politiikka

All posts tagged politiikka

Työmatka Pariisiin: politiikan kulisseissa

Published 25.2.2017 by ainosalminen

Tämän pöydän takana työskentelevät pariisilaiskollegani Ranskan parlamentin alahuoneen täysistuntojen aikana.

Työhöni Europan parlamentissa on aivan ensimmäisiä kuukausia lukuun ottamatta aina liittynyt matkustelu. Olenpa sitten koordinoinut täysistuntojen äänestyksiä tai laatinut niiden pöytäkirjoja, säännöllinen reissaaminen Strasbourgiin ja Brysseliin on kuulunut toimenkuvaan. Vaihtelu virkistää, joten olinkin todella innoissani, kun kuulin mahdollisuudesta päästä työvierailulle Pariisiin tutustumaan siihen, miten Ranskan parlamentin alahuoneen pöytäkirjayksikkö toimii.

Esimieheni henkilökohtaisten kontaktien kautta saimme kutsun Pariisiin. Kun parlamentin hallinto näytti vihreää valoa vierailullemme, tulikin jo kiire lähteä, sillä lähestyvien presidentin- ja parlamenttivaalien vuoksi Ranskan parlamentin lainsäädäntökausi loppuu jo helmikuussa.

Helmikuun toisella viikolla, muutaman päivän varoitusajalla kuusihenkinen delegaatiomme lähti suurnopeusjunalla kohti valon kaupunkia.

img_0215

Tutustumiskierros Palais Bourboniin pariisilaiskollegojen johdolla.

Ensikosketus pariisilaiskollegoihin otettiin lounaspöydän ääressä, mitenkäs muuten! Hyvän omantunnon lounas ”Menu bonne conscience”, joka lupasi makuelämyksiä vähillä kaloreilla, vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, sillä illaksi oli tiedossa lisää herkuttelua. Tutustuminen puolin ja toisin sujui mutkattomasti ja juttu luisti. Kollegamme hallitsivat hekin useampia kieliä, vaikka eivät niitä omassa työssään suoraan kenties tarvitsekaan. Löytyipä joukosta jopa jonkin verran suomea osaava henkilö! Ensimmäinen päivämme Pariisissa alkoi siis aivan loistavasti hyvän ruoan äärellä ja mielenkiintoisessa seurassa.

Päivän virallisempi ohjelma alkoi täysistuntosalin lehtereillä. Pääsimme seuraamaan hallituksen kyselytuntia. Puhetta johti vuonna 2012 alahuoneen puhemieheksi yli 30-vuotisen edustajanuransa päätteeksi valittu Claude Bartolone. Hän piti tiukasti huolta puheaikojen noudattamisesta. Kello tikitti ja nuija kopahti. Tästä voisivat omankin parlamenttini puhemiehet ottaa oppia!

Toinen istuntosalin komeista sisäänkäynneistä.

Täysistunnosta minulla ei ole kuvia, sillä turvallisuussyistä käsilaukut, puhelimet, kamerat ja jopa herrasmiehiltä puvuntakin taskusta usein löytyvä kuulakärkikynäkin oli jätettävä narikkaan ennen metallinpaljastuslaitteen läpi kulkemista. Seuraavana aamuna ennen istunnon alkamista pääsimme paremmin tutustumaan historialliseen Palais Bourboniin ja johan alkoi kamera räpsyä!

Palais Bourbonissa sijaitsee istuntosali, kansalliskokouksen käsittämättömän komea kirjasto ja toinen toistaan upeampia saleja ja käytäviä. Kaiken tämän hulppeuden keskellä saavat kollegamme työskennellä, täyttää aistinsa ihailemalla Delacroix’n ja muiden taiteilijoiden teoksia. He nousevat marmoriportaita pitkin työhuoneisiinsa, joissa korkeiden kattojen alla sekoittuvat moderni teknologia ja antiikkihuonekalut. Kyllä kelpaa lepuuttaa katsettaan työn lomassa, kun ikkunasta voi ihailla Pariisin valoja!

Jokaisessa työssä on toki hyvät ja huonot puolensa. Turha ryhtyä kadehtimaan. Kysyinkin eräältä kollegalta, tottuuko tuohon kaikkeen loisteeseen. Hän vakuutti, että kyllä tottuu. Alkuun häneltäkin leuat olivat tosin loksahtaneet monesti auki tajutessaan, minkälaisessa ympäristössä hän tulisi työtään tekemään.

Hôtel de Lassay’n ja Palais Bourbonin yhdistävässä hallissa (Salle des Pas-Perdus tai toiselta nimeltään Salon de la Paix) kansalliskaartin nuoret ja ryhdikkäät sotilaat univormuissaan muodostivat kunniakujan puhemiehelle, joka kiirehtii Hôtel de Lassay’ssa sijaitsevasta asunnostaan kohti istuntosalia. Tämä perinne on ollut muuttumaton jo Ranskan vallankumouksesta lähtien ja sillä on myös syvempi symbolinen merkitys: se muistuttaa armeijan velvollisuudesta suojella tasavaltaa.

Juttua tästä matkasta riittäisi vaikkapa toiseenkin kirjoitukseen. Jo rakennus itsessään oli upea ja mielenkiintoinen. Historiallisia rakennuksia Pariisissa riittää ja kiinnostus niitä kohtaan on suuri: kerran vuodessa järjestettävät Journées du Patrimoine (Euroopan kulttuuriympäristöpäivät) avaavat mahdollisuuden päästä kurkistamaan muina aikoina kiinni pysyvien ovien taakse. Jonot kiertävät usein koko korttelin!

Toki meidän vierailuumme kuului tässä mainittujen kohokohtien lisäksi paljon arkisempaakin toimintaa. Kuuntelimme esitelmiä, tutustuimme tietotekniikkaan ja kävimme keskusteluja työmenetelmistä. Kollegamme lupasivat tulla vastavierailulle. Toivottavasti pystymme tarjoamaan heille yhtä antoisan tutustumiskäynnin kuin mistä itse saimme nauttia.

img_0136

Kun kuusi herkkusuuta lähtee Pariisiin, niin pitkä päivä päättyy pitkään illalliseen!

Perjantain huumaa

Published 10.4.2015 by ainosalminen
Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Upeassa kukassa oleva magnolia Luxemburgin keskustassa.

Juuri vietetyt pitkät pääsiäispyhät olivat kyllä niiiiiiin tervetullut breikki, että päätin ottaa tämän perjantain vapaaksi ja nauttia vielä toisesta pidennetystä viikonlopusta. Hiihtolomastakin on jo sen verran aikaa, että nyt on sopiva väli vähän rauhoittaa työtahtia. Ensi viikolla olen töissä vain kolme päivää, sitten kutsuu viikon lomanen Suomessa. Pidempään ei ehdi olla poissa, istunnot seuraavat toisiaan tiiviiseen tahtiin ja paikalla on oltava. Toukokuussakin on luvassa pitkiä viikonloppuja. Ensin on vappu, joka osuu perjantaille. Sitten vapaata on helatorstai ja sitä seuraava perjantai, joka on meillä töissä ”pont” eli silta. Tuo ”pont” tarkoittaa torstaille tai tiistaille osuvan pyhän kylkeen myönnettävää vapaapäivää, jolla kyseinen pyhä ”liitetään” viikonloppuun. Loppukuusta on sitten vielä vapaa maanantai helluntain ansiosta. Toukokuu onkin ihan lempikuukausiani, kevät on täällä Luxemburgissa silloin parhaimmillaan, usein tuntuu jo aivan kesäiseltä. Ylimääräisten vapaapäivien ansiosta ilmoista ehtii myös nauttia. Tämä viikko on ollut hyvä liikuntaviikko. Kahdet tiukat treenit ja yksi iltalenkki metsässä. Lisää lenkkeilyä ja pyöräilyä on toivottavasti tulossa viikonloppuna. Lauantaiksi on luvattu sateista, mutta sunnuntaina pitäisi taas auringon paistaa. Salitreenien osalta tiedossa on loman ja istuntoreissun vuoksi tauko toukokuun viidenteen asti. No, lomalla ainkin tulee taas pisteltyä tossua toisen eteen. Loimaallahan kaikki asiat ja kauppareissut hoidetaan jalkaisin, muiden kulkuneuvojen puuttuessa. Toki siellä välimatkatkin ovat niin lyhyitä, että auton käyttö olisi suoranainen ympäristörikos (tästä saa varmaan jotain Ekopaasto-pisteitä!!).

Ekologinen kansalainen lähtee äänestämään junalla!

Tämä perjantai tulee ihan hyötykäyttöön, tarkoituksena ei ole vetää lonkkaa. Kirjoittelen blogia, kuvat eivät juttuun ole vielä ihan kasassa, joten teksti lähteköön eetteriin vasta illemmalla. Viikonlopun ruokaostokset olisi hyvä hoitaa kerralla pois, laittaa pyykkikone pyörimään ja muuta pientä kotihommelia. Sitten siivoojan saapuessa on hyvä poistua jaloista. Parvekkeen laittaminen kesäkuntoon on viikonlopun suunnitelmissa. Lähinnä ajattelin hioa ja öljytä terassin pöydän ja kenties hankkia sinne muutaman kasvin. Tarjoitus on siis piipahtaa alan liikkeessä hakemassa tarvikkeita. Perjantain vakiojuttu eli luomukorikin on taas odottamassa. Sisältönä mm. Batavia-salaattia, porkkanoita, kyssäkaalia ja munakoisoja. Mmmmm……

Viimeistä kertaa tässä osoitteessa.

Sitten päivän ykkösohjelmanumero eli äänestys. Suomen suurlähetystö on täällä vaalihuoneistona nyt viimeistä kertaa. Lähetystö suljetaan kesän kynnyksellä säästösyistä. Tämä on kyllä todella harmi. Toivotaan, että tulevaisuudessakin Luxemburgin suomalaisilla on paikan päällä äänestysmahdollisuus tavalla tai toisella, eikä tarvitse lähteä Brysseliin asti. Äänestyksen jälkeen tietenkin sitten perinteisesti vaalikaffelle. Ehdokas on tiedossa, nuori pätevä nainen, joka sanoo suoraan mielipiteensä asioista ja seisoo niiden takana. Hienoa, että tällainen ehdokas löytyi. Valitettavan monesti joutuu kuuntelemaan poliitikkojen suusta ympäripyöreitä lausumia, joilla yritetään miellyttää kaikkia eikä sitten tulla sanoneeksi juuta eikä jaata. Pokkuroidaan ja suhmuroidaan, pelätään Venäjää, käännetään takkia eikä oikein osata päättää, millä pallilla olisi mukavinta istua, Eduskunnassa vai Euroopan parlamentissa. Asetutaan varmuuden vuoksi ehdolle kaikkiin vaaleihin ja katsotaan, mitä oma puolue missäkin tarjoaa. Opportunismia. Vaalien aikaan tulee itselleni aina väistämättä mieleen se fakta, että meillä suomalaisilla naisilla on ollut äänioikeus jo vuodesta 1907 lähtien. Toisina maailmassa Uuden Seelannin jälkeen ja ensimmäisinä Euroopassa. Tätä oikeutta ei kaikilla naisilla maailmassa ole, muista oikeuksista puhumattakaan. Mielestäni jo tässä on tarpeeksi syytä mennä äänestämään, vaikka politiikka ei kovin kiinnoistaisikaan. Jos tuota oikeutta meillä ei olisi, sitä oltaisiin varmasti isoon ääneen vaatimassa!

Mutta nyt meikkiä naamaan ja menoksi! Tästä tulee hyvä päivä!

Vaalikahvit :-)

Vaalikahvit 🙂

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin