politiikka

All posts tagged politiikka

Hautajaisissa

Published 13.7.2017 by ainosalminen

 

Surunvalittelukirja tultiin tähän avaamaan myös mepeille ja henkilökunnalle seuraavan viikon täysistunnon ajaksi.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sain yllättävän puhelun. Parlamentin protokollaosasto etsi kiireisesti vahvistusta riveihinsä Saksan entisen liittokanslerin Helmut Kohlin eurooppalaisen muistotilaisuuden järjestelyihin. Vaikka en tiennyt, mitä tulisin siellä tekemään, suostuin oitis. Aavistin, että jotain mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa olisi tiedossa. Tien päälle siis ja kohti Strasbourgia.

Perjantaiaamuna istuntosalissa kävi valtava tohina. Sieltä oli irroitettu kokonaisia penkkirivejä, rakennettu koroke arkkua varten ja siirretty tietotekniikkaa sivuun orkesterin ja kuoron tieltä. Orkesteri harjoitteli, äänentoistoa säädettiin ja istumapaikkakortteja jaettiin tuoleille – koordinointiin osallistui väkeä monelta osastolta kolmesta toimielimestä. Koko viikon käynnissä olleet valmistelut olivat huipentumassa kenraaliharjoitukseen klo 12. Tästä alkoi 24 tunnin maraton, jonka tulen varmasti aina muistamaan yhtenä työurani huipuista.

IMG_1722

Tilaisuuden ohjelma

Kenraaliharjoituksessa käytiin läpi koko seremonia puheita lukuun ottamatta. Orkesteri aloitti surumarssilla ja saksalaissotilaat kantoivat sen tahdissa sisään ”arkun”, jonka paino ja mitat vastasivat lauantaina edessä olevaa varsinaista kantotehtävää. Protokollaosaston ykkösvirkamiehet toimivat tilaisuuden juontajina, heidän antamiensa ohjeiden avulla kukin avustajista sai paremman käsityksen lauantaina edessä olevasta tehtävästään ja tilaisuuden mittakaavasta.

Istuntosali valmiina seremoniaa varten.

Iltapäivällä kuuntelimme selontekoja siitä, mitä oli tehty ja mihin kaikkeen oltiin varauduttu: ilmatila olisi parlamentin yllä suljettu, veneily joella kielletty ja tarkka-ampujia sijoitettu katolle. Olisi valmius pystyttää ja varustaa kenttäsairaala rakennuksen välittömään läheisyyteen attentaatin varalta. Moottoritie olisi suljettu ennen ja jälkeen seremonian VIP-vieraiden autosaattueiden vuoksi. Kaikki tämä tietenkin Ranskan ja Saksan viranomaisten, armeijan ja poliisin sekä Strasbourgin kaupungin avulla ja myötävaikutuksella.

Tällaista se varmaan on aina, kun yhteen ja samaan paikkaa kokoontuu joukko maailman johtohenkilöitä. On ihmisiä, joille se on rutiinia ja jokapäiväistä työtä. Minulle tämä oli aivan uutta ja ihmeellistä, vähän pelottavaakin. Tapahtuman ja henkilökohtaisen kokemuksen ainutlaatuisuus saivat aikaan kihelmöintiä ja yritinkin parhaani mukaan valmistautua tehtäviini. Loppuillasta vihdoin selvisi täsmälleen, mitä oli odotettavissa.

Näkymä kuudennen kerroksen salongista. Ill-joen vasemmalla rannalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja oikealla Euroopan neuvosto.

Paikalle oli tulossa yli 40 virallista delegaatiota ja minut oli nimetty Ruotsin valtion edustajien yhteishenkilöksi, protokollakielellä ”liaison officer”. Tehtävänäni oli ottaa Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen, entinen pääministeri Gunnar Pärsson sekä EU-suurlähettiläs ”siipieni suojaan” heidän saavuttuaan parlamenttiin.

Ruotsin suurlähetystöstä saamani yhteystiedot puhelimessa, edellisen illan kuivaharjoittelu punaisella matolla muistissa ja kova luotto diplomaattisiin kykyihini – näillä eväillä odottelin merkkihenkilöitä kierreportaiden päässä.

Kännykkä piippasi viestin suurlähettilään avustajalta: ”Olemme juuri saapumassa parlamenttiin”. Siirryin asemiin eikä mennyt montaakaan hetkeä, kun jo toivotin VIP-henkilöt tervetulleiksi. Saatoin heidät protokollahuoneeseen, jossa he saivat tervehtiä paikalle helikopterikyydillä Saksasta tuotua Helmut Kohlin arkkua ja esittää surunvalittelunsa vainajan leskelle. Tämän jälkeen oli vuorossa muistosanojen kirjoittaminen surunvalittelukirjaan. Koska seremonian alkuun oli vielä tunti aikaa, ohjasin vieraat hissillä ylös kuudennen kerroksen salonkiin, jossa oli kahvitarjoilu ja mahdollisuus keskustella muiden kutsuvieraiden kanssa.

Ruotsin pääministeri Stefan Lövfen odottamassa autokyytiä lentokentälle.

Tässä vaiheessa pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan muidenkin merkkihenkilöiden saapumista. Entisiä ja nykyisiä valtion- ja hallitusten päämiehiä vilisi silmissä. Monet tervehtivät toisiaan lämpimästi, edellisestä kerrasta oli selvästikin aikaa! Tunnelma oli hillitty mutta välitön.

Kellon lähestyessä 11:a hain katsekontaktin Ruotsin suurlähettilääseen, joka kävi kuiskaamassa pääministereille, että oli aika siirtyä istuntosaliin. Matkasimme hissillä alas, ja ohjasin vieraat heille salissa varatuille paikoille. Itse siirryin salin takaosaan meille virkamiehille varatuille paikoille. Seremonian alku viivästyi vartilla, sillä ennen sen alkua kaikki halusivat tervehtiä viime hetkellä saapuneita ”tärkeimpiä” vieraita, joita olivat Ranskan presidentti Macron, Saksan liittokansleri Merkel, Venäjän pääministeri Medvedev, Israelin pääministeri Netanjahu sekä Yhdysvaltojen entinen presidentti Clinton.

Seremonia oli kaunis ja arvokas. Orkesteri ja kuoro kuulostivat hienoilta, vaikka istuntosalin akustiikkaa ei olekaan musiikkia silmällä pitäen suunniteltu. Puheissa korostettiin Kohlin roolia Saksan ja Euroopan yhdistäjänä, miehenä jonka näkemyksiä kuunneltiin ja jonka toimintaa arvostettiin. Bill Clintonin sanoin:

”Helmut Kohl gave us the chance to be involved in something bigger than ourselves, bigger than our terms of office, bigger than our fleeting careers, because all of us, sooner or later, will be in a coffin like that. The only gift we can leave behind is a better future for our children and the freedom to make their own choices, including their own mistakes.”

Tilaisuuden päätyttyä saatoin ruotsalaisdelegaation ulko-ovelle ja huolehdin siitä, että he pääsivät autoonsa. Ovella oli ensin hieman ruuhkaa, kun ensimmäisenä lähtivät hautajaissaattue, Saksan valtion delegaatio sekä Ranskan presidentti. Me muut odottelimme ja väistyimme sivuun. Hetken olimme kuin sardiinit purkissa, Theresa May minun varpaillani ja minä Clintonin kanssa seläkkäin. Kaikki sulassa sovussa.

Kamerat räpsyivät ja moni kilpaili pääsystä tämän miehen kättä puristamaan.

Turvamiehet ovelta kuuluttivat vuoron perään eri maiden nimiä, sitä mukaan kun niiden delegaatioille varatut autot ajoivat uloskäynnin eteen. Kun Ruotsin nimi huudettiin, kuului hälyn yli Luxemburgin pääministerin huuto ”12 points”. Nauru raikasi, tunnelma oli jo selvästi rennompi. Rentoja ja mukavia olivat minunkin pääministerini ja suurlähettilääni. Sain kiitokset, kättelyt ja käden heilautukset vielä auton ikkunasta kun he lähtivät.

Oikeassa olin, kun arvasin päivästä tulevan monella tapaa mieleenpainuva. Yhteen hiileen puhaltamalla saimme järjestettyä upean tilaisuuden. Juuri tällainen rajat ylittävä yhteistyö oli Helmut Kohlinkin ajattelun taustalla hänen rakentaessaan Eurooppaa.

IMG_1640

Euroopan parlamentti Strasbourgissa

Jos haluat katsoa seremonian videotallenteen, löydät sen tästä osoitteesta:

http://web.ep.streamovations.be/index.php/event/stream/170701-1100-special-eu-memorial-ceremony-for-h-kolh

 

 

Työmatka Pariisiin: politiikan kulisseissa

Published 25.2.2017 by ainosalminen

Tämän pöydän takana työskentelevät pariisilaiskollegani Ranskan parlamentin alahuoneen täysistuntojen aikana.

Työhöni Europan parlamentissa on aivan ensimmäisiä kuukausia lukuun ottamatta aina liittynyt matkustelu. Olenpa sitten koordinoinut täysistuntojen äänestyksiä tai laatinut niiden pöytäkirjoja, säännöllinen reissaaminen Strasbourgiin ja Brysseliin on kuulunut toimenkuvaan. Vaihtelu virkistää, joten olinkin todella innoissani, kun kuulin mahdollisuudesta päästä työvierailulle Pariisiin tutustumaan siihen, miten Ranskan parlamentin alahuoneen pöytäkirjayksikkö toimii.

Esimieheni henkilökohtaisten kontaktien kautta saimme kutsun Pariisiin. Kun parlamentin hallinto näytti vihreää valoa vierailullemme, tulikin jo kiire lähteä, sillä lähestyvien presidentin- ja parlamenttivaalien vuoksi Ranskan parlamentin lainsäädäntökausi loppuu jo helmikuussa.

Helmikuun toisella viikolla, muutaman päivän varoitusajalla kuusihenkinen delegaatiomme lähti suurnopeusjunalla kohti valon kaupunkia.

img_0215

Tutustumiskierros Palais Bourboniin pariisilaiskollegojen johdolla.

Ensikosketus pariisilaiskollegoihin otettiin lounaspöydän ääressä, mitenkäs muuten! Hyvän omantunnon lounas ”Menu bonne conscience”, joka lupasi makuelämyksiä vähillä kaloreilla, vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, sillä illaksi oli tiedossa lisää herkuttelua. Tutustuminen puolin ja toisin sujui mutkattomasti ja juttu luisti. Kollegamme hallitsivat hekin useampia kieliä, vaikka eivät niitä omassa työssään suoraan kenties tarvitsekaan. Löytyipä joukosta jopa jonkin verran suomea osaava henkilö! Ensimmäinen päivämme Pariisissa alkoi siis aivan loistavasti hyvän ruoan äärellä ja mielenkiintoisessa seurassa.

Päivän virallisempi ohjelma alkoi täysistuntosalin lehtereillä. Pääsimme seuraamaan hallituksen kyselytuntia. Puhetta johti vuonna 2012 alahuoneen puhemieheksi yli 30-vuotisen edustajanuransa päätteeksi valittu Claude Bartolone. Hän piti tiukasti huolta puheaikojen noudattamisesta. Kello tikitti ja nuija kopahti. Tästä voisivat omankin parlamenttini puhemiehet ottaa oppia!

Toinen istuntosalin komeista sisäänkäynneistä.

Täysistunnosta minulla ei ole kuvia, sillä turvallisuussyistä käsilaukut, puhelimet, kamerat ja jopa herrasmiehiltä puvuntakin taskusta usein löytyvä kuulakärkikynäkin oli jätettävä narikkaan ennen metallinpaljastuslaitteen läpi kulkemista. Seuraavana aamuna ennen istunnon alkamista pääsimme paremmin tutustumaan historialliseen Palais Bourboniin ja johan alkoi kamera räpsyä!

Palais Bourbonissa sijaitsee istuntosali, kansalliskokouksen käsittämättömän komea kirjasto ja toinen toistaan upeampia saleja ja käytäviä. Kaiken tämän hulppeuden keskellä saavat kollegamme työskennellä, täyttää aistinsa ihailemalla Delacroix’n ja muiden taiteilijoiden teoksia. He nousevat marmoriportaita pitkin työhuoneisiinsa, joissa korkeiden kattojen alla sekoittuvat moderni teknologia ja antiikkihuonekalut. Kyllä kelpaa lepuuttaa katsettaan työn lomassa, kun ikkunasta voi ihailla Pariisin valoja!

Jokaisessa työssä on toki hyvät ja huonot puolensa. Turha ryhtyä kadehtimaan. Kysyinkin eräältä kollegalta, tottuuko tuohon kaikkeen loisteeseen. Hän vakuutti, että kyllä tottuu. Alkuun häneltäkin leuat olivat tosin loksahtaneet monesti auki tajutessaan, minkälaisessa ympäristössä hän tulisi työtään tekemään.

Hôtel de Lassay’n ja Palais Bourbonin yhdistävässä hallissa (Salle des Pas-Perdus tai toiselta nimeltään Salon de la Paix) kansalliskaartin nuoret ja ryhdikkäät sotilaat univormuissaan muodostivat kunniakujan puhemiehelle, joka kiirehtii Hôtel de Lassay’ssa sijaitsevasta asunnostaan kohti istuntosalia. Tämä perinne on ollut muuttumaton jo Ranskan vallankumouksesta lähtien ja sillä on myös syvempi symbolinen merkitys: se muistuttaa armeijan velvollisuudesta suojella tasavaltaa.

Juttua tästä matkasta riittäisi vaikkapa toiseenkin kirjoitukseen. Jo rakennus itsessään oli upea ja mielenkiintoinen. Historiallisia rakennuksia Pariisissa riittää ja kiinnostus niitä kohtaan on suuri: kerran vuodessa järjestettävät Journées du Patrimoine (Euroopan kulttuuriympäristöpäivät) avaavat mahdollisuuden päästä kurkistamaan muina aikoina kiinni pysyvien ovien taakse. Jonot kiertävät usein koko korttelin!

Toki meidän vierailuumme kuului tässä mainittujen kohokohtien lisäksi paljon arkisempaakin toimintaa. Kuuntelimme esitelmiä, tutustuimme tietotekniikkaan ja kävimme keskusteluja työmenetelmistä. Kollegamme lupasivat tulla vastavierailulle. Toivottavasti pystymme tarjoamaan heille yhtä antoisan tutustumiskäynnin kuin mistä itse saimme nauttia.

img_0136

Kun kuusi herkkusuuta lähtee Pariisiin, niin pitkä päivä päättyy pitkään illalliseen!

Perjantain huumaa

Published 10.4.2015 by ainosalminen
Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Juuri vietetyt pitkät pääsiäispyhät olivat kyllä niiiiiiin tervetullut breikki, että päätin ottaa tämän perjantain vapaaksi ja nauttia vielä toisesta pidennetystä viikonlopusta. Hiihtolomastakin on jo sen verran aikaa, että nyt on sopiva väli vähän rauhoittaa työtahtia. Ensi viikolla olen töissä vain kolme päivää, sitten kutsuu viikon lomanen Suomessa. Pidempään ei ehdi olla poissa, istunnot seuraavat toisiaan tiiviiseen tahtiin ja paikalla on oltava. Toukokuussakin on luvassa pitkiä viikonloppuja. Ensin on vappu, joka osuu perjantaille. Sitten vapaata on helatorstai ja sitä seuraava perjantai, joka on meillä töissä ”pont” eli silta. Tuo ”pont” tarkoittaa torstaille tai tiistaille osuvan pyhän kylkeen myönnettävää vapaapäivää, jolla kyseinen pyhä ”liitetään” viikonloppuun. Loppukuusta on sitten vielä vapaa maanantai helluntain ansiosta. Toukokuu onkin ihan lempikuukausiani, kevät on täällä Luxemburgissa silloin parhaimmillaan, usein tuntuu jo aivan kesäiseltä. Ylimääräisten vapaapäivien ansiosta ilmoista ehtii myös nauttia. Tämä viikko on ollut hyvä liikuntaviikko. Kahdet tiukat treenit ja yksi iltalenkki metsässä. Lisää lenkkeilyä ja pyöräilyä on toivottavasti tulossa viikonloppuna. Lauantaiksi on luvattu sateista, mutta sunnuntaina pitäisi taas auringon paistaa. Salitreenien osalta tiedossa on loman ja istuntoreissun vuoksi tauko toukokuun viidenteen asti. No, lomalla ainkin tulee taas pisteltyä tossua toisen eteen. Loimaallahan kaikki asiat ja kauppareissut hoidetaan jalkaisin, muiden kulkuneuvojen puuttuessa. Toki siellä välimatkatkin ovat niin lyhyitä, että auton käyttö olisi suoranainen ympäristörikos (tästä saa varmaan jotain Ekopaasto-pisteitä!!).

Ekologinen kansalainen lähtee äänestämään junalla!

Tämä perjantai tulee ihan hyötykäyttöön, tarkoituksena ei ole vetää lonkkaa. Kirjoittelen blogia, kuvat eivät juttuun ole vielä ihan kasassa, joten teksti lähteköön eetteriin vasta illemmalla. Viikonlopun ruokaostokset olisi hyvä hoitaa kerralla pois, laittaa pyykkikone pyörimään ja muuta pientä kotihommelia. Sitten siivoojan saapuessa on hyvä poistua jaloista. Parvekkeen laittaminen kesäkuntoon on viikonlopun suunnitelmissa. Lähinnä ajattelin hioa ja öljytä terassin pöydän ja kenties hankkia sinne muutaman kasvin. Tarjoitus on siis piipahtaa alan liikkeessä hakemassa tarvikkeita. Perjantain vakiojuttu eli luomukorikin on taas odottamassa. Sisältönä mm. Batavia-salaattia, porkkanoita, kyssäkaalia ja munakoisoja. Mmmmm……

Viimeistä kertaa tässä osoitteessa.

Sitten päivän ykkösohjelmanumero eli äänestys. Suomen suurlähetystö on täällä vaalihuoneistona nyt viimeistä kertaa. Lähetystö suljetaan kesän kynnyksellä säästösyistä. Tämä on kyllä todella harmi. Toivotaan, että tulevaisuudessakin Luxemburgin suomalaisilla on paikan päällä äänestysmahdollisuus tavalla tai toisella, eikä tarvitse lähteä Brysseliin asti. Äänestyksen jälkeen tietenkin sitten perinteisesti vaalikaffelle. Ehdokas on tiedossa, nuori pätevä nainen, joka sanoo suoraan mielipiteensä asioista ja seisoo niiden takana. Hienoa, että tällainen ehdokas löytyi. Valitettavan monesti joutuu kuuntelemaan poliitikkojen suusta ympäripyöreitä lausumia, joilla yritetään miellyttää kaikkia eikä sitten tulla sanoneeksi juuta eikä jaata. Pokkuroidaan ja suhmuroidaan, pelätään Venäjää, käännetään takkia eikä oikein osata päättää, millä pallilla olisi mukavinta istua, Eduskunnassa vai Euroopan parlamentissa. Asetutaan varmuuden vuoksi ehdolle kaikkiin vaaleihin ja katsotaan, mitä oma puolue missäkin tarjoaa. Opportunismia. Vaalien aikaan tulee itselleni aina väistämättä mieleen se fakta, että meillä suomalaisilla naisilla on ollut äänioikeus jo vuodesta 1907 lähtien. Toisina maailmassa Uuden Seelannin jälkeen ja ensimmäisinä Euroopassa. Tätä oikeutta ei kaikilla naisilla maailmassa ole, muista oikeuksista puhumattakaan. Mielestäni jo tässä on tarpeeksi syytä mennä äänestämään, vaikka politiikka ei kovin kiinnoistaisikaan. Jos tuota oikeutta meillä ei olisi, sitä oltaisiin varmasti isoon ääneen vaatimassa!

Mutta nyt meikkiä naamaan ja menoksi! Tästä tulee hyvä päivä!

Vaalikahvit :-)

Vaalikahvit 🙂

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.