Ravinto

All posts tagged Ravinto

Hei me treenataan!

Published 7.5.2016 by ainosalminen

Liittymislahjana pyyheliinasetti ja muuta pientä kivaa 😊

Huh huh, onpa taas pitkästä aikaa lihakset ihanan kipeät treenistä. Tähän laiska emäntä tarvitsi taas ulkopuolista apua. Sali on nyt vihdoin vaihtunut, samoin uusi valmentaja on testissä.

Kuten taannoin kerroin, maaliskuun lopussa päättyi taas yksi jakso treenihistoriassani. Aloitin treenaamisen Luxemburgissa vuonna 2003 ja ensimmäiset kuukaudet kävin kunnon äijäsalilla, missä moni kundi valmentautui kisoihin ja meininki oli muutenkin aika testosteronin katkuista. Mitään pahaa sanottavaa tuosta  De Muskelkueder -salista ei ole sanottavaa, mutta kaipasin vähän erilaista ilmapiiriä.

Seuraavana vuonna vaihdoinkin Passage Fitness First -ketjun salille Sandweileriin, missä valmentajanani toimi temperamentikas italialaisranskalainen Nicole. Tultiin alkuun hyvin toimeen ja kaveerattiin salin ulkopuolellakin. Pikkuhiljaa aloin nähdä Nicolen persoonan (erittäin) ikäviäkin puolia, ja kun treenitkin menivät välillä enemmän höpöttelyn kuin hikoilun puolelle, päätin lopettaa valmennussuhteen.

Sandweilerista siirryin saman ketjun toiselle salille lähelle kotiani ja palkkasin valmentajakseni jo Sandweilerin ryhmäliikuntatunneilta tutun Olivier’n. Hänen kanssaan tykkäsin treenata, välillä nostettiin rautaa oikein kunnolla, maastavetoa 100kg ja kyykkyjä 80 kg painoilla. Sitten siirryttiin crossfit-tyyliseen harjoitteluun ja aina talven korvalla Olivier huolehti siitä, että jalat ovat kunnossa laskettelulomaa varten. Olivier’n lomien aikaan oli paikalla aina joku muu pätevä valmentaja, joka otti minut huomaansa. Seitsemän vuoden aikana sali vaihtoi nimeä ja omistajaa parikin kertaa, mutta vasta tämä viimeinen muutos oli sen verran radikaali ja tympeä, että minäkin lopulta päätin sieltä lähteä.

Uusi valmentaja, uusi sali 😊

Uuden salin etsintä ei lopulta ollut kovinkaan hankalaa. Koska tärkein kriteeri oli sijainti, osui valintani Ellipse Fitnessiin. Sali on romanialaisten omistuksessa ja itäeurooppalaista silmää taitaa kovasti viehättää bling bling. Kattolamput kimaltelevat ja diskopallot vilkkuvat, sisustuksessa on kitchiä vähän liikaakin. Salilta löytyy sauna, hammam ja poreallas ja tietenkin myös hyvin varusteltu sali, jossa irtopainonurkkaus on tosin melko pieni. Ryhmäliikuntaa on tarjolla kolmessa salissa, pilatesta, boot campia ja spinning-pyöräilyä. Täällä ei testosteroni käryä eikä hiki haise. Kaikki on kovin eleganttia ja fiiniä. Taas kerran erilainen sali entiseen verrattuna!

Olen pyrkinyt käymään salilla ruuhka-aikojen ulkopuolella, sillä en halua taistella elintilastani muiden kanssa ja jonottaa laitteisiin. Nyt kevätkelien saavuttua vihdoinkin Luxemburgiinkin menen tosin mieluummin metsään kuin polkemaan kuntopyörää. Lihastreenejä varten otin kokeilumielessä kymmenen kerran paketin Julian-nimiseltä nuorelta (ja komealta) mieheltä. Hän on itsekin vasta aloittanut työskentelyn Ellipsessä. Hän on sertifioitu valmentaja ja kokemustakin hänellä on jo runsaasti.

Eilen tavattiin ensimmäisen kerran ja tehtiin koko kropan treeni perusliikkeillä. Yläkroppa on edelleen minulle ongelma tuon olkapäävamman takia. Mutta niin vaan on edistystä tapahtunut, että pystyin punnertamaan! En toki vielä niitä perinteisiä lattiasta ylös -punnerruksia, vaan kolmen steppilaudan tornia vasten. Treeni oli tehokas, tänään tuntuu lihaksissa. Julien oli oikein miellyttävä kaveri, meillä synkkasi hyvin ja ostin talon tarjoaman ensimmäisen valmennuksen päälle  kymmenenen kerran paketin. Kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan – sitten katson, miten siitä eteenpäin.

Pukuhuoneesta ei valittamista löydy!!

Ei tammikuuta ilman kuuria

Published 10.1.2016 by ainosalminen


Alokas Aino ilmoittautuu palvelukseen eli ikuisuusprojektin äärellä taas kerran. Vuodesta toiseen, olipa tammikuu tai ei. Tipattomalle en aio, muuten pientä ryhtiliikettä olisi hyvä saada tämän maallisen tomumajan ylläpitoon. Useimmiten tuntuu, että kuureista vöyhöttämiseen riittää puhtia, mutta toteutuksen kanssa on toisin. Tulee lipsahduksia ja tekosyitä. Liikunta on aavistuksen verran haastavaa jäätyneen olkapään kanssa, mutta enempi sekin on tekosyy kuin aito ongelma. Alkuviikosta kärsin pari päivää huterasti olosta ja epäilinkin, että vanha viholliseni asentohuimaus nostaa päätään. Taisi olla kyseessä pelkkä niskajumi tai stressireaktio, sillä keskiviikkona ei huimannut eikä oksettanut enää. Lauantaiaamuna sitten heräsin vilustumisoireiden kanssa, joten olen ottanut viikonlopun rauhallisesti ja juonut sitruuna-inkivääriteetä vällyjen alla.

Tämä juttu on vain yksi monista blogimaailman kirjoituksista alkuvuoden kiristelykuureista ja kunnonkohotusprojekteista. Parhaimmillaan niitä onkin ihan kiva lukea ja inspiroitua niistä. Itse saan buustia sellaisista kirjoituksista, joiden laatijaan pystyn jollain tasolla samaistumaan. Lähempänä omaa ikääni olevat kirjoittajat innoittavat eniten, kun ollaan täällä ”senioriosastolla” eikä terveyskään ole enää kuin nuorilla tytöillä.

Vaikka sanan ”kuuri” mainitsinkin, niin sellaiselle en kuitenkaan ole varsinaisesti ryhtynyt. Ei ole tälla kertaa nettivalmennusta ostettuna enkä ole asettanut itselleni järisyttäviä tavoitteita. Terveys edellä mennään, ja sen vuoksi muutama kilo saisi kadota vyötäröltä. Sydänystävällistä ruokaa vatsaan ja hikeä pintaan! Liikuntarajoitteestani huolimatta käyn edelleen säännöllisesti kahdesti viikossa PT Olivier’n käskytettävänä. Olemme lyhentäneet treenit 45 minuuttiin, sillä yläkroppaa ei treenata kevyttä mobilisointia lukuunottamatta. Fyssarikäynnit kahdesti viikossa ja päivittäinen kotijumppa olkapäälle – nämä tulevat vielä pitkään olemaan seuranani.

Ruokapuolella ykköstavoitteena on lisätyn sokerin ja makeiden herkkujen välttäminen. Sokerihiiri olen aina ollut, joten nyt ei ole kyseessä joulun övereistä toipuminen, vaikka sekin siellä taustalla kummittelee. Lasi punaviiniä illalla jääköön, se on minun nautintoni.

Varasin itselleni viikon päähän kolmen päivän kylpyläreissun saadakseni omaa aikaa ja ladatakseni akkuja tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Ohjelmassa on kävelyä metsässä, rauhallista liikuntaa ja tietenkin allasosasto saunoineen ja altaineen. Sokerina pohjalla (pun intended) ihania hoitoja sekä luomutuotteista koostettu vegaaniruokavalio. Tuosta viikonlopusta toivon sellaista hyvänolontunnetta, joka kantaisi pitkälle kevääseen 😄.


Ruokavalio on osa kylpylän tarjoamaa Detox-pakettia. Valittavana oli muitakin ohjelmia, mm. laihdutusta, stressinpoistoa ja hiljentymistä ja jopa viikon pituinen Media Detox – tämä kylpylä on todella ajan hermolla! Kuhunkin pakettiin kuuluu teemaan soveltuvat hoidot ja ravintoasiantuntijan laatima ruokavalio. Toki kylpylään voi tulla myös pelkästään yöpymään ja käyttämään allasosastoa.

Lehdistössä ja somessa on juuri nyt kirjoitettu paljon detox-kuurien vaarallisuudesta ja hyödyttömyydestä. Apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myydään kovaan hintaan mehuja, jota juomalla elimistö muka puhdistuu kuonasta ja myrkyistä. Peräsuolihuuhtelut ja paastot kuuluvat nekin monen ohjelmaan kerran tai pari vuodessa. Olen joskus opiskeluaikoina paastonnut Vogelin valmispaketilla, muistaakseni neljä päivää (+paastoon laskeutuminen ja sieltä poistuminen). En muista kokemuksen olleen huono, mutta sen uusiminen ei sen koommin ole kiinnostanut.

Nyt edessä oleva detox on hyvin luonnollinen eikä edes radikaali. Kyseessä on siis kolme päivää vegaanisia aterioita. Lisäksi kehoitetaan juomaan paljon nesteitä, tarjolla on vesiä ja yrttiteetä. Ruoansulatus lepää, olo kevenee ja sokerista irrottautuminen saa kaipaamansa alkusysäyksen. Ihmeitä en kolmessa päivässä odota ainakaan fyysisellä tasolla mutta laitankin toivoni erityisesti henkiseen puoleen.

Rauhaa, hiljaisuutta ja meditointia.
Kuvat La Clairiere -kylpylän Facebook-sivulta.

Ruokavaliosta ja terveydestä

Published 23.11.2015 by ainosalminen


Aina ei ole helppoa noudattaa kirjaimellisesti tiettyä ruokavaliota, vaikka tietäisi sen olevan itselleen ja terveydelleen hyväksi. Kun verenpainemittaukset näyttivät samoja hieman korkeita lukemia kuin viime vuonnakin eikä kolesterolitasokaan ollut alentunut, on taas pohdinnan paikka. Vaikka kaikkia lukemia ei välttämättä saisikaan ihannetasolle pelkällä ruokavaliolla (DASH-ruokavaliosta olen kirjoittanut jo aiemmin), kun geeneissäkin lienee vikaa, joudun toteamaan, että parantamisen varaa olisi elämäntapojen viilaamisessa. Lääkkeitä ei vieläkään määrätty, mutta tästä ei ole arvojen enää varaa huonontua.

Suolan vähentämisessä olen onnistunut mielestäni hyvin. Satunnaisten ravintola-annosten lisäksi vain lounaat työpaikkaruokalassa ovat kotiruoasta poiketen ns. normaalisuolaisia. Lounaita kertyy viikossa neljä tai viisi ja ravintolassa syön keskimäärin kerran viikossa. Kaikki muut ateriat ovat kotona tehtyjä ja siis ilman lisättyä suolaa. Turhan usein tulee kuitenkin ahmittua pastaa (eikä aina edes niitä täysjyväisiä vaihtoehtoja) ja naposteltua sokeriherkkuja.

Nyt olisi aika myös kannustaa itseään useammin sydänystävällisille kävelylenkeille. Niihin voi halutessaan yhdistää meditointia eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla 🙂 Myös uimaan olisi hyvä ehtiä viikottain. Hyvää liikuntaa sekin ja erityisen tarpeellista nyt myös olkapään kuntoutukseen. On sanottava, ette ole hyvä uimari lainkaan. Sen lisäksi inhoan klooriveteen menemistä. Pukuhuoneissa myös käy välillä ilmi, ettei kaikilla altaaseen menijöillä ole samalainen käsitys hygieniasta, kuin itselläni.

No, olen luvannut olkapäälleni, että ainakin yritän. Ensi viikonloppuna siis ensin ostoksille uimapukua ja -lakkia hankkimaan ja sitten lähiuimalaan. Se onneksi on ihan kivenheiton päässä. Ehkä aluksi aloitan spa-osaston merivesialtaasta ja saunoista, jos ei uimalan puoli houkuttele. Hyvää sekin varmasti tekee 🙂

Tässä vielä muutamia esimerkkejä viimeaikojen ruokailuista. Yläkuvassa herkulliset sushit ! Käytän vähäsuolaista soijakastiketta. Tavanomaisten 16%:n sijasta siinä on VAIN 7% suolaa! Ok, myönnetään, että sushi-illallinen ei mahdu ”vähäsuolaisen kotiruoan” kategoriaan, vaikka olenkin ottanut tavaksi kastaa soijaan vain joka toisen suupalan! Yleensä noilta aterioilta myös puuttuvat vihannekset täysin 😦

Yllä sitruunalla ja inkiväärillä maustettua pastaa kotitekoisen ”gulassin” kera. Maut sopivat yhteen yllättävän hyvin! Vasemmalla parsakaalimunakas ja oikealla lihakeitto. Lihakeittoon laitoin isoon kattilaan yhden liemikuution kolmen sijasta. Omaan makuuni se riitti, mies mutristeli suutaan, mutta ei tohtinut valittaa 😀

Tässä kestosuosikkini tomaatti-mozzarellasalaatti. Basilikaa määrän tuplaaminen auttaa kummasti korvaamaan suolan. Eläinrasvoja tulee jonkin verran, ja se on ihan ok. Käytän ajoittain myös kookosrasvaa. Pääpaino rasvojen osalta on kuitenkin oliiviöljyssä, pähkinöissä ja siemenissä sekä avokadoissa. Romanesco-kaalin höyrytän kokonaisena, se komistaa ruokapöydän ja sen kaunis muoto tulee näin hyvin esille. Sama valmistustapa toimii myös klassiseen kukkakaaliin. Sitäkin on saatavana eri väreissä. Kannattaa vaihdella eri laatuja ja variantteja, niin ei pääse kyllästymään!!

Hyvä ruoka, parempi mieli 👍

Ruokaideoita arkeen

Published 22.10.2015 by ainosalminen
Turskaa pinaattipedillä

Turskaa pinaattipedillä

Mitä syötäisiin huomenna? Vatsat täynnä ja tiskit koneeseen ladottuina on taas aika pohtia seuraavaa ateriaa. Meillä ei oikein pystytä suunitelmallisuuteen ja niinpä kaupassakäynteihin kuluu liikaa aikaa ja energiaa. Lautasella tuntuu pyörivän samat pihvit ja kalat viikosta toiseen, vaikka kuinka yrittäisi varioida. Tuttu tunne monessa perheessä, eikö vain?

Välillä ideat ovat todella vähissä ja tulee fiilis, että keittiössä valmistuu aina niitä samoja vaikkakin hyviksi havaittuja ja nopeita reseptejä. Yritämme valita laadukkaita elintarvikkeita ja käytämme paljon vihanneksia. Mies syö kaikkea ja laittaa vuorollaan kalat ja lihat käden käänteessä. Minä olen meidän huushollin vihervastaava. Helpot kesäsalaatit ja grilliruoka ovat syyssateissa muisto vain, eikä viikolla ole aikaa haudutella aromikkaita patoja.

Viikonloppuna voi toki valmistautua viikkoon ja laitella niitä enemmän aikaa vaativia patoja ja gratiineja. Viikolla ehdin kotiin vasta kuuden jälkeen, treenipäivinä vasta lähempänä kahdeksaa. Miehen aikataulut ovat milloin mitäkin, mutta yhtä kaikki aika on arkisin kortilla.

Keittokirjoja löytyy hyllystä montakin, mutta niiden samoin kuin internetin selaaminen kiireessä kivan reseptin löytämiseksi harvoin tuottaa toivotun tuloksen. Mikä siis avuksi?

Koska hyvää on kiva jakaa, niin tässä teille vinkkini!

Olen muutaman kuukauden ajan käyttänyt Wellmeals-ateriapalvelua, jonka taustapiruna häärää Wellberries-blogiakin kirjoittava Tuulia Järvinen. Palvelun voi tilata perusversiona (kuusi reseptiä/viikko) tai Tiny-versiona (kolme reseptiä/viikko). Reseptit ovat 3-4 hengelle, ne ovat gluteenittomia ja ne voi helposti toteuttaa myös maidottomina (resepteissä on vinkit korvaaville ainesosille).  Arvostan myös sitä, että vihanneksia on joka reseptissä runsaasti ja että hiilihydraattien laatuun on kiinnitetty huomiota.

Halutessaan voi hyödyntää reseptien mukana toimitettavan kauppalistan. Lista kourassa ostoksille ja viikon ruoat on hankittu! Kaikki on ajateltu puolestasi valmiiksi. Reseptit tipahtavat sähköpostiin perjantaiaamuna, joten viikonloppuna ehtii tutustua resepteihin, käydä kaupassa ja varmistaa, että kaapista löytyy tarvittavat perusjutut, kuten öljyt ja mausteet.

Tok voi tehdä kuten minä ja käyttää reseptejä vain ajoittain. En ole vielä kertaakaan toteuttanut kokonaista viikkoa Wellmealsin resepteillä. Olen noukkinut niistä vinkkejä ja uusia tapoja käyttää tuttuja elintarvikkeita. On kiva tietää, että inspiraation puutteessa kansiosta löytyy helppoja ja nopeita reseptejä, jotka täyttävät kriteerini keittiössä. Perheessäni ei ole ongelmia gluteenin suhteen, mutta ei meillä pastaa useinkaan kaivata. Jos sitä halutaan niin kattila porisemaan vain 😊

Munakoisoa ja jauhelihaa

Munakoisoa ja jauhelihaa

Muutama resepti on päässyt jatkuvaan käyttöön jo nyt. Laitan säännöllisesti jättimäisen annoksen munakoisojauhelihavuokaa. Siitä riittää syötävää pariksi päiväksi ja vielä annos pakastimeenkiin. Toinen kestosuosikki on kukkakaaliriisi hapankaalilla höystettynä. Tämä maistuu erityisesti kalan lisukkeena. Aikaisemmin en juuri levittänyt kalafileitä, mutta nyt teen sen mantelijauhon ja kurkuman seoksella tai vaikka seesaminsiemenillä. Maku on ihan muuta maata kuin perinteinen korppu- tai vehnäjauholeivite! Kuinka ollakaan, valkoisen kalan kulutus on meillä noussut kummasti 🙂

Olen tykännyt palvelusta, enkä pidä sen hintaa kovana: 6 kk paketti maksoi 99€ ja siinä on 144 reseptiä. Tilauksen voi toki tehdä alkuun vain kuukaudeksi tai kolmeksi. Jatkotilauksiin on yleensä tarjolla alennuskoodi, uskollisuus siis palkitaan. Jos reseptien suhteen tulee kysyttävää, Tuulia vastaa tiedusteluihin nopeasti.

Nykyisen tilausjaksoni jälkeen reseptikansioni on ääriään myöden täynnä ja maukkaista ideoista riittää iloa pitkäksi aikaa 😊😊

Nostetta syksyyn – Lifted

Published 6.9.2015 by ainosalminen

Blogiemäntä kesäisessä Helsingissä.

Törmäsin tässä päivänä muutamana netissä kolmeen nuoreen mieheen, Taneliin, Anttiin ja Jukkaan. Salskeat ja sporttiset pojat heittivät minua tarjouksella, josta en voinut kieltäytyä: ”Täydellinen aamu”, viikon ilmainen valmennus. Minun luvattiin inspiroituvan terveydestä, treenaamisesta ja hyvästä elämästä. Tämähän kaikki on minulle jo tuttua, valmennuksiin on tullut osallistuttua ennenkin. Mutta sisäinen Sulo Vilen nosti päätään, kun sai niin halvalla eli tässä tapauksessa ilmaiseksi!

Niinpä aloitin Lifted-trion johdolla viikon matkan kohti uutta, fitimpää ja terveempää minää. Joka aamu viimeisten seitsemän päivän ajan sähköpostiini tupsahti tuhti paketti tietoa elämänlaadun parantamiseksi, stressin vähentämiseksi ja energiatason nostamiseksi.

Poikien (pahoittelut ”pojittelusta” 🙂 ) mukaan aamu on parasta aikaa omaksua asioita, kun mieli ja kroppa ovat yön jälkeen levänneinä valmiit vastaanottamaan uusia haasteita.

Lifted-tiimi on suhteellisen nuori valmennusyhteisö, joka on todella dynaaminen. Kauppatieteitä opiskelleet ja kansainvälisissä firmoissa uraa luoneet nuoret miehet painoivat pitkää päivää ja oppivat itse kantapään kautta, miten käy, kun laiminlyö oman hyvinvointinsa. Urat heittivät pian häränpyllyä, kun kiinnostus ravitsemukseen, liikuntaan ja stressinhallintaan vei nuoret miehet mukanaan. Nyt pojat jakavat oppejaan sekä virtuaalisesti että in real life.

Mielestäni Liftedin poikien valmennus oli todella innostava ja hyvin toteutettu. Sanon tämän monet nettivalmennukset läpikäyneenä. Homma kietoutuu vanhojen tuttujen elementtien ympärille: terveellinen syöminen, liikunta sekä uni ja stressinhallinta. Tähän pyhään kolminaisuuden perustuu moni muukin valmennus.

Jos kaikki siis on jo kertaalleen nähtyä ja kokeiltua, mikä sai minut innostumaan tästä valmennuksesta? Enkö minä muka jo tiedä ja tunne kaikki ne keinot, joilla painoa ja mieltä hallitaan? Miksi juuri Lifted, eikä joku muu valmennus, joita nyt elo- ja syyskuussa on taas runsaasti tarjolla ?

No, ilmaistarjouksen lisäksi minuun vetosi ennen kaikkea poikien vauhdikas ja rento asenne ja innostava tekemisen meininki. Tästä ohjelmasta puuttuu täysin (jippii!!!) alentava holhoaminen, valmennettavien älyn aliarvioiminen ja ihmeiden lupaaminen. Paketti on kasattu liikunta- ja hyvinvointialan tietoudesta ja pakattu kauppiksen opeilla nykyihmisen tarpeisiin ja vaatimuksiin vastaavaksi valmennukseksi. Eipä siis ihme, että tyypillinen asiakas on tässä yhteisössä 25-35 -vuotias urbaani ja kiireinen uraohjus! No, kaipa sinne mukaan yksi urautunut keski-ikäinen virkamieskin mahtuu.

Toki tiimillä on oma visionsa siitä, minkälainen ravinto ja liikunta on suositeltavaa, mutta mitään pakkoja ei luoda eikä ukaaseja esitetä. Itse asiassa minä näen tämän eräänlaisena muutos- ja yritysvalmennuksena. Koska minä olen yhden naisen ”firmani” pomo ja samalla ainoa työntekijä, on minun tehtäväni sekä tehdä päätökset että toteuttaa ne. Pojat toimivat konsultteina.

Uusien tapojen opettelu ja omaksuminen on tärkeässä asemassa. Yksi uusi, parempi tapa johtaa toiseen, lisää hyvinvointia ja uskoa itseensä. Lumipalloefekti lähtee käyntiin. Minulla tämä viikon ilmaisvalmennus ”sytytti lampun” ja lähdinkin saman tien mukaan viiden viikon maksulliseen valmennukseen.

Välineet on kunnossa, vain tekijä vain puuttuu.

Ensimmäinen viikko on mennyt hieman haparoiden käsivammojeni ja lomaltapaluuuseen liittyvän alkuhässäkän vuoksi. En kehitä tästä stressiä. Ensi viikolla otan työmatkalle jumppamaton mukaan ja aloitan uusien aamurutiinien opettelun hotellihuoneen rauhassa. Ohjelmassa on kropan herättelyä joogavenytysten avulla tai kenties laitan pyörimään 8 minuutin rentoutusvideon. Näitä molempia on ohjatusti tarjolla jo saamissani valmennusmoduuleissa.

Otan aikaa itselleni. Se on minulle tärkeää. Olen huomannut sen jääneen viime aikoina.

Tätä valmennusta ei voi vain ”suorittaa”. Materiaalia on paljon: luentovideoita eri aiheista, kehonpainotreenejä, pohdiskelua monien osa-alueiden tiimoilta. Pojat muistuttavatkin, että valmennuksesta hyötyäkseen sille olisi löydettävä päivisin vähintään 20 minuuttia aikaa. Minä taidan tarvita hieman enemmän, sillä huomaan tällä hetkellä pohtivani hyvinvoinnin lisäämisen vaikeutta (aikamoinen paradoksi, eikö vain?) ja omaa suhtautumistani muutoksiin.

Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyökuvio. Ihan itse innostuin, ehkä samoin voi käydä sinullekin. Kokeile ihmeessä, kun ”saa niin halvalla” 🙂 🙂

Hiljaa hyvä tulee 🙂

Suolaa, suolaa… sota on julistettu!

Published 6.8.2015 by ainosalminen

Tämä soppa jäi syömättä!

Meni hermot! Tätähän mä vähän pelkäsin, kun toimiston muutosta uuteen rakennukseen alkoi tulla puhetta: työmaaruokala ja sen tarjoomusten suolaisuus. Neljättä päivää olen täällä töissä ja kun uskaltauduin salaattipöytää kauemmaksi, niin johan tuli stoppi. Vihanneskeitto oli niin suolaista, että jäi syömättä. Keittoja oli tarjolla hienosti kolmea eri sorttia: oli lihalientä ja krutonkeja, pekonilla höystettyä papusoppaa ja sitten maistamaani vihanneskeittoa. Liekö keittiömestarin makunystyrät olleet helteen vuoksi toimintakyvytömät vai sekoittiko joku mittayksiköt keittön kuumuudessa? Tätäkö se nyt sitten on tästä lähtien??

Kiukku alkaa jo hieman laskemaan, kun kailotin asiani ensin puhelimessa miehelle ja nyt saan purkaa harmistustani näppäimistön välityksellä teille.

Ongelma on siis olemassa ja se on todennettu. Lomien jälkeen on toiminnan vuoro. Ensin pitää kiukun ja pettymyksenkin uhalla maistella ruokalan tarjoamia vaihtoehtoja hieman laajemmin. Pitää kartoittaa tilanne ihan perinteisin mutu-menetelmin. Strasbourgin ruokalan suolankäyttöpolitiikasta sainkin jo informaatiota. Luxemburgissa lienee suurinpiirtein samat menetelmät, vaikka täkäläinen palveluntarjoaja ei kyselyyni vaivautunutkaan vastaamaan.

Jos maistelukierroksen tulokset eivät vakuuta, niin ensin yritän palautelaatikon kautta (onko sitä? jos on niin missä?). Hankin työhuoneeseen välittömästi lomien jälkeen jääkaapin – jos ei muuten niin välipalojen vuoksi. Keittiötä täällä ei henkilöstön käyttöön ole, kuten vanhoissa toimitiloissa. Pahimmassa tapauksessa tuon omat ruokani, lämmitän ne ruokalan mikrossa ja vien tiskit kotiin. Vaan olisihan se vaivatonta täyttää lautasensa muiden tavoin eli istua nk. valmiiseen pöytään. Tilanne ei siis ole millään tavoin toivoton, mutta joku kipinä tässä nyt kytee, ja tekee mieli selvittää, saako yksi ihminen muutoksen aikaiseksi.

Kotiruoka paras ruoka!

Ruokalanpitäjä tulee siis saamaan palautetta. Sen lisäksi työpaikkalääkäri ja työterveyden ravitsemusterapeutti tulevat saamaan minulta postia. Vähäsuolaisemmista aterioista hyötyviä kollegoja on tässäkin talossa pilvin pimein, korkea verenpaine ja sydänvaivat ehkä yleisimpinä patologioina. Olenkin ajatellut tehdä ehdotuksen sydänystävällisistä aterioista ja suolan vähentämisestä kautta linjan. Kenties asiaa koskeva teemaviikko ruokalassa voisi olla ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Jos terveyden ammattilaiset ja työhyvinvoinnista vastaava yksikkö kiinnostuvat asiasta ja lähtevät mukaan, niin pysyväkin muutos henkilöstöruokalan tarjonnassa voi toteutua.

Lomalla on aikaa pohtia tätäkin kaikkea ja valmistella sotasuunnitelmaa.

Kesäherkkuja grillistä!

Published 3.8.2015 by ainosalminen

Kesän paras kaveri haettiin talvisäilöstä kellarista terassille jo toukokuussa heti kun ilmat sallivat. Meillä on nyt kolmatta kesää käytössä Weberin kaasugrilli. Se on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi meidän tarpeisiimme nähden. Kyseessä on Q-sarjan pöytämalli, joka on hyvin riittänyt meidän pienperheen tarpeisiin, ja muutama vieraskin on sen avulla saatu kestittyä. Joskus suuruudenhulluksissani kylläkin haaveilen isommasta laitteesta, jossa olisi kiinteä plancha ja lämminlevy sekö toinen polttimo lisää, mutta katsotaa sitä sitten, kun nykyinen laite siirtyy ajasta ikuisuuteen 😀

Asumme kerrostalossa, mutta ylimmän kerroksen parvekkeella on tilaa 12 neliön verran ja se on kattamaton. Savut eivät sen ansiosta jää pyörimään grillimestarin ympärille, vaan haihtuvat aika mukavasti tuuleen. Saattavathan ne silloin tällöin tunkea asuntoon sisällekin, mutta mitäpä sitä ei tiedossa olevan herkkuaterian vuoksi kestäisi! Tihkusadetta huonommilla keleillä ruoka valmistuu perinteisesti keittiössä ja lautaselta löytyy etenkin ruokaisia salaatteja.

Syvän lautasen ja salaattikulhon välimuotoa edustavat lautaset juuri tällaisia salaatteja varten löysin Habitatista muutamalla eurolla!

Yläkuvassa on grillissä paistumassa marinoidut broilerinsuikaleet vartaaseen keihästettyinä. Jättikatkaravut valmistuvat samalla tavalla ja samalla reseptillä: mardinadiin sitruunankuorta, sitruunamehua, valkosipulia, inkivääriä ja korianteria. Jos kiire tai laiskuus yllättää, on sweet chili sauce helppo ja nopea vaihtoehto. Usein nämä vartaat syödään meillä osana kesäistä sekasalaattia tai sitten pöytään katetaan nopea tomaatti-sipulisalaatti ja kenties hieman riisiä.

Tässä broilerivartaat ennen grillausta. Kuvassa mukana myös ihanat paprikat!

Isännän suurinta herkkua ovat muhkeat naudankyljykset. Paikallisista kaupoista löytyy nautaa monenlaista, lihakarjarotuja on tarjolla perinteisten charolais’n ja limousinin lisäksi aubracia ja salersia. Luxemburgissa kasvatetaan myös angus-rotua ja belgiasta tulee myyntiin bleu blanc -rotuisen lihakarjan lihaa. Meillä on maisteltu kovahintaisia aubracia ja salersia lukuunottamatta kaikkia mainittuja ja olemme ne hyväksi havainneet. Saattaapi kuitenkin olla, että huomenna pöydästä löytyy salersia, sillä ajattelin tuhlata lihatiskillä miehen synttärien kunniaksi. Hyvää ruokaa kummempaa juhlintaa ei ole tiedossa, koska seuraavanakin aamuna miehen työpäivä alkaa klo 6.00. Viinipulloakaan tuskin avataan, ei ole tullut moinen sitten Turkin reissun kummankaan mieleen.

Omaa herkkuani kesägrillistä ovat kenties eniten lampaankaré ja -kyljykset tai mikä ettei filéekin, samaa lihaa kaikki tyyni! Näitä lihoja en marinoi, kuten en nautaakaan. Lampaanliha on mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan, hyvän paistopinnan lisäksi vain hieman sormisuolaa ja herkku on siinä 🙂 Lähikaupasta saa myös erinomaista merguez-tyyppistä lampaanmakkaraa grillattavaksi. Siinä on kyllä sitten jo koko päivän suolat ja rasvat samassa pakkauksessa, mutta kun fiksusti suunnittelee päivän muut syömiset niin sekin sopii ruokavalioon ihan hyvin.

IMG_2175

Tomaattia löytyy ruokapöydästä kesällä päivittäin. Sesonki on parhaimmillaan ja maut kohdillaan. Mikäpä olisi tomaattisalaattia helpompaa ja maukkaampaa! Kun kuumuus vetää emännän veteläksi eikä veitsi pysy kädessä, napsitaan punaiset hedelmät sellaisenaan suihin. Hieman enemmän valmistelua vaativat sen sijaan grillatut paprikat. Annan paprikoiden pinnan mustua kunnolla grillissä, ladon ne kulhoon ja peitän sen kelmulla. Paprikoiden jäähdyttyä kiskon kuoret irti ja laitan hedelmälihan tarjolle. Aina en edes mausta sitä, sillä paprikoiden maku on ihan naturellinakin tajunnan räjäyttävä. Jos maustan, niin oliiviöljy, suola ja pippuri löytävät luonnollisesti paikkaansa tässä kasvisherkussa.

Viereisen kuvan caprese-salaatti vei todella kielen mennessään. Kunnia siitä kuuluu Strasbourgin hotellini keittiömestarille. Helppo tehdä kotonakin! Kaunis esillepano ei välttämättä vie juurikaan aikaa ja ero lautaselle lätkäistyyn tomaattikasaan on iso.

Hyviä ruokahetkiä kaikille lukijoille 🙂

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.