Paleo

All posts tagged Paleo

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Lautasella tänään

Published 13.7.2014 by ainosalminen
IMG_0469

Näistä on hyvä aamupala tehty!

Huomenta! Tänään on päivä polkaistu käyntiin perinteisesti mustikkahyveellä. Nämä hyveet, soseet ja proteiinisorbetit – miten niitä sitten haluaakaan nimittää – ovat löytäneet tiensä meikäläisen keittiöön mm. Kukka Laakson blogista. Kyseessä on yksinkertaisesti smoothie, josta on nesteet vähennetty minimiin. Tuloksena paksumpi, lusikoitava versio. Parhaimman konsistenssin saa ehdottomasti kun aineksissa on mukana sekä avokadoa että jäisiä tai puolisulaineita marjoja, vähän riippuen siitä, miten tehokkaasti käytössä oleva tehosekoitin jaksaa vääntää. Avokado tuo soseeseen pehmeyttä ja ihanan rakenteen, jäiset marjat viileyttä.
Kukka Laakson blogissa on aiheesta kattava selostus ja mukavia reseptejä. Näitä on muuallakin netissä pilvin pimein!
Itselläni perusversioon tulee pari desiä pakastemarjoja, pieni banaani, puolikas avokado, annos maustamatonta proteiinijauhetta, puoli ruokalusikallista ohranorasjauhetta ja ruokalusikallinen psylliumia ja aina, ihan aina tuoretta INKIVÄÄRIÄ. Joskus lisään joukkoon myös ruokalusikallisen chia-siemeniä ja/tai kourallisen baby-pinaattia. Teemaa voi varioida loputtomiin. Kuten sanottu, vain hieman vettä joukkoon, jotta koostumus pysyy lusikoitavana. Sitten koko komeus kaadetaan kulhoon ja koristellaan raastetulla kookospähkinällä ja kaakaonibseillä.
Olen joskus huvikseni laskenut annoksen kalorit. Keskimäärin tässä ollaan siellä 500 kalorin hujakoilla, elikkä tällä pärjää aivan loistavasti myöhäiseen lounaaseen asti. En ole vielä ehtinyt kyllästymään tähän aamupalaan, vaikka olen noudattanut samaa kaavaa lähes vuoden. Toki työmatkoilla ja muissa tilanteissa, joissa ei ole saatavana tarvittavia aineksia tai välineistöä, tulee syötyä ihan muita juttuja. Tästä aamupalasta on myös helppo varioida kevyempiä smootheja välipalaksi.

Lounaaksi kotikeittiössä voi syntyä vaikkapa höyrytettyä kalaa ja fenkolisalaattia. Lohta, turskaa tai pallasta, kaikki käy. Yleensä otan sitä, mikä kaupan kalatiskissä näyttää hyvältä.

IMG_0452

Höyrytysritilä paistokasariin, pala leivinpaperia kalan alle ja mausteet päälle. Kansi kiinni, ja kala on valmista muutamassa minuutissa. Tässäkin voi varioida sen mukaan mitä mausteita on käsillä. Yksi omista suosikeistani  on mangocurry, jota käytin mm. tässä kuvassa olevaan kalaan. Valkoiseen kalaan sopii muutenkin mielestäni värikkäät ja voimakkaat mausteet – intialaista tandoorijauhetta tai marokkolaista ras-el-hanoutia.

IMG_0458

Lisukkeeksi sopii aivan yhtä värikäs fenkolisalaatti. Fenkoli ohuiksi siivuiksi vaikkapa mandoliinilla, sekaan sellerinvartta, omenaa ja verigreippiä. Mausteeksi laitoin vain suolaa ja hieman oliiviöljyä. Greipin hapokkuus korvaa viinietikan. Tätäkin koostumusta ja maustamista voi tuunata oman makunsa mukaan. Tarkkoja määriä ei ole antaa, yleensä maistelen ja haistelen ja katselen miltä vaikuttaa.

Tältä lopputulos näytti: ei hullumpaa vaikka itse sanonkin!!

IMG_0462

Illalliseksi näin viikonloppuna – varsikin sunnuntaisin, jolloin inspiraatio on karahtanut kiville  – on helppoa hakea huoltoaseman pihalle parkkeeraavasta Franssensin chicken on wheels – myymäläautosta kunnon grillattu maalaistipunen. Siitä riittää sitten vielä seuraavan päivän lounaallekin, sen verran tuhdissa lihassa nämä linnut ovat! Tänään kana saa seurakseen bataattiranskalaisia ja vihreää salaattia. Ja kenties jotain sävykkään punaista lasin pohjalle…

Nettivalmennusten viidakossa

Published 1.6.2014 by ainosalminen

Tänä keväänä erilaisia nettivalmennuksia kropan kiristämiseksi ja puhdistamiseksi on ollut tarjolla todella runsaasti. Olen itse seurannut fitness- ja ruokablogeja säännöllisesti vasta noin vuoden ajan, joten ehkä kyseessä ei ole ainoastaan tämän kevätkesän tendenssi vaan vain minulle uusi asia.

Tarjolla on maksuttomia ja maksullisia ruokavalioita ja treeniohjelmia. On grammantarkkaa punnitsemista ja toisaalta rennompaa, vain suuret linjat antavaa ohjeistusta. Yksi patistaa tyhjällä vatsalla tehtäviin aamuaerobisiin lenkkeihin, toinen kehottaa olemaan stressaamatta liikunnasta, kolmas uskoo raskaan raudan nostamiseen.

