minä

All posts tagged minä

Sosiaalinen media arjessa

Published 11.3.2017 by ainosalminen
img_0264

Näkymä Luxemburgin vanhasta kaupungista Kirchbergin eurokorttelille.

Facebookissa on alkuvuodesta pyörinyt arkikuvahaaste, johon minäkin täysin tapojeni vastaisesti osallistuin: seitsemän päivää ja seitsemän kuvaa arjestani, ei rakennuksia eikä ihmisiä. Haasta joka päivä uusi ystävä mukaan (en haastanut!). Kuvien kyytipojaksi kirjoitin muutaman lauseen päivän fiiliksistä ja tapahtumista kuvan ulkopuoleltakin. Oikeastaan ihan hauska tapa kertoa hieman itsestään ja arjestaan. Oma päivitystahtini sosiaalisessa mediassa on kautta linjan aika harva, mutta kerran nyt näinkin.

En tosiaan yleensä lähde mukaan näihin nykyajan digitaalisiin kiertokirjeisiin. Kiertokirje?? Niin, sellaisia minun nuoruudessani kirjoitettiin, ennen tietokoneita, sähköposteja ja sosiaalista mediaa! Kynä käteen ja kopioimaan ja sitten kirjeitä juoksuttamaan postiin, jos saaja ei sattunut istumaan samassa luokkahuoneessa 🙂 Yhtä lailla tuon aikakauden ystäväkirjat ovat nykyisin siirtyneet nettiin ja erityisesti Facebookiin. Ystäväkirjojen etuna oli, etteivät tiedot levinneet Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulle asti. Pahat kielet kyllä saattoivat koulun pihalla juoruta ja kirja joutua välillä vääriin käsiin. Silloin nolotti, välillä jopa tuntui kuin maailmanloppu tulisi. Nykyisin henkilökohtaiset tiedot leviävät aivan eri mittakaavassa, pysyvästi.

img_0353

Ulkoilmataidetta kotikorttelin uimahallin edustalla.

Internetissä ja somessa häiritsee, että evästeiden vuoksi oma nettikäyttäytyminen on mainostajien tiedossa ympäri maailman. Ottaa pattiin, että puhelinnumerojen vaihtaminen uuden tuttavuuden kanssa johtaa siihen, että hänen naamakirjaprofiiliaan tyrkytetään minulle ja luultavasti omaa profiiliani hänelle. Herra ties, mitkä kaikki tärkeät tiedot rekisteröityvät ei-toivottujen tahojen palvelimille. Mielelläni pitäisin tiukemmin kiinni yksityisyyteni rajoista, mutta tämä peli on kyllä menetetty jo aikoinaan aivan nettihistoriani alkumetreillä.

Toinen murheen aiheuttaja on somettamiseen tuhrautuva aika. Omalla kohdallani on tosin somettamisen sijasta puhuttava somessa roikkumisesta. Sen sijaan, että aktiivisesti tuottaisin sisältöä tai osallistuisin keskusteluihin, pörrään sivulta toiselle välillä aika päämäärättömästikin. Tämähän ei tietenkään ole somen vika, vaan ongelma on ns. ratin ja penkin välissä. Jotain pitäsi siis tehdä. Somelakko kuulostaa turhan radikaalilta jutulta. Tosissani ole sitä koskaan edes pohtinut, mutta pitäisi pyrkiä kohtuukäyttöön tässäkin.

img_0416

Iloa ja väriä kotiin. Tulppaanit ovat upeita.

Arkikuvahaaste osui minulla Strasbourgin täysistunnon kohdalle, joten työasiat olivat useampanakin päivänä kuvien aiheena. Töiden lisäksi viikkooni mahtui kuvakimaran perustella myös kahvinjuontia, pudonneiden nappien ompelua ja leffakäynti. Tavallista elämää ja perusarkea, niin kai olikin tarkoitus. Mukavaa oli seurata myös monien ystävien arkea tällä tavoin. Sosiaalinen media – Facebook, Twitter ja Instagram – kuuluu arkeeni niin hyvässä kuin pahassakin. Se antaa ja se ottaa, pikkusormen lisäksi joskus jopa koko käden. Pitää pysyä valppaana ja keskittyä niihin kivoihin juttuihin, virtuaalisiin ja todellisiin.

 

Tunnustus blogilleni

Published 11.2.2017 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jutun kuvituksena tämän talven maisemia Luxemburgista.

Sain blogitunnustuksen Hollannissa asuvalta Anulta. Kiitos, Anu. Tiesitkö muuten, että olet yksi blogini vanhimmista seuraajista?

Anu on juuri vaihtanut bloginsa nimeä ja aihepiiriä. Matkakuume-blogista on muuttuneen elämäntilanteen myötä tullut Mielilandia ja matkakertomuksista siirrytty tarinoihin opiskelusta ja asumisesta Hollannissa. Toimittajana Anu hallitsee suvereenisti suomen kielen, mikä on minulle tärkeä juttu mielenkiintoisen ja viihdyttävän sisällön lisäksi.

Haasteen ideana on, että tunnustuksen saanut bloggaaja kertoo oman blogitaipaleensa alusta, antaa vinkkejä uusille bloggaajille ja nimeää kymmenen uutta blogitunnustuksen saajaa. Edellisen tunnustuksen sain syksyllä 2015, ja siihen liittyvän kirjoitukseni ja vastaukset kysymyksiin löydät täältä.

Näin Anu perusteli tunnustuksen antamista minulle:

”Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittaa blogin nimen mukaisesti viisikymppinen Aino, joka työskentelee ja asuu Luxemburgissa. Blogi kertoo siitä ”mitä milloinkin mieleen tulee”, ja just hyvä niin! Aino on asunut yli parikymmentä vuotta nykyisessä kotimaassaan, minkä vuoksi ihastelen aina sitä, miten iskevää ja hyvää suomea hän kirjoittaa.”

Tämä kävi kyllä suoraan sydämeen! Meillä on siis Anun kanssa yhteistä rakkaus äidinkieleemme, mikä ulkomailla asumisen myötä on ainakin minulle on noussut suomalaisuuteni kulmakiveksi. Tarvitsen suomea tietenkin työssäni mutta ylläpidän identiteettiäni ennen kaikkea kulttuurin – lukemisen ja kirjoittamisen – kautta. En myöskään halua täysin pudota kelkasta kielen muuttuessa, vaikka en kaikista uutuuksista varauksetta iloitsekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma blogini on nyt hieman runsaat 2,5 vuotta vanha – ei siis enää lapsenkengissä, mutta sanottaisiko vaikka teini-ikäinen. En tiedä, onko minusta siten ketään neuvomaan, kun omakin blogipolku on välillä ollut hieman mutkainen ja horisontti kadoksissa. Jos bloggaaminen yhtään kutkuttaa, niin rohkeasti vaan mukaan. Tämä on mukavaa ”matalan kynnyksen” kirjoittamista. Jokaisella meillä on oma äänemme ja kivoja juttuja jaettavana. Oman, pienenkin lukijakunnan muodostuminen ottaa aikansa, mutta odottaminen kannattaa sillä yhteisöllisyys on blogimaailman suola! Tämä olkoon se viisaus, jonka jaan kanssanne.

En siis lähde muita ohjeita antamaan, mutta vinkkaan kourallisesta blogeja, joista erityisesti pidän. En ole edes varmentanut, onko haaste jo näiden kirjoittajien kohdalle osunut! Vaikka ei olisi, niin haasteeseen osallistuminen on toki vapaaehtoista. Ilo lukea näitä kirjoituksia on iso ja sen ilon haluan jakaa. Uusien kiinnostavien blogien löytäminen on ihanaa, ja siinä mielestäni onkin yksi näiden blogihaasteiden eduista. Lumipalloefekti lähtee käyntiin ja hyvä kiertää 🙂

img_0104

Tässä ihania blogeja, olkaa hyvä!

Viherjuuria: Kölnissä blogia (ja lastenkirjoja!!) kirjoittavaan Heidiin sain ilokseni tutustua bloggaajatapaamisessa Mainzissa joulukuun alussa. Heidin persoonan valoisuus loistaa läpi hänen teksteistään. Tästä blogista löytyy ulkosuomalaisen arkea, kirjoitushommia, leipätyötä ja nuoren aviovaimon auvoisaa onnea. Oikea hyvän mielen blogi 🙂

Pariisin lumo: Tämänkin blogin kirjoittajan tunnen henkilökohtaisesti. Nepotismi kunniaan! Pariisille omistettua matkablogia pitää siskoni Tuula. Tuula reissaa paljon ja kertoo seikkailuistaan myös toisessa blogissaan Soolona maailmalla. Miten häneltä riittääkään aikaa sekä matkustaa että kirjoittaa!! Pariisi on minulle rakas kaupunki, ja on mielenkiintoista tutustua siihen myös toisen ihmisen silmin. Tuulan blogeissa on hyviä vinkkejä ja paljon kulttuuria.

Martan Matkassa: Nyt ollaan Sveitsissä ja Genevessä. Vuoristoa, kaupungin sykettä, kulttuuria – kaikkea mistä pidän. Martta nauttii elämästään ja kirjoittaa siitä innostavasti. Positiivisuus edellä mennään tässäkin blogissa. Kuvitus on myös upea, Sveitsistä nyt ei huonoja kuvia taida saadakaan! Martta on itseni kaltainen 40+ -bloggaaja, ja elämänkokemus kuuluu rivien välistä.

Jaa määkö Pariisitar: Tämä tamperetar ja hänen uudenkarhea bloginsa ovat juuri nyt tutustumisen alla. Taas ollaan siis Pariisissa – ei ihme, itsekin siellä asuneena aihepiiri vetää minua puoleensa aina vaan. Huumori kukkii, kun tämä kirjoittaja jakaa kokemuksiaan ranskalaisten letkeästä elämäntavasta ja hiuksia pystyyn nostattavasta byrokratiasta. Tämä blogi tuntuu heti löytäneen oman äänensä!

 photo bloggeraward.jpg

Tässä vielä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet, jos haluatte haasteeseen osallistua:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Blogihaaste

Published 3.10.2015 by ainosalminen


Thaimaanrannanmaalarien Heidi heitti blogihaasteella, sorry, vastaus tulee todella myöhässä !!

Olen suhteellisen uusi kirjoittaja, blogini täytti vuoden toukokuun lopulla. Tämän haasteen tarkoituksena on esitellä pienen, alle 200-päisen lukijakunnan omaavia blogeja. Samantyyppisiä haasteita näkyy oleva käynnissä useampiakin, kuten Liebster ja Starlight. Siispä kiitos Heidi, yritän parhaani mukaan tässä vastata kysymyksiisi.

Tässä Heidin kysymykset: 

1.   Kuinka vaikeata oli keksiä blogillesi nimi?
Blogin perustaminen oli lopultakin aika nopea prosessi. Nimikin siinä kiireessä löytyi suhteellisen helposti. Olin itse etsinyt ikäisteni naisten kirjoituksia, eivätkä hakuni tuottaneet tulosta. Ajattelin sitten, että aloitan itse, ja blogin nimestä piti käydä esille bloggaajan ikähaarukka.
2.   Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Olin löytänyt blogimaailman kenties runsas vuosi ennen oman blogini perustamista (toukokuussa 2014). Olen monipuolisesti lukeva ihminen, ja netin lyhyet teksti sopivat hyvin sellaisiin hetkiin, jolloin kirjaan ei oikein ehdi syventyä. Oma kirjoittamisen paloni oli syttynyt jo aikaisemmin, joten kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle lyhyempien tekstien laatiminen tuntui hyvältä idealta.
3.   Minkä kirjan luit viimeksi?
Viimeisin luettu kirja on Kari Hotakaisen Jumalan Sana. Tykkäsin siitä kovasti, kuten Hotakaisen tuotannosta yleensäkin. Sen jälkeen olen aloittanut kolme kirjaa: Knausgård: Taisteluni ensimmäinen kirja; Emmanuel Carrère: D’autres vies que la mienne; Sabine Deitmer: Scharfe Stiche.

Knausgårdia luen työmatkoilla hotellissa, kun olen yksin omine suomenkielisine ajatuksineni. Carrèrea luen kotona, kun mies ja telkkari suoltavat korviini ranskan kieltä. Deitmerin kirjan kuvittelin lukevani neljän päivän lomareissulla Berliinissä, mutta haaveeksi jäi.
4.   Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Olen onnellinen kun ehdin pysähtyä ja muistaa, miten onnekas olen ja miten paljon olen elämältä saanut. Pienemmät ja isommat asiat, aineelliset ja aineettomat sellaiset, saavat päivittäin aikaan lämpimän tunteen tuonne jonnekin rintalastan alle. Onnittelen itseäni siitä, että tunnistan nuo asiat, osaan ottaa ne vastaan, jakaa niitä ja kiittää niistä toisia ihmisiä, sattumaa tai ihan itseäni. Oma onnellisuuteni on ennenkaikkea itsestäni kiinni.
5.   Mikä saa sinut vihaiseksi?
Ihan ykkösenä tällä listalla on ihmisten ilkeys, välinpitämättömyys ja kylmyys. Tekee mieli alkaa kiljumaan ja hakkaamaan näiden henkilöiden päätä seinään ja komentaa heidät kaikki psykiatrin sohvalle kohtaamaan omat ongelmansa. Ihan päivittäin tietenkin kiukuttaa ja harmittaa monikin pikkuasia, mutta ne ovat todellakin usein vain mitättömiä yksityiskohtia, joista pääsee nopeasti yli kun asioita vähän pistää tärkeysjärjestykseen tai tuulettaa ajatuksiaan työkaverin kanssa.
6.   Pelkäätkö jotain- jos, niin mitä?
En osaa niinkään pelätä erityisesti mitään omalta kohdaltani, mutta pelkään, että itselleni tärkeimmille ihmisille sattuu onnettomuuksia, sairauksia ja muita kohtalon kouran iskuja. Toivoisin heille vain kaikkea hyvää, harmit ja murheet ottaisin itselleni (Freudilla olisi tähän varmaan paljon sanottavaa!!).
7.   Tilanne jossa olet voittanut pelkosi?
Pelkoja on pieniä ja isoja, mitään fobioita minulla ei taida olla. Viime vuosina olen uskaltanut vaihtaa nousujohteisen urani väärällä alalla tasaiseen menoon sopivammalla polulla. Uskalsin heittäytyä lomalla kokeilemaan trapetsia. Uskalsin kymmenen sinkkuvuoden jälkeen heittäytyä uuteen suhteeseen. Ihan tällaisia tavallisia juttuja 🙂
8.   Lempipuuhasi vapaa-aikana?
Lukeminen ja ruoanlaitto. Luen romaaneja, blogeja, uutisia, terveys- ja hyvinvointisivustoja ja vaikka mitä. Tykkään liikkua ja käydä elokuvissa ja teatterissa. Viikonloppureissut ovat ihania, mutta valitettavan harvinaisia. Ystäviä tapaan mutkattomasti juuri liikunnan ja elokuvailtojen parissa. Kaikkea muutakin olisi kiva tehdä, mutta hyvä kun aika riittää edes näihin mainittuihin!
9.   Paras neuvo, jonka olet joskus saanut?
Ehkä kyse ei ole ihan neuvosta, mutta isäni sanat ”Meidän Aino pärjää aina” ovat usein mielessä apuna tiukoissa tilanteissa.
10. Missä maassa asuisit mieluiten?
Home is where the heart is. Tällä hetkellä elämä maistuu Luxemburgissa, on työ, kaverit ja perhe. Olen tottunut Luxemburgiin näiden 20 vuoden aikana. Luxemburgissa on turvallista ja miellyttävää elää, vaikka toisinaan kadehdin isommissa kaupungeissa asuville tarjolla olevia laajempia harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa. Ehkä vielä joskus asun Ranskassa, ehkä Suomessa. Elämä voi kuljettaa mihin vain. Ovet ja ikkunat ovat auki.
11. Rohkein teko elämässäsi?
Olen tehnyt elämässäni hyppyjä, muutenkin kuin trapetsilla 🙂 Elämä on sellaista, kaipa siihen jotain rohkeuttakin on tarvittu, mutta sitä me varmaan tarvitsemme kaikki – ihan päivittäin. Ehkä se rohkein veto on vielä edessä, ellei se sitten ollut oman itsensä kohtaaminen psykoanalyysissä.


Huh-huh, tulipa tekstiä, vaikka yritin hillitä tyypillistä monisanaisuuttani. Kysymyksiin on nyt vastattu ja olisi aika heittää haaste eteenpäin. Vaan mitäs, kun kaikkialla törmään kirjoittajiin, jotka on jo aiemmin haastettu? Jätän jatkohaasteen siis väliin, vaikka teitä ihania ”pienbloggareita” on siellä eetterissä varmasti pilvin pimein. Vinkatkaa te lukijat uusista löydöistä ja omista blogeistanne!!

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin