Ruoka

All posts tagged Ruoka

Sosiaalinen media arjessa

Published 11.3.2017 by ainosalminen
img_0264

Näkymä Luxemburgin vanhasta kaupungista Kirchbergin eurokorttelille.

Facebookissa on alkuvuodesta pyörinyt arkikuvahaaste, johon minäkin täysin tapojeni vastaisesti osallistuin: seitsemän päivää ja seitsemän kuvaa arjestani, ei rakennuksia eikä ihmisiä. Haasta joka päivä uusi ystävä mukaan (en haastanut!). Kuvien kyytipojaksi kirjoitin muutaman lauseen päivän fiiliksistä ja tapahtumista kuvan ulkopuoleltakin. Oikeastaan ihan hauska tapa kertoa hieman itsestään ja arjestaan. Oma päivitystahtini sosiaalisessa mediassa on kautta linjan aika harva, mutta kerran nyt näinkin.

En tosiaan yleensä lähde mukaan näihin nykyajan digitaalisiin kiertokirjeisiin. Kiertokirje?? Niin, sellaisia minun nuoruudessani kirjoitettiin, ennen tietokoneita, sähköposteja ja sosiaalista mediaa! Kynä käteen ja kopioimaan ja sitten kirjeitä juoksuttamaan postiin, jos saaja ei sattunut istumaan samassa luokkahuoneessa 🙂 Yhtä lailla tuon aikakauden ystäväkirjat ovat nykyisin siirtyneet nettiin ja erityisesti Facebookiin. Ystäväkirjojen etuna oli, etteivät tiedot levinneet Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulle asti. Pahat kielet kyllä saattoivat koulun pihalla juoruta ja kirja joutua välillä vääriin käsiin. Silloin nolotti, välillä jopa tuntui kuin maailmanloppu tulisi. Nykyisin henkilökohtaiset tiedot leviävät aivan eri mittakaavassa, pysyvästi.

img_0353

Ulkoilmataidetta kotikorttelin uimahallin edustalla.

Internetissä ja somessa häiritsee, että evästeiden vuoksi oma nettikäyttäytyminen on mainostajien tiedossa ympäri maailman. Ottaa pattiin, että puhelinnumerojen vaihtaminen uuden tuttavuuden kanssa johtaa siihen, että hänen naamakirjaprofiiliaan tyrkytetään minulle ja luultavasti omaa profiiliani hänelle. Herra ties, mitkä kaikki tärkeät tiedot rekisteröityvät ei-toivottujen tahojen palvelimille. Mielelläni pitäisin tiukemmin kiinni yksityisyyteni rajoista, mutta tämä peli on kyllä menetetty jo aikoinaan aivan nettihistoriani alkumetreillä.

Toinen murheen aiheuttaja on somettamiseen tuhrautuva aika. Omalla kohdallani on tosin somettamisen sijasta puhuttava somessa roikkumisesta. Sen sijaan, että aktiivisesti tuottaisin sisältöä tai osallistuisin keskusteluihin, pörrään sivulta toiselle välillä aika päämäärättömästikin. Tämähän ei tietenkään ole somen vika, vaan ongelma on ns. ratin ja penkin välissä. Jotain pitäsi siis tehdä. Somelakko kuulostaa turhan radikaalilta jutulta. Tosissani ole sitä koskaan edes pohtinut, mutta pitäisi pyrkiä kohtuukäyttöön tässäkin.

img_0416

Iloa ja väriä kotiin. Tulppaanit ovat upeita.

Arkikuvahaaste osui minulla Strasbourgin täysistunnon kohdalle, joten työasiat olivat useampanakin päivänä kuvien aiheena. Töiden lisäksi viikkooni mahtui kuvakimaran perustella myös kahvinjuontia, pudonneiden nappien ompelua ja leffakäynti. Tavallista elämää ja perusarkea, niin kai olikin tarkoitus. Mukavaa oli seurata myös monien ystävien arkea tällä tavoin. Sosiaalinen media – Facebook, Twitter ja Instagram – kuuluu arkeeni niin hyvässä kuin pahassakin. Se antaa ja se ottaa, pikkusormen lisäksi joskus jopa koko käden. Pitää pysyä valppaana ja keskittyä niihin kivoihin juttuihin, virtuaalisiin ja todellisiin.

 

Jouluisia juttuja

Published 18.12.2016 by ainosalminen


Joulu on tänä vuonna saapunut kuin varkain, työkiireitä on ollut kovasti ja leuto sääkin on pitänyt ajatukset enemmän syksyssä kuin talvessa. Tuntuu aivan vieraalta ajatukselta, että aatto on jo ensi lauantaina. Juhlavalmisteluni eivät toki ole myöhässä, sillä niitä en juurikaan tee – kotiin riittää tuoksukynttilä ja muutama koriste, kun pyhien viettoon matka vie taas kerran pohjoiseen.

Konvehtiöverit olen ehtinyt jo vetää kerran jos toisenkin, joten kolmen naisen joulupöytä kaloineen ja laatikoineen (rosollia unohtamatta!!) tulee toivottavasti olemaan mukavan vaatimaton ja terveellinen. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pipareita ja glögiä tulee kuitenkin hankittua ja maisteltua, mutta siinä (toivottavasti) kaikki.

Töissä ei firma juhlallisuuksia tarjoa. Oman tiimin kesken on perinteenä ollut järjestää kylmä buffetti vuoden viimeiselle istuntoviikolle. Tänä vuonna kollegat olivatkin panneet parastaan, ja viime maanantaina pöydässä oli ennätysmäärä kotitekoisia makupaloja. Porukassamme on lahjakkaita keittiöihmisiä!

Perinneherkut Euroopan eri kulmilta tekivät kauppansa ja suurinta ihastusta ja kummastustakin herätti syksyiseltä puolukkametsältä näyttänyt puolalaisen Annan leipoma kakku. Tarkkaa reseptiä minulla ei ole, mutta käsittääkseni pohjana oli tavallinen sokerikakkutaikina, johon oli lisätty pakastepinaattia. Kerrosten välissä oli vatkattua hapankermaa ja koristeluna pinaattia ja granaattiomenan siemeniä.

Omassa keittiössäni näitä juhlia varten valmistui tänä vuonna venäläistyyppinen lohipiirakka, kulibjaka. Ostin voitaikinan valmiina, vaikka eipä sen tekeminen kotonakaan monimutkaista olisi ollut. Kaulimiseen sen sijaan olin liian laiska, joten kaupan valmistaikina, jonka sai vain rullata auki pellille, tuntui oivalta valinnalta.

Kulibjaka leivotaan yleensä suorakaiteen muotoiseksi ja taitavimmat muotoilevat voitaikinalevyn kalan muotoon, leikkaavat koristeeksi suomut ja taitelevat jopa taikinanrippeistä evät ja silmän. Minun piirakkani oli pyöreä, kiitos Herta-taikinan.

Tähän piirakkaan tuli kahden pyöreän voitaikinalevyn väliin:

2dl puuroriisiä keitettynä 5dl:aan vettä
n. 500g tuoretta lohta
140g savulohta
4 keitettyä kananmunaa
tilliä ja ripaus suolaa

Täytteet asetellaan pohjan päälle resptin järjestyksessä ja jätetään reunoihin pari senttiä tilaa ”liimata” kansi päälle. Liimaus tehdään vatkatulla munalla, jolla piirakka myös voidellaan ennen paistamista. Paistolämpötila 200° ja aikaa kuluu paistamiseen n. puoli tuntia. 

Tiedä vaikka pyöräyttäisin tällaisen vaikkapa aatonaattona äidin ja siskon maisteltavaksi. Kyytipojaksi höyryävää teetä, niin pääsemme talviseen tunnelmaan vaikka maa Etelä-Suomessa jääneekin tänä jouluna mustaksi.

Piirakka ei ollut kauneudella pilattu, mutta teki hyvin kauppansa.

Kreetalaisia herkkuja ja Hanian ravintolavinkit

Published 2.10.2016 by ainosalminen

Grillattua mustekalaa yksinkertaisesti oliiviöljyllä, sitruunalla, lehtipersiljalla ja sipulilla höystettyä (Monastiri -vanha satama)

Kaltaiseni herkuttelijan ja maan tapoja mielellään juuri gastronomian kautta sisäistävän ihmisen olisi toki mahdotonta kirjoittaa lomajuttujen sarjaa ilman katsausta siihen, mitä tuli syötyä ja missä. Tuli syötyä ulkona, joka päivä, kaksi kertaa parhaimpana. Ruoka oli hyvää ja halpaa, vinkit parhaisiin paikkoihin oli helppo löytää. Kurkkasin Tripadviserista ja vertasin sitten listaa paikallisilta saamaani opastukseen. Samat nimet tulivat vastaan yleensä heidänkin suustaan.

Horta – kauden vihreitä kasviksia ja yrttejä höyrytettynä – tähänkin mausteeksi oliiviöljyä ja sitrunaa (Michalis – kauppahalli)

Kreetalla oli yksin syövän hankala toimia paikallisten tavoin ja tilata pöytään monia eri annoksia. Usein tyydyinkin ottamaan perinteisen kreikkalaisen (feta) tai horiatikí  (paikallinen tuorejuusto) -salaatin, jonka joissain paikoissa sai kylläkin puolikkaana annoksena, ja siihen lisäksi joko kalaa tai jonkin alkupalan. Tässä alla maalaismakkarat, johon ihastuin ja joita testailin useammankin kerran. Yhdet olivat yrttisiä, toiset miedon tulisia, kolmannet aika mitäänsanomattomia. Sama juttu muuten viininlehtikääryleiden suhteen: yhdet napakat ja pienet, toiset lötkähtäneet ja puuromaiset ja kolmannet ihan mukiinmenevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maalaismakkaroita sinappikastikkeella (Steki -vanha kaupunki)

Mustekalan lonkeroa grillattuna, edelleenkin samoin hyviksi havaituin höystein (Taverna Apostolis – venetsialainen satama, Akti Enoseos)

Vanha satama on täynnä kalaravintoloita, mutta suurin osa listalta löytyvistä annoksista on pakastetusta kalasta valmistettua. Päiväntuoretta kalaa löytyy myös, mutta se on kallista. Hinta-laatu -suhteeltaan parasta mielestäni oli tähän vuodenaikaan erilaiset mustekalat, joko lonkerot, friteeratut rinkulat tai grillattuna kokonaisena. Höysteenä useimmiten sitruunaa, sipulia ja lehtipersiljaa. Paikallisesta sipulista ei koskaan jäänyt voimakasta makua suuhun, persiljan sanotaankin neutralisoivan sipulia, mutta selvästi sipuli oli myös maultaan pehmeämpää kuin kotona. Luxemburgissa ehdinkin jo kokeilla vastaavaa yhdistelmää, mutta eipä se koskaan kotona samalta maistu kuin reissussa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kreikkalainen salaatti (Steki – vanha kaupunki)

Vihanneksia ja hedelmiä tuli syötyä helposti minkä tahansa pyramidin tai lautasmallin mukaan tarpeeksi. Vaikka useimmiten söinkin yksin, viihdyin pöydässä pitkään. Nautin ateriani hitaasti, salakuuntelin naapuripöydän juttuja, tarkkailin tarjoilijoiden työskentelyä ja katselin ohi kulkevia ihmisiä. Haniassa ei asiakasta hoputettu eikä laskua tuotu koskaan pyytämättä. Vaikka ruokalistalla oli aina muutamia jälkiruokia, niitä harvat tilasivat. Syynä oli yksinkertaisesti se, että laskun kanssa pöytään tuotiin aina vähintään vesimelonia tai muita hedelmiä, usein myös pala jotain makeaa tai pallo jäätelöä. Makean seuraksi tietenkin rakia, paikallista viinaa pienessä karahvissa. Niiden seurassa pöydässä vierähti helposti vielä yksi puolituntinen.

Ravintoloita on Hania täynnä. Rantakatu lähempänä merimuseota ja majakkaa on meluisa ja sisäänvetäjät siellä joskus aggressiivisia. Itse suosin rannan toista päätyä sekä vanhan kaupungin pikkukujien ravintoloita. Suosikkejani olivat Well of the Turk, Steki, Chrisostomos (kuuluisa uunissa haudutetuista ruoistaan), vegaani/vegetaari To Stachi, luomupainoitteinen ja innovatiivinen Glossitses, Soul Kitchen (hampurilaiset ja maukkaat ranskanperunat – vaihtelu virkistää!) sekä Tamam ja To Karnagio. Näistä kaikista löytyy helposti lisätietoja netistä.

img_4456

Tamamin nimikkosalaatti

Kokko keskellä talvea

Published 16.2.2016 by ainosalminen

 

Näin komeasti paloivat tulet viime vuonna.

Kuukausittaiset uutiskatsaukset Luxemburgin tapahtumiin ovat jääneet aivan hunningolle. Aikomus oli hyvä, mutta pakkopullat eivät sovi minun pirtaani. Niinpä tästä lähtien uutisia ilmestyy blogiin, kun emäntä muistaa ja saa aikaiseksi.
Karnevaaleista on kirjoitellut yksi jos toinenkin bloggari. Ne ovat täällä Keski-Euroopassa suuren humun aikaa. Monet luxemburgilaiset lähtevät Saksan puolelle Kölniin juhlimaan, kemut ovat komeat ja matkaa vajaat pari tuntia autolla.

Autolla liikkuvat nekin juhlijat, jotka kiertävät paikallisia tapahtumia. Tämä onkin poliisille kiireistä aikaa, kun jahtaavat rattijuoppoja. Täällä ei oluen ja viinin nauttimista pidetä välillä juuri minään. ”En juo alkoholia” -lause saattaa viitata vain väkeviin. Niin sitkeässä on käsitys mietojen juomien kuulumisesta normaaliin ateriointiin ja juhlintaan, ettei auton kotiin jättämistä monikaan harkitse.

Karnevaalisesongin aloittaa perinteisesti Diekirchin kulkue. Olut virtaa, onhan yksi Luxemburgin tunnetuimmista panimoista juuri Diekirchissä. Kuten kaikissa täkäläisissä kinkereissä, tarjolla on mettwurstia (punaista grillimakkaraa) ja grillwurstia (thüringerin tapaista vaaleaa grillimakkaraa). Makkarat tarjoillaan sinapin kera pienen vehnäsämpylän välissä. Oluen lisäksi kyytipojaksi on tarjolla paikallista kuohuviiniä, crémant, ja nuoremmille juhlijoille virvoitusjuomia.

 

Tänä vuonna monen sateisen päivän jälkeen kokon syttyminen oli vähintäänkin nihkeää, mutta lopulta tuli roihahti komeasti.

 
Karnevaalin aikaan juhlissa tarjoillaan myös paikallista erikoisuutta, lënsebullia. Se on paksua ja höyryävän kuumaa linssimuhennosta, jota paikallisyhdistysten rouvat antaumuksella keittelevät. Mukana on makua antamassa makkaraa ja varmasti monia perinteen mukaisia salaisia ainesosia, joista tietävät vain ja ainoastaan asiaan vihkiytyneet. Tämä muhennos on oma ehdoton suosikkini. Sunnuntaina pääsin sitä taas maistelemaan, en karnevaaleissa vaan Buergbrennen-tapahtumassa. Täällä sytytetään paastonajan ensimmäisenä sunnuntaina juhannuskokkoakin isommat tulet, joilla talvea hätistellään pois. Järjestäjinä toimivat yleensä paikalliset partiolippukunnat, jotka saapuvat paikalle soihtukulkueena. Kokko sytytetään ja sen palamista ihaillaan perinneherkkuja maistellen.

Luxemburgissahan kaikki juhlat, niin kirkolliset kuin maallisetkin, ovat täynnä ruokaperinteitä. Luxemburgilaiset syövät (ja juovat) mielellään ja paljon. Tulossa on taas maaliskuun puolessa välissä Bretzelsonndeg ja sitten jo kohta pääsiäinen suklaaherkkuineen. Tuon bretzelsunnuntain perinteestä kerroinkin viime keväänä. Tänä vuonna en taida bretzeliä saada, mutta parempi niin, sopii sokerittomaan kauteen paremmin 🙂

    
  

  

Ruokavaliosta ja terveydestä

Published 23.11.2015 by ainosalminen


Aina ei ole helppoa noudattaa kirjaimellisesti tiettyä ruokavaliota, vaikka tietäisi sen olevan itselleen ja terveydelleen hyväksi. Kun verenpainemittaukset näyttivät samoja hieman korkeita lukemia kuin viime vuonnakin eikä kolesterolitasokaan ollut alentunut, on taas pohdinnan paikka. Vaikka kaikkia lukemia ei välttämättä saisikaan ihannetasolle pelkällä ruokavaliolla (DASH-ruokavaliosta olen kirjoittanut jo aiemmin), kun geeneissäkin lienee vikaa, joudun toteamaan, että parantamisen varaa olisi elämäntapojen viilaamisessa. Lääkkeitä ei vieläkään määrätty, mutta tästä ei ole arvojen enää varaa huonontua.

Suolan vähentämisessä olen onnistunut mielestäni hyvin. Satunnaisten ravintola-annosten lisäksi vain lounaat työpaikkaruokalassa ovat kotiruoasta poiketen ns. normaalisuolaisia. Lounaita kertyy viikossa neljä tai viisi ja ravintolassa syön keskimäärin kerran viikossa. Kaikki muut ateriat ovat kotona tehtyjä ja siis ilman lisättyä suolaa. Turhan usein tulee kuitenkin ahmittua pastaa (eikä aina edes niitä täysjyväisiä vaihtoehtoja) ja naposteltua sokeriherkkuja.

Nyt olisi aika myös kannustaa itseään useammin sydänystävällisille kävelylenkeille. Niihin voi halutessaan yhdistää meditointia eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla 🙂 Myös uimaan olisi hyvä ehtiä viikottain. Hyvää liikuntaa sekin ja erityisen tarpeellista nyt myös olkapään kuntoutukseen. On sanottava, ette ole hyvä uimari lainkaan. Sen lisäksi inhoan klooriveteen menemistä. Pukuhuoneissa myös käy välillä ilmi, ettei kaikilla altaaseen menijöillä ole samalainen käsitys hygieniasta, kuin itselläni.

No, olen luvannut olkapäälleni, että ainakin yritän. Ensi viikonloppuna siis ensin ostoksille uimapukua ja -lakkia hankkimaan ja sitten lähiuimalaan. Se onneksi on ihan kivenheiton päässä. Ehkä aluksi aloitan spa-osaston merivesialtaasta ja saunoista, jos ei uimalan puoli houkuttele. Hyvää sekin varmasti tekee 🙂

Tässä vielä muutamia esimerkkejä viimeaikojen ruokailuista. Yläkuvassa herkulliset sushit ! Käytän vähäsuolaista soijakastiketta. Tavanomaisten 16%:n sijasta siinä on VAIN 7% suolaa! Ok, myönnetään, että sushi-illallinen ei mahdu ”vähäsuolaisen kotiruoan” kategoriaan, vaikka olenkin ottanut tavaksi kastaa soijaan vain joka toisen suupalan! Yleensä noilta aterioilta myös puuttuvat vihannekset täysin 😦

Yllä sitruunalla ja inkiväärillä maustettua pastaa kotitekoisen ”gulassin” kera. Maut sopivat yhteen yllättävän hyvin! Vasemmalla parsakaalimunakas ja oikealla lihakeitto. Lihakeittoon laitoin isoon kattilaan yhden liemikuution kolmen sijasta. Omaan makuuni se riitti, mies mutristeli suutaan, mutta ei tohtinut valittaa 😀

Tässä kestosuosikkini tomaatti-mozzarellasalaatti. Basilikaa määrän tuplaaminen auttaa kummasti korvaamaan suolan. Eläinrasvoja tulee jonkin verran, ja se on ihan ok. Käytän ajoittain myös kookosrasvaa. Pääpaino rasvojen osalta on kuitenkin oliiviöljyssä, pähkinöissä ja siemenissä sekä avokadoissa. Romanesco-kaalin höyrytän kokonaisena, se komistaa ruokapöydän ja sen kaunis muoto tulee näin hyvin esille. Sama valmistustapa toimii myös klassiseen kukkakaaliin. Sitäkin on saatavana eri väreissä. Kannattaa vaihdella eri laatuja ja variantteja, niin ei pääse kyllästymään!!

Hyvä ruoka, parempi mieli 👍

Ruokaideoita arkeen

Published 22.10.2015 by ainosalminen
Turskaa pinaattipedillä

Turskaa pinaattipedillä

Mitä syötäisiin huomenna? Vatsat täynnä ja tiskit koneeseen ladottuina on taas aika pohtia seuraavaa ateriaa. Meillä ei oikein pystytä suunitelmallisuuteen ja niinpä kaupassakäynteihin kuluu liikaa aikaa ja energiaa. Lautasella tuntuu pyörivän samat pihvit ja kalat viikosta toiseen, vaikka kuinka yrittäisi varioida. Tuttu tunne monessa perheessä, eikö vain?

Välillä ideat ovat todella vähissä ja tulee fiilis, että keittiössä valmistuu aina niitä samoja vaikkakin hyviksi havaittuja ja nopeita reseptejä. Yritämme valita laadukkaita elintarvikkeita ja käytämme paljon vihanneksia. Mies syö kaikkea ja laittaa vuorollaan kalat ja lihat käden käänteessä. Minä olen meidän huushollin vihervastaava. Helpot kesäsalaatit ja grilliruoka ovat syyssateissa muisto vain, eikä viikolla ole aikaa haudutella aromikkaita patoja.

Viikonloppuna voi toki valmistautua viikkoon ja laitella niitä enemmän aikaa vaativia patoja ja gratiineja. Viikolla ehdin kotiin vasta kuuden jälkeen, treenipäivinä vasta lähempänä kahdeksaa. Miehen aikataulut ovat milloin mitäkin, mutta yhtä kaikki aika on arkisin kortilla.

Keittokirjoja löytyy hyllystä montakin, mutta niiden samoin kuin internetin selaaminen kiireessä kivan reseptin löytämiseksi harvoin tuottaa toivotun tuloksen. Mikä siis avuksi?

Koska hyvää on kiva jakaa, niin tässä teille vinkkini!

Olen muutaman kuukauden ajan käyttänyt Wellmeals-ateriapalvelua, jonka taustapiruna häärää Wellberries-blogiakin kirjoittava Tuulia Järvinen. Palvelun voi tilata perusversiona (kuusi reseptiä/viikko) tai Tiny-versiona (kolme reseptiä/viikko). Reseptit ovat 3-4 hengelle, ne ovat gluteenittomia ja ne voi helposti toteuttaa myös maidottomina (resepteissä on vinkit korvaaville ainesosille).  Arvostan myös sitä, että vihanneksia on joka reseptissä runsaasti ja että hiilihydraattien laatuun on kiinnitetty huomiota.

Halutessaan voi hyödyntää reseptien mukana toimitettavan kauppalistan. Lista kourassa ostoksille ja viikon ruoat on hankittu! Kaikki on ajateltu puolestasi valmiiksi. Reseptit tipahtavat sähköpostiin perjantaiaamuna, joten viikonloppuna ehtii tutustua resepteihin, käydä kaupassa ja varmistaa, että kaapista löytyy tarvittavat perusjutut, kuten öljyt ja mausteet.

Tok voi tehdä kuten minä ja käyttää reseptejä vain ajoittain. En ole vielä kertaakaan toteuttanut kokonaista viikkoa Wellmealsin resepteillä. Olen noukkinut niistä vinkkejä ja uusia tapoja käyttää tuttuja elintarvikkeita. On kiva tietää, että inspiraation puutteessa kansiosta löytyy helppoja ja nopeita reseptejä, jotka täyttävät kriteerini keittiössä. Perheessäni ei ole ongelmia gluteenin suhteen, mutta ei meillä pastaa useinkaan kaivata. Jos sitä halutaan niin kattila porisemaan vain 😊

Munakoisoa ja jauhelihaa

Munakoisoa ja jauhelihaa

Muutama resepti on päässyt jatkuvaan käyttöön jo nyt. Laitan säännöllisesti jättimäisen annoksen munakoisojauhelihavuokaa. Siitä riittää syötävää pariksi päiväksi ja vielä annos pakastimeenkiin. Toinen kestosuosikki on kukkakaaliriisi hapankaalilla höystettynä. Tämä maistuu erityisesti kalan lisukkeena. Aikaisemmin en juuri levittänyt kalafileitä, mutta nyt teen sen mantelijauhon ja kurkuman seoksella tai vaikka seesaminsiemenillä. Maku on ihan muuta maata kuin perinteinen korppu- tai vehnäjauholeivite! Kuinka ollakaan, valkoisen kalan kulutus on meillä noussut kummasti 🙂

Olen tykännyt palvelusta, enkä pidä sen hintaa kovana: 6 kk paketti maksoi 99€ ja siinä on 144 reseptiä. Tilauksen voi toki tehdä alkuun vain kuukaudeksi tai kolmeksi. Jatkotilauksiin on yleensä tarjolla alennuskoodi, uskollisuus siis palkitaan. Jos reseptien suhteen tulee kysyttävää, Tuulia vastaa tiedusteluihin nopeasti.

Nykyisen tilausjaksoni jälkeen reseptikansioni on ääriään myöden täynnä ja maukkaista ideoista riittää iloa pitkäksi aikaa 😊😊

Suolaa, suolaa… sota on julistettu!

Published 6.8.2015 by ainosalminen

Tämä soppa jäi syömättä!

Meni hermot! Tätähän mä vähän pelkäsin, kun toimiston muutosta uuteen rakennukseen alkoi tulla puhetta: työmaaruokala ja sen tarjoomusten suolaisuus. Neljättä päivää olen täällä töissä ja kun uskaltauduin salaattipöytää kauemmaksi, niin johan tuli stoppi. Vihanneskeitto oli niin suolaista, että jäi syömättä. Keittoja oli tarjolla hienosti kolmea eri sorttia: oli lihalientä ja krutonkeja, pekonilla höystettyä papusoppaa ja sitten maistamaani vihanneskeittoa. Liekö keittiömestarin makunystyrät olleet helteen vuoksi toimintakyvytömät vai sekoittiko joku mittayksiköt keittön kuumuudessa? Tätäkö se nyt sitten on tästä lähtien??

Kiukku alkaa jo hieman laskemaan, kun kailotin asiani ensin puhelimessa miehelle ja nyt saan purkaa harmistustani näppäimistön välityksellä teille.

Ongelma on siis olemassa ja se on todennettu. Lomien jälkeen on toiminnan vuoro. Ensin pitää kiukun ja pettymyksenkin uhalla maistella ruokalan tarjoamia vaihtoehtoja hieman laajemmin. Pitää kartoittaa tilanne ihan perinteisin mutu-menetelmin. Strasbourgin ruokalan suolankäyttöpolitiikasta sainkin jo informaatiota. Luxemburgissa lienee suurinpiirtein samat menetelmät, vaikka täkäläinen palveluntarjoaja ei kyselyyni vaivautunutkaan vastaamaan.

Jos maistelukierroksen tulokset eivät vakuuta, niin ensin yritän palautelaatikon kautta (onko sitä? jos on niin missä?). Hankin työhuoneeseen välittömästi lomien jälkeen jääkaapin – jos ei muuten niin välipalojen vuoksi. Keittiötä täällä ei henkilöstön käyttöön ole, kuten vanhoissa toimitiloissa. Pahimmassa tapauksessa tuon omat ruokani, lämmitän ne ruokalan mikrossa ja vien tiskit kotiin. Vaan olisihan se vaivatonta täyttää lautasensa muiden tavoin eli istua nk. valmiiseen pöytään. Tilanne ei siis ole millään tavoin toivoton, mutta joku kipinä tässä nyt kytee, ja tekee mieli selvittää, saako yksi ihminen muutoksen aikaiseksi.

Kotiruoka paras ruoka!

Ruokalanpitäjä tulee siis saamaan palautetta. Sen lisäksi työpaikkalääkäri ja työterveyden ravitsemusterapeutti tulevat saamaan minulta postia. Vähäsuolaisemmista aterioista hyötyviä kollegoja on tässäkin talossa pilvin pimein, korkea verenpaine ja sydänvaivat ehkä yleisimpinä patologioina. Olenkin ajatellut tehdä ehdotuksen sydänystävällisistä aterioista ja suolan vähentämisestä kautta linjan. Kenties asiaa koskeva teemaviikko ruokalassa voisi olla ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Jos terveyden ammattilaiset ja työhyvinvoinnista vastaava yksikkö kiinnostuvat asiasta ja lähtevät mukaan, niin pysyväkin muutos henkilöstöruokalan tarjonnassa voi toteutua.

Lomalla on aikaa pohtia tätäkin kaikkea ja valmistella sotasuunnitelmaa.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin