matkailu

All posts tagged matkailu

Kypros, uusi tuttavuus

Published 22.9.2018 by ainosalminen

Näkymä hotellini terassilta rantakadulle

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun olen viimeksi ollut seuramatkalla. Perinteisesti olen käyttänyt Luxairtours’in palveluja kotikenttäedun vuoksi, mutta tällä hetkellä Kypros ei kuulu sen valikoimiin. Ehkä kohde ei enää kiinnostanut asiakaskuntaa tai sitten maan geopoliittinen asema itäisen Turkin ja Syyrian lähellä on saanut matkanjärjestäjän varuilleen. Oli miten oli, Esa Saarisen Pafos-seminaari oli varattu, reissuun oli päästävä, mutta lennot ja hotelli puuttuivat. Pidin vaivattomimpana tapana ostaa koko paketin valmiina. Niinpä selvitin vaihtoehtoja ensin internetin avulla, minkä jälkeen marssin matkatoimistoon. Kriteereiksi asetin sopivat matkustuspäivät sekä majoituksen itse seminaarihotellissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Valinnan vaikeutta ei lopulta ollut: TUI Belgia oli ainoa sopiva vaihtoehto.

Viikoksi suunnittelemani matka venyi oikeastaan ihan sopivasti 10 päivän mittaiseksi. Viisipäiväisen seminaarin lisäksi minulla on nyt toinen mokoma omaa aikaa. Ehdin saada hieman väriä pintaan ja piipahtaa ihailemassa mm. kuuluisia roomalaisia mosaiikkeja ja muita nähtävyyksiä. Hotellini Almyra on seminaarihotelli Annabellen naapurissa ja sen kanssa samaa ketjua. Voin halutessani käyttää myös sen palveluja, niin ravintoloita kuin allasaluettakin.

Moderni hotelli Almyra aivan seminaarihotellin naapurissa

Aikainen aamulento Brysselistä ahdisti jo etukäteen, vaikka olinkin päättänyt lähteä reissuun jo edellisenä iltana töiden jälkeen. Matkatoimistoni oli varannut minulle yöpymispaketin lentokenttähotellista. Pakettiin kuuluu yöpyminen, early bird -aamiainen paperipussissa ja sokerina pohjalla ilmainen pysäköinti loman ajaksi. Etu on huomattava, sillä auton jättäminen parkkiin lentokentälle maksaa helposti yöpymisen verran. Vastaavia hotelleja on lentokentän kupeessa vieri vieressä, ja alueella kiertää aamuisin ja iltaisin bussi, joka vie kentälle. Omaan paluuaikaani bussikyytiä ei ole tarjolla, joten lyhyt taksireissu on tiedossa.

Aina yhtä ikävä moottoritie E411 oli tavallistakin hankalampi tietöiden vuoksi. Työmatkaliikenne oli kahden kaistan sulkemisen takia jumittanut Luxemburgin ja Arlonin välisen pätkän tyystin. Lähdinkin matkaan vasta iltauutisten jälkeen. Yön pimeydessä monella kuskilla tuntui olevan bensaa suonissa tavallistakin runsaammin ja ratin takana sai olla tarkkaavainen. Hotellilla vastaanotto oli ystävällinen, huone pieni mutta juuri passeli yhdelle. Kaikkein järkevintä olisi ollut sujahtaa lakanoiden väliin heti, mutta ajomatka ja tuleva aamuherätys tuntuivat jännityksenä kropassa. Siihen auttoi tietenkin hyvä belgialainen olut!

Jugurttia, hedelmiä ja pähkinöitä!

Olin tsekannut itseni lennolle jo kotona, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Jonoa laukun luovutukseen ei ollut, päinvastoin kuin perinteiseen lähtöselvitykseen. Ehkä reittiliikenteen matkustajille aika itsestäänselvä mobiilipalvelujen käyttö ei ole vielä niin yleistä lomailijoiden keskuudessa.

Olin maksanut hieman ylimääräistä varauloskäynnin viereisestä istumapaikasta. Vaikka en mikään pitkäkoipi olekaan, charter-koneen ahtaus ja erittäin lyhyeksi jääneet yöunet ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Koneessa sitten totesin, että paikkani 12A olikin aivan tavallisella rivillä. Enkä ollut ainoa, joka oli samassa tilanteessa. Selvisi, että kone oli jouduttu vaihtamaan ja varauloskäynnit olivatkin tässä Boeing 737:ssa riveillä 15 ja 16. Kun boarding oli hoidettu, alkoivat lentoemännät sumplia tilannetta, ja kolme matkustajaa kerrallaan vaihdoimme paikkoja. Eräitä henkilöitä jouduttiin hetken taivuttelemaan, ennen kuin he ymmärsivät, että yllätyksenä kohdalle osuneesta ylimääräisestä jalkatilasta oli luovuttava.

Lento oli miellyttävä, ei ilmakuoppia eikä keihäsmatkalaisia. Yhteen sellaiseen nimittäin törmäsin aamuneljältä lentokenttäbussia odottaessani. Hollantia solkannut mies oli tainnut säästää hotellikulut ja viettää yön bailaten. Sen verran rapsakassa kunnossa tyyppi oli, että lieneekö edes päässyt lennolleen 😳.

Nyt olen jo ehtinyt nauttia pari päivää Kyproksen auringosta, hyvästä ruoasta ja ihmisten ystävällisyydestä. Ystävällisen lisäksi he ovat kärsivällisiä, kun jaksavat tällaisen kielipuolen turistin haparoivaa kreikkaa kuunnella. Huomenna aamulla alkaa Esa Saarisen legendaarinen Pafos-seminaari. Olen haaveillut osallistumisesta jo jonkin aikaa ja nyt tein haaveesta totta! Siitä sitten enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Yksi hotellin kolmesta altaasta iltavalaistuksessa

Leidit Luxemburgissa

Published 13.5.2018 by ainosalminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko on nyt kulunut siitä, kun emännöin Saksassa ja Hollannissa asuvien bloggaajakollegoitteni vierailua Luxemburgiin. Aika kului kuin siivillä, mitenkäs muuten. Nauru raikasi, kamerat räpsivät ahkerasti kuvia ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Emäntäkin rentoutui alkujännityksen jälkeen. Mutta kyllä minua etukäteen vähän huolestutti. Mitäpä jos kaverit pitkästyvät ja luokittelevat oitis Luxemburgin tylsäksi tuppukyläksi … entäpä jos tulee kaatamalla vettä tai varaamani ravintolat osoittautuvat huonoiksi valinnoiksi?

Eikä mitään! Kaikki sujui todellakin aivan mahtavasti. Ensimmäinen bloggaritrio pääsi perille yksillä polviruhjeilla ja tunnin myöhässä. Kiitos tästä Saksan rautateille! Laastaria polveen, laukut hotellille ja sitten olimmekin jo keskustan ihmisvilinässä ja saimme nostaa lasin jälleennäkemisen kunniaksi. Kapusiiniteatterin sisäpihan kahvila oli oiva paikka tehdä huomioita paikallisväestöstä ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset.

IMG_4450Näkymiä Grundin laaksoon vanhan kaupungin reunalta.

Olin suunnitellut hyppääväni turistioppaan rooliin ja vetäväni vieraille intensiivisen kierroksen vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa ja iltapäivän taittuessa iltaan ranskalaisen linnoitusarkkitehti Vaubanin taidonnäytteet ja Luxemburgin pitkä historia alkoivat yhtäkkiä tuntua hieman turhan kunnianhimoiselta kokonaisuudelta. Niinpä tyydyimme nauttimaan kävelystä keskiaikaisten linnoitusten upeiksi kunnostetuilla muureilla. Vierailun emäntänä panin tyytyväisenä merkille, miten vieraat ihastelivat maisemia huokausten kera.

Totesin itsekin taas, että Luxemburgin vanhan kaupungin ja linnoitusten paikka Unescon maailmanperintökohteiden listalla on täysin ansaittu. Aika tyypillistä varmaan, että monen vuoden jälkeen tulee sokeaksi oman kotipaikkansa kauneudelle. Kiitos siis ystäville, jotka avasivat silmäni uudelleen! Yhtäkkiä alkoi jopa harmittaa, ettemme ehtisi tutustumaan mm. Pohjois-Luxemburgin vanhoihin linnoihin, Müllerthalin eli pikku-Sveitsin patikkareitteihin, Moselin laakson viinitiloihin tai Esch-sur-Alzetten vanhoihin masuuneihin. Näkemistä olisi riittänyt useammallekin päivälle!

Päivä oli meille kaikille ollut pitkä, joten nautittuamme illallisen Basta Cosi -ravintolassa rue de Louvignylla alkoi sänky kutsua. Lauantaiaamun ohjelmassa olisi vierailu Mudam-museoon, jonne sisäänpääsy oli ilmainen meille lahjoitettujen Luxembourg Cardien ansiosta. Sinne teimme myös treffit toisen bloggaajakolmikon kanssa, joita odottelimme saapuvaksi ennen puolta päivää.

Mudamissa oli aivan uudet näyttelyt, joten itsekin olin innoissani päästä tutustumaan niihin. Ennen museoon siirtymistä teimme kierroksen sitä ympäröivässä puistossa. Myös siellä on tarjolla taidetta sekä hulppeat näköalat vanhaan kaupunkiin. Museo sijaitsee  Kirchbergin kaupunginosassa, missä Euroopan unionin toimielimet, pankit ja muut isot toimitalot luovat vaikuttavan kontrastin historialliselle keskustalle.

Modernilla taiteella on ystävänsä, ja toiset eivät oikein tahdo saada siitä mitään irti. Meidänkin seurueessamme oli hieman vaihtelevia mielipiteitä esillä olleista teoksista, mutta sehän on vain hyvä, että tulee ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Taiteesta ja muustakin keskusteltiin sitten lounaspöydässä, jonka onnistuimme saamaan eräältä keskusaukion terassilta. Ruokapöydässä viihdyttiin pitkään, joten tutustuminen City Museumin valokuvanäyttelyyn sai jäädä väliin. Lähdimme sen sijasta sulattelemaan ruokaa kaupungin kapeille kaduille, jotka johdattivat meidät lopulta Rocher du Bockille eli paikalle, jonne kreivi Sigfrid Luxemburgin vuonna 963 perusti.

IMG_4461

 

Illan tullen kokoonnuimme luokseni aperitiiville. Kupliva samppanja oli luonnollinen valinta viidennen bloggaajatapaamisen juhlistamiseen. Ilta-aurinko helli ja vihreä puistonäkymä (unohdetaan nyt tarinan vetävyyden vuoksi sieltä myös näkyvät moottoritie ja suurvoimalinja) rauhoitti kiireisen päivän jälkeen. Luxemburgin vihreys kiinnitti vieraiden huomion muutenkin, missä sitten kuljimmekin. Eikä siinä kaikki! Illallispöytä oli varattu kasvisravintola Mesa Verdestä. En tiedä, milloin ravintola on perustettu, mutta ainakin ennen vuotta 1995, jolloin minä kaupunkiin saavuin. Ravintolassa on salit kahdessa kerroksessa ja sisustus on hippimäisen rento ja värikäs. Lautasen sisältö sai meiltä kaikilta suun loksahtamaan auki. Tällaista kasvisruoan tulee olla: tuoretta, moniväristä ja kauniisti esille pantua! Mesa Verde sai meiltä kaikilta lähes täyden kympin.

IMG_4428

Mudam, modernin taiteen museo

Aika loppuu aina kesken näillä tapaamisilla. Vielä olisi riittänyt juttua, mutta sunnuntaina hotellilla nautitun aamupalan jälkeen oli aika taas jättää hyvästit – seuraavaan kertaan! Au revoir, auf Wiedersehen… tavataan pian. Ehkä ensi kerralla törmäämme lauantaitorilla suurherttuapariskuntaan tai ehdimme sunnuntaiaamun jazzbrunssille Neumünsterin kulttuurikeskuksen brasseriehin. On toki hyvä, että jäi tunne siitä, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. Päivastainen fiilis puolentoista vuorokauden reissusta olisi aika ikävää mainosta Luxemburgin kaupungille matkailukohteena.

Lisätietoja Visit Luxemburgin sivustolta.

Tervetuloa Luxemburgiin teille kaikille, joiden uteliaisuus on kenties herännyt meidän matkakertomuksiemme ansiosta!

Täältä pääset niitä lukemaan:

Ajatuksia Saksasta
Viherjuuria
Hollanninhippiäinen
London and beyond
Kolmikieli
H niin kuin Hausfrau

Apua, mulle tulee vieraita!

Published 1.5.2018 by ainosalminen

Kotikorttelini Kirchberg on täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria ja taidetta. Tässä Frank Stellan teos ”Sarreguemines”.

Vieraita, pitkästä aikaa – ihanaa vai kamalaa? No ihanaa tietenkin! Tänne on tulevana viikonloppuna pyrähtämässä iloinen joukko ulkosuomalaisia bloggaajia lähiseuduilta. Perjantaina käynnistyy visiitti numero viisi minun bloggaajatapaamisteni historiassa, ja saan kunnian toivottaa kollegat tervetulleiksi kotikaupunkiini Luxemburgiin. Ystävät Saksasta ja Hollannista hyppäävät kuka junaan kuka auton rattiin ja tulevat nauttimaan Luxemburgin kukkivasta keväästä. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ettei sääennuste petä: tulossa näyttäisi olevan aurinkoinen ja lämmin viikonloppu.

Leena, Jenni, Heidi, Oili ja Liisa ovat jo ”vanhoja” tuttuja ja Terhin tapaan ensimmäistä kertaa. Aiemmista reissuista voit lukea blogistani avainsanalla ”bloggaajatapaaminen”. Aina hieman vaihtuvilla kokoonpanoilla olemme runsaassa kahdessa vuodessa ehtineet piipahtaa Aachenissa, Mainzissa, Antwerpenissä ja Frankfurtissa. Nyt ensimmäistä kertaa osa vieraista on saanut järjestymään kahden yön matkan – tarkoituksena on ehtiä gastronomian ja viininmaistelun lisäksi myös kulttuurinautintojen pariin.

Ohjelmaa on tarjolla enemmän kuin mitä aika antaa myöden. Pohjoisen keskiaikaiset linnat ja ”Pikku-Sveitsin” upea luonto jäävät vieraille näyttämättä, samoin kuin moni muu kiva kohde Luxemburgissa.

Turistikierrokselle meitä kannustaa kivasti myös Visit Luxembourg -organisaation sponsoroima Luxembourg Card. Saimme koko porukalle kaksi päivää voimassa olevat kortit. Etuina ovat ilmainen julkinen liikenne sekä sisäänpääsy 76 eri matkailukohteeseen koko maassa. Lisäksi mm. hop on/ hop off -bussi myöntää sillä 30 %:n alennuksen. Aivan huikean paljon näkemistä ja kokemista täällä jo kauan asuneillekin! Alustavissa suunnitelmissamme on startata kulttuurikierrokselle heti lauantaiaamuna, ensin modernin taiteen museoon ja lounaan jälkeen kaupunginmuseoon.

