Luomu

All posts tagged Luomu

Onnistuisiko ekopaastoilu?

Published 19.2.2015 by ainosalminen
Päivät pitenevät. Iltaisin on vielä hieman valoa työpävän jälkeen.

Päivät pitenevät. Iltaisin on vielä hieman valoa työpävän jälkeen.

Suomessa on nyt kovasti tapetilla keskiviikkona alkanut Ekopaasto-kampanja. Tavoitteena on miettiä kulutustottumuksiaan ekologisuuden lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mm. ihanat Martat ovat haasteessa mukana. Blogiemäntä onkin Marttojen testin mukaan sertifioitu ”Ekopaastointoilija” !! Mikäpä tämän hienompaa. Testin kysymyksissä ei tosin kajottu niihin meikäläisen pahimpiin kompastuskiviin tässä mittelössä, kuten yksityisautoiluun 🙂

Tiedän tekeväni hyviä valintoja (ainakin joskus ja varsinkin keittiössä), kierrätän minkä voin ja lajittelen jätteet. Kahden hengen taloudessamme on toisaalta kaksi autoa päivittäisessä käytössä, vaikka bussipysäkki ja juna-asema ovat 300 m päässä, eikä kotiin ole tapana ostaa käytettyä tavaraa.

Parantamisen varaa on siis rutkasti. Tunnustan olevani sen verran mukavuudenhaluinen, että ekologisuuteni on mallia ”silloin kun se minulle sopii”.

Näillä sanoilla minua kuvailee Marttojen Ekopaasto-testi:

”Mietit valintojasi niin, että ne olisivat ympäristön kannalta mahdollisimman kestäviä. Näet vaivaa kierrätyksen ja tuunaamisen kanssa ja vietät usein en-osta-mitään –päivää. Haluat tehdä parhaasi ilmastonmuutoksen hyväksi, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kärsimään meidän virheistämme. Sinulla on ideoita myös toisille ekopaastoon. Kerro hyvät käytäntösi toisillekin.”

Mietin valintojani. Kyllä. En tosin aina päädy siihen kaikkein kestävimpään. Kierrätän tytärpuolen pieneksi jääneet hyväkuntoiset vaatteet. En laita niitä kierrätyslaatikkoon marketin parkkipaikalla. Pidän enemmän ajatuksesta, että tiedän, kuka niistä hyötyy. Niinpä saajana on yleensä joko miehen siskontyttärentyttäret tai siivoojani tytär. Aikuisten vaatteet menevät anonyymiin kierrätykseen. Oman perheen vaatteet taas ostamme uutena (tästä tulee kai miinusta…).

IMG_0927

Perjantain luomukori: luomuvihanneksia suurimmaksi osaksi lähikulmilta.

Kaappien ja kellarin kevätsiivouksen yhteydessä löytyvä turha tavara menee soveltuvin osin kunnan kierrätyskeskukseen, joka on mukavasti aivan nurkan takana. Sinne lähtevät lamput ja paristot, sähköalan roina, metalli yms. sekä mahdolliset ongelmajätteet. Taloyhtiossämme meillä on kierrätystä varten astiat lasille, puutarhajätteelle ja paperille. Muovipullot, tetrapakit ja säilyketölkit asukkaat keräävät kukin sinisiin säkkeihin, jotka noudetaan jalkakäytävältä kahdesti kuussa. Säkkejä saa ilmaiseksi kaupungintalolta. Biojätteen keräystä ei ainakaan toistaiseksi ole minun kunnassani järjestetty.

Annan tavaraa myös Nei Aarbecht -yhdistykselle (tämä vastaa Ranskassa toimivaa Emmausta). Juuri eilen vinkkasin tästä työkaverille, joka parhaillaan siivoaa taloaan myyntikuntoon ! Yhdistys pitää kirpputoria, jolla myydään lahjoitettua ja kunnostettua tavaraa: vaatteita, kodinkoneita ja huonekaluja.

Entä sitten ne perheen autot? Riittäisikö yksi? Veikkaan, että se joka siitä jäisi paitsi on minä 🙂 Miehen työajat kun eivät yleensä sovi yhteen julkisten kulkuneuvojen aikataulujen kanssa. Kun auton päivittäisen käytön helppouteen on tottunut, on vaikeaa siitä luopua. Hypoteettisesti voisin toki tehdä työmatkani Strasbourgiin ja Brysseliin junalla, niin tekee moni kollegakin (mutta miten saisin kaikki tarvitsemani kenkäparit mahtumaan pieneen laukkkuun?). Voisin myös siirtyä käyttämään työpaikan lähellä olevaa kuntosalia, jonne pääsisin lounastunnilla jalkaisin (mutta sitten joutuisin luopumaan monivuotisesta personal traineristani!). Ruokaostokset on aina mahdollista suunnitella vieläkin paremmin, joten ihan joka ilta töiden jälkeen ei tarvitse olla autoa käytössä marketissa pistäytymistä varten.

Turbodiesel? Ei ehkä se kaikkein ekologisin valinta....

Turbodiesel? Ei ehkä se kaikkein ekologisin valinta….

Kaikki on mahdollista, mutta useimmiten niitä tapoja tulee muutettua parhaiten vasta pakon edessä. Tuttu tunne, eikä vain? Ekopaastossahan kehoitetaan tekemään pieniä tekoja, joista sitten syntyy puro ja lopulta kokonainen joki 🙂 Minun pieni tekoni tällä osa-alueella voisi olla käyttää julkista liikennettä työmatkoihin kerran viikossa. Juna + bussi -yhdistelmällä siihen menee tutkitusti noin 40 minuuttia eli tuplasti autoiluun verrattuna. Viitsimisestä kiinni tämäkin!

Keittiössä paistuu ja tuoksuu useimmiten luomu- ja lähiruoka. Hyvä minä!! 🙂 Tavoitteeksi tällä saralla voisin asettaa entistä tarkemmin mitoitetut hankinnat, parasta ennen -päivämäärien parempi seuranta ja viikon ruokailujen optimaalinen suunnittelu. Tavoitteena vähentää ruoan joutumista roskiin ja turhien kauppareissujen, varsinkin niiden autolla tehtyjen, eliminointi. Viinin ja jäätelön osalta olen jo saavuttanut tavoitteen sataprosenttisesti! Tästä on hyvä jatkaa 😀

Kaverikin osallistuu: liekö tyhjentänyt pullon vai viemässä sitä kierrätykseen?

Kaverikin osallistuu: liekö tyhjentänyt pullon vai viemässä sitä kierrätykseen?

 

 

 

Lauantaina leffassa, sunnuntaina keittiössä

Published 15.2.2015 by ainosalminen

IMG_1582

Hyvää sunnuntaita välimerellisestä keittiöstä! Rauhallinen pyhäpäivä on aina mitä otollisinta aikaa aktivoitua hellan ääressä ja valmistautua terveelliseen alkuviikkoon. Aterioita valmistuu yleensä kahdelle hengelle, sekä töihin mukaan otettavaksi että kotona syötäväksi. Tänään kokkailen kuitenkin vain itselleni, mies lähti tyttärensä kanssa viikoksi hiihtämään ja minä ensijärkytyksestä toivuttuani nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta. Ensijärkytys yllätti itsenikin: tykkään olla itsekseni, ei siinä mitään. Olen tottunut reissaamaan työnkin puolesta ja olemaan erossa puolisosta, mutta yhtäkkiä olikin aika outoa, että reissuun lähti hän ja minä olin se, joka jäi yksin kotiin. Hassua! Eilen illalla lähdin leffaan, ja outoa oli sekin, että alla oli miehen hyvin matala coupé -mallinen auto, josta näkyvyys sateella ei ollut kaksinen. Tottumiskysymys tuokin, mutta sillä mennään nyt tämä viikko. Oma pieni nelivetoni lähti kuskaamaan muuta perhettä Alpeille. Eipähän matkanteko ainakaan lumen tuloon tyssää, vaikka taivaalta tupruaisi jalkarättejä, kuten pari viikkoa sitten, kun viimeksi siellä tuli ajeltua.

IMG_1590

Ennen kuin päästään päivän aiheeseen, eli sydänystävälliseen ruokailuun, on kehuttava eilinen elokuva. Paikallisen pikkuteatterin Utopian ohjelmistossa oli argentiinalainen elokuva Relatos Salvajes (Villejä tarinoita). Komediaa, kauhua, jännitystä ja draamaa sekoittava lyhyistä tarinoista koostuva teos, jossa tarinoiden yhteisenä nimittäjänä oli kosto. Surrealistiseksikin välillä yltynyt meno sai yleisön huokaamaan hämmästyksestä, kiljumaan naurusta ja nauttimaan joka tasolla loistavasta elokuvasta. Suosittelen ehdottomasti!

IMG_1585

Tällaisilla aineksilla, muiden muassa, lähdetään työviikkoon. Kävin aamulla ruokakaupassa täydentämässä perjantain luomukorin sisältöä porkkanoilla ja salaatilla. Lisäksi kaapista löytyi vielä avokadoja, kirsikkatomaatteja sekä herkkusieniä. Tuosta vihannesmäärästä olisi mahdollisuuksia valmistaa vaikka mitä! Useimmiten tehdyt suunnitelmat muuttavat muotoaan, ja lautaselta löytyykin salaatin sijasta keittoa tai muusin sijasta höyrytettyjä kasviksia. Proteiiniksi valikoitui marketissa luomubroilerin fileitä (kuuluu normaaliin valikoimaan kaikissa ruokakaupoissa!), keitettyjä kananmunia (pullauttelen surutta keltuiaiset roskiin) ja lohta. Tämän päivän lounaana lopettelin perjantain jämiä, peruna/juurisellerimuusin jauhelihakastikkeen kera. Illalla vuorossa on kanasalaattia, samoin luultavasti maanantai-iltanakin. Työpaikkalounaana huomenna on paistettua lohta höyrytettyjen fenkolien kera. Tiistaiksi broilerista riittänee paprikan kanssa tehtävää höystöä joko riisin tai bataatin kanssa. Välipalaksi päivittäin hedelmiä ja maustamatonta jugurttia, johon ripottelen päälle Valo -mustikka/pellavansiemensekoitusta.

IMG_1425

Dash-dieetissä tärkeässä osassa olevat kokojyväviljat ovat osoittautuneet hieman hankalasti aterioihin liitettäviksi. Pitäisi varmaan useammin keittää aamupuuro, jotta saisi viljojen osuutta nostettua. Täysjyväriisin ja -pastan makuun olisi alettava totutella. Aikaisemmassa kirjoituksessani Dash-dieetistä kerroin tilanneeni lähikaupasta erittäin vähäsuolaista leipää. Se osoittautui maultaan lähinnä pahviin verrattavaksi. Sen voi siis unohtaa. Kotona leivoin netistä löytämäni ohjeen mukaisesti vähäsuolaista  leipää (suolaa n. 0,6 g/100g eli noin puolet normaalisuolaisesta). Siitä tuli oikein hyvää, vaikka se ei joko vähäsuolaisuutensa tai liian lyhyen alustamisen vuoksi noussut tarpeeksi. Ongelmana tuoreen leivän kanssa on sitten se, että sitä tulee pisteltyä suuhun hurjia määriä. Tuosta leivästä meni puolet ihan hetkessä!! Ei välttämättä ihan nähdyn vaivan arvoista, mutta onhan leipominen toki silloin tällöin mukavaa.

IMG_1436

Voisi kuvitella, että eurooppalainen lainsäädäntö olisi onnistunut yhdenmukaistamaan elintarvikkeiden sisältämän suolan merkinnät. Varmasti siitä jotain säännöksiä on, mutta esimerkiksi Suomen sydänliiton sivuilta löytämän tiedot voimakas-, normaali- ja vähäsuolaisesta eivät sellaisenaan ole sovellettavissa Luxemburgissa myytäviin elintarvikkeisiin. Suomen vähäsuolainen (alle 0,3 g / 100g ) tuntuu täällä kulkevan nimityksellä ”erittäin vähäsuolainen” (esimerkkinä juuri tuo tilaamani suolaton leipä). Cactus-marketketjulta saamani vastaus tiedusteluuni vähäsuolaisesta leivästä kertoi, että kaikki yhtiön Tradition -merkinnän sisältävät leivät ovat vähäsuolaisia eli suolaa on enintään 1,2%. Tämähän vastaa Suomen normaalisuolaista! Ei ole helppoa. Onni onnettomuudessa on, että ajoittain runsaampi suolankäyttö ei minun tapauksessani ole mitenkään katastrofaalista. Jos aamulla syön normaalisuolaista leipää ja saan siltä jo kolmanneksen päivän suolasta, voin loppupäivän aterioilla ottaa tämän huomioon ja tehdä vähäsuolaisempia valintoja. Toisin on esim. Ménièren tautia sairastavilla. Heillä päivän suositus on 2g suolaa. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa huimauskohtauksia ja muita tautiin kuuluvia ikäviä oireita, tinnitusta ja pahoinvointia.

Olen sitä mieltä, että elintarviketeollisuus on aivan turhaan totuttanut meidät nykyisiin suolamääriin. Niitä voisi vähittäin alentaa. Siitä olisi huomattavia terveydellisiä etuja. Vähäsuolaisuuteen tottuu jo muutamassa viikossa. Parin prosentin alennusta kuluttaja tuskin edes huomaisi!

Aurinko paistaa Luxemburgissa! Nyt lenkille 🙂

IMG_1587

Kääryleitä ja kyykkyjä

Published 13.9.2014 by ainosalminen

IMG_0921

Oi ihana lauantaiaamu. Saa nukkua tarpeeksi pitkään ja herätä kaikessa rauhassa, laittaa aamupalaa ja syödä se netin ääressä uutisia ja muuta lukiessa. Ei yhtään hävetä edes tunnustaa, että tänä aamuna oli todella mukavaa olla välillä ihan yksin. Mies lähti jo aamuyöstä töihin, joten ei ollut aamuista ”seurustelupakkoa”. Tätä ei kuitenkaan pidä lukea miehen viaksi: olen aina tykännyt olla aamun ensimmäiset hetket ihan omassa rauhassa ja omassa rytmissä. Unesta herääminen ja fyysinen sängystä nousu ei meikäläisellä ole vielä mikään tae siitä, että pääkoppa olisi menossa mukana 🙂

Tässä olisi nyt ohjelmassa pikavisiitti lähikauppaan ostamaan jauhelihaa ja muuta pientä viikonlopuksi. Eilen hakemassani luomukorissa oli taas vaikka mitä! Kaksi isoa salaattia, kuten aina, monivärisiä porkkanoita, tomaatteja, iso kurttukaali, salottisipuleita sekä oranssi Hokkaido-kurpitsa. Hedelmäpuolelta löytyi melonia, päärynöitä ja banaaneja. Kunhan palaan kaupasta, laitan keittiössä yhden naisen kaalitalkoot pystyyn. Isoimmista lehdistä laitan kääryleitä, lopuista varmaan jotain pannulla paistettua perunoiden kera sianlihan kylkeen. Kaali on possun ystävä!

IMG_0927

Reisissä alkaa maitohapot tuntua eilisen treenin jäljiltä. Treeniselfiet ovat edelleenkin asia, johon en millään taivu (vaikka muuten notkea olenkin). Treeni on treeniä, ei siinä ehdi mitään kameraa viritellä. Enhän mä mikään treenibloggarikaan ole. Vaikka varmasti moni lukija (hehe, ”moni”, no kenties teidän joukkonne pikkuhiljaa kasvaa – onhan tämä monipuolista ja laadukasta lukemista 🙂 ) pystyisikin paremmin samaistumaan meikäläisen punaiseen naamaan ja treenitrikoista tursuavaan mahaan kuin parikymppisten bikinifitnessmimmien kuviin. Tässä mielessä treenikuvien postaamiselle voisi olla ihan sosiaalinen tilaus – mut joo, ei, annetaan nyt olla. Kyykky on kuitenkin kyykky, oli siinä kuvassa kuka tahansa. Ehkä joskus laitan kuvan kivasta valmentajastani Olivierista. Hänellä sitä fitnesskroppaa on vaikka muille jakaa 🙂 Treenit Olivierin kanssa siis jatkuvat entiseen tapaan kaksi kertaa viikossa. Juuri eilen häntä kiittelin: omin nokkineni en varmasti jaksaisi vetää sarjoja loppuun asti, vähän lepsu luonne kun olen.

IMG_0931

Kuntosalilla on taas omistaja vaihtunut. Salinihan muttui vuoden alussa low cost – saliksi. Tuli virtuaalijumpat ja hammam ja solariumit suljettiin. Kävijäkunta muuttui hujauksessa, kun kuukausimaksu aleni 80 eurosta 17 euroon. Tämän huomaa ikävä kyllä esim. pukuhuoneiden siisteydessä. Tällä uudella asiakaskunnalla ei tunnu aina olevan käsitystä siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä pukutilassa ja miten huomioidaan kanssatreenaajien viihtyvyys. Tähän ei minun mielestäni kuulu säärien sheivaaminen – ei suihkussa eikä kuivatiloissa. Uusi omistaja on myös laittanut irtopainokulmauksen uusiksi, kaikki on niin piukassa, että hyvä kun penkkien välistä mahtuu kulkemaan. Functional training -nurkkaus on aivan vaiheessa, mutta onneksi valmentajan avulla löytyy aina ratkaisuja ja treenit pystytään vetämään läpi. Kovasti toivon kuitenkin, että Olivier ja hänen kaksi valmentajakollegaansa, Big Ben ja pikku-Ben (kuva heistäkin piristäisi varmaan itse kunkin päivää!!), onnistuvat hankkeessaan avata cross fit -sali. Suunnitelmat kuulostavat hyviltä, rahoitus on hankinnassa, joten toivotaan parasta!

Nyt ripsarit silmiin ja kauppaan. Kääryleet on saatava valmiiksi ennen kuin mies tulee töistä. Silloin nimittäin lähdetään viikon neljännelle koeajolle. Autokuumetta ilmassa, nääs 🙂 Tästä ja kääryleistä lisää seuraavassa postauksessa!!! Stay tuned.

IMG_0922

Hyvä ruoka, parempi mieli

Published 3.9.2014 by ainosalminen
IMG_0848

Schueberfouer, jokavuotinen tivoli Luxemburgissa

Asioiden kirjoittaminen ”paperille” auttaa tunnetusti niiden jäsentämistä. Monesti ongelmien ratkaisut alkavat jo kirjoitusvaiheessa avautua itselle. Aivoissa tippaleivän lailla seikkailevat ajatukset pukeutuvat sanoiksi ja paperilla näkyykin kas kummaa melkoisen suora linja.

Ongelmathan tässä olivat kokolailla olemattomia, olo vaan oli vetämätön, mieli valui sateen mukana maahan. Nyt kun alkaa nähdä metsän puilta niin alkaa jo melkein naurattaa moinen rutina. Vauhti ei aina ole toivottua tasoa, mutta hitaamminkin ehtii. Asia kerrallaan, kuten tuli todettua. Positiivisesti, rennosti, pitäen mielessä mahdollisuuden perääntyä tai muuttaa mieltään. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole pakollista. Sitähän voisi vaikka opetella seisomaan käsillään!

Ylihuomenna on perjantai ja sehän on Panier Bio -päivä. Viikko sitten liityin taas muutaman vuoden tauon jälkeen Co-Labor -yhdistyksen palveluun. Tilasin oikein perhekokoa olevan korin luomuvihanneksia ja -hedelmiä. Koreja on tarjolla pienempiäkin ja uutuutena myös pelkät hedelmä- tai vihanneskorit. Olin aikanaan kovin tyytyväinen tuotteisiin, mutta välillä työmatkojen vuoksi teki tiukkaa saada kaikki syötyä ennenkuin salaatinlehdet surkastuivat. Nyt kun on perhekoko tuplaantunut, on hyvä hetki ottaa taas luomukori käyttöön.

Paikallisille muistutukseksi, että korien sisältöä voi täydentää ostamalla siihen lisäksi tuorepuristettua omenamehua sekä luomuleipää ja -munia! Älkäähän unohtako myöskään Grenge Kuerfin myyntipöytää Beggenissä ja kaupungin torilla! Näitä jo kehuinkin toukokuussa.

IMG_0868

Lehtimangoldia ja munakasta

Viime perjantain ensimmäisesta korista parhaiten maistuivat roma-tomaateista tehty ihanan sakea kastike, makeat porkkanat ja täydellisen kypsä gallia-meloni. Tulipa pitkästä aikaa kokattua myös lisukkeeksi lehtimangoldia. Juuri tällaiset vihannekset, joita ei juuri tule itse kaupassa ostoskoriin valittua, ovat mukavia yllätyksiä. Netistä löytyy valtavan helposti reseptejä lajikkeille, jotka eivät entuudestaan ole itselle kovin tuttuja. Kovasti odotan jo löytäväni korista kyssäkaalia. Sitä kun pistelee höyrytettynä suuhunsa, niin johan alkaa sukatkin pyöriä jalassa.

Korin pohjalta löytyi vielä tänä iltana kesäkurpitsoja ja sipulinvarsia, jotka paistoin pannulla. Sekaan heitin vielä vihanneslaatikosta epätoivoisina kurkkineet viisi vanhaa perunaa, ja tuloksena oli ihan pätevä sekoitus 🙂 Kun kelit vielä sen sallivat, laitettiin grilliin illan jo hämärtäessä kunnon pihvit! Rouvalle vasikkaa ja herralle nautaa. Tässä before and after -kuvat 🙂   IMG_0898 IMG_0896IMG_0900IMG_0906

Luomusoppaa ja mietteitä laadukkaasta ruoasta

Published 29.5.2014 by ainosalminen

Tänään keittiössä! Herkullista keittoa jälleen kerran aivan sattumalta, niistä aineista, joita jääkaapin vihanneslaatikosta löytyi.

Näinhän se yleensä aina menee. Reseptejä tulee luettua kirjoista ja blogeista, mutta lopulta sitä sitten aina sopantekoon ryhtyessä käsillä on vain random-aineksia, joista jonkun ihmeen taikaloitsun avulla syntyy samettisia, kauniinvärisiä, hyvänmakuisia, oikean konsistenssin omaavia herkkuja! Näin myös tänään.

Keitän vihannekset aina aika pienessä vesimäärässä, ei anna luonne myöten heittää ihanaa lientä pois. Mieluummin lisään vettä, jos sopasta uhkaa tulla muusia.

Päivän keitto

  • nippu luomuporkkanoita
  • viiden pienen kesäkurpitsan sisus
  • pakastimesta parsakaalipussin jämät (olisko ollut tuollaiset 300g)
  • mausteeksi riisin ja pastan keittoveden maustamiseen tarkoitettu liemikuutio

Keitin vihannekset pehmeiksi ja soseutin.

Kesäkurpitsoista vain sisukset siksi, että eilen käytin ulommat osat ja paistoin ne « al dente » pannulla muutaman kirsikkatomaatin ja valkosipulin kera grillipihvien seuraksi. Tälla tavoin valmistettuina kesäkurpitsat pysyvät napakoina eikä mitään mene hukkaan, kun sisuksen käyttää soppaan tai esim. uunipaprikoiden täytteeksi.

Keiton valmistuttua harmittelin, etten ollut huomannut heittää sekaan rukolaa, jonka ostin lennosta tiistai-iltana tien varren luomumyyntipisteestä. Laitoin sitä sitten koristeeksi ja nappasin samalla pari vartta suuhuni. JÖSSES!!! Olipa todella pikanttia ja sinappista tämä luomurukola. Wasabiefektiä parhaimmillaan/pahimmillaan – yht’äkkiä olinkin mielissäni, etten heittänyt koko punttia sopan joukkoon. Tässäkin sattuma taas pelasti kokin kunnian 🙂

Kuva

Tuo tienvarren luomumyymälä Beggenin stadionin kulmalla on aivan ihana. Myymälä-sanan käyttäminen tässä yhteydessä on kylläkin liioiteltua. Kyseessä on yhden myyntipöydän tori, johon tuotteet tulevat sadonkorjuuaikaan pelloilta tien toiselta puolelta tai paikallisilta ja lähialueiden luomutuottajilta (Saksasta, Belgiasta ja Hollannista) sekä sesongin mentyä välillä hieman kauempaakin. Täältä olen saanut mm. 10 minuuttia ennen ostohetkeä maasta nostettua parsaa. Todellista lähiruokaa!! Vinkkinä paikallisille: täällä myytävät oman kasvimaan tomaatit ovat extraa!! Lisätietoja Co-laborin sivuilta.

Paikka on auki tiistaisin 14 – 18 ja perjantaisin 8 -13.40 (tarkkaa touhua!!). Keskiviikkona ja lauantaina myyntiä Place Guillaumen torilla ja torstaisin Dudelangessa.

Co-labor tarjoaa myös mahdollisuuden tilata vihannes – ja/tai hedemäkorin, viikoittain tai kahden viikon välein. Aion taas syyskuusta alkaen tilata itsellenikin. Olen tätä kokeillut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja olin todella tyytyväinen.

Paikallista luomua on mahdollista ostaa myös suoraan tuottajalta nimeltä Les Paniers de Sandrine. Täällä aion käydä tutustumassa, olen seurannut tilan Facebook-sivua  ja omistajat vaikuttavat todella innostuneilta asiastaan. Monia muitakin paikkoja löytynee, asiaan tutustuminen on käynnissä.

Näin, luomusoppaa ja luomutuotantoa. Luomutuotteiden saatavuus on mielestäni täällä Luxemburgissa vähintäänkin kohtuullinen. Liekö syynä edelläkävijämaa Saksan läheisyys. Vertaan tätä nyt viimeviikkoiseen kokemukseeni Suomessa, pienellä paikkakunnalla, suurimpien kaupunkien ulkopuolella, sen kuuluisan kehä kolmosen takana. Vihannesvalikoimat eivät olleet hääppöiset ja luomua sai lihahyllyllä etsiä suurennuslasin kanssa. Perunaa ja tarjousjauhelihaa. Sitä kaksi Suomen päivittäistavaramarkkinoita hallitsevaa ketjua kuluttajille tarjoavat. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanottiin minun nuoruudessani. Sama pätee edelleen. Laadukkaan ruoan perässä saattaa joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä, eikä se ole kaikille taloudellisesti mahdollista. Nettikaupat tekevät tuloaan, mutta eivät nekään ole jokamiehen ulottuvilla.

Tässä tilanteessa ollaan, kun sekä tuotantopuoli että vähittäismyynti on harvojen käsissä. Muutosta tarvitaan. Kuluttajat barrikadeille!! 

 

 

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.