Musiikki

All posts tagged Musiikki

Sosiaalinen media arjessa

Published 11.3.2017 by ainosalminen
img_0264

Näkymä Luxemburgin vanhasta kaupungista Kirchbergin eurokorttelille.

Facebookissa on alkuvuodesta pyörinyt arkikuvahaaste, johon minäkin täysin tapojeni vastaisesti osallistuin: seitsemän päivää ja seitsemän kuvaa arjestani, ei rakennuksia eikä ihmisiä. Haasta joka päivä uusi ystävä mukaan (en haastanut!). Kuvien kyytipojaksi kirjoitin muutaman lauseen päivän fiiliksistä ja tapahtumista kuvan ulkopuoleltakin. Oikeastaan ihan hauska tapa kertoa hieman itsestään ja arjestaan. Oma päivitystahtini sosiaalisessa mediassa on kautta linjan aika harva, mutta kerran nyt näinkin.

En tosiaan yleensä lähde mukaan näihin nykyajan digitaalisiin kiertokirjeisiin. Kiertokirje?? Niin, sellaisia minun nuoruudessani kirjoitettiin, ennen tietokoneita, sähköposteja ja sosiaalista mediaa! Kynä käteen ja kopioimaan ja sitten kirjeitä juoksuttamaan postiin, jos saaja ei sattunut istumaan samassa luokkahuoneessa 🙂 Yhtä lailla tuon aikakauden ystäväkirjat ovat nykyisin siirtyneet nettiin ja erityisesti Facebookiin. Ystäväkirjojen etuna oli, etteivät tiedot levinneet Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulle asti. Pahat kielet kyllä saattoivat koulun pihalla juoruta ja kirja joutua välillä vääriin käsiin. Silloin nolotti, välillä jopa tuntui kuin maailmanloppu tulisi. Nykyisin henkilökohtaiset tiedot leviävät aivan eri mittakaavassa, pysyvästi.

img_0353

Ulkoilmataidetta kotikorttelin uimahallin edustalla.

Internetissä ja somessa häiritsee, että evästeiden vuoksi oma nettikäyttäytyminen on mainostajien tiedossa ympäri maailman. Ottaa pattiin, että puhelinnumerojen vaihtaminen uuden tuttavuuden kanssa johtaa siihen, että hänen naamakirjaprofiiliaan tyrkytetään minulle ja luultavasti omaa profiiliani hänelle. Herra ties, mitkä kaikki tärkeät tiedot rekisteröityvät ei-toivottujen tahojen palvelimille. Mielelläni pitäisin tiukemmin kiinni yksityisyyteni rajoista, mutta tämä peli on kyllä menetetty jo aikoinaan aivan nettihistoriani alkumetreillä.

Toinen murheen aiheuttaja on somettamiseen tuhrautuva aika. Omalla kohdallani on tosin somettamisen sijasta puhuttava somessa roikkumisesta. Sen sijaan, että aktiivisesti tuottaisin sisältöä tai osallistuisin keskusteluihin, pörrään sivulta toiselle välillä aika päämäärättömästikin. Tämähän ei tietenkään ole somen vika, vaan ongelma on ns. ratin ja penkin välissä. Jotain pitäsi siis tehdä. Somelakko kuulostaa turhan radikaalilta jutulta. Tosissani ole sitä koskaan edes pohtinut, mutta pitäisi pyrkiä kohtuukäyttöön tässäkin.

img_0416

Iloa ja väriä kotiin. Tulppaanit ovat upeita.

Arkikuvahaaste osui minulla Strasbourgin täysistunnon kohdalle, joten työasiat olivat useampanakin päivänä kuvien aiheena. Töiden lisäksi viikkooni mahtui kuvakimaran perustella myös kahvinjuontia, pudonneiden nappien ompelua ja leffakäynti. Tavallista elämää ja perusarkea, niin kai olikin tarkoitus. Mukavaa oli seurata myös monien ystävien arkea tällä tavoin. Sosiaalinen media – Facebook, Twitter ja Instagram – kuuluu arkeeni niin hyvässä kuin pahassakin. Se antaa ja se ottaa, pikkusormen lisäksi joskus jopa koko käden. Pitää pysyä valppaana ja keskittyä niihin kivoihin juttuihin, virtuaalisiin ja todellisiin.

 

Amorphis – virkamies hevikonsertissa

Published 28.3.2016 by ainosalminen

 

Laulaja Tomi Joutsen elementissään.

No niin, tulipa repäistyä ja käytyä metallikeikalla! Yleensä tällaista sattuu vain asiaan vihkiytyneen ja alaa tuntevan siskoni vanavedessä. Hänen kanssaan tai suosiollisella avustuksellaan olen nähnyt Nightwishiä ja Sisters of Mercyä ja vähän kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin otin ja lähdin pääsiäissunnuntain iltana Esch-sur-Alzetten kaupunkiin Etelä-Luxemburgiin ja siellä olevaan monitoimikultuurikeskukseen Kulturfabrikiin eli tuttujen kesken KuFaan.

KuFa on entinen teurastamo, joka suljettiin 1979. Sen jälkeen tyhjilleen jääneeseen tiilirakennukseen soluttautuivat ensin salaa harjoittelemaan nuoret teatterintekijät ja myöhemmin muu kultuuriväki. Paikka ylpeilee sillä, että kulttuuriväki otti paikan omakseen ja teki siitä sen, mitä se on tänään – monikulttuurinen keskus, joka tarjoaa kaikkea runoudesta heviin, onpa siellä elokuvateatterikin.

Kulturfabrikin tarjonta on monipuolista (kuvat ©Kulturfabrik)

Auto lähimarketin parkkipaikalle, suoraan sisään KuFaan – aika rento meininki, lippuakaan ei tarkastettu. Ehkä olettivat, että olin vain yksi monista tupakoitsijoista, jotka ramppasivat ulos ja sisään koko ajan. Salin takanurkassa minua odotti siskoni tuttavapiiriin kuuluva Amorphiksen merchandisingia hoitava ja bändin kanssa kiertävä Mikael. Iso parrakas harrikkamies kaappasi minut heti syleilyynsä, eikä jutusta ollut tulla loppua. Ehdittiin vielä ennen keikkaa juoda kaljatkin ja lähtiessäni sain muistoksi keikasta – halauksen kera taas – Amorphiksen avainnauhan, johon on fiksusti integroitu pullonavaaja, what else 🙂 Kiitos Mikaelin, minulla on nyt Euroopan parlamentin pähein kulkukortti!!


Entäpä sitten illan artisti…. Amorphis! Tämä oli bändin ensimmäinen keikka minulle, mutta menen mieluusti toistekin. Musiikki on heviksi melodista, laulaja Tomi karismaattinen, soundit ovat kohdillaan eikä äänentoistokaan rikkonut tärykalvoja. Pidin kuitenkin varoiksi tulppia korvissa, vaikka alkuun ne tuli tungettua liiankin syvälle ja muusiiki puurotui vallan. Entuudestaan tunsin bändiltä vain albumin Eclipse ja sieltä ehdottoman suosikkibiisini House of Sleep. Se soi keikalla viimeisenä biisinä ennen encoreja (Zugabe! täällä huudetaan, kun halutaan lisää). Keikalla tykästyin myös moneen uuteen biisiin. Kyllä livemusiikki vaan on ihan parasta! Pitäisi käydä useammin, tarjonnan puutetta ei Luxemburgissa maan pienuudesta huolimatta ole.

Täydellinen logistiikka: lyhyt matka, helppo pysäköinti, ei tungosta ja sopivan pieni sali, jonka keskivaiheillakin seisoessa tuntui kuin olisi voinut ottaa laulajaa kädestä kiinni. Yleisö oli ehkä hieman passiivista tai sitten joukosta puuttuivat kovimmat fanit. Kenties myös se, että bändi oli vasta joulukuussa käynyt Luxemburgissa, silloin Nightwishin lämppärinä, verotti pääsiäislomien lisäksi osallistujia. Verrattuna edellisen illan hurmoshenkiseen keikkaan Pariisissa meininki oli kuulemma vaisua. Harmi bändillekin, joka siitä huolimatta veti keikan ammattimaisesti läpi. Tomilta ei paita lähtenyt päältä Luxemburgissa. Olisi pitänyt olla Pariisissa  🙂

Kuva Pariisin keikalta (© LykhArts)

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.