Olen itsekin osallistunut nettivalmennuksiin, enkä todellakaan ole ainoa. Nettikeskusteluissa olen havainnut yhden jos toisenkin harmittelevan sitä, ettei pääse osallistumaan kuntohaasteeseen A kun on dieetti B päällä. Tarjontaa on paljon ja kaikkialle pitäisi ehtiä. Vai pitääkö? Itseäni alkoi eilen mietityttää oma käyttäytymiseni tässä nettivalmennusviidakossa….. onko tässäkin nyt lähtemässä mopo käsistä?

Tänä keväänä olen itse törmännyt netissä mm. seuraaviin valmennuksiin:

Näiden personal trainereiden ja ravintovalmentajien ohjelmista Taikinasta teräkseksi, Kuukaudessa kireäksi ja Kesäksi kuntoon olivat ilmaisia. Hintaihaitari maksullisten valmennusten osalta oli 49 – 89 euroa. Valmennusten pituus vaihteli kolmesta kahdeksaan viikkoon.

Monia muitakin valmennuksia tarjoavia nettisivustoja löytyy hakemalla erittäin helposti. Tarjontaa on hurjasti! Ravintoa ja liikuntaa koskevaa tietoa on tarjolla enemmän kuin yhdet ihmisaivot pystyvät sulattamaan ja helpommin kuin koskaan.

Virtuaalimaailma on hyvin tehokas viestinkantaja. Facebook-sivujensa ja blogiensa kautta valmentajat markkinoivat tuotteitaan, ja tätä tehostaa vielä piirien suhteellinen pienuus: samanmieliset tai yhteistyössä toimivat valmentajat linkittävät ja jakavat kavereiden postauksia. Tähän kun lisätään blogien lukijoiden viestittelyt, niin jättilumipalloefekti on valmis. Tulee tunne, että tämä on nyt SE juttu, kaikkihan siihen osallistuvat, pakko osallistua itsekin!

Kuten sanoin, olen itsekin osallistunut muutamaan valmennukseen. Onko « muutama » liikaa? Kun tarjonta tulee kotiin tietokoneen ruudulle, voi nappia painamalla saada illuusion, että homma on hoidossa, ravintoasiat kondiksessa ja ylimääräiset sentit vyötäröltä katoavat samalla kun eurot kolahtavat valmentajan kassaan. Valmennusta valmennuksen perään, koskaan ei tule tarvetta miettiä itse, mitä suuhun pitäisi panna ja montako treeniä viikossa pitäisi suorittaa. Entä jos osallistumisesta ja yhteisöön kuulumisesta tulee tärkeämpää kuin valmennuksen sisällöstä? Valmennusriippuvuus – onko sitä?

Mikä sopii minulle ei sovi naapurille? Onko kalori kalori? HIIT vai rasvanpolttolenkit? Maidoton ja viljaton vs. tavallinen suomalainen kotiruoka. Rajoitanko rasvoja vai hiilareita? EI, EI, EI … hulluksihan tässä tulee. Oman järjen käyttö ei ole kiellettyä. Neuvoja ja opastusta on hyvä pyytää ja saada, mutta omasta kropasta huolehtimista ei pidä kokonaan ulkoistaa.

Note to self: kun se oma tapa syödä ja liikkua on löytynyt, olisi hyvä olla tempoilematta ja unohtaa metodin muuttaminen kuukauden välein. Välillä voi kiristää ja « siivota » ruokavaliotaan, jos on tullut löysäiltyä liikaa. Mutta siivousta, kiristelyä, laihdusta ja kieltäytymistä tauotta ja itseään piiskaten – EI HYVÄ! NO GOOD! PAS BIEN!

Olen saanut nettivalmennuksista paljon informaatiota ja ideoita. Olen noudattanut niiden ohjeita tarkasti tai vähemmän tarkasti. Olen jatkanut loppun asti ja joskus keskeyttänyt. Tulokset ovat olleet niin ja näin, varsinkin näin 😦

Mutta, olen myös niiden myötä löytänyt oman tapani syödä, joka pohjautuu paleoon. Pyrin syömään puhdasta ja selkeää ruokaa, luomua aina kuin mahdollista. Vältän maitotuotteita ja viljoja, mutta en kieltäydy kummastakaan täysin, sillä vatsani ei pienistä määristä häiriinny. Ihannepainon verran rasvaa grammoina, paljon vihanneksia, kohtuudella proteiinia. Marjoja ja hedelmiä. Tykkään testata superfoodeja ja niistä esim. kaakaonibsit ovat jäänet pysyvästi käyttöön. Lisäravinteista D-vitamiini, magnesium ja omegat kuuluvat ohjelmaani.

Olen innostunut HIIT-tyyppisestä treenistä ja kahvakuulan nostamisesta.

Olen myös valmennusten Facebook-ryhmissä ja blogeissa tutustunut samojen ongelmien kanssa taisteleviin kanssasiskoihin (« kanssaveljiä » ei siis todellakaan ole näissä yhteyksissä näkynyt – vain naisetko laihduttavat?). Yhteys heihin ja keskinäinen ajatustenvaihto ja tuki on ollut ja on todella tärkeää ja mielenkiintoista.

Vaikka nyt julistankin itse itseni « nettivalmennuskieltoon » – enough is enough – jatkan alan blogien seuraamista (blogilistani sivupalkissa!!) ja hedelmällisiä keskusteluja FB-ryhmissä 🙂

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin