Lukeminen

All posts tagged Lukeminen

Sinä päivänä – kirja luettu

Published 6.7.2014 by ainosalminen

Muutama viikko sitten kirjoitin lukemisesta. Olin juuri aloitellut David Nichollsin kirjan ”Sinä päivänä” lukemista. Tänään aamulla sain vihdoin kirjan päätöksen. Pidin kirjasta, sen rytmistä, sen ajankuvasta ja sujuvasta kielestä ja käännöksestä.

IMG_0464

 

Tarina alkaa 15. heinäkuuta 1988, päivänä, jolloin Emma ja Dexter juhlivat opintojensa päättymistä. Yhteisen yön jälkeen vaihdetaan osoitteita ja puhelinnumeroita ja luvataan olla ystäviä. Tiet vievät eri suuntiin: Dexter haluaa elää nopeasti ja täysillä, matkustella, kokea, viettää villiä elämää. Emma haaveilee kirjoittamisesta, mutta päätyy omituisiin teatteriprojekteihin ja pätkätyöläiseksi ravintoloihin. Vuosi vuodelta heidän elämänsä muuttuvat, ei aina hyvään suuntaan. Kumpikin käy omalla tavallaan «pohjamudissa » kunnes löytävät jonkinsortin tasapainon elämäänsä. Emma elää aikansa epätyydyttävässä ihmissuhteessa, mutta nauttii toisaalta vihdoin työstään opettajana. Dexter saavuttaa huikean nousun julkisuuteen televisiojuontajana, mutta hukkaa itsensä huumeisiin ja pintaliitoon. Emmalla on analyyttinen ote elämään, hän näkee omat ongelmansa vaikka ei aina kykenekään niitä välttämään. Dexter seuraa viettejään, mutta perustaa kuitenkin perheen ja menettää sen, sillä hän ei osaa asettua aloilleen ja myöntää, että nuoruus ja hullut vuodet ovat ohi.

Vuosien saatossa roolit ja asetelmat muuttuvat. Dexin menestys vaihtuu rappioon ja itsetuhoon. Emma repäisee itsensä irti pienestä elämästään, saa kustannussopimuksen ja alkaa elää uutta, parempaa elämää.

Emman ja Dexin suhde muuttaa muotoaan monesti, ystävyys on välillä tiivistä, tavataan tai ollaan kirjeenvaihdossa. Välit menevät hetkeksi myös poikki, mutta yhteys löytyy uudelleen. Sitten, vuonna 2001, Pariisi saa kunnian todistaa todellista käännettä päähenkilöiden suhteessa. Lopussa he vihdoinkin saavat toisensa….hetkeksi.

Kirja on helppolukuinen mutta ei mikään mitäänsanomaton kioskiromaani. Nicholls kirjoittaa erittäin realistisesti ja luonnikkaasti. Kaikessa on oikeasti eletyn makua. Kirja on uskottava, humoristinen, vakava. Ei lässytystä, ei seksikohtauksia. Hauskoja lauseenparsia ja tilannekomiikkaa. Lukemisen jälkeen tulee olo, kuin olisi ollut läsnä Dexin ja Emman elämässä, molempien uskottu, jolle kerrottiin niin hienot kuin huonotkin fiilikset. Monesti huomasin nyökkäileväni, että noinhan se menee, noin olen minäkin ajatellut vastaavassa tilanteessa.

Kirjassa seikkailee päähenkilöiden lisäksi muutamia herkullisesti kuvailtua persoonia. Yksi näistä on elegantisti pienessä hiprakassa toilaileva Dexterin äiti, Alison. Toinen hyvin realistinen hahmo on Emman pitkäaikainen kumppani Ian, koomikon urasta haaveileva tyyppi, joka saa keskustelukumppaninsa epätoivon partaalle sen sijaan, että onnistuisi näitä naurattamaan.

IMG_0465

Suosittelen ehdottomasti! Itselleni kirjan jaksottuminen lukuihin, joiden välillä hypätään aina vuosi eteenpäin – joskus oli takautuviakin jaksoja – sopi vallan mainiosti, sillä luin kirjaa aika pitkään. Miki-formaatin vuoksi tämä oli minulla « käsilaukkukirjana », eli sitä tuli luettua kampaajalla, kahvitauolla ja aina silloin, kuin oli hetki ylimääräistä aikaa. Ehkä lukurytmikin teki sen, että tunsin eläväni päähenkilöiden rinnalla, jossen nyt sentään kahtakymmentä vuotta, mutta kuitenkin tavallista hitaammin, pidempään. Liian nopea lukeminen ei olisi tätä kenties mahdollistanut.

Mitä sinä luet tänään?

Published 6.6.2014 by ainosalminen

Hei! Mitä SINÄ olet lukemassa?

Näin kysyy tänään Minna Lukeminen on pääasia -kampanjan (blogi löytyy täältä) Facebook-sivuilla. Minä luen päivittäin, välillä useampiakin kirjoja yhtäaikaa. Lukemiseen kuuluvat myös sanomalehdet, aikakauslehdet ja nettitarjonta. Kaikkea tätä suomeksi, ranskaksi ja silloin tällöin parilla muullakin kielellä. Tässä tämänhetkiset kirjat:

Kuva

Käsilaukun pohjalta löytyy David Nichollsin teos Sinä päivänä. Käsilaukusta siksi, että kirja on Otavan julkaisemaa Miki-formaattia. Kyseessä on minikirja, jonka teksti on kutenkin aivan normaalin kokoista. Teos mahtuu pieneen formaattiin, sillä paperi on virsikirjoista ja raamatuista tuttua ohuenohutta paperia. Kirja on ladottu horisontaalisesti ja sitä on mielestäni oikein mukava pitää kädessä ja helppo lukea. Mukava uusi tuttavuus minulle!

Sinä päivänä -teos kuvaa päähenkilöiden Dexterin ja Emman elämää kahdenkymmenen vuoden ajan, aina vuoden välein, aina samana päivänä: 15. heinäkuuta. Odotan innolla, mitä tarinat tuovat tullessaan, sillä olen päässyt lukemisessa vasta alkuun, kaksi ensimmäistä lukua 23:sta on takana.

Kustantaja kertoo kirjan lopussa, että kirjailia David Nicholls on myös käsikirjoittaja, joka on osallistunut sarjan « Rimakauhua ja rakkautta » kirjoittamiseen. Tämä vinkkinä niille, jotka ovat sarjasta pitäneet. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, jossa pääosia esittivät Anne Hathaway ja Jim Sturgess.

Lisää tästä kirjasta siis myöhemmin, kun luku-urakka on takana.

Sohvapöydältä sitten löytyy hyvinkin erityyppinen teos, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Teos sai Tieto-Finlandian vuonna 2012. Tämä on nyt todellakin « story of my life » eli tämäkin kirja on vielä hieman kesken. Yksi kirja sopii reissuun, toinen vaatii enemmän keskittymistä. Suomen-lomalla tulee luettua enemmän suomeksi ja täällä Luxemburgissa taas ranskaksi. Eri tilanteissa tulee aloitettua erityyppisiä kirjoja, ja sitten niitä on pitkin ja poikin puoliksi luettuina – syvä huokaus !!!

Mutta, ennenkuin sivujuonet taas ottavat vallan, takaisin Elina Lappalaiseen. Kirja dokumentoi tuotanoeläinten tuotantoa Suomessa, sitä miten lautasellamme oleva ruoka on elämänsä elänyt. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, teksti on sujuvaa ja selkeää. Taustatyö ja tiedonhankinta on ollut laajaa ja faktat esitetään realistisesti mutta kiihkoilematta. Sikojen, kanojen, broilerien ja lehmien kohtelu Suomessa ei kansainvälisellä tasolla ole huonoa – Suomessa voimassa olevat normit ovat usein EU-säädöksiä tiukempia! Parannettavaa löytyy toki aina. Tässä Lappalainen vetoaa sekä asenteisiin että rakenteisiin – välillä myös kuluttajien toimintaan.  Sekä tiloilla että teollisuuden puolella näytettäisiin olevan valmiita muutoksiin, mikäli siitä ei aiheudu tarvetta lisäinvestointeihin tai voittomarginaalien kutistumista. Kuluttajatkin pitävät eläinten hyvinvointia tärkeänä, mutta ruoan halpa hinta ajaa näiden näkemysten ohi ostopäätöstä tehdessä. Jos näihin seikkoihin ei tule muutosta, on Suomessa turha toivoakaan löytävänsä kaupan hyllyltä esim. kotimaista luomubroileria.

Tuotantoeläinten hyvinvointia käsitellään monelta kantilta, myös filosofiselta – miten eläinten hyvinvointi määritellään, onko eläimillä tunteita? Kirja antaa ajattelemisen aihetta varmasti itse kullekin. Puheenvuoro annetaan niin tuottajille kuin kaupan ja elintarviketeollisuudenkin edustajille. Täydet pisteet hyvälle kirjalle ja etenkin sille, että tekijä on pysynyt puolueettomana. Hän huomioi hyvät ja huonot puolet, ei saarnaa eikä yritä käännyttää pois lihansyönnistä. Varmaan herkimmille lukijoille tämän kirjan paljastukset voivat olla liikaa, mutta itseäni ei heikottanut lukea esim. teurastusta koskevia kohtia. Oma käyttäytymiseni lihatiskillä sai tästä vain vahvistusta: ostan luomua, niittylihaa, vapaan kanan munia. Nämäkään suhteellisen luonnonmukaiset tuotantomenetelmät – mahdollisimman lajityypillinen elämä, stressittömyys ja sairauksien minimointi – eivät eläinten kannalta ole täydellisiä, mutta ainakin voin valinnoillani toivoa lähettäväni viestin teollisuudelle. Nykytrendejä kun seuraa, voisi uskoa tulevaisuuden muutoksien lähtevän kuluttajien vaatimuksista ja toiveista.

Mitäpä sitten seuraavaksi? Hyllynreunalta kurkkivat Suomesta mukaan tarttuneet Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 2 « Sairaus », Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Asko Sahlbergin Yö nielee päivät. Jakamattomasta tai jaetusta huomiostani näiden kanssa kilpailevat Catherine Pancolin Muchachas, Eric-Emmanuel Schmittin L’elixir d’amour ja Anna Gavaldan La vie en mieux. Näitä kirjailijoita on paljon suomennettukin, voin suositella heidän teoksiaan!

IMG_0365 IMG_0368

Gardellin trilogian ensimmäisestä osasta pidin paljon. Kinnusen teos on esikoinen, ja Sahlbergista jos pidän, niin hänen tuotantoaan on tarjolla sitten luettavaksi enemmänkin. Choices choices!!

Hyviä viikonlopun lukuhetkiä teillekin!

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäki pohtii elämää

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin