Luxemburg

All posts tagged Luxemburg

Ruokaostoksilla Luxemburgissa

Published 18.11.2018 by ainosalminen

Tässä perjantain ostoksia.

Mitä maksaa maitolitra Luxemburgissa? Entäpä tiu munia Australiassa? Missä kahvi on halvinta – USAssa, Irlannissa vai Espanjassa? Sitä olemme lähteneet selvittämään ulkosuomalaisten bloggarien voimin. Kirjoitamme kukin omasta ostoskoristamme, ostoskäyttäytymisestämme sekä peruselintarvikkeiden hinnoista. Ostoskorin hintaan ja sisältöön vaikuttaa tulotaso, elintaso yleensäkin, henkilökohtaiset mieltymykset ja paikallinen tarjonta. Siinä missä joku ostaa kerralla viikon ruoat isosta marketista, poikkeaa toinen kenties päivittäin lähikauppaan. Lapsiperheiden, pariskuntien ja sinkkutalouksien tavat saattavat poiketa toisistaan aika tavalla!

Kiinnostaako? Siinä tapauksessa jatka lukemista – kerron sinulle, miten ja missä minä ostan ruokani Luxemburgissa. Kirjoituksen lopussa linkkejä bloggarikavereiden juttuihin, joten nyt on mahdollisuus perehtyä ruokaostosten tekoon ulkomailla monelta kantilta.

Muiden herkkujen joukossa maukkaita persiljanjuuria, joita pilkon muiden uunijuuresten joukkoon.

Minä ostan ruokaa työssäkäyvän sinkkunaisen talouteen. Arkena syön kotona aamupalan ja illallisen, viikonloppuna usein myös lounaan. Aamupala saattaa olla puuroa voisilmällä ja kasvismaidolla, jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kera tai mikä ettei tuhti smoothiebowl tai banaanipannarit. Kesäiltaisin maistuu grillattu lammas tai ruokaisa salaatti, nyt kelien viilennyttyä syön usein pastaa. Kastike on useimmiten tomaattipohjainen, ja keitän sitä yleensä reilun annoksen. Punaista lihaa kulutan melko vähän, yleensä proteiinit koostuvat tofusta, kalasta ja kanasta sekä munista. Linssit ja kikherneet ovat oiva pohja mitä erilaisimmille muhennoksille, jotka talven tullen lämmittävät ihanasti. Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään vihannesten syömistä entisestäänkin.

Kauppoja Luxemburgissa riittää joka makuun. Täällä on edustettuna paikallinen Cactus-ketju, ranskalaiset Auchan, Match ja Cora, belgialainen Delhaize ja Colruyt sekä saksalaiset Lidl ja Aldi. Erikoisliikkeitä löytyy tandoorimarketista kreikkalaiseen herkkupuotiin. Muutamalla espanjalaisella ja italialaisella maahantuojalla on myös pienet vähittäismyymälät, joiden valikoimat täydentävät markettien tarjoamia tuotteita. Vaikka Luxemburg onkin pieni maa, sen 600 000 asukkaasta puolet on ulkomaalaisia. Niinpä etuna on kauppojen tarjoamien elintarvikkeiden laaja valikoima.

Luxemburgissa on OECD:n 35 jäsenmaasta korkein keskitulo eli se menee tilastoissa jopa USA:n ja Sveitsin edelle. Hintataso on täällä usein sen mukainen eli palvelut ja kulutustavarat ovat kalliita. Tämä tietenkin heijastuu ostoskorin hintaan, vaikka alkoholi onkin suhteellisen edullista. Paradoksi tässä on se, että Luxemburgissa elintarvikkeisiin sovelletaan 3 %:n arvonlisäveroa alkoholia lukuun ottamatta. Alkoholin alv on 17 %. Naapurimaita halvemmalla Luxemburgista saa alkoholin lisäksi tupakkaa, polttoaineita, elektroniikkaa ja autoja. Hygieniatuotteita ja pesuaineita taas saa Saksan puolelta jopa 30 % halvemmalla. Tilastokeskus Statecin sivuilta löysin seuraavien peruselitarvikkeiden keskihinnat vuodelta 2016:

maitolitra 1,3 €
500g vehnäleipää 2,1 €
tiu munia 3,4 €
omenakilo 2,6 €
250 g kahvia 3,3 €
lähdevesi 1,5 l 0,7 €

Vaikuttaako kalliilta sinun kotimaahasi verrattuna?

Salaatti tuoreesta tonnikalasta.

Olen aikamoinen herkuttelija ja pyrin ostamaan laadukasta ruokaa – eineksiä vältän viimeiseen saakka. Broilerin ostan luomuna, vihannekset yleensä sesongin mukaan ja lähituotantona mahdollisuuksien mukaan. Tomaatit ovat tästä kyllä poikkeus. Syön iloisen värisiä tomaatteja ympäri vuoden mozzarellan kera, sillä Caprese-salaatti on yksi nopeista suosikeistani. Pohjoismaisia ja suomalaisia herkkuja löydän sekä parlamentin valintamyymälästä että Scanshopista. Paras hevi-osasto on mielestäni paikallisella Cactuksella. Ranskalainen jättimarket Auchan on tuossa aivan kivenheiton päässä, ja sen valikoimat ovat suuret. Omat etunsa silläkin siis! Silloin tällöin piipahdan myös Naturata-luomumyymälässä tai lauantaiaamulla torilla. Luxemburgista löytyy myös leipomoja ja pieniä lihakauppoja sekä muita erikoisliikkeitä.

Aseman korttelit eivät oikein ole reitilläni, mutta sieltä löytyy useampiakin herkkusuun keitaita. Kuulen jatkuvasti kehuja rue de Strasbourgin kalakaupasta ja pienestä putiikista, jonka tomaatit ovat ”out of this world”. Samalla voisi piipahtaa uudessa, Luxemburgin ensimmäisessä pakkauksettomassa kaupassa nimeltään Ouni (”ilman”). Etnisiä kauppoja ja hipsterikahviloitakin korttelista löytyy. Kumma kyllä omista ostotottumuksista tulee poikettua turhan harvoin – onhan se aikaa ja hermoja säästävää, kun voi viikonlopusta toiseen monistaa ostoslistansa ja ostaa aina suunnilleen samaa ruokaa. Ehkä jo ensi viikolla seikkailumieli voittaa, ja lähden tutkimusretkelle uusia aromeja nuuhkimaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieni erikoisliike keskustan kävelykadun varrella on pannut kauniisti esille kauden hedelmiä.  Appelsiinikilo näyttää maksavan 5,95 €.

Tässä linkkejä muiden ulkosuomalaisten ”ostoskori”-postauksiin (lisää linkkejä näissä postauksissa):

Ruokakori Turkissa – inflaatio syö ostovoimaa

Raha ja Australia – ruokakori, hintataso, mediaanitulot

Ruokakori Espanjassa

Viikko-ostokset Zürichissä

Irlantilainen ruokakori

Ruokaa koriin – mutta millä perusteella

 

Pelastavat enkelit

Published 4.11.2018 by ainosalminen

Runsaan vuoden olen nyt parvekkeeltani seurannut Luxemburgin lentokentälle saapuvia ja sieltä lähteviä koneita. Tästä ei linnuntietä ole matkaa kiitoradan päätyyn edes kahta kilometriä. Sijoitin muutaman killingin FlightRadar24 -sovellukseen, joka kertoo minulle mistä koneet tulevat, minne ne menevät ja myös koko joukon teknistä tietoa konetyypistä ja käyttöönottovuodesta lähtien. Luxemburgin kentän henkilöliikenne ei ulotu kaukomatkoihin saakka, mutta onneksi rahtiliikenne tarjoaa isompiakin koneita ihailtavaksi. Mikäpä sen komeampaa kuin nousukiidossa puunlatvojen takaa taivaalle singahtava CargoLuxin Boeing 747 tai Qatar Airwaysin Boeing 777, jonka metalliset kyljet kiiltävät ilta-auringossa.

Vaan eipä lentopelien valikoima tuohon rajoitu. Lentokentällä pitää majaansa myös Luxembourg Air Rescue. Lentopelastusyhdistyksen helikopteri saapuu aina aamuisin klo 8 ja laskeutuu naapurisairaalan katolle, jossa se on lähtövalmiudessa seuraavat 12 tuntia. Päivystyksen illalla päätyttyä helikopteri sattaa ilmaan noustuaan jäädä ihan parvekkeeni kulmalle odottelemaan lupaa lähestyä lentokenttää. Siltä se desibeleistä ja kropassa tuntuvista värähtelyistä päätellen tuntuu, vaikka tosiasiassa roottorien lavat pyörivätkin hieman korkeammalla, kattojen yläpuolella.

Olen ollut Luxembourg Air Rescuen jäsen jo usemman vuoden, joten kun FinLux-seura taannoin järjesti sinne tutustumiskäynnin, ilmoittauduin heti mukaan. Kyseinen voittoa tuottamaton yhdistys aloitti toimintansa 30 vuotta sitten luxemburgilaisen René Closterin aloitteesta. Silloin ensihoitajana ja palomiehenä toiminut Closter oli mukana pelastustilanteessa, jossa ambulanssi ei ruuhkan vuoksi ehtinyt ajoissa sairaalaan ja onnettomudessa pahoin loukkaantunut pikkupoika menetti jalkansa. Lentopelastuskaluston puuttumiseen turhautunut René kiinnitti talonsa ja osti käytetyn helikopterin. Toimitiloina oli alussa työmaaparakki ja teltta lentokentän laidalla. Siinä tämän luxemburgilaisen menestystarinan alku.

Suomalaisryhmälle esityksen piti yhdistyksen talousosastolla työskentelevä nuori nainen, joka myös vastaili kysymyksiin auliisti ja asiantuntevasti. Hän kertoi, ettei koskaan tunne olevansa ”töissä” vaan osa isoa perhettä – tämä oli helppo uskoa, sillä niin innostuneesti hän kertoi Air Rescuesta. Esityksen jälkeen pääsimme kierrokselle eri tiloihin ja tutustumaan mm. hälytyskeskukseen, huoltohalliin sekä itse kalustoon. Meillä oli onnea, sillä paikalla oli sekä Learjet-ambulanssikone että juuri Saksasta työtehtävistä palannut helikopteri, jota pilotti ylpeänä esitteli.

Yhdistyksen ja sen sisaryrityksen toimialaan kuuluu perinteisen pelastustoiminnan ja ambulanssilentojen lisäksi elinsiirteiden kuljetukset sekä humanitaarinen toiminta. Yksi koptereista on tälläkin hetkellä mukana FRONTEXin toiminassa Etelä-Italiassa. Air Rescuen erikoisalaa on myös keskosten ja vastasyntyneiden kuljetukset. Kuten mainitsin,  yksi koptereista päivystää täällä keskustassa Kirchbergin sairaalalla ja toinen Ettelbrückin kaupunginsairaalalla. Tarvittaessa kopteri ehtii apua tarvitsevan luo kymmenessä minuutissa missä tahansa Luxemburgissa!

Yhden miehen aloitteesta ja yhdestä helikopterista Air Rescue on 30 vuodessa kasvanut aikuisen mittoihin: 6 MD Explorer helikopteria, 5 Learjet 45XR ambulanssikonetta, 175-päinen henkilökunta ja 185 000 jäsentä. Toiminta rahoitetaan suurimmaksi osaksi jäsenmaksuilla, sillä vaikka itse Luxemburgin suurherttua Henri toimii yhdistyksen suojelijana, ei valtionapu ole kovin merkittävä. Lahjoitukset ja sisaryhtiön toiminnasta saatavat tulot tasapainottavat n. 35 miljoonan euron budjettia.

Sisaryhtiön toimintaan kuuluu mm. kopterin vuokraus Saksaan, jossa rajan takana Trierissä olevan hälytyskeskuksen toimipiirissä ei ole omaa lentopelastuskalustoa. Myös Luxemburgin poliisin helikopteri on Air Rescuen omistama, ja sitä ohjaa yhdistyksen pilotti. Yhdistys voitti muutama vuosi sitten myös tarjouskilpailun elinsiirteiden kuljetuksista koko Ranskassa (Pariisia lukuunottamatta). Niinpä nuo kuljeltukset koordinoidaan Luxemburgista käsin, ja osa kuljetuksista tapahtuu Air Rescuen omilla Learjet-koneilla. Turisteja kotiutetaan ulkomailta ahkerasti, eikä ainoastaan omia jäseniä, sillä eurooppalaiset vakuutusyhtiöt kääntyvät usein Air Rescuen puoleen, mikä takaa säännöllisiä lisätuloja.

img_4360

Pari viikkoa sitten juttelin kollegan kanssa, jonka Air Rescue oli tänä kesänä huolehtinut upeasti kotiin Etelä-Amerikasta hänen murrettua ranteensa. Kuljetuksen lisäksi yhdistys oli pitänyt jatkuvaa yhteyttä sekä paikalliseen sairaalaan että potilaaseen ja tämän perheeseen. Jopa paikallisen lääkärin pätevyys oli arvioitu ennen kuin tämän annettiin preparoida ranne lentokuntoon ennen kotimaassa odottanutta leikkausta. Ensimmäisestä puhelinsoitosta lähtien Air Rescue oli ottanut tilanteen haltuun 100 %:sti – potilaslähtöisesti ja kaikki yksityiskohdat huomioiden.

Jos asut Benelux-maissa tai Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä, Monacossa tahi Lichtensteinissa etkä vielä ole jäsen, niin suosittelen liittymistä lämpimästi jo kannatuksenkin vuoksi! Vuosijäsenyys yhdeltä hengeltä maksaa vain 65 euroa ja perhejäsenyyden saa hintaan 115 euroa. Jäsenyyden voit myös antaa lahjaksi, mikä näin joulun lähestyessä vinkkinä kerrottakoon 🙂

Klikkaa tästä ja liity:

https://www.lar.lu/en/member-services/become-a-member/registration-form/member-offers/single-membership

 

 

Leidit Luxemburgissa

Published 13.5.2018 by ainosalminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko on nyt kulunut siitä, kun emännöin Saksassa ja Hollannissa asuvien bloggaajakollegoitteni vierailua Luxemburgiin. Aika kului kuin siivillä, mitenkäs muuten. Nauru raikasi, kamerat räpsivät ahkerasti kuvia ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Emäntäkin rentoutui alkujännityksen jälkeen. Mutta kyllä minua etukäteen vähän huolestutti. Mitäpä jos kaverit pitkästyvät ja luokittelevat oitis Luxemburgin tylsäksi tuppukyläksi … entäpä jos tulee kaatamalla vettä tai varaamani ravintolat osoittautuvat huonoiksi valinnoiksi?

Eikä mitään! Kaikki sujui todellakin aivan mahtavasti. Ensimmäinen bloggaritrio pääsi perille yksillä polviruhjeilla ja tunnin myöhässä. Kiitos tästä Saksan rautateille! Laastaria polveen, laukut hotellille ja sitten olimmekin jo keskustan ihmisvilinässä ja saimme nostaa lasin jälleennäkemisen kunniaksi. Kapusiiniteatterin sisäpihan kahvila oli oiva paikka tehdä huomioita paikallisväestöstä ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset.

IMG_4450Näkymiä Grundin laaksoon vanhan kaupungin reunalta.

Olin suunnitellut hyppääväni turistioppaan rooliin ja vetäväni vieraille intensiivisen kierroksen vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa ja iltapäivän taittuessa iltaan ranskalaisen linnoitusarkkitehti Vaubanin taidonnäytteet ja Luxemburgin pitkä historia alkoivat yhtäkkiä tuntua hieman turhan kunnianhimoiselta kokonaisuudelta. Niinpä tyydyimme nauttimaan kävelystä keskiaikaisten linnoitusten upeiksi kunnostetuilla muureilla. Vierailun emäntänä panin tyytyväisenä merkille, miten vieraat ihastelivat maisemia huokausten kera.

Totesin itsekin taas, että Luxemburgin vanhan kaupungin ja linnoitusten paikka Unescon maailmanperintökohteiden listalla on täysin ansaittu. Aika tyypillistä varmaan, että monen vuoden jälkeen tulee sokeaksi oman kotipaikkansa kauneudelle. Kiitos siis ystäville, jotka avasivat silmäni uudelleen! Yhtäkkiä alkoi jopa harmittaa, ettemme ehtisi tutustumaan mm. Pohjois-Luxemburgin vanhoihin linnoihin, Müllerthalin eli pikku-Sveitsin patikkareitteihin, Moselin laakson viinitiloihin tai Esch-sur-Alzetten vanhoihin masuuneihin. Näkemistä olisi riittänyt useammallekin päivälle!

Päivä oli meille kaikille ollut pitkä, joten nautittuamme illallisen Basta Cosi -ravintolassa rue de Louvignylla alkoi sänky kutsua. Lauantaiaamun ohjelmassa olisi vierailu Mudam-museoon, jonne sisäänpääsy oli ilmainen meille lahjoitettujen Luxembourg Cardien ansiosta. Sinne teimme myös treffit toisen bloggaajakolmikon kanssa, joita odottelimme saapuvaksi ennen puolta päivää.

Mudamissa oli aivan uudet näyttelyt, joten itsekin olin innoissani päästä tutustumaan niihin. Ennen museoon siirtymistä teimme kierroksen sitä ympäröivässä puistossa. Myös siellä on tarjolla taidetta sekä hulppeat näköalat vanhaan kaupunkiin. Museo sijaitsee  Kirchbergin kaupunginosassa, missä Euroopan unionin toimielimet, pankit ja muut isot toimitalot luovat vaikuttavan kontrastin historialliselle keskustalle.

Modernilla taiteella on ystävänsä, ja toiset eivät oikein tahdo saada siitä mitään irti. Meidänkin seurueessamme oli hieman vaihtelevia mielipiteitä esillä olleista teoksista, mutta sehän on vain hyvä, että tulee ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Taiteesta ja muustakin keskusteltiin sitten lounaspöydässä, jonka onnistuimme saamaan eräältä keskusaukion terassilta. Ruokapöydässä viihdyttiin pitkään, joten tutustuminen City Museumin valokuvanäyttelyyn sai jäädä väliin. Lähdimme sen sijasta sulattelemaan ruokaa kaupungin kapeille kaduille, jotka johdattivat meidät lopulta Rocher du Bockille eli paikalle, jonne kreivi Sigfrid Luxemburgin vuonna 963 perusti.

IMG_4461

 

Illan tullen kokoonnuimme luokseni aperitiiville. Kupliva samppanja oli luonnollinen valinta viidennen bloggaajatapaamisen juhlistamiseen. Ilta-aurinko helli ja vihreä puistonäkymä (unohdetaan nyt tarinan vetävyyden vuoksi sieltä myös näkyvät moottoritie ja suurvoimalinja) rauhoitti kiireisen päivän jälkeen. Luxemburgin vihreys kiinnitti vieraiden huomion muutenkin, missä sitten kuljimmekin. Eikä siinä kaikki! Illallispöytä oli varattu kasvisravintola Mesa Verdestä. En tiedä, milloin ravintola on perustettu, mutta ainakin ennen vuotta 1995, jolloin minä kaupunkiin saavuin. Ravintolassa on salit kahdessa kerroksessa ja sisustus on hippimäisen rento ja värikäs. Lautasen sisältö sai meiltä kaikilta suun loksahtamaan auki. Tällaista kasvisruoan tulee olla: tuoretta, moniväristä ja kauniisti esille pantua! Mesa Verde sai meiltä kaikilta lähes täyden kympin.

IMG_4428

Mudam, modernin taiteen museo

Aika loppuu aina kesken näillä tapaamisilla. Vielä olisi riittänyt juttua, mutta sunnuntaina hotellilla nautitun aamupalan jälkeen oli aika taas jättää hyvästit – seuraavaan kertaan! Au revoir, auf Wiedersehen… tavataan pian. Ehkä ensi kerralla törmäämme lauantaitorilla suurherttuapariskuntaan tai ehdimme sunnuntaiaamun jazzbrunssille Neumünsterin kulttuurikeskuksen brasseriehin. On toki hyvä, että jäi tunne siitä, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. Päivastainen fiilis puolentoista vuorokauden reissusta olisi aika ikävää mainosta Luxemburgin kaupungille matkailukohteena.

Lisätietoja Visit Luxemburgin sivustolta.

Tervetuloa Luxemburgiin teille kaikille, joiden uteliaisuus on kenties herännyt meidän matkakertomuksiemme ansiosta!

Täältä pääset niitä lukemaan:

Ajatuksia Saksasta
Viherjuuria
Hollanninhippiäinen
London and beyond
Kolmikieli
H niin kuin Hausfrau

Apua, mulle tulee vieraita!

Published 1.5.2018 by ainosalminen

Kotikorttelini Kirchberg on täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria ja taidetta. Tässä Frank Stellan teos ”Sarreguemines”.

Vieraita, pitkästä aikaa – ihanaa vai kamalaa? No ihanaa tietenkin! Tänne on tulevana viikonloppuna pyrähtämässä iloinen joukko ulkosuomalaisia bloggaajia lähiseuduilta. Perjantaina käynnistyy visiitti numero viisi minun bloggaajatapaamisteni historiassa, ja saan kunnian toivottaa kollegat tervetulleiksi kotikaupunkiini Luxemburgiin. Ystävät Saksasta ja Hollannista hyppäävät kuka junaan kuka auton rattiin ja tulevat nauttimaan Luxemburgin kukkivasta keväästä. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ettei sääennuste petä: tulossa näyttäisi olevan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu.

Leena, Jenni, Heidi, Oili ja Liisa ovat jo ”vanhoja” tuttuja ja Terhin tapaan ensimmäistä kertaa. Aiemmista reissuista voit lukea blogistani avainsanalla ”bloggaajatapaaminen”. Aina hieman vaihtuvilla kokoonpanoilla olemme runsaassa kahdessa vuodessa ehtineet piipahtaa Aachenissa, Mainzissa, Antwerpenissä ja Frankfurtissa. Nyt ensimmäistä kertaa osa vieraista on saanut järjestymään kahden yön matkan – tarkoituksena on ehtiä gastronomian ja viininmaistelun lisäksi myös kulttuurinautintojen pariin.

Ohjelmaa on tarjolla enemmän kuin mitä aika antaa myöden. Pohjoisen keskiaikaiset linnat ja ”Pikku-Sveitsin” upea luonto jäävät vieraille näyttämättä, samoin kuin moni muu kiva kohde Luxemburgissa.

Turistikierrokselle meitä kannustaa kivasti myös Visit Luxembourg -organisaation sponsoroima Luxembourg Card. Saimme koko porukalle kaksi päivää voimassa olevat kortit. Etuina ovat ilmainen julkinen liikenne sekä sisäänpääsy 76 eri matkailukohteeseen koko maassa. Lisäksi mm. hop on/ hop off -bussi myöntää sillä 30 %:n alennuksen. Aivan huikean paljon näkemistä ja kokemista täällä jo kauan asuneillekin! Alustavissa suunnitelmissamme on startata kulttuurikierrokselle heti lauantaiaamuna, ensin modernin taiteen museoon ja lounaan jälkeen kaupunginmuseoon.

Otin yhteyttä tähän liikenneministeriön alaiseen Luxemburgin matkailua edistävään järjestöön ja ehdotin yhteistyötä. Miksipä ei! Globaalissa vertailussa blogiemme yhteenlasketut lukijamäärät eivät kenties päätä huimaa ja lisäksi kirjoitamme suomeksi, mutta se ei estänyt yhteistyökuviota. Mitään ei saa, jos ei mitään pyydä – tämä nähtiin jo Frankfurtissa, jossa meille tarjottiin jopa jokiristeily!

Tätä vierailua järjestäessäni mieleeni palautui kerran opiskeluaikoina Turun Itäisellä Pitkäkadulla järjestämäni ”illalliskutsut”. Yksiöni pikkukeittiössä valmistui ystävien muistoissa sittemmin jo legendaariset mittasuhteet saanut punaviinissä haudutettu HK:n sininen lenkki. Resepti ei enää valitettavasti ole tallessa, mutta se oli muistaakseni peräisin Otavan isosta keittokirjasta tai kenties jostain lehtileikkeestä. Vaikka en siis tällä kertaa kokkaa vierailleni itse, toivon viikonlopusta jäävän heille kivat muistot.

Dräi Eechelen – museo: luxemburgilaista linnoitushistoriaa.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan Luxemburgiin tulijoiden aikaisempia juttuja sekä bloggaajatapaamisista että elämästä ulkosuomalaisena yleensäkin. Hyviä kirjoittajia, mielenkiintoisia ihmisiä, ihania ystäviä ❤️

http://www.rantapallo.fi/lena

http://www.rantapallo.fi/hausfrau

http://www.viherjuuria.com/

http://kolmikieli.blogspot.com/

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/hollanninhippiainen

http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/

Teatterissa taas mutta en katsojana!

Published 22.4.2018 by ainosalminen
fullsizeoutput_fae

Auringon laskettua kuvattiin yleisön saapumista teatterille. Upea rakennus se onkin iltavalaistuksessaan!

Tästäkö se ura teatterin palkeilla tai valkokankaalla nyt vihdoin avautuisi? Kumpi tahansa käy – en ole ronkeli, sillä kun on elätellyt haaveita läpimurrosta esittävien taiteiden alalla yhtä kauan kuin minä eikä potentiaalisia työvuosia ole enää tuhlattavaksi, pitää jokaiseen tilaisuuteen tarttua. Ansiolistalla on innokas osallistuminen koulun äidinkielen tunneilla koostettuihin näytelmiin, useampikin teatterikurssi ja sokerina pohjalla cameo-rooli baarista poistuvana naisena luxemburgilaisessa lyhytelokuvassa. Ei tästä enää pitkä matka liene siihen, että nekrologissani sitten joskus käytetään sanaa ”diiva” kuten Ella Erosella konsanaan!

fullsizeoutput_fb0

Isolla näyttämöllä oli välipäivä ja Un Ballo in Mascheran lavasteet odottivat seuraavan illan näytöstä.

Jo kouluaikoina pääsin katsomaan teatteria isolle kirkolle. Pikkutytölle ne olivat lähinnä hauskoja retkiä, mutta jälkeenpäin olen tajunnut päässeeni näkemään useammankin Suomen teatterihistorian helmen, mm. Kalle Holmbergin Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa. Luxemburgissa erään loistavan ranskalaisteatterin esityksen jälkeen jäin pohtimaan, minkälaista olisi olla lavalla. Istuin tuona iltana ensimmäisessä rivissä ja näin kaiken lähietäisyydeltä yksityiskohtineen: näyttelijän suusta lentävän syljen, kasvojen ja kaulan lihasten jännittymisen, joskus kenties pienen epäröinnin vuorosanoissa. Tuosta illasta lähtien teatterin maailma on kiehtonut minua valtavasti.

IMG_4364

Valokeilassa!

Viime vuonna Luxemburgin kaupungin teatterit halusivat nostaa esille kaiken sen, mitä kulisseissa tapahtuu. Niinpä puvustamo, lavastajat ja teknikot saivat pääosan lyhytfilmissä, joka esitettiin uuden sesongin ohjelmiston lanseerauksen yhteydessä. Tänä vuonna vastaavassa filmissä tähtiroolin saa yleisö, jota ilman teatteria ei olisi. Filmimateriaali kuvattiin kaupunginteatterilla eilen lauantaina, ja minä olin tikkana paikalla, kun avustajaksi tai siis ”näyttelijäksi” pääsi. Kaunis ilma oli varmasti rokottanut osallistujamäärää – amatöörimäistä jättää keikka väliin vain koska ulkona paistoi aurinko!

Puoli neljältä päästiin aloittamaan. Kuvakulmia etsittiin hartaasti, valaistusta säädettiin. Vaihdoimme paikkaa katsomossa ohjaajan ja kameramiehen toiveiden mukaan ja odottelimme ”action” -komentoa. Käskystä nauroimme, otimme kasvoille surullisen ilmeen, taputimme ja osoitimme suosiotamme seisten. Kaikki tämä tyhjän näyttämön edessä. Muutama osallistuja pääsi lähikuviinkin. Minua ei onnistanut, mutta kun edessä istuvaa nuorta miestä filmattiin, niin kenties vaaleat hiukseni heilahtavat taustalla.

Iltapalatauko venähti yli tuntiin, sillä odottelimme auringon laskua. Sen jälkeen kuvattiin vielä kohtauksia lippujonossa, vaatenaulakolla sekä ulkona sisäänkäynnin luona, missä valaistu suihkulähde tarjosi lumoavan tunnelman. Kolmimiehinen kuvausryhmä ja teatterin tiimi olivat rentoja ja innostuneita. Itse teatterin johtajakin piipahti pienten tyttäriensä kanssa tervehtimässä meitä ja muistutti vielä, että saamme kaikki virallisen kutsun näytäntökauden lanseeraukseen. Lisäksi teatteri lahjoitti osallistujille kahden hengen vapaalipun haluamaansa esitykseen.

fullsizeoutput_faf

Kaupunginteatterin komea lämpiö kylpi auringonvalossa, kun saavuimme paikalle monituntista kuvausrupeamaa varten.

Saapa nähdä, mitä Skill Labin tiimi saa tänä vuonna aikaiseksi. Lopputulos esitetään maanantaina 7. toukokuuta lehdistö- ja yleisötilaisuuksissa, joissa paljastetaan näytäntökauden 2018/19 ohjelmisto. Filmin voi nähdä myös teatterin Facebook-sivulla ja se pyörii näyttöruuduilla teatterin aulassa. Tässä linkki viimevuotiseen traileriin, josta saatte vähän esimakua:

http://www.skilllab.net/trailer-les-theatres-de-la-ville-season-17-18

Itse en ole vielä pohtinut, kenen ohjaajan kanssa mieluiten työskentelisin. Mutta kuten sanottu, kranttuja ei olla – kun yhteydenotto tulee, niin meikäläinen lähtee mukaan!

Pientä luksusta elämään

Published 18.3.2018 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talvi on ollut tänä vuonna kylmä ja välillä on ratikkapysäkillä naurattanut eräiden kanssamatkustajien pakkaslook – tai pikemminkin sen puute. Pikkukengissä, ilman päähinettä tai käsineitä, tyylikkäästi pukeutuneet miehet ja naiset hytisevät nenänpää punoittaen. Yhtä lailla he vilkuilevat minua: yksi huvittuneena, toinen kateellisena. Näytän taatusti enemmän hiihtolomalaiselta kuin konttorityöläiseltä, mutta kylmä minulla ei ole ollut!

Olen kovasti tyytyväinen itseeni, sillä olen sadekelejä (ja pahimpia flunssapäiviä) lukuunottamatta pysynyt tavoitteessani kulkea työmatkat hyötyliikkuen tai julkisilla. Kun asenne ja varusteet ovat kunnossa, käy auton jättäminen talliin kuin itsestään.

Uusi autottomampi elämäntapa on tuonut muutoksen myös vaatekaappini sisältöön. Jo syksyllä päätin, että en enää sorru halpoihin heräteostoksiin. Kaappi on täynnä kaikenlaista, mutta päälle pantavaa ei yhtään – tuttu tunne varmasti monelle. Tästä halusin eroon. Ekologisuus, valmistus kaukomailla ja kenties lapsityövoimalla olivat myös mielessä. Haluaisin pystyä elämään ilman ”Made in China” -tarroja vaatteissani, mutta olen siitä vielä kaukana. Olen ollut yllättynyt, että jopa monet erittäin kalliitkin vaatteet on valmistettu halpatuotantomaissa. ”Kangas ja suunnittelu Italia – valmistus Bangladesh” : tämänkin tyyppisiä merkintöjä näkee usein. Ei kuulosta kovin hyvältä tuokaan.

IMG_4047

Tänä talvena olen halunnut kietoa itseni pehmeään villaan ja olen hankkinut kolme kaunista neuletta. Valmistusmaat Saksa, Italia ja Ranska. Ensimmäiset kaksi, kermanvalkoinen ja harmaa, onnistuin löytämään heti vuoden alussa puoleen hintaan. Olin onnekas, sillä en ole tottunut maksamaan yli 300 euroa villapaidasta. Nyt sainkin kaksi sillä hinnalla. Neuleiden tyyli miellytti ja laatuun olen ollut tyytyväinen, molemmat ovat villan ja kashmirin sekoitusta. Olen noudattanut pesuohjeita täsmällisesti, ja vaatteet ovat pysyneet kuosissaan. Kaulus on molemmissa saman tyylinen, mutta leikkaus erilainen. Harmaasta neuleesta tuli heti suosikkini. Olen pukenut sen alle pitkähihaisen t-paidan tai paitapuseron ja silkkihuivin ja vetänyt jalkaan kapeat mustat housut. Kermanväristä neuletta olen itse asiassa ehtinyt pitää vain pari kertaa. Se kaipaisi kaverikseen ohuen pitkähihaisen aluspaidan, jollaista minulla ei ole. Ensi talvena sitten!

Viimeisin hankintani on kashmiriin erikoistuneen ranskalaisen Eric Bompardin neule. Liikkeeseen astuessa katse kiinnittyy oitis myyntitiskin takana olevalle seinälle. Siellä on hyllymetreittäin neuleita, kaikissa väreissä ja sävyissä, o-aukkoisia, v-aukkoisia, puseroita, neuletakkeja, huiveja, shaaleja – kaikkea mitä kashmirista voi tehdä. Joka sesongille on tietenkin uutuusvärinsä ja uutuustuotteensa, mutta hienoa on, että liike tarjoaa ympäri vuoden klassikkomalleja perusväreissä. Valinta oli vaikea: harmaa, laivastonsininen vai burgundinpunainen? Päädyin punaiseen ja valitsin sen suoralla leikkauksella ja v-aukolla. Nappivalinta!

IMG_4049

Otin neuleen käyttöön työmatkalla Lontoossa, jossa vietimme kaksi päivää suuressa ja vetoisessa parlamenttitalossa. Kashmir piti pintansa, ei tullut kylmä, mutta ei liian kuumakaan. En myöskään tarvinnut paksua toppatakkia, kevyempi talvitakki riitti ja oli matkan luonteen huomioon ottaen elegantimpikin. Kuvassa olen yhdistänyt neuleen Max Maran valkoiseen paitapuseroon, johon kuuluvan rusettinauhan olen sitonut yksinkertaisesti ja piilottanut osittain neuleen sisään.

Bompardin liikkeessä ei taideta alennusmyyntejä juuri pitää, mutta laadusta joutuu maksamaan. En yhtään ihmettelisi, jos ensi syksynä kaapistani löytyy jo toinenkin lämmin ja pehmeä Bompardin neule.

 

Minun sunnuntaini

Published 4.3.2018 by ainosalminen
IMG_3840

Talviaamu Luxemburgissa

Luxemburg toipuu hiljalleen polaaripyörteen seurauksista. Kylmää on ollut ja pitkään, luntakin on satanut ja se on jopa pysynyt maassa monta päivää. Tällainen talvi on meillä harvinainen. Itseäni ei kylmyys haitannut, sillä sen kera saimme nauttia upeista auringonpaisteisista päivistä. Myönnän kylläkin, että koillisesta navakkana puhaltanut tuuli sai minut parina aamuna lähtemään autolla töihin. Työmatka on naurettavan lyhyt, ja sen pistelee puolessa tunnissa kävellen ja ratikalla sitäkin nopeammin, mutta kun kurkkukipu ja yskä vaivasivat niin hyppäsin nelivedon kyytiin.

Eilen illalla vielä satoi lunta ja päivän pimetessä hyytävä sumu laskeutui kaupungin ylle. Aamulla herätessäni oli maa lähes paljas ja räystäät tippuivat. Lämpöasteita on tänään odotettavissa jopa 7, mutta valitettavasti odotettavissa on sateita. Piipahdin parvekkeella haistelemassa lämmennyttä ilmaa ja hymyillen seurasin lähipuistossa juoksevia koiria, jotka nekin nuuskivat märässä maassa kevään merkkejä.

IMG_3898

Ylempi kuva perjantai-illalta, alempi tänä aamuna.

Oma sunnuntaini kuluu tänään sisätiloissa, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Liikkumattomuus, tietokoneella istuminen ja sohvassa makoilu kirja kädessä ei ole hyväksi kropalle. Tilanteen pelastavat venytysharjoitukset ja vaikkapa keppijumppa, jolla saa loistavasti liikettä yläkroppaan. Vaihtoehtoja löytyy Youtubesta ja Instagramista pilvin pimein. Itse olen Lifted-jumppien lisäksi löytänyt valtavan kivat Anna Saivosalmen pikatreenit Instagramista (@ansaivo). Suosittelen lämpimästi!! Siellä on jopa villasukkatreenit 🙂

Ihan pelkkää somettamista ei tietokoneella istuminen ole tänään ollut. Aamu alkoi sanomalehtikatsauksella kahvin ja smoothiebowlin kanssa. Sitten kävin toki läpi Instagramin päivitykset ja vilkaisin sähköpostin ja Facebookin. Tämä jälkimmäinen on kyllä minulta viime kuukausina jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei kiinnosta julkaista sinne juuri mitään. Seuraan sitä kautta lähinnä muutamaa ryhmää, joihin kuulun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanssia, teatteria, konsertteja!!

Alkaneen maaliskuun kalenteri näyttää kiireiseltä. On työmatkoja Brysseliin, Strasbourgiin ja Lontooseen. Sen lisäksi kahdet juhlat ihanan pomoni eläkkeelle siirtymisen johdosta. Toki ohjelmassani on myös kulttuuria, kuinkas muuten! Luxemburgin kaupungin City-magazinen menovinkit saivat minut hankkimaan lisää lippuja mielenkiintoisilta kuulostaviin tapahtumiin. Niinpä kulttuurin moniottelijan kalenterissa on nyt sekä klassisia konsertteja, teatteria että modernia tanssia. Vielä kun ehtisi käyttää museokorttia jossain välissä. Nyt juuri on se aika vuodesta, kun uusia näyttelyjä avataan ja meitä museoiden ystäviä kutsutaan avajaisiin ja tapaamaan taiteilijoita.

Eipä muuta kuin kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että tämä virus katoaa taivaan tuuliin, jotta selviän maaliskuun haasteista ja pääsen täysin voimin niin kulttuuri- kuin liikuntaharrastuksieni pariin.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.