Otin yhteyttä tähän liikenneministeriön alaiseen Luxemburgin matkailua edistävään järjestöön ja ehdotin yhteistyötä. Miksipä ei! Globaalissa vertailussa blogiemme yhteenlasketut lukijamäärät eivät kenties päätä huimaa ja lisäksi kirjoitamme suomeksi, mutta se ei estänyt yhteistyökuviota. Mitään ei saa, jos ei mitään pyydä – tämä nähtiin jo Frankfurtissa, jossa meille tarjottiin jopa jokiristeily!

Tätä vierailua järjestäessäni mieleeni palautui kerran opiskeluaikoina Turun Itäisellä Pitkäkadulla järjestämäni ”illalliskutsut”. Yksiöni pikkukeittiössä valmistui ystävien muistoissa sittemmin jo legendaariset mittasuhteet saanut punaviinissä haudutettu HK:n sininen lenkki. Resepti ei enää valitettavasti ole tallessa, mutta se oli muistaakseni peräisin Otavan isosta keittokirjasta tai kenties jostain lehtileikkeestä. Vaikka en siis tällä kertaa kokkaa vierailleni itse, toivon viikonlopusta jäävän heille kivat muistot.

Dräi Eechelen – museo: luxemburgilaista linnoitushistoriaa.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan Luxemburgiin tulijoiden aikaisempia juttuja sekä bloggaajatapaamisista että elämästä ulkosuomalaisena yleensäkin. Hyviä kirjoittajia, mielenkiintoisia ihmisiä, ihania ystäviä ❤️

http://www.rantapallo.fi/lena

http://www.rantapallo.fi/hausfrau

http://www.viherjuuria.com/

http://kolmikieli.blogspot.com/

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/hollanninhippiainen

http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/

Reissunaisen hotellit

Published 26.11.2017 by ainosalminen

Antwerpenin bloggaajatapaaminen: tilava ja yksinkertainen huone entisessä luostarisairaalassa (Hotel Elzenveld).

Laskin pari viikkoa sitten ihan huvikseni, montako hotelliyöpymistä minulle kertyy tänä vuonna. Räknäsin yhteen työmatkat, lomamatkat, viikonloppupyrähdykset ja todellakin yllätyin: tulen tänä vuonna viettäneeksi kolme kuukautta hotelleissa!! Aika huimaa. Juuri mietin patjan vaihtoa kotivuoteessa, sillä niin suositellaan tehtäväksi noin kymmenen vuoden välein. Minun patjani taitaa kyllä olla ikäisekseen hyvin säilynyt ja vähän käytetty – taidanpa odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin ostan uuden.

img_0700

Pääsiäismatkalla Ranskassa: Orleans ja tutun ketjuhotellin superior-huone, josta oli näköala Loire-joelle (paljon matkustavan platina-asiakkaan etu!) (Hotel Mercure Centre Orleans)

Suurin osa hotelliöistä kertyy työmatkoilta. Strasbourgissa olen jo pitkään käyttänyt Accor-ketjun Mercure-hotellia. Huone on persoonaton ja väritön, ilmastointijärjestelmä kaipaisi uudistamista ja ikkunoita olisi kiva pystyä avaamaan enemmän kuin raolleen. Hyvinä puolina on mainittava erittäin ystävällinen palvelu, tilava parkkipaikka ja kiva pikkuravintola. Hinta menee hieman matkakorvauskaton yli, mutta olen päättänyt maksaa pari kymppiä omasta taskustani siitä ilosta, että tiedän pääseväni toimistolle kävellen 12 minuutissa. Se on pistämätön etu. Istuntosalissa on oltava ajallaan, enkä halua stressata aamuruuhkissa tai huomata ratikkapysäkillä, että liikennöinti on teknisen vian tai lakon takia pysähdyksissä.

fullsizeoutput_e1a

Työmatkalla Pariisissa: Eiffel-tornin juurella siisti ja rauhallinen mutta vähän vanhahtava huone (Best Western Hotel Tour Eiffel Invalides)

Accor-ketjulla on laaja hotelliverkosto etenkin Ranskassa, ja istuntoreissuilta kertyviä pisteitä törsään matkustaessani omalla ajallani. Pariisissa valitsin syyskuussa itselleni viikonlopun ajaksi ketjuhotellien vastakohdan eli boutique-hotellin Oopperan kulmilta. Kirjailija Stendhalin teoksen ”Le rouge et le noir” inspiroima puna-mustasävyinen huone oli ylellinen kylpyhuoneen Clarins-tuotteita myöden. Hotellin tervehdyksenä perinteisten suklaiden lisäksi yöpöydällä odotti myös pienenpieni rannekoru! Aamupala oli tyypillisen ranskalainen, patonki rapeakuorista ja tuoremehu vastapuristettua. Pieni aamiaishuone oli kellarissa ja ikkunaton. Ensimmäisenä aamuna jouduin odottamaan pöydän vapautumista ja toisena aamuna kävinkin sitten nauttimassa petit-déjeuner’n viehättävän brasserien terassilla lähellä Comédie Françaisea.

IMG_3314

Pientä luksusta viikonloppuun (Hôtel Stendhal Place Vendôme, Pariisi)

Brysselin työmatkoilla on hotellivalikoima viime vuosina kehittynyt huimasti. Komission, neuvoston ja parlamentin valtaisien toimitilojen läheisyydestä on pikkuhiljaa kadonnut kaikenlainen asutus. Viimeisimmätkin, jo ränsistyneet talot ovat saaneet väistyä grynderien ja arkkitehtien tieltä, kun toinen toistaan modernimmat toimistorakennukset ja hotellit kohoavat kohti Brysselin sään tai liikenteen päästöjen harmaaksi värjäämää taivasta. Reissunaisen etu on tietenkin hotellihuoneen löytämisen helpottuminen. Suosikikseni on täällä noussut ultramoderni Radisson Red. Sänky on erinomaisen mukava ja kylpyhuone käytännöllinen. Pidän myös huoneiden ja julkisten tilojen raikaista väreistä ja nuorekkaasta tyylistä. Ala-aulan biljardipöytääkin olen kokeillut!

Ultramoderni ja toimiva hotelli, jonka vuoteissa uni maistuu. Bonuksena sijainti 100m työpaikalta (Radisson Red, Bryssel)

Silloin harvoin kun neiti-ihmisellä käy tsägä ja hän pääsee reissuun herraseurassa, on hotellin valinta todellakin ns. ”herran hallussa”. Toistaiseksi ei ole ollut valittamista! Olen ottanut sen linjan, että matkaseuran pitää olla niin mukavaa, että hotellihuoneesta ei niin väliä. Vaan kyllähän miellyttävä ympäristö tuo romanttiselle kohtaamiselle oman lisänsä. Upeat näkymät 18. kerroksesta yli kaupungin, lasi sampanjaa tunnelmallisessa pianobaarissa tai Belle Époquen charmia Unescon maailmanperintölistalle kuuluvassa arkkitehtuurin helmessä.

Ihania muistoja … mitähän seuraava matka minulle tarjoaa?

Upeat näköalat, kaunis sisustus ja hyvää seuraa (The Hotel, Bryssel)

Kymmenen bloggarin voimalla

Published 30.10.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_cc2

Frankfurtin kaupungin matkailutoimiston tervetuliaispaketti suomalaisbloggareille.

Kymmenen bloggarin voimalla…Frankfurtissa! Minulle tämä oli jo neljäs kerta, kun pääsin nauttimaan parin päivän mittaisesta retkestä ulkosuomalaisten naisbloggarien kanssa. Joka kerta on ollut kyseessä minulle uusi kaupunki: Aachen, Mainz, Antwerpen ja nyt siis Frankfurt. Yksin tuskin olisin ainakaan saksalaiskaupunkeihin lähtenyt tutustumaan, sillä reissuillani suuntaan mieluummin Ranskaan tai muihin maihin, joiden kielen ja kulttuurin kanssa olen enemmän sinut. Saksan kieli on minulle edelleenkin varsinainen kompastuskivi, vaikka kovasti olen sitä yrittänyt oppia. Vietinhän kymmenen vuotta sitten kokonaiset 3 viikkoa Berliinissä intensiivikurssilla ja nautin kovasti kaupungin ilmapiiristä. Sujuva kielitaito jäi silloinkin vain haaveeksi.

fullsizeoutput_cbd

Tämä reissu oli jälleen kerran upeasti suunniteltu ja valmisteltu muiden toimesta. Kati oli asunut kaupungissa ja osasi suunnistaa siellä hienosti. Hän vinkkasi myös paikallisista erikoisuuksista, omenaviinistä ja vihreästä soosista, joita päädyimme maistelemaan heti lauantain lounaalla Wagneriin. Tämä legendaarinen paikka on tunnettu myös aavistuksen töykeistä tarjoilijoistaan, vaikka ei meillä ollut varsinaisesti tästä seikasta valittamista. Olimmehan saaneet ohjeet olla tilaamatta olutta: sitä ei Wagnerista saa. Moiseen majesteettirikokseen sortuvaa ei silkkihansikkain kohdeltaisi!! Meille riitti omenaviinin maistelu, rapsakka riesling ja erittäin maukas kotitekoinen ruoka. Nälkä olikin jo ehtinyt aikamoiseksi, sillä matkantekoon oli yhdellä jos toisellakin kulunut useampi tunti.

fullsizeoutput_cea

Kävelimme ihanassa syysiltapäivässä Sachsenhausenin viehättävästä kaupunginosasta takaisin hotellille, mikä oli ruoasulatuksenkin kannalta oiva idea. Kävimme huuhtelemassa matkan pölyt pois ja asettelemassa pyjamat valmiiksi tyynylle. Illalla olisi tiedossa lisää herkullista ohjelmaa aavistuksen fiinimmissä puitteissa – sitäkin varten ajattelimme hieman kaunistautua. Käytännössä tämä tarkoitti tavaroiden nopeaa purkamista selkärepuista, pientä vilkaisua peiliin ja kerääntymistä huoneeseen 204 kuohuviinin ja Spotifyn tarjoilemien Finnhitsien äärelle. Ensimmäisestä reissusta lähtien meillä on ollut selvät prioriteetit: koska kaikkea ei 24 tunnissa ehdi, niin pudotetaan museot ja näyttelyt ohjelmasta pois ja keskitytään ulkosuomaisten tarinoiden kuuntelemiseen, toistemme sparraamiseen bloggareina sekä tietenkin ihan vain iloiseen yhdessäoloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illallisravintolamme Trares

Illallisvastaavana toimi Oili, ja hänen johdollaan vaihdoimme taas korttelia, tällä kertaa Merianplatzin U-bahnin kulmalle ravintolaan nimeltä Trares. Keittiö oli innovatiivinen ja paikka moderniudestaan huolimatta lämminhenkinen. Ilmeisen suosittu myös, sillä yhtään vapaata pöytää salissa ei näkynyt. Kommentit annoksista vaihtelivat, yksi oli tyytyväisempi kuin toinen. Oma mozzarella-alkupalani oli ihmeen suuri, enkä sitten enää jaksanut pääruokasalaatistani napsia kuin parhaat palat. Iltapäivällä napostelluilla Dumle-karkeilla saattoi tosin olla osuutta vatsan vetoisuuteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Frankfurt Hotel

Asemaa vastapäätä sijainnut The Frankfurt Hotel oli oikein siisti ja miellyttävä. Pientä liikenteen melua huoneeseen kuului, mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin. Aseman tienoo ei koskaan suurkaupungeissa ole mieltä ylentävä, mutta kun isolla porukalla liikuttiin, ei turvattomuuden tunnetta tullut. Matkustin Luxemburgista Frankfurtiin junalla, joten sen puolesta sijainti oli minulle aivan kymppi. Hyvä valinta varauksen hoitaneelta Eevalta!

Sunnuntain ohjelmasta vastasi Jenni. Hän oli reippaasti ottanut yhteyttä matkailutoimistoon ja tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta. Kymmenen suomalaisblogin lukijamäärät ilmeisesti vakuuttivat, sillä meitä odotti turisti-infossa tuhti tietopaketti ja sokerina pohjalla Frankfurt-kortti (mm. ilmainen julkinen liikenne!) ja sponsoroitu jokiristeily Primus Linen komealla laivalla. Lämpimästä salongista käsin olikin ihanteellista saada läpileikkaus kaupungista, sillä edellisen päivän lempeä keli oli muuttunut yön aikana hyytävän tuuliseksi ja vettäkin tihutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokiristeilyn lähtöä ja kakkukahveja odotellessa Oili jakoi taas hyviä kuvausvinkkejä.

Seuraavaakin tapaamista jo pohdittiin. Tietenkin. Ensi kerralla tosin saatan joutua luopumaan vapaamatkustajan roolista ja huolehtimaan vuorostani siitä, että muut ladyt pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Mielelläni sen toki teen ja toivotan jo etukäteen lähialueen bloggarit tervetulleiksi Luxemburgiin. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että silloin paistaisi aurinko. Sitä ihmettä ei meidän reissuillamme ole juuri nähtykään!

Matkalla olivat mukana:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Hollanninhippiäinen
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria

Gurun matkassa

Published 8.10.2017 by ainosalminen

 

Moloksen pikkuranta Paroksen itärannikolla. Täällä sai kaapia kallioseinistä punaista ja harmaata savea, josta tehtiin veteen sekoittamalla kokovartalonaamioita. Luonnon oma ilmainen kauneushoitola!

Keskustelua aamupalapöydässä:

– Olin entisessä elämässäni kiertävä sirkustaiteilija, sain siitä ilmoituksen unessani.

– Oi, miten mielenkiintoista! Minä koen myös uneni ja niiden viestit todella voimakkaasti. Olen muutenkin erittäin herkkävaistoinen ihminen.

– Minä tunsin aivan mielettömän voimakkaan energiahyrrän pyörivän rintalastani alla, kun harjoitimme vuorohengitystä. Luuletteko, että neljäs chakrani on nyt avautumassa?

– Entä sinä Aino, mikä sinä olit entisessä elämässäsi?
——————————————

Olin kuunnellut vastaavia keskusteluja jo muutamana aamuna ja pyrkinyt vain joko nyökkäilemään hyväksyvästi tai keskittymään kreikkalaisen jugurtin, hunajan ja pähkinöiden jumalaiseen yhdistelmään. Tunsin itseni ajoittain ulkopuolikseksi tässä joukossa. Mietin, oliko valitsemani joogaleiri minulle täysin sopimaton. En ollut tullut tänne nuolemaan haavojani, etsimään yhteyttä sisäiseen lapseeni enkä hakemaan uutta suuntaa elämälleni. Halusin vain tehostartin joogaharrastukselleni, oppia koordinoimaan asanat hengitykseen ja voimistaa kroppaani astangan avulla Kreikan auringon alla.

Lefkesin valkoinen kaupunki keskellä Paroksen saarta.

Kollegani O:n suosituksesta olin varannut itselleni paikan ranskalaisen joogin järjestämälle kesäkurssille Paroksen saarella. O oli itse osallistunut kyseiselle kurssille jo kahdesti ja edistyneenä astangan harrastajana kehui opettajaa päteväksi. Viikko joogaa kahden viikon kieliopintojen jälkeen ja mahdollisuus tutustua uuteen saareen Kykladeilla vaikutti minusta rentouttavalta ajatukselta.

Hotelli mainosti itseään neljällä tähdellä. Hyviä puolia olivat rauhallinen sijainti keskustan ulkopuolella, uima-allas aurikotuoleineen ja loistava aamiaisbuffetti. Valitettavasti seinät olivat kuin paperia ja minua kierrätettiin kolmessa eri huoneessa viikon loman aikana, sillä en suostunut majoittumaan huoneessa, jonka ainoa pieni ikkuna aukeni suoraan parkkipaikalle. Olin maksanut parvekkeellisesta huoneesta, jossa olisi vähintään osittainen näkymä merelle.

Kaunis hautausmaa Lefkesin kirkon takana tarjosi tervetulluttua varjoa keskipäivällä.

Aamuisin teimme kahden tunnin astangajoogan. Välillä keskityimme hiomaan tiettyjen asanoiden tekniikkaa, opettelimme korjaamaan toistemme asentoja ja avustamaan niissä. Rohkaistuin kokeilemaan jopa päälläseisontaa ja yllätin itseni onnistumalla siinä! Opettaja neuvoi aloitusasennon ja tekniikan, jalat nousivat kevyesti ylöspäin ja alun tukemisen jälkeen pysyin hetken pystyssä omin avuin. Mikä fiilis! Siinä se taas nähdään, että monen suorituksen esteenä ovat vain omat väärät käsitykset omista kyvyistä. Kunhan olkapään liikkuvuus tästä vielä paranee, ajattelin siirtyä treenaamaan myös käsilläseisontaa. Omalla joogasalilla järjestetään säännöllisesti ”inversion workshops” eli ylösalaisinasentotyöpajoja. (Hah! Huomaatteko, mikä uudissana!).

Iltaisin ohjelmassa oli 1,5 tuntia kundaliinijoogaa. Kuuntelimme joogin omalta gurultaan oppimaa sanomaa energioista, universaalista rakkaudesta ja jumaluudesta. Hän kehotti etsimään niitä omalla tavallamme, olipa se sitten jooga, taidemaalaus tai muu tapa, jolla saamme mielen rauhoitettua ja koemme yhteyttä maailmankaikkeuteen. Jumaluuden hän erotti jumalasta, hänen opettamassaan joogaperinteessä ei palvottu ketään. Joogi kertoi itsekin poimineensa eri opettajilta ja eri perinteistä hänelle itselleen sopivimmat palat.

Meditoimme, mitä olin odottanutkin, mutta se tehtiin mantroja lausumalla tai erilaisilla hengitystekniikoilla – joskus molempia yhdistämällä. Vierastin kovasti etenkin sanskriitinkielisiä mantroja, joiden tarkoitusta en useimmiten ymmärtänyt laisinkaan. Mieli ei tyhjentynyt, päinvastoin. Ympärillä vastaeronneet keski-ikäiset naiset itkivät kuka minäkin iltana, meditaatio sai heillä tunteet pintaan. Harjoituksen jälkeen minä olin useimmiten ainoa, joka ei osannut kertoa auenneista chakroista tai mudrien ansiosta kuumenneista sormenpäistä. En nähnyt värejä enkä osannut keskittyä katsomaan kolmannen silmäni kautta sisäänpäin. Nautin vain lämpimästä iltatuulesta ja upeasta auringonlaskusta.


Niin, mikä minä siis olin entisessä elämässäni? En todellakaan tiedä. En tiedä edes sitä, onko sellaisia olemassa vai elämmekö vain kerran. En ole vastaanottanut mitään asiaa koskevia ilmoituksia tai sitten en ole osannut niitä tulkita.

Paroksen saari oli kaunis, sain uutta intoa joogaan ja ymmärsin, että haluan sen tarjoavan minulle sekä rentoutusta että fyysistä haastetta. Chakrat ja mantrat jätän niistä kiinnostuneille.

Ermoupoli – Kykladien helmi

Published 5.9.2017 by ainosalminen

Syksy on saapumassa hurjaa vauhtia. Vielä muutama päivä sitten ikkunaa sai pitää auki ympäri vuorokauden, nyt jo kivilattiat kylmenevät ja villasukat on vedettävä jalkaan. Pitkän kesäloman jälkeen on ottanut aikansa, ennen kuin pääkoppa on sopeutunut työntekoon ja järki ymmärtänyt, että aamulla on syytä jättää sandaalit kaappiin ja napata takki mukaan.

Syksy, syyskuu…. uuden alkua monelle meistä enemmän kuin tammikuu. Kesällä kypsyvät mansikoiden lisäksi uudet ajatukset. Uusin voimin ja levänneenä vanha tuttu arkikin jaksaa taas innostaa. Saattaapa löytää intoa sen uudistamiseenkin, karsia pois turhaa ja keskittyä olennaiseen. Ainakin hetkeksi.

Taannoin tuli luvattua, että kerron vielä Syroksen saaren kauniista pääkaupungista, Ermoupolista. Tässä kesän muistoksi muutamia kuvapainotteisia tunnelmapaloja ja juttuja.

img_2120

Pyhän Nikolaoksen kirkko on iltavalaistuksessa käsittämättömän upea. Ortodoksinen pyhättö kuuluu Kreikan kuuden suurimman kirkon joukkoon.  Alla olevassa kartassa se ei näy, mutta sijaitsee Apollo-teatterista hieman oikealle, Vaporian kaupunginosassa. Apollo-teatteri muuten on minikokoinen kopio Milanon La Scalasta. Siellä Aegean festivaaleilla esitetyssä Madama Butterfly -oopperassa nimiosaa lauloi Eilana Lappalainen. Itse en oopperassa käynyt, mutta kurssikaverit harmittelivat artistin luokattoman huonoa laulamista. Selvisi sittemmin, että tämä suomalais-kanadalainen laulajatar oli Apollo-teatterin johtajan vaimo. Nepotismia parhaimmillaan!

Satamassa törmäsin eräänä päivänä Greenpeacen Rainbow Warrior III -alukseen. Se oli kiinnittynyt laituriin kahdeksi päiväksi osana Kreikan saariston kesäkampanjaa. Tavoitteena oli saada niin asukkaat kuin turistitkin ymmärtämään, miten paljon muovisia juomapulloja ja take out -kahvimukeja kesäkaudella kuluu ja miten ne rasittavat luontoa. Pääsin tutustumaan laivaan paikallisten vapaaehtoisten johdolla ja sain tietoa yhdistyksen toiminnasta, muoviroskan aiheuttamista ongelmista ja hieman luvattomasta kalastuksestakin.img_2153

Kreikassa ostetaan siis vuosittain keskimäärin kaksi miljardia muovipulloa vettä ja virvoitusjuomia varten. Aika hurjaa! En osaa edes kuvitella, miten suureksi luku maailmanlaajuisesti kasvaa. Kannan korteni kekoon ja juon kotona Luxemburgissa kraanavettä, koska se on täällä mahdollista. Hankin Brita-suodatinkannun ja olen ollut oikein tyytyväinen veden makuun.
img_2170
Ermoupolin kaupungissa ei ole hiekkarantoja. Se ei kutenkaan estä paikallisia eikä turisteja (useimmat heistäkin kreikkalaisia) pulahtamasta meren aaltoihin niin halutessaan. Tällaisia kivilaitureita, joista joillakin on jopa kiinteitä auringonvarjoja, on kaupungin reunoilla muutamia. Vaatteet siistiin pinoon muurin päälle ja rappusia alas veteen vain! Varovainen saa tosin olla, sillä tuulen lisäksi ohi ajavien laivojen peräaallot voivat saattaa uimarin vaikeuksiin.

Upean uusklassista tyyliä edustavan kaupungintalon edustalla, Miaoulin keskusaukiolla soi musiikki monena iltana viikossa. Yleisö laulaa mukana ja taputtaa tutuille melodioille. Lasillinen ouzoa ja muutama hiukopala maistuu aikuisille kun pienimmät nukkuvat vaunuissaan ja vähän vanhemmat lapset kirmailevat aukiolla jalkapallon perässä. Kesähelteillä eletään illat ulkona, kun iltapäivällä on levätty sisätiloissa kuumuutta paossa.

img_2076Vaporia, menneiden vuosisatojen aristokraattien kortteli on täynnä toinen toistaan upeampia uusklassisia rakennuksia, suorastaan palatseja. Niiden charmista pääsee nauttimaan myös sisältä päin, sillä eräät näistä toimivat nykyisin hotelleina. Aivan budjettimatkailuun kohteet eivät sovi, mutta voisin kuvitella esimerkiksi yllä kuvassa näkyvän Melathronin tai vaikkapa Ploes-hotellin sopivan loistavasti häämatkalaisille.

img_1961

Kun Ermoupolin satamassa, Hermes-hotellin kulmilla, kääntää selkänsä merelle ja katsoo ylös, näkee kaksi kukkulaa kirkkoineen. Oikealla (tässä kuvassa alhaalla keskellä) seisoo ortodoksinen ylösnousemuskirkko ja vasemmalla katolinen Pyhän Yrjön katedraali (kuvanottopaikka). Pyhän Yrjön katedraali sijaitsee Ano Syroksen keskiaikana rakennetussa kylässä, joka on erittäin suosittu vierailukohde. Sieltä löytyy putiikkeja, ravintoloita ja siellä voi myös yöpyä – huoneita löytyy vuokrattavaksi ja seikkailunhaluisimmat voivat valita majapaikakseen tuulimyllyn! Näkymät alas kaupunkiin illan tummetessa ovat hurmaavat.

IMG_2112

Paikallistunnelmaa kävelykadulla. Ruoka on Syroksella erinomaista ja edullista. Ravintoloita ja tavernoja löytyy joka makuun. Välillä maistuu pikaruokana gyros oluen kera, mutta kun lähdetään porukalla syömään, on mukava viettää iltaa paikalliseen tapaan pitkän kaavan mukaan. Tilataan alkupaloja ja kilo viiniä (aivan! talon viini mitataan täällä kiloissa 🙂 ), jutellaan ja nauretaan, kuunnellaan laulua ja soittoa. Vaihdetaan sana tai parikin tuntemattomien kanssa – yhteinen kieli löytyy aina silloinkin, kun oma kreikan taito vielä ei aivan kaikkeen taivu.

Ensi vuonna Kreikka kutsuu jälleen! Mielessä on Ateena, Thessaloniki tai kenties Napflion. Kielikurssille tietenkin, mutta kenties myös ihan vain seikkailemaan ja nauttimaan kaikesta suut, silmät ja korvat täyteen.

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.