Ravinto

All posts tagged Ravinto

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Published 3.9.2014 by ainosalminen
IMG_0848

Schueberfouer, jokavuotinen tivoli Luxemburgissa

Asioiden kirjoittaminen ”paperille” auttaa tunnetusti niiden jäsentämistä. Monesti ongelmien ratkaisut alkavat jo kirjoitusvaiheessa avautua itselle. Aivoissa tippaleivän lailla seikkailevat ajatukset pukeutuvat sanoiksi ja paperilla näkyykin kas kummaa melkoisen suora linja.

Ongelmathan tässä olivat kokolailla olemattomia, olo vaan oli vetämätön, mieli valui sateen mukana maahan. Nyt kun alkaa nähdä metsän puilta niin alkaa jo melkein naurattaa moinen rutina. Vauhti ei aina ole toivottua tasoa, mutta hitaamminkin ehtii. Asia kerrallaan, kuten tuli todettua. Positiivisesti, rennosti, pitäen mielessä mahdollisuuden perääntyä tai muuttaa mieltään. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole pakollista. Sitähän voisi vaikka opetella seisomaan käsillään!

Ylihuomenna on perjantai ja sehän on Panier Bio -päivä. Viikko sitten liityin taas muutaman vuoden tauon jälkeen Co-Labor -yhdistyksen palveluun. Tilasin oikein perhekokoa olevan korin luomuvihanneksia ja -hedelmiä. Koreja on tarjolla pienempiäkin ja uutuutena myös pelkät hedelmä- tai vihanneskorit. Olin aikanaan kovin tyytyväinen tuotteisiin, mutta välillä työmatkojen vuoksi teki tiukkaa saada kaikki syötyä ennenkuin salaatinlehdet surkastuivat. Nyt kun on perhekoko tuplaantunut, on hyvä hetki ottaa taas luomukori käyttöön.

Paikallisille muistutukseksi, että korien sisältöä voi täydentää ostamalla siihen lisäksi tuorepuristettua omenamehua sekä luomuleipää ja -munia! Älkäähän unohtako myöskään Grenge Kuerfin myyntipöytää Beggenissä ja kaupungin torilla! Näitä jo kehuinkin toukokuussa.

IMG_0868

Lehtimangoldia ja munakasta

Viime perjantain ensimmäisesta korista parhaiten maistuivat roma-tomaateista tehty ihanan sakea kastike, makeat porkkanat ja täydellisen kypsä gallia-meloni. Tulipa pitkästä aikaa kokattua myös lisukkeeksi lehtimangoldia. Juuri tällaiset vihannekset, joita ei juuri tule itse kaupassa ostoskoriin valittua, ovat mukavia yllätyksiä. Netistä löytyy valtavan helposti reseptejä lajikkeille, jotka eivät entuudestaan ole itselle kovin tuttuja. Kovasti odotan jo löytäväni korista kyssäkaalia. Sitä kun pistelee höyrytettynä suuhunsa, niin johan alkaa sukatkin pyöriä jalassa.

Korin pohjalta löytyi vielä tänä iltana kesäkurpitsoja ja sipulinvarsia, jotka paistoin pannulla. Sekaan heitin vielä vihanneslaatikosta epätoivoisina kurkkineet viisi vanhaa perunaa, ja tuloksena oli ihan pätevä sekoitus 🙂 Kun kelit vielä sen sallivat, laitettiin grilliin illan jo hämärtäessä kunnon pihvit! Rouvalle vasikkaa ja herralle nautaa. Tässä before and after -kuvat 🙂   IMG_0898 IMG_0896IMG_0900IMG_0906

Lautasella tänään

Published 13.7.2014 by ainosalminen
IMG_0469

Näistä on hyvä aamupala tehty!

Huomenta! Tänään on päivä polkaistu käyntiin perinteisesti mustikkahyveellä. Nämä hyveet, soseet ja proteiinisorbetit – miten niitä sitten haluaakaan nimittää – ovat löytäneet tiensä meikäläisen keittiöön mm. Kukka Laakson blogista. Kyseessä on yksinkertaisesti smoothie, josta on nesteet vähennetty minimiin. Tuloksena paksumpi, lusikoitava versio. Parhaimman konsistenssin saa ehdottomasti kun aineksissa on mukana sekä avokadoa että jäisiä tai puolisulaineita marjoja, vähän riippuen siitä, miten tehokkaasti käytössä oleva tehosekoitin jaksaa vääntää. Avokado tuo soseeseen pehmeyttä ja ihanan rakenteen, jäiset marjat viileyttä.
Kukka Laakson blogissa on aiheesta kattava selostus ja mukavia reseptejä. Näitä on muuallakin netissä pilvin pimein!
Itselläni perusversioon tulee pari desiä pakastemarjoja, pieni banaani, puolikas avokado, annos maustamatonta proteiinijauhetta, puoli ruokalusikallista ohranorasjauhetta ja ruokalusikallinen psylliumia ja aina, ihan aina tuoretta INKIVÄÄRIÄ. Joskus lisään joukkoon myös ruokalusikallisen chia-siemeniä ja/tai kourallisen baby-pinaattia. Teemaa voi varioida loputtomiin. Kuten sanottu, vain hieman vettä joukkoon, jotta koostumus pysyy lusikoitavana. Sitten koko komeus kaadetaan kulhoon ja koristellaan raastetulla kookospähkinällä ja kaakaonibseillä.
Olen joskus huvikseni laskenut annoksen kalorit. Keskimäärin tässä ollaan siellä 500 kalorin hujakoilla, elikkä tällä pärjää aivan loistavasti myöhäiseen lounaaseen asti. En ole vielä ehtinyt kyllästymään tähän aamupalaan, vaikka olen noudattanut samaa kaavaa lähes vuoden. Toki työmatkoilla ja muissa tilanteissa, joissa ei ole saatavana tarvittavia aineksia tai välineistöä, tulee syötyä ihan muita juttuja. Tästä aamupalasta on myös helppo varioida kevyempiä smootheja välipalaksi.

Lounaaksi kotikeittiössä voi syntyä vaikkapa höyrytettyä kalaa ja fenkolisalaattia. Lohta, turskaa tai pallasta, kaikki käy. Yleensä otan sitä, mikä kaupan kalatiskissä näyttää hyvältä.

IMG_0452

Höyrytysritilä paistokasariin, pala leivinpaperia kalan alle ja mausteet päälle. Kansi kiinni, ja kala on valmista muutamassa minuutissa. Tässäkin voi varioida sen mukaan mitä mausteita on käsillä. Yksi omista suosikeistani  on mangocurry, jota käytin mm. tässä kuvassa olevaan kalaan. Valkoiseen kalaan sopii muutenkin mielestäni värikkäät ja voimakkaat mausteet – intialaista tandoorijauhetta tai marokkolaista ras-el-hanoutia.

IMG_0458

Lisukkeeksi sopii aivan yhtä värikäs fenkolisalaatti. Fenkoli ohuiksi siivuiksi vaikkapa mandoliinilla, sekaan sellerinvartta, omenaa ja verigreippiä. Mausteeksi laitoin vain suolaa ja hieman oliiviöljyä. Greipin hapokkuus korvaa viinietikan. Tätäkin koostumusta ja maustamista voi tuunata oman makunsa mukaan. Tarkkoja määriä ei ole antaa, yleensä maistelen ja haistelen ja katselen miltä vaikuttaa.

Tältä lopputulos näytti: ei hullumpaa vaikka itse sanonkin!!

IMG_0462

Illalliseksi näin viikonloppuna – varsikin sunnuntaisin, jolloin inspiraatio on karahtanut kiville  – on helppoa hakea huoltoaseman pihalle parkkeeraavasta Franssensin chicken on wheels – myymäläautosta kunnon grillattu maalaistipunen. Siitä riittää sitten vielä seuraavan päivän lounaallekin, sen verran tuhdissa lihassa nämä linnut ovat! Tänään kana saa seurakseen bataattiranskalaisia ja vihreää salaattia. Ja kenties jotain sävykkään punaista lasin pohjalle…

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäki pohtii elämää

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin