Luxemburg

All posts tagged Luxemburg

Leidit Luxemburgissa

Published 13.5.2018 by ainosalminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko on nyt kulunut siitä, kun emännöin Saksassa ja Hollannissa asuvien bloggaajakollegoitteni vierailua Luxemburgiin. Aika kului kuin siivillä, mitenkäs muuten. Nauru raikasi, kamerat räpsivät ahkerasti kuvia ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Emäntäkin rentoutui alkujännityksen jälkeen. Mutta kyllä minua etukäteen vähän huolestutti. Mitäpä jos kaverit pitkästyvät ja luokittelevat oitis Luxemburgin tylsäksi tuppukyläksi … entäpä jos tulee kaatamalla vettä tai varaamani ravintolat osoittautuvat huonoiksi valinnoiksi?

Eikä mitään! Kaikki sujui todellakin aivan mahtavasti. Ensimmäinen bloggaritrio pääsi perille yksillä polviruhjeilla ja tunnin myöhässä. Kiitos tästä Saksan rautateille! Laastaria polveen, laukut hotellille ja sitten olimmekin jo keskustan ihmisvilinässä ja saimme nostaa lasin jälleennäkemisen kunniaksi. Kapusiiniteatterin sisäpihan kahvila oli oiva paikka tehdä huomioita paikallisväestöstä ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset.

IMG_4450Näkymiä Grundin laaksoon vanhan kaupungin reunalta.

Olin suunnitellut hyppääväni turistioppaan rooliin ja vetäväni vieraille intensiivisen kierroksen vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa ja iltapäivän taittuessa iltaan ranskalaisen linnoitusarkkitehti Vaubanin taidonnäytteet ja Luxemburgin pitkä historia alkoivat yhtäkkiä tuntua hieman turhan kunnianhimoiselta kokonaisuudelta. Niinpä tyydyimme nauttimaan kävelystä keskiaikaisten linnoitusten upeiksi kunnostetuilla muureilla. Vierailun emäntänä panin tyytyväisenä merkille, miten vieraat ihastelivat maisemia huokausten kera.

Totesin itsekin taas, että Luxemburgin vanhan kaupungin ja linnoitusten paikka Unescon maailmanperintökohteiden listalla on täysin ansaittu. Aika tyypillistä varmaan, että monen vuoden jälkeen tulee sokeaksi oman kotipaikkansa kauneudelle. Kiitos siis ystäville, jotka avasivat silmäni uudelleen! Yhtäkkiä alkoi jopa harmittaa, ettemme ehtisi tutustumaan mm. Pohjois-Luxemburgin vanhoihin linnoihin, Müllerthalin eli pikku-Sveitsin patikkareitteihin, Moselin laakson viinitiloihin tai Esch-sur-Alzetten vanhoihin masuuneihin. Näkemistä olisi riittänyt useammallekin päivälle!

Päivä oli meille kaikille ollut pitkä, joten nautittuamme illallisen Basta Cosi -ravintolassa rue de Louvignylla alkoi sänky kutsua. Lauantaiaamun ohjelmassa olisi vierailu Mudam-museoon, jonne sisäänpääsy oli ilmainen meille lahjoitettujen Luxembourg Cardien ansiosta. Sinne teimme myös treffit toisen bloggaajakolmikon kanssa, joita odottelimme saapuvaksi ennen puolta päivää.

Mudamissa oli aivan uudet näyttelyt, joten itsekin olin innoissani päästä tutustumaan niihin. Ennen museoon siirtymistä teimme kierroksen sitä ympäröivässä puistossa. Myös siellä on tarjolla taidetta sekä hulppeat näköalat vanhaan kaupunkiin. Museo sijaitsee  Kirchbergin kaupunginosassa, missä Euroopan unionin toimielimet, pankit ja muut isot toimitalot luovat vaikuttavan kontrastin historialliselle keskustalle.

Modernilla taiteella on ystävänsä, ja toiset eivät oikein tahdo saada siitä mitään irti. Meidänkin seurueessamme oli hieman vaihtelevia mielipiteitä esillä olleista teoksista, mutta sehän on vain hyvä, että tulee ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Taiteesta ja muustakin keskusteltiin sitten lounaspöydässä, jonka onnistuimme saamaan eräältä keskusaukion terassilta. Ruokapöydässä viihdyttiin pitkään, joten tutustuminen City Museumin valokuvanäyttelyyn sai jäädä väliin. Lähdimme sen sijasta sulattelemaan ruokaa kaupungin kapeille kaduille, jotka johdattivat meidät lopulta Rocher du Bockille eli paikalle, jonne kreivi Sigfrid Luxemburgin vuonna 963 perusti.

