Ravinto

All posts tagged Ravinto

Reboot – mehujen ihmeitätekevät vaikutukset

Published 9.6.2015 by ainosalminen

Boschin mehulinko MES3500

Anin innoittamana tulin hankkineeksi itselleni mehulingon. Edellinen, kieltämättä hieman vaatimattomampi variantti, lähti kierrätyskeskukseen etsimään uutta aktiviisempaa omistajaa jo muutama vuosi sitten. Ensimmäistä kertaa en siis ole pappia kyydissä. Hetki oli oivallinen, jo vuodenaikakin suosii erityisesti mehustelua, kasvisten ja hedelmien sesonki tästä vain paranee ja kuumilla kesäkeleillä on taatusti helpompi keventää ruokavaliotaan kuin talven pakkasilla.

Katsoin Netflixiltä (joka saapui kotiin aivan sattumalta samaan aikaan mehulingon kanssa, tosin täysin toisistaan tietämättä ja miehen aloitteesta) australialaisen Joe Crossin kokemuksistaan tekemän dokumentin Fat, sick and nearly dead molemmat osat. Kundi lähti tien päälle Amerikkaan, pakkasi mehulingon auton peräkonttiin ja vetäisi 60 päivän mehupaaston. Tuloksena oli hoikempi ja terveempi Joe. Matkan varrella hän jutusteli ylipainoisten amerikkalaisten kanssa lihavuudesta ja ruokavalioista, fast food -kultuurin ihmemaassa jos missä tarvetta vihannesten ja hedelmien lisäämiselle on. Yhden ylipainoisen rekkakuskin Joe otti siipiensä suojaan, kun tämä päätti viimeisenä oljenkortena terveytensä kohentamiseksi ryhtyä seuraamaan Joen esimerkkiä.  Ihan mielenkiintoinen dokumentti, kannattaa katsoa vaikka ei noin radikaalia ja pitkää paastoa lähtisikään toteuttamaan.

Näistä valmistuu litra maukasta ja vihreää supermehua!

Monet muotidieetit ja terveellisetkin ruokavaliot kokeilleena mieleeni jäi Reboot-menetelmästä voimakkaimmin ajatus ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden lisäämisestä ruokavalioon ja sitä kautta saavutettavista terveyshyödyistä. Tiedetään, että nykyihminen syö enemmän kuin koskaan ennen, mutta saa ruoastaan huomattavasti entistä niukemmin ravinteita. Tilanteen parantamiseksi ei vegetarismi tai luomun suosiminenkaan auta. Määriä on lisättävä huomattavasti. Koska vihannesten kypsentäminen armeijan soppatykillä ei ole kaikkien ulottuvilla ja niiden puputtaminen raakana tarkoittaisi päivätyöstä luopumista, on parasta ottaa käyttöön mehulinko tai -puristin.

Olen lukenut ahkerasti Joe Crossin Reboot-nettisivuja ja, utelias kun olen, tutustunut myös FSND-dokumentissa esiintyneen tohtori Fuhrmanin Nutritarian Diet -sivuihin. Vanhaan tuttuun tyyliini olisin voinut täysin hurahtaa näihin oppeihin ja sitten moittia itseäni itsekurin tms. puutteesta, kun homma ei sujunutkaan ”täydellisesti”. No, näin radikaalin systeemin toteuttaminen kertaheitolla yhdistettynä työmatkoihin ja pariin kovaan viikkotreeniin oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Lähdin siis kerrankin liikkeelle rauhallisesti ja ajatuksella.

Teen aamulla litran mehua periaatteella 80% vihanneksia (paljon tummaa vihreää!!) ja 20% hedelmiä. Tuloksena saan aamupalalle ja aamupäivälle todella hyvän makuisia mehuja, joita ei tarvitse hampaat irvessä ”väkisin” juoda. Päivastoin –  olen aivan ihastunut limen ja fenkolin vienoon makuun yhdistettynä porkkanaan, selleriin ja pinaattiin. Hedelmistä on käytössä omenat, punaiset ja vihreät, päärynät ja greipit. Yksi ehdoton ainesosa on inkivääri, rrrrakastan sitä 🙂

Muilla aterioillakin olen pyrkinyt lisäämään kasvisten määrää ja nauttimaan lihaa ja kalaa vain kerran päivässä, silloinkin kohtuudella. Kunhan työviikko täällä Strasbourgissa on ohi, pääsen kotikeittiössä treenaamaan ruokaisien salaattien tekoa ilman eläinproteiinilisää. Aseina ovat pähkinät, siemenet ja palkokasvit.

Noin viikon kokemuksella voin sanoa, että vireystasot ovat selvästi nousseet. Aamun torkku onkin nyt aamun virkku, blogiemäntä sujahtaa kesätäkkinsä alta tohveleihinsa jo ennen herätyskellon soittoa! Tämäkin päivä piti nähdä 🙂 Makeanhimo on kuin ihmeen kautta luontaisesti vähentynyt. Vaikea tätä on selittää, mutta ruokahimot suuntautuvat vihanneslaatikolle.

Kroppa huutaa yhä lisää vihreää ja sitä se tulee saamaan!

Auton mukitelinekin on nykyään käytössä.

DASH – työpaikkaruokailu

Published 1.5.2015 by ainosalminen

Näkymä työhuoneen ikkunasta Strasbourgissa

No niin, tarkastellaanpa tällä kertaa DASH-dieetin noudattamista töissä ja työmatkoilla. On tullut mainittua, että itselläni on toistaiseksi työpaikalla Luxemburgissa mahdollisuus syödä omia eväitä. Toimistolla on pieni keittiö, joten kotiruoan ja välipalatarvikkeet voi säilyttää kylmässä ja tarvittaessa lämmittää mikrossa. Lähitulevaisuudessa häämöttää muutto toiseen rakennukseen, jossa tulen olemaan henkilöstöravintolassa armoilla, ellen hanki tietokoneen seuraksi jääkaappia ja syö kylmiä annoksia.

Kerran kuukaudessa vaihdan kaupunkia ja työskentelen neljä päivää Strasbourgissa. Henkilöstöravintola on silloin käytössä päivittäin, usein sekä lounaalla että illallisella. Kerran viikossa ehdin hotellin ravintolaan herkuttelemaan – vähäsuolaisesti tietenkin 😀 Tässä siis juttua täkäläisistä työmaaruokaloista, saattavat erota kovasti suomalaisista – viimeisin kokemukseni niistä on 20 vuoden takaa, joten varmasti ovat asiat sen jälkeen muuttuneet – mutta näin siis meillä.

Aivan ensimmäisessä DASH-dieettiä koskevassa kirjoituksessani tammikuussa kerroin ottaneeni yhteyttä työpaikkani henkilöstöruokaloiden toiminnasta vastaavaan yksikköön ja pyytäneeni tietoja suolan määrästä eri aterioissa. Halusin tietää, minkälaisia suolan käyttöä koskevia ohjeita ruokaloiden toiminnasta vastaavalla yrityksellä on ja mitä standardeja siellä mahdollisesti asian suhteen noudatetaan. Sainkin melko nopeasti vastauksen henkilöstöravintolan johtajalta. Sähköposti liitteineen osoitti selvästi, että kyselyni oli otettu todesta ja että siihen oli paneuduttu. Saamieni tietojen perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida tavanomaisen päivän annoksen (esim. perunamuusi, lihakastike, kasvislisuke) suolamäärää. Lienee kuitenkin selvää, että DASHiin tuollaiset annokset eivät mahdu, varsinkin kun niitä esim. istuntoreissuilla tulisi syötyä kahdesti päivässä.

Mitä vastauksessa sitten minulle kerrottiin?
Tavanomaisena sääntönä on 5 grammaa suolaa valmistettavaa ruokakiloa kohti. Keittiö ottaa kuitenkin huomioon ruoanvalmistuksessa mahdollisesti käytettävät jo suolaa sisältävät liemivalmisteet ja kastikepohjat ja mukauttaa lisättävän suolan määrän suhteessa mainittujen valmisteiden tuotelosteessa ilmoitettuun suolamäärään. Pastan ja riisin keittoveteen laitetaan litraa kohti 10 grammaa suolaa. Keittiömestari maistaa ruokia ennen kuin ne asetetaan tarjolle. Maun tarkistettuaan hän voi pyytää lisäämään suolaa.
Henkilöstöruokalassamme on päivittäin tarjolla kolme päivän annosta: liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Sen lisäksi grillattuna tarjoillaan naudanpihviä, jonka voi pyytää ilman lisättyä suolaa, ja uunissa valmistettuna saa lohta ja broilerinrintaa. Annoksiin kuuluvia lisukkeita voi vaihtaa tai ottaa pelkästään lisukkeita, esim. riisiä ja vihanneksia. Yksi näistä on aina höyrytetyt vihannekset, joihin ei lisätä suolaa. Salaattipöydässä on raasteita, kurkkua ja tomaattia ilman kastiketta. Päivän keittoon en ole sen jälkeen koskenut, kun olen noudattanut vähäsuolaista ruokavaliota. Samoin olen joutunut luopumaan kylmistä ja lämpimistä alkupaloista.
Tilauksesta paistettavien pihvien, uunilohen ja -kanan sekä vähäsuolaisten lisukkeiden kombinaatioilla pystyn koostamaan itselleni parhaiten sopivat ateriat. Yhteenvetona voi todeta, että parhaiten suolaa pystyy välttämään, kun jättää kastikkeessa tarjottavat ja paneroidut ruoat, muusit ja gratiinit yms. pois. Tämä pätee tietenkin lähestulkoon kaikkeen, ei-kotona valmistettuun ruokaan. Monotonisuutta ei aina pysty välttämään, mutta kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä. Onneksi minun rajani on siellä 3 gramman tienoilla. Kyllä siihen sentään yhtä ja toista saa mahtumaan! Vihannekset siis höyrytettyinä ja kylkeen hiemaan perunaa, riisiä tai pastaa. Harmi kyllä, salaattipöydässä ei ole juuri mitään sopivaa jäljellä siinä vaiheessa, kun itse ehdin lähempänä sulkemisaikaa syömään 😦

Tässä tyypillinen ateriani henkilöstöruokalassa

Jälkiruokahyllystä löytyy makeiden herkkujen lisäksi hedelmiä ja jugurtteja, joilla on mukava täydentää aterioita. Mukaan työmatkoille lähtee kassissa aina kuitenkin hieman lisäravintoa eli hedelmiä, riisikeksejä ja pähkinöitä. Satunnaisesti ostan myös suolattomia välipalapatukoita, kun sellaisiin kaupassa törmään.

Mainittakoon vielä, että ruokalan johtaja ystävällisesti muistutti, että keittiössä käytettävän suolan lisäksi on otettava huomioon elintarvikkeiden luontaisesti sisältämä suola. Hän kertoi firman (kyseessä on siis parlamentin ulkopuolinen yritys) ravitsemusasiantuntijan vastaavan tarvittaessa lisäkysymyksiini. Lisäksi sähköpostissa oli liitteenä yli 50-sivuinen tietopaketti erikoisruokavalioita noudattaville. Ei voi siis sanoa, etteikö tietoa saa tai ettei erikoisruokavalioita otettaisi huomioon. Aivan ilman omia pohjatietoja asiasta ei tästä kuitenkaan selviäisi. Onneksi minulla ei ole muuta vältettävää kuin suola ja liiallinen eläinrasva. En ole ollenkaan varma, että ruoan suhteen moniongelmaiset löytävät valikoimista tarpeeksi itselleen soveltuvaa syömistä. Itse asiassa liitetiedostossa suositeltiin parhaimpana vaihtoehtona itse tehtyä kotiruokaa! Eli omat eväät ovat parhaat eväät. Aina se kuitenkaan ole mahdollista. Onneksi oma tapaukseni on suhteellisen helppo, sillä voin olla joustava. Jos lounaalla suolaa tulee enemmän, nipistän siitä illalla. Kun tietää, mitä on odotettavissa, voi työviikkoon Strasbourgissa suhtautua rennosti: pahinta mitä voi tapahtua on tosiaankin syödä samaa ruokaa neljä päivää putkeen. Kuulostaa ihan fitness-dieetiltä, vain muovirasiat puuttuvat!

Myös täysin allergeenittomia vaihtoehtoja on tarjolla.

DASH – aloitetaan aamupalasta

Published 25.4.2015 by ainosalminen
Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto. Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto.

Loma Suomessa on pidetty ja paluu kotiin sujui kommelluksitta. Lennot olivat aikataulussa ja Helsingin puuskaisesta tuulesta huolimatta kone nousi lentokorkeuteensa pahempia heilumatta. Onneksi, sillä viimekertainen ”landing from hell” syysmyrskyssä oli vielä tuoreessa muistissa. Aurinkoista oli niin Suomessa kuin Luxemburgissa, lämpötilaero jälkimmäisen hyväksi tosin yli 10 astetta 🙂

Viikonloppu on alkanut sateisena. Tämä oli tiedossa, joten eilen illalla vielä työpäivän jälkeen teimme miehen kanssa tunnin kevyen pyörälenkin, sillä kelit eivät ulkoliikuntaa lähipäivinä tule suosimaan. Illalla on tarkoitus syödä ravintolassa, joten siltä varalta, että päädyn tilaaman pizzan, on päivän muut ateriat syytä pitää mahdollisimman suolattomina. Hyvin suunniteltu on siis tässäkin lajissa puoliksi tehty.

Ennen kuin mennään lounasruokiin ja ravintola-aterioihin, keskitytään tässä jutussa nyt tutkimaan DASH-aamiaisia. Itselläni on ollut tapana aamuisin nauttia tuunattua kaurapuuroa, lusikoitavaa smoothieta tai kauralesepannaria. Leipää ei ole enää pitkään aikaan näkynyt aamiaispöydässäni. Tämä helpottaa asiaa: yksi tottumus vähemmän, joka pitäisi muuttaa. Nyt Loimaalla lomaillessani totuin siellä helpoimmin kaapista löytyneistä aineista kasattavaan tuunattuun kaurapuuroon. Resepti meni jokseenkin näin:

Valkuaispuuro mustikoilla ja hampunsiemenillä

Laita haluamasi määrä mustikoita sulamaan puurolautasen pohjalle
Hauduta puuro (kaurahiutaleita ja kauralesettä) valmiiksi
Vedä kattila liedeltä ja lisää siihen ruokalusikallinen hamppumurskaa ja noin desi valkuaismassaa (siis kaksi tai kolme valkuaista) Kaada puuro mustikoiden päälle ja nauti halutessasi (kasvis)maidon kera tai sitä ilman.

IMG_1769

Ei lisätä turhaan suolaa, makua riittää tässä ilmankin. Jos ei mielestäsi riitä, vähennä tavanomaista suolan määrää tai käytä mineraalisuolaa. Totuta itsesi vähempään suolaan. Kuudessa viikossa huomaat, ettet kaipaa sitä. Kaurapuuro on maultaan niin neutraali, että siihen on helppo lisätä omia suosikkimakujaan mukaan. Jotkut pitävät rahkasta, toiset lisäävät proteiinijauhetta, vaniljaa, kanelia, rouhittua pellavaa. Myös mysliä tai kuivattuja hedelmiä voi lisätä jo haudutusvaiheessa. Kovia rasvoja pelkäämättömät käyttävät kookosta eri muodoissa. Kauran sijasta voi tietenkin käyttää mitä tahansa viljaa ja niiden sekoituksia. Tässäkin jokainen tekee tyylillään, variaatioita on rajattomasti 🙂

Vaikka en suolaa tähän puuroon lisännyt, niin jos tarkkoja ollaan, aivan suolaton puuroni ei kuitenkaan ollut. Monissa, yllättävissäkin raaka-aineissa on suolaa ihan luonnollisesti. Näin mm. käyttämässäni luomusoijamaitojuomassakin. Koska muut ainesosat olivat suolattomia, jää päivän tavoiteltu max. 3g suolakiintiö lähes koskematta. Pienistä puroista kuitenkin syntyy iso joki: milligramma siellä, toinen täällä ja hupsista, kiintiö on täynnä! Vaikka ei noudattaisikaan yhtä vähäsuolaista ruokavaliota kuin minä, kannattaa kuitenkin valita hyllystä joko vähäsuolaisia tuotteita tai tehdä ruoka itse, jolloin voi paremmin säädellä saatavan suolan määrää.

Tätä puuroa keitellessäni huomasin ensi hetkistä lähtien, minkälaista velliä Elovenan perushiutaleista tulee. Olen tottunut Luxemburgissa ostamiini hiutaleisiin, jotka ovat rakenteeltaan kovempia ja jotka kypsinä antavat itseäni enemmän miellyttävän suutuntuman. Äidin kaapista löytyi kuitenkin vain Elovenaa, enkä viitsinyt lähteä markettiin metsästämään turhaan kaappiin tuotteita, joita vain minä siellä muutaman kerran vuodessa käydessäni tarvitsen. Ihan hyvin hoitui aamupala tällä ”peruskauralla”!

IMG_1815

Torstai oli matkapäivä, eikä se ruokailujen osalta ollut kokonaisuutena mitenkään kovin kehuttava. Vaikka ateriat oli koostettu hieman niin ja näin, uskon silti onnistuneeni suolan kontrolloinnin osalta. Hotellissa herättyäni lähdin Helsingin vanhaan kauppahalliin aamiaiselle. Olin bongannut Eeva Kolun blogista ”Kaikki mitä rakastin” kahvilan nimeltä Story. Valitsin listalta aamiaisen, johon kuului ohrapuuro päärynälisäkkeellä, täytetty sämpylä, tuorepuristettu mehu ja kahvi. Mehuksi valitsin veriappelsiinin, ja se olikin todella raikas! Leipävaihtoehtoina oli joko fetapatonki tai metwurstisämpylä (taisi kyllä olla jotain hienompaa italialaista makkaraa!). Sain kuitenkin ongelmitta vaihdettua leivän kotitekoiseen granolaan jugurtin kera, kun pyysin vähäsuolaista vaihtoehtoa. Granolan päälle oli juuri ennen tarjoilua vielä lorautettu hieman oliiviöljyä, mikä oli aika odottamatonta mutta todellakin kruunasi makunautinnon. Ohrapuurossa epäilemättä oli suolaa, en tiedustellut asiaa enkä noin pienissä asioissa aio ulkona syödessä jatkossakaan ”ylistressata”. Kokonaisuus ratkaisee, ja tuossa aamiaisessa suolaa oli varmasti erittäin vähän.

Seuraavassa kirjoituksessa lisää tarinaa DASHista ja päivän pääaterioiden koostamisesta.

Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa :-) Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa 🙂

Itsensäpaljastelua

Published 30.3.2015 by ainosalminen
Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Nyt kyllä sapettaa taas oma saamattomuus sen verran, että pitää tuulettaa keuhkojaan täällä blogissa huutamalla.

Syksyn Dukan-kuurilla lähteneistä kuudesta kilosta on tullut puolet takaisin siirryttyäni Dash–dieetille. Tämän jälkimmäisen sisältämät hedelmät ja viljatuotteet ovat laukaisseet sokerinhimot, ja tavoitteena olleen pienen lisäpudotuksen sijasta paino onkin tietysti lähtenyt nousuun. Kovasti pohdin, onko tämä hiilarien ottaminen takaisin lautaselle syynä sokerikoukkuun vai kenties ihan oma luonteen heikkous. Kovasti olen täällä blogissa jaksanut kirjoittaa höyryttämistäni vihanneksista, luomukorin sisällöstä, metsälenkeistä ja crossfit-treeneistäni sekä vähäsuolaisista vaihtoehdoista – niin, kaiken tuon ansiosta varmaan kunto on kova, verenpaineet ja kolesterolit hallinnassa ja paino alamäessä. Ei, ei, ei …. todellisuus on taas vähän toisenlainen.

Sapettamaan siis alkoi, kun luin Facebookista kaverin laihduttaneen viisi kiloa kuukaudessa. Hieno homma! Nostan hattua! Maaliskuun 1. päivänä hän ilmoitti, että nyt alkaa keventäminen, ja -5kg on siis kuukauden kiristelyn lopputulos. Tai en tiedä edes kiristelikö. Kertoi syöneensä kuusi kevyttä ateriaa päivässä. Luultavasti vältteli perinteisiä kaloripommeja, jälkiruokia, juustoja ja viinejä, mutta voipi olla ettei kituuttanut kuitenkaan. Mutta noin vain, päätti keventää ja keventyi! Vähänkö on eri meininki kuin blogiemännällä, joka vuodesta toiseen aloittaa kuurin jos toisenkin ja meinaa meinaamisesta päästyäänkin – tuloksena useimmiten pyöreä nolla. Kerrottakoon, että kyseinen painoansa pudottanut ystävä on ruokaa rakastava ja laittava ihminen, joten lähtökohdat ovat meillä sen suhteen samat.

Säälittävää tämä meikäläisen hötkyily, kalorien laskeminen, hiilareiden rajoittaminen, paleoon hurahtaminen – you name it, I’ve done it!!

Varmasti Dash / vähäsuolainen ja -rasvainen välimerellinen ruokavalioni toimisi loistavasti ilman kohdehenkilön hepulikohtauksia marketin jäätelöaltaalla! (Mutta hei, kolme Haegen Daszia kahden hinnalla on toki ihan ohittamaton tarjous!!! Säästö se on pienikin säästö, sanoo hän ja ostaa satsin sisäfilettä 42 euron kilohintaan katsomatta.) Syyttävä sormi kohdistuu myös työpaikan makeisautomaattiin. Sinnekin olen ihan omin jaloin juossut aivan liian usein (”illalla on treenit, nää kalorit tulee kyllä poltettua” -mentaliteetti on ollut kovasti vallalla).

 

Näitä rappusia alas....

Näitä rappusia alas….

IMG_1729

…ja 65 sentin välitön nautinto tipahtaa käsiin.

Näiden jäätelötarjousten ja varmasti monien muidenkin houkutusten kohdalla pitää muistaa, että kyse on pitkäjänteisestä touhusta. Voihan sitä viikonloppuna tai ravintolailtana poiketa arjen peruskuvioista. Omat poikkeamat ovat menneet sen verran yli ja överiksi, että on tunnustettava, että jätin lääkärin määräämään kolesterolikontrollin tekemättä. Laboratoriolähetteen voimassolo päättyi tänään. Kolme kuukautta oli aikaa mukauttaa ruokavaliota ja käydä antamassa näyte haluamanaan hetkenä. Ei tullut mentyä. Aina oli sen verran rankat jäätelö tms. orgiat pohjalla, etten uskaltanut. Huijarin taktiikkanahan on näissä asioissa se, että syödään tiukan linjan mukaan, käydään antamassa näyte, saadaan hyvä tulos, lääkäri kehuu, ja sitten palataan kotiin juhlistamaan hienoja kolesteroliarvoja jäätelön kera. Sitten voikin taas seuraavaan vuositarkastukseen asti elää porsastellen.

Blogissa kyllä vilisee luomuvihanneksia ja iloisia uutisia lieden ääreltä. Hienosti olen osannut olla kirjoittamatta ikävistä harhailuista sokerin ja rasvan ihmemaassa. Siitä, miten tytärpuolen retkievääksi tarkoitetut suklaakeksit ovat omituisesti kadonneet yksi kerrallaan keittiön laatikosta. Kun ne itse piilottaa tiskipyyhkeiden alle, ei niitä kukaan muu löydä. Voi kun osaisi itse unohtaa, mihin ne tuli laitettua. Ja voi kuin tulisi muistettua kaupassa, ettei kannata yrittää huijata itseään ostamalla kotiin ”vierasvaraa” tai ”retkieväitä”. Juurihan tuli kehuttua, etten syötä lapselle sokeria… itselleni sitten salaa kyllä.

Eipä tässä sitten muuta, onneksi on taas maanantai ja voi aloittaa ”alusta”. Kuten niin monesti aikaisemminkin.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

 

Kevään iloja

Published 18.3.2015 by ainosalminen

 

IMG_1683

Siinä ne ovat, vuoden 2015 ensimmäiset 18 lämpöastetta täällä Luxemburgissa. Hienoahan ne oli nähdä kännykän sääsovelluksesta ja aavistaa työhuoneen ikkunan läpi. Työpäivän päätyttyä olikin sitten jo kiire suunnata Bambeschin ulkoilualueelle, jotta ehtisin tehdä metsässä edes lyhyen lenkin ennen auringonlaskua. Ulkoiluvaatteet olivat kassissa mukana ja ne vaihdoin päälle jo toimistolla. Tämän olen todennut itseni kaltaiselle laiskimukselle toimivaksi systeemiksi. Kotona käynti töiden ja liikunnan välillä saattaisi johtaa unohtumiseen kotisohvalle… heikko luonne, minkä sille voi 🙂 Sen verran aikaa suttaantui lähtötohinoissa, että oli vedettävä 45 minuutin lenkki kymmentä minuuttia lyhempänä. Onneksi tunnen kohtuullisen hyvin alueella risteilevät polut ja löydän sopivan pituiset reitit. Tuossa ajassa oli jo pakko patistaa itsensä jopa ottamaan juoksuaskelia, että saisi tehot nousemaan. Tuskanhiki nousi selkään ja otsaan, en ole ollenkaan juoksuihminen eivätkä polvetkaan siitä erityisesti pidä. Tämäniltainen pikalenkki olikin siten varsinainen hiit-treeni. Pari kolme lyhyttä nousua täysillä ja sitten alamäet ja tasaiset pätkät sai pulssi rauhoittua. Kotiin päästyä hiki tuntui vain hyvältä, olin tyytyväinen happihyppelyyni.

Keväällä liikunta lisääntyy ihan itsestään ja siirtyy luontevasti ulkotiloihin. Viikonlopun pyörälenkit olemme ottaneet ohjelmaan jo muutama viikko sitten. Mukava tapa, vaikka välillä on ollut hieman viileääkin. Kunhan ei sada!

IMG_1660

 

Nuori neiti Victoria meillä käydessään aina kyselee ensimmäisenä, mennäänkö pyöräilemään. Silloin hän toimii meille aikuisille motivaattorina nostaa nenä kirjasta ja tietokoneen ruudulta. Nuo lenkit hänen kanssaan ovat enemmän liikunnallisia kuin urheilullisia (jos tällainen erottelu sallitaan) ja täydentävät viikkoon kuuluvia kahta rankkaa crossfit-treeniä mainiosti. Lapsen tahtiin polkeminen on sydänystävällistä liikuntaa parhaimmillaan! Samoja polkuja olen kulkenut aikaisemminkin, mutta kun verenmaku suussa sykkeitä nostaen ja kaloreita polttaen olen matkaani tehnyt, en ole huomannut, kuinka monta lasten leikkipuistoa matkan varrelle mahtuu! Niitä on varmaan lähes parin kilometrin välein, jokaisessa pikkukylässä ja isommissa useampiakin. Niistä on pikkuneiti löytänyt omat suosikkinsa. Mieluisimmaksi paikaksi on osoittautunut Hunsdorfin kylän leikkipuisto, sillä siellä on jopa ”tyrolienne” eli köysirata. Kaikkea muutakin kivaa nähtävää reitin varrelta löytyy, kunhan malttaa katsella.

Vaikka pyörälenkkimme ei pysähdyksineen kaikkineen kestä aina edes paria tuntia, otamme selkäreppuun hieman juotavaa ja naposteltavaa. Pysähtyminen polun varteen jo ohjelmanumero sinänsä, varsinkin kun aidan takana saattaa olla joku kärkkymässä omenan karaa:-)

Ranskalaiseen kultuuriin varsinkin lapsille kuuluu nk. ”4-heures” tai ”le goûter” eli suomalaisittain ihan tavallinen välipala. Se miten se eroaa suomalaisesta on mielestäni lähinnä sen ravinto-arvo. Ne, jotka ovat päässeet havainnoimaan tapahtumia ranskalaiskoulun portilla iltapäivällä, kun lapsia haetaan kotiin, ovat varmasti todistaneet itseni tavoin koko lailla hämmästyneenä sitä croissanttien, suklaapullien ja keksipakettien määrää, joka siellä siirtyy äitien käsilaukuista lapsien suuhun. Nämä äidit taitavat osaltaan pitää jo yksinään pystyssä pikkukylien leipomoita.

Sanomattakin selvää, että tällaisen pohjoismaalaisen healthy eating -neurootikon retkieväistä ei tuollaista löydy. Jo aamuisin lapselle tarjottavat suklaasokerimurot saavat hiukseni nousemaan pystyyn. Olen ehdottanut kaurapuuroa tai hilloleipiä, mutta niin kauan kuin muropaketti löytyy kaapista, ei sille ole voittajaa. Toisaalta meillä ei muuta ”epäterveellistä” ole tarjolla, joten en ole asiasta viitsinyt tehdä mitään larger than life -kysymystä. Kyllähän Victorian kaltainen duracell-lapsi kuluttaa ne sokerit yhdessä hujauksessa, mutta selvää on myös, ettei moinen aamupala pidä nälkää tuntia kauempaa eikä teollisen sokerimössön syöminen ole koskaan hyväksi. Olenkin ajatellut ehdottaa, että pyöräilypäivinä syötäisiin aamulla tukevammin ihan jaksamisen takia. Mikään makeanperso lapsi ei ole kyseessä, joten uskon muroista luopumisen käyvän suhteellisen helposti.

Nyt siellä joku varmaan jo hykertelee mielessään, ettei lapseton blogiemäntä tiedä näistä asioista mitään eikä muropakettia saa lapsen käsistä niin vain pois. En aio tässä nyt mitään vetoa lyömään asiasta, mutta uskon onnistuvani, sillä pidän Victoriaa aika mukautuvaisena tapauksena, kahden uhmaiän välissä – ei enää pikkulapsi, ei vielä teini. Hän on aina ensimmäisenä utelemassa, mitä herkkuja perjantain luomukorissa on ja mitä maukkaita keittoja ja muhennoksia niistä aiotaan kokata. Tämä lapsi ainakin tietää, mistä ruoka tulee:-) Moniko teistä hänen tapaansa pitää suurimpana herkkunaan persiljanjuurista tehtyjä uuniranskalaisia?

IMG_0437

Mausteiden hierontaa kalkkunankoipeen 🙂

 

 

DASH-dieetti

Published 14.1.2015 by ainosalminen

IMG_1373

Viime viikon terrori-iskut ja niiden jälkipyykki ovat edelleen uutisten pääaiheena, eikä loppua asian käsittelylle näy. Iskujen uhrit on saatettu haudan lepoon, Ranskan hallitus suunnittelee kuumeisesti uusia toimia terroristien varalta ja maassa odotetaan innolla Charlie Hebdo -lehden uusinta numeroa. Lehti ilmestyi tänään, ja siitä on 60 000 kappaleen normaalipainoksen sijasta otettu kolmen miljoonan kappaleen painos! Tämäkään ei ollut tarpeeksi. Uutisissa kerrottiin painoksen loppuunmyydyn jo aamun ensi tunteina. Uusi, kahden miljoonan lisäpainos on tulossa. Luxemburgissa lehteä joudutaan odottamaan torstaihin tai jopa pidempään, sillä etusijalla ovat Ranskan markkinat. Yritin itsekin saada lehden käsiini, mutta esimerkiksi täällä parlamentin rakennuksessa olevat kaksi lehtikioskia eivät maanantaina iltapäivällä enää ottaneet tilauksia vastaan, niitä kun oli jo huomattavasti enemmän kuin mitä lehtiä oli tulossa. Kuten moni muukin, olisin mielelläni ostanut itselleni tuon historiallisen painoksen muistoksi ja kannatuksen vuoksi.

Siirrytään nyt kuitenkin näistä päivänpolttavista tapahtumista takaisin oman navan tuijotteluun eli ruokavaliomuutokseen, joka on kääntänyt Dukan-dieettini lähes päälaelleen. Tarkoituksena oli joulun jälkeen siirtyä hieman värikkäämpään ja laaja-alaisempaan syömiseen Välimeren dieetin myötä. Kiloja on vielä muutama pudotettavana, mutta proteiinipainotteinen ruokailu alkoi jo ottaa päähän, samoin vähäinen hedelmien määrä. Näin keskitalvella varsinkin mandariinit ja klementiinit ovat parhaimmillaan ja vastustamattoman herkullisia enkä halua jäädä niistä paitsi.

Vuosittainen lääkärintarkastus kuitenkin toi pienen sivujuonteen tähän aikomukseeni. Mitään hälyttävää ei tutkimuksissa käynyt ilmi, mutta kolesteroli ja verenpaine ovat molemmat sillä mallilla, että ruokalautaselta on nyt karsittava liiat rasvat ja suolat, ettei tilanne karkaa käsistä. On pyrittävä tyydyttävältä tasolta normaalille. Lääkärini oli oikein luottavainen sen suhteen, että ruokavaliota hieman justeeraamalla, muutaman kilon pudotuksella ja suolan määrän tarkkailulla tilanne normalisoituu hienosti. Toivotaan näin.

Ei näin!

Ei näin!

Joulun ja uudenvuoden herkuttelujen jälkeen oli jo muutenkin hyvä palata taas tasapainoiseen syömiseen. Kuinka ollakaan, Hesari kirjoitti sivuillaan runsas viikko sitten Dash-dieetistä. Enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan, vaikka montaa ruokavaliota on tullut kokeiltua tai ainakin niihin tutustuttua paperilla. Dash ei paljoa eroa Välimeren ruokavaliosta, voisi melkein sanoa sen olevan vähäsuolainen ja vähempirasvainen versio siitä. Dash on kehitetty USA:ssa ensisijaisesti verenpainetaudin ehkäisemiseen ja parantamiseen, mistä nimikin kertoo DASH= Dietary Approaches to Stop Hypertension. Laihtuminen tulee siinä sivutuotteena.

Dashin positiiviset vaikutukset verenpaineeseen – se lupaa vähintään muutaman yksikön pudotuksen, mikä minulle jo riittäisikin – perustuvat todella alhaiseen suolan (ja siten natriumin) saantiin ja toisaalta verenpainetta luontaisesti alentavien kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin lisäämiseen ruokavaliossa. Näitä viimeksi mainittuja on runsaasti juuri vihanneksissa ja hedelmissä sekä maitotuotteissa. Suolan määräksi suositellaan kolmea grammaa vuorokaudessa. Suomalaisten keskimääräinen suolansaanti on lähes 10 grammaa, joten jos oma kulutukseni on myös noissa lukemissa, niin parantamisen varaa todellakin on!

Omat sudenkuoppani suolan suhteen ovat varmaankin juusto, leikkeleet, kylmäsavulohi sekä sormisuolan ripottelu pihvien päälle. Toisaalta, jos on totta, että pöytäsuolan osuus on vain 20% kokonaiskulutuksesta ja että suurin yksittäinen suolanlähde on leipä ja einekset, niin ehkä sijoittaudun kulutuksellani alle tuon keskiarvon. Tätä blogia lukeville ja minut tunteville lienee selvää, ettei eineksiä omassa ruokapöydässäni näy. Koska elintapani ovat mielestäni vähintäänkin kohtuullisella tolalla, niin yritän keskittyä tuohon suolaan ja rasvojen laatuun. Arkiliikuntaa ja kevyitä lenkkejä olisi myös hyvä lisätä.

Näitä vain vähän...sniff!

Näitä vain vähän…sniff!

Ensimmäisinä toimina olen vaihtanut pikkupaheeni riisikakut suolatomaan versioon, kokkailen lähes suolattomasti enkä lisää suolaa pöydässä. Sekä salaatissa että kalaruokien seurana sitruuna auttaa kivasti korvaamaan suolaa, olen huomannut! Perjantaiaamuksi tilasin lähikaupasta erittäin vähäsuolaista leipää (alle 0.3g/100g). Leipä on vehnän ja rukiin sekoitusta, mikä ei ole aivan ihanteellinen kombinaatio, mutta toinen vaihtoehto oli täysvehnäinen valkoinen leipä. Pitää vielä toki tutustua muiden leipomoiden ja markettien tarjontaan. Kenties jostain löytyisi vähän rouhevampaa siemenleipääkin vähäsuolaisena.
Lähetin s-postia myös parlamentin työpaikkaruokaloista vastaavalle taholle ja odotan vastausta kysymykseeni, minkälaisia suolastandardeja keittiöissä noudatetaan. Toistaiseksi jatkan omien eväiden syömistä, mutta ennen kesää ilmeisesti toteutuva muutto tarkoittaa sitä, että minulla ei jatkossa tule olemaan käytössäni pientä ja erittäin hyödylliseksi osoittautunutta keittiötä. Joudun siis siirtymään ruokalan armoille muulloinkin kuin työmatkoilla.
Tällainen terveysprojekti siis menossa vuoden 2015 aluksi. Tästä tulee varmaankin päivitystä useammankin kerran. Pysykää linjoilla!

 

 

Tästä se taas lähtee, jokaperjantaisesta luomukorista runko aterioille.

Tästä se taas lähtee, jokaperjantaisesta luomukorista runko aterioille.

 

Ruokavaliomuutos, osa II

Published 22.11.2014 by ainosalminen
IMG_0514

Väriä syksyyn kesän lomakuvilla!

 

On tullut todistettua, ettei ainakaan allekirjoittanut pysy luonnollisesti ihannepainossaan vain pelkästään terveellisesti syömällä. Lautaselta löytyy luomut, hyvät rasvat, proteiinit ja hiilarit. Lisäravinnepurkkeja on tiskipöydällä (dosetissa 🙂 ) vino pino, liikunta on säännöllistä ja terveys kohdillaan. Painon noususta ei voi syyttää sairautta, ruoan kalleutta tai tiedon puutetta. Päivän ateriat valmistuvat omassa keittiössä, lounaan lämmitän työpaikalla. Vain työmatkat ovat hieman ongelmallisempia.

Liikaa kaloreita. Sen katson olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan painonnousun syy. Olen laskenut kaloreita ja makroja. Olen mennyt 40/30/30 ja 20/30/40 jaottelulla (hiilarit/proteiinit/rasvat). Proteiinia 2g/painokilo, rasvoja grammoissa ihannepainon verran ja loput kalorit hiilareista, done! Olen treenannut salilla ja tarponut metsässä, liikkunut 3-5 päivänä viikossa. Jaksamisen varmistamiseksi vahtinut, että kaloreita tulee lähemmäs 2000. Ei tulosta. Laskenut kalorit 1700:aan, sitten 1500 :aan ja todennut, ettei tulosta tule. Olen kokeillut, kestänkö isoja hiilarimääriä tai voinko opettaa kroppani rasvapolttoiseksi. Mitään ongelmia en ole kokenut millään systeemillä.  En ole allerginen, tuskin edes yliherkkä millekään ruoalle. Ainut mikä saa vatsan sekaisin, on keinotekoisest makeutusaineet: aspartaami, asesulfaami-K ja sun muut maltitolit.

IMG_0845

Ei näin!

 

Nyt en laske kaloreita enkä punnitse ruokia. Kaivoin naftaliinista sen menetelmän, jolla viimeksikin kilot lähtivät.

Viime sunnuntaina syötiin ravintolassa miehen kanssa ”juhla-ateria”. Dieetillä olemme molemmat, kilot katoavat ja vyötärö kapenee kummallakin. Sunnuntain ruokailu viineineen, kastikkeineen, ranskanperunoineen ja jälkiruokineen kuului ohjelmaan. No regrets! Kyllä maistui, mutta jälkiruoasta tuli aika etova olo, sen olisi voinut jättää väliin. En ole dieetin ulkopuolellakaan erityisen makeanperso. Maanantaina dieetti jatkui ohjelman mukaisesti, kovasti sunnuntaista poikkeavasti kylläkin. Nyt on 9 viikossa tullut lähes 5 kiloa painoa alas. Ostin Tri Dukanin uusimman laihdutusoppaan ja pistin homman pyörimään syyskuun toisella viikolla. Avomies liittyi seuraan kuukautta myöhemmin, yhtä hyvin tuloksin.

Samaisen tohtorin perusdieetillä olemme molemmat laihduttaneet aiemminkin. Minä pääsin eroon kymmenestä kilosta noin neljä vuotta sitten mutta kauaa en uudesta habituksestani ehtinyt nauttia. Liikaa herkuttelua, maailmanparantamista punaviinipullon kera ystävien seurassa, sinkkuneidin deitti-iltoja gastronomisten herrojen armoitetussa seurassa. Mozzarellaa ja purkkitolkulla Haagen Dazsin herkkujäätelöjä koti-iltojen piristykseksi …. eihän siitä hyvää seurannut 😦

IMG_1226

Tri Dukanin perusdieetti rakentuu seuraavasti: ensin 3 – 10 päivän pikastartti jolloin syödään pelkkää proteiinia (+päivittäin pieni annos kauralesettä) ja juodaan runsaasti vettä. Tätä seuraa vuoropäivin pelkkää proteiinia (PP) ja proteiinia+vihanneksia (PL). Näitä PP ja PL-päiviä vuorotellaan, kunnes ollaan päästy tavoitepainoon. Lopuksi totutellaan hiljalleen saavutettuun painoon (10 päivää per laihdutettu kilo). Tänä aikana ruokavalioon lisätään hiljalleen hiilihydraatteja ja rasvaa sekä viikottainen vapaa-ateria. Neljäs ja viimeinen vaihe on sitä uudelleen opittua kohtuusyömistä. Myös tässä viimeisessä vaiheessa pidetään kerran viikossa (loppuelämän ajan siis) yksi PP-päivä. Tässä vaiheessa meikäläiseltä pääsi viimeksi unohtumaan, että entiseen herkutteluun ei ole paluuta. Yritänpä tällä kertaa olla unohtamatta!

Tri Dukan on nyt kehittänyt uuden metodin, jonka kohderyhmäksi hän kuvailee henkilöt, joilla on vain muutama kilo pudotettavanaan, sekä ylipainoiset, jotka eivät halua hötkyillä projektinsa kanssa.

Uusi menetelmä on uskollinen Dukanin periaatteille: proteiini laihduttajan tiellä pitää ja nopeat hiilarit ovat helvetistä. Menetelmän nimi on ”L’Escalier Nutritionnel” eli ravinnon rappuset. Dieetin aloitus ajoitetaan maanantaille, joka on vanha tuttu PP-päivä. Tiistaina lisätään lautaselle vihanneksia. Näiden peruselementtien määrää ei ole rajoitettu. Keskiviikkona ohjelmaan otetaan yksi hedelmä, ei banaania, viinirypäleitä tai kirsikoita. Torstain uutuus on 45 g leipää. Perjantaina leivän päälle saa viipaloida 40 g juustoa. Lauantain jippo on pasta/peruna/riisi. Vaaleaa vähemmän, täysjyvää hieman enemmän. Keskimäärin annos on kypsennettynä 150g. Sunnuntai on lauantain kopio sillä erolla, että yksi päivän ateriosta on ”juhla-ateria”. Voit syödä vapaavalintaisen alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan sekä juoda lasin viiniä. Ruokaa ei kuitenkaan santsata. Jos päivän ykkösaterialla on jo tullut nautittua sallittu pasta-annos, ei kakkosaterialla päivän nopeita hiilareita enää tuplata. Ja maanantaina aloitetaan taas homma alusta 🙂

IMG_1227

Ravinnon rappuset ranskankielentaitoisille.

 

 

Viikkorytmissä maanantaista torstaihin laihdutaan, perjantai on ”neutraali” päivä ja viikonloppuna paino saattaa hieman nousta. Juuri lauantain ja sunnuntain herkkuja olen pyrkinyt nauttimaan erittäin kohtuudella, varsinkin työmatkaviikon edellä ja sen jälkeen. Jos juhla-aterian syönkin, syön sen vain osittain. En muutenkaan ole kotona tottunut jälkiruokiin, joten ne heivaan ohjelmasta pois. Alkoholin olen myös unohtanut toistaiseksi. Viime sunnuntain fiestaa lukuun ottamatta on tainnut jäädä kahteen tai kolmeen lasilliseen sitten dieetin alkamisen. Viikkorytmi on ollut helppoa omaksua, onhan tämä perussysteemiä joustavampi ja helpompi, vain yksi PP-päivä viikossa. Motivaatiota nostaa se, että olen jo kerran tällä dieetillä onnistunut. Sanon « onnistunut » ihan tarkoituksella, vaikka sitten lihoinkin nuo kilot korkojen kanssa takaisin. Tässä ainakin tiedän, että kalorimäärät ovat tarpeeksi alhaalla, jotta laihtumista tapahtuu, ja toisaalta sopivan korkealla, jotta jaksan työssä ja treeneissä. Jälkimmäinen on tietenkin osittain omien mukautustoimien ansiota.

Käyn treenaamassa ti ja pe. Tiistaina pidän huolen siitä, että energiaa on kropassa tarpeeksi, sanoipa Dukanin ohjelma mitä tahansa. Jos taas torstaina ei leivänsyönti tunnu tarpeelliselta, jätän sen väliin. Samoin lauantain nopeat hiilarit. Sunnuntain herkutteluksi riittää joskus jo nokare ranskankermaa pinaatin höysteenä ja tupla-annos hedelmää. En ole tuntenut tarvetta latoa lautaselle hanhenmaksaa ja rasvaista possua taikka keitellä kermakastikkeita. Eivät nuo juuri muutoinkaan kuulu ruokavaliooni.

Dukanin dieetti on varmasti niitä, jotka ovat terveystieteilijöiden hampaissa: liian vähän hiilaria, liian vähärasvainen ja liikaa maksan tukkivaa proteiinia. Olkoon vain, tällä mennään vielä muutama viikko, puolivälin krouvissa olen ja uudenvuoden tullen alkaa tasapainottelu ja saavuttettujen tulosten ylläpito.

IMG_0511

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäki pohtii elämää

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.