Samppanja

All posts tagged Samppanja

Sesongin herkkuja

Published 7.10.2014 by ainosalminen

IMG_1014 Oi ihanuus! Osterit ovat saapuneet kauppoihin. Sesonki alkaa syksyllä ja varsinaiset huippuhetket sijoittuvat luonnollisesti loppuvuoden juhliin, jouluun ja uudenvuodenaattoon. Näitä ihanaisia kirpeänpehmeitä herkkuja löytyy monen ravintolan alkupalalistalta, kalaravintoloissa niistä taiteillaan kokonaisia aterioita, useimmiten muiden merenelävien kanssa. Halpaa lystiä ne eivät ravintoloissa ole täällä Luxemburgissa, kaukana Atlantin rannikosta. Pariisissa, Brysselissä ja tietenkin merenrantakaupungeissa saattaa helposti törmätä pieniin kojuihin, jotka tarjoilevat ostereita, katkarapuja ja monenmoisia muita äyriäisiä, joista en Suomessa asuessani ollut koskaan kuullutkaan. Sanomattakin selvää, että meren antimien seuraksi voi ostaa lasillisen valkoviiniä tai muuta palanpainiketta. Merituulen puhaltaessa, sormet lievästi kohmeessa siinä on hyvä hörppiä suolalientä ja mutustaa jodinmakuista pehmeää osterin lihaa. Oooooh, seuraava miniloma on kyllä suunnattava Normandiaan tai Bretagneen. Tulisi kerralla vitamiini- ja kivennäisainevarastot täytettyä. Pitää vain muistaa olla liioittelematta Normandian maitotuotteiden kanssa, suolattu voi ja täysrasvainen kerma saattavat hetkessä kumota merenelävien terveysvaikutukset. IMG_1015Muita tänään marketissa silmiin osuneita tuotteita olivat kastanjat. Ne oli laitettu komeasti esille osterivalikoiman ja viiniosaston väliin. Pientä hätiköintiä sen sijaan oli mielestäni kylmähyllyn päädyssä komeillut erikoistarjous: hanhenmaksa eri muodoissaan! Tämäkin loppuvuoden juhlatuote oli jo nyt kovin laitettu framille.

Hanhenmaksaa monessa muodossa

Hanhenmaksaa monessa muodossa

Juustohyllyllä jo pelkästään camembertin valikoiminen saattaa ottaa aikansa, kuten kuvasta näkyy. Tekniikkana minulla on ensin eliminoida kaikki lämpökäsitellystä eli niin pastöroidusta kun termisoidustakin maidosta valmistetut juustot. Termisoinnissa maito kuumennetaan pastöroinnin tavoin, mutta ei niin korkeaan lämpötilaan. Jäljelle jäävät mikrosuodatetusta maidosta ja raakamaidosta valmistetut tuotteet. Mikrosuodatettua maitoa saadaan, kun maidosta erotetaan kerma, joka pastöroidaan. Rasvaton maito suodatetaan hienonhienon filtterin läpi, joka eliminoi maidosta bakteerit ja muut epätoivotut elementit. Lopuksi näin käsitellyt kerma ja maito yhdistetään uudelleen ja päästään kypsyttämään juustoa. Kuuleman mukaan näin valmistettu juusto on maultaan ja muilta ominaisuuksiltaan hyvin lähellä raakamaidosta valmistettuja juustoja. IMG_1018 Tämähän nyt lähti hieman sivuraiteille, mutta pointtina oli siis se, että ostoskärryyn päätyy eliminaatioprosessin jälkeen raakamaidosta valmistettua juustoa, olipa se camembertiä, brietä tai Saint-Felicieniä. Itse en aiemmin ole näihin yksityiskohtiin niin kovin kiinnittänyt huomiota, mutta kun avomies on brie-juuston lähteiltä Meaux’n kaupungista kotoisin, niin ihan mitä vaan ei enää uskalla kotiin kantaa! Ja onhan se todettava itsekin, että raakamaitojuustot ovat maukkaampia ja vanhenevat upeammin. Kaiken lisäksi näitä ihania herkkuja laidasta laitaan löytyy joka kaupasta eikä tarvitse varta vasten lähteä erikoisliikkeisiin. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus maistella ostereita. Kunnon ranskalaisena avomieheni taitaa ostereiden avaamisen, itse en vielä ole tohtinut siihen ryhtyä. Pelkään veitsen lipsahtamista. Toki on myös mukavaa istahtaa välillä valmiiseen pöytään, kun kuitenkin useimmin itse olen hellan ääressä. Juustot jätämme suosiolla tämän viikon ohjelmasta pois. Mennyt viikonloppu vietettiin nimittäin juuri mainitussa Meaux’ssa. Pöydät olivat koreana sukulaisten luona, ja kaiken kruunasi monituntinen sunnuntailounas Christiane-tädin ja Aymeric-sedän luona. Nämä virkeät kahdeksankymmpiset herkkuttelijat ovat suvun gourmetkokkeja. Kunnon perinneruokaa laadukkaista raaka-aineista, aikaa ja vaivaa säästämättä. Lounas alkoi samppanjalla ja myös päättyi siihen. Väliin mahtui italialaisia antipasteja (Aymeric-sedän italialaisen suvun resepteillä), siiderissä haudutettua jänistä ja tietenkin herkullisia juustoja sekä jälkiruokatorttu luumuista. Taivaallista herkuttelua! Turha kai maininta, että illalla kotona ei vatsa kaivainnut enää mitään hiukopalaa 🙂

IMG_1004

Tata Christiane ja Tonton Aymeric – 80 v. and still going strong 🙂

Elämä lyhyt, vesituoppi pitkä

Published 13.6.2014 by ainosalminen

No johan nyt jotakin. Piti kirjoittaa vedenjuonnista ja sen vaikeudesta. Sitten löysin muistiinpanoni, joissa oli pari muutakin jutunalkua luonnosteltuna. Mutta ei kun ei. Ainoa asia, mikä mielessä pyörii, on elämän lyhyys ja sen arvaamattomuus. Tässä tuli äkkipidennys viikonloppuun, kun avomiehen kanssa jouduimme ottamaan perjantain vapaaksi. Heti huomenna aamulla käännämme auton nokan kohti Meaux’n kaupunkia, jossa miehen isä heräilee yllättävästä leikkauksesta. Kaiken lisäksi sunnuntaina vietetään Ranskassa isänpäivää. Toivomme, ettei sitä jouduta viettämään niissä kaikkein surullisimmissa merkeissä. Appiukkoni 82 v. on tähän asti pärjännyt hienosti itsekseen. Hän on asunut jo vuosia palvelutalossa, jonka palveluista hän on käyttänyt vain lounasruokailua, seurallinen ihminen kun on. Autoileva leskimies on huristellut sujuvasti ympäri kylää, lähellä asuvat tytär, tyttären lapset ja näiden lapset. Samaan ikäluokkaan kuuluvia siskoja, veljiä, kälyjä, lankoja ja serkkuja on useitakin. Pyöreitä vuosia juhlitaan suvussa harva se vuosi, viimeksi Christiane-täti täytti 80 ja kutsui koko porukan kabareehen! (follow this lady!!) Pari viikkoa sitten alkoi kälyni huomata isässään outouksia: hammaslääkäriajat menivät sekaisin, autoakin tuli hieman kolhittua. Lääkäri määräsi kuvauksiin, ja niiden kuvausten jälkeen häntä ei enää sairaalasta ulos päästetty. Kaulavaltimot kokolailla tukossa, jälkiä pienistä aivoinfarkteista. Verenpainelääkityskin oli vinksallaan. Miten hän tästä nyt selviää ja toipuu, on vielä epäselvää. Meillä on matkaa noin 300 km yhteen suuntaan. Ei siis lopulta kovin kummoinenkaan etäisyys. Itselläni on omien sukulaisten luo yli 2000 km taival. Matkustamiseen suttaantuu helposti työpäivän verran aikaa. Monesti käy mielessä, että joskus tulee taas se kerta, kun täältä pitää kiireessä lähteä. Tai se päivä, jolloin joutuu toteamaan, että enää ei ole kiirettä. Meillä viisikymppisillä on iäkkäät vanhemmat….. Aina vakavien sairauksien ja kuolemantapausten jälkeen nousee pintaan voimakas tunne siitä, että elämä on tässä ja nyt. Kyseessä ei tarvitse edes olla oma läheinen tai sukulainen. Kun joku poistuu keskuudestamme liian aikaisin (vaikka melkein ainahan se siltä tuntuu) tai sairaus muuttaa dramaattisesti hänen elämäänsä, tämä toimii meille sähköshokkina. Tulee kiire elää. Aikaa ei saa tuhlata – ei enää sitku-elämää! Tämän kun muistaisi vielä seuraavanakin päivänä, seuraavasta viikosta puhumattakaan. Ihmisen muisti on lyhyt, ja on niin helppo luiskahtaa takaisin entiseen päivästä toiseen kellumiseen. Hötkyillä ei kuitenkaan tarvitse eikä lähteä maailmanympärimatkalle. Riittää kun katsoo ympärilleen ja huomaa, kuinka hienoa elämä on. Haetaan pöytähopeat pois pankin tallelokerosta ja laitetaan kotona pöytä koreaksi heti huomenna – mitä niitä erikoistilanteita ja pyöreitä vuosia odottelemaan, missään ei ole taattu, että niitä edes tulee! Otetaan ne viisi kymppiä pois sieltä lasista ja kaadetaan tilalle samppanjaa! Chin-chin!

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin