Laihdutus

All posts tagged Laihdutus

DASH-dieetti

Published 14.1.2015 by ainosalminen

IMG_1373

Viime viikon terrori-iskut ja niiden jälkipyykki ovat edelleen uutisten pääaiheena, eikä loppua asian käsittelylle näy. Iskujen uhrit on saatettu haudan lepoon, Ranskan hallitus suunnittelee kuumeisesti uusia toimia terroristien varalta ja maassa odotetaan innolla Charlie Hebdo -lehden uusinta numeroa. Lehti ilmestyi tänään, ja siitä on 60 000 kappaleen normaalipainoksen sijasta otettu kolmen miljoonan kappaleen painos! Tämäkään ei ollut tarpeeksi. Uutisissa kerrottiin painoksen loppuunmyydyn jo aamun ensi tunteina. Uusi, kahden miljoonan lisäpainos on tulossa. Luxemburgissa lehteä joudutaan odottamaan torstaihin tai jopa pidempään, sillä etusijalla ovat Ranskan markkinat. Yritin itsekin saada lehden käsiini, mutta esimerkiksi täällä parlamentin rakennuksessa olevat kaksi lehtikioskia eivät maanantaina iltapäivällä enää ottaneet tilauksia vastaan, niitä kun oli jo huomattavasti enemmän kuin mitä lehtiä oli tulossa. Kuten moni muukin, olisin mielelläni ostanut itselleni tuon historiallisen painoksen muistoksi ja kannatuksen vuoksi.

Siirrytään nyt kuitenkin näistä päivänpolttavista tapahtumista takaisin oman navan tuijotteluun eli ruokavaliomuutokseen, joka on kääntänyt Dukan-dieettini lähes päälaelleen. Tarkoituksena oli joulun jälkeen siirtyä hieman värikkäämpään ja laaja-alaisempaan syömiseen Välimeren dieetin myötä. Kiloja on vielä muutama pudotettavana, mutta proteiinipainotteinen ruokailu alkoi jo ottaa päähän, samoin vähäinen hedelmien määrä. Näin keskitalvella varsinkin mandariinit ja klementiinit ovat parhaimmillaan ja vastustamattoman herkullisia enkä halua jäädä niistä paitsi.

Vuosittainen lääkärintarkastus kuitenkin toi pienen sivujuonteen tähän aikomukseeni. Mitään hälyttävää ei tutkimuksissa käynyt ilmi, mutta kolesteroli ja verenpaine ovat molemmat sillä mallilla, että ruokalautaselta on nyt karsittava liiat rasvat ja suolat, ettei tilanne karkaa käsistä. On pyrittävä tyydyttävältä tasolta normaalille. Lääkärini oli oikein luottavainen sen suhteen, että ruokavaliota hieman justeeraamalla, muutaman kilon pudotuksella ja suolan määrän tarkkailulla tilanne normalisoituu hienosti. Toivotaan näin.

Ei näin!

Ei näin!

Joulun ja uudenvuoden herkuttelujen jälkeen oli jo muutenkin hyvä palata taas tasapainoiseen syömiseen. Kuinka ollakaan, Hesari kirjoitti sivuillaan runsas viikko sitten Dash-dieetistä. Enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan, vaikka montaa ruokavaliota on tullut kokeiltua tai ainakin niihin tutustuttua paperilla. Dash ei paljoa eroa Välimeren ruokavaliosta, voisi melkein sanoa sen olevan vähäsuolainen ja vähempirasvainen versio siitä. Dash on kehitetty USA:ssa ensisijaisesti verenpainetaudin ehkäisemiseen ja parantamiseen, mistä nimikin kertoo DASH= Dietary Approaches to Stop Hypertension. Laihtuminen tulee siinä sivutuotteena.

Dashin positiiviset vaikutukset verenpaineeseen – se lupaa vähintään muutaman yksikön pudotuksen, mikä minulle jo riittäisikin – perustuvat todella alhaiseen suolan (ja siten natriumin) saantiin ja toisaalta verenpainetta luontaisesti alentavien kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin lisäämiseen ruokavaliossa. Näitä viimeksi mainittuja on runsaasti juuri vihanneksissa ja hedelmissä sekä maitotuotteissa. Suolan määräksi suositellaan kolmea grammaa vuorokaudessa. Suomalaisten keskimääräinen suolansaanti on lähes 10 grammaa, joten jos oma kulutukseni on myös noissa lukemissa, niin parantamisen varaa todellakin on!

Omat sudenkuoppani suolan suhteen ovat varmaankin juusto, leikkeleet, kylmäsavulohi sekä sormisuolan ripottelu pihvien päälle. Toisaalta, jos on totta, että pöytäsuolan osuus on vain 20% kokonaiskulutuksesta ja että suurin yksittäinen suolanlähde on leipä ja einekset, niin ehkä sijoittaudun kulutuksellani alle tuon keskiarvon. Tätä blogia lukeville ja minut tunteville lienee selvää, ettei eineksiä omassa ruokapöydässäni näy. Koska elintapani ovat mielestäni vähintäänkin kohtuullisella tolalla, niin yritän keskittyä tuohon suolaan ja rasvojen laatuun. Arkiliikuntaa ja kevyitä lenkkejä olisi myös hyvä lisätä.

Näitä vain vähän...sniff!

Näitä vain vähän…sniff!

Ensimmäisinä toimina olen vaihtanut pikkupaheeni riisikakut suolatomaan versioon, kokkailen lähes suolattomasti enkä lisää suolaa pöydässä. Sekä salaatissa että kalaruokien seurana sitruuna auttaa kivasti korvaamaan suolaa, olen huomannut! Perjantaiaamuksi tilasin lähikaupasta erittäin vähäsuolaista leipää (alle 0.3g/100g). Leipä on vehnän ja rukiin sekoitusta, mikä ei ole aivan ihanteellinen kombinaatio, mutta toinen vaihtoehto oli täysvehnäinen valkoinen leipä. Pitää vielä toki tutustua muiden leipomoiden ja markettien tarjontaan. Kenties jostain löytyisi vähän rouhevampaa siemenleipääkin vähäsuolaisena.
Lähetin s-postia myös parlamentin työpaikkaruokaloista vastaavalle taholle ja odotan vastausta kysymykseeni, minkälaisia suolastandardeja keittiöissä noudatetaan. Toistaiseksi jatkan omien eväiden syömistä, mutta ennen kesää ilmeisesti toteutuva muutto tarkoittaa sitä, että minulla ei jatkossa tule olemaan käytössäni pientä ja erittäin hyödylliseksi osoittautunutta keittiötä. Joudun siis siirtymään ruokalan armoille muulloinkin kuin työmatkoilla.
Tällainen terveysprojekti siis menossa vuoden 2015 aluksi. Tästä tulee varmaankin päivitystä useammankin kerran. Pysykää linjoilla!

 

 

Tästä se taas lähtee, jokaperjantaisesta luomukorista runko aterioille.

Tästä se taas lähtee, jokaperjantaisesta luomukorista runko aterioille.

 

Taas laihdutetaan – alkuvuoden mietteitä

Published 5.1.2015 by ainosalminen

IMG_1347

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Miten on tammikuu alkanut? Uudenvuodenlupauksia tulee tehtyä kaikenlaisia, mahdollisia ja mahdottomiakin, vai mitä? Kuntoremontti, laihdutus ja tipaton tammikuu lienevät niitä perinteisimpiä teemoja vuoden alkajaisiksi. Tässä eletäänkin naistenlehtien ja nettivalmennusten huippusesonkia. Kaikkea on taas tarjolla, jotta saadaan joululahjoihin rahansa törsänneiden kansalaisten rahapussin pohjalta viimeisimmätkin sentit kerättyä. Kesälomien jälkeen sitten taas sama meininki uusiksi. Kovin lyhyt muisti on meillä kilojemme kanssa taistelevilla! Ehkä 2015 voisi olla se vuosi, jolloin käytämme omaa järkeämme näissä elämäntaparemonteissa, sillä kokemusta eri ohjelmista on varmaankin kertynyt aikaisemmilta vuosilta ihan tarpeeksi. Jos ne eivät ole aikaisemmin toimineet, miksi ne nytkään sitä tekisivät.Jos sitä kokemusta ei ole kerääntynyt ja pallo on aivan hukassa liikunnan ja ravitsemuksen suhteen, kannattaa tutustua tarjolla oleviin ohjelmiin, mutta sittenkin pohtia asioita omista lähtökohdistaan. Pystynkö tähän? Laitanko kaiken kerralla uusiksi vai teenkö pieniä muutoksia? Itsetuntemus ja maltti on tässä valttia. Vaadinko täydellistä suoritusta ja valittelen laihdutusryhmän nettikeskusteluissa repsahtelujani vai annanko itselleni armoa?

Meaux'n komea katedraali iltapäiväauringossa

Meaux’n komea katedraali iltapäiväauringossa

Nuo nettikeskustelut ovat ihan taiteenlaji sinänsä. Käytän jonkin verran Kiloklubin kalori- ja makrolaskuria ja kurkin siinä ohessa satunnaisesti keskustelufoorumia. Vertaistuki ja vastausten saaminen asiantuntijoilta ovat tärkeitä elementtejä ja siihen tarkoitukseen nuo foorumit ja FB-sivustot ovat oivia apuja. On kuitenkin helppoa huomata, että siellä samat tyypit laihduttelevat ja repsahtelevat ja palailevat ruotuun vuodesta toiseen. Laihduttaminen ja pudottettujen kilojen pitäminen poissa on toki tunnetusti vaikeaa, mutta välillä tuntuu, että kyse ei ole jojoilusta vaan – hmmm. sanoisinko harrastuksesta tai sosiaalisten suhteiden hoitamisesta. Foorumille kirjoittaminen, onnistumisten ja ongelmien purkaminen sinne vuodesta toiseen taitaa eräillä täyttää avain muun funktion kuin vertaistuen ja avun hakemisen. Hyväksynnän hakemista ja virtuaaliystävyyksien luomista? Haluavatko nämä henkilöt edes laihtua vai onko foorumeilla hengailu vain sisällön hakemista elämään?Tällaisia mietteitä alkuvuoden projektien suhteen noin yleisesti. Itselläni menivät loppuvuoden juhlat rennosti. Joulu kahden kesken suhteellisen kevyesti. Sampanjaa ja hanhenmaksaa oli pöydässä, mutta niitä kevensivät äyriäiset. Uusi vuosi olikin sitten raskaamman sarjan herkuttelua. Pitkiä lounaita ja illallisia aperitiiveineen ja viineineen, kuten Ranskassa on tapana. Uuden vuoden juhlinnan jälkeen ns. kevennettiin. Tehtiin vihanneskeittoa mutta sen seuraksi pöytään kannettiin tietenkin kaikki juhla-aterioden jämät: hanhenmaksaa, lohta, kotitekoista jänispatéeta, juustoja ja viinejä sekä kahvia ja konvehteja. Tätä ruokavaliota noudatimme neljä päivää putkeen. Sunnuntaiaamuna kotona vaa’alle: ei grammaakaan lisää painoa!! Haloo!! Miten tämä on mahdollista??

 

IMG_1392 IMG_1394 IMG_1405

Mitäpä sitä sen enemmän ihmettelemään. Hienoa, että näin kävi. Nukuin hyvin ja tarpeeksi, kävimme pari kertaa kävelyllä. Joululomaa oli pari viikkoa, kenties stressitasotkin tavallista alempana. Siinäkö se? Unen laadun ja määrän vaikutus hyvinvointiin yleisellä tasolla ja laihduttamiseen erityisesti on kai jo kaikkien tiedossa. Riittääkö painonhallintaan vain yöunien pidentäminen ja parantaminen? Olisko tässä se meikäläisen ”uudenvuoden lupaus” ja vuoden 2015 projekti?

Nyt pitäisi siis luvata laittaa itsensä ajoissa nukkumaan. Ei tule olemaan helppoa – eilenkin venytin iltaa aivan liian pitkälle. Syy oli kuitenkin hyvä ja sen nimi oli Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirja. Unen lisäksi pientä viilausta on tulossa myös ruokavalioon. Dukanin dieetti liudentuu Välimerelliseen suuntaan. Näistä enemmän lähiaikoina!

Ykös, ulos ja lenkille!

Ylös, ulos ja lenkille!

 

 

Ruokavaliomuutos, osa II

Published 22.11.2014 by ainosalminen
IMG_0514

Väriä syksyyn kesän lomakuvilla!

 

On tullut todistettua, ettei ainakaan allekirjoittanut pysy luonnollisesti ihannepainossaan vain pelkästään terveellisesti syömällä. Lautaselta löytyy luomut, hyvät rasvat, proteiinit ja hiilarit. Lisäravinnepurkkeja on tiskipöydällä (dosetissa 🙂 ) vino pino, liikunta on säännöllistä ja terveys kohdillaan. Painon noususta ei voi syyttää sairautta, ruoan kalleutta tai tiedon puutetta. Päivän ateriat valmistuvat omassa keittiössä, lounaan lämmitän työpaikalla. Vain työmatkat ovat hieman ongelmallisempia.

Liikaa kaloreita. Sen katson olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan painonnousun syy. Olen laskenut kaloreita ja makroja. Olen mennyt 40/30/30 ja 20/30/40 jaottelulla (hiilarit/proteiinit/rasvat). Proteiinia 2g/painokilo, rasvoja grammoissa ihannepainon verran ja loput kalorit hiilareista, done! Olen treenannut salilla ja tarponut metsässä, liikkunut 3-5 päivänä viikossa. Jaksamisen varmistamiseksi vahtinut, että kaloreita tulee lähemmäs 2000. Ei tulosta. Laskenut kalorit 1700:aan, sitten 1500 :aan ja todennut, ettei tulosta tule. Olen kokeillut, kestänkö isoja hiilarimääriä tai voinko opettaa kroppani rasvapolttoiseksi. Mitään ongelmia en ole kokenut millään systeemillä.  En ole allerginen, tuskin edes yliherkkä millekään ruoalle. Ainut mikä saa vatsan sekaisin, on keinotekoisest makeutusaineet: aspartaami, asesulfaami-K ja sun muut maltitolit.

IMG_0845

Ei näin!

 

Nyt en laske kaloreita enkä punnitse ruokia. Kaivoin naftaliinista sen menetelmän, jolla viimeksikin kilot lähtivät.

Viime sunnuntaina syötiin ravintolassa miehen kanssa ”juhla-ateria”. Dieetillä olemme molemmat, kilot katoavat ja vyötärö kapenee kummallakin. Sunnuntain ruokailu viineineen, kastikkeineen, ranskanperunoineen ja jälkiruokineen kuului ohjelmaan. No regrets! Kyllä maistui, mutta jälkiruoasta tuli aika etova olo, sen olisi voinut jättää väliin. En ole dieetin ulkopuolellakaan erityisen makeanperso. Maanantaina dieetti jatkui ohjelman mukaisesti, kovasti sunnuntaista poikkeavasti kylläkin. Nyt on 9 viikossa tullut lähes 5 kiloa painoa alas. Ostin Tri Dukanin uusimman laihdutusoppaan ja pistin homman pyörimään syyskuun toisella viikolla. Avomies liittyi seuraan kuukautta myöhemmin, yhtä hyvin tuloksin.

Samaisen tohtorin perusdieetillä olemme molemmat laihduttaneet aiemminkin. Minä pääsin eroon kymmenestä kilosta noin neljä vuotta sitten mutta kauaa en uudesta habituksestani ehtinyt nauttia. Liikaa herkuttelua, maailmanparantamista punaviinipullon kera ystävien seurassa, sinkkuneidin deitti-iltoja gastronomisten herrojen armoitetussa seurassa. Mozzarellaa ja purkkitolkulla Haagen Dazsin herkkujäätelöjä koti-iltojen piristykseksi …. eihän siitä hyvää seurannut 😦

IMG_1226

Tri Dukanin perusdieetti rakentuu seuraavasti: ensin 3 – 10 päivän pikastartti jolloin syödään pelkkää proteiinia (+päivittäin pieni annos kauralesettä) ja juodaan runsaasti vettä. Tätä seuraa vuoropäivin pelkkää proteiinia (PP) ja proteiinia+vihanneksia (PL). Näitä PP ja PL-päiviä vuorotellaan, kunnes ollaan päästy tavoitepainoon. Lopuksi totutellaan hiljalleen saavutettuun painoon (10 päivää per laihdutettu kilo). Tänä aikana ruokavalioon lisätään hiljalleen hiilihydraatteja ja rasvaa sekä viikottainen vapaa-ateria. Neljäs ja viimeinen vaihe on sitä uudelleen opittua kohtuusyömistä. Myös tässä viimeisessä vaiheessa pidetään kerran viikossa (loppuelämän ajan siis) yksi PP-päivä. Tässä vaiheessa meikäläiseltä pääsi viimeksi unohtumaan, että entiseen herkutteluun ei ole paluuta. Yritänpä tällä kertaa olla unohtamatta!

Tri Dukan on nyt kehittänyt uuden metodin, jonka kohderyhmäksi hän kuvailee henkilöt, joilla on vain muutama kilo pudotettavanaan, sekä ylipainoiset, jotka eivät halua hötkyillä projektinsa kanssa.

Uusi menetelmä on uskollinen Dukanin periaatteille: proteiini laihduttajan tiellä pitää ja nopeat hiilarit ovat helvetistä. Menetelmän nimi on ”L’Escalier Nutritionnel” eli ravinnon rappuset. Dieetin aloitus ajoitetaan maanantaille, joka on vanha tuttu PP-päivä. Tiistaina lisätään lautaselle vihanneksia. Näiden peruselementtien määrää ei ole rajoitettu. Keskiviikkona ohjelmaan otetaan yksi hedelmä, ei banaania, viinirypäleitä tai kirsikoita. Torstain uutuus on 45 g leipää. Perjantaina leivän päälle saa viipaloida 40 g juustoa. Lauantain jippo on pasta/peruna/riisi. Vaaleaa vähemmän, täysjyvää hieman enemmän. Keskimäärin annos on kypsennettynä 150g. Sunnuntai on lauantain kopio sillä erolla, että yksi päivän ateriosta on ”juhla-ateria”. Voit syödä vapaavalintaisen alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan sekä juoda lasin viiniä. Ruokaa ei kuitenkaan santsata. Jos päivän ykkösaterialla on jo tullut nautittua sallittu pasta-annos, ei kakkosaterialla päivän nopeita hiilareita enää tuplata. Ja maanantaina aloitetaan taas homma alusta 🙂

IMG_1227

Ravinnon rappuset ranskankielentaitoisille.

 

 

Viikkorytmissä maanantaista torstaihin laihdutaan, perjantai on ”neutraali” päivä ja viikonloppuna paino saattaa hieman nousta. Juuri lauantain ja sunnuntain herkkuja olen pyrkinyt nauttimaan erittäin kohtuudella, varsinkin työmatkaviikon edellä ja sen jälkeen. Jos juhla-aterian syönkin, syön sen vain osittain. En muutenkaan ole kotona tottunut jälkiruokiin, joten ne heivaan ohjelmasta pois. Alkoholin olen myös unohtanut toistaiseksi. Viime sunnuntain fiestaa lukuun ottamatta on tainnut jäädä kahteen tai kolmeen lasilliseen sitten dieetin alkamisen. Viikkorytmi on ollut helppoa omaksua, onhan tämä perussysteemiä joustavampi ja helpompi, vain yksi PP-päivä viikossa. Motivaatiota nostaa se, että olen jo kerran tällä dieetillä onnistunut. Sanon « onnistunut » ihan tarkoituksella, vaikka sitten lihoinkin nuo kilot korkojen kanssa takaisin. Tässä ainakin tiedän, että kalorimäärät ovat tarpeeksi alhaalla, jotta laihtumista tapahtuu, ja toisaalta sopivan korkealla, jotta jaksan työssä ja treeneissä. Jälkimmäinen on tietenkin osittain omien mukautustoimien ansiota.

Käyn treenaamassa ti ja pe. Tiistaina pidän huolen siitä, että energiaa on kropassa tarpeeksi, sanoipa Dukanin ohjelma mitä tahansa. Jos taas torstaina ei leivänsyönti tunnu tarpeelliselta, jätän sen väliin. Samoin lauantain nopeat hiilarit. Sunnuntain herkutteluksi riittää joskus jo nokare ranskankermaa pinaatin höysteenä ja tupla-annos hedelmää. En ole tuntenut tarvetta latoa lautaselle hanhenmaksaa ja rasvaista possua taikka keitellä kermakastikkeita. Eivät nuo juuri muutoinkaan kuulu ruokavaliooni.

Dukanin dieetti on varmasti niitä, jotka ovat terveystieteilijöiden hampaissa: liian vähän hiilaria, liian vähärasvainen ja liikaa maksan tukkivaa proteiinia. Olkoon vain, tällä mennään vielä muutama viikko, puolivälin krouvissa olen ja uudenvuoden tullen alkaa tasapainottelu ja saavuttettujen tulosten ylläpito.

IMG_0511

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Nettivalmennusten viidakossa

Published 1.6.2014 by ainosalminen

Tänä keväänä erilaisia nettivalmennuksia kropan kiristämiseksi ja puhdistamiseksi on ollut tarjolla todella runsaasti. Olen itse seurannut fitness- ja ruokablogeja säännöllisesti vasta noin vuoden ajan, joten ehkä kyseessä ei ole ainoastaan tämän kevätkesän tendenssi vaan vain minulle uusi asia.

Tarjolla on maksuttomia ja maksullisia ruokavalioita ja treeniohjelmia. On grammantarkkaa punnitsemista ja toisaalta rennompaa, vain suuret linjat antavaa ohjeistusta. Yksi patistaa tyhjällä vatsalla tehtäviin aamuaerobisiin lenkkeihin, toinen kehottaa olemaan stressaamatta liikunnasta, kolmas uskoo raskaan raudan nostamiseen.

Olen itsekin osallistunut nettivalmennuksiin, enkä todellakaan ole ainoa. Nettikeskusteluissa olen havainnut yhden jos toisenkin harmittelevan sitä, ettei pääse osallistumaan kuntohaasteeseen A kun on dieetti B päällä. Tarjontaa on paljon ja kaikkialle pitäisi ehtiä. Vai pitääkö? Itseäni alkoi eilen mietityttää oma käyttäytymiseni tässä nettivalmennusviidakossa….. onko tässäkin nyt lähtemässä mopo käsistä?

Tänä keväänä olen itse törmännyt netissä mm. seuraaviin valmennuksiin:

Näiden personal trainereiden ja ravintovalmentajien ohjelmista Taikinasta teräkseksi, Kuukaudessa kireäksi ja Kesäksi kuntoon olivat ilmaisia. Hintaihaitari maksullisten valmennusten osalta oli 49 – 89 euroa. Valmennusten pituus vaihteli kolmesta kahdeksaan viikkoon.

Monia muitakin valmennuksia tarjoavia nettisivustoja löytyy hakemalla erittäin helposti. Tarjontaa on hurjasti! Ravintoa ja liikuntaa koskevaa tietoa on tarjolla enemmän kuin yhdet ihmisaivot pystyvät sulattamaan ja helpommin kuin koskaan.

Virtuaalimaailma on hyvin tehokas viestinkantaja. Facebook-sivujensa ja blogiensa kautta valmentajat markkinoivat tuotteitaan, ja tätä tehostaa vielä piirien suhteellinen pienuus: samanmieliset tai yhteistyössä toimivat valmentajat linkittävät ja jakavat kavereiden postauksia. Tähän kun lisätään blogien lukijoiden viestittelyt, niin jättilumipalloefekti on valmis. Tulee tunne, että tämä on nyt SE juttu, kaikkihan siihen osallistuvat, pakko osallistua itsekin!

Kuten sanoin, olen itsekin osallistunut muutamaan valmennukseen. Onko « muutama » liikaa? Kun tarjonta tulee kotiin tietokoneen ruudulle, voi nappia painamalla saada illuusion, että homma on hoidossa, ravintoasiat kondiksessa ja ylimääräiset sentit vyötäröltä katoavat samalla kun eurot kolahtavat valmentajan kassaan. Valmennusta valmennuksen perään, koskaan ei tule tarvetta miettiä itse, mitä suuhun pitäisi panna ja montako treeniä viikossa pitäisi suorittaa. Entä jos osallistumisesta ja yhteisöön kuulumisesta tulee tärkeämpää kuin valmennuksen sisällöstä? Valmennusriippuvuus – onko sitä?

Mikä sopii minulle ei sovi naapurille? Onko kalori kalori? HIIT vai rasvanpolttolenkit? Maidoton ja viljaton vs. tavallinen suomalainen kotiruoka. Rajoitanko rasvoja vai hiilareita? EI, EI, EI … hulluksihan tässä tulee. Oman järjen käyttö ei ole kiellettyä. Neuvoja ja opastusta on hyvä pyytää ja saada, mutta omasta kropasta huolehtimista ei pidä kokonaan ulkoistaa.

Note to self: kun se oma tapa syödä ja liikkua on löytynyt, olisi hyvä olla tempoilematta ja unohtaa metodin muuttaminen kuukauden välein. Välillä voi kiristää ja « siivota » ruokavaliotaan, jos on tullut löysäiltyä liikaa. Mutta siivousta, kiristelyä, laihdusta ja kieltäytymistä tauotta ja itseään piiskaten – EI HYVÄ! NO GOOD! PAS BIEN!

Olen saanut nettivalmennuksista paljon informaatiota ja ideoita. Olen noudattanut niiden ohjeita tarkasti tai vähemmän tarkasti. Olen jatkanut loppun asti ja joskus keskeyttänyt. Tulokset ovat olleet niin ja näin, varsinkin näin 😦

Mutta, olen myös niiden myötä löytänyt oman tapani syödä, joka pohjautuu paleoon. Pyrin syömään puhdasta ja selkeää ruokaa, luomua aina kuin mahdollista. Vältän maitotuotteita ja viljoja, mutta en kieltäydy kummastakaan täysin, sillä vatsani ei pienistä määristä häiriinny. Ihannepainon verran rasvaa grammoina, paljon vihanneksia, kohtuudella proteiinia. Marjoja ja hedelmiä. Tykkään testata superfoodeja ja niistä esim. kaakaonibsit ovat jäänet pysyvästi käyttöön. Lisäravinteista D-vitamiini, magnesium ja omegat kuuluvat ohjelmaani.

Olen innostunut HIIT-tyyppisestä treenistä ja kahvakuulan nostamisesta.

Olen myös valmennusten Facebook-ryhmissä ja blogeissa tutustunut samojen ongelmien kanssa taisteleviin kanssasiskoihin (« kanssaveljiä » ei siis todellakaan ole näissä yhteyksissä näkynyt – vain naisetko laihduttavat?). Yhteys heihin ja keskinäinen ajatustenvaihto ja tuki on ollut ja on todella tärkeää ja mielenkiintoista.

Vaikka nyt julistankin itse itseni « nettivalmennuskieltoon » – enough is enough – jatkan alan blogien seuraamista (blogilistani sivupalkissa!!) ja hedelmällisiä keskusteluja FB-ryhmissä 🙂

Kiireettömiä ajatuksia

elämästä ja muusta

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.