oli esillä vain osa, joten kenties pysyvissäkin näyttelysaleissa muutoksia on tiedossa aina silloin tällöin. Vaihtuvan näyttelyn nimenä oli Les cléfs de la passion – intohimon avaimet. Näyttelyssä oli läpileikkaus teoksista, jotka oman aikansa moderniuden kautta ovat muuttaneet historiaa. Teoksia oli lainattu yksityiskokoelmista ja museoista kautta maailman. Joukossa oli myös Akseli Gallen-Kallelan Keitele-sarja neljän maalauksen voimin sekä Helene Schjerfbeckiltä omakuvasarja. Pieni käsiesite oli saatavana ranskan lisäksi ainakin englanniksi ja se oli yllättävänkin tiivis tietopaketti. Näyttely kestää heinäkuun 6. päivään saakka.

 

Fondation Vuitton – kuin lasinen laiva.

Muita paikkoja, joihin tuli kävellessä puolivahingossa eksyttyä:

Ranskan kansalliskirjasto eli François Mitterandin kirjasto. Rakennus oli jättiläismäinen ja moderni. Lukusaleja aihepiirien mukaan, tutkijankammioita ja arkistoja sekä kerroksittain hallintoa. Kirjastossa oli myös pieni kirjakauppa ja vaihtuvia näyttelyitä. Kävin katsomassa Edit Piafin elämästä kertovan näyttelyn. Suurensuuri se ei ollut, mutta mielenkiintoinen. Opiskelijoiden ja tutkijoiden kansoittamassa tutkimuskirjastossa ei yllätyksekseni ollut laisinkaan langatonta nettiä. Ranskassa wifi ei todellakaan ole itsestään selvä juttu, mutta tuossa modernissa tiedon valtakunnassa sen poissaolo hämmästytti. Esim. Fondation Vuittonista wifi löytyy.

Institut du Monde Arabe. Käynnissä oli parikin mielenkiintoista näyttelyä, joten eipä ollut ihme, että iltapäiväteen aikaan pihalla kiemurteli sen verran pitkä jono, että livahdin vain sisään kahvilan ovesta ja nousin hissillä ylimpään kerrokseen. Sieltä voi kattoterassilta ihailla näkymää yli kaupungin. Museossa on siis myös kahvila ja kattoterassin yhteydessä ravintola.

Sama juttu joka käynnillä Pariisissa, niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa! Yhdelle käyntikerralle on kuitenkin turhaa yrittää saada mahtumaan kaikkia näyttelyitä ja museoita. Jo se, että vaihtaa kaupunkia ja pääsee tuulettamaan pääkoppaansa, tekee hyvää. ”Changer d’air” – sanoisi ranskalainen, vaihdetaan ilmanalaa ja lähdetään reissuun, saadaan uusia ajatuksia, irtaudutaan jokapäiväisistä rutiineista.

Kulttuurimenoja ja pääsiäissuunnitelmia

Published 29.3.2015 by ainosalminen

Ulkona on harmaata, lautasella väriä riittää 🙂

”Il pleut, il mouille, c’est la fête à la grenouille” riimittelevät ranskalaiset. Suomessakin sammakot kai juhlivat sateella, mutta muuten voisi luritella Nalle Puhin tavoin ”sataa sataa ropisee”. Tämän postauksen alkuun ei edellisen tavoin tee mieli laittaa kuvakaappausta puhelimen sääsovelluksesta. Sateista on nyt jo kolmatta päivää ja samaa on luvassa koko ensi viikon – siis myös pitkän pääsiäisviikonlopun. Ja minä kun olin haaveillut pitkistä kävelyistä keväisessä metsässä. No, täytyypä yrittää kerätä niita tuikitarpeellisia liikuntahetkiä muilla tavoin. Toki viikko-ohjelmassa on kaksi crossfit-treeniä, mutta siihen lisäksi olisi hyvä saada kevyempää liikuntaa. Pääsiäisenä minulla on siis tiedossa aivan ihana 5-päiväinen vapaa viikonloppu. Töissä laitetaan pillit pussiin on keskiviikkoiltana. Ulkoilma-aktiviteetit jäänevät siis sään vuoksi minimiin, mutta onneksi aina voi lähteä leffaan ja tietenkin hääräillä keittiössä hyvän ruoan parissa.

IMG_1697

Viimeksi olin elokuvissa muutama viikko sitten, jolloin näin puolalaisen elokuvan Ida. Tässä Pawel Pawlikowskin ohjaamassa elokuvassa oli aihepiirin erilaisuudesta huolimatta jotain kovasti kaurismäkeläistä: vähäeleistä- ja puheista, minimalistista, realistista. Ida kertoo samannimisestä nuoresta naisesta, joka ennen nunnalupauksen antamista lähtee tapaamaan tätiään.

Täti on hänen ainoa elossaoleva perheenjäsensä, ja tämä johdattaa Idan sukunsa lähimenneisyyden traagisiin tapahtumiin. Tapahtumat sijoittuvat sosialistiseen Puolaan ja niistä kehittyy erikoinen road movie. Elokuva on mustavalkoinen, mutta siitä ja sen tummasävyisestä tarinasta huolimatta salista lähtee lopputekstien jälkeen mietteliäänä mutta positiivisin mielin. Kaikesta on mahdollista selvitä. Elokuva on saanut festivaaleilla ja kilpailuissa lukuisia ehdokkuuksia ja voittanut mm. Euroopan parlamentin LuxPrize-palkinnon sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Baftan ja Oscarin. LuxPrize lienee aika tuntematon palkinto, joten kerrottakoon, että se pitää sisällään rahoituksen elokuvan tekstittämiseksi kaikille Euroopan unionin kielille. Ei hullumpi tapa saada paremmat mahdollisuudet levittää elokuvaa mantereellamme ja sen ulkopuolellakin!

Luxemburgin elokuvateatterit siirtyivät pari vuotta sitten Ranskan ja Belgian malliin eli uudet elokuvat tulevat ohjelmistoon keskiviikkoisin. Aikaisemmin elokuvat ja aikataulut vaihtuivat perjantaisin. Pääsiäispyhiksi ehtii siis vielä ohjelmistoon uusia leffoja. Elokuvateattereita on kaupungissa kaksi kaupallista, Utopolis ja Utopia. Näiden lisäksi vanhoja leffoja pääsee katsomaan Cinémathèqueen eli elokuva-arkistoon. Utopolis on iso leffakompleksi, jossa pyörivät enimmäkseen ulkomaiset kassamagneetit. Sieltä löytyy myös pelisali sekä useampikin ravintola. Utopia on enemmän minun makuuni. Ohjelmistossa on tuotantoa kaikkialta maailmasta, pienimuotoisempia ”cinéma d’auteur” -teoksia sekä leffoja ”aikuiseen makuun”. Tällä en tarkoita K-18 elokuvia, vaan sellaisia vähän kulturellimpia elokuvia. Ihana juttu on se, että Luxemburgissa ulkomaiset elokuvat näytetään alkukielellä ja ne on tekstitetty englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja/tai hollanniksi – tapauksen mukaan. Ranskassa vain isoimmissa kaupungeissa saattaa törmätä vastaavaan, muualla on tyydyttävä kuuntelemaan tuttuja näyttelijöitä ranskankielelle dubattuna. En ole tuohon koskaan tottunut.

IMG_1694

Tällä hetkellä kiinnostaisi käydä katsomassa mm. Still Alice, Julianne Mooren tähdittämä kertomus Alzheimerin tautiin sairastuvasta keski-ikäisestä kielitieteilijästä. Moorehan sai roolistaan parhaan naisnäyttelijän Oscarin. Toinen listallni oleva filmi on  ”Félix ja Meira”. Tästä kanadalaisesta elokuvasta olen kiinnostunut jo pariinkin otteeseen näkemieni otteiden perusteella. Tarina sijoittuu New Yorkiin, missä sukunsa perinnön tuhlaamiseen aikansa käyttävä Félix tutustuu sattumalta Meiraan. Meira on naimisissa oleva yhden lapsen äiti, joka kokee elämänsä rajoittuneeksi ja tylsäksi ortodoksijuutalaisyhteisössä ja sen normien puristuksessa. Kohtaamisesta syntyy tietenkin rakkaustarina, johon osapuolten erilaiset taustat tuovat omat ongelmansa. Lingvistiikkaa on mausteena tässäkin elokuvassa, sillä hasidijuutalaiset, joihin Meira kuuluu, käyttävät arkikielenään edelleen jiddisiä. Tätä siis kuullaan elokuvassa paljonkin. Ihmeen paljon siitä ymmärtää konteksin ja saksan kielen perusteella!

Keskiviikkona sitten selviää, mitä uutta on valkokankaalla tarjolla 🙂

(Jutun kuvituksena tänään mansikoiden lisäksi otoksia syksyisestä lähimetsästä)

IMG_1704

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.