IMG_4461

 

Illan tullen kokoonnuimme luokseni aperitiiville. Kupliva samppanja oli luonnollinen valinta viidennen bloggaajatapaamisen juhlistamiseen. Ilta-aurinko helli ja vihreä puistonäkymä (unohdetaan nyt tarinan vetävyyden vuoksi sieltä myös näkyvät moottoritie ja suurvoimalinja) rauhoitti kiireisen päivän jälkeen. Luxemburgin vihreys kiinnitti vieraiden huomion muutenkin, missä sitten kuljimmekin. Eikä siinä kaikki! Illallispöytä oli varattu kasvisravintola Mesa Verdestä. En tiedä, milloin ravintola on perustettu, mutta ainakin ennen vuotta 1995, jolloin minä kaupunkiin saavuin. Ravintolassa on salit kahdessa kerroksessa ja sisustus on hippimäisen rento ja värikäs. Lautasen sisältö sai meiltä kaikilta suun loksahtamaan auki. Tällaista kasvisruoan tulee olla: tuoretta, moniväristä ja kauniisti esille pantua! Mesa Verde sai meiltä kaikilta lähes täyden kympin.

IMG_4428

Mudam, modernin taiteen museo

Aika loppuu aina kesken näillä tapaamisilla. Vielä olisi riittänyt juttua, mutta sunnuntaina hotellilla nautitun aamupalan jälkeen oli aika taas jättää hyvästit – seuraavaan kertaan! Au revoir, auf Wiedersehen… tavataan pian. Ehkä ensi kerralla törmäämme lauantaitorilla suurherttuapariskuntaan tai ehdimme sunnuntaiaamun jazzbrunssille Neumünsterin kulttuurikeskuksen brasseriehin. On toki hyvä, että jäi tunne siitä, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. Päivastainen fiilis puolentoista vuorokauden reissusta olisi aika ikävää mainosta Luxemburgin kaupungille matkailukohteena.

Lisätietoja Visit Luxemburgin sivustolta.

Tervetuloa Luxemburgiin teille kaikille, joiden uteliaisuus on kenties herännyt meidän matkakertomuksiemme ansiosta!

Täältä pääset niitä lukemaan:

Ajatuksia Saksasta
Viherjuuria
Hollanninhippiäinen
London and beyond
Kolmikieli
H niin kuin Hausfrau

Apua, mulle tulee vieraita!

Published 1.5.2018 by ainosalminen

Kotikorttelini Kirchberg on täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria ja taidetta. Tässä Frank Stellan teos ”Sarreguemines”.

Vieraita, pitkästä aikaa – ihanaa vai kamalaa? No ihanaa tietenkin! Tänne on tulevana viikonloppuna pyrähtämässä iloinen joukko ulkosuomalaisia bloggaajia lähiseuduilta. Perjantaina käynnistyy visiitti numero viisi minun bloggaajatapaamisteni historiassa, ja saan kunnian toivottaa kollegat tervetulleiksi kotikaupunkiini Luxemburgiin. Ystävät Saksasta ja Hollannista hyppäävät kuka junaan kuka auton rattiin ja tulevat nauttimaan Luxemburgin kukkivasta keväästä. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ettei sääennuste petä: tulossa näyttäisi olevan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu.

Leena, Jenni, Heidi, Oili ja Liisa ovat jo ”vanhoja” tuttuja ja Terhin tapaan ensimmäistä kertaa. Aiemmista reissuista voit lukea blogistani avainsanalla ”bloggaajatapaaminen”. Aina hieman vaihtuvilla kokoonpanoilla olemme runsaassa kahdessa vuodessa ehtineet piipahtaa Aachenissa, Mainzissa, Antwerpenissä ja Frankfurtissa. Nyt ensimmäistä kertaa osa vieraista on saanut järjestymään kahden yön matkan – tarkoituksena on ehtiä gastronomian ja viininmaistelun lisäksi myös kulttuurinautintojen pariin.

Ohjelmaa on tarjolla enemmän kuin mitä aika antaa myöden. Pohjoisen keskiaikaiset linnat ja ”Pikku-Sveitsin” upea luonto jäävät vieraille näyttämättä, samoin kuin moni muu kiva kohde Luxemburgissa.

Turistikierrokselle meitä kannustaa kivasti myös Visit Luxembourg -organisaation sponsoroima Luxembourg Card. Saimme koko porukalle kaksi päivää voimassa olevat kortit. Etuina ovat ilmainen julkinen liikenne sekä sisäänpääsy 76 eri matkailukohteeseen koko maassa. Lisäksi mm. hop on/ hop off -bussi myöntää sillä 30 %:n alennuksen. Aivan huikean paljon näkemistä ja kokemista täällä jo kauan asuneillekin! Alustavissa suunnitelmissamme on startata kulttuurikierrokselle heti lauantaiaamuna, ensin modernin taiteen museoon ja lounaan jälkeen kaupunginmuseoon.

Otin yhteyttä tähän liikenneministeriön alaiseen Luxemburgin matkailua edistävään järjestöön ja ehdotin yhteistyötä. Miksipä ei! Globaalissa vertailussa blogiemme yhteenlasketut lukijamäärät eivät kenties päätä huimaa ja lisäksi kirjoitamme suomeksi, mutta se ei estänyt yhteistyökuviota. Mitään ei saa, jos ei mitään pyydä – tämä nähtiin jo Frankfurtissa, jossa meille tarjottiin jopa jokiristeily!

Tätä vierailua järjestäessäni mieleeni palautui kerran opiskeluaikoina Turun Itäisellä Pitkäkadulla järjestämäni ”illalliskutsut”. Yksiöni pikkukeittiössä valmistui ystävien muistoissa sittemmin jo legendaariset mittasuhteet saanut punaviinissä haudutettu HK:n sininen lenkki. Resepti ei enää valitettavasti ole tallessa, mutta se oli muistaakseni peräisin Otavan isosta keittokirjasta tai kenties jostain lehtileikkeestä. Vaikka en siis tällä kertaa kokkaa vierailleni itse, toivon viikonlopusta jäävän heille kivat muistot.

Dräi Eechelen – museo: luxemburgilaista linnoitushistoriaa.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan Luxemburgiin tulijoiden aikaisempia juttuja sekä bloggaajatapaamisista että elämästä ulkosuomalaisena yleensäkin. Hyviä kirjoittajia, mielenkiintoisia ihmisiä, ihania ystäviä ❤️

http://www.rantapallo.fi/lena

http://www.rantapallo.fi/hausfrau

http://www.viherjuuria.com/

http://kolmikieli.blogspot.com/

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/hollanninhippiainen

http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/

Teatterissa taas mutta en katsojana!

Published 22.4.2018 by ainosalminen
fullsizeoutput_fae

Auringon laskettua kuvattiin yleisön saapumista teatterille. Upea rakennus se onkin iltavalaistuksessaan!

Tästäkö se ura teatterin palkeilla tai valkokankaalla nyt vihdoin avautuisi? Kumpi tahansa käy – en ole ronkeli, sillä kun on elätellyt haaveita läpimurrosta esittävien taiteiden alalla yhtä kauan kuin minä eikä potentiaalisia työvuosia ole enää tuhlattavaksi, pitää jokaiseen tilaisuuteen tarttua. Ansiolistalla on innokas osallistuminen koulun äidinkielen tunneilla koostettuihin näytelmiin, useampikin teatterikurssi ja sokerina pohjalla cameo-rooli baarista poistuvana naisena luxemburgilaisessa lyhytelokuvassa. Ei tästä enää pitkä matka liene siihen, että nekrologissani sitten joskus käytetään sanaa ”diiva” kuten Ella Erosella konsanaan!

fullsizeoutput_fb0

Isolla näyttämöllä oli välipäivä ja Un Ballo in Mascheran lavasteet odottivat seuraavan illan näytöstä.

Jo kouluaikoina pääsin katsomaan teatteria isolle kirkolle. Pikkutytölle ne olivat lähinnä hauskoja retkiä, mutta jälkeenpäin olen tajunnut päässeeni näkemään useammankin Suomen teatterihistorian helmen, mm. Kalle Holmbergin Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa. Luxemburgissa erään loistavan ranskalaisteatterin esityksen jälkeen jäin pohtimaan, minkälaista olisi olla lavalla. Istuin tuona iltana ensimmäisessä rivissä ja näin kaiken lähietäisyydeltä yksityiskohtineen: näyttelijän suusta lentävän syljen, kasvojen ja kaulan lihasten jännittymisen, joskus kenties pienen epäröinnin vuorosanoissa. Tuosta illasta lähtien teatterin maailma on kiehtonut minua valtavasti.

IMG_4364

Valokeilassa!

Viime vuonna Luxemburgin kaupungin teatterit halusivat nostaa esille kaiken sen, mitä kulisseissa tapahtuu. Niinpä puvustamo, lavastajat ja teknikot saivat pääosan lyhytfilmissä, joka esitettiin uuden sesongin ohjelmiston lanseerauksen yhteydessä. Tänä vuonna vastaavassa filmissä tähtiroolin saa yleisö, jota ilman teatteria ei olisi. Filmimateriaali kuvattiin kaupunginteatterilla eilen lauantaina, ja minä olin tikkana paikalla, kun avustajaksi tai siis ”näyttelijäksi” pääsi. Kaunis ilma oli varmasti rokottanut osallistujamäärää – amatöörimäistä jättää keikka väliin vain koska ulkona paistoi aurinko!

Puoli neljältä päästiin aloittamaan. Kuvakulmia etsittiin hartaasti, valaistusta säädettiin. Vaihdoimme paikkaa katsomossa ohjaajan ja kameramiehen toiveiden mukaan ja odottelimme ”action” -komentoa. Käskystä nauroimme, otimme kasvoille surullisen ilmeen, taputimme ja osoitimme suosiotamme seisten. Kaikki tämä tyhjän näyttämön edessä. Muutama osallistuja pääsi lähikuviinkin. Minua ei onnistanut, mutta kun edessä istuvaa nuorta miestä filmattiin, niin kenties vaaleat hiukseni heilahtavat taustalla.

Iltapalatauko venähti yli tuntiin, sillä odottelimme auringon laskua. Sen jälkeen kuvattiin vielä kohtauksia lippujonossa, vaatenaulakolla sekä ulkona sisäänkäynnin luona, missä valaistu suihkulähde tarjosi lumoavan tunnelman. Kolmimiehinen kuvausryhmä ja teatterin tiimi olivat rentoja ja innostuneita. Itse teatterin johtajakin piipahti pienten tyttäriensä kanssa tervehtimässä meitä ja muistutti vielä, että saamme kaikki virallisen kutsun näytäntökauden lanseeraukseen. Lisäksi teatteri lahjoitti osallistujille kahden hengen vapaalipun haluamaansa esitykseen.

fullsizeoutput_faf

Kaupunginteatterin komea lämpiö kylpi auringonvalossa, kun saavuimme paikalle monituntista kuvausrupeamaa varten.

Saapa nähdä, mitä Skill Labin tiimi saa tänä vuonna aikaiseksi. Lopputulos esitetään maanantaina 7. toukokuuta lehdistö- ja yleisötilaisuuksissa, joissa paljastetaan näytäntökauden 2018/19 ohjelmisto. Filmin voi nähdä myös teatterin Facebook-sivulla ja se pyörii näyttöruuduilla teatterin aulassa. Tässä linkki viimevuotiseen traileriin, josta saatte vähän esimakua:

http://www.skilllab.net/trailer-les-theatres-de-la-ville-season-17-18

Itse en ole vielä pohtinut, kenen ohjaajan kanssa mieluiten työskentelisin. Mutta kuten sanottu, kranttuja ei olla – kun yhteydenotto tulee, niin meikäläinen lähtee mukaan!

Pientä luksusta elämään

Published 18.3.2018 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talvi on ollut tänä vuonna kylmä ja välillä on ratikkapysäkillä naurattanut eräiden kanssamatkustajien pakkaslook – tai pikemminkin sen puute. Pikkukengissä, ilman päähinettä tai käsineitä, tyylikkäästi pukeutuneet miehet ja naiset hytisevät nenänpää punoittaen. Yhtä lailla he vilkuilevat minua: yksi huvittuneena, toinen kateellisena. Näytän taatusti enemmän hiihtolomalaiselta kuin konttorityöläiseltä, mutta kylmä minulla ei ole ollut!

Olen kovasti tyytyväinen itseeni, sillä olen sadekelejä (ja pahimpia flunssapäiviä) lukuunottamatta pysynyt tavoitteessani kulkea työmatkat hyötyliikkuen tai julkisilla. Kun asenne ja varusteet ovat kunnossa, käy auton jättäminen talliin kuin itsestään.

Uusi autottomampi elämäntapa on tuonut muutoksen myös vaatekaappini sisältöön. Jo syksyllä päätin, että en enää sorru halpoihin heräteostoksiin. Kaappi on täynnä kaikenlaista, mutta päälle pantavaa ei yhtään – tuttu tunne varmasti monelle. Tästä halusin eroon. Ekologisuus, valmistus kaukomailla ja kenties lapsityövoimalla olivat myös mielessä. Haluaisin pystyä elämään ilman ”Made in China” -tarroja vaatteissani, mutta olen siitä vielä kaukana. Olen ollut yllättynyt, että jopa monet erittäin kalliitkin vaatteet on valmistettu halpatuotantomaissa. ”Kangas ja suunnittelu Italia – valmistus Bangladesh” : tämänkin tyyppisiä merkintöjä näkee usein. Ei kuulosta kovin hyvältä tuokaan.

IMG_4047

Tänä talvena olen halunnut kietoa itseni pehmeään villaan ja olen hankkinut kolme kaunista neuletta. Valmistusmaat Saksa, Italia ja Ranska. Ensimmäiset kaksi, kermanvalkoinen ja harmaa, onnistuin löytämään heti vuoden alussa puoleen hintaan. Olin onnekas, sillä en ole tottunut maksamaan yli 300 euroa villapaidasta. Nyt sainkin kaksi sillä hinnalla. Neuleiden tyyli miellytti ja laatuun olen ollut tyytyväinen, molemmat ovat villan ja kashmirin sekoitusta. Olen noudattanut pesuohjeita täsmällisesti, ja vaatteet ovat pysyneet kuosissaan. Kaulus on molemmissa saman tyylinen, mutta leikkaus erilainen. Harmaasta neuleesta tuli heti suosikkini. Olen pukenut sen alle pitkähihaisen t-paidan tai paitapuseron ja silkkihuivin ja vetänyt jalkaan kapeat mustat housut. Kermanväristä neuletta olen itse asiassa ehtinyt pitää vain pari kertaa. Se kaipaisi kaverikseen ohuen pitkähihaisen aluspaidan, jollaista minulla ei ole. Ensi talvena sitten!

Viimeisin hankintani on kashmiriin erikoistuneen ranskalaisen Eric Bompardin neule. Liikkeeseen astuessa katse kiinnittyy oitis myyntitiskin takana olevalle seinälle. Siellä on hyllymetreittäin neuleita, kaikissa väreissä ja sävyissä, o-aukkoisia, v-aukkoisia, puseroita, neuletakkeja, huiveja, shaaleja – kaikkea mitä kashmirista voi tehdä. Joka sesongille on tietenkin uutuusvärinsä ja uutuustuotteensa, mutta hienoa on, että liike tarjoaa ympäri vuoden klassikkomalleja perusväreissä. Valinta oli vaikea: harmaa, laivastonsininen vai burgundinpunainen? Päädyin punaiseen ja valitsin sen suoralla leikkauksella ja v-aukolla. Nappivalinta!

IMG_4049

Otin neuleen käyttöön työmatkalla Lontoossa, jossa vietimme kaksi päivää suuressa ja vetoisessa parlamenttitalossa. Kashmir piti pintansa, ei tullut kylmä, mutta ei liian kuumakaan. En myöskään tarvinnut paksua toppatakkia, kevyempi talvitakki riitti ja oli matkan luonteen huomioon ottaen elegantimpikin. Kuvassa olen yhdistänyt neuleen Max Maran valkoiseen paitapuseroon, johon kuuluvan rusettinauhan olen sitonut yksinkertaisesti ja piilottanut osittain neuleen sisään.

Bompardin liikkeessä ei taideta alennusmyyntejä juuri pitää, mutta laadusta joutuu maksamaan. En yhtään ihmettelisi, jos ensi syksynä kaapistani löytyy jo toinenkin lämmin ja pehmeä Bompardin neule.

 

Minun sunnuntaini

Published 4.3.2018 by ainosalminen
IMG_3840

Talviaamu Luxemburgissa

Luxemburg toipuu hiljalleen polaaripyörteen seurauksista. Kylmää on ollut ja pitkään, luntakin on satanut ja se on jopa pysynyt maassa monta päivää. Tällainen talvi on meillä harvinainen. Itseäni ei kylmyys haitannut, sillä sen kera saimme nauttia upeista auringonpaisteisista päivistä. Myönnän kylläkin, että koillisesta navakkana puhaltanut tuuli sai minut parina aamuna lähtemään autolla töihin. Työmatka on naurettavan lyhyt, ja sen pistelee puolessa tunnissa kävellen ja ratikalla sitäkin nopeammin, mutta kun kurkkukipu ja yskä vaivasivat niin hyppäsin nelivedon kyytiin.

Eilen illalla vielä satoi lunta ja päivän pimetessä hyytävä sumu laskeutui kaupungin ylle. Aamulla herätessäni oli maa lähes paljas ja räystäät tippuivat. Lämpöasteita on tänään odotettavissa jopa 7, mutta valitettavasti odotettavissa on sateita. Piipahdin parvekkeella haistelemassa lämmennyttä ilmaa ja hymyillen seurasin lähipuistossa juoksevia koiria, jotka nekin nuuskivat märässä maassa kevään merkkejä.

IMG_3898

Ylempi kuva perjantai-illalta, alempi tänä aamuna.

Oma sunnuntaini kuluu tänään sisätiloissa, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Liikkumattomuus, tietokoneella istuminen ja sohvassa makoilu kirja kädessä ei ole hyväksi kropalle. Tilanteen pelastavat venytysharjoitukset ja vaikkapa keppijumppa, jolla saa loistavasti liikettä yläkroppaan. Vaihtoehtoja löytyy Youtubesta ja Instagramista pilvin pimein. Itse olen Lifted-jumppien lisäksi löytänyt valtavan kivat Anna Saivosalmen pikatreenit Instagramista (@ansaivo). Suosittelen lämpimästi!! Siellä on jopa villasukkatreenit 🙂

Ihan pelkkää somettamista ei tietokoneella istuminen ole tänään ollut. Aamu alkoi sanomalehtikatsauksella kahvin ja smoothiebowlin kanssa. Sitten kävin toki läpi Instagramin päivitykset ja vilkaisin sähköpostin ja Facebookin. Tämä jälkimmäinen on kyllä minulta viime kuukausina jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei kiinnosta julkaista sinne juuri mitään. Seuraan sitä kautta lähinnä muutamaa ryhmää, joihin kuulun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanssia, teatteria, konsertteja!!

Alkaneen maaliskuun kalenteri näyttää kiireiseltä. On työmatkoja Brysseliin, Strasbourgiin ja Lontooseen. Sen lisäksi kahdet juhlat ihanan pomoni eläkkeelle siirtymisen johdosta. Toki ohjelmassani on myös kulttuuria, kuinkas muuten! Luxemburgin kaupungin City-magazinen menovinkit saivat minut hankkimaan lisää lippuja mielenkiintoisilta kuulostaviin tapahtumiin. Niinpä kulttuurin moniottelijan kalenterissa on nyt sekä klassisia konsertteja, teatteria että modernia tanssia. Vielä kun ehtisi käyttää museokorttia jossain välissä. Nyt juuri on se aika vuodesta, kun uusia näyttelyjä avataan ja meitä museoiden ystäviä kutsutaan avajaisiin ja tapaamaan taiteilijoita.

Eipä muuta kuin kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että tämä virus katoaa taivaan tuuliin, jotta selviän maaliskuun haasteista ja pääsen täysin voimin niin kulttuuri- kuin liikuntaharrastuksieni pariin.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Uusia tuulia lukemiseen

Published 11.2.2018 by ainosalminen

img_3644Alkuvuosi on sujahtanut tiiviisti kirjallisuuden parissa. Tästä voin kiittää ja syyttää suomalaista kirjastolaitosta. Hankin joululomalla kirjastokortin Helsingin alueen kirjastoihin, sillä päätin pitkän vastustelun jälkeen testata e-kirjoja. Lukulaitetta on kehunut yksi jos toinenkin ystävä ja kollega, mutta niille ei tuntunut löytyvän juurikaan ladattavaa suomen kielellä. Luxemburgin kirjakaupat tarjoavat lukemista muilla haluamillani kielillä aivan tarpeeksi, vain äidinkielellä lukeminen oli lähestulkoon niiden teosten varassa, joita lomilta aina kannan kotiin matkalaukun täydeltä.

No niinhän siinä sitten kävi kuten olettaa saattoi. Pirulle ei pikkusormi riittänyt. Useampikin kirja on varauksessa kirjastosta, ja odottavan aika on pitkä. Kaikkea ei ole kirjastostakaan sähköisessä muodossa saatavana, joten euro jos toinenkin on kilahtanut myös Elisa Kirjan nettikauppaan. Kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle on aivan uskomattoman ihanaa saada ”kirja käteen” parilla klikkauksella, kun lukuhimo iskee! Aina ei tarvitse edes luottokorttia vilauttaa: useita venäläisiä, ranskalaisia ja englantilaisia klassikoita suomeksi käännettynä on saatavana ilmaiseksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt jo ihmettelenkin, miten turhaa periaatteellinen e-kirjojen vastustukseni olikaan. Edelleenkin tykkään pitää nidottua teosta kädessäni, kierrellä kirjakaupoissa ja valita lukemista pienen selailun perusteella tai hurmaavan kansikuvan viettelemänä. E-kirjat ovat kätevä lisä kirjatoukan repertoaariin. Ei niiden tarvitse eikä ole tarkoituskaan täysin korvata painettuja teoksia. Molempi parempi: aion edelleenkin käydä hypistelemässä romaaneja pienissä kivijalkakaupoissa, enkä ihan hetkeen usko kotikirjastoni hyllyjen alkavan ammottaa tyhjinä.

Mukavaa huomata, että kaltaisiani on muitakin. Todiste siitä saatiin itse asiassa täällä Luxemburgissa muutama kuukausi sitten. Keskustan legendaarinen kirjakauppa Alinea ilmoitti sulkevansa, sillä toiminta ei enää ollut kannattavaa. Kaikille lukemisen ystäville tuttu omistaja, jolla taitaa muuten olla erilaiset silmälasit vuoden joka viikolle, valitteli paikallislehden haastattelussa asikkaiden siirtyneen Amazoniin ja muihin nettikauppoihin. Siitä lähti liikkeelle todellinen kansanliike, ja niin vain kävi, että omistaja veti takaisin lopettamispäätöksensä. Asiakkaat palasivat ja kassavirta kääntyi taas positiiviseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukulaittetta en ole hankkinut, mutta iPadilla lukeminen on sujunut hyvin. Latasin BlueFire Reader -sovelluksen, jolla saan käyttööni kirjaston e-kirjat täällä ulkomaillakin. Ruudun valoisuutta voi säätää, samoin kirjainkokoa, enkä ainakaan vielä ole tuntenut silmissä sen kummempaa väsymystä. Tabletti on kevyt, se vie vain vähän tilaa käsilaukussa ja siihen mahtuu rajattomasti lukemista. Huono puoli e-kirjoissa on se, ettei niitä voi kierrättää. Olen monesti laittanut hyvän kirjan kiertämään ja siten päässyt jakamaan lukukokemuksiani toisten kirjojen ystävien kanssa.

Välillä pitää kirjahyllyä myös tyhentää uuden tieltä, silloin tarjottelen kirjoja Facebookin puskaradion kautta muille Luxemburgin suomalaisille. Ottajia on aina löytynyt – omalla äidinkielellä lukeminen on meille ulkosuomalaisille erityisen rakasta ja tärkeää.

Museokortti käyttöön

Published 3.12.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_e30

Osa teosta Stone Collection – varta vasten tätä näyttelyä ja Mudamin isoa salia varten luotu kahdeksan kiven asetelma 

Hankin tänä syksynä museokortin. Hetki oli otollinen, sillä vuoden 2018 kortin ostajat saivat kaupan päälle kuluvan vuoden viimeiset kolme kuukautta. Kortin piiriin kuuluu 6 museota Luxemburgin kaupungissa ja sen perushinta on 70 euroa. Ensinäkemältä vaikuttaisi, että hinta on kova museoiden määrän nähden, mutta tässä pitääkin katsoa asiaa hieman pintaa syvemmälle.

Museokortin takana on jo vuodesta 1926 toiminut yhdistys nimeltä Luxemburgin museoiden ystävät. Sen pyrkimyksenä on tukea museoiden toimintaa, vaalia kulttuuriperintöä ja tehdä laajemmin tunnetuksi paikallisia kokoelmia ja näyttelyjä.   Perusjäsenyyden sekä perhe- ja nuorisokorttien (25 – 70 €) lisäksi löytyy hintakategoriat yrityksille, hyväntekijöille ja mesenaateille (300 – 5000 €). Hartaimmat taiteen ystävät maksavat  vuosijäsenyydestään vähintään 10 000 € ja saavat nimensä museokummien listaan. Lisäksi yhdistyksen perustamalle säätiölle voi tehdä lahjoituksia, jotka tietenkin saa vähentää verotuksessa. Kertyneiden varojen ansiosta Museoiden ystävät pystyy tekemään taidehankintoja, jotka se lahjoittaa museoille.

fullsizeoutput_e2e

Joukko museoiden ystäviä opastetulla kierroksella Nested-näyttelyssä. Teoksen nimi Gewisse Rahmenbedingungen. 

Kortilla pääsee siis ilmaiseksi ja rajattomasti vierailemaan museoissa ja näyttelyissä. Yhdistys järjestää lisäksi tapaamisia taiteilijoiden kanssa sekä opastettuja kierroksia myös yksityisiin kokoelmiin, joita monilla suuryrityksillä ja pankeilla täällä on. Jos ei arkena työ rasita, voi osallistua päivämatkoille lähialueiden, mm. Pariisi, Bryssel, Bonn, museoihin. Myös näyttelyjen avajaisiin saamme kutsuja ja muutenkin toiminta vaikuttaa hyvin aktiiviselta. Sähköpostia kilahtaa virtuaalilaatikkoon viikottain ja myös sosiaalisessa mediassa yhdistys on läsnä.

Ihan ensimmäisen kerran käytin korttiani taannoin Luxemburgin kaupunginmuseossa. Siellä on esillä maaliskuun loppuun asti valokuvanäyttely otsikolla Leit an der Stad – eli Kaupungin väkeä. Hurmaavia katuvalokuvia elämänmenosta 1950-luvulta nykypäiviin. Näyttely oli yllättävän laaja ja pidin siitä erittäin paljon. Oli hauska pystyä valokuvien kautta virkistämään muistiaan ja palata ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin vuoteen 1995, jolloin itse saavuin maahan. Jo tässä ajassa on moni asia muuttunut!

fullsizeoutput_e37

Su-Mei Tsen teos Many Spoken Words on hankittu Mudamin kokoelmiin jo vuonna 2009.

Perjantaina ohjelmassa oli itselleni ensimmäinen Midi de l’Art -tapahtuma, lounastunnin mittainen opastettu kierros. Kohteena oli vuoden 2003 Venetsian biennaalissa Luxemburgin paviljongille kultaisen leijonan ansainneen Su-Mei Tsen soolonäyttely Nested. Museoiden ystävien järjestämälle kierrokselle modernin taiteen museoon oli saapunut noin 40 henkeä. Vain yksi puuttui joukosta, nimittäin taitelija itse, joka oli joutunut peruuttanut osallistumisensa. Olipa harmi! Olisi ollut upeaa päästä kiertämään näyttelyä taiteilijan itsensä opastamana, mutta hänellä oli valitettavasti meneillään vaikea luomiskriisi uusimman teoksensa parissa eikä hetki ollut millään tapaa otollinen poistua ateljeelta.

Runsaan tunnin mittaisen erittäin mielenkiintoisen kierroksen veti meille museon oma opas, joka oli erityisen perehtynyt Su-Mei Tsen työhön ja tunsi taitelijan henkilökohtaisesti. Vaikka ryhmämme oli melko iso, se ei haitannut sillä museo oli muuten lähes tyhjä. Oppaalla oli kuuluva ääni, hän artikuloi selkeästi ja osallistujat kuuntelivat keskittyneesti. Jokaisen valokuvan, installaation ja videoteoksen äärelle emme ehtineet pysähtyä, mutta saimme hyvän käsityksen taitelijan inspiraation lähteistä ja hänelle tyypillisestä luomisprosessista.

fullsizeoutput_e2f

Das Ich in jeder Kartoffel – installaatio keraamisista perunoista

Tämän jutun kuvituksena on otteita perjantain näyttelystä. Vaikka mustesuihkulähteen nimelläkin tunnettu Many Spoken Words on minulle tuttu teos jo aiemmilta käynneiltä, sain siihen nyt aivan uuden näkökulman. Museon sivuilla kerrotaan, että taitelija on halunnut kuvata ajatuksen muuttumista ensin puheeksi ja sitten kirjalliseen muotoon. Teos on kunnianosoitus kirjallisuudelle ja sanojen voimalle.

Mutta mistä Su-Mei Tse sitten sai inspiraation mustesuhkulähteeseensä? Hän oli toisessa kotikaupungissaan Berliinissä kulkenut Unter den Linden -katua ja poikennut Valtionoopperan luona Bebelplatzille. Siellä sijaitsee vuoden 1933 natsien kirjarovioiden muistomerkki, israelilaisen taitelijan Micha Ullmanin suunnittelema maanalainen kirjasto. Lasilevyn läpi näkyvät valkoiset, puhtaat ja tyhjät kirjahyllyt. Many Spoken Words on Su-Mei Tsen vastaus Ullmanin teokselle.

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.