Resepti

All posts tagged Resepti

Kesäherkkuja grillistä!

Published 3.8.2015 by ainosalminen

Kesän paras kaveri haettiin talvisäilöstä kellarista terassille jo toukokuussa heti kun ilmat sallivat. Meillä on nyt kolmatta kesää käytössä Weberin kaasugrilli. Se on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi meidän tarpeisiimme nähden. Kyseessä on Q-sarjan pöytämalli, joka on hyvin riittänyt meidän pienperheen tarpeisiin, ja muutama vieraskin on sen avulla saatu kestittyä. Joskus suuruudenhulluksissani kylläkin haaveilen isommasta laitteesta, jossa olisi kiinteä plancha ja lämminlevy sekö toinen polttimo lisää, mutta katsotaa sitä sitten, kun nykyinen laite siirtyy ajasta ikuisuuteen 😀

Asumme kerrostalossa, mutta ylimmän kerroksen parvekkeella on tilaa 12 neliön verran ja se on kattamaton. Savut eivät sen ansiosta jää pyörimään grillimestarin ympärille, vaan haihtuvat aika mukavasti tuuleen. Saattavathan ne silloin tällöin tunkea asuntoon sisällekin, mutta mitäpä sitä ei tiedossa olevan herkkuaterian vuoksi kestäisi! Tihkusadetta huonommilla keleillä ruoka valmistuu perinteisesti keittiössä ja lautaselta löytyy etenkin ruokaisia salaatteja.

Syvän lautasen ja salaattikulhon välimuotoa edustavat lautaset juuri tällaisia salaatteja varten löysin Habitatista muutamalla eurolla!

Yläkuvassa on grillissä paistumassa marinoidut broilerinsuikaleet vartaaseen keihästettyinä. Jättikatkaravut valmistuvat samalla tavalla ja samalla reseptillä: mardinadiin sitruunankuorta, sitruunamehua, valkosipulia, inkivääriä ja korianteria. Jos kiire tai laiskuus yllättää, on sweet chili sauce helppo ja nopea vaihtoehto. Usein nämä vartaat syödään meillä osana kesäistä sekasalaattia tai sitten pöytään katetaan nopea tomaatti-sipulisalaatti ja kenties hieman riisiä.

Tässä broilerivartaat ennen grillausta. Kuvassa mukana myös ihanat paprikat!

Isännän suurinta herkkua ovat muhkeat naudankyljykset. Paikallisista kaupoista löytyy nautaa monenlaista, lihakarjarotuja on tarjolla perinteisten charolais’n ja limousinin lisäksi aubracia ja salersia. Luxemburgissa kasvatetaan myös angus-rotua ja belgiasta tulee myyntiin bleu blanc -rotuisen lihakarjan lihaa. Meillä on maisteltu kovahintaisia aubracia ja salersia lukuunottamatta kaikkia mainittuja ja olemme ne hyväksi havainneet. Saattaapi kuitenkin olla, että huomenna pöydästä löytyy salersia, sillä ajattelin tuhlata lihatiskillä miehen synttärien kunniaksi. Hyvää ruokaa kummempaa juhlintaa ei ole tiedossa, koska seuraavanakin aamuna miehen työpäivä alkaa klo 6.00. Viinipulloakaan tuskin avataan, ei ole tullut moinen sitten Turkin reissun kummankaan mieleen.

Omaa herkkuani kesägrillistä ovat kenties eniten lampaankaré ja -kyljykset tai mikä ettei filéekin, samaa lihaa kaikki tyyni! Näitä lihoja en marinoi, kuten en nautaakaan. Lampaanliha on mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan, hyvän paistopinnan lisäksi vain hieman sormisuolaa ja herkku on siinä 🙂 Lähikaupasta saa myös erinomaista merguez-tyyppistä lampaanmakkaraa grillattavaksi. Siinä on kyllä sitten jo koko päivän suolat ja rasvat samassa pakkauksessa, mutta kun fiksusti suunnittelee päivän muut syömiset niin sekin sopii ruokavalioon ihan hyvin.

IMG_2175

Tomaattia löytyy ruokapöydästä kesällä päivittäin. Sesonki on parhaimmillaan ja maut kohdillaan. Mikäpä olisi tomaattisalaattia helpompaa ja maukkaampaa! Kun kuumuus vetää emännän veteläksi eikä veitsi pysy kädessä, napsitaan punaiset hedelmät sellaisenaan suihin. Hieman enemmän valmistelua vaativat sen sijaan grillatut paprikat. Annan paprikoiden pinnan mustua kunnolla grillissä, ladon ne kulhoon ja peitän sen kelmulla. Paprikoiden jäähdyttyä kiskon kuoret irti ja laitan hedelmälihan tarjolle. Aina en edes mausta sitä, sillä paprikoiden maku on ihan naturellinakin tajunnan räjäyttävä. Jos maustan, niin oliiviöljy, suola ja pippuri löytävät luonnollisesti paikkaansa tässä kasvisherkussa.

Viereisen kuvan caprese-salaatti vei todella kielen mennessään. Kunnia siitä kuuluu Strasbourgin hotellini keittiömestarille. Helppo tehdä kotonakin! Kaunis esillepano ei välttämättä vie juurikaan aikaa ja ero lautaselle lätkäistyyn tomaattikasaan on iso.

Hyviä ruokahetkiä kaikille lukijoille 🙂

DASH – aloitetaan aamupalasta

Published 25.4.2015 by ainosalminen
Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto.

Loimaalaista maisemaa, taustalla viljavarasto.

Loma Suomessa on pidetty ja paluu kotiin sujui kommelluksitta. Lennot olivat aikataulussa ja Helsingin puuskaisesta tuulesta huolimatta kone nousi lentokorkeuteensa pahempia heilumatta. Onneksi, sillä viimekertainen ”landing from hell” syysmyrskyssä oli vielä tuoreessa muistissa. Aurinkoista oli niin Suomessa kuin Luxemburgissa, lämpötilaero jälkimmäisen hyväksi tosin yli 10 astetta 🙂

Viikonloppu on alkanut sateisena. Tämä oli tiedossa, joten eilen illalla vielä työpäivän jälkeen teimme miehen kanssa tunnin kevyen pyörälenkin, sillä kelit eivät ulkoliikuntaa lähipäivinä tule suosimaan. Illalla on tarkoitus syödä ravintolassa, joten siltä varalta, että päädyn tilaaman pizzan, on päivän muut ateriat syytä pitää mahdollisimman suolattomina. Hyvin suunniteltu on siis tässäkin lajissa puoliksi tehty.

Ennen kuin mennään lounasruokiin ja ravintola-aterioihin, keskitytään tässä jutussa nyt tutkimaan DASH-aamiaisia. Itselläni on ollut tapana aamuisin nauttia tuunattua kaurapuuroa, lusikoitavaa smoothieta tai kauralesepannaria. Leipää ei ole enää pitkään aikaan näkynyt aamiaispöydässäni. Tämä helpottaa asiaa: yksi tottumus vähemmän, joka pitäisi muuttaa. Nyt Loimaalla lomaillessani totuin siellä helpoimmin kaapista löytyneistä aineista kasattavaan tuunattuun kaurapuuroon. Resepti meni jokseenkin näin:

Valkuaispuuro mustikoilla ja hampunsiemenillä

Laita haluamasi määrä mustikoita sulamaan puurolautasen pohjalle
Hauduta puuro (kaurahiutaleita ja kauralesettä) valmiiksi
Vedä kattila liedeltä ja lisää siihen ruokalusikallinen hamppumurskaa ja noin desi valkuaismassaa (siis kaksi tai kolme valkuaista) Kaada puuro mustikoiden päälle ja nauti halutessasi (kasvis)maidon kera tai sitä ilman.

IMG_1769

Ei lisätä turhaan suolaa, makua riittää tässä ilmankin. Jos ei mielestäsi riitä, vähennä tavanomaista suolan määrää tai käytä mineraalisuolaa. Totuta itsesi vähempään suolaan. Kuudessa viikossa huomaat, ettet kaipaa sitä. Kaurapuuro on maultaan niin neutraali, että siihen on helppo lisätä omia suosikkimakujaan mukaan. Jotkut pitävät rahkasta, toiset lisäävät proteiinijauhetta, vaniljaa, kanelia, rouhittua pellavaa. Myös mysliä tai kuivattuja hedelmiä voi lisätä jo haudutusvaiheessa. Kovia rasvoja pelkäämättömät käyttävät kookosta eri muodoissa. Kauran sijasta voi tietenkin käyttää mitä tahansa viljaa ja niiden sekoituksia. Tässäkin jokainen tekee tyylillään, variaatioita on rajattomasti 🙂

Vaikka en suolaa tähän puuroon lisännyt, niin jos tarkkoja ollaan, aivan suolaton puuroni ei kuitenkaan ollut. Monissa, yllättävissäkin raaka-aineissa on suolaa ihan luonnollisesti. Näin mm. käyttämässäni luomusoijamaitojuomassakin. Koska muut ainesosat olivat suolattomia, jää päivän tavoiteltu max. 3g suolakiintiö lähes koskematta. Pienistä puroista kuitenkin syntyy iso joki: milligramma siellä, toinen täällä ja hupsista, kiintiö on täynnä! Vaikka ei noudattaisikaan yhtä vähäsuolaista ruokavaliota kuin minä, kannattaa kuitenkin valita hyllystä joko vähäsuolaisia tuotteita tai tehdä ruoka itse, jolloin voi paremmin säädellä saatavan suolan määrää.

Tätä puuroa keitellessäni huomasin ensi hetkistä lähtien, minkälaista velliä Elovenan perushiutaleista tulee. Olen tottunut Luxemburgissa ostamiini hiutaleisiin, jotka ovat rakenteeltaan kovempia ja jotka kypsinä antavat itseäni enemmän miellyttävän suutuntuman. Äidin kaapista löytyi kuitenkin vain Elovenaa, enkä viitsinyt lähteä markettiin metsästämään turhaan kaappiin tuotteita, joita vain minä siellä muutaman kerran vuodessa käydessäni tarvitsen. Ihan hyvin hoitui aamupala tällä ”peruskauralla”!

IMG_1815

Torstai oli matkapäivä, eikä se ruokailujen osalta ollut kokonaisuutena mitenkään kovin kehuttava. Vaikka ateriat oli koostettu hieman niin ja näin, uskon silti onnistuneeni suolan kontrolloinnin osalta. Hotellissa herättyäni lähdin Helsingin vanhaan kauppahalliin aamiaiselle. Olin bongannut Eeva Kolun blogista ”Kaikki mitä rakastin” kahvilan nimeltä Story. Valitsin listalta aamiaisen, johon kuului ohrapuuro päärynälisäkkeellä, täytetty sämpylä, tuorepuristettu mehu ja kahvi. Mehuksi valitsin veriappelsiinin, ja se olikin todella raikas! Leipävaihtoehtoina oli joko fetapatonki tai metwurstisämpylä (taisi kyllä olla jotain hienompaa italialaista makkaraa!). Sain kuitenkin ongelmitta vaihdettua leivän kotitekoiseen granolaan jugurtin kera, kun pyysin vähäsuolaista vaihtoehtoa. Granolan päälle oli juuri ennen tarjoilua vielä lorautettu hieman oliiviöljyä, mikä oli aika odottamatonta mutta todellakin kruunasi makunautinnon. Ohrapuurossa epäilemättä oli suolaa, en tiedustellut asiaa enkä noin pienissä asioissa aio ulkona syödessä jatkossakaan ”ylistressata”. Kokonaisuus ratkaisee, ja tuossa aamiaisessa suolaa oli varmasti erittäin vähän.

Seuraavassa kirjoituksessa lisää tarinaa DASHista ja päivän pääaterioiden koostamisesta.

Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa :-)

Blogiemäntä viihtyy Helsingin kahviloissa 🙂

Hyvä ruoka, parempi mieli

Published 3.9.2014 by ainosalminen
IMG_0848

Schueberfouer, jokavuotinen tivoli Luxemburgissa

Asioiden kirjoittaminen ”paperille” auttaa tunnetusti niiden jäsentämistä. Monesti ongelmien ratkaisut alkavat jo kirjoitusvaiheessa avautua itselle. Aivoissa tippaleivän lailla seikkailevat ajatukset pukeutuvat sanoiksi ja paperilla näkyykin kas kummaa melkoisen suora linja.

Ongelmathan tässä olivat kokolailla olemattomia, olo vaan oli vetämätön, mieli valui sateen mukana maahan. Nyt kun alkaa nähdä metsän puilta niin alkaa jo melkein naurattaa moinen rutina. Vauhti ei aina ole toivottua tasoa, mutta hitaamminkin ehtii. Asia kerrallaan, kuten tuli todettua. Positiivisesti, rennosti, pitäen mielessä mahdollisuuden perääntyä tai muuttaa mieltään. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole pakollista. Sitähän voisi vaikka opetella seisomaan käsillään!

Ylihuomenna on perjantai ja sehän on Panier Bio -päivä. Viikko sitten liityin taas muutaman vuoden tauon jälkeen Co-Labor -yhdistyksen palveluun. Tilasin oikein perhekokoa olevan korin luomuvihanneksia ja -hedelmiä. Koreja on tarjolla pienempiäkin ja uutuutena myös pelkät hedelmä- tai vihanneskorit. Olin aikanaan kovin tyytyväinen tuotteisiin, mutta välillä työmatkojen vuoksi teki tiukkaa saada kaikki syötyä ennenkuin salaatinlehdet surkastuivat. Nyt kun on perhekoko tuplaantunut, on hyvä hetki ottaa taas luomukori käyttöön.

Paikallisille muistutukseksi, että korien sisältöä voi täydentää ostamalla siihen lisäksi tuorepuristettua omenamehua sekä luomuleipää ja -munia! Älkäähän unohtako myöskään Grenge Kuerfin myyntipöytää Beggenissä ja kaupungin torilla! Näitä jo kehuinkin toukokuussa.

IMG_0868

Lehtimangoldia ja munakasta

Viime perjantain ensimmäisesta korista parhaiten maistuivat roma-tomaateista tehty ihanan sakea kastike, makeat porkkanat ja täydellisen kypsä gallia-meloni. Tulipa pitkästä aikaa kokattua myös lisukkeeksi lehtimangoldia. Juuri tällaiset vihannekset, joita ei juuri tule itse kaupassa ostoskoriin valittua, ovat mukavia yllätyksiä. Netistä löytyy valtavan helposti reseptejä lajikkeille, jotka eivät entuudestaan ole itselle kovin tuttuja. Kovasti odotan jo löytäväni korista kyssäkaalia. Sitä kun pistelee höyrytettynä suuhunsa, niin johan alkaa sukatkin pyöriä jalassa.

Korin pohjalta löytyi vielä tänä iltana kesäkurpitsoja ja sipulinvarsia, jotka paistoin pannulla. Sekaan heitin vielä vihanneslaatikosta epätoivoisina kurkkineet viisi vanhaa perunaa, ja tuloksena oli ihan pätevä sekoitus 🙂 Kun kelit vielä sen sallivat, laitettiin grilliin illan jo hämärtäessä kunnon pihvit! Rouvalle vasikkaa ja herralle nautaa. Tässä before and after -kuvat 🙂   IMG_0898 IMG_0896IMG_0900IMG_0906

Luomusoppaa ja mietteitä laadukkaasta ruoasta

Published 29.5.2014 by ainosalminen

Tänään keittiössä! Herkullista keittoa jälleen kerran aivan sattumalta, niistä aineista, joita jääkaapin vihanneslaatikosta löytyi.

Näinhän se yleensä aina menee. Reseptejä tulee luettua kirjoista ja blogeista, mutta lopulta sitä sitten aina sopantekoon ryhtyessä käsillä on vain random-aineksia, joista jonkun ihmeen taikaloitsun avulla syntyy samettisia, kauniinvärisiä, hyvänmakuisia, oikean konsistenssin omaavia herkkuja! Näin myös tänään.

Keitän vihannekset aina aika pienessä vesimäärässä, ei anna luonne myöten heittää ihanaa lientä pois. Mieluummin lisään vettä, jos sopasta uhkaa tulla muusia.

Päivän keitto

  • nippu luomuporkkanoita
  • viiden pienen kesäkurpitsan sisus
  • pakastimesta parsakaalipussin jämät (olisko ollut tuollaiset 300g)
  • mausteeksi riisin ja pastan keittoveden maustamiseen tarkoitettu liemikuutio

Keitin vihannekset pehmeiksi ja soseutin.

Kesäkurpitsoista vain sisukset siksi, että eilen käytin ulommat osat ja paistoin ne « al dente » pannulla muutaman kirsikkatomaatin ja valkosipulin kera grillipihvien seuraksi. Tälla tavoin valmistettuina kesäkurpitsat pysyvät napakoina eikä mitään mene hukkaan, kun sisuksen käyttää soppaan tai esim. uunipaprikoiden täytteeksi.

Keiton valmistuttua harmittelin, etten ollut huomannut heittää sekaan rukolaa, jonka ostin lennosta tiistai-iltana tien varren luomumyyntipisteestä. Laitoin sitä sitten koristeeksi ja nappasin samalla pari vartta suuhuni. JÖSSES!!! Olipa todella pikanttia ja sinappista tämä luomurukola. Wasabiefektiä parhaimmillaan/pahimmillaan – yht’äkkiä olinkin mielissäni, etten heittänyt koko punttia sopan joukkoon. Tässäkin sattuma taas pelasti kokin kunnian 🙂

Kuva

Tuo tienvarren luomumyymälä Beggenin stadionin kulmalla on aivan ihana. Myymälä-sanan käyttäminen tässä yhteydessä on kylläkin liioiteltua. Kyseessä on yhden myyntipöydän tori, johon tuotteet tulevat sadonkorjuuaikaan pelloilta tien toiselta puolelta tai paikallisilta ja lähialueiden luomutuottajilta (Saksasta, Belgiasta ja Hollannista) sekä sesongin mentyä välillä hieman kauempaakin. Täältä olen saanut mm. 10 minuuttia ennen ostohetkeä maasta nostettua parsaa. Todellista lähiruokaa!! Vinkkinä paikallisille: täällä myytävät oman kasvimaan tomaatit ovat extraa!! Lisätietoja Co-laborin sivuilta.

Paikka on auki tiistaisin 14 – 18 ja perjantaisin 8 -13.40 (tarkkaa touhua!!). Keskiviikkona ja lauantaina myyntiä Place Guillaumen torilla ja torstaisin Dudelangessa.

Co-labor tarjoaa myös mahdollisuuden tilata vihannes – ja/tai hedemäkorin, viikoittain tai kahden viikon välein. Aion taas syyskuusta alkaen tilata itsellenikin. Olen tätä kokeillut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja olin todella tyytyväinen.

Paikallista luomua on mahdollista ostaa myös suoraan tuottajalta nimeltä Les Paniers de Sandrine. Täällä aion käydä tutustumassa, olen seurannut tilan Facebook-sivua  ja omistajat vaikuttavat todella innostuneilta asiastaan. Monia muitakin paikkoja löytynee, asiaan tutustuminen on käynnissä.

Näin, luomusoppaa ja luomutuotantoa. Luomutuotteiden saatavuus on mielestäni täällä Luxemburgissa vähintäänkin kohtuullinen. Liekö syynä edelläkävijämaa Saksan läheisyys. Vertaan tätä nyt viimeviikkoiseen kokemukseeni Suomessa, pienellä paikkakunnalla, suurimpien kaupunkien ulkopuolella, sen kuuluisan kehä kolmosen takana. Vihannesvalikoimat eivät olleet hääppöiset ja luomua sai lihahyllyllä etsiä suurennuslasin kanssa. Perunaa ja tarjousjauhelihaa. Sitä kaksi Suomen päivittäistavaramarkkinoita hallitsevaa ketjua kuluttajille tarjoavat. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanottiin minun nuoruudessani. Sama pätee edelleen. Laadukkaan ruoan perässä saattaa joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä, eikä se ole kaikille taloudellisesti mahdollista. Nettikaupat tekevät tuloaan, mutta eivät nekään ole jokamiehen ulottuvilla.

Tässä tilanteessa ollaan, kun sekä tuotantopuoli että vähittäismyynti on harvojen käsissä. Muutosta tarvitaan. Kuluttajat barrikadeille!! 

 

 

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.