Loma

All posts tagged Loma

Esa Saarisen Pafos-seminaari

Published 30.10.2018 by ainosalminen

Kotihyllyn kaksi teosta Esan varhaisvuosilta saivat nyt seuraa parista uudemmasta kirjasta – upeilla omistuskirjoituksilla tietenkin!

Esa Saarisen syyskuun lopulla vetämästä Pafos Classic -seminaarista on nyt kulunut jo tovi ja lienee paikallaan yrittää jonkinlaista yhteenvetoa tunnelmistani niin paikan päällä kuin kotiin palattuani. Olin ennen matkan varaamista tutustunut Esan nettisivuilta löytyviin kävijäkokemuksiin ja edellisten seminaarien päiväohjelmaan. En sittenkään oikein osannut hahmottaa, mistä koko seminaarissa oli kyse. Ensimmäisenä aamuna kävi ilmi, että aika moni oli lähtenyt matkaan samalla tavalla – tietämättä sen kummemmin mikä heitä perillä odotti. Sitten oli niitä, jotka olivat jo Pafos-konkareita: eräskin Veikko oli mukana jo seitsemättä kertaa!

Ilman ennakko-odotuksia, tyhjältä pöydältä ja rennoin rantein – kenties tämä olikin oiva tapa vapauttaa kapasiteettia uudelle ajattelulle, toisten kohtaamiselle ja läsnäololle. Arjen kiireiden ulottumattomissa seminaarin maaginen, ”hellän dyaaminen” ilmapiiri ja mielenkiintoiset kanssamatkustajat antoivat alkumetreiltä lähtien lupauksen huikeasta viikosta. ”Jos odotuksenne ovat korkealla, ne ovat räikeästi alakanttiin” kuulimme paikan päällä, ja niinhän siinä todella kävi!

img_6052

Tästä se alkoi – viikon ohjelma ja muistikirjan vielä tyhjät sivut.

Korkeakoulutettua väkeä oli paljon, mutta kaiken kaikkiaan osallistujajoukko oli melko heterogeeninen. Jokaisella oli omat motiivinsa osallistumiselle, ja henkilökohtaiset toiveet viikon annista vaihtelivat. Jotkut kertoivat niistä ja itsestään hyvinkin avoimesti, toiset olivat pidättyvämpiä. Kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri Suomea – aktiiveja, jo eläkkeelle siirtyneitä, paljon kokeneita, uuden suunnan etsijöitä, yksin, kaksin, perheen kera. Mattimeikäläisiä ja alojensa huipputekijöitä, työnantajan kannustamina matkaan lähteneitä ja itse itseensä investoineita, kuten minä.

Perheen kera matkalla oli myös Esa. Hänen kuningattarensa Pipsa hääri hyväntahtoisena haltijattarena taustalla ja monilahjakkaat pojat huolehtivat mm. konferenssiteknikon hommista. Hurmaavia ja helposti lähestyttäviä ihmisiä, jotka vuosien kokemuksella ja Esan valovoimaisen persoonan johdolla loivat saliin yhdessä hujauksessa ainutlaatuisen ilmapiirin. Siellä oli helppo heittäytyä ajattelemaan ja innostumaan.

img_6105

Seminaari täydessä vauhdissa.

Esan omia sanoja mukaellen: viikon tarkoituksena ei ollut oppia ajattelemaan kuten E. Saarinen vaan aktivoida oma ajatteluprosessi, sisäinen dialogi ja uudistuminen. Meitä rohkaistiin seuraamaan mielen liikkeitä, vaikka ne veisivät meidät pois käsiteltävistä teemoista ja uppoutuisimme omiin maailmoihimme kesken luennon. Oli hedelmällistä havainnoida, mitä kaikkea omaan päähän putkahti, kun saattoi vapautuneesti assosioida eikä ajattelua ohjailtu tai pakotettu karsinoihin. Sieltähän nousi pintaan vaikka mitä mielenkiintoista! Käsitellyistä jutuista oli sitten mukava vaihtaa mielipiteitä lounaalla tai alkuillan vapaamuotoisissa keskusteluryhmissä, joiden mielenkiintoiset debatit jatkuivat usein vielä illallispöydässä herkullisen kyproslaisen ruoan äärellä.

Monta todistusta ja diplomia on elämän varrella pöytälaatikkoon kertynyt, mutta tämä taitaa olla niistä se hienoin 🙂

Mikä sitten oli viikon anti? Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Edellä jo mainitun oman ajattelun aktivoimisen ja kirkastamisen lisäksi seminaari tarjosi tilaisuuden tavata upeita ihmisiä, ja ulkosuomalainen nautti erityisesti pitkistä keskusteluista äidinkielellään. Uskon, että elämänfilosofisten kysymysten käsittely melko epäakateemisesti, huumorinkin keinoin, loi hedelmällisen ja pakottoman ajatteluympäristön kaikille osallistujille. Kun lähtökohtana on hyväntahtoinen suhtautuminen niin itseensä kuin toisiinkin, liikutaankin yhtäkkiä aivan uusissa sfääreissä, ylärekisterissä, ja syntyy ”maagista nostetta”.

Palaan säännöllisesti muistiinpanoihini ja kuuntelen YouTubesta Esa Saarisen Aalto-yliopiston luentoja, joissa pohditaan paljolti samoja aiheita kuin Pafoksella. Olen kokenut hyödylliseksi palautella mieleen mm. sellaisia teemoja kuin mikromuutokset, kohottavat arkikäytännöt ja myönteisten tunnetilojen vipuvoima. Ne jäivät voimakkaasti mieleeni ja tuntuivat heti sellaisilta asioilta, jotka haluan pyrkiä toteuttamaan omassa elämässäni. Muistikirjastani löytyy oma sivunsa myös Muumifilosofialle ja Timonen-dimensiolle sekä pitkä lista kiinnostavia lähdeteoksia.

Intensiivinen ja unohtumaton viikko kaiken kaikkiaan, hyvässä seurassa itseni, Esan ja 149 muun loistotyypin kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aino Salmiselle, jonka valovoima ja karisma loi hohtoa Pafos 51 -seminaarissa. Innoituksella, Esa Saarinen ❤

P.S. Jos olet kiinnostunut Esan ajatusmaailmasta, Pafos-seminaarista ja systeemiajattelusta, aloita tästä keskusteluartikkelista tai laita luentovideot pyörimään netistä :

http://www.esasaarinen.com/sites/default/files/esaarinen_tiedostot/Saarinen%20Slotte%202005%20Pafos-dialogi.pdf

 

Kypros, uusi tuttavuus

Published 22.9.2018 by ainosalminen

Näkymä hotellini terassilta rantakadulle

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun olen viimeksi ollut seuramatkalla. Perinteisesti olen käyttänyt Luxairtours’in palveluja kotikenttäedun vuoksi, mutta tällä hetkellä Kypros ei kuulu sen valikoimiin. Ehkä kohde ei enää kiinnostanut asiakaskuntaa tai sitten maan geopoliittinen asema itäisen Turkin ja Syyrian lähellä on saanut matkanjärjestäjän varuilleen. Oli miten oli, Esa Saarisen Pafos-seminaari oli varattu, reissuun oli päästävä, mutta lennot ja hotelli puuttuivat. Pidin vaivattomimpana tapana ostaa koko paketin valmiina. Niinpä selvitin vaihtoehtoja ensin internetin avulla, minkä jälkeen marssin matkatoimistoon. Kriteereiksi asetin sopivat matkustuspäivät sekä majoituksen itse seminaarihotellissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Valinnan vaikeutta ei lopulta ollut: TUI Belgia oli ainoa sopiva vaihtoehto.

Viikoksi suunnittelemani matka venyi oikeastaan ihan sopivasti 10 päivän mittaiseksi. Viisipäiväisen seminaarin lisäksi minulla on nyt toinen mokoma omaa aikaa. Ehdin saada hieman väriä pintaan ja piipahtaa ihailemassa mm. kuuluisia roomalaisia mosaiikkeja ja muita nähtävyyksiä. Hotellini Almyra on seminaarihotelli Annabellen naapurissa ja sen kanssa samaa ketjua. Voin halutessani käyttää myös sen palveluja, niin ravintoloita kuin allasaluettakin.

Moderni hotelli Almyra aivan seminaarihotellin naapurissa

Aikainen aamulento Brysselistä ahdisti jo etukäteen, vaikka olinkin päättänyt lähteä reissuun jo edellisenä iltana töiden jälkeen. Matkatoimistoni oli varannut minulle yöpymispaketin lentokenttähotellista. Pakettiin kuuluu yöpyminen, early bird -aamiainen paperipussissa ja sokerina pohjalla ilmainen pysäköinti loman ajaksi. Etu on huomattava, sillä auton jättäminen parkkiin lentokentälle maksaa helposti yöpymisen verran. Vastaavia hotelleja on lentokentän kupeessa vieri vieressä, ja alueella kiertää aamuisin ja iltaisin bussi, joka vie kentälle. Omaan paluuaikaani bussikyytiä ei ole tarjolla, joten lyhyt taksireissu on tiedossa.

Aina yhtä ikävä moottoritie E411 oli tavallistakin hankalampi tietöiden vuoksi. Työmatkaliikenne oli kahden kaistan sulkemisen takia jumittanut Luxemburgin ja Arlonin välisen pätkän tyystin. Lähdinkin matkaan vasta iltauutisten jälkeen. Yön pimeydessä monella kuskilla tuntui olevan bensaa suonissa tavallistakin runsaammin ja ratin takana sai olla tarkkaavainen. Hotellilla vastaanotto oli ystävällinen, huone pieni mutta juuri passeli yhdelle. Kaikkein järkevintä olisi ollut sujahtaa lakanoiden väliin heti, mutta ajomatka ja tuleva aamuherätys tuntuivat jännityksenä kropassa. Siihen auttoi tietenkin hyvä belgialainen olut!

Jugurttia, hedelmiä ja pähkinöitä!

Olin tsekannut itseni lennolle jo kotona, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Jonoa laukun luovutukseen ei ollut, päinvastoin kuin perinteiseen lähtöselvitykseen. Ehkä reittiliikenteen matkustajille aika itsestäänselvä mobiilipalvelujen käyttö ei ole vielä niin yleistä lomailijoiden keskuudessa.

Olin maksanut hieman ylimääräistä varauloskäynnin viereisestä istumapaikasta. Vaikka en mikään pitkäkoipi olekaan, charter-koneen ahtaus ja erittäin lyhyeksi jääneet yöunet ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Koneessa sitten totesin, että paikkani 12A olikin aivan tavallisella rivillä. Enkä ollut ainoa, joka oli samassa tilanteessa. Selvisi, että kone oli jouduttu vaihtamaan ja varauloskäynnit olivatkin tässä Boeing 737:ssa riveillä 15 ja 16. Kun boarding oli hoidettu, alkoivat lentoemännät sumplia tilannetta, ja kolme matkustajaa kerrallaan vaihdoimme paikkoja. Eräitä henkilöitä jouduttiin hetken taivuttelemaan, ennen kuin he ymmärsivät, että yllätyksenä kohdalle osuneesta ylimääräisestä jalkatilasta oli luovuttava.

Lento oli miellyttävä, ei ilmakuoppia eikä keihäsmatkalaisia. Yhteen sellaiseen nimittäin törmäsin aamuneljältä lentokenttäbussia odottaessani. Hollantia solkannut mies oli tainnut säästää hotellikulut ja viettää yön bailaten. Sen verran rapsakassa kunnossa tyyppi oli, että lieneekö edes päässyt lennolleen 😳.

Nyt olen jo ehtinyt nauttia pari päivää Kyproksen auringosta, hyvästä ruoasta ja ihmisten ystävällisyydestä. Ystävällisen lisäksi he ovat kärsivällisiä, kun jaksavat tällaisen kielipuolen turistin haparoivaa kreikkaa kuunnella. Huomenna aamulla alkaa Esa Saarisen legendaarinen Pafos-seminaari. Olen haaveillut osallistumisesta jo jonkin aikaa ja nyt tein haaveesta totta! Siitä sitten enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Yksi hotellin kolmesta altaasta iltavalaistuksessa

Blogin pitkä kesäloma päättymässä

Published 22.8.2018 by ainosalminen

 

Blogin kesäloma on pikkuhiljaa päättymässä. Oli jo aikakin, kolme kuukautta edellisestä kirjoituksesta. Voi, kunpa itselläkin olisi yhtä pitkä vapaa! En toki voi valittaa, pidin neljä viikkoa kesälomaa ja irtauduin arjesta totaalisesti.

Helteitä riitti kaikkialla, missä ehdin käydä. Suomen aurinko helli niin pyöräretkillä Varsinais-Suomessa ja kuin meren rannalla Helsingissäkin. Onneksi museoissa oli mielenkiintoista nähtävää ja toimiva ilmastointi – se tarjosi tervetulleita taukoja jatkuvalle kuumuudelle.

Kesäiset kelit jatkuivat Ranskan alpeilla, missä hengitin keuhkot täyteen raikasta ilmaa, joogasin ja viruttelin varpaitani jäätävissa vuoristopuroissa. Korkean paikan leiriä jatkoin Sveitsissä. Vielä toukokuussa kylmä Luzern-järvi oli elokuun alkupäivinä todellinen keidas, johon kelpasi pulahtaa hikisen vaelluksen jälkeen. Rigi-vuoren hulppeat maisemat ja ihanien ystävien seura maistui. Viimeinen suunniteltu pysähdys oli Zürichissä. Siellä ehdin parissa päivässä koluamaan tehokkaasti läpi koko joukon museoita, kävinpä jopa poliisiasemalla ihastelemassa Giacomettin seinämaalauksia.

Niin kiva loma minulla oli, että en pystynyt ajamaan Sveitsistä suoraan kotiin asti, vaan pysähdyin ex tempore Elsassin viiniseudulle vielä yhdeksi kuumaksi kesäyöksi.

img_5197

Nyt on jo paluu arkeen täydessä käynnissä, vaikkakin aloitus on aika pehmeä. Typistin tämän ensimmäisen työviikon nelipäiväiseksi ja lennähdän perjantaiaamuna viikonlopuksi Tukholmaan.

Eikä siinä vielä kaikki…syyskuussa kesä jatkuu Kyproksella Esa Saarisen Pafos-seminaarissa. Sitä ennen ehdin myös osallistumaan juoksutapahtumaan Pariisissa. Pääsen juoksemaan pitkin Champs Elyséetä ja Seinen kauniita rantoja ja ylittämään maaliviivan Eiffel-tornin alla.

Upeita juttuja tiedossa siis!

Reissunaisen hotellit

Published 26.11.2017 by ainosalminen

Antwerpenin bloggaajatapaaminen: tilava ja yksinkertainen huone entisessä luostarisairaalassa (Hotel Elzenveld).

Laskin pari viikkoa sitten ihan huvikseni, montako hotelliyöpymistä minulle kertyy tänä vuonna. Räknäsin yhteen työmatkat, lomamatkat, viikonloppupyrähdykset ja todellakin yllätyin: tulen tänä vuonna viettäneeksi kolme kuukautta hotelleissa!! Aika huimaa. Juuri mietin patjan vaihtoa kotivuoteessa, sillä niin suositellaan tehtäväksi noin kymmenen vuoden välein. Minun patjani taitaa kyllä olla ikäisekseen hyvin säilynyt ja vähän käytetty – taidanpa odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin ostan uuden.

img_0700

Pääsiäismatkalla Ranskassa: Orleans ja tutun ketjuhotellin superior-huone, josta oli näköala Loire-joelle (paljon matkustavan platina-asiakkaan etu!) (Hotel Mercure Centre Orleans)

Suurin osa hotelliöistä kertyy työmatkoilta. Strasbourgissa olen jo pitkään käyttänyt Accor-ketjun Mercure-hotellia. Huone on persoonaton ja väritön, ilmastointijärjestelmä kaipaisi uudistamista ja ikkunoita olisi kiva pystyä avaamaan enemmän kuin raolleen. Hyvinä puolina on mainittava erittäin ystävällinen palvelu, tilava parkkipaikka ja kiva pikkuravintola. Hinta menee hieman matkakorvauskaton yli, mutta olen päättänyt maksaa pari kymppiä omasta taskustani siitä ilosta, että tiedän pääseväni toimistolle kävellen 12 minuutissa. Se on pistämätön etu. Istuntosalissa on oltava ajallaan, enkä halua stressata aamuruuhkissa tai huomata ratikkapysäkillä, että liikennöinti on teknisen vian tai lakon takia pysähdyksissä.

fullsizeoutput_e1a

Työmatkalla Pariisissa: Eiffel-tornin juurella siisti ja rauhallinen mutta vähän vanhahtava huone (Best Western Hotel Tour Eiffel Invalides)

Accor-ketjulla on laaja hotelliverkosto etenkin Ranskassa, ja istuntoreissuilta kertyviä pisteitä törsään matkustaessani omalla ajallani. Pariisissa valitsin syyskuussa itselleni viikonlopun ajaksi ketjuhotellien vastakohdan eli boutique-hotellin Oopperan kulmilta. Kirjailija Stendhalin teoksen ”Le rouge et le noir” inspiroima puna-mustasävyinen huone oli ylellinen kylpyhuoneen Clarins-tuotteita myöden. Hotellin tervehdyksenä perinteisten suklaiden lisäksi yöpöydällä odotti myös pienenpieni rannekoru! Aamupala oli tyypillisen ranskalainen, patonki rapeakuorista ja tuoremehu vastapuristettua. Pieni aamiaishuone oli kellarissa ja ikkunaton. Ensimmäisenä aamuna jouduin odottamaan pöydän vapautumista ja toisena aamuna kävinkin sitten nauttimassa petit-déjeuner’n viehättävän brasserien terassilla lähellä Comédie Françaisea.

IMG_3314

Pientä luksusta viikonloppuun (Hôtel Stendhal Place Vendôme, Pariisi)

Brysselin työmatkoilla on hotellivalikoima viime vuosina kehittynyt huimasti. Komission, neuvoston ja parlamentin valtaisien toimitilojen läheisyydestä on pikkuhiljaa kadonnut kaikenlainen asutus. Viimeisimmätkin, jo ränsistyneet talot ovat saaneet väistyä grynderien ja arkkitehtien tieltä, kun toinen toistaan modernimmat toimistorakennukset ja hotellit kohoavat kohti Brysselin sään tai liikenteen päästöjen harmaaksi värjäämää taivasta. Reissunaisen etu on tietenkin hotellihuoneen löytämisen helpottuminen. Suosikikseni on täällä noussut ultramoderni Radisson Red. Sänky on erinomaisen mukava ja kylpyhuone käytännöllinen. Pidän myös huoneiden ja julkisten tilojen raikaista väreistä ja nuorekkaasta tyylistä. Ala-aulan biljardipöytääkin olen kokeillut!

Ultramoderni ja toimiva hotelli, jonka vuoteissa uni maistuu. Bonuksena sijainti 100m työpaikalta (Radisson Red, Bryssel)

Silloin harvoin kun neiti-ihmisellä käy tsägä ja hän pääsee reissuun herraseurassa, on hotellin valinta todellakin ns. ”herran hallussa”. Toistaiseksi ei ole ollut valittamista! Olen ottanut sen linjan, että matkaseuran pitää olla niin mukavaa, että hotellihuoneesta ei niin väliä. Vaan kyllähän miellyttävä ympäristö tuo romanttiselle kohtaamiselle oman lisänsä. Upeat näkymät 18. kerroksesta yli kaupungin, lasi sampanjaa tunnelmallisessa pianobaarissa tai Belle Époquen charmia Unescon maailmanperintölistalle kuuluvassa arkkitehtuurin helmessä.

Ihania muistoja … mitähän seuraava matka minulle tarjoaa?

Upeat näköalat, kaunis sisustus ja hyvää seuraa (The Hotel, Bryssel)

Gurun matkassa

Published 8.10.2017 by ainosalminen

 

Moloksen pikkuranta Paroksen itärannikolla. Täällä sai kaapia kallioseinistä punaista ja harmaata savea, josta tehtiin veteen sekoittamalla kokovartalonaamioita. Luonnon oma ilmainen kauneushoitola!

Keskustelua aamupalapöydässä:

– Olin entisessä elämässäni kiertävä sirkustaiteilija, sain siitä ilmoituksen unessani.

– Oi, miten mielenkiintoista! Minä koen myös uneni ja niiden viestit todella voimakkaasti. Olen muutenkin erittäin herkkävaistoinen ihminen.

– Minä tunsin aivan mielettömän voimakkaan energiahyrrän pyörivän rintalastani alla, kun harjoitimme vuorohengitystä. Luuletteko, että neljäs chakrani on nyt avautumassa?

– Entä sinä Aino, mikä sinä olit entisessä elämässäsi?
——————————————

Olin kuunnellut vastaavia keskusteluja jo muutamana aamuna ja pyrkinyt vain joko nyökkäilemään hyväksyvästi tai keskittymään kreikkalaisen jugurtin, hunajan ja pähkinöiden jumalaiseen yhdistelmään. Tunsin itseni ajoittain ulkopuolikseksi tässä joukossa. Mietin, oliko valitsemani joogaleiri minulle täysin sopimaton. En ollut tullut tänne nuolemaan haavojani, etsimään yhteyttä sisäiseen lapseeni enkä hakemaan uutta suuntaa elämälleni. Halusin vain tehostartin joogaharrastukselleni, oppia koordinoimaan asanat hengitykseen ja voimistaa kroppaani astangan avulla Kreikan auringon alla.

Lefkesin valkoinen kaupunki keskellä Paroksen saarta.

Kollegani O:n suosituksesta olin varannut itselleni paikan ranskalaisen joogin järjestämälle kesäkurssille Paroksen saarella. O oli itse osallistunut kyseiselle kurssille jo kahdesti ja edistyneenä astangan harrastajana kehui opettajaa päteväksi. Viikko joogaa kahden viikon kieliopintojen jälkeen ja mahdollisuus tutustua uuteen saareen Kykladeilla vaikutti minusta rentouttavalta ajatukselta.

Hotelli mainosti itseään neljällä tähdellä. Hyviä puolia olivat rauhallinen sijainti keskustan ulkopuolella, uima-allas aurikotuoleineen ja loistava aamiaisbuffetti. Valitettavasti seinät olivat kuin paperia ja minua kierrätettiin kolmessa eri huoneessa viikon loman aikana, sillä en suostunut majoittumaan huoneessa, jonka ainoa pieni ikkuna aukeni suoraan parkkipaikalle. Olin maksanut parvekkeellisesta huoneesta, jossa olisi vähintään osittainen näkymä merelle.

Kaunis hautausmaa Lefkesin kirkon takana tarjosi tervetulluttua varjoa keskipäivällä.

Aamuisin teimme kahden tunnin astangajoogan. Välillä keskityimme hiomaan tiettyjen asanoiden tekniikkaa, opettelimme korjaamaan toistemme asentoja ja avustamaan niissä. Rohkaistuin kokeilemaan jopa päälläseisontaa ja yllätin itseni onnistumalla siinä! Opettaja neuvoi aloitusasennon ja tekniikan, jalat nousivat kevyesti ylöspäin ja alun tukemisen jälkeen pysyin hetken pystyssä omin avuin. Mikä fiilis! Siinä se taas nähdään, että monen suorituksen esteenä ovat vain omat väärät käsitykset omista kyvyistä. Kunhan olkapään liikkuvuus tästä vielä paranee, ajattelin siirtyä treenaamaan myös käsilläseisontaa. Omalla joogasalilla järjestetään säännöllisesti ”inversion workshops” eli ylösalaisinasentotyöpajoja. (Hah! Huomaatteko, mikä uudissana!).

Iltaisin ohjelmassa oli 1,5 tuntia kundaliinijoogaa. Kuuntelimme joogin omalta gurultaan oppimaa sanomaa energioista, universaalista rakkaudesta ja jumaluudesta. Hän kehotti etsimään niitä omalla tavallamme, olipa se sitten jooga, taidemaalaus tai muu tapa, jolla saamme mielen rauhoitettua ja koemme yhteyttä maailmankaikkeuteen. Jumaluuden hän erotti jumalasta, hänen opettamassaan joogaperinteessä ei palvottu ketään. Joogi kertoi itsekin poimineensa eri opettajilta ja eri perinteistä hänelle itselleen sopivimmat palat.

Meditoimme, mitä olin odottanutkin, mutta se tehtiin mantroja lausumalla tai erilaisilla hengitystekniikoilla – joskus molempia yhdistämällä. Vierastin kovasti etenkin sanskriitinkielisiä mantroja, joiden tarkoitusta en useimmiten ymmärtänyt laisinkaan. Mieli ei tyhjentynyt, päinvastoin. Ympärillä vastaeronneet keski-ikäiset naiset itkivät kuka minäkin iltana, meditaatio sai heillä tunteet pintaan. Harjoituksen jälkeen minä olin useimmiten ainoa, joka ei osannut kertoa auenneista chakroista tai mudrien ansiosta kuumenneista sormenpäistä. En nähnyt värejä enkä osannut keskittyä katsomaan kolmannen silmäni kautta sisäänpäin. Nautin vain lämpimästä iltatuulesta ja upeasta auringonlaskusta.


Niin, mikä minä siis olin entisessä elämässäni? En todellakaan tiedä. En tiedä edes sitä, onko sellaisia olemassa vai elämmekö vain kerran. En ole vastaanottanut mitään asiaa koskevia ilmoituksia tai sitten en ole osannut niitä tulkita.

Paroksen saari oli kaunis, sain uutta intoa joogaan ja ymmärsin, että haluan sen tarjoavan minulle sekä rentoutusta että fyysistä haastetta. Chakrat ja mantrat jätän niistä kiinnostuneille.

Ermoupoli – Kykladien helmi

Published 5.9.2017 by ainosalminen

Syksy on saapumassa hurjaa vauhtia. Vielä muutama päivä sitten ikkunaa sai pitää auki ympäri vuorokauden, nyt jo kivilattiat kylmenevät ja villasukat on vedettävä jalkaan. Pitkän kesäloman jälkeen on ottanut aikansa, ennen kuin pääkoppa on sopeutunut työntekoon ja järki ymmärtänyt, että aamulla on syytä jättää sandaalit kaappiin ja napata takki mukaan.

Syksy, syyskuu…. uuden alkua monelle meistä enemmän kuin tammikuu. Kesällä kypsyvät mansikoiden lisäksi uudet ajatukset. Uusin voimin ja levänneenä vanha tuttu arkikin jaksaa taas innostaa. Saattaapa löytää intoa sen uudistamiseenkin, karsia pois turhaa ja keskittyä olennaiseen. Ainakin hetkeksi.

Taannoin tuli luvattua, että kerron vielä Syroksen saaren kauniista pääkaupungista, Ermoupolista. Tässä kesän muistoksi muutamia kuvapainotteisia tunnelmapaloja ja juttuja.

img_2120

Pyhän Nikolaoksen kirkko on iltavalaistuksessa käsittämättömän upea. Ortodoksinen pyhättö kuuluu Kreikan kuuden suurimman kirkon joukkoon.  Alla olevassa kartassa se ei näy, mutta sijaitsee Apollo-teatterista hieman oikealle, Vaporian kaupunginosassa. Apollo-teatteri muuten on minikokoinen kopio Milanon La Scalasta. Siellä Aegean festivaaleilla esitetyssä Madama Butterfly -oopperassa nimiosaa lauloi Eilana Lappalainen. Itse en oopperassa käynyt, mutta kurssikaverit harmittelivat artistin luokattoman huonoa laulamista. Selvisi sittemmin, että tämä suomalais-kanadalainen laulajatar oli Apollo-teatterin johtajan vaimo. Nepotismia parhaimmillaan!

Satamassa törmäsin eräänä päivänä Greenpeacen Rainbow Warrior III -alukseen. Se oli kiinnittynyt laituriin kahdeksi päiväksi osana Kreikan saariston kesäkampanjaa. Tavoitteena oli saada niin asukkaat kuin turistitkin ymmärtämään, miten paljon muovisia juomapulloja ja take out -kahvimukeja kesäkaudella kuluu ja miten ne rasittavat luontoa. Pääsin tutustumaan laivaan paikallisten vapaaehtoisten johdolla ja sain tietoa yhdistyksen toiminnasta, muoviroskan aiheuttamista ongelmista ja hieman luvattomasta kalastuksestakin.img_2153

Kreikassa ostetaan siis vuosittain keskimäärin kaksi miljardia muovipulloa vettä ja virvoitusjuomia varten. Aika hurjaa! En osaa edes kuvitella, miten suureksi luku maailmanlaajuisesti kasvaa. Kannan korteni kekoon ja juon kotona Luxemburgissa kraanavettä, koska se on täällä mahdollista. Hankin Brita-suodatinkannun ja olen ollut oikein tyytyväinen veden makuun.
img_2170
Ermoupolin kaupungissa ei ole hiekkarantoja. Se ei kutenkaan estä paikallisia eikä turisteja (useimmat heistäkin kreikkalaisia) pulahtamasta meren aaltoihin niin halutessaan. Tällaisia kivilaitureita, joista joillakin on jopa kiinteitä auringonvarjoja, on kaupungin reunoilla muutamia. Vaatteet siistiin pinoon muurin päälle ja rappusia alas veteen vain! Varovainen saa tosin olla, sillä tuulen lisäksi ohi ajavien laivojen peräaallot voivat saattaa uimarin vaikeuksiin.

Upean uusklassista tyyliä edustavan kaupungintalon edustalla, Miaoulin keskusaukiolla soi musiikki monena iltana viikossa. Yleisö laulaa mukana ja taputtaa tutuille melodioille. Lasillinen ouzoa ja muutama hiukopala maistuu aikuisille kun pienimmät nukkuvat vaunuissaan ja vähän vanhemmat lapset kirmailevat aukiolla jalkapallon perässä. Kesähelteillä eletään illat ulkona, kun iltapäivällä on levätty sisätiloissa kuumuutta paossa.

img_2076Vaporia, menneiden vuosisatojen aristokraattien kortteli on täynnä toinen toistaan upeampia uusklassisia rakennuksia, suorastaan palatseja. Niiden charmista pääsee nauttimaan myös sisältä päin, sillä eräät näistä toimivat nykyisin hotelleina. Aivan budjettimatkailuun kohteet eivät sovi, mutta voisin kuvitella esimerkiksi yllä kuvassa näkyvän Melathronin tai vaikkapa Ploes-hotellin sopivan loistavasti häämatkalaisille.

img_1961

Kun Ermoupolin satamassa, Hermes-hotellin kulmilla, kääntää selkänsä merelle ja katsoo ylös, näkee kaksi kukkulaa kirkkoineen. Oikealla (tässä kuvassa alhaalla keskellä) seisoo ortodoksinen ylösnousemuskirkko ja vasemmalla katolinen Pyhän Yrjön katedraali (kuvanottopaikka). Pyhän Yrjön katedraali sijaitsee Ano Syroksen keskiaikana rakennetussa kylässä, joka on erittäin suosittu vierailukohde. Sieltä löytyy putiikkeja, ravintoloita ja siellä voi myös yöpyä – huoneita löytyy vuokrattavaksi ja seikkailunhaluisimmat voivat valita majapaikakseen tuulimyllyn! Näkymät alas kaupunkiin illan tummetessa ovat hurmaavat.

IMG_2112

Paikallistunnelmaa kävelykadulla. Ruoka on Syroksella erinomaista ja edullista. Ravintoloita ja tavernoja löytyy joka makuun. Välillä maistuu pikaruokana gyros oluen kera, mutta kun lähdetään porukalla syömään, on mukava viettää iltaa paikalliseen tapaan pitkän kaavan mukaan. Tilataan alkupaloja ja kilo viiniä (aivan! talon viini mitataan täällä kiloissa 🙂 ), jutellaan ja nauretaan, kuunnellaan laulua ja soittoa. Vaihdetaan sana tai parikin tuntemattomien kanssa – yhteinen kieli löytyy aina silloinkin, kun oma kreikan taito vielä ei aivan kaikkeen taivu.

Ensi vuonna Kreikka kutsuu jälleen! Mielessä on Ateena, Thessaloniki tai kenties Napflion. Kielikurssille tietenkin, mutta kenties myös ihan vain seikkailemaan ja nauttimaan kaikesta suut, silmät ja korvat täyteen.

Kielikylpy

Published 11.8.2017 by ainosalminen

Verbien kertausta pergolan varjossa.

Kun autovuokraamon papereita täyttäessä oma puhelinnumero ja jopa syntymävuosi eivät heti muistu mieleen, voidaan kai todeta, että loma on jo tehnyt tehtävänsä. Arkihuolet ja tärkeätkin tiedot olivat kahdessa viikossa pyyhkiytyneet mielestä. Ennen kuin päästään Paroksen saarelle, joogaleirille ja auton vuokraukseen, palataan kuitenkin vielä Syrokselle, Ermoupolikseen ja kielikurssille.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että tämän kesän kielikurssi oli uskomattoman tehokas. Koulu oli loistava, opettajat innostavia ja puhumaan pääsi tunneilla paljon. Otin myös muutaman yksityistunnin, ja ihanan kärsivällinen Konstantinos jaksoi auttaa ja rohkaista, kun takeltelin lauseissani. Olen edelleenkin aloittelija, mutta yllätyksekseni olen pystynyt keskustelemaan yksinkertaisista asioista paikallisten kanssa. Tämä on minulle suuri askel. Suunnittelen palaavani tämän koulun kurssille pääsiäisenä ja sitä odottaessa yritän jatkaa opiskelua omin avuin, mutta myös Skypen välityksellä tuttujen opettajien kanssa. Tiedän, että lukijoideni joukossa on ainakin muutama, jotka laillani opiskelevat tai aikovat ryhtyä opiskelemaan kreikkaa. Teille kaikille voin todella lämpimästi suositella Omilo-koulua.

Näkymä merelle koulumatkan varrelta.

Syroksen saari oli mukavan kokoinen ja rauhallinen paikka opiskella ja lomailla. Saari tuntui olevan etenkin kreikkalaisten suosiossa, sillä kuulin vain harvoin puhuttavan vieraita kieliä. Ero on suuri Parokseen verrattuna, missä ranskalaiset tuntuivat valloittaneen koko saaren! Koulun toimipaikka Azolimnos on pieni kylä vartin bussimatkan päässä Syroksen pääkaupungista Ermoupoliksesta. Ranta on pieni ja rauhallinen, siltä löytyy aurinkotuoleja ja -varjoja 4€ päivähintaan. Rantakadun varrella on muutama baari ja taverna sekä minimarket. Pankkiautomaattia tai pankkia kylässä ei ole, joten kauppiailla oli aina puutetta vaihtorahasta. Kannattaa varata taskuihin kolikkoja ja pieniä seteleitä!

Varasin majoituksen koulun kautta. Rantakadulla sijainnut majatalo ECHO, jossa koulukin toimi, oli jo täynnä, joten valitsin kolmesta koulun takana rinteessä sijaitsevasta vaihtoehdosta Oasis-studiot. Kalustus oli niukka, keittiönurkkaus hieman pimeä ja suihkukaappi kovin pieni. Parvekkeelta oli kuitenkin merinäkymät, ilmastointi toimi ja hanasta tuli kuumaa vettä, joten kaksiviikkoinen sujui ihan mainiosti. Minimarketista ostin jääkaappiin aamuksi jugurttia ja hedelmiä, muut ateriat nautin ulkona. Omistaja Nikos ei puhunut montaa sanaa englantia, niinpä totuin vaihtamaan hänen kanssaan päivän kuulumiset kreikaksi. Ensin takellellen, sitten pikkuhiljaa sujuvammin.

Azolimnoksen ranta ja kylä.

Oppitunnit järjestettiin klo 10 – 14. Puolenpäivän tienoilla oli puolen tunnin kahvitauko ja opettajan vaihdos. Tasoryhmiä oli neljä ja jako niihin tapahtui ensimmäisen päivän tasokokeen perusteella. Kirjaa ei käytetty, vaan opettajat jakoivat materiaalin monisteina.

Koulun järjestämä iltaohjelma oli vaihteleva ja tuki samalla oppimista. Opettajat osallistuivat siihen itsekin ja mielestäni tämä osaltaan auttoi hyvän ryhmähengen luomisessa. Istuimme iltaa tavernassa, opettelimme kreikkalaisia tansseja ja teimme retkiä lähiympäristöön. Vietin harvoin aikaa aivan yksin näiden kahden viikon aikana ja ehdin tutustua erittäin mielenkiintoisiin kurssikavereihin. Heitä oli ympäri Eurooppaa ja  jopa Yhdysvalloista saakka. Vaihdoimme kokemuksia eri kielikouluista ja sain myös hyviä reissuvinkkejä tulevia Kreikan matkojani varten. Oli huikeaa kuunnella ihmisten elämäntarinoita ja sitä, miten Kreikka ja sen kieli niihin nivoutuu.

Saarella oli yllätyksekseni hyvin vilkas kulttuurielämä. Festivaaleja riitti joka viikolle: kokeellisen elokuvan festivaali, kitarafestivaali sekä monikulttuurinen Festival of the Aegean. Kaikkiin ehdin osallistua ja vaikka mitään suuria maailmantähtiä näillä festareilla ei nähty, niin leppoisia ja mielenkiintoisia iltoja tuli vietettyä. Kun kelit vielä mahdollistivat kulttuuririennoista nauttimisen lämpimässä kesäillassa, niin mikäpä sen hienompaa. Filmifestivaalien päätöselokuvan katsoin käytöstä poistetussa avolouhoksessa, jossa filmi heijastettiin suoraan kiviseinämään!

Lisää Syroksen saaresta ja sen kauniista pääkaupungista Ermoupoliksesta seuraavassa raportissa!

IMG_1869

Elokuvafestareiden viimeinen näytös alkamassa.

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.