Paros

All posts tagged Paros

Matka Syrokselle, seikkailua kreikkalaisittain 

Published 29.7.2017 by ainosalminen

Kotikortteli Luxemburgissa varhain lähtöaamuna.


Kesäloma on täydessä käynnissä! Meri ja taivas ovat uskomattoman siniset, kuten Kreikassa kuuluukin. Hieman runsaan kolmen viikon matkastani on jäljellä 10 päivää. Kielikurssi on suoritettu ja muutaman päivän siirtymävaiheen jälkeen minua odottaa viikon pituinen joogaleiri. 

Matkavalmistelut jäivät tänä vuonna todella viime tinkaan. Ajatus kreikan kesäkurssista oli ollut mielessä siitä lähtien, kun jouduin huhtikuussa toteamaan, etten pystyisi panostamaan tarpeeksi työajalla opiskeluun. Toisaalta minua kutkutti ajatus joogaleiristä. Muutettuani toukokuussa keskustaan aloitin joogaamisen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen ja totesin sen erinomaiseksi rentoutuksen ja kehonhuollon välineeksi. 

Nike-jumalatar Pireuksen satamassa.

Tutkin netistä työkaverin suositteleman ranskalaisen joogakoulun kesäkursseja ja kas! Sieltä löytyi viikon leiri Kreikassa, Paroksen saarella. Tämä ratkaisi opinahjon valinnan: Thessalonikin yliopiston sijasta lähtisin Paroksen naapurisaarella Syroksella kesäisin toimivaan Omilo-kouluun. Oltiin jo kesäkuun toisella viikolla, joten laitoin heti sähköpostia molempiin paikkoihin. Sain järjestäjiltä vahvistukset nopeasti ja sitten piti vain löytää sopivat lennot, laivat ja majoitukset.
Olen noviisi Kreikan matkailun suhteen, ja saarelta toiselle siirtyminen sekä muu logistiikka on tuonut jännittävää lisää tämän kesän lomaani. Hyvin on kaikki kuitenkin sujunut ja seuraavalla kerralla osaan varmasti seikkailla aikataulujen ja reittien viidakossa lähes alkuasukkaiden varmuudella.

Mikrolimano by night

Menomatkasta kehkeytyi hieman pitkä, sillä järkevän hintaista lentoa ei Luxemburgista ollut enää saatavana. Niinpä seisoin lähtöpäivänä aamukuudelta bussipysäkillä ylhäisessä yksinäisyydessäni – heinäkuisena lauantaina auringon noustessa kotikorttelin tavanomaisesta liikenteestä ja väenpaljudesta ei ollut tietoakaan. Bussilla ensin kolme tuntia Frankfurtiin ja sieltä siedettävän odottelun jälkeen lentäen Ateenaan. Bussimatka lentokentältä Pireuksen satamaan, missä minua odotti siisti pieni huone Pireaus Dream -hotellissa, kesti runsaan tunnin. Sunnuntaiaamuksi olin varannut paikan Syrokselle lähtevään laivaan. Helppoa ja jouhevaa, vaikka matkustustunteja tulikin kokonaiset 12. 

Illalla tein kierroksen satamassa, lunastin lippuni ja katsoin valmiiksi aamun lähtölaiturin. Sepä ei ollutkaan hotellin kulmalla sijaitseva numero E7 vaan koko satama-alueen kauimmainen laituri E1. Sillä lailla! Sekä Google Maps että testikävely ilmoittivat ajaksi 35 minuuttia. Kello siis soittamaan hieman suunniteltua aikaisemmin aamulla! 

Luottavaisena siihen, että homma oli hanskassa, nappasin taksin ja hurautin Mikrolimanon huvivenesatamaan illalliselle. Satuin ravintolaan, jossa juhlittiin koko suvun voimin pienen poikalapsen ristiäisiä. Tanssia ja laulua riitti varmaan vielä pitkään sen jälkeen, kun minä olin jo poistunut paikalta.

Tämä on se laituri, josta aamulaiva ei sitten lähtenytkään!

Aaamulla tuntia ennen laivan lähtöä istahdin lähtölaiturin kupeessa olevan kahvikioskin terassille aamupalalle. Muita matkustajia ei vielä näkynyt, eikä laivakaan ollut vielä saapunut. Vartin kuluttua aloin ihmetellä asiaa ihan tosissani. Ei autojonoja, ei väenpaljoutta ja kahvilassakin lisäkseni vain pari rekkakuskia. Nyt oli jotain pahasti pielessä! Kysyin henkilökunnalta, oliko laiva myöhässä. Tiukoissa tilanteissa sitä kielitaitoa löytyy juuri sen verran, että tärkeimmät asiat selviävät. Ei, laiva ei ollut myöhässä vaan minä olin väärässä paikassa. Laituri E1 oli vielä runsaan vartin kävelymatkan päässä ja siellä odottava laiva korkeiden rakennusten takana piilossa. Itse olin E2-laiturilla. 

Paniikki iski! Katsoin Googlesta karttaa ja totesin, että on lähdettävä todella rivakasti liikkeelle tai näen laivasta vain suljetun takaportin. Kahvi jäi puoliksi juomatta, reppu selkään, käsilaukku olalle ja matkakassin vetokahvasta kiinni. Ehdin tuskin ottaa ensimmäiset kiihkeät askeleet kun näin lähestyvän taksin. Pelkäsin sen olevan varattu, mutta minulla kävi tuuri. Kamat takaluukkuun ja muutaman minuutin kuluttua jo kävelin sisään laivaan helpotuksesta huokaisten.

Miellyttävä merimatka meni hetkessä. Olin törsännyt kokonaiset 50€ business lounge -lippuun, enkä kadu. Näköalasalonki oli rauhallinen, kanssamatkustajia oli vähän ja kahvi tarjoiltiin pöytään. Aamun kommellusten jälkeen tämä oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Ermoupoliksen satamaan. Kapteeni teki tottuneesti vauhdikkaan käsijarrukäännöksen satama-altaassa ja parkkeerasi paatin perä edellä laituriin. Huimaa menoa!

Söin välipalan yhdessä sataman monista kuppiloista, minkä jälkeen otin taksikyydin kielikoulun järjestämään majapaikkaani Azolimnoksen kylässä, vartin ajomatkan päässä Ermoupoliksesta. Ensimmäinen ilta kului paikallisessa tavernassa kurssikavereiden ja opettajien kanssa. Meitä oli saapunut paikalle 23 innokasta kreikan kielen ystävää ympäri maailman. Seuraavien kahden viikon aikana ehdin tutustua heihin paremmin ja monet naurut naurettiin yhdessä niin oppitunneilla, hiekkarannalla kuin kreikkalaisen ruoankin äärellä.

Merimatkan viihdykkeet.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin