Perinteet

All posts tagged Perinteet

Italialainen Antonio ja kukkopillit

Published 3.4.2016 by ainosalminen
942272_1044451098961013_56331550495112331_n

©Luxemburger Wort

Luxemburgin pääsiäiseen kuuluu erottamasti Éimaischen. Kyseessä on suosittu ja historiallinen kansanjuhla, jonka näkyvin osa on keramiikkamarkkinat. Eikä mikä tahansa keramiikka, vaan nimenomaan kukkopillit. Luxemburgin vanhassa kaupungissa sekä Nospeltin kaupungissa artesaanien myyntipöydät notkuvat ja väenpaljous on taattu.

Tänä vuonna ei sää suosinut tapahtumaa eikä itse asiassa koko pääsiäisviikonloppua. Lauantain aurinkoisen sään jälkeen sunnuntai ”valkeni” harmaana ja sateisena. Maanantai oli valitettavasti sunnuntain kopio. Näin ollen oli selvää, ettei tämän vuoden tapahtuma vetäisi väkeä eikä kenties myyjiäkään aivan parhaiden vuosien tapaan.

Muutaman vuoden takaa muistan hyvin kauniin pääsiäismaanantain, jolloin flaneerasin komean italialaisen Antonion kainalossa kukkopillimarkkinoilla. Antonion muistan hyvin monestakin syystä, mutta sattumalta hän asui tuolloin juuri Nospeltin kaupungissa, joka on siis toinen markkinoiden ja juhlallisuuksien päänäyttämöistä. Keramiikan teko oli aikoinaan tuon kylän lähestulkoon ainut elinkeino. Tämä ei ollut sattumaa, sillä maa kylässä oli savista ja siten raaka-ainetta oli helposti saatavilla. Markkinoiden aikaan pääsee seuraamaan käsityöläisten toimintaa ja voi itsekin kokeilla, miltä tuntuu dreijan käyttö ja saven muovaaminen.

11148635_10154886572199625_3269910520657368461_n

©Ville de Luxembourg

Nimi Éimaischen tai Emaischen (Emmaus) juontaa juurensa raamatun kertomukseen Jeesuksen ylösnousemuksen päivästä, jolloin Jeesus ilmestyi Jerusalemista Emmauksen kylään johtavalla tiellä kahdelle opetuslapselleen.

Pääsiäismaanantai oli jo 1800-luvulla keramiikan tekijöiden vuotuinen juhlapäivä. Ensimmäisen kerran taphtuma on dokumentoitu vuonna 1827, joten vähintään siitä lähtien on Luxemburgissa ylläpidetty perinteisiä markkinoita juuri tuona päivänä. Nykyisin kun keramiikka on enimmäkseen teollisuuden valmistamaa, on hittituotteeksi muodostunut artesaanien ja harrastelijoidenkin tekemät kukkopillit, luxemburgin kielellä Péckvillchen.

Perinteisesti kukkopillit ovat olleet rakastavaisten lahjoja toisilleen, mutta nykyään kai aivan tavallisia koriste-esineitä ja lahjoja. Toki näitäkin jotkut keräilevät suorastaan intohimoisesti, ja sateesta huolimatta moni tänäkin vuonna lähti etsimään taitelijoiden signeeraamia luomuksia tai muuten vain uusia malleja kokoelmiensa täydennykseksi. Lapset luonnollisesti ovat ihastuksissaan värikkäistä ja äänekkäistä kukkopilleistä ja silmät suurina ihmettelevät niitä.

Koska sää ei suosinut, enkä siis itse lähtenyt kukkopillimarkkinoille (kun ei ollut sitä Antoniotakaan), jouduin tavoistani poiketen lainaamaan jutun kuvat Luxemburgin kaupungin ja Luxemburger Wort -lehden Facebook-sivuilta. Ehkä ensi vuonna aurinko paistaa, kuvat ovat omia ja kainalossakin joku komea mies. No, Meatloafin sanoin: Two out of three ain’t bad 😀 😀

12143223_10154886572329625_1529693788887874143_n

©Ville de Luxembourg

 

Karkausvuosi – miten kävi bretzelille?

Published 6.3.2016 by ainosalminen


Ajatella, että kuun vaihteessa tuli täyteen 21 vuotta täällä Luxemburgissa ja niin sitä vain oppii aina uutta. Sehän se onkin elämän suola, uuden oppiminen. Nyt opin monta asiaa karkauspäivään ja -vuoteen liittyvistä paikallisista perinteistä.

Yhteneväisyyksiä suomalaisiin (ja luultavasti aika yleiseurooppalaisiin) perinteisiin löytyy, mutta ihan omia juttujakin täällä on kehitetty.

Tunnetuin perinne lienee naisten oikeus kosia. Pyhä Patrick on aikoinaan Irlannissa tämän mahdollistanut, kun Pyhä Bridget valitti naisten joutuvan aina odottamaan miesten kosintaa, josta ei edes ollut takeita. Jos mies vastaa kieltävästi, on hänen lahjoitettava naiselle 12 paria hansikkaita. Tällä tavoin nainen voi elegantisti peittää sen tosiasian, ettei sormessa ole kihlasormusta.

Luxemburgissa Remichin kaupungissa Moselin rannalla on tapana juhlia talven päättymistä ja polttaa tuhkakeskiviikkona joelle lautalla laskettu jouhiukko. Karkausvuonna ukosta tuleekin akka! Naiset ovat siis tämänkin perinteen keskiössä 🙂


Eräät teistä kenties muistavatkin viimekeväisen kirjoitukseni pääsiäissunnuntain munayllätyksestä. Pääsiäismuniahan perinteisesti kätketään lasten iloksi puutarhaan. Minä kätkin niitä kaikkialle asuntoon miehen iloksi. Paikallisen tavan mukaan paastonajan neljäs sunnuntai on nk. Bretzelsonndeg. Tällöin mies lahjoittaa sydämensä valitulle makean bretzelin, ja jos vastakaikua tunteille löytyy, pääsiäissunnuntaina miehen on lupa odotella suklaamunia. Yleensä niin kauan ei tarvitse jännittää, sillä suklaiset herkut voi heti unohtaa, jos bretzel ei neidolle kelpaa. Suomessa todettaisiin, että rukkaset tuli – Luxemburgissa ei saada rukkasia vaan kori ”de Kuerf kréien”. Tämä taas johtuu siitä, että leivonnaisesta kieltäytyessään nainen antaa miehelle korin (ja mies saa lohdutukseksi syödä bretzelinsä itse!!).

Viime vuonna meillä sujui homma mallikkaasti, koreja tai rukkasia ei annettu eikä saatu. Tänä vuonna olinkin eromme jälkeen varma, että koko perinteen voi vuoden 2016 osalta unohtaa. Vain kuinkas kävikään….


Karkausvuosi ja naiset… tänä vuonna bretzelin lahjoittaakin nainen ja miehen osaksi jää pääsiäissunnuntain suklaamunatarjoilu.

Syteen tai saveen mietin minä ja ostin bretzelin exälleni. Sunnuntaiaamuna lähdin sitä kuskaamaan hänen työpaikalleen. Olin etukäteen ottanut selvää, mitä rakennusta hän pyhänä vartioi ja olisko siellä muita hänen kollegojaan paikalla. Yksin olisi kuulemma koko rakennuksessa. Loistavaa!

Ihan tuulesta temmattu tämä ideani ei ollut. Olin melko toiveikas, että bretzel kelpaisi, eikä vain sen takia, että mies on perso makealle. Pientä lähentymistä on nimittäin tapahtunut. Ehkä on todellakin niin, että kaukaa näkee joskus paremmin lähelle. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on vielä hämärän peitossa. Yksi on varma: pääsiäspupu on tulossa kylään 🙂

Bretzel tukevasti miehen käsissä 😊

Muut kuvat maisemia Aachenista viime viikonlopulta.

Kuka tämän bretzelin saa?

Published 5.3.2016 by ainosalminen

  
Huomenna on paastonajan neljäs sunnuntai ja Luxemburgissa Bretzelsonndeg. Perinteisesti silloin miehet lahjoittavat rakkaalleen makean bretzelin ja vastalahjaksi saavat pääsiäissunnuntaina suklaamunia, mikäli eivät ole saaneet ”koria” eli rukkasia ja joutuneet syömään bretzelinsä itse. 

Karkausvuonna roolit kääntyvät päälaelleen, ja niinpä bretzelin ostossa nähtiin kaupungin ykkösleipomossa tänään nainen jos toinenkin. Blogiemäntäkin siellä jonotti😊. Liekö merkki moraalin höltymisestä tässä katolisessa valtiossa, että myyjä tiedusteli, montako bretzeliä ottaisin 😳😳

Mutta kenelle sitä sinkku-Aino huomenna lähtee tarjoamaan? Tuleekohan täystyrmäys vai saanko jäädä pääsiäspupun saapumista odottelemaan? 

Huomenna tämä jännäri ratkeaa! 

Kokko keskellä talvea

Published 16.2.2016 by ainosalminen

 

Näin komeasti paloivat tulet viime vuonna.

Kuukausittaiset uutiskatsaukset Luxemburgin tapahtumiin ovat jääneet aivan hunningolle. Aikomus oli hyvä, mutta pakkopullat eivät sovi minun pirtaani. Niinpä tästä lähtien uutisia ilmestyy blogiin, kun emäntä muistaa ja saa aikaiseksi.
Karnevaaleista on kirjoitellut yksi jos toinenkin bloggari. Ne ovat täällä Keski-Euroopassa suuren humun aikaa. Monet luxemburgilaiset lähtevät Saksan puolelle Kölniin juhlimaan, kemut ovat komeat ja matkaa vajaat pari tuntia autolla.

Autolla liikkuvat nekin juhlijat, jotka kiertävät paikallisia tapahtumia. Tämä onkin poliisille kiireistä aikaa, kun jahtaavat rattijuoppoja. Täällä ei oluen ja viinin nauttimista pidetä välillä juuri minään. ”En juo alkoholia” -lause saattaa viitata vain väkeviin. Niin sitkeässä on käsitys mietojen juomien kuulumisesta normaaliin ateriointiin ja juhlintaan, ettei auton kotiin jättämistä monikaan harkitse.

Karnevaalisesongin aloittaa perinteisesti Diekirchin kulkue. Olut virtaa, onhan yksi Luxemburgin tunnetuimmista panimoista juuri Diekirchissä. Kuten kaikissa täkäläisissä kinkereissä, tarjolla on mettwurstia (punaista grillimakkaraa) ja grillwurstia (thüringerin tapaista vaaleaa grillimakkaraa). Makkarat tarjoillaan sinapin kera pienen vehnäsämpylän välissä. Oluen lisäksi kyytipojaksi on tarjolla paikallista kuohuviiniä, crémant, ja nuoremmille juhlijoille virvoitusjuomia.

 

Tänä vuonna monen sateisen päivän jälkeen kokon syttyminen oli vähintäänkin nihkeää, mutta lopulta tuli roihahti komeasti.

 
Karnevaalin aikaan juhlissa tarjoillaan myös paikallista erikoisuutta, lënsebullia. Se on paksua ja höyryävän kuumaa linssimuhennosta, jota paikallisyhdistysten rouvat antaumuksella keittelevät. Mukana on makua antamassa makkaraa ja varmasti monia perinteen mukaisia salaisia ainesosia, joista tietävät vain ja ainoastaan asiaan vihkiytyneet. Tämä muhennos on oma ehdoton suosikkini. Sunnuntaina pääsin sitä taas maistelemaan, en karnevaaleissa vaan Buergbrennen-tapahtumassa. Täällä sytytetään paastonajan ensimmäisenä sunnuntaina juhannuskokkoakin isommat tulet, joilla talvea hätistellään pois. Järjestäjinä toimivat yleensä paikalliset partiolippukunnat, jotka saapuvat paikalle soihtukulkueena. Kokko sytytetään ja sen palamista ihaillaan perinneherkkuja maistellen.

Luxemburgissahan kaikki juhlat, niin kirkolliset kuin maallisetkin, ovat täynnä ruokaperinteitä. Luxemburgilaiset syövät (ja juovat) mielellään ja paljon. Tulossa on taas maaliskuun puolessa välissä Bretzelsonndeg ja sitten jo kohta pääsiäinen suklaaherkkuineen. Tuon bretzelsunnuntain perinteestä kerroinkin viime keväänä. Tänä vuonna en taida bretzeliä saada, mutta parempi niin, sopii sokerittomaan kauteen paremmin 🙂

    
  

  

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.